Oli aika, jolloin lasten pahoinpitely oli ihanne. Suomessa.
Kolmasosa suomalaisista näkee yhä pahoinpitelyn ihanteellisena kasvatuksena, aikuisten vallankäytön ja turvallisuudentunteen välttämättömänä toteuttamisena. Vahvimman turvana, järjestyksen arvovaltana. Tämä on fasismin ydin.
"Kiistämätöntä" valtaa toivova ja valtaapitäviä perusteleva pysyy vallassa vain ehdottoman vallan, väkivallan ja voimannäyttämisen kautta. "Heikko" ei voi saada sellaista valtaa kuin vahva toivoo ja toteuttaa. Heikkoja on siis halveksittava. Vahvat eivät saa vaikuttaa heikoilta, jos haluavat miellyttää muita vahvoja - ja ovat vapaita toteuttamaan vahvuuttaan, saadessaan vahvistusta - muilta vahvoilta ja kiitosta etsiviltä heikoilta.
Jos lapselta ei saa arvostusta, niin se revitään esille kunnioituksena. Pelkona.
Jos ei hyvällä, niin pahalla. Rankaiseva aikuinen pelkää heikkoutta ja lapsen kaoottisia tunteita - oman lapsuutensa kaoottisia tunteita. Aikuinen pyrkii hillitsemään omaa ahdistustaan kieltämällä lapselta lapsuuden ja aikuiselta emotionaalisen vastuun. Suomalaiset ovat Euroopan itsetuhoisinta ja psykoottisinta kansaa.
Alkoholismi eli huumeiden käyttö ei ole sairaus, alkoholismi on seuraus.
Kasvatuksen ainoa periaate tulisi olla: mitä et ole valmis tekemään työkavereillesi, älä tee sitä lapsellesi. Lapsi toistaa kaiken, mitä aikuinen tekee. Muille - tai itselleen.
Tässä blogissa lukijoiden toistuvin vastakommentti on liittynyt esittämääni sosiologiseen ajatukseen, että fasismi
nousee suoraan kasvatuksesta. Mikä on tilanne vaikkapa Italiassa? Italiassa fasismia kosiskeleva äärioikeisto on kasvattanut taas suosiotaan laajalti. Italiassa lasten fyysinen rankaiseminen ja altistaminen aikuisten seksuaalipitoiselle huumorille on hyvin yleistä. Jotakin yhteyttä kenties keskenään?
Moni tämän blogin lukijoista ei ole kokenut jatkuvaa väkivaltaa lapsena - mutta useimmat yli 35 vuotiaat suomalaiset ovat.
Aikuisten pyhä viha lapsen tottelemattomuutta kukistamaan on ollut järjestelmällistä ja opillista väkivaltaa. Yksinkertaisesti. Aikuisen arvovalta oli asia nro 1, jota kristillinen ja saksalainen kasvatuskulttuuri korosti - ja vertasi sumeilematta aikuisia Jumalaan. Uskonnon tärkein opetus kirkon mukaan oli täydellinen alistuminen Jumalalle ja esivallalle. Lapset eivät sen kasvatusopin mukaan oppineet kunnoittamaan Jumalaa, jos he eivät oppineet kunnioittamaan aikuisia. Väkivallalla. Sillä niinhän Jumalakin kuritti olan takaa israelilaisia. Kaikki on sallittua alistumiseen valmistavan ihanteen vuoksi. Fasistinen valtaihanne: valta kuuluu vallan ottaneelle; valta tuo kunniaa.
Suomessa ihailtiin yli sata vuotta saksalaista arvovaltapedagokiikkaa, aina 1950-luvulle saakka. Tottelematon lapsi oli aikuiselle ja yhteiskunnalle uhka, nimenomaan emotionaalisella tasolla. Emotionaalinen uhka oikeutettiin aikuisille ideologialla. Tämä lapsen aiheuttama uhka syntyi hyvin yksinkertaisesta emotionaalisesta yksilökehityksestä väkivallan kulttuurissa. Lapsena ihminen sai kokea (väkivallan, häpäisyn, uhkan ja muun aggression kautta), että lapsella ei ole lainkaan samaa arvoa ja sosiaalista statusta kuin aikuisella ja että lapsen ainoa unelma sai olla aikuiseksi kasvaminen. Aikuisena ihminen saisi sitten hyvänä kansalaisena
arvostusta. Lapsi oli vain vajaa ja keskinkertainen aikuinen.
Lapsi edustaa tällöin heikkoutta ja avuttomuutta, tuhoutumisen tunnetta. Oman lapsuutensa traumat torjunut ja kieltänyt aikuinen kokee lapsen uhkana, koska oma lapsuus oli viheliäinen uhka.
Fyysinen väkivalta on vain henkisen väkivallan yksi muoto. Ei aikuisen tarvitse käyttää fyysistä väkivaltaa, henkinen väkivalta aiheuttaa aivan samat traumaattiset seuraamukset ihmiselle.
Suomalaisen
väkivallan ja pahoinvoinnin tilastolliset mittarit ovat lähes kaikki kääntyneet nyt huonompaan suuntaan. 12-16% suomalaisista naisista on joutunut elämässään raiskauksen uhriksi. Moni on painanut lapsuutensa hyvin hämäräksi ja epämääräiseksi möykyksi. Raiskaukseksi luetaan mikä tahansa seksuaalinen väkivalta. Väkivaltakulttuurilla on väistämättä hyvin pitkäaikaisia seuraamuksia ja näkymättömiä psyykkisiä traumamalleja.
Suomessa on nyt
kolme tuoretta tuomittua sarjamurhaajaa ja yksi on melko varmasti tuomion kuuleva. Kaikki naisia.
Kyse ei ole yksittäistapauksista. Ei missään tapauksessa. Eikä mistään mediaefektistä ja matkimisesta. Naiset ovat aina tappaneet lapsiaan, jos kokevat itsensä mitättömäksi ja lapset uhrattaviksi. Sairaalan asiakas on sairaanhoitajan lapsi. Potilas antaa avuttomuudessaan valtaa etsivälle psykopaatille huikean vallantunteen. Minä en ole avuton, kun tämä potilas on avuton minun valintojeni kautta.
Jos mediassa poliittisesti tilannetta siistivät puhuvat "yksittäistapauksista" monikossa, niin jo yksi sana muodostaa monikkomuodossa itselleen oksymoronin. Mitään ei opita eikä mitään ehkäistä, jos näitä tapauksia jankutetaan yksittäistapauksiksi. He ovat väkivaltakultuurin tuotoksia, jossa sadistista väkivaltaa on puolusteltu ideologisilla ajatuksilla. Mitä muuta kuin sadisteja sadistinen väkivalta tuottaa. Ylemmyyden nautintoa toisten kärsimyksistä. Heikkouden ulkoistamista.
Poliisilla oli omituinen hätä jo ennen kouluampumistutkimuksien aloitusta julistaa loppupäätelmä, että kouluampujat eivät ole terroristeja - vaikka toiminta oli järjestelmällistä hyökkäystä yhteisöä kohtaan. Tämä on törkeää kulttuurin historian, seuraamusten ja johtopäätösten torjuntaa.
Suomalainen emootioiden umpikuja, syntikulttuurin luoma yksilön riittämättömydentunne, yhteisön vallan luoma häpeä ja itsetuho on kääntymässä sisäänpäinkääntyneestä itsehalveksunnasta halveksuvaksi tuhon fantasiaksi. Isien synnit harteilla, tulevaisuus riekaleina, itsetunto nollilla.
Kyse on hyvin julmasta historiastamme, joka sisältää kirkon harjoittaman väkivaltaisen alkuperäiskulttuurin tuhomisoperaation ja häpeäkulttuurin perustamisen suoamalaisten järjestelmällisessä häpäisemisessä, nuorten miesten brutalisoiminen ruotsalaisten kuninkaiden hyökkäyssodiassa, nälkävuosien kannibalismin, laajassa rakenteellisessa köyhyydessä, raiskauskulttuurimme vaijetuissa insestitapauksissa, sisällissodan julmuuksien hyväksymisessä ja lain rikkomisessa virkamiesten toimesta, sota-ajan kokemusten keskustelun kieltäminen poliitikkojen toimesta, 1989 lama-ajan pankkipolitiikka laman aiheuttajien rikastumiseksi, yms, yms.
Olympiastadionin yhteyteen toivottiin urheiluseurojen johtajien, eräiden piispojen, arkkiatri Ylpön ja lääkäriliiton toiveesta rodunjalostusvirastoa Olympiastadionin rakentamisen aikana. Vain puhdas suomalainen lapsi saisi liittyä siten hyvien tapojen ja saksalaisten ihanteiden mukaiseen urheiluseuraan ja kilpailla muiden rotupuhtaiden yksilöiden kanssa.
Ruotsissa uusnatseihin kuuluu kymmenentuhatta hyvin organisoitunutta jäsentä. Heidän johtava eliittinsä pyrkii systemaattisesti julkisen vaikuttavaksi, poliittiseksi liikkeeksi, mikä näyttää hyvin todennäköiseltä.
ii
Sadismi on etupäässä fantasia.
Vahingonilo on fantasia.
Jos joku näkisi suoraan vahingonilonsa seurauksena, että joku tekee itsemurhan ilkeyden ja juorujen seurauksena, hän voisi hyvinkin oksentaa. Mutta ilman oksennusta ja seuraamuksia, vahingonilo on sinänsä täydellisen häiryyntymätön fantasia ja motivaattori.
Sadismin ei tarvitse olla hardcore fyysistä kontaktia ja veren loiskumista vaan jo fantasian tunne saa useimmat sadistit tekemään valintoja, valehtelemaan äidille veljestä, halveksimaan ja valitsemaan ideologioita.
Stalin oli ensin mafioso-hitman mutta heti kun oli mahdollista, hän eristi ulkoistamisen kautta veren erittämisen muille gangstereille - ja nautti yhtä paljon jatkotoimenpiteistä ja niiden raporteista paperilla.
"Radikaali armo, automaattiarmo", valittu sokeus pahalle ja tasapäistävä samankaltaisuuden hysteria on minusta osa ilmiötä, jossa esimerkiksi opettajat samaistuvat uhmakkaaseen ja sosiaalisesti taitavaan kiusaajaan ja haluavat antaa armoa ja empatiaa juuri julkeimmalle, "suurimmalle synnintekijälle" eli vahvuutta, tavallisista rajoitteista vapautta huokuvalle, estottomalle kiusaajalle. Kiusattu voi heikkona inhottaa opettajaa voimattomuudessaan ja avuntarpeessaan. Kiusausilmiössä on pyrkimys yksinkertaiseen "ratkaisuun": älä näe pahaa, niin et joudu käsittelemään pahaa.
Radikaali armo, sokea armo,
sosiaalinen kriisintorjunta liittyy freudilaiseen ilmiöön, jossa mm. perhe tuntee suurta empatiaa ja rakkautta hakkaavaa isää kohtaan ja pienikin isän hyväntuulisuus koetaan elämää suurempana, jumalallisena ilotapahtumana. Isään projisoidaan toiveita, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Toiveilla peitetään pelko. Fantasia ja toive isästä konstituoi kokonaan isäkuvan, ei muistot.
Vanhassa testamentissa Jumala kuvaillaan juuri tälläisena psykopaatti-alfauroksena, jota valittu kansa ihailee kaikkivaltiaan brutaalina massamurhaajana ja kostajana. Moraali on vallantunnolle myrkkyä.
Alistuva sokeus pahalle on ihmisen psyyken omituisesti jalostama alistumismekanismi ja "emootioautomaatti" psykoottiselta alfauroskaudelta, jolloin vahvin oli kaunein ja kiihottavin - ja samalla alistuminen oli muille ainoa hengissäsäilymisen keino. Alistuminen koettiin kiihottavaksi, koska se soi hengissäsäilymisen ja uhkatilanteelta "armon", selviämisokemuksen.
Eichmann ja Stalin unelmoivat alfauroksen tavoin tasapäisestä laumasta, jossa jokainen on harmaan säikkyvä, nimetön alainen - ja jossa johtavat aateliset saavat kaikki herkkupalat ensin, ehdoitta ja vaivatta.
Sadismin tärkein fantasia on nimenomaan alistamisessa, voiman säteilyssä, ei fyysisessä väkivallassa vaan puhtaassa vallassa, jossa alfauros kävelee ja muut vapisevat. Eichmann oksensi ja myös samalla pyörtyi brutaalin keskitysleiritodellisuuden äärellä, koska oli rakentanut sadistista valta- ja erilaisuusfantasiaansa vain fantasian kautta.
Mutta se todellisuuden nolo kohtaaminen ei suinkaan hänen fantasioitaan murskannut tai sadistista toimintaa jatkossa lainkaan lamauttanut.
"Radikaali armo", tasapäistämisajatus ja pseudohumaani tasa-arvon "absoluuttinen" ihmiskäsitys on hyvin vaarallinen ilmiö mm. nykyisessä suomalaisessa "KIVA KOULU"-koulukiusaamisen torjuntaprojektissa. Tämä ajatus, että kuka tahansa voi ruveta koulukiusaajaksi, on sontaa, pseudopsykologiaa. Helpoin tie vaimentaa kiusaamisilmiö ja piilottaa vaikein psykologinen hahmotusongelma psykopatiasta.
Ruotsissa on tehty tuoreeltaan laaja ja pitkäaikainen tutkimus aktiivisista koulukiusaajista, kiusaamistapahtuman generoijista. Kaikki diagnostisoitiin sitten aikuisina persoonallisuushäiriöisiksi. Persoona oli murskattu jo lapsena.
Psykopatia, persoonallisuushäiriö, täytyy uskoa todelliseksi ilmiöksi, ennen kuin sadismia ja maanista kiusaamista voidaan ymmärtää. Toki nuoria pikku sadisteja on terapeutin ja kouluterveyshoitajan taholta ymmärrettävä kognitiivisesti ja autettava/painostettava heille jonkinlaista sosiaalista tietoisuutta syntymään mutta se on outoa, että yhteisöä ja ennen kaikkea kiusattuja vaaditaan "tajuamaan" se, että kuka tahansa voi huvikseen kiusata toista ja siksi ei saa syyllistää kiusaajaa "erilaisena". Jos kiusaaja vapautetaan syyllisyydestä, tälle pikku sadistille annetaan suorastaan kehoitus että kiusaaminen oli vain itsensä ilmaisua ja paineiden päästelyä. Normaalia. Vastuusta vapautettava lipsahdus, päämäärätietoisen ihmisen luonteenpiirre.
Moni opettaja ei erota "sosiaalisia kykyjä" ja oikeaa sosiaalisuutta. Ihmisellä voi olla loistavia vuorovaikutuksettomia sosiaalisia taitoja manipulointiin, jotka vain kärjistävät oikean sosiaalisen elämän vaihtoehtoja ja estävät moninaisuuden hyväksymistä.
Miten psykopaatteihin tulee suhtautua?
Selkein esimerkki: työpaikalla tai poliittisissa kuvioissa vallanhimoista psykopaattia ei saa ymmärtää tilanteen pakosta, jonkin epämääräisen "humanismin" takia, sokean velvoittavan empatiaperiaatteen velvoittamana.
Aikuiset psykopaatit eivät ole keskustelun ja empatian tavoitettavissa muuta kuin rajoitettavissa. Periksi antaminen ei ole ymmärtämistä. Tasa-arvo ja kunnioittaminen on tietysti sosiaalisen reilua pelinä mutta psykoottista peliä pelaavalle ei voi antaa milliäkään myöten "empaattisesti", kun kiusaava peli tulee selväksi normaaleille yksilöille. Työpaikallakaan psykopaattia kohtaan "joustava" empatia ei auta ryhmää vaan vain reilujen rajojen vetäminen ja sitten ehdottomasti niistä pitäminen. Oirehtivalle ei saa antaa erityisvapauksia.
Psykopaatti vetoaa jatkuvasti kinuamalla toisten ihmisten perusempatiaan - vain jotta voisi vedättää ja ylittää toisten ihmisten rajoja, vääristääkseen tulkintoja, lannistaakseen ja luodakseen hämmennystä, ihan vain vaikka siirtämällä omaa työtään muiden tehtäväksi mutta siis myös itsetarkoituksellisesti alistaakseen toiset vetoamalla, hämäämällä, väärinkäsityksillä, ruikuttamalla ja uhkailemalla.
Siinä mielessä psykopaatti lähimmäisenä ei ole normaali ihmissuhde normaalille ihmiselle.
Vaan sotatilan oivaltaminen, toisen tuottaman vääristymän tiedostaminen, jotta ei itse joudu halveksimaan itseään ja voimattomuuttaan järjettömien myönnytysten ja näkymättömien häpäisyjen kautta, joihin on siis suostunut itse. Psykopaatti tuottaa toiseutta sekoittamalla ymmärryksen rajoja.
Psykopaatin kolme H:ta: Hurmaa, Hajota ja Hallitse.
Psykopaatin vastustaminen ei tuota sitä kaaosta ja toiseutta, mikä siis pääsee konfrontaatiossa esille. Usein ihmiset syyllistävät itseään kun psykopaatin vastustamisesta alkaa tulla kaoottisia ongelmia. Kaaos on psykopatiassa sisäänrakennettuna ja psykopaatti pyrkii järjestelmällisesti kaaoksen ja kärjistysten siirtämiseen sosiaaliseen ympristöönsä ikäänkuin tehdäkseen omasta epätodellisesta ja ristiriitaisuuksien täyttämästä psyykkisestä todellisuudestaan kaikkien todellisuutta. Psykopaatti ei muutu normaaliksi vuorovaikutteiseksi ihmisolennoksi pohjattoman empatian avustuksella.
Psykopaatit ovat toki samalla ihmisiä - tarpeissaan.
He haluavat elämänpiirinsä ihmisiltä lämmintä hyväksyntää, partneriltaan hellyyttä, kokea suuria tunteita elokuvissa ja kokea olevansa valitsemilleen ihmisille turvallisia, ehkä usein juuri liioitellun suuria pelastajahahmoja (papit, sairaanhoitajat, natsit "arjalaisille"). Mutta joitakin kohtaan haluavat olla taas tuomareina koston ruumiillistumia ja maanpäällinen jumalhahmo ilman mitään estoja.
Täyteen vauhtiin päässyt psykopaatti on suoraan verrannollinen vallantuntoisiin natseihin. Tavallaan he ovat demonisia omissa tavoitteissaan, ahumaaneja. Heidän sisäinen motivaationsa toimii sadismin ja vahingonilon voimalla, he saavat voimaa sadistisista toimenpiteistä, toisten heikentämisestä ja hämmennyksestä, toisen kärsimyksestä. Vallasta.
Hitlerin natsijohtajat olivat banaalin naurettavia kliseitä jo epäarjalaisessa ulkomuodossaan, lapsuudessaan ja elämänhallinnassaan voimattomia hiiriä kunnes saivat mahdollisuuden toteuttaa puhtaan ja estottoman vallan politiikkaa. Impulssien toteuttamisen vapauttamien oli heille fasistista vapautta, pseudolapsuutta. Unelma vastuuttomuudesta.
Kaikki toiminta, mikä antoi voimaa ja poisti rajoitteita, innosti heitä. Toisten heikkous ja sotavoiman tuhoisa voima kiihotti heitä. Mitä vähemmän tuhlaavaa empatiaa, sitä parempi roolisuoritus.
Minusta se on aika hyvä määritelmä demoniselle mielenlaadulle. Tuhoamisesta elämänvoimaa; toisen mitätöinti, minulle voima.
.
.
Suomi on saamassa perustuslakinsa vastaisen uuden perustuslain. Hipihiljaa.![[eu-anti-eu-legislation-politics.jpg]](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4qTRazPRS3IAEXbLpzpa4IkO-CfebSb5B9iN0ThsTup2zxE9DoE6nJi-OwZaG7UX0vKxgLhQJaRHSVnvHsPl2t4sqod4u2jmUOPizgdwk_0v0kQcuJKdV6i1vmuR9bystN0pg/s1600/eu-anti-eu-legislation-politics.jpg)
Tekstit
