Vastakkainasettelujen aika on aina ollut tärkeintä ja vastustajan mitätöinti vielä tärkeämpää.
Sosiaalidemokraattien kohdalla he onnistuivat häivyttämään vastakkainasettelujen näkyvän todellisuuden muulin avulla, Troijan hevosen jelpillä, Paavo Jörö Lipposen ideologisen korruption totaalisella petoksella. Lipponen tarjosi uuttä isä-Kekkosta lamahysterian jatkoajalle ja kuin selkäytimsestä se kelpasi sosiaaalidemokraateille, jotka omaksuivat lampaan roolin unohtaen 70-luvun solidaarisen taistelijan roolin yhteiskuntatietoisuuudessa.
Perussuomalaisten verbaalinen kankeus ja lapsenomainen uhma kaikessa vihan ja muutoshalun jäsentymättömyydessä ovat kuin kultaa kokoomuksen rukkasissa.
Kokoomus tietää pelin hengen.
Kaava:
Mitä paremmin kansalaisilla menee, sitä heikommin on eliitin ja konservatiivisten arvojen oikeisto saanut kannatusta.
Tässä peruskaavassa on nyt kuitenkin kolme suomalaisen ideologisen kulttuurin mullistavaa poikkeusta, joita kokoomus on taktisesti ja tietoisesti käyttänyt. Nyt uhkaavan kaaoksen aikana kokoomus onnistuu vedättämään mainiosti ideologista prosessia sixpack-hallituksen nöyryydellä.
- Näitä poikkeuksia poliittisessa vastakkainasettelussa ei Ruotsissa tapahtunut, koska siellä sosiaalidemokraaatit eivät hukanneet vastakkainasettelua.
1)
Ajallisesti kolmas poikkeus on ollut perussuomalaisten ilmestyminen poliittiseen kenttään.
Kansan hämmentynyt ja jäsentymätön tyytymättömyys, joka ei ole kanavoitunut vielä lainkaan poliittisiin päätöksiin Soinin henkilökohtaisen vallanhimon, puolueen sisäisen pelin ja vallankäytön päämäärien saavuttamisen strategiapuutteen takia - kokoomuksen suurpääomastrategian suureksi onneksi ja iloksi. Kokoomus sai vain uuden pelotteen uhoavista perussuomalaisista, joilta puuttuu laajan sivistyksen perustiedot, ja tällä pelotteella kokoomus on ajanut muita puolueita uuteen lamahysteriaan kapean oikeistolaisen talousaatteen ja yhteiskunnan tuhoamisen alle.
Perussuomalaiset ovat saaneet taakseen paljon varakkaitakin mersumiehiä ja EU:n takia kokoomuksen täytyy ottaa moittivaa isoveljen roolia perussuomalaisia kohtaan, vaikka muuten he jakavat oikeistolaiset ennakkoluulot, pelot ja ihmisten erotteluhalut hyvin samaan tapaan. Kokoomushan on toteuttanut jo perussuomalaisten siirtolaispelot sillä Suomi ottaa selkeästi vähiten siirtolaisia läntisessä Euroopassa.
2)
Aikaisempi ja vakavampi ensimmäinen poikkeus tapahtui 1980-luvun lopulla.
Elintasossa saavutimme Ruotsin, mikä oli monisatavuotinen haave. Toteutunut unelma mutta vain työläisten lakkoilun ansiosta jaettu hyvinvointi.
On huomioitava selkeästi, että alkuperäinen pohjoismainen kapitalistinen sosiaalidemokratia sallii ahneuden ja suurpääoman projektit mutta valtion hillitsemänä, verottamana, säännöstelemänä. Suomalainen sosialismi on ollut yhdistettynä kokoomuksen ja Kekkosen suurteollisuus-Suomi solidaarisuuteen (Suomessa on ollut eniten suurteollisuutta muihin länsimaisiin hyvinvointivaltioihin verrattuna - pienyrittäjiä on verotettu Suomessa ankarimin kokoomuksen suurpääomalinjausten muaan).
Mutta mitä tapahtui vasemmiston tuottamalle jakamisen hyvinvointiperiaatteelle ja poliittiselle tiedostamiselle?
Kekkosen keino puhua ja heikentää vastustajia vaativalla yhtenäisyyspuheella (kuten nyt Soini puolueessaan) oikeistolaisen äärinationalistisesti yhtenäisestä Suomesta ja yhtenäiskulttuurin fantasmasta standardisuomalaisesta meni ihmisten tajuntaan Kekkosen luomana mielikuvayhdistelmänä jatkuvan propagandan toistamana ja myös moraliteettiuhkailuna.
Kekkonen yhdisti oikeistolaisesti tasa-arvon ja yhtenäiskulttuurin. Vasemmisto-humanistisesti niillä ei ole mitään yhteyttä keskenään eikä vasemmisto solidaarisuusprojekti tasa-arvosta ollut lainkaan sama kuin Kekkosen kontrollinationalismi.
Nationalismi tarjoaa kauniita kuvia mutta ne perustuvat eliitin vaatimuksille kansan tyytyväisyydestä, sokeasta auktoriteettiluottamuksena ja samankaltaisuudesta ilman luokkatietoisuutta.
Yhtenäiskulttuuri oli ihana valhe Kekkosen kurina kovia kokeneelle kansalle ja kirkon perintönä. Suomalaiset oppivat emotionaalisesti rakastamaan sitä eheyden ja varmuuden mielikuvana poliittisen tietoisuuden sijaan.
Oikeistolaisten nationalistinen vouhkailu yhdistyi yhtenäiskulttuuri-mielikuvassa kierosti hyvinvoinnin mielikuvana ja näin vasemmistolainen humanismi ja työväen solidaarisuus työnnettiin syrjään hyvinvoinnin perusteena mielikuvasodassa (nuorille propaganda oli VKTS).
Juuri samalla hetkellä kun alkoi lama. Tämä ensimmäinen poikkeus oli siis yhdistelmä Kekkosen oikeistolaisen "yhtenäispuheen" ääriantionalismia valtion sensuurilla ja virkamiesvallan korostamista "talouspheena" sekä kokoomuksen siekailematonta laman hyväksikäyttöä ja täsmällinen aloitusvuosi tälle projektille on 1989.
Kun puhutaan Kekkosen ja kokoomuksen nationalismista, on tärkeää huomata, että se on ollut vain vallan vaatimista ”yhtenäisen” ajattelun vaatimuksissa. Taktiikkaa, ei mitään muuta tämän sanan takana.
Suomalaisten poliittinen tutka on nyt aivan sekaisin, kun ensimmäisen sokeuttavan lamapoikkeusvaiheen jälkeen tapahtui vielä toinen poikkeus, paljon ideologisesti hämäävämpi.
3)
Piilo-oikeistolainen Lipponen jatkoi kokoomuksen lamahysteriaa ja valtion mitätöimispuheita, vaikka ei ollut mitään syytä. Mauno Pankki-Koiviston ja Esko Hymypoika Ahon lamahysteria jatkui kuin perinteenä Lipposen toiminnassa, joka perustui oman puolueväkensä ideologiselle mollaamiselle ja nollaamiselle.
Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo hyväksyttiin ideologisesti sokeutettuna näiden kolmen poikkeus-anomalian jälkeen eikä ihmisillä ollut enää tarvetta ideologiseen pohdintaan päämääristä. Puhe "talousasioista" oli taas tyypillistä Kekkosen ajan virkamiesauktoriteettia.
Lamahysteria taktiikkana oli onnistuneesti tuhonnut orastaneen suomalaisen projektin toimia harkitsevasti ja ihmiskeskeisesti kuin äiti-Ruotsi.
Vihreät ovat jatkuvalla poliittisella kokoomus-tuellaan antaneet kokoomukselle uskomattoman henkisen uskottavuuden ilmapiirin nuorten akateemisten piirissä. Vihreiden oikeistolainen reaalipolitiikka on ollut vain jalkavaimon osan himokkuutta "isojen poikien pelissä".
"Vastakkainasettelujen aika on ohi"... Suomen ideologisin puolue on onnistunut saamaan ihmiset halveksimaan ideologista päämääräpainoitteisuutta ja vastakkainasettelujen näkemistä kansalaisen näkökulmasta.
Ruotsalainen humanistinen yhteiskuntaperiaate on hieno:
- yhteisön on puolustettava yksilön humanistisia vapauksia, jotta yhteisö olisi yksilön kunnioituksen arvoinen ja yhteisö yksilöiden yhteinen projekti.
Jopa ammattiliitotkin ovat hyväksyneet kokoomuksen elitistisen viiteryhmäajattelun ilman solidaarisuutta. Ammattiliitot hyväksyvät, että pätkätyöläiset ovat nyt ammattiliittolaisten orjia ilman oikeuksia. Se ei ole sosiaalidemokraattista solidaarisuutta työläisten kesken. Ahneuden viiteryhmäitsekkyyttä.
- "Tässä maassa yksilöllä ole muuta arvoa kuin hänen arvonsa osana viiteryhmäänsä."
PS.
Mitä voi sanoa suomalaisten lamaantumisalttiudesta ja passiivisuudesta, järjettömästä hyväuskoisuudesta politiikassa?
Muistan omakohtaisesti mutta lapsen näkökulmasta: Kekkonen oli ihmisten arkitodellisuudessa aivan selvä jumalkultti, suoraan Neuvostoliiton keinogalleriasta.
Poliittista vastakkainasettelua oli mutta se tapahtui ikäänkuin lemmikkien nahisteluna Mestarin jalkojen juuressa.
Kekkonen pelkäsi vasemmistolaista työväenvoimaa ja Kekkosen myötä kokoomus taipui ruotsalaisiin veroprogressioon ja palkankorotuksiin 1970-80 työtaistelujen myötä.
Veroprogressio ei ollut eliitin lahja kansalle vaan kansan ahkera työvoitto.
Kekkosen despootin valtakontrollin ja poliittisen hovin seuraamuksista on vielä muistettava se, että hän nosti esille luikertelavan Väyrysen, Mauno pankki-Koiviston ja sisäpiiri- Sorsan tapaisia idioottimaisia palvelijoita ja perseennuolijoita, jotka sitten päästessään valtaan aiheuttivat 1989 suurlaman nuollessaan pankkien takalistoja juppirahahulluudella, pörssipeleillä ja ennenkaikkea Kekkosen henkilökohtaisella vallan uhka-aseella eli sokealla Neuvostoliitto-uskolla taloudessa.
Vielä Kekkosen Ruotsi-puheista: näillä hän pehmitti pois vasemmistolaisen ideologian mm. veroprogressiosta mediassa ja kokoomuksen taivuttamiseksi JA kokoomuksen mieliksi.
Mutta samalla hän nimenomaan loi illuusiota siitä, että vasemmiston ideologinen visio ja taistelu olisi hänen ansiotaan, kuin joku virkamiesprosessi ja hänen Ruotsi-visioitaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti