Scoopy Woody scoop

Mitä yhteistä on Woody Allen:illa, Martin Scorsese:lla ja David Lynch:llä?
  
Väärin. En nyt aluksi puhu tyylistä tai erilaisuudesta.
He hankkivat nyt rahoituksensa Euroopasta.
He ovat pakolaisia, kulttuuripakolaisia. Ollakseen vapaita tusinateatterista ja viihdetehtaasta.

Taide on vapaata.
Ihmisen tajunta on vapaata.
Mikä väite. Kuinka sen todistaa?

Ihmisten reaktiot taideteoksiin ovat erilaisia.
Kaikki tosia.

Ne eivät perustu kriteereihin - vaikka mielipiteen takana olisi kriitikko.
Kaikki on subjektiivista.

Kaikki ei ole brändättävää.
Taide voi olla kopioimatonta.

Woody on subjektiivista. Ainutlaatuista.
Tässä kaksi erilaista esimerkkiä uusimman woodyleffan kritiikeistä maailmalla:

http://seattlepi.nwsource.com/movies/279131_scoop28q.html

http://www.mercurynews.com/mld/mercurynews/entertainment/15143200.htm

Kuinka Woody on taas onnistunut todistamaan eksistenialismin olemuksen tärkeimpiä pointseja ihan vain olemalla Woody? Ensin käsikirjoituksistaan ja sitten tulemalla itse statementiksi. Vihaat tai rakastat Woodya mutta et voi selittää sitä muille. Laimeakin Woodyn elokuva on aito Woody.

Woody on subjektiivista.
Totuus on subjektiivista.
Ihmisyys on subjektiivista.

Paitsi valehtelijoille.
Paitsi standardi-onnen ja brändikelpaavuuden etsijöille.

    Ketkä ovat valehtelijoita?

Ovatko kiistämättömän ymmärryksen puolustajat?
Ovatko ristiriitojen välttäjät valehtelijoita?
Ovatko brändityytyväsiet valehtelijoita?
ovatko yksinkertaistajat valehtelijoita?
Ehkä.
Miksi ihmeessä?
Kysytään Woodyn ihanteelta Kierkegaardilta.


Kierkegaard koki muodin ja yhteisön uskomusten perässäjuoksijat ihmiskunnan tuholaisina. Fasistisen Saksan tärkein päämäärä olikin mahdollisimman yksimielisen kansakunnan rakentaminen, joka otti vastaa ylhäältä kaikki totuudet. Kierkegaardin mukaan mahdollisimman varmat ihmiset ovat mahdollisimman epävarmoja koska he eivät usko subjektiiviseen ja eksistentiaaliseen olemiseen eli eivät valitse omaa olemistaan vaan haluavat vain mukautua ja välttää kitkaa valtakulttuuria vastaan.

Tämä on eksistentialismin ydin.
Olet yksin joukossa ja sinun on vain tajuttava se ja olet vapaa.
Tuskaisen vapaa.

Vapaa kokemaan ilman keinojäseniä, kopionaamareita ja keinopanssareita.

Woodyn alkupään elokuvilla oli huiman kärkevä ja kyselevä kierkegaardilainen sanoma elämästä roolien ja tarpeiden teatterista, kuinka ihmiset luovat vapautta valheilla, useilla rooleilla - mikä ominaisuus ja syvyys nyt hieman puuttuu uusista elokuvista mutta onneksi aina on poikkeuksia: "Melinda & Melinda" on hieno aito Woody-elokuva, aivan must.
Olit mitä mieltä tahansa Woodystä, niin Woodyn leffa on tyyliltään sitä aito Woodyä.

Woodyn hyvää elokuvaa katselessa katsoja joutuu enimmäkseen katselemaan itseään, tulkintojaan, valintojaan, rajojaan, kokemuksiaan.

Jos haluat tietää mitä on Woodyn ihmiskuvan taustalla, lue Kierkegaardia. Uusia suomennoksiakin löytyy.  (älä lue vanhoja)



Aki Kaurismäki on vihattavaa - joidenkin mielestä.

Jotkut tahot Suomessa eivät voi ikinä hyväksyä periaatteesta sitä että jyrkän subjektiivinen ja riippumaton Kaurismäki on globaalisti kuuluisin ja arvostetuin suomalainen ohjaaja - ja kirkkaasti onkin. Erilainen on uhka suomalaiselle sopeutujan umpimielisen eheälle maailmankuvalle.

Kaurismäki on valitettavasti myötäillyt vihaajiaan ja tuottaa nyt viihteellisiä aikuisten porvarisatuja porvarillisen maailmankuvan tilaukseen ja ahdistukseen sitä tukien. Synkkä todellisuus on nyt vain tyyliseikka uusimmissa elokuvissa lohtua suomassa ja fanipohjaa laajentamassa.