Kirkon sakastista kuuluu ulvonta ja tuhkan heittely

Missä on kirkon itsekritiikki lahkojen ja Vatikaanin oppien levittämisestä?
 
Pappien ahdistuksen ja katkeruuden teologiaa pursuaa nyt joka puolelta eroajille
 

• "Kirkosta eroamisen teologiaa eli reunamerkintöjä napin painamiseen"

Tämä on hauskaa kun papit vetoavat protestanttiseen uskoon
mutta valtionkirkko toteuttaa Vatikaanin teologiaa ja pappiskulttia tukiessaan samalla mitä hurjimpia lahkoja ja keskusta-puoluetta Suomessa. 

Kirjoituksessa unohdetaan totaalisesti protestantismin ydin siitä että protestantit hylkäsivät yhden kontrolloidun "kirkon" keskushallinnon elitistisen valtaopin ja halusivat palata seurakuntakeskeiseen itsehallintoon. Protestanttisuudessa "uskovien yhteys" merkitsee itsehallintoa ja kirkko vain uskon yhteyttä eikä paavillisen yläportaan kontrollia. Ev-lut kirkko on taas keskittänyt voimakkaasti viemällä viimeksi Tampereen seurakuntalaisilta oikeuden hallinnoida omaisuutta uudessa seurakuntayhtymässä ja siten Tamperen seurakunnat eivät voi enää erota ev-lut kirkosta.

Papeilta ja poliitikoilta edellytetään uskoa kirkkoon, kirkon arvovaltaan, eikä se ole uskoa lainkaan vaan hegemonian paavillinen vallan kultti. Perinne ennen etiikkaa ja ilman humanistista moraalia.
 
    Lisäys

Jyrkän konservatiivinen kirjoitus samalla Hesarilta, joka tuo esille fasistisen käsityksen kirkon ja valtion luonteesta

• Kirkko tai eduskunta eivät ole osto- ja myyntiliikkeitä. Ne ovat liian arvokkaita siihen.  - HS

Mitä päätoimittaja tällä tarkoittaa?
 "Arvokkuus" on tässä siis eliitin määrittelemän instituution "olemus" kun se on demokratian ja keskustelun ulottumattomissa hegemoniana. Eliitti pyrkii staattisiin rakenteisiin, jossa enemmistö ei voi muuttaa hegemonian olemusta ja instituution tarkoitusta. Kirkko on luotu valtaeliitin luomaksi illuusiokoneeksi ja muutosvoimien esteeksi. "Arvovalta" on fasistista koskemattomuutta, eliitin koskemattomuutta ja varsinkin kun "kirkko" nähdään valtiota määrittelevänä osana, instituutiona demokratian ulkopuolella. 
  
 
Luther puhui ankarasti kuinka usko "kirkkoon" ja "pappeihin" on "saastaista epäjumalanpalvelua". 
  
Ihmisten hyväntahtoisuus on kirottu Raamatun tuhansien äänien ja kirjoittajien sekamelskalla, jota kirkko vaatii tulkittavaksi yhdeksi ääneksi eli opiksi pappiskultin tottelevaisuuskulttuurilla. Kirkon johto noudattaa Vatikaanin ja sumerilaisen temppelikultin hierarkiasysteemiä ja siten ihmisten yksinkertainen "halu uskoa", halu kelvata auktoriteetille muuttuu eliitin korvaamattomaksi aseeksi ihmisten alistuessa eliitin epädemokraattiseen "arvovaltaan". Vaatimuksiin ja jumalan käyttämiseen alistamisessa. 
 
Ei ole yhtä Raamattua. Ei ole maagista Jumalan sanaa ilman yksilön tulkintaa, järkeä ja omia arvovalintoja. Luther ja muut rikkoivat tradition monotonisen hegemonia-lumouksen ja taas tässä kuitenkin evankelis-luterilaisen kirkon ja kirkkohallituksen (kirkon keskushallinto) teologi Jyri Komulainen kirjoittaa meille kuinka olemme tradition (lue:kirkon) palvelijoita,  joiden tärkein tehtävä on palvella kirkon muuttumattomuutta ja vallan keskittämistä.  
  
Protestantismi ei usko että magia auttaa. Valtionkirkon kiitollisuus jäsenmaksusta ei auta. Pappien lepyttäminen ei auta. Valtionkirkko ei ole korkein uskovien yhteisö valtion valvomana ja tukemana. Valtio on kirkon takaajana koska  kirkko on vallanpitäjien hegemoniailluusion epädemokraattisena takaajana. Jatkuvuus, koskemattomuus, hegemonia eliitin suojana.

Halu saada papeilta varmuus on opetettu indoktrinaatio hegemonian tuotantoprosessissa, voimakas toistettu ehdollistuma ja vaatimus "kunnon kansalaiselle"  (koulu, media, valtionkirkko, pakkoverot kirkolle, jumalanpilkkalaki, kirkkolaki), jossa papit esitetään Jumalan, varmuuden ja mystiikan portinvartijoina. Kirkon tuote on varmuus ja sivistymättömyys maustettuna uskontohistorian siekailemattomalla väärentämisellä

Valtionkirkkohan oli taas tukemassa ultrakonservatiivien avioliittokäsitystä ja vaikutti akiivisen poliittisesti hallitukseen ja virkamiehiin tasa-arvon edistämisen vastustamisessa.
  
Kirkon ehtoollismagia ei auta eikä luo protestanttista uskoa, tietoisuutta ja kapinaa vallankäyttäjiä kohtaan. Protestanttinen usko ilmenee aina tiedostamisena ja kapinana vallankäyttäjiä kohtaan. Se on kovin harvinaista ja kovan painostuksen ja manipulaation kohteena "traditioon" vedoten. Traditiolla ei ole sydäntä eikä moraalia. Aito protestantismi on vallankäyttäjille vaarallista ja siksi se on purkitettava ja väärennettävä valtionkirkoksi, eliitin luoman hierarkian tukirakenteeksi. 

Ev-lut kirkko torjuu protestanttisen käsityksen yleisestä pappeudesta ja papit jatkavat nyt roomalais-katolista maagista pappiskulttia ja poliitikot matkivat heitä menestyksellisesti jopa puhetyylissä valehdellessaan kansalaisille omista päämääristään demokraattisen valtion tuhoamisessa.
    
Mikään eettinen tai protestanttinen jatkuvan muutoksen periaate ei saisi nyt kirkkoa määrittää kun pappiskultin brändi, "muuttumaton usko", piispojen dogma ja uskottavuus on uhattuna. Seurakunnissa oppikuri on tiukka Vatikaanin oppeja korostava, kirkko-, pappi- ja messukeskeinen "uskonhoito" mutta kirkko ei sitten puutu lahkojensa epäprotestanttiseen ja epäkatoliseen opetukseen lainkaan.

Kirkko on itse syypää avioliitto-hysteriaan. Papit opettavat että avioliitto on pyhä Vatikaanin sakramentti-oppien mukaisesti millä ei ole mitään tekemistä protestanttisen yksilön uskon määritelmän kanssa. Yksilö "Jumalan" edessä, ei minkään avioliitto-intituution tai papin kautta.
 
Kirkkoisät, jotka loivat kirkko-opin, vihasivat myös hetero-avioliittoa "synnin harjoittamisen" muotona. Avioliiton pyhyys on täysin uusi valtapoliittinen keksintö ja väline kirkon vallan laajentamiseen 1700-luvulla. 
  
Kirkon teologia on nyt tahallinen valtapoliittinen sekasotku, jonka ainoa päämäärä on korostaa valtionkirkon, sotilaspappien, rituaalien, eliitin ja piispojen konservatiivista arvovaltaa ja tärkeyttä irrallaan todellisuudesta ja eettisisestä protestantismista. Ilman demokratiaa, ilman todellista asiapohdintaa ja keskustelua.
  



    II



Tämä on uskomatonta ihmisten manipulaatiota Vatikaanin tyyliin:

• "Häkkinen ja Vikström:
  
  Rakastakaa kirkkoa sellaisena kuin se on”

 Protestanttien mukaan seurakunta tulee olla jäsentensä näköinen ja oloinen ja seurakuntalaisten tulisi pystyä erottamaan papit ja kirkkoherrat milloin vain.

 Rakenne ei saa määrätä uskoa ja "rakkautta".

Nyt piispat huutavat ruosteisen tapahierarkian ja järjen hylkäävien fundamentalistien  puolesta ilman protestanttista rehellisyyttä ja selkeyttä. Kirkkoromantiikkaa kirkon eliittiä suojelemassa.

Kirkko on täynnä epärehellisyyttä, pakkouskontoa ihmisille valtionkirkon toimintoina, pakkoveron laajentamista ateisteille kirkkoministerin avulla (120 milj uusi pakollinen kirkkovero valmisteltu virkamiesten ja kirkkohallituksen toimesta) ja poliittista vallanhalua

 - eikä sitä pidä rakastaa, ei se ole uskon kohde teologisesti. 

 

Onneksi meillä on kirkko

kuva: http://www.boredpanda.com/domestic-bliss-family-photography-susan-copich/

Kirkko ei ihan pyöri pyhällä hengellä

• Lehti: Ruotsin kirkko ostaa kriitikoitaan hiljaisiksi 

 
Kuten Suomessa, valatapelin muutos on mahdotonta kun päätoimittajatkin suojelevat kirkon "imagoa" eliitille tärkeän poliittisen käyttöarvon takia eivätkä ihmiset tiedä yhtään mitään mitä kirkossa tapahtuu 

http://yle.fi/uutiset/lehti_ruotsin_kirkko_ostaa_kriitikoitaan_hiljaisiksi/7649536