keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Teurasta pehmoeläin ja tule murhaajaksi

kuva SIRPA RÄIHÄ / HS
* päivitetty ii

Helsingin kaupungin pehmoeläimiä hyödyntävän taideterapian, kuvatyöpajamenetelmän kehittänyt taiteilijapedagogi Anne Rossi-Horto on Annantalon kurssillaan nostattanut esille kulttuurissamme tyypillisen hysteerisen reaktion.

Tässä tulee esille se moralistinen diskurssi, joka luo koulumaailmassakin niitä todellisia erottelun näkymättömiä muureja ja murhaajia. Tunteiden ilmaisu on vaarallista. Tunteiden ilmaisu on kiellettyä. Varsinkin kun se ahdistaa "normaaleja" elämästä ja koulun kilpailuhierarkiasta nauttivia ihmisiä, jotka eivät halua nähdä Suomea eri yhteiskuntaluokkien maana.

Moralismi valitaan hyökkääväksi hegemoniaksi kun ollaan täysin sivistymättömän tietämättömiä ihmisen terapeuttisista tarpeista. Tunteiden, pelkojen, vihan ja ristiriitojen ilmaisu on aivan välttämätöntä, jos sosiaalista toimintaa voi nimittää terapeuttiseksi toiminnaksi. Lasten auttaminen on terapeuttista ja silloin pitää olla peloton ja avoin. Mutta kaupungin johto ottaa välittömästi aseeksi lokeroivan luokittelun kuten opetusvirastokin.

Kouluille ollaankin nyt valtakunnallisesti suunnittelemassa ohjeistusta, jossa on selvä yhteiskuntaluokkajako. Ohjeistus tuntuu olevan käsikirja koulukiusaamiseen alemman yhteiskuntaluokan tai väkivallasta oireilevia lapsia kohtaan. Väkivaltaisia kuvia piirtelevätkin on kohta kirjattava ylös - mutta toisen vaatteita halveksiva ei.

Kiusaamista ei oteta kokonaisvaltaisena ongelmana vaan vain ahdistuneet ja ilmaisukyvyltään rajoittuneet leimataan uhkaksi koululle. Menestyvät oppilaat saavat tietysti iloitella hierarkisessa komiikassa alempien suhteen, täytyyhän heilläkin jotain iloa elämässä olla kirkuvan vaativien vanhempien painostuksen vastapainoksi.

Iloisesti toisia rääkkäävät merkkivaatebeibit päästetään siis yhä helpolla uuden ohjeistuksen mukaan. Ohjeistus "epäilyttävistä oppilaista" käy nimenomaan sellaisen lapsen kimppuun, joka ei osaa nokkelan ja ylimielisen verbaalisesti puolustaa itseään. Ohjeistuksessa ei pyydetä selvittämään, onko aggressiiviseti oireilevaa kiusattu ensin henkisesti ja että onko joku luksuskännykkäspede toisen ihmisen ahdistuksen takana.

Porttiteoriat ovat epätieteellisiä mielipiteitä. Urbaanilegendaa. Mikään tieteellinen tutkimus ei niitä tue. Lapsena murretut käyttävät huumeita ja väkivaltaa.

Pandoran lipas on auki kulttuurissamme. Viihdeteollisuus ja vapaa netti. Viihdeteollisuus jyllää mutta valitettavasti tämä moralistien viihdefobia on vain optinen harha kulttuurihistoriastamme.

Grimmin alkuperäiset sadut olivat brutaaleja. Raakoja kuin ihmishistoria. Paljon brutaalimpia kuin useimmat uudet väkivaltaviihde-elokuvat. Grimmin ensimmäisen satukirjan sadut olivat kuitenkin jo laimennettuja versioita kansan omista saduista.

Satuja ei siis alunperin tehty lapsille.

Ne olivat aikuisten tarinoita, kertomusperinteen taidonnäytteitä moraliteettien, traumojen, kulttuurin ristiriitojen, yksilön kehityshistorian ja tunteiden käsittelyssä. Viihteeksi ja hyödyksi.

Kun ihmiset puuhaavat yhdessä väkivaltavisioita taiteena työpajoissa ja keskustelevat niistä, ei siinä ole mitään väkivaltaviihteen kulutus- tai toistamiskuviota. Siinä on vain vuorovaikutusta, inhimillisyyttä, yksilöllistä paljastamista, avoimuutta. Mielekkyyttä.

Esi-isiemme kulttuuri oli vahvasti kuolemankulttuuria. Kuolema oli osa elämää, vainajia ja kärsimystä kunnioitettiin ilmiöinä. Elämän olemuksessa oli aina jotakin kuoleman omaa, luonnollisesti. Ei pelätty ja inhottu, kuten nykyään hygieenisen maltillisen kirkkokulttuurin hautajaisissakin tunteiden torjunta on ihannoitu urheilulaji.

Aina tulee olemaan psykopaatteja, jotka eivät osaa käsitellä negatiivisia tunteitaan ja jotka nauttivat sadistisesti mistä tahansa Punahilkkasaduista.

Ihmiskunta ei ole muuttunut tippaakaan eikä väkivallan käsitteleminen tarinoissa ja niiden psykodraamoissa ole lisääntynyt laisinkaan. Vilkaistaan vaikka vain Raamattua ja sitä sen ilmestyskirjaa. Väkivalta meillä on aina keskuudessamme. Ja näköjään Suomessa vieläkin nimettömät, merkitsemättömät joukkohaudat sisällissodan ajalta. Paljon on vielä aikuisillakin käsittelemättä asioita väkivallasta.

Eikös sallita nuorille se käsittely, mitä aikuiset eivät ole uskaltaneet tehdä?



Nuorten taidetyöpajoissa pintaan nousevat seksi ja väkivalta

Peruskoulun 9.-luokkalaiset tutkivat lelujen kautta kulttuuria ja kauhua.


:: Tanssin Hurmaa
Ismo Alanko Hassisen Kone




KEYWORDS:: terapia toimintaterapia kauhuterapia silvottu nalle nukke uhri rooliin asettuminen samaistuminen samaistumisprosessi primaaliterapia psykodnaaminen leikki prosessi luova askartelupaja askartelu uutisointi horrorterapia horror fobia käsittely toiseus vieraantuminen mitä tarvitaan hyvään kasvatukseen kasvatusoppi kasvatuksen periaatteet rajat rajojen asettaminen psykologia sosiologia psykodynaaminen minäkuva ruumiskuva omakuva taideterapia kuvataideterapia pelastakaa lapset ry http://www.pelastakaalapset.fi/ lasten palveleva puhelin kriisipuhelin depressio puhumattomuus Jari Sinkkonen omista tunteista palautuminen sosiodraama psykodraama
.

3 kommenttia:

catulux kirjoitti...

Prometheuksen veljen ei olisi pitänyt ottaa lipasta vastaan jumalilta; mutta koska hän otti, niin todettakoon Arhin tekstistä seuraavaa.

Kannatan aitojen tunteitten ilmaisua koulussa ja kaikkialla.

TUnteet, ne pimeät, pahat ja tappavatkin ovat tunteita, joita pitää osata ilmaista.

Oikeastaan koulun ja kasvatuksen syvin tehtävä on johdattaa ihmistaimi näiden jalojen tunteiden ilmaisuun.

Kuten murrosikäiset terveysopin opettajat kertoivat kuuri äsken kansalaisille,
anteeksi! ei kun 7.luokkalaisille, että seksi on kaunis ja hyvä asia, jota ei pidä hävetä ja kehottivat 14-vuotiaita harjoittelemaa eri seksiasentoja.

Ja tietenkin ehkäisyä!

Samalla luomutavalla täytyy lähestyä vihan ja aggression tunteita!

"Pehmoeläinkasvatuksen" kliimaksiksi ja terapeuttisen taiteen opetuksen kohokohdaksi ehdottaisin seuraavaa.

KUn oppilaat ovat saaneet pehmoeläimen tapettua ja sotkettua kauniisti verellä; järjestetäköön yleinen ja yhtäläinen "VIHANhetki". (Malli Orwellin kirjassa 1984, Arhi tietää).

Vihanhetken aikana Kuvataidekerhon kurssille osallistuneet purkavat kielletyt tunteet Pehmoleluihin.

He hakkaavat, repivät ja purevat niitä. Tärkeintä kurssilaisille on saada purkaa se kokonaisvaltainen ja pyhä viha pehmoeläintä kohtaan. Kurssinvetäjä voi tässä välissä vihjaista, että oppilaitten vihantunne nousee uusliberalistisen yhteiskunnan epätasa-arvosta ja vääryyksistä.

Eli vihanne on pyhää!! Antakaa sen tulla!

Koska jokaiseen väkivallan tekoon liittyy tietynlainen seksuaalinen pohjavire; kurssi huipentuu teurastetun pehmoeläimen raiskaukseen. Ja jos oma lelu ei kiihota; parinvaihto on sallittua.

(S.aspekti tuli hyvin esille Hesarissa, missä punaväriä Nallukan jalkojen väliin levittänyt Neitonen kertoili Ile Kanervan raiskanneen Johanna_Nallukan!)

Lopullinen KATHARSIS, (joka takaa meille sen että ikinä, koskaan ja milloinkaan ei ole oleva JOkelaa ja Kauhajokea!!) on Nallukoiden polttaminen roviolla 33kristalliyön tapaan!!

Se on siinä. Jos Arhi tuntee Rossi-Horton niin kertokoon että tämä hieno idea ja huippupedagoginen opetusprosessi on vapaasti hyödynnettävissä!!!!

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Juuri siksihän esimerkiksi juuri nyt venäjällä nuoret liittyvät raivoamaan ja ulvomaan fasistisiin nationalistijärjestöihin, kun ideologioista vapaata tunteenilmausta ei Venäjälläkään sallita, kuten ei silloin natsi-Saksassa ja Suojeluskunta-Suomessa.

Vain pääideologiaan ohjattua tunteen "vapaata" ilmaisua yhteiskunnan ideologisia vihollisia kohtaan.

Yksi huomio historiasta:

tarina kertoo, että suojeluskunnan S-merkki olkapäässä, suojeluskuntajääkärien koulutus Saksassa ja suojeluskunnan maine keskitysleirien armottomana kehittäjänä on ollut natsien SS-järjestön SS-merkin kirjainyhdistelmän ja symbolin esikuvana.

catulux kirjoitti...

Schutzstaffel kö suomalaisen suojeluskunnan käenpoikako? Näin hieman kärjistäen.

Historian tietoni ovat vaatimattomat; mutta yllä oleva väite tuntuu aika uskomattomalta.

puheesi "ideologioista vapaasta tunneilmaisusta" ei myöskään vakuuta.

Näyttää siltä, että tuo naurettava Pehmoeläin-pedagogiikka oli koulussa rakennettu oppikurssi gootti- , hevari-, ja pikkuanarkistinuorille.
Joiden aate- ja ajatusmaailman tuntien on melko naurettavaa puhua
"ideologioista vapaasta tunneilmaisusta."

Nykyiset vaihtoehtonuoret tunnetusti ilmaisevat itseään ja syvimpiä tuntojaan tehokkaasti ja melko reippaalla tavalla, kuten Arhikin on havainnut katsellessaan

näitä Euro Matday- ja Taiteiden yö- ja ETC.-tunteen ilmaisuja....