Espoo Cine iii - Adam´s apples Mélies d'Or

Mahtavaa. Kunnon rouhean synkeä draamafantasia voitti fantasiakilpailun Mélies d'Or.

Adam´s apples. Tämä piristää.

Paras käsikirjoitus voitti puolivillaiset fiilistelyrainat.

Ehdottomasti paras dialogi. Ehkä aistittavissa jotakin Kaurismäen vaikutteita, siis sitä ranskalaista 60-luvun leffaa jäyhyydessä ja eksistentialistisessa puutteen ja tyhjyyden dramaturgiassa.

Adam´s apples - Ohjaaja: Anders Thomas Jensen Käsikirjoitus: Anders Thomas Jensen Kuvaus: Sebastian Blenkov Tuotanto: Tivi Magnusson, Mie Andreasen / M & M Productions

Vaikka ei ollut varsinaisesti fantasiaelokuva. Festareilla jotkut fantasiafanit tosiaan hieman ihmettelivät tätä kilpailuehdokkuutta fantasiasarjaan.

Kun juttelin tämän elokuvan tuottaja Mie Andreasenin kanssa, hän tunnusti ettei ole nähnyt muita suomalaisia elokuvia kuin Kaurismäkeä. Hän ei tuntenut mitään katumusta, sillä hän oli kuullut tarpeeksi kommentteja suomalaisista elokuvista.

Jobin tarina raamatussa on fantasiaa ja tämä on Jobin uusi versio, joten... voi tätäkin kutsua sitten eksistentialistiseksi fantasiaelokuvaksi. Ennenkaikkea tuhtia draamaa pienellä overdrivellä, käsittämättömän uskottavia vaikkakin yliammuttuja hahmoja. Fantastico.
Tematiikkaa voisi kuvailla inhimillisyyden puutteen dramaturgiaksi. Murjotut miehet tasapainoilevat oman olemuksensa tyhjien aukkojen reunalla.
Miten etsiäkään rakkautta jos ei tiedä mitä rakkaus on?
Miten olla, kun on ei olla olemisen oloa?

Nyt Adam´s apple ainakin, luulisin, tulee Suomen julkaisuun.
( * Ei tullut!)

Finnkino, perkele, toimittakaa hyvää eurooppalaista draamaa valkokankaille. Älkää kiskoko sikaprovikkaa filmijakelijoilta pikkuelokuvista. Ahneus ja ahdas elokuvaskaala ei rikastuta elokuvakulttuuria vaan ajaa kriittiset katsojat tottumaan ainoastaan kotiteattereihinsa.

Draamaelokuvia enemmän erilaisia teattereihin ja vähemmällä katteella, rahaa tulee kuitenkin aina piratesrummutuksista ihan tarpeeksi.

Palahniukin Choke on ehkä samaa lajityyppiä eksistentialistisena kuvaelmana; Job kadotuksen reunalla, Job väärän minäkuvan kantajana, Job itsensä kadottajana ja löytäjänä. Ja Chokestakin siis on tulossa filkka DVD-julkaisuna Eurooppaan.


Kuinka fantasiaelokuva sitten kehittyy Euroopassa?

Ruotsalainen Frosbiten oli pirteän humoristinen vampyyrielokuva. Les vampires svedus. Nuorehkot elokuva-alaa opiskelleet tyypit aloittivat elokuvan teon ilman että oli rahoitusta selvillä. Hurrjaa riskipeliä. Nyt se on myydyin uusi ruotsalainen elokuva Euroopassa. Olin todella yllättynyt tasapainoisesta dialogista ja toimivasta huumorista. Jotakin viilattavaa käsiksessä olisi vielä ollut, siitä olisi saanut mystisemmän ja pelottavamman, mutta ei purevassa huumorissa mitään pahaa ole.


Måns Mårlind & Björn Stein:
Storm (Ruotsi 2005. 110 min. )
oli kilpailusarjassa opettavainen esimerkki innokkaasta ja estottomasta fantasiaelokuvasta. Mitä pitäisi olla fantasiaelokuvassa, mutta mitä fantasiaelokuvan ei pitäisi olla.

Intoa, mystistä kiihkoa, yllätyksiä, oivalluksia, angstia, jännitteitä, vauhtia, seksuaalista fantasmaa, jungilaisia hahmoja,nimetöntä uhkaa. Jätkillä on ollut ohjatessa mahtava draivi, libido rullaa mutta malttamaton kerronta heittelehtii ilman itsekritiikkiä.
Mutta. Taas se sama ongelma: keskeneräinen käsis.
Visioita on tuotettu filmille ekstaattisella pieteetillä mutta kokonaiskerronnan hahmottaminen ei kulje loogisesti. Liian paljon Herran haltuun, katsojan harhauttamiseksi ja menoksi. Päähenkilön irvistelyllä on sitten paikkailtu painovoiman menetystä. Mystiikkaa täytyy fantasiassa olla mutta jos kerrontaa ja uskottavuutta tärkeämpää onkin vain fantastisesti poukkoilevat mielikuvat, jotka runtataan rankalla kädellä lineaariseen jonoon, ei se tuota ehyttä tarinankerrontaa. Säkenöivä kerronta ei ole aina näkemyksellistä kerrontaa. Tämä käsis voi hyvinkin päästä Hollywood-kierrätykseen ja toivottavasti jäntevämpänä mysteeri-/identiteettiseikkailuna.

Tämä elokuva oli tavallaan lineaarinen muutamin takaumin... mutta huolettomat kerrontaratkaisut ja -hypyt olivat halpana ratkaisuna monessa kohtaa ikäänkuin nonlineaarisia. Katsoja hylättiin huolettomasti epäkoherenttien, epäuskottavien jännitteiden purkamattomuuteen ja epäloogisuuden taklauksiin. Nuoret ohjaajat "luottivat" perusteettomasti katsojaan että tämä antaisi anteeksi ontuvat hyppäykset, unenomaisen mielikuvaversoilun ja mihinkään liittymättömät viritykset. Ohjaajilla ei riittänyt tarkovskimaista näkemystä ja rohkeutta vapaasti kelluvaan elokuvastruktuuriin ja - kerrontaan vaan pikku kikat olivat vain lineaarisen töksähtelyn liimana. Tuotanto, joka olisi saatu "halvalla" käsisviilauksella paljon, paljon iskevämmäksi ja paremmaksi - jopa jos olisi valittu rehellisemmin lineaarinen skeema. Ikuiseksi tarinaksi olisi vaadittu unenomaisuutta ja hajotettua rakennetta, rohkeutta ilman hollywood wannabe angstia.

Mutta kuitenkin siis tämä on ihan mielenkiintoinen pseudojenkkitoimintafantasia DVD-elokuvana perjantaivieton startiksi.


Tämä liittyy valtavaan ongelmaan eurooppalaisen elokuvan kohdalla.

Kerronta. Kaupalliset paineet.
Käsis. Muotit. Ehdot. Viihdekriteerit.

Yksinkertaistukset.
Jenkkimoduuliratkaisut dramaturgisina giljotiineina.
Yksiulotteisuus. Toiminta ennen ilmavuutta ja tyyliä.

Milloin käsis on oltava ohjaajan auteur näkemys, milloin taas tarvitaan jopa kymmenen käsiskirjoittajan tiimityötä. Fellini ja Bergman eivät olleet tiimipelaajia. Kieslowskilla taas oli pari skriptikaveria. Suomessa elokuvatuottajien saunakaverit saavat saunahumalassa muuttaa elokuvakäsiksiä, kun kukaan ei tiedä, mitä ollaan tekemässä.

Hyvä idea ei ole hyvä elokuva.
Kaupallisuus ei ole persoonallisuutta.
Eurooppalainen elokuva olisi oltava aina enemmän käsikirjoittajan itseilmaisua kuin viihdepaketti.

Jokainen elokuvantekijä haluaa mahdollisimman paljon kunnioitusta originaalilla ja suojatulla työllä mutta huonon/tylsän/pakotetun elokuvakerronnan suojelu ei tee originaalista itsetarkoituksella hyvää ja ainutlaatuista. Joissakin tuotannoissa yksi keksii tarinan, toinen rakenteen ja kolmas dialogin.

Adam´s apple-elokuva olisi ideana Suomessa pilattu viimeistään huonolla dialogilla, koska täällä ei tajuta että koko elokuvatuotanto on kiinni hyvin herkästä dialogista. Dialogi on kirjallisuutta, tyyliratkaisuja, hienovaraisuutta, epäsuoruutta, vihjailua - ei vain asioiden esilletuontia. Tökkivän dialogin mukana kaatuvat lavasteetkin.

.