Pockpicket - Peter von Baghin yllättävä lyhytelokuva

     Pockpicket
 
onkin von Baghin yllättävän hyvä kuvaelma, ideologinen essee lyhytelokuvana, antifantasia elitistisestä antisankarista omassa messias-kuplassaan, egoa nostattavaa antielämää antitodellisuudessa arkielämän yläpuolella: rikkaan porvaripojan huonosta omastatunnosta fantasian moottorina suojaamassa ideologiselta heräämiseltä.

Antifantasian kautta kuvaillaan pikantti fantasmaprojekti, joka "suojaa" pikku elitistiä elämiseltä ja elämältä jumalaperspektiivin tai ensialkuun koomisen anti-messiaan roolin omaksumisella mutta joka näyttäytyy katsojille sitten painajaisissa yöllä aivan eri valossa.

Suomalainen eniten Kafkaa saavuttanut teos on juuri tämä kömpelöllä ja suttuisella ilmaisulla katsojaa ensin harhauttava lyhytelokuva.

Ilmaisun syvätaso on kuitenkin hurjassa jännitteessä,
jonka tämä insestisuvun myhäilevä, kömpelö nuori impotenssi anti-Oidipus saa aikaan kompuroivalla seikkailullaan todellisuuden kohtaamisen illuusiosta vahvistamalla. Huonolla omallatunnolla mässäilevä, eettisen seikkailun kiihkoa tavoitteleva ja neuroottisen kontrolloitua todellisuuskontaktia etsivä, eliitin toimet siunaava Harry Potter.

Viattomuuden antikristus, elitismin siunausta ja hegemoniaa luovasti vahvistava itsepetoksen suuri nuori von Münchausen - kilpailee Josef K:n kanssa epätodellisuuden kanssa painivana hahmona epätodellisuutta toimillaan samalla koko ajan vahvistaen. Oedipus paradoxus. Hamlet, joka tukahduttaa oman raivonsa ja itsenäistymiskapinan ja leikkii porvarien rakastamaa munatonta ja säikkyä kirkko-Jeesusta, mummojen kainaloon pakenevaa eliitin vapahtajaa.
  

Yhteiskunnan rakenteisiin ei kosketa fantasiapaon filosofoinneissa Hegelillä sitä kiertäen mutta omaa sääliä ihaillaan ja hyvän tekemisen fantasiaa ihannoidaan kuin onanointia. Mitä on tämä huono omatunto päähenkilöllä? Köyhyys suorastaan kiihottaa lyhytelokuvan sankariperijää. Kuolleisiinsekaantuja ja ammattimainen hyväntahtoja ei elä todellisuudessa vaan toimii täysin ilman vuorovaikutusta eikä puutu eliitin puuhiin kuin Jeesuksen opetuslapsi, joka on saanut päähänsä pakkokastaa tai pakkotappaa tuntematon kokonainen manner. 


Proto-sosiaaliemokraatti-kompromissi-myötäilijä-ihmisen oiva kuvaus tai kuten Janne asian ilmaisee, Tuomiojan prototyypin kuvaus; kuinka eliitti-rauhanaktivistista tulee natokiiman korkein pappi.

Pockpicket on anti-anarkistisen karakteerin kuvaus. 






II      Todellisuuden näkemistavat tai sokeustavat

Täysin vastakkainen elokuva vonbaghin sarkastiselle lyhytelokuvalle on: Hullu Pierrot

Niin, mikä on tyylilaji von Bachilla? Se on sarkasmi vaikka poliittisesti impotentti katsoja näkee sen omahyväisesti vain kevyen ironisena ja "hyväntahtoisena" luonnekuvauksena. Tasoja ei näe jos ei ole tiedostava yhteiskunnan hierarkia hegemoniasta ja sen psyykkisestä dynamiikasta mm. kansalaisten epäpoliittisuutta hallinnoimassa.