"Kolmannes hyväksyy lasten kurittamisen
Tuoreen tutkimuksen mukaan kolmannes hyväksyy lasten kurittamisen kasvatuskeinona.
Vastaajista 12 prosenttia "ei osaa sanoa", onko käyttänyt mainittuja väkivallan muotoja.
- Ei tunnu uskottavalta, että ihminen ei tietäisi onko hän piiskannut lastaan vai ei. Kyseessä lienee valikoiva muisti, eli asiaa ei vain haluta myöntää, arvioi Sariola. "
Väkivalta tuo hyvää.
Väkivalta tuo turvaa.
Väkivalta on valtaa.
Väkivalta on turvallisuuden perusta.
Kun alistut roolisi mukaan.
Väkivalta on aikuisen turva.
Pelottavaa lasta, muokkaamatonta, vapaata vastaan. Rooliin suostuneen aikuisen torjunnan uhka, lapsi.
Synnin ja pelon siittäminen suomalaisten mieleen onnistui Ruotsin kuninkaan turkishimon ansiosta.
Paavi antoi kuninkaalle luvan, keinot ja velvoitteen alistaa suomalaiset heimot kaikilla keinoilla. Yksi häpäisevä jumala ja saatanan helvetti korvasi kymmenet jumalattaret, hengettäret ja luonnosta tuli vihollinen. Ihminen oli valtaapitävien silmissä saatanan oma, jos ei alistunut täydellisesti vieraalle kulttuurille.
Lapsen vihaamisesta ja rankaisusta tuli velvollisuus munkkien ja kirkkoherrojen opastuksella. Helvetin takia. Helvetti on arkipäivää uudelle eurooppalaiselle suomalaiselle lapselle, jonka äiti helvetin pelossa on valmis tekemään mitä tahansa, että lapsi olisi hiljainen kirkonmiesten mieleen. Sinne syntiset joutuvat, jos ei kerjää kiitosta ja hyväksyntää.
Syyllinen, häpeävä ja pelkäävä mieli on julmalalle otollinen.
Aikuiselle otollinen. Joka julmalaa rakastaa, se syntiä ja lastaan vihaa.
Suomalaiset vanhemmat ovat nyt Euroopan väkivaltaisimpia.
Mutta eihän heitä voi syyttää.
Ei toki.
He ovat vain vastuullisia roolilleen.
He ovat niitä, jotka tuottavat maalle kunnon kansalaisia ja ylityön tekijöitä
He tekevät niin kuin heitä vastaan on toimittu. Eihän heitä voi siksi syyttää, jos lapsen lyöminen, tukasta repiminen ja huutaminen tuottaa heille mystistä nautintoa ja voimaa. Minkä tunteen ja pakkomielteen he tietysti kieltävät ja vetoavat vain suureen kipeään velvollisuuteen itkettää lapsiaan ja saada lapsensa minipsykooseihin vapisevana mutta ah nin hiljaisena.
Alistettuna.
Kasvatettuna.
Tottelevaisena.
Itseään häpeävänä, kelpaavuudessa kilpailevana.
Väkivalta kieltää lapsen tarpeet.
Väkivalts kieltää aikuisen traumat. Pitää ne purkissa ja paittaa pahan kiertämään.
Väkivalta on tasapainon irvikuva mutta silti toimii "tasapainon" eli torjunnan funktiona.
Se on totaalisen vallanhalun yksi muoto - vuorovaikutuksen kieltämiseksi.
Aikuisen vastuun kieltämiseksi.
Väkivalta on sadismia.
Se on mielihyvän etsimistä.
Itsensä ylentämistä ja muiden alistamista. Vihan tunteiden oikeuttamista kaiken yli - ilman selityksiä.
Jos hylätty ja laiminyöty lapsi käyttäytyy sairaalloisesti ja vaarallisesti, siten että aikuisen on "pakko" lyödä tms, se ei ole väkivallan alku. Se on vain jatkumoa hylkäämisen väkivallalle.
Mikään tutkimus ei osoita väkivallan lisäävän lapsen itseymmärrystä ja vakautta. Mutta epävakaa lapsi on monen aikuisen mielessä avuttomuudessaan ja epätietoisuudessan se unelmien kiltti lapsi, hellyyttävä ilmestys, joka tekee kaiken vain aikuisten tahdon mukaan. Miellytä tai kuole.
Silti
kaikesta psykologisesta tiedosta riippumatta väkivalta on yhä pyhä teko, ryhdikäs teko ahdistuneelle aikuiselle, joka puolustaa aikuisen mielikuvaansa ihailtuna ja voimakkaana, asemaansa lapsen yläpuolella. Sillä voi purkaa aikuisen avuttomuutta, kumota avuttomuuden tunne aikuisen torjutusta lapsuudesta ja kieltää aikuisen oma nimetön, anumeeninen avuttomuus, sillä lapsi on valloittava uhri avuttomana.
Uhrin rooli siirretään omalle lapselle.
"Tehkää lapsillenne se, mikä teille on tehty".
Omien lapsuuden kokemusten kieltäminen on aina väkivallan alku.
Se on väkivaltaa omaa itseään kohtaan.
Omien Vanhempien idealisoimista, koetun väkivallan jumalallistamista millä hinnalla tahansa, ainakin siis omien lasten nahan ja hiustukon hinnalla.
Aikuinen voi torjua omat traumansa lapsuudestaan ja kiittää kuviteltuja mielikuviaan vanhemmistaan tunnollisina kasvattajina ja kiittää sitten itse itseään, omaa tunnollista aggressiivisuuttaan ja voimakasta kättään kaaoksen voimia vastaan. Oma avuttomuus ja kauhu kääntyy vallan hurmioksi. Raiskatusta tulee raiskaaja.
Lapsi on kiitollinen väkivallan kohde.
Lapsi ei yleensä tee rikosilmoistusta.
Lapsi näyttää nautittavan avuttomalta totaalisen vallan näytelmässä.
Lapsi osaa syyllistää itsensä hyvin.
Paha lapsi.
Itsekäs lapsi vaatii aikuisilta liikaa.
Itsekäs lapsi ei suostu näkemään aikuisen toivekuvia.
Aikuinen näyttää mielihyvin kivulla lapsen rajat.
Ettei lapsi luulisi itsestään liikoja.
Se on vain rakkautta, tämä kipu ja tuo sinun itkusi.
Väkivallan jälkeen on sitten
emotionaalisen raiskauksen vuoro.
Aikuinen lohduttaa itseään lohduttamalla "hellästi"
juuri väkivaltansa kohteena ollutta lasta.
Vaatii lohtua lapselta, jolta on kieltänyt lohdun.
Suuria tunteita. Pahinta mahdollista väkivaltaa.
Aikuinen etsii hyväksyntää ja anteeksiantoa
vain jotta voi kumota oman pahan olonsa
ja kieltää väkivaltaisuutensa.
Emotionaalinen insesti on lapsen tarpeiden kieltämistä ja tunnemyrskyn voimalla lapsesta tehdään vain aikuisen tunteiden jätesäkki. Lapsi joutuu ilmaisemaan sitä avuttomuutta, jota aikuinen ei uskalla tunnustaa itselleen omasta lapsuudestaan.
Lapsen tunne-elämän kaappamista.
Lapsen tunne-elämän pakottamista "aikuisen" tunne-elämän palvelukseen.
Lapsen tunne-elämän raiskaamista.
Näytelmä on hyvin lavastettu.
Aikuinen kieltää tekonsa ja sanoo väkivallan valintaansa pakoksi.
Vahingoksi. Sanoo Moraaliksi. Säännöiksi.
Tavoiksi. Perinteeksi. Vahingoksi.
Omia vaatimuksiaan elämän ehdoksi ja lapsen tarpeita taakaksi ja itsekkyydeksi.
Lapsi pakotti tähän.
Ihmiskunnan pahuus lapsessa.
Aikuisen taakkana mutta Lapsen maksettavana.
Lapsi ei ole ihannelapsi, jollainen aikuinen vaatii hänen olevan.
Lapsi ei olekaan tilausfantasman mukainen ja on siksi paha.
Sinä olet uhka itsellesi, siksi minun on oltava väkivaltainen.
Miksi sinä pakotit minut tällaiseen?
Miksi et voi olla kiltti lapsi ja pelätä käskemättä ja lyömättä?
Ole kiltti ja alistu pienestäkin vihjeestä.
Muuten minä vihaan sinua yli kaiken.
Lapsi, sinuun minä laitan toivoni ja hyvinvointini
kunhan olet toiveitteni mukainen.
Siunattu olkoon vapiseva lapsi,
joka kaipaa lohdutusta kiduttajaltaan.
Sadomasokistinen kulttuurimme.
Väkivalta on aina hyväksikäyttämistä.
Uhriuden siirtämistä, projisoimista, transaggressiota.
Toisen tekeminen uhriksi ja toisen avuttomuudesta nauttiminen on neurofysiologisestikin todistettu aivoissa mielihyvää tuottavaksi ilmiöksi. Ihminen käsittelee sadomasokistisesti käsittelemätöntä.
Nauti rangaistuksesta ja kiitä väkivallasta.
Nauti viihdeväkivallasta ja salli se alaikäisille.
(Ja kiellä kuitenkin kaikki seksuaaliset viitteet alaikäisiltä, sillä kauheampaa ei ole kuin nähdä lapsi tiedostavana ja seksuaalisena olentona.)
Pelokas lapsi on kiltti lapsi.
Kiitä häntä väkivallan sietämisestä,
aikuisen ymmärtämisestä, kiitän, ihana lapsi.
Niin ymmärtäväinen.
Ymmärrät sitten aikuisena kun pääset itse
ravistelemaan, tönimään, kirkumaan,
raivoamaan, lyömään, nipistämään, pelottelemaan,
tukistamaan, kiskomaan, vähättelemään, nimittelemään,
häpäisemään, pilkkaamaan, uhkailemaan, haukkumaan,
potkimaan, torjumaan, hylkäämään
lastasi.
Kuinka hyvältä se tuntuu inhota lasta,
joka ei tiedä kuinka paha ja riittämätön onkaan.
Kuinka pahasti rikkoo aikuisten tarpeita, lapsi,
joka ei rakasta tarpeeksi, odotuksien mukaisesti.
Joka ei osaa istua hiljaa käskystä.
Törkeän kiittämätön ja ylpeä lapsi.
Joka sitten aikuisena kiitollisena opetuksestaan
opettaa myös omat lapsensa
kiittäen vapisemaan
ja kerjäämään lohdutusta
aikuista lohduttaen
sopivasti häpeävänä, alistuvana, kilttinä.
Opettaahan kirkkokin että ihminen syntyy pahana.
Kiitos. Pahaa on pelättävä. Se se on.
Lapsi on niin ovela piru, että tahallaan yllyttää aikuisia väkivaltaisiksi.
Aikuinen on kauhuissaan, mitä kaikkea lapsi
saa aikuisen tekemään lapselle.
Miten salakavala piru.
Kauhistuttava olento.
Miten paljon pahaa lapset ovatkaan tuoneet maailmaan.
Niin.
Joillekin sivistys on vain häiriötekijöiden eliminoimista.
Fasismilla on monta nimetöntä kannattajaa.
Aikuisten täytyy pelätä pientä tarvitsevaa lasta, joka on suuri, suuri uhka aikuiselle, joka itse uskoo olleensa ihannelapsi lapsena - pelkonsa ansiosta.
Pelossa
suurinta on rakkaus
ja rakkaudessa pelko.
Eikä pelko koskaan katoa,
jos sitä vaalitaan.
Olkaa hyvä.
Saatte lyödä lastanne.
Tai tukistaa, mikä vain tuntuu hyvälle.
PS
Moni aikuinen joutuisi aika nopeasti erotetuksi työpaikaltaan, jos kohteleisi työkavereitaan niinkuin kohtelee lapsiaan. Siinä on hyvä vertailukuva väkivallan hyväksyville kasvattajille, vai mitä?
Suuri kysymys on ilmassa ihmisen valinnanvapaudesta. Voiko ihminen valita tekonsa, jos lapsen kurittaminen on orgastinen kokemus jumalolentona. Voiko vilpitöntä aikuista tuomita, joka toimii vain yllykkeittensä mukaan?
Tai ennemminkin, voiko ihminen tunnustaa tekonsa ja niiden vaikutukset? Ihminen voi aikuisena vedota yllykkeisiinsä ja pyhään vihaan tottelematonta lasta kohtaan, että lapsi on uhka - mutta se ei poista vastuuta.
Jos ihminen väittää ettei ole väkivaltainen mutta käyttää väkivaltaa, se on yksinkertaisesti valhe. Jos joku väittää, että on kiitollinen lapsuutensa väkivallasta, sekin on valhe, sokerilla kuorrutettu, joka varsin lyhyelläkin psykoanalyysilla saadaan kuorittua. Yhteiskunnan pitäisi mahdollistaa isolla budjetilla ilmainen terapia ja varsinkin pakollinen niille aikuisille, jotka ovat tunnustaneet tai jääneet kiinni väkivallasta. Aikuisten vapauttaminen syyllisyydestä on rikos lapsia kohtaan.
Vastuu on sinun. Lapsen ainoa suoja on nollatoleranssi.
Jokainen lapsen pahoinpitely pitäisi ilmoittaa poliisille.
Tukistaminenkin. Väkivalta tuottaa väkivaltaa.
.
Nuorille naisille "seksuaalisuus" eli käytännössä se seksi on tärkeimpiä itsetunnon ylläpitämisen keinoja. Seksi on kovan kimman hurja elämäntapahallinta. Josta riittää siten tarinoita ja ylemmyydentuntoa taviksista erottautumiseen.
Tekstit
