Maukosen mukaan Mannerheimin ja esikunnan pakkomielteisen sokea ja epärealistinen hyökkäyspolitiikka syyllisti ja jopa teloitti "pakenevia" sotilaita, jotka järkevästi pelastautuivat aivan mahdottomista tilanteista venäläisten massiivisen ylivoiman jyräyksen alta.
Ylivoima johtui monesti upseerien tilannetajun karmeasta vääristymisestä ja "pelottomuudesta". Kannuksien hankkimisesta.
Upseerien tilannesokeus oli epäammattimaista sotilaiden uhraamista. Upseerit kieltäytyivät strategisista tiedustelutiedoista ja turvautuivat ideologiseen sotilasylpeyden säilyttämiseen kilpaillessaan toisten upseerien kanssa saavutuksista. Voiman tunteen korostamista menneen maailman sotilaallisen ideologian alleviivaamiseksi. Kokeneita sotilaita ei kuunneltu strategisessa pohdinnassa vaan päätökset olivat mahdollisimman uljaan "viimeiseen mieheen"-ideologian toteuttamista. Keskusjohtoisen, todellisuudesta siistityn "päättäväisen" sokean strategian toteuttamista.
"Tuliko kesän 1944 suurhyökkäys Suomelle yllätyksenä" - kirja ja keskustelu
Strategiset vetäytymiset ja venäläisten etujoukkojen hyökkäystehon hajottamisjuonet eivät sopineet Mannerheimin vanhaan tsaarinajan "luovuttamattomaan sotilasylpeyteen". Tehokkaat sissisodankäynnin tyyppiset dynaamiset joukkojen ja hyökkäysten painopisteiden nopeat siirtelyt todistettavine tuloksineen ja esimerkkitapauksineen eivät selkeistä tuloksista huolimatta menneet upseerien ylpeyskäsitysten läpi. Armeijanhan piti olla armeija, joka marssii rivissä, ilman pelkoa. Upseerit taantuivat vertailemaan toinen toistensa perinteistä sotilaskunniaa "rohkeuskäsitysten kautta" mitä suurempi paine jatkosodassa kasvoi. Haluttiin historiaan vain rohkeaa toimintaa eikä strategista joustavuutta. Pelkuriksi leimaaminen ohjasi mielikuvana ja pelkona lopulta sodanjohtoa sen sisäisessä nokittelussa.
Olen kuullut eturintaman sotilaiden jälkeläisten suoria kertomuksia siitä, kuinka upseerit sijoittivat etulinjoihin nimenomaan ja joskus ainoastaan punaisten jälkeläisiä ja huoletta kuluttivat heidät perusteettomissa hyökkäyksissä välittämättä tiedustelujoukkojen raporteista ja kokeneiden sotajermujen tilannekatsauksista. Tuntematon sotilas oli rohkea kirja nimenomaan näiden jännitteiden esilletuomisessa.
Kuulemieni sisäpiirin juorujen mukaan veronmaksajien rahoja on puolustusvoimien määrärahoista varattu iso potti Renny Harlinin tulevaan Mannerheim-elokuvaan. Eli Renny on tekemässä hinnalla millä hyvänsä Mannerheim-sankarieeposta, joka tulee olemaan varmasti täysin sotahullujen ihanteiden mukainen propagandaelokuva.
Suomalaisen sotaelokuvan muoto: ihaelma.
Mannerheimin homo-/biseksuaalisuutta tuskin tuskin tuodaan esille tässä upseerieläkeläisten valvomassa ja armeijan sensuroimassa käsikirjoituksessa. Eihän kansakuntamme ikuisia myyttejä miehuullisen sotilaan ja sotilaallisen miehuuden heteroseksuaalisesta voimasta ja olemuksesta voi kaataa.
Armeija ei ole lakipykälien mukaan velvollinen paljastamaan sitten kuinka paljon rahaa se häslää "tiedottamistoimintaansa" tässäkään tapauksessa, jos elokuva toteutuu. Yksi salaisuus lisää. Demokratian puolesta.
Myyttejä ja sankareita ylläpidetään ilman historiallista rehellisyyttä.
Ja siitä vieläkin halutaan tehdä propagandaa. Säälittävää meininkiä.
Mannerheimin alkoholinkäyttöä, kasvavaa pakkomielteistä hyökkäysintoa päämajan kartan äärellä ja aggressiivista huonojen uutisten torjuntaa ja hänen upseeriensa nuoleskelu-peliä päämajasta tuskin näytetään kaikessa karmeudessa ja todellisuuspakoisuudessa. Täytyy muistaa, että Mannerheim on se henkilö Risto Rytin kanssa joka käytännössä päätti jatkosodan hyökkäyssodasta rajojen yli eikä keskittynyt puolustus- ja miinoitustyöhön voimavarojen maksimoimiseksi. Voimavarat tuhlattiin valloitussotaan voitollisen fasistisen Saksan takia. Ryti keksi "jatkosota" sanan jo tavlisodan aikana. Aikamoista sotahurmosta jättiläismäistä valtakuntaa vastaan.
Kenraali Airon rikollinen toiminta tiedustelutietojen ja -kuvien väärentämisestä ja pimittämisestä armeijan säädöksien vastaisesti on yksi pimeimpiä tabuja suomalaisessa historiankirjoituksessa. Joko sen toiminnan suorana seurauksena tai sen lisäämänä Mannerheimin todellisuuspakoisuuden, psyykkisen tasapainottomuuden tai ihan vain ideologisten harhojen takia ei tehty strategisia vetäytymisiä ja tuhottiin miesvoimaa ja yleistä puolustustehokkuutta. Tutkijat kyllä kommentoivat silloin tällöin tätä esikunnan harkittua paranoijaa mutta viralliseen historiankirjoitukseen sitä ei vielä liitetä.
Suomi ei ole vieläkään valmis todellisuudelle. Suur-Suomi ei ole hävinnyt sotilaallisen ideologisena itsetunnon ajatuksena. Vieläkin on ihmisiä, jotka luulevat että Suomi olisi voinut realistisesti valloittaa Neuvostoliitolta alueita ja että kaikki sotilaalliset päätökset olivat vain "käytännön sanelemia", eivät ideologisia. Että Mannerheim oli oikeassa ilman kyseenalaistettavaa ideologiaa ja hyvää tahtova sodanjohtaja hyökkäävän Suomen parhaaksi.
Uskomatonta.
Armeijalle sallitaan vieläkin ideologinen menneisyyden vääristely, jos elokuva rahoitetaan ja tuotetaan eläkeläiskenraalien fantasioiden ja menneisyyden vääristelyn pohjalta.
Kuka todella pelasti Mannerheimin
sotasyyllisyysoikeudelta?
.
Tekstit
2 kommenttia:
No just nyt uutena vuotena taas tapasin henkilön, joka kertoi nimenomaan oman ukkinsa vihaa kotiseudun valkoiseen terroriin sisällissodassa osallistunutta upseeriaan kohtaan, joka johti Jatkosodassa omalta kotiseudulta koottua joukko-osastoa. Ja se upseeri tasan tiesi mistä punaisesta töllistä kukin poika oli.
Kuulemma ylpeili jälkikäteen kuinka oli puhdistanut kylän kahteen kertaan punaisista.
Mannerheim päätti teurastuksien alkamisesta Tampereella taistelujen päätyttyä, sitä et voi kieltää. Vai?
http://www.iltalehti.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=114191&start=0&tstart=0
Ja "pääpointtini" tässä blogikirjoituksessa on se, että jos "historiallisesta" elokuvasta mm Mannerheimin ensimmäinen rooli Venäjän despoottikeisarin fanina, sisällissodan fasistinen ideologia teloittajan roolissa ja se aateliston vapaa homoseksuaalisuus jätetään pois "hyvän maun takia", niin silloin tyydytään oksettavan kiillotettuun historiaan, viihdepropagandaan omnipotentista sotilasmannerheimista, Pelastajasta.
Historiaa ei saa siistiä,
Mannerheimin raivokohtaukset, upseeriston hierarkian pakkomielteinen korostaminen Marskin suosikkiupseereineen ja nuoleskelutapaetiketteineen johtivat melkein Suomen tuhoon, senkin takia päämajan tapahtumia tulisi kuvata realistisesti.
Mannerheim halusi olla keisari. Mannerheim ei vain sotinut vaan rakensi omaa mielikuvaimperiumiaan Suur-Suomen Luojana. Hyökkäyssota ei ollut vahinko.
Mannerheim oli aluksi sotilas paikallaan Talvisodassa noin isähahmona mutta despootti hän oli, halusi päättää kaikesta ja vaati itsestäänselvyytenä yli-inhimillisiä suorituksia sotilailta samalla kun nautti konjakkia nuorten, tarkkaan valitsemiensa kauniiden gigolopalvelijoittensa kanssa.
Vai että ei Marski digannut Hitleriä?
Ennen kaikkea tämä Jatkosodan valloitusvaiheideologia oli karmeaa Mannerheimin egopönkitystä ja upseerien itsetuhoisaa valhetta, Euroopan sotilaallisen tilanteen harhaista toivetta "voittoisan" Saksan kumppanina. Siis että Hiter olisi voinut voittaa sekä venäläiset että USA:n, haloo mikä tilannetaju sotilasdespootiltamme!
Ja että Suur-Suomi ajatuksesta ei kannattaisi puhua - sen ajatuksen ohjaamasta Jatkosodasta ja rajan ylityksestä? Sen raivohullun idean takia kansamme melkein joutui Siperian kadotukseen.
Vai että kannattaa unohtaa historiaa mielenrauhan vuoksi?
Tuore tutkimus 2006,
Tikka, Marko: Valkoisen hämärän maa? Suojeluskuntalaiset, virkavalta ja kansa 1918-1921
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=1021
jossa vasta nyt on selvitetty, paljonko murhattiin "punaisiksi " leimattuja miehiä ja naisia ilman oikeudenkäyntejä valkoisten toimesta. Yli 80 oli tutkija saanut kirkonkirjoista yms metsästettyä. Laittomia murhia, lynkkauksia, joissa poliisi avusti jaloja valkokaartilaisia. Järjestelmällistä terroria. Ideologista sotaa ja vihaa.
"Selustan väkivaltainen puhdistus oli siis osa suunnitelmallista sodankäyntiä, ei sattumanvaraista, yksilöistä liikkeelle lähtenyttä terroria. Sitä suunnittelivat ja organisoivat valkoisen armeijan päämajassa sen ylimmät upseerit. Viime kädessä puhdistustoimia koordinoi niitä varten Päämajan yhteyteen muodostettu oma esikunta, Vallattujen Alueiden Turvaamisosasto."
Suomi ei ollut yhtenäinen ennen Talvisotaa.
http://kemppinen.blogspot.com/2006/10/vkivallan-ihannoinnista.html
Sisällissodassa kuoli n 30000 ihmistä. Suurin osa (suurin osa) valkoisten terrorin tuloksena, itse sotatoimien jälkeen. Tuhotoimenpiteenä.
Saksalaiset saivat idean tehokkaista keskitysleireistä nimenomaan Suomesta, valkoisilta. Se on monessa historian kirjassa mainittu saksalaisten omissa raporteissa esikuvana saksalaisille.
http://www.kansanarkisto.fi/kanssota/hautaus.htm
Tietysti punaisetkin lahtasivat "vihollismiehiä" pikatuomioistuimineen mutta valkoiset lahtasivat ilman perusteita myös lapsia ja naisia Tampereella suoraan joukkohautaan, aika raa´alla pelillä ilman mitään järkeä, fasistisen puhdistusideologian voimalla.
Missään Euroopan maassa ei teurastettu sisällisodassa suhteessa väkilukuun niin paljon jälkipelinä kuin Suomessa. Täällä se oli systemaattista teurastusta, joko luotiin tai selvään nälkään keskitysleireillä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000019212629
Mutta hei, unohdetaan koko historia.
unohdetaan miksi sisällissota syttyi.
Unohdetaan laajat nälkävuodet ennen itsenäistymistä ja hirvittävän köyhyyden viheliäiset nälkä- ja tautikuolemat, joiden takia "punaiset" sitten nousivat kapinaan piittamatonta valtiota vastaan, joka antoi kansalaisten kuolla nälkään.
Punaisten viha oli perusteltua vaikkakin tietysti vihan sokaisemaa ideologiaa.
Mutta kaikkihan oli vain väärinkäsitystä.
Valkoiset tahtoivat hyvää ja punaiset pahaa. Valkoisten ideologia täytyy hyväksyä väistämättömänä. Virheitä ei saa muistaa. Vain valkoisia hyväntahtoisia ajatuksia. Joukkomurhat on sallittava valkoisille sopivana kostona historian humussa ja hurmassa. Ideologiset valinnat ja valtiovallan vastuuttomuus on parempi ohittaa ja jättää joukkohautoihin.
Niinkö?
Ja kaikki, hei, jotka kirjoitatte anonyymeinä.
Hävetkää.
Kirjoittakaa omalla nimellänne rohkeasti, kun puhutaan historiakäsityksistä - ja kun jopa vielä uskallatte "oikoa" toisten käsityksiä.
Vai häpeättekö ajatuksianne?
Lähetä kommentti