Valkopesu. Illuusio. Eliitti uskontona.
EU julistaa Suomen korruptiovapaaksi - täydellisin machiavelliläinen systeemi lestadiolaisten kirkkoruhtinaan hallitessa.
Suurin valhe aurinkokunnassamme:
Pyhimykseksi julistautunut vihainen eliittimme ja sen oikeistoklaanit, korruptioklaanit vaativat kiitosta massamedian kauniisti suojaamana kuin kirkkoruhtinaat paavin suojelemina.
Itse kutsun tätä oikeistolaiseksi, perinteiseksi feodoalistiseksi kirkkokulttuuriksi uusin suggestiokeinoin. EU on nyt kirkkoherran julman Jumalan ja helvettiuhkailujen sijaisena, Eliitin vaatimuksena alamiasten alistua Jumalan tahtoon ja eliitin korruptioon, täydelliseen luokkaeroon ja pörssiyhtiöiden kolonisaatioon demokratian yli. Suuri projekti jatkuu.
Tämä on vain 900 vuoden alistamisen eli kolonisaatiokulttuurin uusinta muuntumista eliittiuskonnon alistumissuggestiossa (syntikulttuurissa): Jumalaa/EU:ta käyttävän eliitin alamiset ylistävät itseään tottelevaisuudesta, alistumisesta ja sokeudesta vieraan kansan eliitin julmuutta vältelläkseen, kerjäten lapsen lailla kiitosta hakkaavalta "kasvattajalta" ja luullen kärsimyksen, Sisun olevan Jumalan ihailun kohde. Katsokaa historiaa ja miettikää miksi kaikki puolueet taas puolustavat mm kirkkolakia, natoruhtinaiden hyökkäyssotia ja pakkoruotsia eivätkä halua purkaa feodalismin ydintä.
Persut eli humppakokoomus olisivat hyvin helposti saaneet puolueen suuren retorisen teeman pakkoruotsin pois ehtona Sipilän kirkkoruhtinashallitukselle - joten kaikki puolueet ovat eliitin hurmoksessa ja suojelemassa elitismin ideologiaa kybällä.
Viherkokoomus vihreät on vielä ällistyttävämpi ilmiö huijatsessaan sujuvast lapsiperheitä tuhoamaan pohjoismaista mallia ja lasten etuja samalla kun siunasivat kiihkesät ministeriaikanaan 100% Talvivaaran luonnon tuhoamisen ja myrkyttämisen ilman pörssiyhtiön vastuuta ja kun olivat vaalityössään uskonnollisessa ekstaasissa esiintyneet ydinvoiman vastustajina niin ministereinä allekirjoittivat kaksi ydinvoimalaa lisää.
Vasemmistoliitto:kin iloisesti palvoo tuhokapitalismia eli pankkiirien ja kenraalien EU:ta, liittovaltio-diktatuuriprosessia, sensuuria, natomaiden hyökkäyssotia. Europuolueet ovat eliitin taskussa ja eliitin mainostoimisto eli massamedia esittää EU:n ihmisarvojen puolustajana.
CIA-Demarit vain "hidastavat" ovelasti euroeliitin teurastusta valeprofiilin harhautus-dramaturgian kanssa ja rakentavat suur-Saksaa ja sen mega-armeijaa muiden europuolueiden kanssa.
CIA:n Kontrolloitu oppositio -operaatio on Suomessa viety äärimmäisyyksiin. Sen käynnisti uusille kierroksille Saksassa saksalaisen kenraalin luoma oikeistolainen nato-kapitalistinen "Vihreä"-liike ja siitä Suomessa vasemmistoliittokin luotiin salaisen kabinetin ohjaamana venäjävihan valevasemmistoksi nostaen CIA-agentin tyttären valevasemmiston johtajaksi ja Suomen velallisten orjuuttamiseksi: SDP:n kopio, valevasemmistoksi vain suuremmilla kivapuheilla mutta pankkiirien keinotteluun, suur-Saksaan, veronkiertoon ja aitojen "vasemmistouhkien" Kreikan ja Italian tuhoavaan eurokapitalismiin 100% kytkeytyen.
Prioriteetit on siis alistettu diktatuurin vyörymiselle ja tuloerojen kasvattamiselle, eliitin veronkierrolle ilman yhteiskuntavastuuta eli feodalismille - samalla kun teatralisesti mitättömiä Muruja ja sympatiaa heitetään näytelmän lavalta kansalle "Toivon" harhautukseksi ja kansa kiittää Jumalaa voudin hymystä kun ruoska nousee.
- Kyllä on pokkaa väittää äärioikeistolaisen militaristihallituksen alla että on harvinaista oikeistolainen ajattelu - Kansaan niin näsäviisaasti viitataan mutta ei vallankaappaajiimme, eliittimme, venäjävihamediaan ja puolueklaanien vimmaan salaisten isäntien palvelijana:
" Suomalaiset eivät ole arvoiltaan kovin yksilökeskeisiä, meille on tärkeää hyvinvointivaltio. A-studion asiantuntijat veikkaavat sosiaaliturvan nousevan…" yle.fi
CIA on jakanut suomalaiselle kulttuuriväelle nyt 10 vuotta CIA-stipendejä eli suomalaisia "kulttuuritekijöitä" on keinotekoisesti nostettu kansainvälisille areenoille, Guggenheim-taidekolonisaatio-propagandaprojektin johtaja nostettiin heti museon johtajaksi - ja saaneet suoriakin stipendejä. Nyt suomalainen junttinäyttelijä on nostettu Trump vastaisen kampanjan Hollywood-elokuvaan näyttelemään rasistijunttia ja massamedia esittä tämän "läpimurtona".
Kuten 60-70-l CIA pakotti maailman jazz-huiput Suomeen keikkailemaan kulttuurisodan ovelimpana keinona. Massamurhiin Vietnamissa, Kreikassa ja Chilessä ym keskittynyt USA:n imperialismi esitettiin ja kullattiin massamediassa mitä kauneimpana kulttuuri-imperialismina sinänsä viattomien muusikkojen avulla - poliittinen tietoisuus uudesta fasismista ja natsien USA-pankkiireista 30-40-l tuhottiin USA-materialismilla, ihailulla ja "kulttuurilla".
- U Kekkonen on äärimmäisin esimerkki demokratian tuhoamisen prosessista vasemmisto-humanistien ja kansan lakkotaistelujen sodanjälkeisen nousun tuhoamiseksi. Oikeistoeliitti nostaa natsin pääministeriksi ja presidentiksi valtavan sensuurin ja hypetyksen suojaamana. Kekkonen toimi ensin eliitin alaisena joukkomurhaajana, sitten kiduttajana salasiessa lain ulkopuolisessa poliisissa, sitten natsien palkkalistoilla valan tehneenä ja ura oli valmis nousemaan.
- Korruptio ja Suomi eivät sovi samaan lauseeseen
- Suomi sai ainoana täydet pisteet Euroopan neuvoston korruptioraportissa
iltalehti fi
Tuhannet salaiset peilisalit taustalla:
II
A.Pesosen kolumni 23.4.2012
"Wahlroos loi suuromaisuutensa pohjan myymällä pankkiiriliike
Mandatumin yli kaksinkertaiseen markkina-arvoon Sampo-Leonialle. N. 400
miljoonaa markkaa ylihintaisen ostopäätöksen teki Lipposen johtama hallitus.
Wahlroos siis loi omaisuutensa kansallisomaisuuden laillistetulla ryöstöllä. Nyt
keinottelutaloudessa menestynyt Wahlroos irvailee julkisen terveydenhoidon
surkeutta. Onhan sen tila surkea, kun parikymmentä vuotta on harjoitettu
politiikkaa, jota Wahlroos ja kumppanit ovat halunneet. On vapautettu pääomien
siirtely, siirretty tuotanto halpamaihin, alennettu suurituloisimpien verotusta ja
kurjistettu peruspalveluja. Suorastaan irvokas on Wahlroosin toteamus, että "emme enää elä samanlaisessa lintukodossa kuin aikaisemmin". Wahlroos on itse rahoittanut ja neuvonut (70-l pohjoismaisen mallin) lintukodon tuhoamisen toteuttaneita, vallassa olleita puolueita."
III
Esko Seppänen
15.04.2012
- Ei ole vaikea ennustaa, että Suomi on saamassa lähipäivinä uuden kansallisälykön. Valinnan on suorittanut Helsingin Sanomat, ja sen valinta vahvistetaan muussa mediassa. Björn (perhepiirissä ”Bjöna”) Wahlroosin uudet kirjalliset päästöt julkaistaan maanantaina 16.4.
Hyökkäykseen ”enemmistön tyranniaa” vastaan ja markkinoiden diktatuurin puolesta kuuluu vaatimus ”purkaa ainakin hyvinvointivaltion mahdottomimman anteliaat piirteeet”.
Suomi tulee saamaan uusia lentäviä lauseita siihen tapaan kuin sokerijuurikkaiden suurviljelijän ja EU-tukiaisten suursaajan (272 000 euroa) Björn Wahlroosin siteerataan sanoneen, että me, siis Suomi, ”emme voi enää verottaa ihmisiä tällä tavoin jatkaaksemme köyhyyden ja rikkinäisten perheiden tukemista”.
”Verottaa tällä tavoin” tarkoittaa hänen tapauksessaan sitä, että hänen pääomatulonsa vuonna 2010 olivat 8 035 541 euroa ja palkkatulonsa 228 072 euroa. Hänen veroprosenttinsa oli virallisesti 28 % ja käytännössä vain parikymmentä prosenttia; onhan rikkaiden saamista pörssiyhtiöiden osingoista 30 % täysin verovapaata.
Wahlroos on Suomen pörssikeinottelun kuningas, pienellä koolla (k). Henrik Kuningas taas kirjoitetaan isolla koolla (K), ja myös hän on sitä suomenruotsalaista eliittiä, joka poisti pullosta korkin ja vapautti sen pahan hengen tuhoamaan Suomen pankit. Wahlroos oli yksi SYP/Unitaksen tuhoamisvastaavista, ja hänen kaverinsa Peter Fagernäs oli samassa roolissa KOP:ssa. Molemmat ovat kokoomuksen vaalirahoittajia. Heitä yhdistää myös se, että Jukka Härmälän järjestämässä fasaanijahdissa Fagernäs ampui panoksellisen hauleja Wahlroosin kasvoille.
Kartanonherra Wahlroosin onni oli se, että hän sai potkut SYP/Unitaksen johtokunnasta (kun taas Peter Fagernäsin onni ole se, että hän ei päässyt KOP:n johtokuntaan). Wahlroosille annettiin lähtöpassi kultaisella kädenpuristuksella, jonka nimi oli Mandatum ja joka poimittiin hänen käyttöönsä pankin yhtiövarastosta. Sillä ei ollut suurta omaa arvoa, mutta päästäkseen kunniallisesti eroon kiusallisella tavalla pankkijätteeksi muodostuneesta Wahlroosista pankki sitoutui hoitamaan investointipankki Mandatumille rahakkaita toimeksiantoja.
Se, mitä Henrik Kuningas oli Wahlroosille SYP/Unitaksen tuhoamisen aikaan, Kari Stadigh on ollut hänelle sen jälkeen: ns. likaisen työn tekijä. Stadigh, joka pihinä miljonäärinä ei ole kokoomuksen vaalirahoittajia, johti valtiovarainministeriön työryhmää, joka viime kuussa ehdotti pienten osinkojen vapauttamista verosta kokonaan eikä vain osittain (30 % pörssiyhtiöiden osingoista on jo tänään verovapaata). Tämä verohelpotus, joka veisi valtiolta 100 miljoonaa euroa, ei hyödyttäisi yrityksiä vaan ainoastaan niiden omistajia.
Stadigh oli aikoinaan Henrik Ehrnroothille sitä, mitä hän on Wahlroosille tänään, ja panen tähän blogin loppuun sitaatin kirjastani ”Oma pääoma” (Into 2011) antamaan kuvaamaan sitä, miten Wahlroosin ja hänen kavereidensa rikkaus syntyi Suomen valtion kustannuksella ja vahvistettiin ministeri Suvi-Anne Siimeksen nimikirjoituksella.
"Oma pääoma"
”Casimirin Ehrnrothin jalanjälkiä talouselämän huipulla yritti seurata hänen poikansa Henrik Ehrnrooth, joka sotkeutui pahasti askelmerkkeihinsä ryhtyessään järjestelemään Jaakko Pöyryn suunnittelufirman omistusta omaksi hyväkseen. Siinä hänen adjutanttinsa oli Kari Stadigh, joka roolissaan likaisten töiden tekijänä ei ole saavuttanut ansaitsemaansa huomiota. Jos hän olisi poliitikko, hänen taustojaan pengottaisiin perinpohjaisemmin kuin on tehty hänen nauttiessaan Björn Wahlroosin nykyisenä adjutanttina tämän luottamusta. Siihen luottamukseen liittyy kiitollisuudenvelkaakin; olihan Wahlroos Kari Stadighin isän Erikin suojatti SYP:n johtokunnassa.
SYP:n pankinjohtajien jälkeläiset Ehrnrooth ja Stadigh ryssivät maineensa ns. Finvest-kaupoissa, jotka olivat myös Länsi-Suomen Säästöpankin holtittomasta rahanlainauksesta nauttimaan päässeen Kari Uotin ja Nokian toimitusjohtajana Jorma Ollilaa edeltäneen Kalle Isokallion sekoiluja. Ikiteekkari Isokallio oli noussut Nokian johtoon SYP:n pääjohtajan Mika Tiivolan vävynä (tai siitä huolimatta), saanut potkut ja niiden johdosta hyvän osan: keskeytymättömän palkanmaksun aina eläkeikäänsä asti. Vähitellen hänestä on tullut mediahenkilö ja mielipideautomaatti, mutta heti potkujen jälkeen hän rupesi harrastelijakeinottelijaksi. Kari Uoti palkkasi hänet omistamansa Deltabonin toimitusjohtajaksi, ja siinä ominaisuudessa hän osti Uotin Deltabonille määräysvallan pörssiyhtiö Finvestistä. ”Hän oli minun palkkaamani bulvaani”, kirjoittaa Kari Uoti ja jatkaa, että kyseistä sijoitusyhtiötä käytettiin hänen omistamansa Interbankin (mitä onkaan pankin ryöstäminen pankin omistamiseen verrattuna?) tappioiden kätkentään.
Isokallio, joka ei omistanut Finvestiä, koska sen omisti Isokallion ja Uotin keskenään sopimalla tavalla Uoti, möi kuitenkin yhtiön kaverilleen Henrik Ehrnroothille. Muodollisesti ostaja oli Neitsytsaarille rekisteröity veroparatiisiyhtiö, ja kauppakirjojen päivämääräsotkuista syntyy vaikutelma, että hyvinvoipa Finvest ostettiin sen omilla rahoilla myymällä sille samaan aikaan silloin konkurssikypsät Pöyry-yhtiöt. Kari Uoti kertoo blogissaan Isokallion saaneen kaupoissa 4 miljoonaa markkaa ”pimeänä”. Sitä ei tiennyt hovioikeus, joka näki Isokallion kyllä myyneen Deltabonin Finvest-osakkeet Ehrnroothille ilman Uotin lupaa mutta jätti hänet rankaisematta, kun myynnistä ei oikeuden mukaan ollut aiheutunut vahinkoa.
Kari Uoti kuvaa tapahtumia kirjassaan ”Kirottu salaisuus” (WSOY, 2008). Salaisuus oli Interbankin holtiton rahanlainaus maksukyvyttömille velallisille (sekä Isokalliolle) ja syntyneiden tappioiden piilottaminen Finvestin rahoituksella. Kun Uoti menetti loppupeleissä Finvestin, hän menetti Ehrnroothille ja Stadighille myös Interbankin. Kari Stadighin suunnittelema Jaakko Pöyryn firman kaappaus häneltä itseltään oli monimutkainen operaatio, joka jätti jälkeensä katkeran tohtorin (Jaakko Pöyry oli tohtori vain honoris causa mutta kutsututti itseään tohtoriksi). Finvestistä tehtiin Pöyry-yhtiöiden emoyhtiö, ja niissä järjestelyissä (joissa Stadigh itse sai Pöyry-osakkeistaan 6 miljoonaa markkaa sen varallisuuden kartuttamiseksi, jota hänellä oli 42 miljoonan markan verotusarvosta) menivät sekaisin Henrik Ehrnroothin varat ja verot sekä lait ja niiden tulkinta tavalla, jonka lopputuloksesta Suomen Kuvalehti kertoi näin: ”Henrik Ehrnrooth ilmoitti vetäytyvänsä sapattilomalle kymmenen vuoden yhtäjaksoisen työrupeaman jälkeen. Hänen mukaansa Pöyry-konsernin pelastaminen otti sen verran koville, että nyt on aika huilata.” Jutussa kerrottiin hänen muuttaneen maasta, mutta sitä ennen ”Ehrnrooth ryhtyi järjestelemään omaa henkilökohtaista omaisuuttaan. Hän siirsi useiden miljoonien arvosta kiinteistöjä alaikäisille pojilleen. Julkisuudessa hän on kiistänyt, että omaisuussiirrot liittyisivät millään tavalla Finvest-kauppoihin.”
Jatkossa Ehrnrooth ja Stadigh möivät Uotilta kaappaamansa valmiin pörssiyhtiön Interbankin Björn Wahlroosin johtamalle Mandatum & Co:lle, joka rakensi sille perustalle pörssiyhtiö Mandatum Pankin (jonka hallintoneuvoston puheenjohtaja oli Kari Stadighin isä Erik). Siitä Finvest omisti yli viidenneksen ja oli sillä osuudella Jouhkien jälkeen pankin toiseksi suurin omistaja ennen Wahlroosia. Tämä omasta puolestaan oli ollut Suomen valtion konsulttina, kun valtion pankki Leonia (entinen Postisäästöpankki) fuusioitiin yksityiseen vakuutusyhtiö Sampoon, ja ikään kuin sen jatkoksi Sampo-Leonia osti Mandatumin. Siinä kaupanteossa Pöyryltä ja Finvestistä Sampo-Leonian varatoimitusjohtajaksi siirtynyt Kari Stadigh oli ostajan riveissä, mutta Mandatumia omistaneen Finvestin vanhana edunsaajana hänellä tuskin oli mitään sitä vastaan, että Sampo-Leonia maksoi Mandatumista kaksi kertaa markkinahintaa korkeamman hinnan Wahlroosille ja muille myyjille. Monimutkaistako? Ei millään muotoa, jos on hajuaisti kunnossa, sillä koko tässä asiassa haisee trion Ehrnrooth/Stadigh/Wahlroos oma etu.”
Tuossa edellä siteeratussa kirjan pätkässä mainittu Kari Stadigh on niin iso kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan.
Ilman Stadigheja Björn Wahlroos olisi vain isänsä ex-kansliapäällikkö Bror Wahlroosin aikamiespoika."
Uutuuskirja: Lestadiolaiset pelaavat taloudessa eri säännöillä kuin muussa elämässä
- Ryhtyessään tutkimaan vanhoillislestadiolaisten taloudellisia verkostoja Aini Linjakumpu sukelsi ennestään tutkimattomaan maastoon. Huhuja ja ennakkoluuloja aiheen ympärillä kyllä riitti. Vanhoillislestadiolaisuus ei ole Lapin yliopiston politiikan tutkijalle uusi aihe. Koillismaalla kasvaneena Linjakumpu on aina tuntenut liikkeen jäseniä, vaikkei itse kuulu yhteisöön. Aiemmin hän on tutkinut liikkeen hoitokokouksia. Vanhoillislestadiolaisuuden taloudellisia verkostoja ei ole ennen tutkittu, vaikka jotkut puhuvat pohjoisessa jopa lestadiolaismafiasta. Nyt Linjakumpu on julkaissut aiheesta kirjan.
PS
Arhin facesivu on nyt väliaikaisesti arhuli - etsi se facebookista
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti