Lynchin Blue Velvet - psykoanalyyttinen avain

Illan freudilainen analyysi - eilinen Lynchin Blue Velvet.

-Mistä Frankissä on funktionaalisena projektiona kysymys?

Vanha kunnon freudilainen isävihan paisuteltu anomaliareaktio-fantasma, fantasia-asetelma, jolla perustella isän tappamisen yllykkeitä, vimmaa ja iloa. Muun muassa. Isän avuttomuus/ kyvyttömyys sairaalassa herättää pojassa pettymyksen kauhua ja Frank-hahmo on yhtä aikaa oidipaalisen ylilyöviä kyvykkyyden sekä avuttomuuden (impotenssin) vihankohteen ruumiillistuma. Pojat kun sekä ihailevat (samaistumisrelaation kautta) että vihaavat isää (äidin omistamistoiveittensa takia).

Kapisch! Lisää

The Unheimlich: David Lynch essay


Lacanian idea of the 

‘traumatic unconscious fantasy framework’

 

Nyt huipputuotantoja kohtuubudjetilla. Independent-elokuva on aivan uuden kynnyksellä.

Ongelmana on vain ryhmätyön ongelmat, kuinka ihmiset sitoutuvat projektiin ja harjoittelemaan kunnolla sekä kehittämään käsikirjoitusta ja roolihahmoja. Suomalaisilla on vaikeuksia hyväksyä ohjaajan johtajuutta ilman rahaa sillä näyttelijöillä on nyt diskurssina yhteisohjaaminen - mikä ei toimi.

Ideointi täytyy/kannattaa tehdä yhdessä omakustnnetuotannossa mutta joku on sitten linjauksen pyöveli eli ohjaaja. Näytteliöiden on ymmärrettävä että näyttelijä ei voi ohjata oman roolinsa kautta kokonaisnäkemystä, dramaturgisia kaaria ja tyyliä.

Kommunismi tuotannossa voi onnistua vain todella samankaltaisten  ihmisten tiiviissä ryhmässä.










#Elokuva #Film #Televisio #BlueVelvet #Lynch #DavidLynch #Horror #Thriller #Freudian #Freud #Psykoanalyysi #Psychoanalysis