sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008

Pyhän Hengen seksuaalisuus



Fundamentalistisen opin ahkera puolustaja ja soveltaja, entinen piispanvaaliehdokas, Miikka Ruokanen on blogissaan luonut kirkon virassa oleville mukavan apologian. Se, että Miikka hyväksyy ennen heille ongelmallisen naispappeuden kirkon rationaalisena ratkaisuna, väärän perinteen kumoamisena mutta hylkää nyt homoseksuaalisuuden rakkauden muotona, on ällistyttävää älyllistä akrobatiaa.

Tällä viikolla piispat myös pohtivat kirkolliskokouksessa, aikovatko käyttää 10 miljoonaa euroa heteroseksuaalisen perhekeskeisyyden julistamiseen ja "Piispojen perhe- ja seksuaalieettinen kannanotto"-kirjan painattamiseen ja levittämiseen jokaiseen luterialaista veroa maksavaan kotiin.

Kirjassahan julistetaan että "Jumala haluaa jokaiselle lapselle isän ja äidin". Siis kirkon hyväksymänä vain heteropari jokaiselle kullannupulle vanhemmiksi. Piispa Wille Riekkinen sentään uskaltaa vihdoinkin kapinoida tätä syrjintää vastaan - (kuuntele haastattelu).


Erityisesti minua nyt ällöttää piispojen epätoivoisesti toitottama siirappikäsite "pyhä avioliitto", jonka jo Luther kumosi selkeästi ja kielsi oppina yksilön vastuullisen uskonelämän puolustukseksi.

"Pyhää avioliittoa" käytetään armottomana aseena ei-heteroseksuaalisia rakkaussuhteita kohtaan. Eri tavalla kokevat ihmiset ovat selvästi uhka heterokristityille. Miksi?

"Pyhä avioliitto" tuntuu olevan hyvä peruste, jolla piispat haluavat suojautua erilaisuutta ja juuri nyt vaikkapa homoseksuaalisuutta vastaan. Se heteroliiton pyhä ajatus puolustaa vieläkin organisoitua syrjintää, katolisen patriarkaattista perusfundamentalismia. Miesten johtaman kirkon omahyväistä, patriarkaattisen perhesysteemin palvontaa. Heimouskonnoissa on aina pelätty erilaisuutta heimon yhtenäisyyttä uhkaavana tekijän.

Kaikkihan muistavat nyt Lutherin modernin ihmissuhdeopin.

Lutherin mukaan avioliitto ei ole sakramentti.

Muistatteko? Vain sopimus ihmisten kesken. Ihmisten oma asia.

Hyvän elämän suunnitelma ja aiesopimus ihmisten rajallisten ja ajallisten kykyjen ja toiveiden mukaan. Jumalaa ei saa Lutherin mukaan sotkea ihmisten pikkumaisen elämän riitakapulaksi ja lyöntiaseeksi.

Yhteisö palvoo aina itseään "pyhissä" rituaaleissaan, se on antropologinen uskonnon perusmäärite.

Jos heteroliittoaan ja saavutettua avioliittostatustaan ylpeilevät ihmiset haluavat kiittää itseään, nostaa omaa arvoaan muita halveksimalla, he korostavat tietysti Jumalan ihmeellistä ja pyhittävää vaikutusta vain heteroliitojen kautta.

Muut ratkaisut ovat sitten epäpyhä uhka niille, jotka palvovat omaa erinomaisuuttaan valitsemassaan statushiererkiassa. Meidän Jumala ei hyväksy erilaisia.

Arkaainen ja fundamentalistinen uskonnollisuus palvoo vain samankaltaisuutta. Heteroliiton ylistäminen on näin nähtävissä jopa symbolisena epäjumalankuvan palvontana. Erilaisia halveksitaan ja tuomitaan, jotta tunnettaisiin turvallisuutta samankaltaisten seurassa. Luodaan keinotekoinen turvallisuudentunne ja heimoraja niitä toisia kohtaan, joita voi sitten vapaasti sääliä Jumalan hylkääminä ja saastaisina.

Suvun valta avioliittoa solmiviin ihmisiin kirkon avustuksella oli yksi perusteista Lutherin inholle kontrollia kontaan.

Toinen käytännön seikka oli se, että ihmiset luulivat kirkossa kuulutetun avioliiton jotenkin maagisesti muuttavan ihmistä, jopa pelastavan. Lutherin mukaan se oli epäjumalanpalvelusta. Mutta tätä magiaa myydään silmät loistaen ev.lut. kirkossamme.



Ensinnäkin, jos pohditaan Jeesuksen suhdetta institutionaalisesti säädeltyyn ihmissuhteeseen ja yhteisön säätelemään seksuaalisuuteen, hän kumosi sen arvoperusteet aika totaalisesti julistamalla seuraajansa vapaiksi institutionaalisista suhteista.

Seuratkaa minua ja heivatkaa helvettiin avioliitot ja sukujenne vaatimukset. Voiko sen kumouksellisempaa ja halveksittavampaa käskyä olla sen ajan lisääntymiskeskeisessä uskontokulttuurissa?

"Minkä minä sanon teille salassa..."

Jeesus kumosi käden viittauksella uskontokoneen ja sen traditionaalisen perinnedoktriinin konnotaatioehdot.

Yhteisö ei ollut enää jumala ja kaiken säätelijä.

Perinne ei ollut enää päämäärä. Toteemi oli ottanut hatkat kylän keskeltä ja joi elävänä viiniä syntisten kanssa.


Yksilön päämäärän rinnalla instituution ehdot eli (moraali)valtaa konstituoivat moraaliehdot (esim seksuaalisuudesta ja puhtaudesta) eivät merkinneet enää mitään. Alistuminen ei ollut enää korkeinta uskonnollisuutta.

Käsky kumota mm. sapatin määreen voima / identiteetin ehto uskonnolliselle juutalaiselle, mikä oli juutalaisille julmetun tärkeä määrittäjä, nimenomaan tosijuutalaisille jopa avioliittoa tärkeämpi.

Käskyä tuhota yhteisön institutionaalinen voima ja ehdottomuus Jumalan valtakunnassa - "joka on jo täällä". Käskyä tuhota ennakkoehdot ja rituaalimääritteet yksilöltä, yksilöiden yhteisöltä, Jumalan valtakunnalta.

Joten miten ihmeessä näin fundamentaalien sidosten hajottajana Jeesus olisi kunnioittanut jotakin heterosuhdetta tärkeämpänä kuin jotain muuta suhdemuotoa? Ei mitenkään. Kaikki Jeesuksen toiminnassa oli suunnattu tapojen ja statusten tuhoamiseen. Vapaus oli ase. Evankeliumi.

Ei pidä unohtaa, että ensimmäinen ja originaali Jeesus-kuva, jota piirrettiin Rooman katakombeihin, oli nuori pan-huilua soittava paimenpoika eikä mikään ristillä roikkuva raato.


Evlut kirkko olisi kirkkaasti vieläkin naisia hylkivä miesten ylpeä pappisseminaari elleivät Ruotsin humaani äitikirkko ja suomalaiset kulttuurijulkkikset olisi käyneet häkellyttävän aggressiivisesti suomalaisten piispojen tuomitsevia syrjintäpuheita ja väheksyntää vastaan. Kova paine syntyi ja muutosta sen johdosta.

Suomen evlut kirkko on unohtanut täydellisesti Lutherin kapinallisen peruseetoksen. Ihmiset eivät ole kirkkoa varten vaan kirkko on ihmisiä varten. Yleinen pappeus, muistaako joku?

Yksilöllisyys on ollut heimojen ja valtioiden uskonnollisten instituutioiden vallanpidolle aina vakava uhka ja sen periaatteen todellinen vihollinen. Niinpä uskonnolliset arvopäämäärät ovat aina pyrkineet yksilöllisen ratkaisun ja kokemisen väheksymiseen. Ja sen opilliseen arvohalventamiseen.

Seksuaalisuus on suomalaisissa kyselytutkimuksissakin iso ongelma ja ahdistuksen aihe nimenomaan uskonnollisuutta elämässään korostaville ihmisille. Uskonnon lupaama aseksuaalinen rooli systeemissä tuntuu kiehtovan joitakin ihmisiä turvasatamana - omia traumaattisia lapsuudenkokemuksiaan vastaan.

Jos lapsi saa hyväksynnän vanhemmiltaan vain epäseksuaalisena enkelinä, fiktiivisenä mielikuvitusolentona kuin joku pehmolelu, lapsi hyväksyy tämän halventavan väkivallan, jotta voisi edes jonkin verran ostaa itselleen hyväksyntää aikuisten julman ahdistuneen asenteen alta.

Heterosuhteen pyhäksi julistaminen liittyy mielestäni samaan defenssimekanismiin kuin jokaisella väkivaltaa neutralisoivalla lapsella. Lapsi useinmiten pyrkii neutralisoimaan pahan kokemuksen vanhemmistaan ja jopa unohtamaan vanhempiensa aggressiivisuuden tai välinpitämättömyyden. Idealisoiminen on yksi yleisin defenssimuoto lapselle, joka luo mielikuvitusvanhemmat liian kylmien muistojen tilalle.

Uskonto antaa ikäänkuin näyttämön uskovaiselle näytellä ikuisesti kiltin lapsen roolia, jotta ihminen voisi kokea fantasiassaan olevansa korkeamman olennon (ja yhteisön) laskelmoivan rakkauden arvoinen. Asiallinen viha vanhempia kohtaan ja oman ainutlaatuisuuden puolustaminen tuntuu jäsentymättömästi kasvaneelle ihmiselle liian piinalliselta psyykkiseltä tuskalta.

Aseksuaalisen identiteetin korostaminen on vaarattoman lapsen identiteettiprojektio, jatkettu defenssimekanismi.  

  • "En ole vaaraksi vanhemmilleni, jos olen ikuinen lapsi"
  • "Minun seksuaalisuuttani ei ole loukattu lapsena jos en ole koskaan ollutkaan seksuaalinen olento"

Nimenomaan joulu on monelle ihmiselle uskonnollisin aika vuodesta, tai jopa ainoa uskonnollinen ajankohta, perhejuhla, juuri siksi, kun muistoissa lapsuuden perhe on pariksi päiväksi pystynyt organisoitumaan yhteisön unelmien mukaiseksi ihanneperheeksi. Muistogeneraattoriksi. Fantastiseksi perheeksi, velvollisuuksien ja haaveiden täyttymykseksi.

Joulunahan palvotaan nimenomaan pyhää perhettä luomakunnan ja pelastushistorian täyttymyksenä. Pyhä perhe on kuin todiste perheyksikön pelastavasta olemuksesta kaikkien ihanteiden ja toiveiden perustana.

"Neitseestä syntymisen" myyttiasetelma on aikuisten ihmisten luoman aseksuaalisen ihmiskuva-funktion eräänlainen paljastava rituaali, mytologisoitu lapsen konversioilmiö, "vaarattoman lapsen" myyttisen tulkinnan huipentuma; oidipaalisen tulkinnan ja väkivallan äärimmäinen neutralisointi ja torjunta.
Se, että Pyhä henki raiskaa Neitsyt Marian, joka on vieläpä tehty ihailtavaksi romanttiseksi myytiksi, patriarkaalisen oppression käänteiseksi romantisoinniksi (trauman neutralisointina), on esimerkillinen prosessi käänteistävästä traumatulkinnasta väkivaltaisen lapsuuden torjuvana käsittelytapana: lapsen kokema väkivalta on mielikuvien kultaamiseksi tulkittava aikuisten ihanteiden toteutumisena, kaikkien parhaaksi tehtynä uhritoimituksena; "Hän tahtoi minun parastani vaikka löikin minua, minun ja muiden parhaaksi, jotta minusta ei kasvaisi pahaa uhkaa vanhemmilleni. Aikuisen väkivalta on puhdistanut minut."


Ympärileikkus pojilla ja tytöillä on selkein esimerkki rituaalisesta kastraatiosta. Lapsi otetaan yhteisön suojelukseen ja omistukseen osittaisen mutta silti konkreettisen fyysisen kastraation kautta. Rituaalinen kastraatio on oidipaalisen antioidipaalinen osoitus, kuka yksilön seksuaalisuuden omistaa ja leimaa. Varsinkin tyttöjen kohdalla ympärileikkaus on todellakin kastraatio, törkeän silpova toimenpide klitoriksen poistamisena, joka muuttaa naisen seksuaalielämän peruuttamattomasti epäsensitiivisemmäksi.

Useissa heimouskonnoissa on ollut käytössä rituaalinen insesti, jolla luodaan heimonjohtajalle jumalallinen tila tabujen rikkojana, yli-ihmisenä. Heimojohtaja makaa faktuaaliseti oman tyttärensä kansanjoukon hurratessa. Hitler on yksi moderni esimerkki johtajahahmosta, jolla oli rituaalinomainen insestipakkomielle hyvin showluontoisena menettelytapana, äidin siskontyttären julkisena omistuselkeenä. Hän vetosi valtaa palvovaan yleisöönsä tällä hyvin primitiivisen tason alfauroselkeellä.


Uskonnollisten johtajien päiväunet aseksuaalisen "uskonnollisesta" neutri-ihmisestä eivät ole vain pelkästään "uskonnollisia" mielikuvia vaan psykologisia asenneongelmia ja vääristyneitä traumoja.

"Seksuaalisuuden syntiin" ja "perversioihin" liitetyt pelkofantasiat Jumalan vihasta ja pienen yksilön kelpaamattomuudesta ovat syntyneet pelkästään kultuurimme kasvatuksesta, jossa aikuiset ovat vihaisesti häpäisseet lastensa seksuaalisuuden ilman kasvattajan perusymmärrystä terveestä ja itsenäisestä ruumiskuvasta. Suomalaiset ovat ensin omaksuneet 700 vuoden aikana kirkon propagandan "pakana"-ruumiin synnillisyydestä ja sitten siitä on tullut kasvatussysteemin kautta itse itseään ruokkiva kirous.

Kirkko kiroaa seksuaalisuuden ja ruumiillisuuden uhkana - ja tarjoaa sitten ratkaisuna "armoa" kiroamilleen ihmisille vapahdukseksi. Mahtava bisnesidea.

Tuoreen "Piispojen perhe- ja seksuaalieettisen kannanoton" pääarkkitehti Piispa Eero Huovinen unelmoi nähtävästi myöhäiskeskiajan ehdottomasta tottelevaisuskulttuurista, jolloin yksilöt eivät etsineet omaa paikkaansa ja omia päämäriään vaan saivat hyväksynnän vain tottelemalla toteuttivat suvun, säädyn ja kuninkaan käskyjä.

Nyt piispa Huovinen kokee julkkishenkilöiden, aikuisten vapaan seurustelun ja parikokeilut uhkana. Uhkana mille? Että yksilö itse oivaltaisi rajoitteensa ja löytäsi oman elämänhallintansa oman elämänsä arvojen ja suhteiden kautta. Ymmärryksellä. Omalla vastuulla.

Kirkon helvettipitoinen käännytystyö ja syntikeskeinen ihmistulkinta on palvellut vain vallanhimoisia kuninkaita ja piispoja eikä sillä ole mitään tekemistä ikuisen Pyhän Hengen kanssa. On aivan turha katsoa ristiriitaisia, eri kirjoittajien kirjoituksia Raamatusta ja odottaa että Jumala olisi ilmoittanut absoluuttisen totuuden eri yhteisöjen seksuaalisuuskäsityksistä.

Ihminen ei voi tietää mitään absoluuttista totuutta Jumalasta. Varsinkaan Jumalan seksuaalisista käsityksistä.

Vain vainoharhainen luulee saavuttaneensa selvän tietoisuuden Jumalan todellisuudesta niin että voi tuomita toiset epäkelvoiksi rakastamaan toista ihmistä omalla tavallaan.

Luther nousi kapinaan kun paavi julisti omaavansa täydellisen tulkintaoikeuden Raamattuun.


Se kirkon valtaoikeusidea ei siis protestanteille kelpaa mitenkään itseymmärryksen pohjaksi. Mitään järjetöntä ei voi opettaa Jumalan sanana, siinä on Lutherin kapinan perusajatus eikä se ole mihinkään muuttunut. Mikään organisaatio ei saa olla uskon ehtona ja määrenä.

Seksuaalisen suuntautumisen esittäminen uhkaavana kapinana Jumalaa kohtaan on lapsellista ja pelokasta propagandasotaa. Rotuerottelua vainoharhaisten kirkkoisien hengessä.

Dogmatiikkaa vähänkään tunteva tietää, että historiallinen dogmatiikka on alunperin nopeasti sutaisten kyhätty, vapiseva ja huojuva ase. Hyökkäysase ja tuomionjulistus poliittisesti vääräoppisia, "erilaisia" kristittyjä kohtaan. Valtaa rakastavien kirkkoisien vastustajia vastaan.

Näin perinteisesti siis kirkko on ainoa "oikea" vene "Jumalan ikuisille sanoille", joiden tulkinta on kuitenkin historian saatossa huojunut kuin sumussa ruorijuopon kapteenin ohjaama Silja Line-bilepaatti saaristossa. Natsi-Goebbels luki myös innokkaasti katolisen yhdenmukaistavaa totuus-dogmatiikkaa ja kirkon inkvisition hallintakeinoja yksilöä kohtaan. Ne opit toimivat.

Monogaaminen avioliitto on aina ollut vain kulttuuriin sidottu organisaationäkemys.

Avioliitosta ihanteena tuli keskiajan jälkeen yksi uusi sidos kirkolliseen maailmankuvaan - vaikka alunperin kirkkoisät pitivät avioliittoa vain saastaisena myönnytyksenä heikkotahtoisille syntisille, jotka eivät voineet toteuttaa kirkkoisien aseksuaalista unelmaa epäruumiillisista, maailmanloppua fanaattisesti odottavista seurakuntalaisista.

Luterilaiset piispamme taistelevat homoteemaa ja humanismia vastaan vain viivytystaistelua koska pelkäävät vavisten kirkon fundamentalistista, korkeakirkollista siipeä. Piispat tekevät olonsa helpoksi myötäillessään kirkon vallanhaluisinta ja vihamielisintä oppositiota.

Näköjään vain ankara ulkoinen paine voi muuttaa kirkkoa vähitellen humaaniksi pois järjestelmällisestä syrjinnästä ja ylimielisestä valtakirkon identiteetistä. Kuten naispappeudessa kävi.

Piispat myös henkilökohtaisesti pitävät keskiaikaisesta korkean profiilin dramaattisesta synti-tematiikasta. Ketään piispaa ei eroteta ahneudesta tai lähimmäisensä halveksimisesta mutta oman elämänsä seksusaalisista valinnoista ja avioerosta kyllä toveripiispa erotettiin nopeammin kuin kolibrin pyrähdyksessä kukasta kukkaan.

Jos ei ymmärretä, kuinka suuri osa muinaisista kirkkoisistä oli seksuaalisuutensa hellenistisen ylimistöperhekulttuurin ja taloudellis-juridisen heteroperheellisen perintökulttuurin takia kieltäneitä kaappihomoseksuaaleja ja siis siksi ahdistuksessaan niin aktiivisia seksuaalisuuden vihaajia, ei voida ymmärtää lainkaan uskovaisuuden neuroottista perusolemusta ja "puhtausoppia" mm. suomalaisessa viidesläisyydessä ja samalla kirkon viidesläisten nuoristotyöntekijöiden seksuaalivihamielisessä nuorisotyössä.


Äiti Amman sentään jakaa armoa ja haleja tämän viikon ajan Kaapelitehtaalla kaikille. Fiilis on harras ja autuas.

Äiti Ammanin kulttiinkin liitty tragikoomisia piirteitä. Äiti Ammanin köyhät intialaiset kannattajat luulevat, että Äiti Amman ei pissaa eikä ulosta, koska on niin jumalallinen olento. Äiti Amman myös vihkii nyt suomalaisia opetuslapsia, jotka lähtevät hänen mukanaan palvelemaan ja mietiskelemään valaistumisen ehtoja Intiaan määrittelemättömäksi ajaksi.

.
Ihanteita on valtaisa määrä ja niin myös erilaisia häpeän luokituksia. On hienotunteisuushäpeää, kokonaisvaltaista huonoa oloa, häpeästä nousevaa estoisuutta, huomiotta jättämistä jne. Häpeällä on monet kasvot. - SavSan




EU:n syrjinnänvastaisten säädösten

laajennus tulee koskemaan kirkkojakin



Vanhoillislestadiolaisten keskustelu kirkkoherra Seppo Lohen haastattelusta Keskisuomalaisessa. Lohihan ilmaisi, että lestadiolaiset eivät tilaisi lehteä, jos sen päätoimittajana olisi parisuhteessa elävä perheellinen lesbo.
 

http://kohtaamisiakirkossa.blogspot.com/





Sex & the Early Church Fathers



Suomalainen Anna-Maija Aguilera teki väitöskirjaa voodoosta
ja päätyi Mami Watan, veden jumalattaren, papittareksi.



Origen (185-254)

  • who castrated himself for the kingdom of heaven.



Passion of Joan of Arc
online classic 1928 film


Video


KEYWORDS:: kirkolliskokoukous 2008 2007 2009 augustinus parisuhde keskustelu uskontotiede keskustelupalsta kirkon kanta raamatun sana media mediakeskustelu piispainkokous lausunto komitea mietintö perheyksikkö perhemalli kristillinen isäkuva sigmund freud neuroosi psykoottinen ihmiskuva yhteiskunta, yhteiskuntakeskustelu freudilainen psykoanalyyttinen psykodynaaminen terapia selvittäminen tiedostaminen kokemus uskontotieteen laitos psykologian helsinki teologinen tiedekunta eksegetiika eksegetiikan eksegeettinen metodi helsingin sosiologia psykologia sosiaalipsykologia diakonia diakoniatyö kirkosta eroaminen kirkon uudistuminen tulevaisuus muutosstrategia romahtaminen kirkosta eronneet agnostikot ateistit tutkimus raportti epäilys eroakirkosta org net fi kirkkohallitus avioliitoneuvonta perheneuvonta avioliittoterapia omakuva minäkuva. TAGS. Arhi Kuittinen

13 kommenttia:

catulux kirjoitti...

Kyllä on Suomen maa mätä, yhteiskunta suvaitsematon; ja luterilainen kirkko patriarkaalinen, vanhoillinen ja suorastaan kieroutunut.

Toista se on vanhimmissa kulttuureissa, tuolla kaukana kaksoisvirtojen maassa, jossa yhteisöllisyys on vielä elävää ja ihmiset vielä välittävät ja ovat inhimillisiä!

Homoudesta arabimaissa seuraa kuolemanrangaistus, mutta se ei liity sinänsä islamiin, joka on lähinnä rauhan ja rakkauden uskonto.

Iranissa on tällä hetkellä parlamentin toisessa käsittelyssä laki, joka määrää kuolemantuomion sille, joka luopuu islamin uskosta.

somaliassa kivitettiin (!!) juuri vasta 13-vuotias tyttö, joka yritti saada raiskaajansa vastuuseen teostaan.

Ja sitten Arhi, the Finnsanity, syyttää Miikka Ruokasta fundamentalistiksi!!

Minulle on aivan sama mitä ihmiset työntävät ja mihin siellä makuuhuoneissaan. Samaa mieltä on Miikka Ruokanen, joka ei tuomitse homoseksuaalisuutta; vaan puolustaa avioliiton perinnettä ja teologista pohjaa miehen ja vaimon välisenä liittona.

Lisääntyminen ei tunnetusti onnistu kuin naaraalla ja koiraalla.

Asenne homouteen suomessa on kuta kuinkin suvaitseva ja hyväksyvä; ja kehoittaisinkin Arhia suuntaamaan Pyhän vihansa sinne missä vallitsee suvaitsevaisuuden keskiaika; ja missä inhimillisyys seksuaalisesti poikkeavia kohtaan on oikeastaan täysin kadoksissa.

Toiveeni lienee turha; koska Arhi, nimerkkinsä mukaisesti lokaa ja sontii (anteeksi kärjistetty ilmaisu!) mieluummin oman isänmaansa päälle.

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Kaikki fundamentalistit ovat vaarattomia fundamentalisteja humanistisen kulttuurin painostuksen alaisena mutta todelliset karvat tulevat esille kun kulttuuri murtuu.

Jos joku uskoo, että Raamattuun keräillyissä tekstinpalasissa on yksi punainen lanka, minä nimitän tälläistä henkilöä fundamentalistiksi.

Raamatusta ei voi löytää yhtä ihmiskuvaa ja elämänhallintaopasta. Siellä on viisauksia mutta siellä on myös saatanallisia tyhmyyksiä, joita täytyy kriittisesti torjua ilman uskonnollista dogmatiikkaa.

Seksuaalisuuden määrittely Raamatun kautta on vaarallista fundamentalismia.

Ja kertoo vaarallisesta elämänhallintaharhasta, toisten ihmisten huolettomasta tuomitsemisesta. Viatonta tuomiovaltaa? Me Jumalan hyväksymät ja muut Jumalan vastustajat.

Olïver Kaïma kirjoitti...

Avioliittohan järjestelynä on pohjimmiltaan ihmistenhallintakoneisto – sopimuksen osapuolia on vähintään kolme; jos sattuu kuulumaan johonkin kirkkoon niin sitten neljä. Ja ne kaksi ensimmäistä osapuolta eivät ole (vain) mies ja vaimo, vaan (myös ja ennen kaikkea) heidän sukunsa.

Jos kirkollista opastusta hakee, niin tietystikin avioliitossa on kyse nimenomaan miehen ja naisen (sukujen, ja valtion, ja kirkon) välisestä sopimuksesta, koska kyse on lisääntymiseen tähtäävästä peruskirjasta: sitoudutaan tuottamaan lisää veronmaksajia.

Sikäli minä en ymmärrä homoliittoja: miksi hankkiutua tuollaiseen vanhan patriarkaalisen instituution jäänteeseen? Muuten kuin verotuksellisista syistä, koskapa lainsäädäntö edelleen suosii vanhoja rakenteita.

No, yhtäältä en ole koskaan ymmärtänyt homoseksuaalisuuttakaan ollenkaan, mutta en minä näe mitään syytä, miksi lähtisin sitä erikseen maailmasta juurimaan – varsinkaan johonkin faabeliin nojautuen. Ylipäätään se, että lähdetään formatoimaan hyväksyttäviä elämäntapoja, haiskahtaa monesti jollekin muulle kuin mitä on olevinaan.

Ja kotokirkkommehan tähtää nimenomaan siihen, että saisivat jälleen ja pitkästä aikaa ylimaallisen moraalituomioistuimensa voimiinsa, ja päästäisiin takaisin kivittämiskulttuuriin. Kyse on koko ajan vallasta. Jos se heille annetaan, he sen myös käyttävät – mutta mikään ei koskaan riitä.

Niin harmittomalta kuin kirkko nykyään näyttää, se kuitenkin pohjautuu väkivallan käyttöön – ja edelleen se vaivihkaisempi versio, eli henkinen väkivalta, on toiminnassa. Se on toiminnassa niin kauan kuin mielikuvitusolennoille annetaan yhtään auktoriteettia.

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Aviliiton imagonhallinnassa voi tavallisesti olla jopa 9 tahoa: avioliiton solmivat, heidän vanhempansa, heidän kirkkonsa, ystäväpiirinsä ja sitten vielä naapurit yhtenä tahona. Julkkiksilla vielä mediajulkisuus kymmenentenä.

catulux kirjoitti...

"Ja kotokirkkommehan tähtää nimenomaan siihen, että saisivat jälleen ja pitkästä aikaa ylimaallisen moraalituomioistuimensa voimiinsa, ja päästäisiin takaisin kivittämiskulttuuriin."

Tämä meni kyllä ohi maalin.

Papeilla ja piispoilla on suunnaton tehtävä; uudistaa kirkko mutta samalla yrittää säilyttää oleelliset rakenteet ristinuskostamme. Yltiöliberaalisuuden ja teologisten oppien kaatamisien jälkeen koko kirkko voisi sortua kuin korttitalo.

Itse asiassa en ymmärrä homojen koohkausta tuosta avioliittoon vihkimisestä. Olisiko kyseessä homojen piilotajuinen toive olla muuta kuin he ovat? Avioliitto, pyhä tai paha; on lisäänkykyisen perheen (koiras ja naaras) instituutio, joka on muurahaisyhteiskuntamme tärkeimpiä tukipilareita.

Kumpikaan ei kommentoinut seksuaalisesti poikkeavien kohtaloa tuolla etelän mailla. No, mitä se meille kuuluu ja emmehän me voi tuomita toista kulttuuria täältä kylmästä pohjolasta päin. Vai mitä?

Siis. Mielestäni Ruokasta ei voi nimittää fundamentalistiksi.

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Siis evlut kirkkoahan vaatimalla vaati viimeisenä julkisena instituutiona homoseksuaalisuuden pitämistä rikoslain alaisena toimintana -70 luvulla.

Mutta vaikeni taas vasta sitten, kun huomasikin itse olevansa moraalisen paheksunnan kohteena.

Meidän kirkkomme iloiten kivittäisi vieläkin homoja ja noitia ellei valistuneet virkamiehet sitä olisi estäneet.

Olïver Kaïma kirjoitti...

"Yltiöliberaalisuuden ja teologisten oppien kaatamisien jälkeen koko kirkko voisi sortua kuin korttitalo."

Tämä olisi erinomaisen kannatettava asiaintola.

"Kumpikaan ei kommentoinut seksuaalisesti poikkeavien kohtaloa tuolla etelän mailla."

Ei pitäisi olla kovin epäselvää, että pidän sikäläistä toimintaa vielä ääliömäisempänä kuin täkäläistä. Mutta se, että jossain muualla menee vielä heikommin, ei tarkoita että kotoperäisiä asioita ei voisi kritisoida. Täällä tapahtuviin asioihin on helpompi puuttua, ja faktatkin ovat paremmin hallussa kuin joidenkin kaukomaiden kohdalla.

catulux kirjoitti...

"Meidän kirkkomme iloiten kivittäisi vieläkin homoja ja noitia ellei valistuneet virkamiehet sitä olisi estäneet."

Ei kait noita kivitys-/polttamistuomioita ole ollut 500 vuoteen?

Valistus on hieno juttu, mutta kuka veisi sen valistuksen valon tuonne etelään.

Suomessa ja länsimaissa ja Jopa Äitivenäjälläkin homous on oikeastaan muotia; eihän tässä ole kuin pari vuotta siitä, kun pari venäläistä naispopparia väittivät olevansa lesboja; jotta levymyynti onnistuisi paremmin ja yhteen brändi olisi muodikkaampi ja vetävämpi.

Eivät kuitenkaan olleet lepakkoja vaan heteroita.

Oliver kaiman pitäisi muistaa että elämme täällä maailmankylässä, joka on kutistunut parin viime vuosikymmenen aikana internetin myötä kuin pyy maailman lopun edellä.

Sen vuoksi käsien pesuu pilatuksen tyyliin kun arabimaissa tuomitaan homoja kuolemaan on jotenkin farisealaista ja älyllistä epärehellisyyttä.

Jotenkin tuntuu lisäksi siltä, että A ja O siivilöivät hyttysen mutta nielaisevat huomaamattaan kamelin.

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Kivitystä oli vuonna -71 kun piispat iloitsivat kun homo joutui vankilaan julkisesta parisuhteesta. Tuomio oli heistä kristikansan suojelua pahoilta voimilta varoittavana ilmiönä. Ihan noitavainoa.

catulux kirjoitti...

"Kivitystä oli vuonna -71 kun piispat iloitsivat kun homo joutui vankilaan julkisesta parisuhteesta. Tuomio oli heistä kristikansan suojelua pahoilta voimilta varoittavana ilmiönä. Ihan noitavainoa."

Mutta tuosta on aikaa jo melkein 40vuotta??

Ja Salaman Juhannustanssien oikeudenkäynnistä taitaa olla jo 50 vuotta.

Viha on tunnetusti kuollutta ja menneisyyden vääryyksiin takertuminen ei liene paras elämänohje tulevaisuutta ajatellen.

Siis jos vielä yritän.

Tarttukaamme hetkeen.

Somaliassa VIIME viikolla kivitettiin kuoliaaksi 13-vuotias tyttö! Arabimaissa homoudesta seuraa kuolemanrangaistus! Juuri nyt ja tällä hetkellä.

Hyvät blogiveljet,

nouskaa taistelemaan ihmisyyden ja ihmiskunnan Todellisia Vihollisia vastaan ja älkää loatko järjestelmää/valtioita, jotka antavat ihmisille sanan, uskonnon ja mielipiteen vapauden, mikä koskee kaikkia ihmisiä riipumatta heidän seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan!!

Ja hieman helluntalaiseen tyyliin vielä: "Herätkää!!"

catulux kirjoitti...

Ei kun Jehovalaiseen,
mutta totuus on sama

totean kuin ennenkin.

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Kirkko on Suomessa aina tähän mennessä ahkerasti ja tunnollisesti ollut vastustamassa sananvapautta sekä uskonnonvapautta joka vaiheessa - ja jopa yleistä lasten kouluoikeutta vastaan, koska kirkkoherrojen ystävät, rikkaat isännät menettivät halvan lapsityövoiman tämän uuden humanistisen koululain takia. Kirkkoa kiinnosti vain mahdollisimman muhevan kymmenyksen riistäminen maatiloilta ja metsästäjiltä.

Sitä ei olisi tapahtunut ilman valtavaa vastakulttuuria, humanistisen ihmiskuvan painostusta.

Nyt kun kirkko on joutunut häpeillen hautaamaan omat hehkuvat helvettisaarnaansa ja hylkäämään koko helvettioppinsa uuden halvan jäsenarmon ja helpon kasteopin takuutaivaspaikan tieltä, avuksi on otettu humanistinen käsitys ihmisestä - ja kirkosta ihmisen ystävänä.

Se on hyvä kehitys, erittäin hyvä.

Mutta valheellinen ja osittainen, kirkon valtahierarkian ja verotushimon turvaamiseksi. Fundamentalistisia uskonkappaleita hylkäämättä. Kirkko ei elä protestanttisten periaatteittensa mukaan aktiivisesti vaan passiivisesti ja nurkuen sopeutuu yhteiskuntaan, kaikessa jäljessä.

Tottakai monet maat ovat vielä siinä pimeässä tilanteessa missä Suomaa oli 200 vuotta sitten - mutta aina on fundamentalisteja ilolla ja riemulla vastustettava ideologisesti ja kriittisesti jokaisessa kulttuurin vaiheessa, sillä he ovat joka vaiheessa vetämässä ihmismieltä takaisin keskiajan taikauskoiseen pimeyteen ja piispojen ehdottoman sokeaan valtahurmioon.

Yhä vieläkin on fundamentalisteilla niitä noitia näköpiirissä, vaikka näitä homoja, niin pelottavan erilaisia ihmisiä, jotka eivät halua olla samanlaisia kuin pyhät kirkonmiehet vaan uhmaavat pilkaten Jumalan luomisjärjestystä, jo vain.

Fundamentalistit vetoavat aina alhaisen maagisiin käsityksiinsä kirkon, "pelastushistorian" tai uskontokuntansa salaperäisestä ylivallasta ihmiseen - ja ovat sallimassa ilman järjen häivää erilaisia yksilöitä kohtaan tuomion sanaa, vetoamalla jatkuvasti vaihtelevaan, mielivaltaiseen, muka ikuiseen tulkintaansa Jumalan sanasta.

Nämä Suomen kameleonttifundamentalistit, mediakelpoiset kirkonmiehet, osaavat nyt puhua suht´ sivistyneesti ja kiillottaa kirkkoa hyväntekijänä mutta iloitsevat mm hyvin hämärien suomalaisten tuomiopäivän lahkojen (mm. lestadiolaiset) ja kehitysmaissa ankarien kirkkokuntien puolesta.

Sekä ovat puuhaamassa käsittämättömän nöyristelevää "ekumeniaa": itse halventamassa luterilaisen yksilökeskeisen opin häpeämistä ultrafundamentalististen kirkkokuntia miellyttääkseen - ja murtamassa näin Lutherin humanistista kapinaperiaatetta totalitaristista instituutiota kohtaan.

Ekumenia tarkoittaa käytännössä valistusprotestantismin periaatteen peruuttamista ja katolisen kirkon mielistelyä, ei mitään muuta.

Fundamentalismi ei ole hyväuskoisuutta vaan vallanhimoa, ylimielistä varmuutta ja sokeutta ihmisarvoa vastaan, taikauskon puolesta. Uskon puolesta, sokeaa lohdutusta hakien, ymmärrystä paeten.


- Päivän Sana -

"Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?"

Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".

Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa:

"Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.

Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi."


.

Juhani kirjoitti...

Raamatun ristiriitoja on tutkittu tällä sivustolla -->

http://koti.phnet.fi/petripaavola/Raamatun_ristiriitojen_tarkastelua.html