Kirjamessut ja suomalaisen kirjallisuuden tila

Helsingin Kirjamessuilla oli pari ruotsalaista superromaanikirjailijaa avaamassa taas ikkunoita Eurooppaan.

Se luontevuus, se karisma, se sosiaalisesti älykäs lämpö on 300 vuotta suomalaisia kirjailijoita edellä. Suomalaiset kirjailijat vetäytyvät ilmeettömyyteen ja vittuilevaan ylemmyyskompleksiin. Kuin haastateltavaksi joutuminen olisi loukkaus suomalaisen kirjailijan etäisyyshallinnassa.

Hotakainen oli taas suominihkeyden ja alentuvaisen halveksunnan kauhukuva.

Suomalaiset mieskirjailijat rynyävät kaiken lisäksi nyt ahneen emotivismin aalloilla. Jari Tervo on viimeisin emotivismin suohon hukkunut, huhmaroi kuitenkin yhä paksuilla lauseilla ja kömpelöillä sanoilla.

Kilpailu naislukijoiden rahoista Suomessa on epätoivoista, haituvan kevyttä ja valheellista lumohumanismia.

Aivan kuten elokuvasäätiön ja oikeisto-opetusministeriön valvonnan alla elokuvakulttuurissa ei näy rehellistä ajankuvaa ja yhteiskuntakritiikkiä ankaran sensuurin alla on kirjallisuusskene näkymättömän sensuurin alla. Kustantajat puhuvat julkisuudessa hämäyksenä aivan muuta kuin mitä painostavat kirjoilijoitaan suoltamaan kevytlevitteenä kaupallisuuden paistinpannulle.

Jens Lapidus

Perussuomalaiset isänmaanpetturit

Perussuomalaiset  samaistuvat eliittiin, jota ovat muka kaatamassa.

Perussuomalaisetkin katsovat olevansa kansan valioita ja voivansa puhua mitä tahansa sylki suuhun tuo. Tehdä muuta kuin mitä "arvostavat" kun pääsevät vallan temppeliin Arkadianmäelle. 

Ja luokitella kevyesti, ilman keskustelua ja eettistä perustelua pieniä vähemmistöjä toisen luokan kansalaisiksi, koko kansakunnan suunnattomaksi uhaksi. Mitättömistä kulttuurisista tekijöistä, mahdollisimman erilaisista kulttuuri-ilmiöistä  tehdään emotionaalisia vihollisia,  talousrikollisten ja kabinettivehkeilijöiden sijaan suomalaisen pahoinvointiyhteiskunnan syyllisiä villeissä rasistisissa sanaleikeissä.

 Härski pottuilu ja huomionkipeä rahvas keekoilu tuo ylpeyttä ja hilpeyttä, kun se koetaan jengin sisällä rohkeutena herroja vastaan.

Mutta vanha oikeistolainen ideologiaeetos ja mielikuvasto jaetaan kuitenkin kokoomuksen herrojen kanssa nöyrästi nationalasmin rukouksella. Eikä aidosti huomata vanhan oikeiston suuryrityslobbauksen olevan uusliberalismin oikeistolainen uususkonto.

Silti juuri perussuomalaisten poliittinen kyvyttömyys ja sekoilu luo herroille ja Kataisen EK-taustajoukoille aivan vapaat kädet tuhota valtiota ja kansalaisten hyvinvointia.

Perussuomalaiset kulkevat polvillaan kuten sosiaalidemokraatit ja antavat varmannihkeän ja sanavalmiin kokoomuksen hoitaa talousasiat "talouspuolueena". Eliitillä on kissanpäivät kinkun päällä kun hiiret juoksevat pienten juustopaplojen perässä.

Kritiikki pakkoruotsia kohtaan on pohjimmiltaan erittäin asiallista eliittikulttuurin purkamista mutta nyt se mitätöityy ja häviää täydellisesti rasistiseen äärioikeiston Ahvenanmaa-keskitysleiri-hihittelyyn ja halveksunnan kielikuvien virittelyyn. Kuola vain valuu kun voi puhua asioita joita ei ala-astella uskaltanut open kuullen puhua.  Mitä Matti Nykäsen imitaatiopuolue luulee olevansa?

Perussuomalaiset rakastavat itsestäänselvyyksiä kuten eliittikin, joten purkuvoimaa ei tällä liikkeellä nyt ole lainkaan vaan se toistaa  aateliston kömpelöä imitointia kansanomaisin teemoin.

Perussuomalaisten on turha puhua kansan tietämisestä kun ivallisuus tuntuu olevan poliittista päämäärätietoisuutta ja priorisointia paljon tärkeämpää.

Politiikka on päämäärissä eikä oluttupareuhaamisessa. PS on antipuolue. Epädemokraattinen yhden despootin ohjaama ja junttaama äärioikeistolaisten kainalokavereitten herrakerho.

Se, että Katainen onnistui runnomaan miljardit Kreikkaan ja Italiaan, on täysin Soinin ja hänen perässään hiipivän eliittijoukkojensa turhamaisuuden syytä.

Yhteistyö ja uusi keskustelu vasemmiston kanssa olisi ollut ainoa tapa luoda kansan perusoikeuksien mukaista talouspolitikkaa mutta piilo-oikeistolainen pikkumaisuus ja valmiiksi pedattu perustelematon vihamielisyys vasemmistoa kohtaan tekee kaiken uhon "kansan tahdosta" turhaksi. 

Tärkeimmät tosielämän päämäärät valtiomuodossa eivät perussuomalaisia kiinnosta vaan kukkoilu  triviaaleilla mielikuvilla ja aasimainen töräyttely murrosikäisen vulgaarilla röyhkeydellä.

Kansalaisten elämä vain vaikeutuu ja tuloerot kasvavat Soinin oman aseman pönkittämisessä puolueen roolivaltapelillä. Kuten olette huomanneet, Soini ei lainkaan iske verbaalivyörytyksissään kokoomuksen suurta valtaa käyttäviä Kataista ja Stubbia  vaan lapsellisesti kerjää heiltä vain veljellistä huomiota ja säästää mankelointinsa aivan muille hahmoille.

Vaarattomien vihamiesten kerääminen, kiihottaminen ja uhoaminen tuntuu olevan aina äärioikeiston tärkein päämäärä. Emotionaalinen lystinpito, tunteikas hihhulointi.

Eliitti on onnistunut syöttämään perussuomalaisillekin (SDP:n Paavo Lipposen lama-ajan oikestolaistamisprojektin jatkoksi) oikeistolaisen nationalismin luomat valheet Suomen karmeasta historiasta, piilottamaan talvi- ja jatkosodan aiheuttaneiden epäisänmaallisten saksanmielisten porvarien räikeän valtapolitiikan ja harhauttamaan sisällissodan historianymmärryksestä pois luokkasota-asetelman nälkään kuolevan kansan tilanteesta, varsinkin sen suomenruotsalaisten ökyporvarien palkka-armeijan eli suojeluskunnan täysin fiktiivisellä romantisoinnilla.

Perussuomalaisten kalina, ulina ja poliittinen uho ja verbaalinen "vapautuminen", rasistinen viha outoja homoja ja erivärisiä kohtaan on luultavasti vain nuoruuden ahdistuksen kierrätystä,  väärin suunnattua isäntappoavimmaa, kun omaa psykologista vihaa aitoa tosielämän isää kohtaan ei omassa elämässä uskalleta käsitellä rehellisesti.

Ja sitten puhutaan härskejä ja kaksimielisiä ja kielletään ymmärtämästä väärin.

Nevanlinnan ja Relanderin kristinuskon metodi

Nevanlinnan ja Relanderin romanttinen kristinuskon metodi on mielenkiintoinen kehäpäätelmä ja rakennelma kulttuurinäkemyksiä, joiden mukaan kirkko on osa jokaista meitä ja siksi meidän täytyisi hyvillä mielin olla osa kirkkoa. Vetoomuksenomaisesti he esittävät, että vaikka olisimme pettyneet kirkkoon, emme saisi hylätä kirkkoa, koska kirkko on meihin ja esi-isiimme vaikuttanut niin kauan; ettei ole kristinuskoa ja Jeesuksen seuraamista ilman kirkkoa. Ettei ole länsimaista etiikkaa ilman kirkon kristinuskoa ja dogmeja.

Tässä kulttuurikeskustelun hegemonianäkemyksessä oikeutetaan kristinuskon ihanteilla kirkkoinstituutio, kirkon luoman ristiriitaisen ihmiskuvan olemus kulttuurissamme ja kirkon muuttuvat teot sekä opit historiassa, vaikka ne eivät olisi modernin humanistisen  ihanteen mukaisia. On vain nähtävä humanistisesti uskon ydin ja jopa uskottava kristinuskon synnyttäneen humanismin.

Kirkko nähdään tässä kristinuskon hegemonian metodissa kuitenkin välttämättömänä ja itsestäänselvänä "kulttuurilaitoksena", koska "kuljettaa" ihannetta - vaikka ei sitä toteuttaisi.

Nevanlinnan ja Relanderin  ihannemielikuvia kuljettaa oksymoron, "ajaton oppi", "ideaalikirkko", "Pyhän Hengen realisoituminen" ja "virtuaalinen yhteisö", ideologisen, poliittisen ja byrokraattisen instituution avulla.
Vaikka kirkko olisi mitä tahansa vallanhimoista valtapolitiikkaa ja sisäpiirien perinteisiin jämähtänyttä uskontokamppailua, niin "perinteisessä" valtionkirkossa on nähtävä ideaalikirkko, joka kuljettaa mukanaan aarretta Jeesuksen sanoissa muita uskontoja ylivertaisempana.

•  Helsingissä mielenkiintoinen mutta sangen paradoksaalinen keskustelutilaisuus Tunnusteluja - ja Nevanlinnan ja Relanderin kirjan puffaustapahtuma 
  - KUUNTELE

• Relander määrittelee Tuomas Nevanlinnan kanssa kirjoittamansa kirjan edustavan ”lempeää ja liberaalia valtavirran kristillisyyttä”.  - Yritämme katsoa kristinuskoa sisältäpäin, sillä muutoin sitä ei voi täysin ymmärtää. Ainakin hetkellisesti kirjoitamme kristillisinä ajattelijoina.

Nevanlinna ja Relander tulkitsevat hyvin kierosti uskontohistoriaa ja uskontofilosofiaa luodakseen vaikutelman luonnollisesta kulttuurimme kirkko- ja kristinuskoevoluutiosta.
Jopa kaikki "puhdas" ja toimiva etiikka nähdään kirkon vaikutuksen ansioksi vaikka kirkon epäeettisiä tekoja ja vaikutuksia sekä kirkon valtapoliittista kehityskaaosta ei saisi systemaattisesti kritisoida ja nähdä.

Nykyisestä kirkon tapakulttuurin valta-asemasta he päättelevät kehäpäätelmänä että tarvitsisimme jatkossakin valtionkirkkoa ja pakkouskontoa ollaksemme "oikealla tavalla" moraalisia, älyllisiä ja jumalallisen länsimaisia.
Eli kirkko ei olisi niin iso, jos "kristinusko" ei olisi meille niin tärkeä.

Nevanlinna ja Relander esittävät, että meillä ei olisi etiikkaa ilman kristillistä etiikka ja sitä taas ei olisi ilman kirkkoa, joten emme voi elää ilman kirkkoa ja sen yhteiskulttuurin "perinnettä". Kirkko on siis aarretta valvova lohikäärme, jota on ruokittava sen suuruuden ja oletetun hyvän vaikutuksen takia.

Valistuksen ajalta startannut yksilöhumanismin vaikutus nykyiseen kulttuuriimme ja ulkoisen painostamisen kautta radikaalisti muuttuva ja naamioituva kirkko jää heiltä huomiotta.

Tämän tyyppinen defensiivinen kulttuuriredaktio rikkoo räikeästi loogisen päättelyn lakeja ja Occamin partaveitsen logiikan lakia.

Nyt luotu ihannekuva yksilöä kunnioittavasta kirkon kristinuskosta, "kulttuuristamme", ja uudesta kirkkoperiaatteesta ("kansankirkko") ihmisten toiveiden kautta ei valitettavasti kerro kuitenkaan mitään oikeasta historiallisesta yksilöä alistavasta ja runtelevasta kuninkaan vallan ja yhtenäiskulttuurin valtionkirkosta mitään.

Yhtenäiskulttuuri on erittäin paradoksaalinen peruste kuvailla identiteettimme välttämättömiä osatekijöitä. Onko valtiovallan lakien mukaan pakotettu tapakulttuuri ja uskonto nykyiselle ihmiselle välttämätön taa rakentaa humaania, itsenäisen, aloitteellisen ja rakastavan ihmisen identiteettiä?

• Helsingin Sanomissa Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin  kirjasta "Uskon sanat"  Jussi Ahlroth kiteyttää tämän hegemonia-ajattelun kristillisen logiikan seuraavasti:

• "Maallistumisen myötä kristillisestä virtuaalisesta yhteisöstä on tullut valtavirtaa. Kirjoittajien mukaan tästä todistavat hyvinvointivaltio, tasa-arvo ja julkiset palvelut. He pohtivat tämän olevan Pyhän hengen aukeamista historiassa."

Mitä tästä voi enää sanoa?
Oikean ja avoimen uskontokeskustelun puute  ei johdu vain kirkon valtavan kulttuurikontrolliperinnön takia  vaan mediatalojen toimituspoliittinen asenne asettaa kristillisten kirjojen esitteleviksi toimittajiksi kristillistä kulttuuria varoen puolustavia toimittajia.
Kirkkolaitoksen näkeminen kristillisen vakaumuksen ennakkoehtona ja kulttuurille välttämättömänä osana ei ole filosofisesti lainkaan perusteltavaa.

Kirkon moralistinen kontrollitoiminta ja valtiollisen  instituutiovirasto-olemuksen korostaminen on ollut historiallisesti kaikkea muuta kuin yksilön vakaumukseen luottavaa ja sitä kehittävää.
Nevanlinna ja Relander esittävät, että Paavali aloitti vallankumouksen, joka ei olisi riippuvainen kulttuurista ja instituutioista.

Itse näen asian täysin päinvastoin. Paavali soluttautui juutalaisena virkamiehenä kristinuskoon ja toi mukanaan juutalaisen veriuhrimagiikan, joka kumoaisi Jeesuksen sanat ja opetukset "yksin Kristuksessa" ja korottaisi jälleen virkamiespapit uskonnollisen rituaalitoiminnan keskukseksi gnostilaisten Jeesuksen seuraajien ryhmätoiminnan kumoamiseksi. Paavalin byrokrattisesta kirkosta tuli kulttuurikone, yhdenmukaistava rituaalikone Rooman ekstaattisen, luita palvovan  marttyyriseurakunnan avulla.

Nevanlinna ja Relander kyllä ymmärtävät Girardin teorian Jeesuksesta rituaaliuhrien loppuna mutta eivät ymmärrä Paavalin olleen rituaaliuhriuskonnollisuuden  suurin Mooses numero II. Nevanlinna ja Relander tulkitsevat Jeesuksen sanoja Paavalin oppien kautta ja siten heille mm. "antakaa keisarille, mikä keisarin on" -lausahdus muuttuu heille pyhäksi perustaksi valtionkirkkoajatukselle.
Nevanlinna ja Relander pitävät uskontotiedettä aidon uskonnollisuuden vihollisena sillä he eivät salli kirkon kristinuskon vertaamista muihin uskontoihin.

Nevanlinnan ja Relanderin on puolustettava kirkkoa ja kristinuskoa, koska se on niin erilainen verrattuna "tavallisiin" uskontoihin. Kirkon raadollinen historia ja byrokraattinen perusluonne on unohdettava, sen ohi on katsottava ihannekristinuskon ainutlaatuisen ydinsanoman takia.
Koska "puhdas" kristinuskon idea (myös tietämättään kristittyjen "virtuaalisena yhteisön"   taustavoimana kirkon olemuksen ansiosta), on niin erilainen kuin muut uskonnot, niin kirkkoakaan ei saisi analysoida uskontotieten metodein vertailemalla muihin uskontoihin - vaikka kirkko on kehittynyt ja muotoutunut lainailemalla muilta uskonnoilta  kaiken.

Paavalin Kristus-Jeesuksen rituaalinen uhrikuolema on mm. Osriksen ja Mithran myyteistä lainattu mystinen elämän jatkuvuuden messiasrooli. Roomassa kristityt Mithran kannattajat muokkasivat/yhdistivät kristittyjen ehtoollista ja Jeesusksen sanojen muistoaterian tilalle tuli verellä puhdistamisen magia-rituaali.

Jeesuksen eettinen yksilön uskontokapina ja organisaation rituaaleista vapauttava totuusajattelu hävitettiin uuden rituaaliuskonnon ja keisarille alisteisen valtakirkon magiaoppeihin.

"Virtuaalinen yhteisö"-ajatusmalli kirkkokristinuskon kulttuuria voimaannuttavasta ideaalista on se fantasia hyvästä kirkon vaikutuksesta hyvän ydinsanoman vuoksi, vaikka ohitetaan sokeasti kirkon olemusta eniten määrittelevät instituutioasema, valtapolitiikka ja kirkon henkinen väkivalta/epärationaalinen rajaaminen vallanpitäjien yhteiskuntanäkemyksen palvelijana, sokea ja sopeutuva valta kirkon oman valtioinstituution konkreettisena luomisen perustana, valtahierarkian korostuminen instituutiona.

Jos Relanderkin uskoo uskomalla virtuaalisen ihannekristinuskon toteutumiseen ja aidon kristinusko "itsereaalisaatioon" kirkon kautta kulttuuria pelastavana ja jalostavana tekijana (kuin kristillinen ajattelijaversio Hegelistä), niin kuinka hän voi ideologisessa  kehitysoptimismissaan ja kaikessa uskossaan väittää olevansa ei-uskovainen?

Kirkon jäsenyys ei ole heille ideologinen valinta vaan kulttuurisen osallisuuden osoitus. Kirkko kuitenkin pitää hysterisesti kiinni room.katolisista, tiukan ideologisista dogmeista ja omasta roolistan puhdasuskoisuuden uljaana puolustajana - vaikka käytännössä lipsuukin koko ajan humanistisen ja sekulaarisen ihmiskuvan puolelle ollakseen moderni ja mahdollisimman huomaamaton osa ihmisten elämää.

Kirkon muutos ei ole ollut päämäärätietoista eli valtionkirkko on muuttunut vain yleisen kulttuurisen paineen javasemmistolais- humanistisen ihmiskuvan edistymisen vuoksi.

Eli kirkolle täytyisi antaa automaattisesti ja analysoimatta anteeksi naisviha, lasten väkivaltakasvatuksen julistaminen, liittoutuminen armeijan kanssa (Afganistanissakin on nykyisen kirkon lähettämä aseistettu pappi, joka ampuu ihmisiä), laskelmoiminen epähumaanien oppien suojelussa, sisällissotaan kiihottaminen ja vihapuhe homoja vastaan sen suuren salaisen hegemoniapremissin takia, että laitoskirkon mukana kulkee "kuitenkin" puhdas Jeesuksen opetus rakkaudesta ja hyväksynnästä.

Ikäänkuin kirkon valtapoliittiset opit ja toimet valtion kainalossa eivät olisi osa "ideaalikirkon" ajatusta ja siksi niistä ei tarvitse välittää kirkon jäsenenä.

Kirkon ahneuden ja miekkalähetyksen tuloksena suomalaisten selkänahasta pakkoveroilla, alkuperäisen kulttuurin systemaattisella tuhoamisella, syntiuhkailulla ja pakotetulla kirkon jäsenyydellä kansalta raastetut kirkkorakennukset olisi siis myös nähtävä siunaukseksi, sillä ne ovat erottamaton osa kulttuuriamme.

Tämä on hyvin anteeksiantava ja yksilön kannalta nihilistinen näkemys systeemistä, joka on runnonut suomalaisten heimot paavin ja kuninkaan alaisuuteen.
Kirkon merkittävä  vaikutus  länsimaisessa historiassa itsestäänselvyytenä ei kerro  mitään siitä, onko vaikutus yksilöihin ollut  positiivinen vai negatiivinen.
Ei ole loogista väittää valtion uskonnon ja  kirkon olemuksen puolustamista eettisesti toiminnaksi "kristillisen" kulttuurimme olemassaolon takia.

Tavoitteleeko kirkko itse lainkaan Nevanlinnan ja Relanderin "ideaalikirkon" olemusta vai haluaako se olla vain byrokrattinen valtarakennelma?
Systeemi nähdään tässä identiteetin ehtona.

Kirkon maailmankuva on yhä hyvin hierarkinen. Huolimatta protestanttisesta nimestään kirkko on sitkeästi säilyttänyt katolisen valtaopin ytimet eli pappi jakaa polvillaan olevalle ja alistuvalle seurakunnalle ehtoollisen ja siviilien välinen on kielletty, vaikka protestantismi nimenomaan ideologisesti rikkoi pappien ja paavin erityisaseman.

Kirkko ei ole edes sitä, mitä sen "luterilainen" nimike kertoo.

Nevanlinnan ja Relanderin opissa kristillisen kulttuurin hyväksymisestä ei nähdä kirkkoa ongelmana syntikulttuurin luomalle depressiolle ja kansalaisten oma-aloitteellisuuden halveksinnalle vaan identiteettimme tärkeänä osana. Koska kirkko on ollut rakentamassa kulttuuriamme niin se vain on osa kulttuuriamme.

Kirkon näkemys olemassaolonsa välttämättömyydestä valtion suojeluksessa perustuu successio apostolica -ajatteluun Pyhän Hengen vaikutuksesta jatkumona. Kuitenkin Luther tätä oppia vastaan irrottautui successio apostolican valvojien huomasta itsenäiseksi kirkoksi, joka aluksi korosti kirkon instituutioaseman merkityksettömyyttä.

Kaiken lisäksi viime vuonna suomalaiset piispat  kumosivat  kirkon protestanttisen ehtoolliskäytännön ja piispojen käskykirjeellä papit kehotettiin ottamaan takaisin katolinen ehtoollisksitys ja nippu katolisia maagisia pelkoja maagisen substanssin väärinkäytöstä: viini muuttu nyt ihan oikeasti Jeesuksen vereksi piispojen käskystä joka sunnuntai ja sakasti on muuttunut Jeesuksen veren ongelmajätteenkäsittelylaitokseksi, sillä kaikki ehtoollisaineet on tämän opin mukaan juotava ja syötävä, jotta maaginen substanssi ei joutuisi pois Kristuksen ruumiista eli seurakuntalaisten kehosta.

Jopa Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella koettiin viime professorin valinnan yhteydessä krikon vaikutus. Kun ehdottomasti ansioitunein dosenttiehdokas ilmoitti olevansa ateisti, kirkkohallitukseen tiiviisti yhteydessä oleva teologinen tiedekunta ilmoitti ettei häntä saa valita uskontotutkimuksen professoriksi. Eikä häntä sitten valittu.


 Kirkkoko ei siis ole ideologinen laitos vaan vain kristinuskon humaani ilmentymä ja vain perinnelaitos, osa kulttuuria?

Kirkon jäsenyys ei ole Nevanlinnalle ja Relanderille uskonnollinen ratkaisu vaan sosiaalinen kulttuurin toteuttamisen tapa yhteisinä rituaaleina. Hegemonia, joka on hyväksyttävä nöyrästi (ja kristillisesti), koska olemme sen hegemonian tuotteita ja jälkeläisiä.

Tämä näkemys on sangen hämärä ja indoktrinoiva pyrkimys nähdä "kristillinen" yhtenäiskulttuuri välttämättömänä "suomalaisuudelle".

Nevanlinnan ja Relanderin saarna on oikeastaan vain kirkon valtionkirkko-politiikan toistuva puolustuspuhe, apologeettinen julistus kirkon vallasta ja suomalaisen pakanan pakkoriippuvuudesta "sivistyksentuojasta".

Nevanlinna ja Relander ovat ylihistoriallisen kirkon ja kristinuskon profeettoja.

Uskontoa ei saa heidän mukaansa kumota ja liikaa kritisoida, koska silloin kirkkouskonnon luoma "suomalainen" identiteetti häviää ja meistä tulisi tyhjiä kuoria.
Tämä on pohjimmiltaan hyvin nihilistinen näkemys suomalaisuudesta ja yksilöllisyydestä kirkon luomassa kapeassa yhtenäiskulttuurissa ja ryhmädynamiikassa, aivan samanlainen näkemys ja perustelu kuin mitä Suomen kansaa pakolla käännyttäneillä munkeilla ja papeilla paavin ja kuninkaan käskystä.


Kirkko  on esiintynyt kristinuskon omistajana ja Jumalan edustajana.

Jatkosodan aikana valtionkirkko julisti huoletta Neuvostoliittolaiset ihmiset Saatanan omiksi ja sotilaspapit lukivat Mooseksen kansanmurhaan kehottavia puheita sillä seuraamuksella, että rajan tuolla puolen suomalaiset sotilaat tappoivat Suomea taitamattomia siviilejä rotuoppiin ja Moosekseen luottaen osana Saksan maailmanvalloitusta.

Kirkon rooli valtion armeijan virallisen kirkkona ohessa ei käytännössä ole muuttunut  ja tämä ilmiö voi toistua.

Filosofisesti ja humanistisesti näin ylimieliselle asenteelle ei pitäisi enää olla motiiveja moderneilla ja tiedostavilla ajattelijoilla. Kirkko on valtarakennelma eikä tämä instituutio oikeastaan välitä omasta opistaan sopeutuessaan ajan henkeen strategisesti ja puolustaessaan hampaat irvessä perinnettään, valtarakennelmaansa, valtion suomaa erityisasemaa ja kiinteistöjään.

Markku Heikkinen: Usko ja epäusko

Kolme neljäsosaa suomalaisista uskoo Jumalaan, mutta vain reilu neljännes uskoo kuten kristinusko opettaa. Melkein 80 prosenttia koko kansasta kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta useimmille nykysuomalaisille kirkon oppi on varsin vieras käsite. Mitä on luterilainen usko? Kuuluvatko myös epäusko ja epäilys kristillisyyteen? Ja miten usko toimii ihmisen arkipäivässä? Markku Heikkinen yrittää nyt selvitellä uskon olemusta. Hänen vierainaan ovat rovasti Hilkka Olkinuora ja Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen.  YLE AREENA

• Blogauksia ja ihmettelyä kulttuuritulkintojen kristillistämispyrkimyksistä:

http://uskontojournalismi.blogspot.com/2011/10/ei-hyysata-fundamentalist...

http://kenanmalik.wordpress.com/2011/10/20/the-myths-of-christian-europe/

ja

http://uskoitseesi.blogs.fi/2011/08/30/oliko-kristillinen-kirkko-todella...


http://cross-section.info/E11/uskontoa_ja_politiikkaa_saa_kylla_sekoitta...

Kokaiinipöllyinen sodanjälkeinen Suomi - isoisämme ja -äitimme pilvessä

Mikä on Suomen tila? Perintö?

Miksi lamaantuminen ja katkera sisäänpäin kääntyminen on mitä suomalaisin reaktio mitä on?

HUUMEARMEIJA

"Suomen armeija tarjosi joukoilleen sodissa lääkkeinä pidettyjä aineita. Kirjailija Pekka Jaatinen kertoo, että nämä "lääkkeet", joihin kuului esimerkiksi heroiini, luistivat monen sotilaan elämän raiteiltaan."

Laskeudutaan sodanjälkeiseen orgastiseen unohduksen kemiaan.

• " Pohjois-Euroopassa olimme suoranainen
  kummajainen: heroiinia kului moninkertaisesti enemmän kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa – yhteensä. Heroiinia oli tavallisten työssäkäyvien Virtasten lääkekaapeissa 1950-luvun alkuun asti – esimerkiksi suositussa Pulmo-yskänlääkkeessä. Ei ihme, ettei mummi koskaan tästä puhunut. Eikä vaari. Heroiini oli vain hyvä lääke."Suomen 1920-luvun kokaiiniaalto ja heroiinin kulutuksen määrä 1930-luvulla olivat aika uutta ja yllättävää tietoa itsellenikin", historioitsija Mikko Ylikangas sanoo työhuoneessaan Suomen Akatemiassa Sörnäisissä. "
  

Olemme siis addiktien ja heroinistien jälkeläisiä.

Addikteille tyypillistä on hyvin köyhä tunne-elämä ja julma reagoimattomuus lastensa emotionaalisiin tarpeisiin. Toisten tunteiden halveksunta ja kylmä, toistuva sarkasmi (Nahkurin orsilla tavataan).
Depressio ja ahdistuminen itsensä ilmaisemisessa, varsinkin auktoriteetin sorron alla, on suomalaista tyypillisyyttä.

Perussuomalaiset ja kokoomuslaiset  sodanihailijat ja talvisodan lietsojat unohtavat aktiivisesti sodan todellisuuden, sillä kaikki sodat hoidetaan huumeilla ja valheilla.
Sota ei jalostanut suomalaisia vaan tuhosi. Sodan alkusyykään ei ollut jalo vaan natsiministeriemme (mm. ministeri Erkko) intohimoinen huuma ja kiihko auttaa natsi-Saksaa maailmanvalloituksessa. Hinnalla millä hyvänsä.

Empatia oli sodan jälkeenkin totaalisesti kiellettyä ja siksi kovuuden ja psykopatian ihailusta tuli standardiarvo Suomeen.

Katsokaa vain pääministereitämme. Jotka tekivät valehtelemisesta ylpeyttä.

Ja varsinkin Kekkosta. Supon (suomenruotsalaiseten suojeluskuntarahoittajien perustaman Valpon) kellarityrmien kiduttaja ja suojeluskunnan kiertävä pyöveli valitaan Suomen presidentiksi. Mitä se kertoo kansakunnasta ja kansakuntaa ohjaavasta politiikasta?

Isänmaallisuuden valheet ovat kuin vaaleanpunainen heroiininarkoosi kansakuntamme identiteetin perusteiden hämärtymisessä. Uhomme kärsimyksestä ylpeilyssä on kuin narkkarin uhoa Kalliossa, Helsinginkadun loskassa. Eliitin politiikka on aina verhottu isänmaallisuuden valheisiin.

Valtio-idean, valtio-opin ja toimivan talousalueen puolustaminen EU-diktatuuria ja virkamiesdespotismia vastaan on taas aivan eri asia.

Valitettavasti piilo-oikeistomme sekoittaa nämä kaksi asiaa hyvin vaarallisella tavalla eikä siksi saa maltillisesti narkoosista heräävien suomalaisten luottamusta osakseen. Kuin isänmaallisuuden huumenarkoosi suojaisi nyt pörssihuijareita paremmin kuin mikään. 

Kokoomus sen sijaan on ottanut Kekkosen lanseeraaman ja junttaaman, masokistisen YYA-hysterian hyvin tehokkaaseen käyttöön markkinoidessaan EU-orjuutta ja amatöörimäistä virkamiesdespotismia suomalaisille taas isonveljen suojeluna.

Kouluissa meille valehdeltiin  Paasikivi-Kekkosen linjasta, sillä meille ei opetettu Paasikiven selkeitä kirjoituksia alistumattomuudesta ja aidosta itsenäisyydestä, uudesta yksilökeskeisestä aikakaudesta ja avoimuudesta. Mitä ei tullut.

Avatkaa silmänne historian avautumiselle.


PS.

Mitään niin valheellista ja itsepetosta edistävää ei ole tehty kuin Tuntemattoman Sotilaan kansallisteatterin uhoversio.

•  http://finnsanity.blogspot.com/2009/02/tuntematon-smeds-teatteri-helsinki.html

• ”Itse aloitin [hampun] polttamisen vuonna 1956, 14-vuotiaana, äitini ja siskoni, Rhean ja Rachelin, kanssa. Hamppu ostettiin tuolloin Helsingistä, Aleksanterinkadulta, Willhelmsin apteekista tulitikkulaatikon kokoisessa paketissa, jonka päällä oli paperia. Hampun polttaminen ei tuolloin ollut kiellettyä – eikä voitu ajatellakaan, että luonnonaineen polttaminen voisi tulla kielletyksi.” Bockin perheen saaga

http://iorbock.fi/sitaatit/

• " Historialliset lähteet ovat halki vuosisatojen täynnään holtitonta juopottelua aina Rabelais'n teksteistä Suomen 1600-luvun kirkollisiin asiakirjoihin, joissa papit putoilevat humalapäissään saarnastuolista seurakunnan syliin."
  
  
  - Klaus Mäkelä 1999, 65 Jokinen & Saaristo 2002, 160 mukaan.

Sudet syövät lapsia - jos niillä on lammaskulkuset: Neljäs neuvo

Niin kuin aikaisemmassa blogauksessa kirjoitin...


Sudet eivät syö lapsia - Aikuiset vaarantavat pelolla lastensa hengen

niin nyt se pelko on realisoitunut ällistyttävällä tavalla.
Kulkuset lasten kaulaan?

Ilman muuta karhut ja sudet voivat merkitä lapsen suupalaksi, jos sillä on yleensä maukkaiden paimeneläinten kaulassa oleva kulkunen. Tai kun kotona kauhulla peloteltu lapsi juoksee mesikämmentä pakoon aikuisten kirkollisten metsäpirut-perinnepelottelujen takia.

Mitä perusteellisemmin peloteltu lapsi ja hysteerinen äiti, sitä varmemmin lapsi juoksee ja houkuttelee pedon vaistot esille väärässä tilanteessa.


Tämä on todella vakava asia: älkää missään nimessä laittako lapsille kulkusia.

Karhuja ja susia ei tarvitse pelätä.

Ne eivät syö rauhallisesti käyttäytyviä ihmisiä tiellä. Karhu voi hyökätä, jos sen poikanen on lähellä (jos karhu maiskauttelee lähellä niin maahan makaamaan). Aijemmasta blogauksestani voi lukea kolme elintärkeää, kultaista sääntöä ilman kulkusia, kuinka lapsia täytyy opettaa toimimaan loogisten villieläinten kanssa. Ilman pelkoa ja kaikessa rauhassa.

Ja kaikki on sitten ihan OK.
Suomalaisia tappaa kalorit, kolarit, liukkaat kylpyhuoneet, viina ja terapian puutteessa itsemurhat. Eivät metsämme älykkäät eläimet. Mutta "karhukello" voi antaa aivan väärän viestin lammasten ja kulkusporojen makuun päässeille metsien vaeltajille.

• Älykkäimmt eläimemme, karhut ja sudet, myös tunnistavat ihmisen älykkääksi pedoksi, joka osaa viestiä toisten kaltaistensa olentojen kanssa. Tätä seikkaa ei kannata vähätellä. Ne näkevät meissä jotakin kaltaistaan.

 Jos haluatte neljännen vinkin suloisten petojen varalle, niin se on tässä. Laittakaa lastenkin reppuun roikkumaan kangasta, jota on savustettu ja jossa on savuista likaa. Kankaan voi jättää ulos koulun aikana.

Eläimet inhoavat ihmisen syömää haisevaa paistettua ruokaa ja kaikkea, miltä ihminen haisee. Luonnottomalta ja lisäaineilta.
Ja niin. Älkää laittako eläimiänne tarjottimelle. Tietysti sus syö kaiken, mitä sille tarjotaan pihapiirin aamiaistarjottimella. Teräsverkkohäkkejä ja teräsverkolla ja teräslistoilla paikattuja latoja, ihmiset.
Järkeä.

PS
On muuten kansainvälinen susiviikko.
Rakkautta myyttisen metsän elämää kohtaan. Metsästä me olemme tulleet ja metsään me menemme.

• The Real Value Of Wolf Coexistence

  
  II
  
  Tämän tietävän kirjailijan mukaan sudet ovat syöneet suomalaisia urakalla:
  http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/blog/25541
  Vain silloin joskus?
  No. On sitten oma kysymyksensä, kuka uskoo 1700-1800-luvun pappien valvomaan viranomaistoimintaan, kun papeille oli ideologinen tarve uskonnollisesti julistaa metsän eläimiä saatanan lähettiläiksi muinaisuskonnon ja luonnon mustaamiseksi Kristuksen vastustajina.
  Aatelisten, psykopaattien ja pappien tappamat ihmiset oli helppoa myös kirjata susien tappamiksi, jotta kylän maine ei tahriintuisi.
  On kyllä sitten erittäin hyvä ja yksinkertainen biologinenkin syy, jos todella ihmisten kimppuun on käyty.
  Ihmiset elivät eläinten kanssa jopa samossa huoneissa joten ihmiset haisivat lampailta ja lehmiltä ilman turhaa peseytymistä.
  Susihysteria on lapsellista ja tietämätöntä hysteriaa.
  
  
  III
  
  Ja susihysteria vain kiihtyy.
  http://yle.fi/alueet/turku/2011/10/susi_on_hiipivan_vaaran_symboli_29602...
  
  Tunnistatko mediapaniikin?
  tunnistatko myytin?
  
  " Nykyihmisen on vaikea mieltää petovihan syyksi lapsuuden satuja ja tarinoita.
  - Näitä tarinoita kerrotaan sukupolvelta toiselle. Ne ovat olemassa olevaa todellisuutta mielikuvina. Monet asiat, jotka juontavat juurensa kauas menneisyyteen, vaikuttavat vielä tänään, pohtii Hannu Salmi.
  - Ajatellaan vaikka tapakulttuurejamme: kättelemistä ja suutelemista. Niillä ei ole itsessään juuri mitään merkitystä, paitsi kultuurinen merkitys, joka on rakentunut hyvin pitkän ajan kuluessa.
  - Meillä on yleistynyt mediapaniikki-ilmiö. Nyt puhutaan suden herättämästä paniikista, mutta yhtä hyvin se voi olla jokin muu ilmiö, kuten sairaus tai tautiepidemia.
  On helppo laukaista mediapaniikki. 1900-luvulla on ollut paljon mediapaniikkeja, kertoo Salmi.
  
  
  
  Suden ja ihmisen tietoisuus toisistaan ja samankaltaisuuksistaan saattaa olla hyvinkin vanhaa alkuperää. Englannista on löydetty 300 000 vuoden ikäiset toistensa yhteydessä olleet pystyihmisen ja harmaasuden jäännökset, Ranskasta samanlaiset, mutta noin 150 000 vuotta nuoremmat.
  
  
  
  
  
  
  

Kokoomuksen ja perussuomalaisten äpäräliitto

Perussuomalaisten poliittinen toiminta, nationalistinen mielikuvahysteria ja varsinkin ideologia on täysin järjetöntä käytännön tasolla.

Kun lukee perussuomalaisten keskustelupalstoja niin perussuomalaisten turhautumat, verbaalinen inho ja emotionaalinen viha purkautuu enimmäkseen "vasemmistoa" kohtaan.

Mitä ihmettä tämä piilo-oikeistolainen kansanpuolue johtaa vihaansa vasemmistoon ja fobiarotuoppeihin kun kokoomus on se maan myynyt oikeistopuolue ja ideologia?

Katainen, Niinistö ja hänen yksi oppi-isänsä Holkeri ovat urakalla tuhonneet valtiota ja tuhlanneet satojen miljardien tulot ja säästöt kansalaisilta myydessään valtionyhtiöt pilkkahintaan kiskureille, jotka nyt nylkevät meitä kansan kustantamilla sammoilla.

Räikeintä Soinin oikeistolaisen eetoksen suojelussa on se, että hän ei ole käynyt Kataisen kimppuun sillä verbaalisella terävyydellä ja pilkallisella innokkuudella kuin on käynyt Urpilaisen kimppuun - vaikka kokonaisstreategian kannalta SDP olisi ainoa voimakas liittolainen.

Kesällä SDP:n todellista perintöä kansan puolueena olisi voinut maanitella esiin yhteisten päämäärien mukaan mutta ei. Ei.

Tämä Soinin nöyryys ja varovaisuus despootti Kataisen jalkojen juuressa on oksettavaa. Soinia huolettaa vain oman kenttäväen nujertaminen oman despoottiasemansa vahvistamisessa.
Perussuomalaisista on kaiken lisäksi Soinin ja peruseliitin linjauksella valittu eduskunnan valiokuntiin kaikkein äärioikeistolaisin roska-aines.

Järjen ääntä tavoittelevat perussuomalaiset on nujerrettu puolueessa Soinin vihapuhe-oikeistosuojattien tieltä.

Taustalla on salamyhkäinen oikeistofantasia suomalaisuudesta sisällissodan jälkeisen propagandan mielikuvilla, jolla porvarieliitti junttasi vielä vääristellen piiloon oikeistopoliitikkojen katastrofaalisia ja natsi-Saksaa kumartaneita suur-Suomi linjanvetoja.
Oikeiston Suomi-fantasia on täynnä valheita Suomen historiasta ja kansan kärsimyksestä. Talvisodan hengessä ja vapaustaistelun nostalgiaa, perkele, suomenruotsalaisen eliitin käskyjen tahdissa ja puolesta.
Soini on sabotoinut oman puolueensa perusmoraalisia päämääriä ja reaalipolitiikkaa vain jotta saisi olla perusankkalammen itsesäälintäyteinen aurinkokuningas.
Hajota ja hallitse itsesäälin vallassa.

Mielikuvia ja sanaleikkejä vasemmistolaisten kustannuksella.

SDP on eksyneiden lasten lauma mutta niin on myös PS.
Pelokkaita, arkoja, perusteettomasti johtajiaan uskonnollisfanaattisesti kunnioittavia, linjattomia ja selkärangattomia oikeaan poliittiseen päämäärätietoisuuteen todella tärkeissä asioissa.
Kaikenlainen rasistinen vouhkailu tuntuu olevan tunteiden päälle tärkeämpää kuin suomalaisen hyvinvoinnin pelastaminen.

Tietysti valtiontragediaamme kuuluu piilo-oikeistolainen pankkimies Mauno Koivisto, joka myytiin kansalle hauskana kansanmiehenä kuten Soini.
Mutta Mauno Koivisto rakasti vain pankkeja, hylkäsi Ruotsin tien ja on nyt Kataisen harhauttavan retoriikan suuri oppi-isä.
Tässä tapahtui suurin kulttuurinen erottautuminen  Ruotsin ohjastamasta sivistyksen tiestä ja sen taki pankkikiimaiset poliitikkomme ajoivat meidät Helsingin Sanomien pelottelulla euroliittoon sijoittajien kasinopeliareenaksi.

Laman alkaessa 1989 kansa lamaantui epäpoliittiseksi ja vasemmisto kadotti aivan totaalisesti suuntavaistonsa oikeistolaisille kumartaneen pelkurimaisen ja idioottimaisen johtonsa ja Lipposen valtapelin takia, koska Koivisto ja Viinanen osasivat raivota samalla tyylillä kuin Kekkonen hirvittävän raskaan sodan jälkeen: kansaa syyllistäen poliitikkojen valinnoista.
Kansa sokeutui ja taantui pikkulapsen tasolle eikä halunnut vetää vastuuseen laman aiheuttaneita poliitikkoja typeryyksistä ja taidottomuudesta, Koivistoa ja Holkeria. Vanhanen otti hymyillen edeltäjiensä roolin mauttomasti ja hajuttomasti vastaan ja kokoomuksen kliseet tehostamisesta ja EU-nöyryydestä ohitettiin jatkossakin ilman keskustelua Helsingin Sanomien massiivisella sensuroinnin ja valheiden sivutulella.

Kokoomus on lobannut meille EU-virkamiesten despoottisen diktatuurin, oman perustuslain tuhoamisen ja silti perussuomalaisten pyhä viha pihisee vasemmistolaisia ja kommunismin uhkaa kohtaan?

Oikeistolaisuus unelmien nationalismina Suomessa on syvän itsepetoksen vallassa. Sen taustalla on syvä valhe mm. talvisodan taustan poliittisesta natsisidonnaisuudesta Saksan maailmanvalloituksessa ja sisällissodan perustiedoista: suojeluskunnat olivat suomenruotsalaisten ökyporvarien perustama laiton militanttijärjestö eikä kansan vapauden taistelua.

Suojeluskuntalaisten rahoittajat ajoivat kuninkaan nimittämistä ja maan myymistä saksalaisille. Lukekaa historiaa, Suomelle nimitettiin suojeluskuntaoikeiston toimesta saksalainen kuningas sisällissodan jälkeen mutta Saksa ei hyväksynytkään enää Suomea siirtomaakseen.

Vasemmistolaiset yrittivät estää tämän kapitalistien maan myymisen ja ihmisten nälkäkuolemat 1918.
Taistelevan kansan olisi nyt aika luopua sokeasta ja perusteettomasta suojeluskuntien fanaattisesta oikeistolaisidentiteetistä sekä historiallisista valheista "kristillisestä" oikeisto-Suomesta ja nähdä, kuinka humanistit ja alkuperäiset vasemmistolaiset ovat taistelleet suomalaisille hyvinvointivaltion, jota kokoomus ja kokoomuksen piilo-oikeistolaiset kamaripalvelijat on raivolla tuhonnut 20 vuotta sosiaalidemokraattien ja keskustalaisten innokkaalla tuelle.

Lipponen hylkäsi kaikki humaanit sosiaalidemokratian periaatteet ja ihmiskuvan.
Sekin puolue haluaa nyt harhojen vallassa nahkurin presidentiksi.Tämä on lähes ksittämätöntä.
Lipponen totteli kokoomusta jatkuvalla mutta sopivan "huomaamattomalla" rikkaiden politiikalla ja niin meillä on nyt tasa-veron valtakunta ja mummot sekä lapset kohta tuoleihin sidottuja narkkareita.
Perussuomalaisten puhe tasa-verosta väärissä yhteyksissä on täysin tietämätöntä hysteriaa.
Suomalainen hyvinvointi perustuu veroprogressiolle ja se on lähes purettu.

Suomessa on miljonäärejä, jotka maksavat vain 12% veroja kaikista tuloistaan. Se on kolmen valtapuolueen suuri saavutus, harkittua politiikkaa, sosiaalidemokraattisen ytheiskuntanäkemyksen romuttamista.

Tämän maan kansalaiset on onnistuttu huijaamaan totaaliseen poliittiseen itsepetokseen ja kansakunnan pahoinvointiin ilman todellista tasaavaa voimaa, veroprogressiota a suuryritysten raskasta verotusta.

Saksassa useimmilla suuryrityksellä on kaksi kertaa suurempi verotus kun Suomessa ja hyvin Saksalla menee eivätkä firmat ole minnekään karkaamassa.

 Perussuomalaisten olisi aika lopettaa nationalistinen ja rasistinen hysteria aivan turhana ja analysoitava omia päämääriään ideologisesti sekä myönnettävä selkeästi kansan vasemmistolaiset yhteiskuntanäkemykset hyvinvoinnin jakamisesta.
Jos ajaa kansan ideologiaa, silloin ei voi ajaa kokoomuksen suurpääoman asiaa ja ideologiaa oikeistolaisesta Suomesta ilman valtiota.

Nationalismi ei ole valtio-oppi vaan kapitalistien ja kirkon myymä valhe keinoidentiteetiksi köyhille "valkoisille".

Suomen valtio lobbasi äärioikeistoa

"Talvisotaan liittyy vieläkin monenlaisia myyttejä. "

Kuuntele dokumentti:

http://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=15012

Valheelliseen historiakuvitelmaan nojautuvaa sodan ja urheilun yhteistä Suomi-fantasiaa:

http://www.iltasanomat.fi/mmkiekko/tasta-sotaisasta-latkamainoksesta-tul...

Suomalaiset tervejärkiset työläiset eivät halunneet lähteä talvi - ja jatkosotaan, koska ne olivat suomenruotsalaisen eliitin ja ministeri Erkon natsiliittolaisuuden seuraamuksia Saksan maailmanvalloituksessa.

"Suojeluskuntien ja Lotta-järjestön perillissäätiöiden omaisuus on noussut jälleen uutisotsikoihin. Myös salaperäisen Urlus-säätiön taustoja on valotettu.

Maanpuolustushenkiset säätiöt ovat keränneet itselleen suuromaisuuden, uutisoi Helsingin Sanomat. Kesäkuussa Reserviläinen kertoi puolestaan salamyhkäisen Urlus-säätiön taustoista."
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id...
Käytännössä valtio tukee ja suojelee kansainvälisten sopimusten rikkomista "perinteiden puolesta".

Symbolista poliittisen taustan tunnustamista?
"Perussuomalaisten kansanedustajalla vyönsolkena suojeluskunta-merkki, koska valkoinen nauha hihassa?"


" Soini sanoo sanomalehti Karjalaisen haastattelussa, että Perussuomalainen puolue voisi olla uuden oikeistopuolueen alkio. Soini vaihtaisi puolueen nimen edistyspuolueeksi ja asemoisi sen poliittisesti uudelleen "keskustan ja kokoomuksen väliin".

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kokoaa Suomeen uutta oikeistopuoluetta. Soinin mukaan Suomessa on viiden vuoden kuluttua samanlainen oikeistopopulistinen puolue kuin Itävallassa ja Norjassa.
-Jos sellaista ei synny, olen epäonnistunut. Ja jos silloin vielä on Perussuomalaiset-puolue, en voi tästä syystä olla sen puheenjohtaja, Soini sanoo.
http://suomenpo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86341-mites-nyt-suu-pannaan

• Aurinkokuningas Timo Soini - paavin ja joulupukin strategiat

• Perussuomalainen oikeisto kiehuu loukkaantuneena ja neuvottomana

• Kokoomus pitänee pienituloisia tyhminä?

• Eduskunnassa äänestettiin suomalaisten rahojen siirtämisestä Italialle

Kirkon paradoksaalinen riitatilanne

 Piispojen teologinen väistely ja valheellinen mediapeli kirkkokulttuurin ja piispojen vanhoillisen vallan "tasapainotteluna" on johtanut paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa järjestöt vetoavat kirkon nykyiseen  oppiin ja ihmiskäsitykseen heteroavioliittojen ainoasta "oikeaoppisuudesta" ja "siunauksellisuudesta" (yhteisön hyväksymänä perheyksikkönä) mutta rahoittajat vaativat nyt järjestöiltä (jäsenten/ yleisön  pyynnöstä) homoseksuaalisuuden periaatteellista hyväksyntää kirkon oppien ohi:

• SANSA hämmentyi kolehtilinjasta: Voiko meiltä enempää pyytää?

On ällistyttävää, että seurakuntien humanistinen kapina ei kohdistu lainkaan valtarakenteen opinvartijoihin eli piispoihin ja kirkolliskokousedustajiin vaan vain fundamentalistisiin toimintaryhmiin, jotka käytännössä haluavat toimia kirkon ulkopuolella.

 Kirkko on ideologisena organisaationa mielenkiintoisessa umpikujassa edustaessaan perinteisiä roomalais-katolisia käsityksiä hierarkisesta uskontomuodosta modernissa Suomessa ja vastentahtoisesti toteuttaessaan valtion kirkkolain velvoittamana valtion virkamieslakeja mm. tasa-arvolakia valtionkirkkona.

Kirkon korkeakirkolliset eliittipiirit nojautuvat sitkeästi roomalais-katoliseen teologiaan (ja sen johdannaiseen viidesläiseen/ kalvinistiseen fundamentalismiin), joka perustuu keskiaikaiseen yksilön alistamiseen, uskonnon "muuttumattomuuteen", "ikuiseen" oppiin ja kirkon "jumalalliseen" valta-asemaan ihmisten määrittäjänä.

Luterilaisena instituutiona kirkolla olisi mahdollisuus olla hyvin inhimillinen, moderni, epäbyrokraattinen ja protestanttinen yhteisö, sillä protestanttinen teologia on pohjimmiltaan ihmiskeskeistä ja todellisuushakuista. Jumala ei ole siinä epäinhimillinen ja ihmisyydestä erillistä rituaalimagiikkaa - kuten katolisessa magiauskossa mm. pappien pyhyydestä verrattuna muihin ihmisiin.

Kirkossa keskustelu protestanttisesta teologiasta on kuitenkin hyvin vähäistä vaikka löytyy paljon kirkon oppien vastaisen seksuaalisuuden kannattajia.


Kristinuskon lähtöpiste on ihmisessä, joka sanoi, että uskonto, henkinen kehitys, ei ole ihmistä suurempi ja ihmisestä erillinen valtainstituutio.

Jeesus hylkäsi rituaaliuskonnon ja pappiskultin.

Ihminen ei ole sapattia varten vaan sapatti on ihmistä varten.
Ihminen ei ole uskontoa varten vaan uskonto on ihmistä varten.

Luterilaisuus on tämän vapaustaistelun jatkumoa pois magiasta ja pappisruhtinaista, piispoista ja paaveista. Protestantismin ensimmäinen julistus oli, että kukaan elämän tarkoitusta etsivä ei tarvitse välittäjää ja välimiestä henkiselle matkalle.

Luther hylkäsi (aluksi) tunteettoman valtataistelun, yksilöitä syyllistävän uskontokoneen ja hylkäsi valtakirkon - vaikka pelästyikin jopa itse omaa kapinallisuuttaan ja söi ikääntyessään ja juopotellessaan sanojaan rasistisena valtapoliitikkona.

Jos ev.lut kirkko kuvittelee olevansa ihmisten kirkko, sen on ymmärrettävä oma kapinallinen ja ihmiskeskeinen kehitystaustansa epäuskontona. Alkuperältään katolisen kirkon olemuksen todellinen muutos alkoi Suomessa humanismin ja vasemmistolaisten nousun myötä 70-luvulla.
Kirkon johtajien pelottavin tilanne on nyt se, että heidän täytyisi olla rehellisiä ja seurata Lutherin jatkuvan uskonpuhdistuksen periaatetta modernina uskontona ihmisyyden ja inhimillisyyden puolesta. Muutosta ihmisen pojan polulla.

• Kirkon jakaantuminen on kirkkokeskustelun suurin tabu mutta myös sen kehittymisen suurin este sen ollessa tabu. Onko kirkolla eettisiä linjauksia vai vain pelkkää valtapeliä hyväksynnän ja kirkollisverojen tavoittelussa?

Piipat ikäänkuin lypsävät nyt julkista painetta muutosvaiheen ajan ja passiivisesti toimimatta antavat mielipiteen kasvavan paineen tehdä linjanmuutoksen jotta heidän ei tarvitse liata käsiään liberaalisilla mielipiteillä vanhoillisten ja viidesläisten edessä. Herrat vain katsovat sivusta kun ihmiset kolhivat toisiaan ilman humanistisia paimenia.
Kirkko on Suomessa muuttunut tähän mennessä vain ulkoisen paineen voimasta käytännöissä mutta ei teologisesti, opillisesti. Voiko se muuttua lainkaan sisältäpäin vai ylläpitää vain moralistisen taktisesti kaksoistandardeja instituution kilpikonnapuolustuksessa teologista uskopuhdistusta vastaan?

• Helsingin piispa Eero Huovinen kritisoi tuoreessa kirjassaan mediaa, erityisesti Kirkko ja kaupunki -lehteä. Kirkollisia tiedottajia hän nimittää ”seksiriippuvaisiksi”.

Mikä on suurin ongelma teologisessa mediapelissä?

Piispoille homoliittojen hyväksyminen on ongelmallista siksi, koska kirkon eliitti on 20 vuotta muuttanut kirkon teologiaa, ehtoollisoppia ja jumalanpalvelusta roomalais-katolisen kirkon oppien mukaiseksi, jotta Vatikaani hyväksyisi valtionkirkkomme piispat katoliseen "ehtoollisyhteyteen" ja nipinnapin teologisesti kelpaaviksi "äitikirkon" ehdoilla.

Kirkkohallituksen johtama ison budjetin "ekumenia", jatkuva neuvottelu Vatikaanin kanssa, on ollut siis Suomen valtonkirkon suitsemista Vatikaanille kelpaavaksi ja siihen yhteenliitoskelpoiseksi kirkkokunnaksi (sopivan kriisitilanteen niin "vaatiessa").

Homoseksuaalisuuden hyväksyminen paavin Vatikaanille on suurin teologinen ongelma, jota se ei voi hyväksyä yhteistyökumppaneiltaan (nähtävästi siksi, että suurin osa Vatikaanin seksittömyyteen sitoutuneista papeista on taipumukseltaan homoseksuaaleja).
Aidosti protestanttisessa teologiassahan avioliitto ei ole sakramentti eli pyhä uskonnollinen toimitus mutta katolisille avioliitto on uskonnollinen rituaaliliitto ja heteroseksuaalisten avioparien ylistämis-, motivoimis- ja miellyttämiskeino erityisellä statusasemalla. Jeesushan  kehotti seuraajiaan jopa jättämään omat seksuaaliset ja biologiset perheliittonsa.

Tässä on taustalla suuri teologinen ja ihmiskuvallinen näkemysero, hyvin suuri.


Room.kat.  Pappien avioliitto- ja seksikiellon takana on hyvin selkeä ja varma teologinen tausta: nainen on

Rooman ekstaattisen marttyyrilahkon seuraajan, room.kat. kirkon ja sen torvensoittajan Paavalin mukaan perisynnin alku ja syy, joten Jumalan välittäjä eli katolilainen pappi ei saa koskea perisynnin aiheuttajaan pysyäkseen rituaalisesti puhtaana.

Homoseksuaalisuus on aina ollut luostareissa salliittua tavallisena syntinä, jos sillä vältää perisynnin.
Eikä tämä ole vitsi. Luther kuitenkin piti näitä oppeja vain vitseinä ja turhamaisuutena.



Jeesus ei todellakaan pitänyt naista perisynnin alkuna vaan ihmisen ahneutta, välkivaltaa, vuorovaikutuksettomuutta ja itsekkyyttä.

Hän hylkäsi juutalaisen hierarkian ja rituaalimagian. Hän hylkäsi siis rikkaan papiston varallisuuden lähteen ja kulttuurin ja oli synagoogan suurin vihollinen.

Jeesuksen jälkeen juutalaiset saivat perustaa oman Gestapon Paavalin johdolla, joka sai tappaa ja kiduttaa juutalaisia eli gnostilaisia alkukristittyjä, jotka eivät suostuneet kumartamaan keisarin kuvan edessä.



Paavali soluttautui kristittyjen keskuuteen "opettajana" ja opetti juutalaista veriuhrimagiikkaa "kristuksen uskona".

Jos luet Markuksen evankeliumia (vanhin ja ehdottomasti luotetavin) niin opetuslapset ovat tyrkyttämässä Jeesukselle perinteistä juutalaista hierarkiaa mutta Jeesus hylkää ne zen-mestarin elkein ja tekee avoimia syntejä, mm. juttelee ja juo huorien kanssa ja syö toisten pellosta sapattina viljaa.
Jeesus oli avoimesti juutalaisuuden jumalanpilkkaaja ja vallankumouksellinen.

Luther seurasi aluksi Jeesuksen periaatteita mutta valta, kalja ja turvallisuus korruptoi Lutherin lopulta pikkupaaviksi.

Jeesuksen maine ja opetus oli kapinassa. Jumalan valtakunta, mystiikka ja suvaitsevaisuus on köyhien keskuudessa ilman pappien säätelyä, maagisia rituaaleja ja verotusta.

Paavali ja muut "kirkkoisät" olivat homoseksuaaleja,
joita kreikkalais-roomalainen kulttuuri esti olemasta vain ainoastaan homoseksuaaleja ja heidän homoseksuaaliset aktinsa oli kielletty, elleivät menneet naimisiin ja suostuneet hankkimaan suvulleen lapsia.

Avioliitossa sai hässiä orjamiehiä - mutta ei toisia aatelisia.

Suku sai ottaa julkihomojen miesten omaisuuden haltuunsa ja myydä homon vaikka orjaksi.
Joten homovastaisuus nousee sukuklaani-kulttuurista eikä vain kirkkokristinuskosta.
Nykyiset fundamentalistit toteuttavat pitkälle sukuklaanikulttuuria ja siksi julistavat epäprotestanttisesti homoja heterokulttuurin uhkana.

Tällä on selkeä historiallinen jatkumo ja syy.

Fundamentalistit vain eivät halua tietää kirkkohistorian todellisia taustoja ja valtataistelujen merkitystä "puhdasuskoisuuden" muuttuviin oppeihin.

Gnostilaisen kristityn ja Jeesuksen uskontofilosofisten seuraajien kannalta viidesläiset, räsäsläiset, nokialaiset, helluntailaiset, jehovalaiset ja lestadiolais-fundamentalistit ovat pakanauskonnon ja -uskomusten palvojia.

Tiistaina yksi maailman parhaisiin luokiteltu elokuva ilmaiseksi Andorrassa

Tänään yksi maailman parhaisiin luokiteltu elokuva ilmaiseksi Andorrassa
 + viikon ajan ilmainen elokuvafestivaali 

Mehiläispesän henki

Tiistai 18.10. klo 17.00 Andorra

EL ESPÍRITU DE LA COLMENA

- Espanjalaisen elokuvan viikko

Kiertävä elokuvateatteri saapuu vuonna 1940 pieneen espanjalaiseen maalaiskylään ja esittää Frankenstein-klassikon. Elokuva järkyttää pikkutyttöä, joka ajautuu omaan mielikuvitusmaailmaansa.
 Spanish film week
17.-19.10.2011 Andorra

http://www.suomiespanjaseura.fi/fi/tapahtumat.php#elokuvat

Löytyy myös netistä hakemalla.
Sp_Engsubs The_Spirit_of_the_Beehive_(1973)

Ex-piispa Huovisen riivaajat ja seksiriippuvaiset kirkon kiroajat

• "Helsingin ex-piispa Eero Huovinen kritisoi mediaa, erityisesti Kirkko ja kaupunki -lehteä. Kirkollisia tiedottajia hän nimittää ”seksiriippuvaisiksi”.

Huovinen haluaa häivyttää pois näkyvistä kokonaiskuvasta kirkon perinteisen seksiriippuvaisen syntiopetuksen ja instituution repimän epäruumiillisen ja luontovihamielisen ihmiskuvan, joka on hallinnut Suomea tuhat vuotta.

Tämä on tuskaisaa aikaa vallasta juopuneille kirkonmiehille.

Ennen vanhaan, siihen vanhaan hyvään hyvään aikaan kuului se, että kirkonmiehille pokkuroitiin ja heitä ei saanut kritisoida avoimesti. Kirkkoa ei kyseenalaistettu sillä se olisi ollut Jumalan kritisoimista. Kirkonmiehiä ei tuomittu raiskauksista sillä heitä suojeli kirkon pyhyyden suojeluperiaate. Kirkon kulisseja puolustettiin mihin hintaan tahansa ja laki pakotti ihmiset kuulumaan kirkkoon. Muinaisuskonnon harjoittamisesta sai ankaria sakkorangaistuksia, raippaa tai kuolemantuomion. Vielä 70-luvulla perinnehieronta ja kuppaaminen oli isojen sakkojen kohteena rikoslaissa.
Nyt kirkon teot, ihmiskuva, seksuaalinihilismi, fundamentalistien suojelu ja elämälle vieraat opetukset ovat kaikkien nähtävillä ja kritisoitavissa.

Kirkon eliitti kiemurtelee erityisaseman menettämisen tuskasta.
Eikö hyvä Jumala suojelekaan Rooman ekstaattisen ja luita palvovan marttyyriseurakunnan perustamaa kirkkoa marttyyrien veren tähden ja anna suojaa median ja humanistien ahnailta katseilta?
Huovisen loukkaantunut retoriikka nojautuu aina paheksuntaan ja kirkon/Raamatun ehdottomaan "historialliseen" "arvovaltaan".

Kirkon arvovaltahan on ollut epärationaalista Jumalan antamaa arvovaltaa Pietarille (jonka itseasiassa kumosi Jeesuksen veli Jaakob alkukirkon vallankaappauksessa ja jonka taas sitten kumosi Rooman kirkon vallankaappaus juutalaisilta kristityiltä pakanakristityille), kuin kirkko olisi Jumalan suurlähetystö maan päällä mystisella pyhyyden delegoitumisella ilman järjen ja muutoksentarpeen hiventä.

Lestadiolaisen lahkon nykyinen pitäminen kirkon suojeluksessa on perinteiden kunnioittamisen nimissä tapahtuvaa kirkollisen pimeää logiikkaa, jonka mukaan se, mitä ei  sallita tavallisessa seurkunnassa, on sallittava suljetuissa, "erityisen uskonnollisissa" lahkoseurakunnissa kirkon kustantamien lestis-pappien suojeluksessa ja kirkollisveroilla ylläpidetyissä kirkon tiloissa.

Huovinen ja muut piispat eivät perinteen puolustajina paradoksaalisesti halua kuitenkaan ottaa lainkaan vastuuta kirkon historiallisesta velkataakasta, vihapuheen ja yksilön seksuaalisuden häpäisyperinteestä.

Avoin kirkollinen homoviha esiintyi vimmaisesti viimeiseen asti 70-luvulla, kun piispat ja kirkkohallitus vaativat, että homoseksuaalisuus on perinteisesti pidettävä keskiaikaisen kirkon kirjoittamassa valtion rikoslaissa, iankaikkisesti. Jotta kuninkaan tuotantoyksikkö, lapsia tehtaileva avioliitto, olisi pyhä ja kirkon määrittelyn alainen.

Mutta ajat muuttuivat, humanismi ja vasemmistolainen ihmiskuva vapaasta yksilöstä oman ruumiinsa käyttämisen suhteen (toisia vahingoittamatta ja toisten vapautta kunnioittaen) pakotti kirkkoa taas muuttamaan kurssiaan. Kirkko oli vastustanut myös moneen otteeseen lasten uusia peruskoululakeja, sillä rikkaat kristityt menettivät halpaa lapsityövoimaa Suomen Siionissa "maalliselle" sivistykselle.

Suomessa kirkon opetuksen yliseksuaalinen viritys on ehkä ankarinta mitä missään maassa kirkko on saarnannut tavallisille kansalaisille.

Missään Euroopan kirkkokulttuurissa ei ole ollut niin paljon ja niin suuria helvettikuvia alastomista ja kärsivistä työläisistä kuin Suomessa. Monesti aatelisten kuvat olivat sijoitettu punahehkuisten helvettikuvien yläpuolelle sinisiin taivaskuviin Jeesuksen kanssa lyömässä kättä hyvästä vallanjakodiilistä.
Aatelisten seksuaaliselle sekoilulle ja orgiakulttuurille kirkko on aina ummistanut silmänsä kun kirkon tuomion leka on kohdistunut tavallisen kansan riettuden, jumalattomuuden ja seksuaalisuuden tuomitsemiseen.

Suomalaiset ostetun aatelisuutensa kovalla rahalla ostaneet kauppiassuvut luulivat ruotsalaista aatelistoa hillityksi ja seksuaalisesti kristityn siveäksi enkelisäädyksi ja yrttivät matkia ruotsalaisen aateliston etäisyyden epäseksuaalista charmia mutta eivät käsittäneet sitä, että ruotsalaisen aateliston alaisille näytelty kulissikristillisyys ja ylimielisyys ei koskenut lainkaan heidän orgastista seksuaalielämäänsä.
Ruotsalainen aatelisto on aina tiennyt kirkon olevan vain köyhien joukkohillintaa ja taikauskoista manipulointia varten eikä se ole koskenut heidän sisäpiirielämäänsä lainkaan. "Luterilaisen" kirkon taikauskoinen noitien teloitushysteriakin oli aatelistolle Ruotsissa hyvien vitsien aihe eikä pelottanut heitä lainkaan.
Tässä kirkon syntikulttuurissa kirkko on saanut valtaa ja kuningas on saanut pelokkaan nöyriä kansalaisia, jotka tavoittelevat paivaspaikkaa maksamalla veroja ja koettamalla nousta kirkonkin pönkittämässä yhteiskunnan statusjärjestelmässä ylemmäs yhteiskuntaluokassa työhulluna, otsa hiessa hampaita yhteen purren ja syntisiä ajatuksia surren.

Juuri valmistunut tutkimushan todisti että Ruotsi-Suomen ajalla "uskonpuhdistus" (nimenvaihto ja kirkon arvoesineiden sosialisointi kuninkaalle) Ruotsin kirkossa olikin vain puritaanisuuden kiristys ja tässä valtakunnassa teloitettiin  eniten maailman sivilisaatioista eläimiinsekaantujia, homoja ja masturbaattoreita.
Kirkon massiivista vaikutusta suomalaiseen depressiiviseen ja itseään syyttävään, seksuaalisen riittämättömyyden ja häpeän tunteista kärsivien mielenlaatuun on vaikaea aliarvioida.
Synnin ja seksuaalihäpeän saarnaaminen kaikuu näkymättömästi vielä sukupolvia tässä sarvikuonojen maassa, jossa ihmiset haluavat mielistelemällä ja auktoriteettiin vetoamalla saada itselleen hyväksyntää.

Kirkollisen uskonnollisuuden pääfunktio on aina ollut pelonhallinta.

Sen perusviritystä kutsutaan kirkossa synnintunnoksi. Kirkon virsissä kaikuu vieläkin metafyysinen pelon ja kauhun lietsonta johon simsalabim onkin juuri kirkolla ainoat  lääkkeet, maaginen ehtoollisveri ja kaste sekä hautaamisrituaalin lupaukset ruumiin fyysisestä ylösnousemuksesta. Kannattaa lukea vanhaa virsikirjaa, jos haluaa ymmärtää kirkon kontrollimekanismeja ja syitä epäprotestanttisten lestadiolaisten harhaopin suojeluun.

Aina kun kuulet lapsen homottelevan pilkallisesti toista ihmistä, vitun homo, niin muista, että kirkko opetti tälle kansakunnalle homottelemaan ja halveksimaan "erilaisia" ihmisiä yhtenäiskulttuurin peukaloruuvissa.
Kansakunta, joka ei tunne historiaansa, ei voi tuntea omia näkymättömiä kahleitaan ja omaa vapauttaan.

Jumala on hetero, homot hävetkää

• ”Musta kuulostaa siltä, että Jumala on alkanut puhumaan sun omalletunnolle" 

-- Voima-lehti Homona muutosta, Suvi Auvinen

Jumala on hetero - homot hävetkää.



Mahdollisuus muutokseen -kampanjassa mukana olevat ev.lut. kirkon seurakunnat tietävät homopuhdistusteeman varsin hyvin. Eheydy, homo, sillä jumala puhuttelee sinua, jotta voit tulla kristityksi heteroksi.

Kampanja paljastaa karvansa. Kirjoitin tästä Voiman ihmettelyn aiheena olevasta kampanjasta jo aikaisemmin laajemmin blogissa sekä siitä, kuinka arkkipiispa oli jakanut rahaa kesällä vihapuhekampanjaa vetävälle OPKOlle.

Piispat ovat sitkeästi sitä mieltä kirkkopolitiikasta ja kirkon teologisesta linjasta, että kirkon ei tarvitse ottaa selvää ja tiukkaa kantaa "perinteiden" takia.  Kirkko on kuin maa jalkojen alla, jota kaikki syntiset ja vihapuheen hautojat saavat tallata ja muokata?
Luther oli eri mieltä ja potki paavia munille.

Kirkko on aina vedonnut ikuisiin totuuksiin ja Jumalaan oman arvovaltansa takaajina. Jeesus taas näki oman tehtävänsä profeettana kumota ikuiset totuudet tavoista ja peloista sekä mitätöidä synagoga-kirkon vallan ja rituaaliuskonnollisuuden.

Miten on, onko kirkko totuusjärjestö vai pelkkä ahne käpertyvä kiinteistösijoitusfirma talouspäälliköiden rautaisessa otteessa?

Onko kirkon sinapinsiemen jokaisen kirkollisveroa maksavan anonymiteetissä, sitoutumattomuudessa ja välinpitämättömyydessä?


Homoilta näytti kirkon moraalin hajoavan ytimen.

Vaikka suorassa lähetyksessä Tampereen piispa Matti Repo puhui avoimesti viha- ja uhkapuhetta homoseksuaaleja kohtaan Päivi Räsäsen kompatessa, ei kukaan toinen piispa vetänyt itseään paljastanutta piispaa vastuuseen mistään. Ja vain kirkon jäsenten vihaeroamiset saivat piispat rauhoittelemaan jäseniään.
Onko piispojen liberaali ja humanistinen puhe vain valtaosajäsenten rauhoittelua, jotta kirkko saisi maksimaalisen tulotaseen kirkollisverona ja että kirkon konservatiivinen ja epäprotestanttinen fundamentalistisiipi saa rauhassa jatkaa myyräntyötään avuttomien, lasten ja nuorten parissa kirkollisveron kustantamana?
Jos piispat vakavissaan ajattelevat, että kirkko ei tarvitse omaa protestanttista linjaa ja että mikä tahansa amerikkalainen evankelikaalinen/kalvinistinen teologia saa kukkia, kunhan ihmiset ovat "uskonnollisesti aktiivisia", niin kirkon humanististen jäsenten on itse tehtävä johtopäätöksensä kaikesta sumutuksesta ja kumiselkärankaisuudesta.
Jos kuulut kirkkoon etkä tiedä seurakuntasi linjaa varsinkaan silloin, kun olet laittamassa lapsesi pyhäkouluun ja rippikouluun, kannattaisi keskustella tiukasti kirkkoherran kanssa muiden epätietoisten ihmisten ryhmänä.  Muutkin vastuulliset ihmiset voisivat selvittää, kuinka äärilaitaa seurakuntansa lapsityötä tekevät ovat.
Ortodoksit ovat päässet humanistisessa ihmisoikeuskeskustelussa vähällä, koska he haisevat hyvälle ja eksoottiselle.
Ortodoksiseen seurakuntaan kuuluvatkaan eivät saisi elää enää harhassa vaan tiedostaa, kuinka rasistinen ja vihamielinen ortodoksinen teologia on naisia ja homoja vastaan. Ortodoksisen teologian mukaan nainen ei ole täysi ihminen vaan pelastuu vain miehen kautta.

Kirkkoherrat rakastavat leppoisia pullakahveja ja  tilaisuuksia, joissa ei puhuta vaikeita ja kirkkoherraa pokkuroidaan urakalla mutta nyt on aika kysyä vaikeita. Onko kirkko jäsentensä kirkko vai ääriryhmien kaappaama laitos muiden kirkollisverolla?
Kirkolla olisi periaatteessa äärimmäisen moderni teologia käytettävissä, joka näkee kirkon ja teologian jatkuvasti muuttuvana ihmisten sopimussuhtena.
Kirkon johto on kuitenkin kieltäytynyt puhumasta protestanttisen teologian muutoksesta ja suostunut vain muutamiin käytännön pakkomuutoksiin julkisen yhteiskunnan paineen myötä hyvin jälkijättöisesti ja vastentahtoisesti.
Kirkko ei ole myöskään käsitellyt lainkaan äärioikeistolaista perintöään kuninkaan ja fasistisen suojeluskuntajärjestön palveluksessa ihmisten alistajana ja jopa laittomuuteen kehoittajana. Se, mitä ei käsitellä, se ei muutu. Se pulpahtaa aina uudestaan esille.
Kirkon sisällä liberaalit ja muutosta ymmärtävät työntekijät toimivat nyt pelon alla, sillä jotta ura etenisi, kirkossa ei voi puhua muutoksesta, teologian muutoksen tarpeesta ja kirkon valheista kuin vasta sitten, kun media on nostanut laajasti jonkin aiheen ihmeteltäväksi.
Protestanttisen teologian mukaan kirkko ei ole koskaan pyhä eikä muuttumaton vaan vain ihmisten sopimusten mukaan toimiva konstruktio.
Kun Jeesus lähestyi uskontonsa kirkonmiesten saastaisiksi julistamia ihmisiä, hän ei puhunut heidän erilaisuudestaa ja saastaisuudestaan. Hän aloitti bileet ja sylki kirkonmiesten päälle.
Protestantismin mukaan  erilaisuuden halveksunta on Jumalan hylkäämistä. Jeesuksen ristiinnaulitsemista.
Erilaisuuden halveksuntaa ei tule suvaita, sillä suvaitseminen on heikkojen ja erilaisten puolustamista.

Unelmien Suomi, Aleksis Kivi ja huumehöyryinen Reindeerspotting

Tämä suomalaisten yhteiskuntaluokkien ero ja pohjalla konttaavien ahdistus on koetettu jo Aleksis Kiven ajalta saakka pitää virkamiesten toimesta osa kulttuuria virallisesti epätotena, ei-toivottuna ja sensuroituna. Kulttuurin epäosana, epäkulttuurina, varsinkin itsemurhakulttuurimme.

STAKES keskittyi todellisuuden stilisoimiseen ja siistimiseen monella tapaa rajoittamalla jopa tutkijoiden tomintaa, mm. naisten väkivaltaisuuden tutkiminen oli kiellettyä. Monet konventiot ja sivistyksen yliviritetyt velvoite-fantasiat suomalaisuudesta ja "hyvästä kansalaisesta" ovat olleet vallankäyttäjille hyödyllisiä aseita velvoitemotivaattoreina, kristillisenä moralismina ja varsinkin 1989 laman jälkeen huolehtivan hyvinvointivaltion purkamisen perusteina.

Aleksis Kiveä syytettiin suomenruotsalaisten ihanne-Suomen sabotoinnista ja sivistyksen halveksimisesta. Hän poltti kaksi kertaa laajemman version Seitsemästä Veljeksestä epätoivoissaan.
Ties mitä menetimme eliitin turhamaisen vihan takia.

Nyt on hieman uusia tuulia ja rohkeutta asantuntijarintamalla:

• - Lukuisat opettajat ovat ilmaisseet meille halunsa käyttää elokuvaa myös alaikäisten opetuksessa, mikä ei tällä hetkellä korkean ikärajan takia ole mahdollista, elokuvan tuottaja Oskari Huttu sanoo tiedotteessaan. Hutun mukaan myös asiantuntijat Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, nuorisotutkimusverkostosta ja useista sosiaalialan laitoksista ovat ottaneet kantaa Reindeerspottingin ikärajan laskemisen puolesta.

http://www.iltalehti.fi/leffat/2011100714532245_le.shtml


II

Huumeista.

Huumausainelaki pakottaa ihmiset huoraamaan ja varastamaan, eivät huumeet. 

Alkoholi on liuottimena lääketieteellisesti monta kertaa ruumista tuhoavampaa kuin heroiini tai marihuanakukka.

Huumeisiin pätee vain kysynnän laki. Ihmiset suostuvat itsetuhoaviin kohtuuttomuuksiin, jos huumeita ei ole tarjolla valvotusti ja hinnaltaan massatuotteena. 

Kieltolaki on kumottava huumeiden suhteen, koska se ei toimi, kuten se ei toiminut alkoholin suhteen.

Miksi alkoholi sallittiin? Lääketieteellisistä syistä?

Ei, vaan koska kaikki halusivat sitä.

Analogisesti huumeidenkäyttäjiä ei estä mikään, kuten ei alkoholin kieltlakikaan estänyt. Täällä Kalliossakin ihmiset rupeavat huoraamaan, jotta saisivat turkkilaisen mafian kalliita ja epäpuhtaita huumeita.

Joka vuosi Suomessa kuolee n. 100 nuorta epäpuhtaisiin huumeisiin. Huumeet eivät tapa heitä pääasiassa vaan kieltolain takia pimeiden markkinoiden epäpuhtaat ja myrkylliset huumeet.  Sekä terapian puute, jota valtio ei järjestä addiktismiin sairastuneille. Huumeaddiktio johtuu paskasta lapsuudesta, ei tyhmästä himosta ja ylpeydestä.

Kirkko on ollut ensimmäinen huumausainesäädöksien kiihkeä ajaja uskonnollisista ja taikauskoisista syistä.

Ja kaikki nykyinen vääristelty huumausainepropaganda nousee ainoastaan kirkon originaalista propagandasta.

Papit halusivat kieltää pakanakulttuurien uskonnolliset huumeet, joten tämä nykyinen kieltolaki, joka sallii aivoja ja immuunijärjestelmää tuhoavan liuotteen myymisen viihdejuomana, on pohjimmiltaan vain uskonnollista kulttuuri-invaasiota, ehtoollisalkoholin pyhittämistä ainoaksi "sivistyneeksi" huumeeksi.


III



Kokoomusjugend osoittaa taas katujen siistimishalua.

http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85195-piikityshuoneista-apua-hu...

Ajatus jää taas kuitenkin pahasti kesken oikeistohygienisteiltä ihmisten valvomisessa ja auttamisessa.

Miksi siistiä vain kadut kun voitaisiin turvata huumeidenkäyttäjien terveys puhtailla huumeilla ja osoittaa huolenpidolla terapiaan rohkaisevaa empatiaa ja yhteyttä normaaliin elämään?

Ensin huumeet laillisiksi, jotta ihmiset eivät kärsisi myrkyllisistä aineista ruumiissaan huumekauppiaiden takia.

Kun luonnolliset huumeet olisivat laillisia (mm. marihuana, morfiini, heroiini) ja turvallisia tarkkoina annoksina niin addiktit tulisivat luontevasti piikityshuoneisiin ja kuuntelisivat myös ehdotuksia toisenlaisesta elmänhallinnasta.

Ja terapiaa, tarvitsisimme Suomeen ison terapiaprojektin kaikille tarvitseville. Lopetetaan varakkaiden verohysääminen sekä isojen firmojen verohelpotukset ja laitetaan rahat traumatisoituneiden suomalaisten terapiaprojektiin. Kaipaamme apua. Miettikää omaa sukuanne ja suomalaisten kyvyttömyyttä käsitellä ongelmia.

Tämä ahdistunut kansa kaipaa valoa, toivoa ja valtion kustantamaa keskusteluterapiaa kaiken vihan ja eristämisen sijaan.

Huumeet eivät ole ongelma
- vaan ihmisten ongelmat ja lapsuudentraumat ajavat huumeisiin.

Helsinki on vähentänyt terapeuttista ja elämänhallinan tukea monta vuotta peräkkäin onnettomilta ja tukea tarvitsevilta helsinkiläisiltä.

Kun huumeiden käyttäjä eli ihminen hakee apua, hän keskustelee ihmisen kanssa. Ihminen eli auttaja kuulee Helsingissäkin aina saman toiveen ihmiseltä, joka on uponnut addiktioon: haluan kokea mielekkyyttä, haluan kokea elämän tarkoitusta. Apua, tukea ja ohjausta.
Sitä ei ole.

Kemialla elämäntarkoitusta etsivä menettää yhteyden muihin ihmisiin ja usein ahdistavan ja emotionaalisesti ristiriitaisen lapsuuden takia.

Jos puhutaan terapiasta ja koulutuksesta,
niin terapeuttien koulutus on tällä hetkellä kieroutunutta: koulutuksesta ei karsita psykopaatteja pois, vaikka tarpeelliset testimenetelmät olisivat olemassa. Koulutusjärjestelmä on kaiken lisäksi turhan teoreettinen, tärkeintä on selväjärinen ja empatiaan kykenevä ihminen, joka ei säikähdä ja vähättele toisen ahdistusta ja tunnemyrskyä.

Alkoholi on pahempi huume kuin marihuanakukka monen lääketieteellisen vertailun mukaan.

Aloitetaan huumepolitiikka vihdoinkin järkevästi, kun kerran alkoholikin on vapautettu täysin hyödyttömästä ja vahingollisesta kieltolaista.

Turha olla ylimielinen alkoholiperinteen puolustaja ja demonisoida muita luonnollisempia huumeita.

Huumeiden kieltolaki vain rikastuttaa rikollisia järjestöjä myrkytetyillä ja vaarallisilla huumeilla sekä ajaa addikteja prostituutioon ja varkauksiin.

Huumeiden vapauttaminen laskisi huomattavasti rikostilastoja ja vahvojen huumeiden käyttämistä. Huomattavasti. Onnettomat eiävt käytä huvikseen huumeita.

Verotulot. Taikasana laman lamaannuttamille poliitikoille. Verotulot.

IV

Kieltolaki ei estänyt alkoholin hankkimista.
Kieltolaki lisäsi alkoholin kuluttamista.

Tämän tulisi olla perustietoutta ja faktapohjainen lähtökohta keskustelulle.

Tosiasia on se, kuinka kaikkea järkeä, kuluja, terveyden tuhoamista ja vaaroja vastaan ihmiset ostavat huumeita? Huoraamalla, varastamalla, elämäänsä tuhoten.

Eli mikään ei estä ihmistä ostamasta huumetta, jos ihminen haluaa sitä "helpotukseksi", turrutukseksi, ensiavuksi.

Miksi valtio pakottaa ihmiset huoraamaan? Alkoholi on vapautettu, miksi muut aineet demonisoidaan ja annetaan rikollisjärjestöille järjettömät vaurastumisen avaimet epäuhtailla aineilla?


Ei valtion tarvitsisi pakottaa ihmisiä huoramaan keinotekoisesti hinnakkaiden huumeiden takia. Eihän alkoholin takiakaan pakoteta. Alkoholin kieltolaki todisti että kieltolaki ei toimi huumeiden kohdalla.

Se on pelkästään poliittis-uskonnollista moralismia tuomita ei-alkoholia käyttävät rikollisiksi. Jeesuskin käytti muita huumeita evankeliumien mukaan, "pyhää leipää" sekä kannabisvoitetia parannettaviinsa. Tiesitkö sitä?

Kaikki alkoholin ja tupakan (samat vaikutukset kuin heroiinilla) käyttäminen illanvietoissa on huumeiden käyttämistä siinä missä marihuanakukka ja heroiinikin.

Uskomatonta tekopyhyyttä korottaa alkoholi sivistyneeksi huumeeksi.

Liuotteen sekavoittava juominen sivistynyttä, muu rikollista ja tuomittavaa? Todella epä-älyllistä demonisoimista.

Ei kukaan pakota puhdasuskoist oikeistolaista käyttämään huumeita, jos ne vapautetaan mutta humeidenkäyttäjien ei tarvitsisi enää tuhota terveyttään myrkyllisiin rikollisten tuottamiin annoksiin.

Jos tarjolla olisi laadukkaita mietoja huumeita ja varsinkin luonnonmukaista, ei-vahvaa ja ei-aggressiivisesti vaikuttavaa marihuanakukkaa, niin monella ei olisi tarvetta lainkaan koville huumeille. Huumeidenkäyttäjät eivät edes tiedä, mitä laadukas marihuana vaikuttaa.  Marihuanaa ei ole tällä hetkellä paljoa tarjolla laadukkaana vaan kannabista myydään kasvin rungosta keitetystä öljystä, joka aiheuttaa psykooseja ja aggressioita.
  Naurettava ajatus, että huumehalu syntyisi tarjonnasta. Nyt ihmiset ovat valmis tuhoamaan ruumistaan myrkyllisillä huumeilla, koska puhtaita huumeita ei ole helposti saatavilla.

Halu huumeisiin nousee ahdistuksesta tai psyykisistä ongelmista.

Alkoholi on huume ja liuote ja sitä on tarjolla runsaasti. Siksi tämäkin kieltolaki on tuhoava.

Kannabisannoksiin sekoitetaan rikollisten toimesta nykyään joskus lakkaa, joka tuhoaa vakavasti aivoja ja keuhkoja. Tämä tapahtuu lainsäädännön takia.

Mitä olen jutellut huumehoitotyössä toimivien asiantuntijoiden kanssa niin ne, jotka käyttävät huumeita, käyttävät jo.
Halu huumeisiin ei nouse huumeista itsestään vaan itseinhosta, itsensä tuntemattomuudesta, menneisyyden käsittelemättömyydestä, koetusta väkivallasta, terapian puutteesta, siihen liittyvästä torjunnasta ja hahmottomasta aggressiosta, elämän valheista, riittämättömyyden tunteista, omakuvan väristymisestä, rakkaudettomuudesta.

Kirkko on ollut ensimmäinen huumausainesäädöksien ajaja uskonnollisista syistä. Ja kaikki vääristelty huumausainepropaganda nousee ainoastaan kirkon originaalista propagandasta.

Papit halusivat kieltää pakanakulttuurien huumeet kahdesta syystä: pakanauskonon aineiden häpäisemiseksi ja oman alkoholibisneksen laajentamiseksi.

Joten tämä nykyinen kieltolaki, joka sallii aivoja ja immuunijärjestelmää tuhoavan liuotteen myymisen viihdejuomana, on pohjimmiltaan vain uskonnollista kulttuuri-invaasiota, ehtoollisalkoholin pyhittämistä ainoaksi "sivistyneeksi" huumeeksi.

Kai jokainen muistaa, että Suomi on alkoholin käytössä maailman johtavin addiktiomaa Venäjän jälkeen?  Ja sille ei tehdä mitään. Aggressiivinen alkoholihuume tässä kulttuurissa on OK mutta rauhoittava marikukka on hyvin rikollista toimintaa.

Ja kun puhun Marista, en tarkoita pilalle jalostettuja tuotteita vaan originaalia kukkaa, jonka kannabisainesosille on nisäkkäiden ruumiissa aivan erityiset reseptorit, jota on tarkoitettu reagoimaan orgaanisesti vain j ainoastaan marihuanaan satojen miljoonien vuosien kehityksen aikana.


    * Lisäys

Kirkon luoma taikausko ja ylikansallinen pelkokulttuuri elää moralismina ja asenteina, joita ihmisten on vaikea analysoida.

Marihuana on shamaanikulttuurien satojatuhansia vuosia vanha huume tai käytännössä varsin pyhä aine seremonioihin, ongelmien selvittämiseen filosofisena enstaasina ja juhliin konkreettisena vaiherituaalina mm. vuodenajan juhlat sekä ikäkausirituaalit.

Kirkko on kokenut shamanistisen kulttuurin kirkkovallan suurimpana vihollisena ja tuominnut kaiken suomalaiseen shamanismiin liittyvän kulttuurisen tapakulttuurin.
Raivoisa susiviha ja perustelematon petopelko ovat saman moralismin ja kulttuurisodan historiallisia jäänteitä.

1978 viranomaiset tuhosivat lopulta Suomen ainutlaatuisen hamppukasvin sukupuuttoon pappien kehotuksesta.
Taustalla on paavin ylikansallisen Vatikaanin ja sittemmin Ruotsin kuninkaan luoman kulttuurimuokkauksen kirkkoviraston eli valtionkirkon 1000 vuotinen projekti saarnata Suomessa kasvin demonisista ja epäkristillisistä ominaisuuksista.

Suomalainen talvenkestävä sitkeä hamppu oli mm. maailman kestävin purjekangas- ja köysikasvi.
Oli.
1978 kirkko ja viranomaiset tekivät taas tyypillisen oikeistolaisen palveluksensa suuryhtiöille, jotka tuovat Suomeen ylikansallisten firmojen puuvillaa eikä suomalaisilla ole enää edes omavaraista mahdollisuutta enää kasvattaa hamppukuitua.

Alkoholi tuhoaa aivoja, maksaa ja siis ruumiin puolustusmekanismeja mutta silti sitä pidetään kristillisenä, hyväksyttävänä rituaalihuumeena ehtoollisella kirkon oppienkin mukaan.
Kirkko on aina kuninkaan aatelisvallan sidekickinä tukenut katkeroitumista ja itseensäsulkeutuvaa passiivisuutta, epäpoliittisuutta, kaaosta aiheuttavaa alkoholin kännikulttuuria projisoimalla yhteiskunnan ongelmat ja alkohlolismin ongelmat vain yksilöiden synti-ongelmiksi. Tämä on tuomiovaltaa jopa alkoholin avulla.

Oudosti rajattu kieltolaki aiheuttaa nyt Suomeenkin monen miljardin euron rikollisuuden, joka lisää muuta rikollisuutta hurjasti
a) Vaurastuvat rikollisjärjestöt soluttautuvat bisnekseen ja politiikkaan - ovat jo soluttautuneet ja soluttautuvat lisää huumelain eli kieltolain takia
b) Köyhät ihmiset rupeavat huoriksi ja varkaiksi, jotta saavat kieltolain takia kallista huumetta - huume ei aiheuta sellaista tuskaa ja elämän hajoamista kuin nyt velka rikollisille.

Valkaistu sokerikin
on vaarallisempi huume kuin luonnollinen, jalostamaton marihuana:
http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1021...

 

 

1)

Huumausainelaki pakottaa ihmiset nyt huoraamaan ja varastamaan, eivät huumeet.
Huumeet eivät ole kiellettyjä periaatteena vaan terveydelle tuhoavimmat huumauainekombinaatiot ovat slalittuja, alkoholi ja tupakka.
Alkoholi on liuottimena lääketieteellisesti monta kertaa ruumista tuhoavampaa kuin heroiini tai marihuanakukka.
2)
Huumeisiin pätee vain kysynnän laki. Ihmiset suostuvat itsetuhoaviin kohtuuttomuuksiin, jos huumeita ei ole tarjolla valvotusti ja hinnaltaan massatuotteena.
Kieltolaki on kumottava huumeiden suhteen, koska se ei toimi, kuten se ei toiminut alkoholin suhteen.
3)
Miksi alkoholi sallittiin?
Lääketieteellisistä syistä? Moraalisista syistä?
Ei, vaan koska kaikki halusivat sitä ja haitat olivat selvästi kieltolain aikana suuremmat.
Kuten muidenkin huumeiden kohdalla yhä on.

Why Steve Jobs got frustrated

First a tip.
Steve Jobs used Finnish audio speakers for his Mac-audio (Genelec 1029's).
Now you know, what you should do.

http://www.genelectube.com/6000A_about.html
http://www.genelec.com/?r=1

Steve Jobs Photos: Apple CEO in a Private Light | LightBox | TIME.com

So.

Reason for success for PC's in business culture in 80-90's was professional computer assistance crew who feared that easy and stable Mac would make them jobless. They had sadly realistic fear for their narrow career to reject workers to obtain easier computer experience. I'm quite serious about this simple reason why Steve Jobs and brilliant people in Apple finally got so frustrated and conflicted in mid 90's.

Steve Jobs Stanford Commencement Speech 2005

"He was this real scuzzy kid," Alcorn once told video game historian Steven Kent. "I think I said, 'We should either call the cops or we should talk to him.' So I talked to him."

Apple’s challenge to Google’s vision: rethinking the cloud
| Patrick Beja

Applen tuotteiden kontrollointi (kiinteät akut rahan lypsämiseksi) on sivuseikka tärkeimmän ohella.

Varmuus.
Helppous.
Visuaalisuus.
Käytettävyys.

Nämä ovat neljä pyhää skeemaa Applen tuotteelle. Lähes kaikille tuotteille. Ainakin verrattuna muihin.

Tietysti menestys nousi Jobsin päähän ja psykoopaattina hän halusi nähdä suoraan rahassa ihmisten rakkauden tuotteisiin.

iTunes on selkein esimerkki tuote asiakkaan ehdoilla toimimisesta.
Se oli ainoa palvelu, joka todella toimi ja nopeasti toimikin biisien ostamistapahtumana. Muut eivät toimineet. Muut olivat vain kokeiluja.

Final Cut editointiohjelmana aloitti uuden aikakauden, jossa ammattituotteet tuotiin siviileille. Se oli hyvin visionääristä, mikä aiheutti muissa hyvin kalliiden ammattituotteiden tuottajissa pyhää vihaa Jobsia kohtaan.

Kaupallinen taktikointi oli vain oheisilmiö kun tärkein oli kunnossa. Käyttäjän ei tarvinnut stressata interaktiivisen elämän osan kanssa.

Macit ovat olleet todella halpoja, kun ajatellaan niiden stressinvähentämisominaisuuksia käyttäjälle.

Kokemukseni 1990-luvulla PC-koneiden menestymisestä helppojen ja varmojen Maccien sijaan yrityksissä johtui ATK-ammattilaisten (aiheellisesta) pelosta, että selkeä Mac tekisi heidät työttömiksi, joten he suosittelivat ehdottomasti PC-koneita yrityskoneiksi, joita täytyi jatkuvasti rukata.

Muistan hyvin, kun 1997 mainostin ihmisille että Apple jyrää vielä windowsinkin ja minua pidettiin varsinaisena idioottina ammattipiireissä Applen myynnin laskiessa. Nyt samat naurajat hipelöivät iPhonea unissaankin. Minulle oli selvää, että uusi Newton-pad olisi tulossa.

Steve Jobs is dead 2011

.