Läheisriippuvan pirunnyrkki - tapaus Rihanna

Päivitys:

Onko yhteen paluu totta? - Rihannalla ja Chris Brownilla tunteikkaat treffit | Viihde | Iltalehti.fi

Rihanna on palannut nyrkillä mättävän poikaystävänsä Chris Brown:in kainaloon.
Tosi rakkautta? Pieni fiba?
Puhdistava kriisi?

* Read this blog in English

Läheisriippuvan psyykkinen dynamikka on ulkopuoliselle usein täysi arvoitus. Kuinka rakkaus voi lisääntyä väkivallan jälkeen?

Läheisriippuvan pirunnyrkki-ilmiöön liittyy useita masokistisia korjausyrityksiä ja psyykkisesti käänteistävää dynamiikkaa, joilla läheisriippuva yrittää luoda itselleen "eheää" identiteettiä ja voimantuntoa ihanneajattelun kautta.

1)

Häpeän neutralisoiminen ja uusi voimantunto

Yllättävän/toistuvan väkivallan kokeminen voi johtaa uskomattoman voimakkaaseen häpeäromahdukseen. Täydelliseen psyykkiseen lamautumiseen, trauma-voimattomuuteen ja persoonallisuuden katoamisen tuntemuksiin. Silloin ainoana ratkaisuna voi tuntua entisen, julkisen identiteetin palauttaminen hinnalla millä hyvänsä. Pahan hetken häivyttäminen, poisselittäminen ja torjuminen.

Jos väkivaltainen osapuoli sitten vaikkapa ensimmäistä kertaa parisuhteen aikana itkee hakatun edessä "katumuksen" hetkellä, kokemus voi olla hakatulle ekstaattinen.

Voimaton onkin yht´äkkiä hetken suhteen voimakeskus, päättäjä, hallitsija. Rakkauden esikuva. Jumala. Roskaromantiikan aikakautta alustavasti ihmisille on pumpattu mm. varsinkin 50-luvulta lähtien pseudokristillistä anteeksiannon ja alistumisen jumalallisuutta eli anteeksiantaja voi tuntea itsensä jumalaksi ihmistä kohtaan, joka heittäytyy voimakkaan roolista äkillisesti lapsen rooliin. Armahtaja voi luoda mielessään hyperromanttisen suhteen, jossa hän on todellisen rakkauden luoja ja lähde.

Koettu väkivalta luokin hänelle näin ennennäkemättömän vallan asetelman ja tunteen.

Tämä kokemus voi tapahtua jo lapsuudessa, kun aikuinen toistuvasti väkivallan jälkeen hyvittelee lasta - ja ehkä karmeimmillaan osaa olla hellä vain väkivallan jälkeen.

2)

Voimakkuuden ja kestävyyden osoittaminen

Läheisriippuvan nöyryyttävä lapsuus ilman vuorovaikutusta on luonut voimattomuuden vortexin, häpeäkierteen, häpeäkonfliktien sarjan. Pakoretken pois omasta voimattomuudesta emootioiden torjunnalla ja ihanteiden kautta väärentämisellä.

Läheisriippuva ei halua kokea tuskaa, joten hän näyttelee kuin mikään ei häneen sattuisi, että hän on teflonpintainen, koskematon ja kaikenkestävä olento. Siinäkin ikään kuin jumalallinen olento, jonka itsesääli ja uhrautuminen "rakkauden puolesta" on jotakin "ihailtavaa".

Myös syyllisyyden kaltainen ahdistus väkivaltaisen rakastetun "hylkäämisestä" on suuri uhka itseään ylikriittisesti tarkastelevalle ihmiselle. Läheisriippuvainen on kyvytön osoittamaan vihaa ja rajoja. Vihan tunteiden esilletulo tuottaa valtavaa häpeän ja riittämättömyyden konflikteja ja emotionaalista kaaosta, koska Läheisriippuvan ihannemielikuva itsestään on pyhimysmäinen ja "raadollisten" , aitojen tunteiden osoittaminen olisi hänelle itselleen kuin syyllisyyden tunnustaminen "ei-rakastettavana" olentona.

Väkivaltatilanne voi olla siten ikään kuin näyttämö tuskan kestämisen esittämiselle, myös itse itsensä vakuuttamiselle. Oscarin arvoinen roolityö.

"Minä olen riippumaton kun kestän mitä vain. Alistumalla osoitan tahdon voimaa ja ihailtavuutta. Minun alistumisen muuttaa vielä ihmisiä ja varsinkin tuon rakkaan väkivaltaisen ihmisen. Olen täydellinen uhri ja jopa Jumala auttaa minua minun pyhimysmäisyyteni takia. Vastaan väkivaltaan rakkaudella ja enkelitkin ihailevat minua. Väkivalta on oikeastaan siunaus ja tuo parhaimmat piirteni esille."

Sadistiselle ihmiselle fyysinen väkivalta on todellisinta ja puhtainta valtaa.

Ehdotonta ja todistettavaa valtaa, oman voimattomuuden torjumista toisen kustannuksella. Vahvan tahdon ehdottomuutta. Psykopaatit ovat hyvin kykeneviä krokotiilin kyyneliin kun he huomaavat oman sosiaalisen asemansa horjuvan tekojensa seurauksena. He voivat palauttaa oman statuksensa itselleen aivan vierailla käyttäytymiskeinoilla, mikä tahansa on tehokkainta ja vetoavinta harhauttamiseen. Todelista katumusta ei ole kuitenkaan nähtävissä suurieleisessä ja kovaäänisessä katumuskäyttäytymisessä.

3)

Piilotettu kapina perhettä kohtaan

Lähes aina läheisriippuva on ollut alkuperheensä jatkuvan henkisen manipulaation kohde ja tuotos, neuroottisen kiltti tyttö tai poika. Läheisriippuvalle ei ole annettu tilaa elää normaalia murrosikää, kapinavaihetta vaan hänet on uhkaillen tai epäsuoran uhkaavalla ihailuhalveksunnalla pakotettu näyttelemään vanhempien unelmoiman epäseksuaalisen ja riippuvan ihannelapsen roolia. Lapsena koettu fyysinen väkivalta on aina vain osa siitä henkisestä väkivallasta, jota lapsi on saanut kokea.

Kun vaikkapa tyttö ylläpitää suhdetta väkivaltaisen tai pettävän miehen kanssa ylpeänä, hän voi saada suunnatonta passiivis-aggressiivista nautintoa alkuperheensä kauhistelusta ja anelusta. Hän tavallaan tuhoaa ihannelapsen rooliaan masokismilla. Mikäs on kätevämpi ja epäsuorempi isänmurha kuin raiskata itse itsessään isän luoma tottelevaisen prinsessan mielikuva ihailemalla isän inhomaa miestä.

4)

Unelmanäytelmä

Läheisriippuva harvoin elää todellisuudessa sillä hänellä on vain mielikuvia ja unelmia unelmaparisuhteesta, joita hän tavoittelee. Todellisuuspakoisuus ja silmien sulkeminen on hänelle siis rakkautta. Väkivaltakohtaukset ovat vain erehdyksiä ja koettelemuksia rohkealle unelmaelämänsä rakentajalle. Kaikillehan niitä tapahtuu. Ihmiselle on luonteenomaista kuvitella olevansa erehtymätön ja parisuhteen valinnassa erehtymisen tunnustaminen on erittäin vaikeaa.

Moni ihminen määrittelee oman yksityiselämänsäkin vain julkisen, sosiaalisen statuksen kautta. Kulissit ovat siis näin itsetunnon tärkein tukikehikko.

5)

Väkivaltaa kerjäävä

Valitettavin läheisriippuvaisten ilmiö on todellakin väkivallan masokistinen kerjääminen. Läheisriippuva ei pysty tasavertaiseen suhteeseen koska ei lapsena ole koskaan ollut tasavertainen ihminen vaan on vain alistumalla ja toisten toivevihjeitä ja emootioita seuraamalla saanut ostettua oman toisille kelpaavan statusasemansa ja kiitoksen olemassaolostaan. Masokismi liittyy aina omien emootioiden, tunteiden kieltämisen pakkomielteisiin ja ajatusansoihin.

Tähän masokismiin voivat siis turvautua niin miehet kuin naiset.

Lapsuuden toistaminen on useimpien parisuhteiden avainsana, niin hyvässä kuin pahassa.


Ja taas ovat suomalaiset feministien valloittamat järjestöt unohtaneet että naiset hoitavat 40% parisuhdeväkivallasta ja vähintään 55% lapsiin kohdistuvasta väkivallasta:

Järjestöt vaativat hallitukselta naisiin
kohdistuvan väkivallan kitkemistä - Nelonen

Sosiopaatin huoneentaulu

Takkirauta Psykopatia ja narsismi


Voimala - Areena video
Toteutuvatko ihmisoikeudet vanhojen miesten johtamissa lestadiolaisuusyhteisössä?
Saako lestadiolainen nainen päättää synnytyksiensä määrästä ja ehkäisystä?

Miksi nainen jää väkivaltaiseen suhteeseen?
"Asiantuntijoiden mukaan väkivaltaisissa suhteissa on tyypillistä, että pahoinpitelijä ja uhri viettävät väkivallan jälkeen eräänlaista "kuherruskuukautta", jonka aikana pahoinpitelijä-osapuoli yrittää hyvittää tekonsa eri tavoin ja saa usein väkivallan uhrin taivutelluksi jatkamaan suhdetta. Kun jakso on ohi, väkivaltainen osapuoli saattaa toistaa aiemmat tekonsa."

Rihanna herättänyt keskustelua - Iltalehti

Too much stuff, too much food, too much info:
John Naish on how modern life baffles our Stone Age
brains into thinking we can never have enough
- Slashdot

.