Vihreiden solidaarinen despotismi - Anni Sinnemäki ja pyhä hiljaisuus

Mitä turkanaa?

Vihreiden piti järjestää jäsenäänestys puheenjohtajasta keväällä, mutta nyt hanke on kariutumassa. Väistyvä puheenjohtaja, työministeri Tarja Cronberg arvioi kokoustauolla, että usempi ehdokas ja jäsenäänestys eivät ole itseisarvoja.

- Turun Sanomat

Vihreän liikkeen säälittävä puheenjohtajapeli eli vihreiden sisäistetty konsensus vallanjaosta ja perimysjärjestyksestä kertoo kyllä tasan kuinka epädemokraattinen, valmiiksi ylhäältäpäin juntattu ja pelokas ilmapiiri vihreillä on. Suomalaisen politiikan ummehtunut konsensus on viimeinkin mennyt vihreilläkin veriin Kalevi Sorsan ja muiden kotiryssätallioppilaiden mallin mukaan. Vihreä eliitti haluaa ohjata omaa kenttäänsä kuin marionettinäytelmää. Luvataan äänestystä "hyväntahtoisesti" mutta vedetään tikkari pois ja vedetään sen sijaan viivoittimella tyhmän toiveikkaita oppilaita näpeille. Järjestystä!

Mikä huumorikavalkadi tämä on olevinaan, kun ihmisiä ilmoittautuu puheenjohtajapeliin ja mukamas "järkisyistä" vetäytyy siitä pois?

Pelkuruutta. Ryhmäkuria. Jäsenistön taistolaista konsensuspelkuruutta haastaa vallanhimoisinta ja lobbaavinta pirttihirmua. Anni Sinnemäki saatana. Niin paljon luonnollista kunnioitusta herättävä että häntä hävetään haastaa?

Pelkkää nokkimisjärjestyssysteemin pyhittämistä, ylläpitoa kuvottavalla ja kurmottavalla dramaturgialla. Halveksittavaa poliittista epäelämää julkisen jäsenäänestyselämöinnin jälkeen.

Keskustelemattomuuden jalo taito.
Alistumisen autuas rauha.

Pelkuri Ville Niinistökin vilautti ns vaihtoehdon mahdollisuutta mutta harkitsi uudelleen nyt aiheuttamaansa "epäbalanssia" puolueen johdon suvereenille johtamisfantasialle - jotta ei pikku Ville olisikaan uhka puolueen rauhalle, sovitulle nokkimisjärjestykselle. Näin kannatetaan "solidaarista despotismia", ohjelmoitua puoluejohdon muovaamaa puoluekuria ja kirkkaimman pyrkyriehdokkaan etenemisjärjestystä: muille askel eteen ja kaksi taakse. Häpeäis selkärangaton Ville itsensä pois poliittiselta kartalta.

Nyt vihreiden poliittinen johto saa juhlia suloista yksimielisyyden juhlaansa.

Hävetkää taas kaikki vihreät ryhmykuppaajat.

Sikamaisen tylsää ja matalaotsaista puoluepeliä. Mitään arvokeskustelua ei enää tarvita ja aina vain kokoomuksen linjausten mukaan vihreiden enemmistö jatkaa äänestämistä eduskunnan äänestyksissä, oikeistolaisen konsensusilluusion tukemiseksi. Kuten tekivät Lex Nokiankin suhteen. Miksi ihmeessä äänestää jatkossa vihreitä, radioaktiivisia puoluebroilereita lykkimään vain kokoomuksen visioita?

Sitä samaa sontaa eduskuntasalissakin, hallituspolitiikan aivotonta myötäilyä ja peesaamista. Laskelmoitua ammattipoliitikoiden urapisteiden keruuta oikeiston poliittisessa kentässä ja puolueen sisällä samaa aivotonta ennaltaohjelmoitua puoluehierarkiaa. Ei mitään vihreää ohjelmajulistusta tai lupausten lunastamista vastavoimana, tekojen tasolla.

"Lupaus ja täräys" on hyvin vanha vallanpitäjien traumatisointikikka, jossa vallan voima osoitetaan ensin lupailemalla ja varsinkin sitten vetämällä lupaukset pois. Lupausten uskojan täytyy sitten hävetä itseään ja toiveitaan vallanpitäjistä. Mitäs olit niin tyhmä että uskoit turhia. Me hoidetaan homma sinusta riippumatta, koeta ymmärtää autoratiivisen pelin henki. Kaikki on sinun puolestasi jo järjestetty.

Kuin katsoisi taas Kekkosen ohjaamaa poliittista balettia 70-luvulta. Pikku Kakkosen unihiekkaa vaan kaikille silmiin.

Vihreistä nolosti yhden naisen liike

Puoluesihteeri Panu Laturi hehkutti marraskuun puolivälissä vihreiden tiedotteessa tähän tapaan: "Jäsenäänestys merkitsee vallan antamista suoraan niille, joille se kuuluukin, eli jäsenistölle. Vanhat puolueet eivät ole vielä uskaltaneet tätä tehdä." Kehnosti on käymässä tämän lupauksen. - Kaleva Plus

Pamfletti: Konsensus-Suomi ei ole normaali demokratia - HS

Heikka ja Boxberg ovat tehneet oman verkostoanalyysin siitä, ketkä nykyisistä päättäjistä "työskentelivät demokratian vastaisissa talkoissa".


"Avoimia ristiriitoja välttävä konsensus on Suomen politiikassa
liian hallitsevassa asemassa", arvioi hieman yli puolet HS-raadin
vastaajista. Helsingin Sanomat RAATI

Näyttää siltä, että kaikki tuossa HS-raadissa olijat eivät ymmärtäneet ilmaisunvapautta ja keskustelun mahdollisuuksia rajaavaa konsensus-käsitettä ollenkaan samalla tavalla.

Monet konsensusta positiivisena käsitteenä pitäneet luonnehtivat tässä sitä jotenkin välttämättömänä poliittisena ennakkoehtona "selkeille" päätöksille ja ristiriitojen ennakkotorjuntana, kiistämättömänä turvatakuuna, itseisarvoisena yksilön haastamattomana sulautumisena ryhmän päätöksiin, "mahdollisten" riitojen ainoana etukäteis-neutralisoijana tässä suomettumisen harmonisessa ja sovinnollisessa viisivuotiskausien muuttumattomassa maailmankuvassa.

Heikka ja Boxberg tekevät oman vakavan konsensus-harha-askeleensa (oikeistolaisten kustantamassa) kirjassaan sen suhteen, kuinka hellästi ja ohuesti he kohtelevat 1989 lamaa lanseerannutta oikeistoa ja teollisuusjunttaa. Se oli yhtä kiimainen kotiryssien tanner ja todellisuudesta vieraantunut talouskeinottelija Neuvostoliiton "talous"-illuusion takana siinä missä muutkin puolueet ja siipeilijät.


Mutta kaikki tämä liian tuttua, outoa suomalaista epäpolitiikkaa.
Toistuvaa. Kaavamaista. Foobista.

Aivan kuin politiikassa ei saisi olla yksilöitä, rehellisiä vastapuolia, herättäviä kipinöitä ja eri lailla ajattelevia - ilman että se ahdistaisi aivan suunnattomasti puolueen jäsenkirjaa kantavaa veteraanitorppaajaa.


Älä tee isänmurhaa.
Älä halvenna puoluetta itsenäisellä ajattelulla.
Rakasta puoluettasi kuin äitiäsi äläkä missään nimessä väitä vastaan, sillä puolue antaa sinulle elämän ja sinä annat puolueelle tukesi.
Nuole, niin sinua nuollaan.
Varo mielipiteitäsi kuin sosiaalista kuolemaa.

Puolueen nokkimisjärjestys on yhtä pyhä kuin puolue itse.
Jos kyseenalaistat yläpuolellasi olevia, kyseenalaistat puolueesi.
Nöyryys antaa sinulle paikan ja tarkoituksen puolueessa.
Kiitä puoluetta niin puolue kiittää sinua.

Taneli Heikka - Areena video:
Pressiklubissa Konsensuksesta


Lumedemokratiaa
- Kun konsensus vei rahan ja vallan suomalaisilta, WSOY

Katja Boxberg - Taneli Heikka:

"Kun toisinajattelijat leimataan häiriköiksi"

"Konsensuksella ei päästä parhaaseen eikä edes toiseksi parhaaseen tulokseen. Se on määritelmällisesti säilyttävä, ei uudistava voima."

“Poliittinen järjestelmämme ei pysty tuottamaan todellisia vaihtoehtoja. Kolme suurta puoluetta ovat käytännössä hyvin lähellä toisiaan. Suomessa on pakonomainen tarve päästä konsensukseen. Se on ollut hyvä malli kriisiaikoina, mutta ei toimi enää. Länsimaiseen demokratiaan kuuluu kriittinen mielipiteiden vaihto, “oikeaa vastausta” ei ole”, Heikka miettii. - Mediaviikko

"Mutta luemme edelleen voittajien historiaa"

Likaisen työn tekijä Kemppinen