perjantaina, joulukuuta 02, 2011

Psykososiaalinen painostus ja koulumenestyksemme maailmalla

 

  • Kun yhdysvaltalaiset käyvät tutustumassa Suomen kouluihin, heitä hämmästyttää eniten se, miten paljon suomalaiset luottavat toisiinsa, kertoo kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen Cimon johtaja Pasi Sahlberg.
    –Opettaja kysyy oppilailta hyvin pehmeästi ja inhimillisesti, kuinka moni on tehnyt läksyt. Kun vain puolet viittaa, opettaja muistuttaa, että tehtävien tekeminen on jokaisen omalla vastuulla.

Mutta, mutta, iso Mutta.

Suomalaisten oppilaiden tyytymättömyys ja ahdistus on ollut vuosia gallupeissa Euroopan voimakkainta.

Psykososiaaliset mittarit pitäisi ottaa myös huomioon - kuten myös psyykkinen painostus kotona ja koulussa menestymään "ainakin paremmin kun tuo naapurin Pekka".

Suomi on häpeäkulttuuri kuten Japani.

Niin korruptio kuin häpeäleimat ovat mahdollisimman hyvin piilotettuja ja kulttuuriin averbaalisesti  koodattuja voimalinjoja ja katoamispisteitä.

Häpeäansa liittyy tiukkoihin kelpaavuusehtoihin, jotka ovat usein nonverbaalisia. Ilmeillä ja äänenpainoilla osoitetaa sosiaalisessa viestinnässä kuinka johonkin henkilöön täytyy suhtautua ja kuinka hänet täytyy luokitella jos hän ei toteuta sovinnaisuuksia ja yhteisön normeja.

Yhdenmukaisuuden vaatimus tuodaan esille tekopyhästi ja juuri nonverbalisen viestinnän tehokeinoilla. Koulukiusaaminenkin on painostunut nonverbaaliseen leimaamiseen, joka antaa käyttäjälle "palkinnoksi" ylimielisyyden ja paremmuuden tunteita.

Suomettumisen poliittiset ilmiöt nousevat myös tästä kulttuuriterrorista.



Eräs opettaja:
  • "Kunnissa raportoidaan ylpeinä, kuinka 100 prosenttia ikäluokista on saanut peruskoulun päättö...todistuksen. Osaa näistä päättötodistuksen saajista ei suvaitse ilmaantua edes sinne tokarinjakotilaisuuteen - puhumattakaan nyt normaaleista oppitunneista... Ehkä emme ole oikeistolaisia vaan idiootteja.

    Lisäksi opettajat puhuvat ns. saattaen vaihdettavista. Saattaen vaihdettavat ovat oppilaita, jotka eivät käy ikinä koulussa tai osallistu yhteenkään kokeeseen. Heidät silti saatetaan luokka-asteelta toiselle vaikka taluttamalla.

    Tämä oikeisto-vasemmistoajattelun määrittely nousee omista kokemuksistani. Olen huomannut, että nimenomaan kokoomuslaiset opet eivät piittaa lainkaan huono-osaisista. He siirtävät heidät eteenpäin.

    Vain menestyvät lapset hyvistä perheistä kiinnostavat. Sossujen alkuperäinen ajatus peruskoulun funktiosta on hävinnyt kokonaan.

    Nauroin katkerasti luettuani Rixun koulutoimenjohtajan kommentin: "Riihimäellä koko ikäluokka sai pk:n päästötokarin. Ja sata prosenttia sai jatko-opiskelupaikan/työpaikan." Jep. 

    Sääliksi kävivät ne opet, jotka ottivat toisella asteella vastaan näitä lukutaidottomia pk:n päättötodistuksen omistajia."

  • " Koulutuspoliittisen suunnittelun konsulttina toimivan kirjoittajan mukaan ajattelun takana on vahva pohjoismainen näkemys tasa-arvosta, vapaudesta ja demokratiasta, jonka vuoksi myös lapsia kunnioitetaan itsenäisinä olentoina ja heidän annetaan olla vapaasti lapsia. Ochshornin mukaan vastaavaa on liki mahdotonta kuvitella tapahtuvan Yhdysvalloissa,

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/amerikkalaisten-selitys-suomen-menest...


Kyllä suomalaiset lapset opetetaan itsenäisiksi. Kyllä.

Mutta usein vaatimalla heitä olemaan pikku aikuisia.

Lasten vertailu on usein hyvin julmaa ja yleistä hupia suomalaisille. Aikuiset eivät perinteen takia lainkaan näe lasten reaktioita, kuin aikuiset nauraen vertailevat lapsia tai kertovat lapsen lapsellisuuksista.

Lapsi ei ole kovin suojeltu olento suomessa.

Meillä on vieläkin päällä pula-ajan selviytymismekanismit ja hyysteerinen tehokkuuden vaatimus.

Nyt uusi superlama iskee päälle vanhat ankarat perinteet vielä lujempaa. Perussuomalaisten sokea menneisyyden palvonta on takertumista näihin selviytymiskeinoihin  ja sen ankaran kulttuurin aiheuttaman kivun ja ahdistuksen etäännyttämistä ja neutralisoimista sitä ihannoimalla.

Kiitos isä ja äiti, että löitte ankaralla kädellä ja tylyllä kielellä lapsenne oikealle tielle.



  • Sahlbergille satelee kutsuja jakamaan viisauttaan; ensi viikolla hän puhuu Washingtonissa joukolle maan korkeimpia koulutuspoliittisia vallankäyttäjiä. Kirjaa on luettu myös kodeissa eri puolilla maata.–Olen saanut oppilaiden vanhemmilta ja paikallisten koululautakuntien jäseniltä postia, jossa ihmetellään suomalaisten inhimillistä tapaa suhtautua koulutukseen.


Ei kommentteja: