Mihin Menet, Amerikka
Schama Teemalta. Sunnuntaisin ja Tiistaisin.
Nyt sunnuntaina viimeinen uusinta uskonto-tematiikasta.
Schaman sarja on hyvä mutta kovin hidas ja löysä BBC-tyylilajin luomus, pakenee turhaan painostavaan asiallisuuteen ja "historian" esteettiseen elegisyyteen, silti siis ihan varman toimivaa selkokieltä ilmiötä pohtimattomalle katsojalle.
Koska amerikkalaisilla ei ole omaa historiaa ja identiteettiä, he voivat luoda historiaa ja identiteettiä vain toiminnan kautta. Ei pohtivan reflektion kautta. Aina on oltava "suuri tehtävä" ja paatos. Elämää suurempaa tomintaa, koska elämä sinänsä ei kiinnosta vaan voitto, menestys ja statusasema.
Moraalilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten amerikkalaiset ryntäilevät "jalojen" periaatteiden, missioiden ja suurieleisten show-eleiden perässä.
Moraali on heille vain kiihoke. Väline. Mahdollisimman jänitteinen, mustavalkoinen, dikotominen, kontrastinen. Vain luodakseen jännitteen spektaakkelia.
Jenkkien oma joukkotuho, Sisällissota on hyvä esimerkki.
Sota oli polkaistava tasa-arvon ja suurvallan "idean" puolesta mutta vapautettujen orjien vapautta ei valvottu sodan jälkeen laisinkaan. Lynkkaukset ja taloudellinen orjuus yms jatkuivat etelässä huoletta, ilman moraalin ongelmia.
Sama ilmiö on nähtävissä Irakin sodan kanssa.
Ja talouden.
Suurin osa jenkkiläisistä ajattelee yhä sodan "pohjimmiltaan" olevan olleen jaloa toimintaa, sotilaiden uhrautumisen Amerikkaa jalostavaa, kun toteutus vain "jotenkin" epäonnistui, mutta niin amerikkalaiset onnistuivat tekemään taas maailmalla "historiaa". Mainetta, suuria tekoja, merkittävyyttä, pelkokerrointa, paisuttaa sotilaallista pelotetta - omaa identiteettiään. Sodan aloittaminenhan piristi pörssin toimintaa huomattavasti.
Oidipus-näytelmä kertoo myös amerikkalaisista.
Amerikkalaisethan teurastivat tavallaan isänsä, englantilaiset, ja kirosivat hiljaa alkuperänsä, originaalin identiteettinsä, kielsivät "alkuperäisen" tehtävänsä kuningattaren siirtolaisina.
Heillä on nyt aina oltava merkityksen pakkomielle, suuri tehtävä, joka luo merkitystä. Ilman vastuun tuntoa. Jatkuva identiteettipuutostila, jota täytyy hoitaa kiihkoilemalla uskonnollisesti, moraalisesti, poliittisesti, sotilaallisesti. Aina on oltava uhka, jota "neutralisoida".
Englantilaiset ja moni muu iso kansakunta on käynyt saman karmean prosessin aseilla ja ahneudella. Maya- ja Atsteekki-kansakunnilla on paljon, paljon yhteistä Amerikan olemuksen kanssa. Nämä olivat nopeasti laajentuneita suurvaltaprojekteja, joissa uskonto valjastettiin välittömästi sotilaallisen identiteetin perustelemiseksi.
Amerikkalainen uskontopolitiikka omaksui Toorasta eli Vanhasta testamentista juutalaisten "valitun kansan" ideologian ja pelkästään sen vuoksi Amerikka on ollut oudon aktiivinen Israelin politiikassa. Amerikkalainen sankari on kuin uusi Adam tai uusi kuningas David, jonka täytyy kutsumuksensa mukaan valloittaa "luvattu maa" hinnalla millä hyvänsä ja jonka kyvykkään moraalittomia sekoiluja vain ylistetään ja paisutellaan kuin Hollywood-elokuvassa Vanhan testementin tyyliin.
Uhriajattelu jenkkien siviilejä tuhoavasta sodankäynnistä on aivan samaa uhrikulttuuria atsteekkien ja vaikkapa roomalaisten kanssa. Jonkun on kuoltava, jotta meillä olisi todistettu rauha, "arvo" ja elämä. Sota ja kuolema on sijoitettava jonnekin muualle, jotta valtakunnan keskus olisi turvattu. Niin kuin uhrautuva jumaluus, vaikkapa Jeesus, uhrautui meidän puolestamme, on muidenkin jatkossa uhrauduttava meidän hyvinvointimme ja elämäntapamme puolesta - sillä olemme valittu kansa.
Heikkous on ulkoistettavasti löydettävä vihollisista ja uhreista voimankäytön ja taloupolitiikan avulla. Our way of life.
Myös Maya- , Rooman, ja Atsteekki-kansakunnilla oli "valittu kansa"-ideologia. "Olemme sivistyksen huippu ja oikeutettuja valloittamaan sivistymättömiä".
Poliittisuskonnollinen grandiositeetti on aina ollut paras tapa paeta domestisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Todellisia ongelmia ja niiden ratkaisujen tekemisiä.
Eniten amerikkalaisia näyttää kulttuurisesti aina kiehtovan hysteeriset reaktiot ja dikotomiset tulkintatavat, jolloin he voivat kokea yhteisiä tunteita, varsinkin yhteistä vihollista kohtaan. Heikkoutta poistavaa yhteisyyttä, puolustautumisen ja hyökkäyksen "yhteistä" tehtävää. Muuten Amerikka on vain täysin sekava kaupallinen ja maantieteellinen harha, intiaaneilta ryöstetyllä maalla, ilman mitään yhteistä henkistä tekijää.
Ilman sotilaallista sekoilua ja uhoa Amerikka romahtaisi valtiona kuukausissa ilman suuntaa ja todellista identiteettiä. Mielipuoliseen lainaan perustuva talouskin on armeijan "uskottavuuden" varassa. Koko jenkkien viihdeteollisuuskin on asefetissien varassa.
Hillary Euroopassa
Vielä vakavampia päänpudistuksia Clinton sai, kun hän puheessaan 500 valikoidulle nuorelle Euroopan parlamentissa sanoi, että demokratia Amerikassa on paljon vanhempaa kuin Euroopassa. Erityisen närkästyneitä olivat kreikkalaiset, jotka mielestään toteuttivat demokratiaa jo tuhansia vuosia sitten, siis jo paljon ennen kuin eurooppalaiset löysivät Amerikan mantereen. - MTV3
- Though I cannot behold you, I must weep
In thinking of the evil days to come,
The slights and wrongs that men will put upon you.
Where'er ye go to feast or festival,
No merrymaking will it prove for you,
But oft abashed in tears ye will return.
* Sophocles Oedipus Rex
- Dark, dark!
The horror of darkness, like a shroud,
Wraps me and bears me on through mist and cloud.
Ah me, ah me!
What spasms athwart me shoot,
What pangs of agonizing memory?
* Sophocles, Oedipus Rex
Hankala asia Kemppinen
Uskonnonvapaus jefferson televisio kulttuuri kulttuuritutkimus historia historianopetus amerikkalaisuus imperialismi kapitalismi sota kosto ennakoiva isku diplomatia näköalattomuus maailmanloppu uskonto fundamentalismi uskontotiede
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti