Loukkaantuva kirjallisuuseliitti vaatii keskustelua nurkan taa

Loukkaantuva kirjallisuuseliitti osaa sensuroida ja vaatii keskustelua nurkan taa 

• Otava sensuroi tärkeän puheenvuoron kirjamessuilta

" Yhdeksän syytä, miksi kotimainen proosa ei kiinnosta

- Keskusteluun kotimaisesta kirjallisuudesta liittyy paljon hymistelyä. Kriitikot kehuvat kirjoja, kirjablogeissa hehkutuskulttuuri on vielä pahempaa."

    kts
http://digi.suomenkuvalehti.fi/issue_page/romaani-...

Suomalaisella kirjallisuudella on ongelma.

Sen nimi on itsepetos.



Käännetyn kirjallisuuden myyntilukujen sensurointi on kirkkain esimerkki täydellisesti epäonnistuneesta ja poliittisesti profiloituneesta, hapertuneesta, oikeistomyönteiseksi muokatusta eliittikirjallisuudesta. Itse itsensä ylistämisestä sensuurin avulla. 

Lapselliset kirjat ja todellisuudelle vieraat kirjat eivät myy vanhassa Euroopassa.

Fakta.


Suomalaiset kustantajat kannustavat lapselliseen ja oikeistolaisesti profiloituun kirjallisuuteen, mm. hypernarsismiin, nostalgiaan, viihde-kevytjännitykseen, lakoniseen toteamuskirjallisuuteen näköalattoman päähenkilön  staattisuutta korostaen, päämäärättömän ja tahallaan lukijaa pyörittelevään ja harhauttavaan materialistiseen porvarinaivismiin päähenkilön "tyytyväisyyden etsinnästä", verbejä torjuvaan adjektiivinaivismiin "elämää ei voi muuttaa eikä todellisuuteen vaikuttaa" ja tietysti todellisuudelle vieraaseen akateemiseen elitismi-feminismiin.

Kirjallisuuspalkintoja annetaan mitään kyseenalaistamattomille, sosiaalisesta konstruktiosta sokeille, korrektiuteen hirttäytyneille, epäpoliittisesti poliittista hegemoniaa vahvistaville, "elegisille" teoksille, sanoja jauhaville intertekstuaalisille myllyille, jotka keskittyvät kielelliseen pyörittelyyn kielellisinä teoksina ilman mitään voimaa ja visiota.

Runoudessa ohjataan "epäaggressiiviseen", reagoimattomaan passiiviestetismiin, fatalistisen epäanalyyttiseen aistimustaiteeseen, labiiliin fantasialyriikkaan virran vietävänä,  ilman mitään subjektin tahtotilaa ja konfliktitilaa. 
Naisen rakastuminen natsiin on esimerkiksi kustantajan mielestä äärettömän mielenkiintoista feminismiä kirjallisuudessamme ajankuvaa siinä sivulla rankasti vääristäen.

Yhteiskuntakritiikki, todellisuuskuvan haastaminen, todellisen historian paljastaminen ja varsinkin porvarillisen alamais-ihmiskuvan kritiikki on yksinkertaisesti kielletty.
Kirjallisuus on äärimmäisen poliittista vaatimalla "epäpoliittista kirjallisuutta" - oikeistolaisilla kriteereillä - leimaamalla vain vasemmistolainen, humanistinen ja eksistentialistinen ihmiskuva "poliittiseksi" ja ei-toivotuksi kirjallisuudeksi. 

Kirjallisuuskulttuurimme rappion pohjimmainen nimi on oikeistolainen kulttuurin ohjailu ja sensuuri. "Ole rakentava" "Ole helppo" "Älä leiki kumouksellista" "Ole brändi" "Usko itseesi sopeutumalla"

Hyväksy ohjattu hegemonia, tue eliittiä, ylistä eliittiä ja tunnusta kirjallisuuden viihteellinen funktio kulutustuotteena, joka ei muuta lukijaa.
Ole tarpeellinen tarpeettomana.
Ison rahan kustantamot ovat tiukasti yhä noudattamassa CIA:n 1960-luvulla CIA:n kirjoittamien ja rahoittamien, oikeistodemarienkin levittämiä oppaita kulttuurikontrollin aakkosista.

Vaikka kuinka Väinö Linna on ylistetty "kansankirjailija" niin Tuntematon Sotilas on rujosti sensuroitu ja raiskattu teos oikeistokustantajien ja kulttuurivaikuttajien painostuksen ja uhkailun toimesta.

Pelkkä raakile pelokkaan kirjoittajan itse sensuroimana ja viihteellistämänä ilman mitään kosketusta talvisodan poliittiseen ja fasistiseen luonteeseen ja Väinön kokemuksiin (suomenruotsalainen upseeristo kohteli suomalaisia miehiä kuin eläimiä kun itse osti seksiä lotilta konjakilla ja makeisilla). 
Jari Tervokin yritti epätoivoisesti kirjoittaa irvokkaan feministisen kirjan kerjätessään Finlandia-palkintoa.
Kyllä käy sääliksi miestä vieläkin. 


Aito Sivistys tarkoittaa laaja-alaisuutta ja vapaata kenttää, erilaisia ääniä. Konflikteja, haastavuutta, pintaa rikkovia tulivuoria, eliitin todellisuustulkinnan raastamista, historian sensuroinnin repimistä kappaleiksi.

Mutta ei ole erilaisia ääniä,

kun kustantajat ja kriitikot eivät tue laatua, kiistäviä ääniä ja kirjailijan vapautta vaan haluavat leikkiä amerikkalaista kulttuurifasismia mm. brändiajatuksella ja brändituotteistamisella. Ei brändi ole kulttuuria vaan kulttuurin syöpä.

Kriitikot kiittävät "kirjailijan ääntä", joka helposti lopsahtaa johonkin brändikatergoriaan. Olipas nautinnollisen helposti määriteltävä teos, kriitikko kiittää. 


Ei saa kuulemma suututtaa tai hämmentää asiakkaita eli lukijoita.

Lukija haluaa kevennystä ja vahvistusta todellisuudesta vieraantumiselle eurokansalaisena ja Saksa-myönteisenä.

Suomessahan on luvattu kansalaisille että on vain yksi todellisuus ja lottovoittajien maa.  Ei saa hämmentää eikä joukkohautoja avata.

Ei saa liikaa profiloitua median luoman "konventionaalisen" todellisuuden kyseenalaistajaksi.
Nuoren vihaisen kirjailijan ääni ei saa olla, vihainen vaan vihaa instrumentalisesti preparoiva, vihaa kyseenalaistava, itsensä tyhjäksitekevä harmittomuuden statement.
 
On tuettava piilokonservatiivisesti piilo-oikeistolaista "yhtenäiskulttuurin" illuusiota eikä uskontoakaan saa loukata - jos haluaa päästä julkaistavaksi ja Hesarin standardisointikoneiston hyväksymäksi.

Täytyy antaa työssään kapitalistien puolesta raataville kansalaisille, kunnon kansalaisuuden orjille kirjallisuudella vapautus ja helpotus todellisuudesta "kaunokirjallisuudella", kevyiden kirjainten helpolla viihteellä. Kevyellä, harmittomalla eetoksella.

     Olethan eliitille harmiton?


Miettikää nyt hyvät aikuiset ihmiset tuota sanaa "kaunokirjallisuus"?
Propagandistinen sana. Tyypillisintä pohjoismaista porvariestetismiä, oikeistohegemoniaa. Orwelliaanisen ohjaileva käsite. Det är kul att ha kiva.

Tuo kauneutta maailmaan, älä kuule toivottomuuden seireenilaulua, seiso rivissä. Vastakkainasettelujen aika on ohi, jos haluat apurahoja. 
Todellisuutta ohjaillaan ja luodaan kielellä. Kaunokielellä.

Menes nyt Aleksis perkele siitä helvettiin sivistystä pilaamasta.

 Nöyrry, niin kirkkaamman krunun saat markkinointikoneiston parrasvaloissa. 


Oikeistoeliitin kulttuurikontrollissa palkitaan kyllä vasemmiston "tyylin" kirjoittavia mutta ilman yhteiskuntakritiikkiä ja yksilön kapinaa: unelmahöttöä ja pseudoindividualismia ilman kapinaa.  
 
Mika Waltari ei saanut yhtään palkintoa ja tunnustusta omalla nimellään Suomessa aktiiviaikanaan vaikka oli myydyin suomalainen ikinä koko maailmassa.
Kun oikeiston ideologisessa paradigmssa tapahtui muutos amerikkalaisten ideologien jäljessä joskus 1978, Waltari olikin yhtäkkiä koulujen hyllyillä pois oikeistolaisten luomasta tuomittujen vasemmistolaisten haadeksesta. 

• Tulkinta Waltarin vasemmistolaisuudesta muuttui
  kun alettiin uusliberalistisesti korostamaan "vapaata yksilöä" ja jätettiin konservatiivinen uskonnollisuus ja perheyksikkö jonkin verran taakse oikeistoideologian primääreissä sensuuriperusteissa, mikä oli ollut Waltarin tuomion suurin syy: Waltarin sankarit olivat konservatiiviselle oikeistolle perhe-elämävihamielisiä sekä liian kiinnostuneita pakanauskonnoista ja mystiikasta. Kuten Jeesus oli aikansa konservatiiveille.

Valtio ym tahot tuhlaavat ensi vuonna Saksan kirjamessuille yli 3 miljoonaa euroa. 

 Täydellistä tuhlausta ja kulttuuriterroria. Itsetuhoa.

Tätä rahaa ei anneta uusille kirjoilijoille uuden vapaamman kulttuurin luomiseksi vaan eliitin bileisiin, lahjontaan ja itsepetoksen kuorrutukseen, mainoskulttuurin korruptioon.
Tämä ei ole vienninedistämistä vaan eliitin yletöntä elitismiä ja kulttuuriterrorin ylimielisyyttä.


Kulttuuriohjailun paljastettuna esimerkkinä on koulupolitiikan ja oppilaiden maailmankuvaa sensuroiva kaappaus virkamiessalaliitolla: opetushallitus on pelkkä oikeiston ideologinen ohjaus ja valvontakoneisto 
  kts  

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/saatio-voi-ostaa-vaikutusvaltaa



Vastakkainasettelu on täällä

jos haluat nähdä.

• " Nyt kirjailijoiden ja kirjallisuuden harrastajien blogit ovat täynnä hienoa pohdintaa aiheesta. Sellaista keskustelua pienissä piireissä käydään koko ajan, laajemmassa julkisuudessa harvoin. Siksi yritys kätkeä artikkeli kirjamessuilla oli käsittämätön. Eivät kirjailijat ole lapsia."

Vai ovatko.

Guardian ottaa myös osaa feminismi-kritiikkiin: kuinka feminismistä on tullut osa yhteiskuntaa tuhoavan epäeettisen vastuuttomuuden ja sokean etuoikeushybriksen koneistoa.

Kulutustuotteen, joka kuluttaa.

Korruptoitunut feministinen narsismi on tehnyt naisen vapaudesta etuoikeuksien vaatimuksen ilman tasa-arvon eettistä näkemystä ja yhteyttä miehiin.

Kaapattu feminismi kontrollikapitalismin ideologisena harhautuksena

• - In a cruel twist of fate, I fear that the movement for women's liberation has become entangled in a dangerous liaison with neoliberal efforts to build a free-market society.

http://www.theguardian.com/commentisfree/2013/oct/...

Esikoiskirjailija Miki Liukkonen: Suomalaisessa kirjallisuudessa pitää uudistaa kaikki  YLE