On syvästi järkyttävää että Hesarin pääkirjoitus otsikkoa myöten esittää Koiviston isänmaallisena presidenttinä.
Te, joilla on demareihin ja vasemmistoliittoon ystäviä, puhukaa tästä, CIA:n valta on paljastettava ja siksi nämä puolueet ovat valevasemmistoa kun paljastuksia ei tehdä CIA-käskyläisten vallasta ja henkilövalinnoista. Mauno ja Paavo Lipponen tietysti olivat järkkäämässä demarien ja SAK:n jumalatonta CIA-ujutusta, kiristystä ja lahjontavallankaappausta Amerikan sotatalouden ja Suomen alistamisen vuoksi pörssi-ideologialla, USA sotataloudella.
Te, joilla on demareihin ja vasemmistoliittoon ystäviä, puhukaa tästä, CIA:n valta on paljastettava ja siksi nämä puolueet ovat valevasemmistoa kun paljastuksia ei tehdä CIA-käskyläisten vallasta ja henkilövalinnoista. Mauno ja Paavo Lipponen tietysti olivat järkkäämässä demarien ja SAK:n jumalatonta CIA-ujutusta, kiristystä ja lahjontavallankaappausta Amerikan sotatalouden ja Suomen alistamisen vuoksi pörssi-ideologialla, USA sotataloudella.
- Koiviston aikana 1989 armeijan ajoneuvoihin ja lentokoneisiin asennettiin nato-elektroniikka eli nato-töpseli ja tietääkseni eduskunta ei päättänyt eikä tietänyt tästä armeijan elektronisesta liittämisestä naton komennuksen ja ohjaussysteemin alaisuuteen. Kekkonen oli jo vetänyt armeijan piuhat suoraan Saksaan ja CIA:lle 1956 kaikkien rauhansopimusten vastaisena petoksena.
B. Bronck:
- "Manun muistoksi muutama vaiettu taustatieto: Viimeistään Suomen Pankin pääjohtajanimityksen myötä Manu otettiin pankkiirimafian sisäpiiriin, vaikka veikkaan että CIA värväsi miehen jo 1950-luvulla Turun satamassa. Koivisto kunnostautui siellä kovana antikommunistina, ja se oli kovaa valuuttaa sekä SDP:ssä (jonka jäseneksi Koivisto liittyi) että CIA:ssa (joka SDP:tä tuki).
- Näkisin että Koiviston hyvät suhteet George Bush senioriin ovat jo tältä ajalta; Bush oli nimittäin CIA:n hommissa ja myöhemmin päällikkönä 1970-luvulla. Firman miehiä molemmat, nääs. Koivisto oli tiedustelumies siinä missä Kekkonenkin, mutta Kekkonen oli enemmän KGB:n miehiä.
- Rothschildien kanssa Koivisto on alkanut pelata viimeistään 1970-luvulla, ja pääxtyään presidentiksi Koivisto maksoi velkansa isosti sallimalla valuuttakeinottelun, poistamalla keskuspankkirah oituksen ja ajamalla Suomen EU:hun. Puhumattakaan 1990-luvun alun Koiviston konklaavista, jolla hovioikeudet painostettiin tekemään kaikki oikeusratkaisut riitatilanteissa pankkien eduksi..."
Minulle on ainakin selvää että myös vasemmistoliitto on CIA/MI6:n luoma valevasemmisto kun olen jutellut tavallisten alkuvaiheen rivijäsenten kanssa kuinka salaisten ohjaajien käskyjä jaeltiin ja venäjävihaajia värvättiin tuohonkin puolueeseen oikeistolaiseen tyyliin ilman humanismin ja aidon vasemmiston eliittikriittistä asennetta. Valevasemmistona SDP, SAK ja vasemmistoliitto julistavat luottamusta eliittiin ja tuhokapitalismiin ja Suomen toiminnasta Natomaiden hyökkäyssodissa. Jo jugoslaviassa oli Suomen armeijan kuolemanpartio tappamassa serbisiviilejä ja lavastamassa tappoja muslimien tekemiksi.
b)
Kaija Kiessling
MAUNO KOIVISTO - monien puheissa.
Taidanpa minäkin panna lusikkani siihen soppaan.
Koiviston ansiosta kun jo alle kouluvuosien jouduin soppajonoon.
Monilla sanoja 'kaikella kunnioituksella' valtion päämiehestä. Minä en kumminkaan kovasti osaa kunnioittaa. ETTÄ MIKSIKÖ? Onneksi ainakin la illansuussa sanottiin Ylellä jotain, mitä ei niin uein suoraan kerrota:
- Ylioppilasvuosien ja satamavuosien jälkeen oli Koivistolle tärkein tehtävä saada hajotettua Suomesta kommunistien toiminta ja puolue. Siihen liittyen hän mm. teki 'tutkimustyönsä' lakkojen aikana Turun ja Kotkan satamissa - kerrottiin klipissä.
Se on se hänen vahva kannustimensa, jolla hän nousi - siis varsin puoluepoliittisella
tutkimustyölläään! Mitä oli Koiviston tutkimustyö. Isäni kertomuksen siitä olen lukemattomat kerrat kuullut. Isä oli Turussa satamatyömies, jolla oli se tärkeä prikka,
eli numero, kun työmiehiä aamuisin huudettin. Isä oli kommunnisti. Isä kuului tietysti myös Turun satamatyöläisten ammattiosastoon, tottakai. Kun tuli lakko, ilmestyi nuori pitkä mies kuljeskelemaan satamaan lehtiö ja kynä kädessään. 'Huinimaan', kuten isä ilmaisi. Häntä kiinnostivat kovasti kaikki lakkovahdit. Heiltä mm. tiedusteli keitä paikalla, keitä tulossa jne. Isä ei luonnollisestikaan kertonut mitään. Lakko loppui aikanaan.
Perheemme maksoi lakosta ja Koiviston tutkimuksesta kovan hinnan. Koivisto oli kirjannut tarkoin lakkovahdit ja aktiivisuuden. Kun piti taas saada töitä, sanottiin isälle, että sulla ei enää ole prikkaa.
No, sen hän ymmärsi heti.
Muistan myös sen hetken kun isä kertoi siitä kotona.
Toiminta ammattiosastossa, kommunistina tunnettu työmies
joka ei lähtenyt yhteistyöhän Koiviston kanssa -
niistä se prikka lähti.
Se tarkoitti, että isän mahdollisuudet saada työtä olivat paljon huonommat kuin esim. rikkureina olleilla, jotka olivat saaneet lakon jälkeen prikan.
Lisäksi satamamiehet ja satamat sellaisenaan joutuivat aina seisomaan, kun oli muilla aloilla lakkoja: merimiesunionin ja AKT:n lakot mm. koskivat aina satamien toimintaa, myös VR:n kuljetukset. Tuosta seisokkiajasta ei tullut puupenniä satamamiehille, mutta satamat seisoivat.
Minkäänlaisia korvauksia ei juuri tunnettu, korkeintaan ammatiosastosta jos oikein muistan. Onneksi oli usein esim. Turun järjestötalolle järjestetty sopparuokailua lakkolaisten ja satamamiesten perheille, koska lakot saattoivat kestää viikkoja. Se oli aikaa jolloin pikkutyttönä - alla 7 v. seisoin soppajonossa.
Tämän pitkäänkin prikattomana jatkuneen työmiehen perheen pohjimmaisen köyhyyden turvasi ja takasi tämä erinomainen tutkija Koivisto, josta tuli edelleen se kommunistien hajoittaja. Siinä taisi myös jotain tavoittaa.
Ja vieläkö ihmettelet, miksi minusta ei kommunistisuus lähde.
Ei sitä saanut vanhemmistani Koivistokaan!
1992 oli Manun konklaavikokous
"Siinä päätettiin velallisten omaisuuden ryöstö. Asiaan liittyy EU- kuvio. Eli tuolloin pankit eivät täyttäneet alkuunkaan euro vaatimuksia. Siis euro päätös tehtiin alustavasti jo tuolloin vaikka ei oltu edes EU:ssa vielä, mutta hakemuksen jättäminen oli kohta ajankohtainen. Eli pankit piti saada kuntoon 2 vuoden sisällä. Se ei onnistuisi ilman roskapankkia ja pankkitukea. Tuolloin päätettiin velkaisten yritysten ja yksityisten lahtipenkkiin joutuminen. Eli vakuudet realisoidaan hinnalla millä hyvänsä ja erotus maksetaan valtionpussista, eli veronmaksajien tietenkin. Ei ihme, että konklaavin asiakirjat ovat edelleen salaisia."
Nyt Suomea ollaan alistamassa aivan suoraan USA:n kenraalien sotiin yhä vahvemmin - perustuslakia rikkoen. Media ja kansnaedustajat puhuvat kuin hyökkäyssodat olisivat suklaakiisseliä. Risto Volanen:
c)
SDP on ajanut kommunistifobialla eliitin valtaa ja 1989 lama oli täysin kommunistifobian ja kapitalismin ihailun syytä keinottelijoiden ja pankkiirien hyväksi.
- SDP ja SAK CIA:n imperialismin valevasemmistona - linkkilista
- Mikko Majander: Demokratiaa dollareilla.
Sdp ja puoluerahoitus pulataloudessa 1945-1954. Otava, 2007.
" Koska aiheella on yleisempääkin merkitystä ja kiinnostavuutta pysyvästi, voinen linkata ja lainata tähän Helsingin Sanomien Unto Hämäläisen arviosta pätkiä, ne kertovat jo paljon asiasta. HS, 27.9.2007; http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353067178341
”Suomea pidettiin lännessä dollareilla ja kruunuilla.
Mikko Majander selvitti, miten lännestä tullut lahjoitustavara myytiin ja rahat tulivat Sdp:n kassaan Sosiaalidemokraattisen puolueen historiaa kirjoittava tohtori Mikko Majander sai viime vuoden kesäkuussa käyttöönsä puolueen entisen taloudenhoitajan Aarne Paanasen paperit, joita oli vuosikymmeniä säilytetty Ruotsin Sdp:n arkistossa - ehkä Neuvostoliiton pelossa.
Aarne Paananen oli 1940- ja 1950-luvulla taloudenhoitajana "melkoinen velho", ja häneltä säilynyt aineisto oli niin kiehtovaa, että Majanderin oli pakko pitää taukoa puoluehistorian tutkimisessa ja kirjoittaa välityönä kirja Sdp:n rahoituksesta. Se oli viisas ratkaisu.
Tähän asti on jouduttu arvailemaan, miten paljon ja millä tavalla Yhdysvallat ja muut länsivallat avustivat demareita sodan jälkeen, kun sosiaalidemokraatit ja kommunistit ottelivat työväenliikkeen herruudesta. Majander pystyy uskottavan tuntuisesti todistelemaan, että Yhdysvalloista ja muualta lännestä tullut tuki oli todella suurta ja merkittävää. Jopa valtaosa Sdp:n toimintamenoista katettiin läntisillä avustusrahoilla. Kirjassa käydään juurta jaksain läpi, millaisia reittejä rahaa tuli. Heti sodan jälkeen hätäapua tuli Ruotsin ja Norjan puolueilta ja amerikansuomalaisen työväenveteraanin Oskari Tokoin aloitteesta tukea alkoi pian virrata myös Yhdysvalloista. Amerikkalaiset toverit hankkivat halvalla tai ilmaiseksi kahvia, tupakkaa, vaatteita, autoja ja hedelmiä. Tavarat kuljetettiin laillisesti Suomeen ja myytiin kalliilla hinnalla kuluttajille.
Kansa eli säännöstelytaloudessa ja oli valmis maksamaan, jos jotain pientä herkkua vain sai. Näin lahjoitusdollarit ja avustuskruunut muuttuivat kätevästi markoiksi.
Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ryhtyi tukemaan demareita 1949. CIA:n apu käytettiin kenttätyöhön kommunisteja vastaan. Samaan aikaan Neuvostoliitto antoi suomalaisille kommunisteille rahatukea. Moskovankin raha-apu muuttui välikäsien kautta markoiksi. Majander arvioi, että idästä ja lännestä tullut tuki olisi saattanut olla lähes yhtä suurta. Aikaisemmin on luultu, että idästä tuli kommunisteille enemmän kuin lännestä demareille, mutta uudet tiedot länsiavun laajuudesta tasapainottavat kuvaa.
Kummankaan puolen tuki ei ollut pyyteetöntä. Demarit ja kommunistit saivat oppia, että lahjoittaja valvoi tarkkaan rahojen käyttöä ja vaati niistä selvitykset.” Näin siis Unto Hämäläinen, HS 27.9.2007. Teoksen lähdeluetteloon kannattaa paneutua.
Aarne Paananen oli 1940- ja 1950-luvulla taloudenhoitajana "melkoinen velho", ja häneltä säilynyt aineisto oli niin kiehtovaa, että Majanderin oli pakko pitää taukoa puoluehistorian tutkimisessa ja kirjoittaa välityönä kirja Sdp:n rahoituksesta. Se oli viisas ratkaisu.
Tähän asti on jouduttu arvailemaan, miten paljon ja millä tavalla Yhdysvallat ja muut länsivallat avustivat demareita sodan jälkeen, kun sosiaalidemokraatit ja kommunistit ottelivat työväenliikkeen herruudesta. Majander pystyy uskottavan tuntuisesti todistelemaan, että Yhdysvalloista ja muualta lännestä tullut tuki oli todella suurta ja merkittävää. Jopa valtaosa Sdp:n toimintamenoista katettiin läntisillä avustusrahoilla. Kirjassa käydään juurta jaksain läpi, millaisia reittejä rahaa tuli. Heti sodan jälkeen hätäapua tuli Ruotsin ja Norjan puolueilta ja amerikansuomalaisen työväenveteraanin Oskari Tokoin aloitteesta tukea alkoi pian virrata myös Yhdysvalloista. Amerikkalaiset toverit hankkivat halvalla tai ilmaiseksi kahvia, tupakkaa, vaatteita, autoja ja hedelmiä. Tavarat kuljetettiin laillisesti Suomeen ja myytiin kalliilla hinnalla kuluttajille.
Kansa eli säännöstelytaloudessa ja oli valmis maksamaan, jos jotain pientä herkkua vain sai. Näin lahjoitusdollarit ja avustuskruunut muuttuivat kätevästi markoiksi.
Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ryhtyi tukemaan demareita 1949. CIA:n apu käytettiin kenttätyöhön kommunisteja vastaan. Samaan aikaan Neuvostoliitto antoi suomalaisille kommunisteille rahatukea. Moskovankin raha-apu muuttui välikäsien kautta markoiksi. Majander arvioi, että idästä ja lännestä tullut tuki olisi saattanut olla lähes yhtä suurta. Aikaisemmin on luultu, että idästä tuli kommunisteille enemmän kuin lännestä demareille, mutta uudet tiedot länsiavun laajuudesta tasapainottavat kuvaa.
Kummankaan puolen tuki ei ollut pyyteetöntä. Demarit ja kommunistit saivat oppia, että lahjoittaja valvoi tarkkaan rahojen käyttöä ja vaati niistä selvitykset.” Näin siis Unto Hämäläinen, HS 27.9.2007. Teoksen lähdeluetteloon kannattaa paneutua.
Myöhemmin esille tuoduista tiedoista kannattaa huomioida Kimmo Rentolan pari vuotta sitten esittämä näkemys, joka perustui CIA:n vuonna 1972 laadittuun raporttiin. Raportti keskittyi Suomen tilanteeseen ja se julkaistiin 35 vuoden kuoleutumisajan täytyttyä, vuonna 2007. Raporttiin ei ole tarkasti kirjattu suomalaisia kontaktihenkilöitä, eli Virolaisen ja Jakobsonin nimiä, mutta Rentolan tulkinnan mukaan juuri kyseiset miehet olivat lähteinä. Rentola sitoo 1960-70-luvun kontaktit aiempaan haastattelutietoon, jonka mukaan CIA olisi jo 1962 satsannut huomattavasti maalaisliiton ei-kekkoslaiseen siipeen. Rahallinen tuki olisi ollut HS:n mukaan peräti miljoona dollaria."
Lähde: HS 14.6.2013 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1371095710392
" Rentola on siis hyödyntänyt arviossaan CIA:ssa vuonna 1972 laadittua perinpohjaista analyysia Suomen tilanteesta. 'Finlandization' in Action -niminen 130-sivuinen muistio on pääosin analyytikko Carolyn M. Ekedahlin käsialaa, ja CIA julkisti sen kymmenien muiden joukossa 2007. "Asiakirja on todellisuudentajuinen ja liioittelematon – joskin selkeän neuvostovastainen – esitys Suomen asemasta", Rentola arvioi. "Silmiin pistää asiallinen suhtautuminen Kekkoseen, jonka läheiset idänsuhteet tunnettiin."
- Ks. CIAn kirjasto; https://www.cia.gov/library/publication ... o-esau.pdf
Linkatun CIA-kansion arkistoluettelon loppupuolelta (s. 27) löytyy tallenneluettelon lyhyt esittely kyseisestä muistiosta 53. “ ‘Finlandization’ in Action: Helsinki’s Experience With Moscow,” August 1972. 130 pages.
d)
Nuoren tutkijan mukaan kohta alkaa paskamyrsky kun tutkijat uskaltavat kertoa mitä jatkosodan siviilien joukkomurhaaja teki teloitus siis talouspolitiikassa pankkiirikaveriensa hyväksi.
Suomalaisten tutkijoiden salaamaa tietoa oikeiston salatusta vallasta; Koivisto Amerikan sotatalouden edistäjänä.
" Taas vähän lisää lankoja yhteen Koiviston osalta. Ao. linkissä kerrotaan CIA:n tiedustelutoiminnasta kylmän sodan aikana. Kaikki lainaukset ao. artikkelista. Sieltä löytyy muutamia mielenkiintoisia tietoja.
1) Suomen armeijan sodanaikainen tiedustelu päällikkö Aladar Paasonen loikkasi asekätkentäjupakan jälkimainingeissa Yhdysvaltoihin, jossa hänet värvättiin pian CIA:han.
"Also, after the war, more than twenty Finnish officers defected to America, began as privates and soon served, mostly as colonels, in the U.S. Army as intelligence, guerrilla war, and winter warfare experts. Colonel Aladar Paasonen, the chief of war time military intelligence, helped marshal C.G.E. Mannerheim write memoirs and then began a new career in service of the CIA."
2) Yhdysvaltoihin loikkasi myös Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni, joka oli myös Mauno Koiviston yksikön päällikkö. Törni ja Paasonen olivat hyviä ystäviä myös siviilissä.
3) CIA rekrytoi agenteikseen vahvoja antikommunisteja, joksi myös Mauno Koivisto oli osoittautunut Turun satamassa. Hommiin rekrytoitiin erityisesti kaukopartiomiehiä, ja mikäs se Manu olikaan?
"The West had a “desperate need of up-to-date intelligence on Soviet troops, geography and infrastructure”, as an official Norwegian report states. So in the beginning of 1950s, the Norwegian intelligence recruited, trained and paid Finnish war veterans, who used to patrol as guerrillas behind the enemy lines."
4) Seuraava tapaus sattui juuri, kun Koivistosta leivottiin pääministeri maaliskuussa 1968:
-- "We do not know when, if at all, this flight occurred, but there was a serious and mystical (“very strange”) intrusion into our air space from Norway on April Fool's day 1968. Finnish military intelligence papers mention two flights, and the longer one crossed more than 500 kilometers over Finland. That very day most Finnish generals were meeting in Lapland, the Rovaniemi high resolution radar was not working because of snow clearing works, and the American Embassy's airplane was flying in the vicinity."
Ei tässä nyt lopullista totuutta varmaan ole, mutta pohjaa vahvalle hypoteesille Koiviston toimimisesta CIA:n piikkiin."
Perustuslakivaliokunta peruu jopa oman tuoreen kannanottonsa, jossa edellytettiin eduskunnan osallistuminen päätöksentekoon. Volanen kysyy, onko tämä ensimmäinen kerta perustuslakivaliokunnan historiassa.
”Eduskunta ei mietintöluonnokseen sisältyvässä säännösehdotuksessa osallistuisi päätöksentekoon lain 3 §:n pääsäännön mukaisesti (ulkoasiainvaliokunnan kuuleminen, eduskunnalle annettava selonteko), vaan valtioneuvoston olisi ennen päätöksentekoa ainoastaan annettava asiasta selvitys eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle. Päätöksenteon jälkeen asia on välittömästi saatettava eduskunnan käsiteltäväksi. Laissa ei ehdoteta säädettäväksi ulkoasianvaliokunnalle annettavan selvityksen muodosta. Selvitys voisi mietintöluonnoksen perustelujen mukaan yksinkertaisimmillaan sisältää tiedon ratkaisuehdotuksesta. Kysymykseen voisi tulla myös ministerin suullinen selvitys ulkoasiainvaliokunnalle.”
Yksimielistä Perustuslakivaliokuntaa johti Vasemmistoliitosta Annika Lapintie.
“Jo on kiire sotimaan”
Suojelupoliisin kenttävalvontayksikössä ja Helsingin huumepoliisinakin työskennellyt Paavo Selin ihmettelee Suomen hallituksen kiirettä sotimaan:
”No jo on kiire sotimaan. Keskeisin kysymys ei näytä enää olevan oman maan puolustaminen, vaan jokin muu intressi. Ja eduskunta seuraa sivusta. Eihän tämä näin voi mennä”.
Paavo Selin kauhuksuu intoa lähteä sotimaan.
paljon kuvia joten helppo lukea. tuosta tulee ilmi että suomi todella luotiin lakkoilemalla ja mielenosoituksilla. Päivi Uljas ton väsännyt.
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti