Humanistista kulttuurikritiikkiä ja freudilaista mediaestetiikkaa. Kohtalokas blogi aivotyötä vältteleville. Arhi Kuittinen blogi. Lue ja kommentoi.
This is one of the Finnish culture blogs. Capitalistic christianity in Finland and Finnish cultural beliefs.
On YLE – TV in Helsinki, the host asked us “What if your ten year old son demands a Playstation 3 because all his friends have them? What do the parents say?” This is among our toughest questions, and it is often asked as the Christmas pressure increases.
Find the magical perspectives and excitement that the screen wants to substitute – find that magic in life itself. How to do this? We believe: parents consciously introduce kinds of peaceful play. Start with this: What is the physical equivalent of the video-games? It is the mystery of the contest with evil - it is fight or flight - it is strategy and mythic storytelling.
KEYWORDS:: kirkko keskustelu piispa kirkon omaisuus ev lut evankelis luterilainen kirkko martti luther martin luther protestantti protestanttisuus protesti helsingin sanomat video vierailu helsingissä show gospel reverend The Church Of Stop Shopping youtube fi suomessa suomi finland Helsinki huumori aktivismi aktivisti kansalaisaktivismi mielenosoitus kauppakeskuksessa kampissa kamppi kampin kauppakeskus eero huovinen jukka paarma kirkkohallitus avioliitto-opas diakonia diakoniatyö nuorisotyö komedia parodia show
Suurperheiden rinnastaminen citykaneiksi lopetti pakinapalstan
Suurperheiden ja citykanien rinnastaminen lopetti pakinapalstan Oulun seudun seurakuntien Rauhan Tervehdys -lehdessä. Kotimaa-lehden mukaan Rauhan Tervehdyksen hallitus katsoi, että teksti loukkasi suurperheiden äitien ja lasten ihmisarvoa.
Pakinassa otettiin kantaa Ihmisoikeusliiton aikeisiin selvittää vanhoillislestadiolaisten "ehkäisykieltoa".
"Girls Gone Wild": Drink huge quantities of beer, get wasted, indulge in gratuitous sex and pass out — then wake up the next morning with the music blaring and your friends praying that everything will turn out all right. But back in 1470 B.C., this was the agenda for one of ancient Egypt's most raucous rituals, the "festival of drunkenness," which celebrated nothing less than the salvation of humanity.
Kirkossa riittää nyt sinkoilua ja bogoilua laidasta laitaan.
Median mieliksi (tai harmiksi) kissa putoaa aina jaloilleen, kaikki kääntyykin sievässä draamassa näköjään aina hyvin ja eettisesti - kunnon painostuksen jäkeen.
Kirkko paljastuukin mystisesti joka moraalitörmäyksessä ja hetken vastarinan jälkeen aina lopulta julkisen mielipiteen moraalia myötäileväksi rakkauden yhteisöksi ja moderniksi työpaikaksi. Niiaus ja kiitos.
Kun vielä viime viikolla piispa Huotari ei nähnyt mitään toivon pilkahdusta tai mahdollisuutta transseksuaalin toimia julkean julkisena pappina seurakuntalaisia ahdistamassa, niin nyt jo arkkipiispa Jukka Paarma julistaakin että media on vääristellyt kirkon sanomaa ja näin Huotarikin suostuu lohduttavan veljelliseen yhteiskuvaan Olli Aaltoa komppaamaan. Tuntemattomia ovat Herralaisten tiet mediatuulten aallokossa, myötätuulta etsimässä.
Mediahan on suorastaan yrittänyt estää piispallisen rakkauden toteutumista. Kaikki onkin ollut vain median lietsomaa väärinkäsitystä ja kirkonmiehiin kohdistettua rääkkäystä turhalla paisuttelulla. Aivan.
Kirkkohan ei median, tasa-arvovaltuutettujen ja jäsentensä mielipiteistä muutu, ei.
Eihän.
Vain Pyhästä Hengestä ja piispojen omaehtoisesta linjauksesta tapahtuu muutoksia? Piispojen ei paavilliseen erehtymättömyyden tyyliin tarvitse tunnustaa olleensa vääräässä kun voivat olla iankaikkisen totuuden edustajia eilispäivien lausunnoista välittämättä.
Varsinkin sivistyksen ammattilainen Jaakko Heinimäki paljastaa HS-raadin kommenteissaan täydellisen historiallisen muistinmenetyksen.
"Kuka hyvänsä kulttuuri-intellektuelli osaa nimetä luterilaisuuden syypääksi milloin syömishäiriöihin ja työuupumukseen, milloin vähemmistöjen kyykyttämiseen ja huonoon viinapäähän." HS-raati
Aivan.
Aivan kuin kirkko ei olisi täälläkin alkuperäiskulttuuria raiskaamalla ja shamaaneja teloittamalla varastanut itselleen mahtiasemaa ja mantuja. Aivan kuin kirkollinen asema ja väkivalta olisi loppunut siihen.
Esimerkiksi suomalainen kinkeriperinne, kristillisen aivopesun perinne, on ollut raivokas piiskajainen ja häpäisyfestivaali rovastin johdolla niille nuorille tai muuten pakanoille, jotka eivät kirkon ihanteita ja sääntöjä ole halunneet tai pystyneet jäsentämään ja toistamaan.
Mitä muuta tämä piispa Huotarin nöyryyttävä alaisensa häpeäminen ja kelpaamattomaksi papiksi julistaminen julkisuudessa on ollut?
Kirkkokuria.
Kirkon muokkaava väkivalta on rakennettu "kristillisen" yhdenmukaistamissysteemin sisään eikä sitä ylimielisyyttä erilaisuutta kohtaan voi purkaa pois, ellei historiaa tunnusteta. Kirkolla on täydellinen denial väkivaltaisen ja manipulatiivisen historiansa kanssa. Kirkon valta on ollut valtava. Kirkollisella moralismilla on ollut vain yksi määre: kuri. Kirkollisverot ja syntikäsitteen ylläpitäminen seksuaalivähemmistöjen suhteen ovat samaa timmiä kurikulttuuria.
Tämä koneisto saavutti 1950-luvulla huippupisteensä: Pelon sisäistetyn hierarkian.
Enää ei tarvittu fyysistä piiskausta ja jalkapuita vaan ihmiset olivat emotionaalisesti sopeutettuja kirkkovaltion maailmankuvaan. Suomalaiset pelkäsivät kirkkoherroja ja syntisyyttään oman kunnon kansalaisen maineen takeeksi.
Kirkko oli siis valtion välttämätön muokkaamiskoneisto pakanoita (tottelemattomia) vastaan - ja tuntuu vieläkin sitä olevan. Aivan kuin kirkko ei olisi ansainnut omaisuuttaan ja arvovaltaansa pakotusoperaation kautta kuningaskunnan kovavana kourana.
No, Paarmalla on nyt kauppojen bisnekseenkin vielä kirkon moraalinen saarna uskonnollisella juhlavuudella uskonnollisen pyhäpäiväajatuksen puolesta. Kun kirkon omistamaa sunnuntaivapaata ollaan työviikon uuvuttamille tarjoamassa shoppailupäiväksi niin voidaan käyttää jo kovahkoja sanoja:
Mutta onko sitten pakko käydä siunaamassa niitä kulutustemppeleitä, niiden omistajathan erehtyvät vielä luulemaan kirkon rakastavan uusia megahuvitusmuotoja ja kuluttamisen autuaaksi tekevää voimaa?
Paarma saa siis puuttua kaupalliseen kulttuuriin ja aukiolopolitiikkaan puolustaessan kirkon hallitsemaa kalenterikulttuuria mutta Piispa Wille Riekkinen sen sijaan joutuu nyt antamaan tuomiokapitulin tutkinta prosessilleselvityksen omasta moraalisesta kannanotostaan ja puuttumisestaan monikansallisen energiapolitiikan uusiutumattoman energian ilmentymiin Suomessa uraanilouhinnan suhteen.
Tämä on selvästi näpäytys ja rankaisu Riekkisen entisistä synneistä, kun hän julkisesti uskalsi vastustaa muita uskonveljiään mm. kapeakatseisen heterokeskeisestä avioliitto-oppaasta ja lipesi näin piispojen yhdenmukaisuusperiaatteesta ja uhmasi näin "kirkon yhtenäisyyttä".
Suomen evlut kirkon saarnoissa on vuosikymmeniä ylistetty suomalaista maailmanluokan elintasoa ja käsketty jäseniä olemaan tyytyväisiä ja kiittämään Jumalaa yltäkylläisyydestä, ainutlaatuisesta onnesta. Yksilön (ja kirkon) vastuusta luontoa kohtaan, globaalia hikipajatoimintaa ja ihmisten kulutustottumuksista on hyvin harvoin korostettu saarnoissa. Kirkon tehtävä on julistaa armoa ja yhteiskuntarauhaa.
Kirkon armo-opetus on ollut tiukkaa tykitystä yhteiskunnan yleisissä arvouomissa. Jumalan tai seurakunnan hyväksyntää on ollut turha hakea eettisellä puuhailulla ja aktivismilla, se ei Jumalaa kiinnosta, vain kirkon tarjoama kaikesta ahdistuksesta vapauttava armo.
Tyytyväisyys on parasta joukkojen hallintaa. Mutta huonompaa tulevaisuuden hahmottamista.
Kirkon päädogma on ollut rauhoittavan ja turruttavan armon julistaminen aina niin ahkerille kansalaisille ja tunnollisille veronmaksajille. Kuluttajan sielu on tuhlaamisen helpotuksen ansainnut, kunhan ahkeruudella todistaa olevansa yhteiskunnan odotuksia täyttävä syntinen, sopivasti ahne esimerkillisessä statuskilvoittelussa. Kirkon mahtipääomastakin iso osa on ylikansallisten firmojen osakkeissa (aikaisemmin ahneen toivoja toeuttamassa, nyt arvoa häivyttämässä), jotka eivät kiitollisuudessaan köyhien olemassaoloa ja hikipajojen ja lapsityövoiman käytöstä lainkaan kaihda.
Suomessa vieraili ystävällisesti kansalaisoikeusaktivisti, showpastori Billy TalentThe Church Of Stop Shopping -ryhmästä. Hänen kulutusvastainen ilosanomansa vapaasta ihmisestä ei sitten miellyttänytkään suomalaista ostoskarjaa työkseen rauhoittelevaa pappia:
Espoon kauppakeskus Isossa Omenassa työskentelevälle kauppakeskuspapille Petteri Kerkolle Reverend Billy on lehdistä tuttu. - En kyllä olisi kannattamassa tällaista toimintaa. Sävyisämpänä tapana vastustaa kuluttamista Kerko pitäisi esimerkiksi käymistä Ison Omenan kauppakeskuskappelissa. - kotimaa.fi
Eihän ihmisten jouurauhaa sovi häiritä rentouttavan shoppailun temppelissä.
Jos käytät huumeita, juot itsesi tainnoksiin ja pelaat kaikki rahasi, niin onko se sinun syytäsi? Sinähän kärsit riippuvuussairaudesta. Tanya Byronin mukaan asia ei ole aivan näinkään.
Tämä sairaus-käsite on monesti käsitetty vähän väärin addiktioiden kanssa.
"Addiktio" ei ole mikään erillinen sairaus.
Addiktiossa ikäänkuin ilmenevät ja tulevat näkyvästi esiin monet "piilossa olevat" psyykkiset sairaudet ja persoonallisuuden "tasapainohäiriöt", mm. bipolaarisuus, vakava masennus, persoonallisuushäiriöt, torjutut traumat ja neuroottiset elämänhallintakeinot.
Monet ihmiset todellakin pystyvät "lääkitsemään", hllitsemään ja rajaamaan omia psyykkisiä ja ihan omakuvan ristiriita-ongelmiaan addiktiolla. Addiktio on aika usein itsetuhoista, tulevaisuudesta välittämätöntä toimintaa.
Addiktio ikäänkuin kutistaa (kokemus)maailman ja yksilö kokee omat tarpeensa maailman keskipisteeksi. Addiktio on "oiva" taantumiskeino pienen imeväisikäisen maailman- ja ruumiinkuvaan.
ja tsekkaa myös
Rikostarinoita historiasta
Maria Åkerblom
on yksi Suomen rikoshistorian ristiriitaisimmista ja omalaatuisimmista henkilöistä. Hän oli hypnoottinen herätyssaarnaaja, unissasaarnaaja, lahkojohtaja, parittaja, ihailtu narsistinen bisnensnainen, jolla oli satoja fanaattisia kannattajia.
Järjestöistä täysin riippumaton gallup Britanniassa antaa todella new age-tyyppisen kehitysskenaarion uudesta maailmankuvasta. Ihmisistä on vapauttavampaa uskoa kutkuttaviin haamuihin ja ufoihin kuin kirkon kireän dogmaattisiin uskomusrakennelmiin Jumalasta kolminaisuutena tai edes yhtenä jumalolentona. Rukouksiin ei ole taidettu saada rukousvastauksia.
Kirkon opetuksiin ja vaatimuksiin on aina liittynyt painostava tarkkailumoralismi ja yksilön muokkaaminen. Kulttuurinen paine absoluuttisten totuuksien kautta. Uskonto instituutiona ei ole kiinnostunut ihmisten kokemuksista vaan siitä, kuinka jäsenet sopeutuvat kirkon totuuteen.
Usko henkiin ja alieneihin on tavallaan rennon vapaata moralismista ja rajatietona jännää, arkitodellisuuden ylittävää kerrontaperinnettä mutta silti arkitodellisuudessa jollain tavalla koettuja kokemuksellisia tarinoita. Ulkoavaruuden kontakti tuntuu mielekkäämmältä kuin uskonnollisten oppien toteuttaminen ja uskonnollisen ihmisen kriteerien täyttäminen.
Jokainen saa new age-mallissa kehittää oman uskomustodellisuutensa ilman kirkon raameja, tuomiota ja kadotusuhkaa. Kokemus, tulkinnan vapaus ja tulevaisuuden avoimuus kiehtoo nyt ihmisiä. Yksilö on kokemuksiensa kautta arvoitusten avain - kuten profeetat aikoinaan.
Dogmaattinen oppirakennelma on luonut opistaan tärkeyden ja muuttumattomuuden mielikuvan, niin että sen kertomukset ja profeettojen ilmestykset uskonnon muodostumistapahtumista ovat peruuttamattomia. Jäsenen uskon tärkeys on uskon kopioitavuudessa ja instituution oppien todentamisessa.
Kokemus- ja tarinakeskeiset uskomukset voivat new age-kulttuurissa muuttua vapaasti ilman että erimielistä yksilöä uhataan jostain koko elämää jäsentävästä järjestöstä erottamisella. Omaehtoinen usko tekee nyt yksilön autuaaksi mitä ainutlaatuisempi ja yksilöllisempi uskomusmaailma on. Mielenkiinto on kokemusten kirjossa ja tulkinnan mahdollisuuksien skaalassa.
"New age-usko" voi olla täysin tieteellisesti harmonista tiedekäsitysten kanssa mutta silti imaginaarisesti vapaata. Uskonnollinen konsepti on usein taaksepäin katsovaa, ei eteenpäin.
Uskonnolliset opit mukailevat monilta osin arkiajattelua - HS
Paine muinaisen kansanuskomuksien tapaiseen kokemuslähtöiseen uskonnollisuuten on kova. Valtion kontrolli on ollut hysteeristä.
Britanniassa ovat koululaitokset olleet Suomea ankarammassa kirkon kaitsinnassa, varsinkin katolilaiset. Agnostismi ja ateismi olivat yksinkertaisesti kiellettyjä koululaisilta vielä pidempään kuin Suomessa.
Suomessakin kuitenkin vasta 15-vuotias voi itse erota kirkosta ja kieltäytyä uskontotunneilta omasta tahdostaan ja sekin on vielä kiinni paikakunnan kirkkolain tulkitsijasta. Laki pakottaa lapsen vanhempien uskontoon ja koulujärjestelmän grillaukseen.
Amerikassa taas on fundamentalistien poliittinen liittouma ylittänyt ällistyttäviä rajoja.
Katolinen kirkko on liittoutunut mormonien kanssa kumotakseen homoliittojen sallimisen kaliforniassa. He keräsivät massiiviset 15 miljoonaa mainosbudjetikseen.
Fundamentalistit diggaavat ihmiskäsityksensä kautta nyt toisiaan, entisiä vihollisiaan, kun voivat käydä yhteisiä kauhukuvia vastaan ja harrastaa kovan tason politiikkaa sovituista aiheista. Fundamentalistin politisoitumiselle ei näy loppua. Uskontunnustuksella ei ole liittoutumissa enää väliä kunhan kumppaneilla on tarpeeksi tiukka suhtautuminen seksuaalisuuteen.
Yksilön vapaa seksuaalisuus on heimouskonnollisuutta korostavien järjestöjen yksi suurimpia vihollisia. Uskonto voi sitoa yksilön suggestiivisen tiukasti systeemiä toisintavaksi objektisubjektiksi vain sitomalla ja omimalla yksilön käsitykset seksuaalisuudesta, yksilön ruumiin hallinnasta heimon valvonnan alaisuuteen. Häpeä omien yllykkeiden ja omien valintojen vaarallisuudesta on lujin liima uskonnolliseen heimojäsenyyteen.
Yksilön arvopohdinta, elämän prosessiluonne ja onnellisuuden suhteellisuuden oivaltaminen ovat ohjailevan heimovallan suurimpia uhkakuvia.
Catholics, Mormons share Prop 8 victory
Mormon and Roman Catholic theology might not be the same. But bishops in both churches found common cause to celebrate last week when California voters propped up Prop. 8, the ballot measure that brought same-sex marriages to a screeching halt.
And now, there is a wave of protest, rolling across the country from west to east, in which some gay rights advocates have targeted Mormons because of their church's support for a successful California referendum to overturn same-sex marriage.
Proposition 8 defines marriage as the union of one man and one woman, and overrides a California Supreme Court ruling that a ban on same-sex marriage was unconstitutional. It passed with 52 percent of the vote and throws into question the status of about 18,000 same-sex couples who wed in California.
Proposition 8 drew a range of opponents — including some Mormons. Proposition supporters, in addition to the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints (LDS), included the state's Roman Catholic bishop
" Ufousko tuntee myös kristinoppia. Tutkija Jaakko Närvä väittelee uskontotieteen laitoksella tohtoriksi. Hänen väitöksensä aihe on “Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiöinä”. Kuuntele haastattelu, jossa Närvä kertoo mitä Jeesuksella on tekemistä ufojen kanssa. " kuuntele :: Pod.fi
Väitös: Jaakko Närvä Uskontotiede
FM Jaakko Närvä väittelee Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiönä - Teoreettinen tutkimus". Vastaväittäjänä on professori Seppo Knuuttila, Joensuun yliopisto, ja kustoksena on professori René Gothóni.Väitöskirja julkaistaan sarjassa Uskontotiede. Väitöskirjaa myy Kirjakaupat.Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.
Nepalissa on spotattu JeesusBuddha - siis uusi Buddhan ruumiillistuma, jolta löytyy oikea opetus, päivitetty buddhamainen opetus.
Ulkonäkö on kohdallaan, kun onneksi uusi Buddha ei ole vanhan kuihtuneen tai kaljun laihan munkin näköinen vaan nuorekas ja lihaksikas bradpitt-buddha, kuin uusbuddhistien unelmaversio mormonien arjalais-Jeesuksesta. Tämä valastunut boybuddha ei syönyt tai juonut 10 kuukauteen mitään aivan kuten äiti Amman ei hänen paikallisten palvojiensa mukaan kaki tai pissaa.
Hänen julistuksensa on hyvin juutalaiskristillistä profeetallisuutta, kansan syyllistämistä ja jumalien vihan tuhosaarnaa, seuraamuksien ja ympäristörikosten karmajulistusta ihmisten pahoista teoista. Ihan aiheellista saarnan aihetta mutta, mutta ketkä sitten syyllistyvät eniten, rikkaat ja vaikutusvaltaisetko? Tämä buddhasirkus on hyvin markkinoitu ja organisoitu tuote.
Olin eilen kuuntelemassa uutta Jeesusta, Venäjän siperialaisen messiaslahkon kaunosilmäistä johtajaa, Vissarionia. Tylsä, ortodoksipapeilta ylimielisen mystiikan ja asenteen omaksunut neo-ortodoksi, joka tarjoaa uskontofanaatikoille ja ekoegoisteille tilaisuuden palvoa elävää jumalaa homehtuvien ikonien sijaan. Hän julistaa ekologisuutta mutta vain siinä mielessä, että seuraajan on tultava hänen valtakuntaansa Siperiaan ja luovuttava rahasta ja ehkäisyvälineistä, jotta hänen lahkonsa saisi mahdollisimman paljon lapsia, jotka kasvatetan luonnollisesti idyllisessä ympäristössä.
Vissarion aka Sergei Torop, sai inspiraationsa liikennepoliisina, kun ihmettelevät ihmiset huomauttelivat hänen muistuttavan ulkonäöltään ikoni-Jeesusta. Sitten hän siunasi ihmisten uusia mersuja ja sai siitä mukavat ekstracashit. Tie oli avoinna taivaaseen saakka ja maailmanloppuvisioihin oman maanpäällisen paratiisin eduksi.
"We're not allowed to smoke, or swear, or drink," laughs Larissa, a glowing 28-year-old mother of three who arrived here from Moscow with her mother as an 18-year-old. "Everything is banned here. We're not allowed to do anything except fall in love."
Veikeän eksistentiaalinen näyttely 7.12. saakka Kaivopihalla, Gallery Kalhama & Piippo: Mortification - maalauksia Ville Löppönen. Jos laiskuus nyt kuitenkin iskee, netissä on myös fantasiaeksistentialistiset sisäisen helvetinkuvat nähtävissä (ja jopa ostettavissa). Suosittelen kuitenkin galleriassa piipahtamista.
Niin luterilaisena aina mainostettu Suomi on uskomustodellisuudessaan kuin haulikolla ammuttu hiekkapaperi. Mureneva ja joka suuntaan hajoava mutta silti jollain tapaa määriteltäessä yhtenäinen.
Kirkon jäsenten tuhannet uskomukset ja laskevat tilastot: Kirkon tutkimuskeskus - Monikasvoinen kirkko - PDF
Toisaalta kirkon maailmanlaajuisesti verrattuna ainutlaatuinen suosio perustuu juuri luterilaiselle joustavuudelle ja elastisuudelle eikä tavallista jäsentä kovin pienestä syyllistetä enää uskon noudattamisen kaavoista. Tenttaus-kinkereillähän aikoinaan lyötiin, jos vastaus ei pappia tai lukkaria vakuuttanut.
Kirkon matalaprofiilisen suosion ja yksilön jäsenyyden jatkuvuuden suoranainen ehto nyt onkin, että kirkon jäseneltä ei vaadita enää sitoutumista kirkon viralliseen oppiin ja toimintoihin, vain rituaalinen jäsenys riittää "riittävään" hyväksyttävyyten kunnon kansalaisena ja kristittynä. Kirkko on pitkälti rituaalilaitos, hyväksyvät ja saattavat vaiherituaalit ovat valtaosajäsenten "ainoa" toive kirkolta. Kirkon oppikeskeinen maailmankuva on vaihtumassa organisaatiokeskeiseksi kulttuurilaitokseksi - ellei fundamentalistien vastavallankumous ja hiljainen vallankaappaus onnistu.
sivu 63 Vuonna 2003 eroamista harkitsevia oli kahdeksan prosenttia, nyt 11 prosenttia.
Kirkon suurin imago-ongelma onkin juuri kirkon vanhoillisin siipi ja sitä monessa tapaa edustavat piispat, jotka pitävät vielä kiinni 1800-luvun kirkkokulttuurista ja ihmiskuvasta, varsinkin seksuaalisuuden käsittämisessä vielä kirkon hallinnan piiriin kuuluvana tekijänä.
Kirkon kivijalkana onkin maailmanennätystahtiin suosittu rippikouluinitiaatio, joka on varsin muodikas nuorten kohtaamistapa aikuisuuden kynnyksellä (sivu 138). Nimellinen uskonnolliseen kulttuuriin tutustuminen on keino saavuttaa suvun juhlallinen kiitos aikuisuuteen kasvamisen rituaalisena välitilana ja voimakas nuorten keskinäinen sitoutumisen muoto. Leirillä voi tutustua uudella tavalla tuttaviinsa ja kokea ensimmäistä kertaa yhdessä "tunteellisia kokemuksia" ilman kilpailua. Jälleensyntymiseen uskominen ei tunnu haittaavan "perusluterilaista" kansalaista. Suomalaisten uskonnollisuten kuuluu miksailu. Ytenäsikulttuurin päämäärätietonen murentaminen yhteisön kotrollin vapautumisessa.
Tutkimuskeskuksen järkäleessä näkyy monta alaspäin liukuvaa tilastoa. Työntekijöiden motivaatiossa on usean vuoden ajan ollut jyrkkää laskua.
sivu 302 Yli neljännes (27 %) kirkon työntekijöistä piti melko tai hyvin todennäköisenä, että saattaa vaihtaa työpaikkaa seuraavan viiden vuoden aikana muun työnantajan kuin kirkon tai seurakunnan palvelukseen.
Seurakuntalaisten top ten-listan kärjessä kirkon toiminnoista on hautajainen. Mitään ei kirkolta niin innokaasti odoteta kuin hyvin toimitettuja, mahtavan juhlallisia ja rauhallisia hautajaisia (sivu 51).
Alkuperäiset karjalalaiset hautajaiset olivat sangen erilaiset. Itkijänaiset nostivat esiin ja käsittelivät kaikki tunteiden ääripäät. Välillä itkijänaiset ulvoivat vainajan rakastettavuutta ja lähimäisten ikävää mutta välillä taas vainajan huonoja ominaisuuksia, itsekkyytä ja pahoja tekoja sekä sukulaisten katkeruutta. Vuoronperään kumaakin. Kuulostaa mielenterveydelle paljon paremmalta ratkaisulta kuin nkyinen kirkon lanseeraama mahdollisimman emootiohygieeninen tunteiden peittäminen hinnalla millä hyvänsä ja vainaja suoranainen palvonta usein tuntemattoman papin laatiman ylistyspuheen saattelemana.
Mielenkiintoista on, että samalla kun kirkon palveluksien ja tilaisuuksissa käymisten määrä vähenee, vanha kuolemankulttuurinpohjainen haudoilla vierailu ja haudan kunnostaminen on lisääntymässä koko ajan.
sivu 59 ...mahdollisuus yksityiseen hiljentymiseen oli kirkon jäsenille huomattavasti merkittävämpi kirkkoon kuulumisen syy kuin mahdollisuus osallistua jumalanpalveluksiin.
Kirkon pelastuksen on ja tulee olemaan show-lunteiset puoliviihteelliset tapahtumat.
Ruotsinkielistä pääsiäisnäytelmää Maria Magdalena esitettiin yhteensä 68 näytäntöä yli 11 000:lle katsojalle vuosina 2006–2007. Margareta Skantzen käsikirjoittamaa ja Johan Fageruddin ohjaa- maa näytelmää vastustettiin aluksi joissakin seurakunnissa ja se herätti paljon keskustelua ja kiinnostusta.
Kirkon sisällä ovat amerikkalaiset ja viidesläiset uskomusmaailmat ovat kasvaneet yhteistyöhön vanhoillisen kirkkoklikin kanssa. Heille fundamentalismi, jäykkä ihmiskuva ja kirkkokulttuurin korostaminen tulee olemaan ongelmallista krikon valtaenemmistön uskomusten ja vapaan ihmiskuvan suhteen. Syntien ja henkilökohtaisen uskonelämän korostamisessa voi nähdä yksilökeskeisyyttä mutta tämä yksilökäsitys on kuitenkin sidottu 1800-luvun käsityksillä yhteisön määräävästä luonteesta yksilön uskonnollisessa määrittämisessä ja hyvksymisessä.
Karismaattiset ilmiöt tulevat myös koettelemaan kirkon kansanluonteen imagoa yhä enenevässä määrin. Valtion arvovaltaan ja ehdottomuuteen ennen tukeunut piispainstituutio joutuu tukeutumaan nykyhetken poliittisen valintansa seurauksena yhä enemmän viidesläisiin ja muihin amerikkalaisiin ihmeitä janoaviin uskonnollisiin piireihin.
Ellei uskonpuhdistuksen ideaa taas löydetä, modernin vapaan ihmisen ideana. Kirkon tähänastinen valtakonsepti on ollut oppikäsitysten lukitseminen, kirkon muuttumattomuuden korostaminen, uskonnollisen kulttuurin eriytymisen puolustaminen, patriarkaalinen heimo-/mieshegemonia ja ylhäältä alaspäin toimiva valtahierarkia mutta se ei vaan enää toimi tuhansien heimojen virtuaali-Suomessa.
Esi-isiemme uskonnossa jokainen heimon jäsen sai kuulla itse sen niityn hengen kutsun, johon hän tunsi vetoa palvoa.
Jos tarkastelemme kristinuskon eräänlaisia alkuhetkiä, Jeesuksenkin toiminnan ydinkohta oli yhtenäiskulttuurin ja statususkonnon tuhoaminen.
Ihmiset eivät olleet papistoa varten vaan henkinen ihmiskuvan mietiskely ja arviointi oli ihmistä varten.
Suomessa on tutkimuksen mukaan lähes 300 erilaista uskonnollista yhteisöä:
Opaskirja uskonnolliseen kirjoon Uskonnot Suomessa Kimmo Ketola 2008
"Jäsenyysluvut kätkevät kuitenkin lisääntyvän hengellisen moninaisuuden, vaikka muita merkkejä uskonnollisen aktiivisuuden lisääntymisestä ei ole", arvioi Kimmo Ketola.
Hän tiivistää uskonnon mukautumisen modernisaation haasteisiin kahteen havaintoon: Monista eri uskontoperinteistä on noussut esiin menestyviä liikkeitä, joissa näkyy voimakas pyrkimys uskonnolliseen demokratisoitumiseen ja yksilön voimaannuttamiseen.
Uskonnollisten yhteisöjen määrä Suomessa kasvaa nopeasti
Uskonnolliset yhteisöt Suomessa, tietokanta: uskonnot.fi
Suomalaisten uskonnollinen identiteetti Suomalaisten uskonnollinen identiteetti Kirkkomonitor 2007 -tutkimuksen raportti: identiteetti.pdf
Skientologit eivät ole saaneet uskonnollisen yhteisön statusta valveutuneimmissa Euroopan maissa. Suomessa hävityt oikeudenkäynnit muuttivt heidän toimintansa hiljaiseksi värväykseksi tuttavapiirien kautta. Saksassa viranomaiset valvovat tätä uskonnollisten lahkojen keinoja käyttävää bisnesyhteisöä hyvin tiukalla otteella, tietysti oman fanaattisen historiansa opettamana. Uusin kirja "The Complex: An Insider Exposes the Covert World of the Church of Scientology", by John Duignan, valottaa sisäpiirijäsenen entistä tomintaa scifi-uskonnon lavasteiden takaa. Puhdasta tietoisuutta lupaava lahko lupaa uutta identiteettiä mutta johtaa kauas tiedostamisesta.
SCIENTOLOGISTS are furious about a new (UK banned) book by an Irish writer that is set to expose the controversial church's military plans - including a sinister mission to 'clear the earth'.
Mitä iloa uskontotieteestä?
Uskontotiede teologien aarreaittana Toiseuden ymmärtäminen on tuleville teologeille hyvin konkreettinen haaste, jossa tarvitaan sydämen viisautta mutta myös käytännön tietämystä, jotta ihmisten arjessa tapahtuva kulttuurien välinen vuorovaikutus saadaan sujumaan.
USKONNONTUTKIJA
USKONNONTUTKIJA on kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä uskontotieteeseen ja sen kysymyksiin keskittyvä verkkojulkaisu.
-Tästä lamasta ei selvitä sillä, että jäädään maahan makaamaan. Nyt täytyy herättää arvokeskustelua poliitikkojenkin piirissä. Lapset voivat nyt niin huonosti, että siihen on panostettava. Vaihtoehtoa ei ole, toteaa rehtori Martti Hellström.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kritisoi meillä pitkään vallinnutta, itsenäisyyttä korostavaa kasvatuseetosta. Tämän ajattelutavan mukaan lapset helposti joutuvat "itsenäistymään" kavereiden luona tai muualla kodin ulkopuolella.
Jo päiväkodissa voidaan huomata lasten oirehtivaa käyttäytymistä. Pienten lasten kohdalla sitä ei kuitenkaan noteerata. Levottomaan, tai toisaalta vetäytyvään käyttäytymiseen ei puututa. Jopa potkimiseen tai puremiseen suhtaudutaan odottaen: kyllä se menee ohi.
-Suomessa vallitsee odottamisen kulttuuri. Pannaan silmät kiinni ja halutaan, että se menisi ohi. Ei haluta nähdä, vaan odotetaan että menisi ohi, sanoo erityispedagogiikan lehtori Päivi Pihlaja. - MTV3
Päivitys: ent. Olli, nyk. Marja-Sisko Aalto etsii tiettävästi uutta työtehtävää - eli ent. piispa Huotari onnistui painostamistehtävässään Aallon erottamisessa.
Tässä on taas kristillistä kaksinaismoralismia kirkkaimmillaan. Ei pakotettu eroamaan mutta edellytetään eroamista.
Sukupuolenvaihdos vie itäsuomalaisen kirkkoherran työpaikan. Asiasta kertoo tänään ilmestyvä Savon Sanomat. Piispa Voitto Huotari kiistää painostaneensa kirkkoherraa eroamaan. Hän ei kuitenkaan näe, että tämä olisi voinut jatkaa papin työtä sukupuolenvaihdoksen jälkeen. - IS
Jumalanpilkkaa vaihtaa sukupuolta? Jumalan työn väheksymistä, jos pappi toimii lääketieteen nyky-ymmärryksen rajoissa? Mutta naiset saavat jo piispankin mukaan meikeillä korjailla Jumalan työtä?
Piispa Huotari puhuu haastatteluissa seurakuntalaisten hämmennyksestä mutta ei siitä, kuinka hän korkeimpana johtajana ja opillisena kouluttajana olisi vastuussa näiden ennakkoluulojen poistamisesta ja pelkojen hälventämisestä. Eli vetoamalla tuomitseviin seurakuntalaisiin hän sallii tuomitsevan mielialan.
Vaikka piispat ylistävät puhdasta heteroseksuaalisuutta, kahden sukupuolen "järjestelmää" niin tosiasiassa nykykirkossakin hyväksytään ja jopa ylistetään kirkkoisien hengessä neutreja, jotka eivät halua olla kumpaakaan sukupuolta ja eivät siis tavallaan ideologisesti ole heterojärjestelmän kannattajia.
Kirkkoherra Olli Aalto, 54, kertoi tulevasta sukupuolenvaihdosleikkauksestaan Uutisvuoksi-lehdessä tiistaina. Hänet on laajoissa tutkimuksissa todettu transsukupuoliseksi, mikä on synnynnäinen ominaisuus. – Olen saanut virkavapautta, joka alkaa ensi vuoden alussa, Aalto kertoi STT:lle. Hän sanoo luopuvansa kirkkoherran virasta,jos se on Imatran seurakunnan edun mukaista. Päätös on kuitenkin ajankohtainen vasta ensi vuonna - Uusi Suomi
Saksan kolmatta valtakuntaa ei huumoristaan muisteta, mutta Hitler ja hänen natsijohtajansa olivat usein pilkan kohteena. Vitsinlaukojia saattoi kuitenkin odottaa kuolemantuomio tai rintamakomennus. T: Ilona Grundmann Filmproduktion/NDR, Saksa.
Vuonna 2000 kongressi salli Greenspanin painostuksesta Wall Streetillä vedonlyönnin markkinoiden voitoista ja tappioista. Ilman mitään sääntelyä tai takaisinmaksun takuuta. Fiktiivistä rahaa spekulatiivisista voitoista, pyramidihuijauksen periaatteella. Sama pörssivedonlyöntiperiaate tuhosi pörssin niin 1907 kuin 2008.
Tutkimuksessa selvisi, että kiusaaja saa nautintoa nähdessään muiden kärsivän. Tämä tuskin yllättää kiusattuja, mutta tutkijat eivät odottaneet tällaista tutkimustulosta.
- Syy siihen, että olimme yllättyneitä, on yleinen näkemys, että nämä lapset ovat kylmiä ja tunteettomia aggressiivisuudessaan, kommentoi tutkija Benjamin Lahey Chicagon yliopistosta Reutersille. Aggressiivisten teinien aivotoiminta vilkastui huomattavasti videoiden aikana sellaisella aivojen alueella, joka liittyy palkituksi tulemisen tunteeseen. Sen sijaan itsensä hillintään liittyvällä aivojen alueella heillä ei ollut mainittavaa aktiivisuutta. Sen sijaan toisella ryhmällä aktivoitui juuri itsehillintään liittyvä aivojen alue. - Uusi Suomi
Psykoanalyyttinen ja siitä hieman laimeampi moderni psykodynaaminen ihmiskuva on jo Freudin ajoista lähtien ymmärtänyt, että sadistinen psykopatia sisältää suuren nautinnon.
Mekanismi syntyy lapsuudesta, yllätys, yllätys.
Jos kasvatus keskittyy rajoittamiseen, nöyryyttämiseen ja vanhempien jumalalliseen valtaan, lapsi oppii nauttimaan ylimielisestä vallasta aivan kuten vanhempansa. Ymmärtävä ja samaistuva empatia opitaan etupäässä kotona. On tietysti poikkeusyksilöitä, jotka oppivat sitä sitten muilta läheisiltä ihmisiltä, vaikka kotona ei olisikaan eväitä elämään. Hyvin harva poikkeus.
Moni suomalainen kasvatusnäkemys lähtee siitä perverssistä ideasta, että lapsi on vajaa ihminen ja ymmärtämättömässä tottelemattomuudessaan uhka vanhemmille. Silloin kasvatus on julmaa ja kylmää. Negatiivinen rankaisu ja aikuisen aggressiivinen reaktio on silloin tärkeämpää ja intensiivisempää kuin positiivinen rohkaisu.
Tietysti tämä nyt ei sulje pois muodikasta geneettistä riskialttiuskäsitystä. Toisista pojista tulee vähemmälläkin kasvatuksen kylmyydellä aggressiivinen psykopaatti.
Osa surkean lapsuuden ihmisistä osaa suojata omaa persoonaansa äärimäisellä tarkkailukeskeisyydella ja itsekritiikillä ja niin ollen ajautuvat lopulta ylikriittisyydessään ja riittämättömyyden tunteissaan itsevihaan, läheisriippuvuuteen ja depressioon, jopa itsetuhoon, lukkotilanteeseen.
Psykopaatit osaavat kääntää ahdistuksen narsistiseksi itsekorostukseksi, sadistiseksi vihaksi ja nautinnoksi toisen heikkouksia etsimällä ja rääkkäämällä, fyysisesti tai verbaalisesti. Valtapeliksi.
Suuryhtiöiden ihannetyöläinen, heimon reipas kostotappaja, sotilas. Evoluutio antaa mahdollisuuksiamonenlaiseenihmisen psyyken rakentumiseen.
Maanantain Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa psykiatrisen alan ammattilaiset esittivät taas mielenterveysalalle tyypillisen ja hysterisoivan urbaanilegendan ”Werther-efektistä”, jonka mukaan ”itsemurhista uutisointi aiheuttaa itsemurhia”, myös muka ajallisesti ja tilastollisesti laajemmassa mittakaavassa.
Siis logiikka tämän ajatuksen takana on, että kova kulttuurimme ei aiheuta itsemurhia vaan myös median avustuksella kuoleman valinneet ihmiset ilman sensuuria ovat sitä aiheuttamassa. Siksi tänäkin vuonna on lehdistössä satoja nuortenkin kuolemia uutisoitu valheellisesti tai ”hienovaraisesti” vihjaillen suoraan kertomatta oikeaa kuoleman syytä. Miksi kulttuurimme tarvitsee julkisia valheita?
Werther-kortit ja vetoomukset lehdistön itsesensuuriin ovat todellisen ongelman havaitsemisesta pois harhauttavia keinoja.
Tämä ammattilaisten tiedottamisvapauden rajoittamiseen tähtäävä kontrollieetos perustuu vanhaan ajatukseen, jota ei ole koskaan tutkittu tieteellisesti Suomessa. Aivan kuin viranomaisten hyssyttelykulttuuri, ongelman sensurointi ja maton alle lakaiseminen hillitsisi suomalaisten ahdistusta?
Mitä todellisen ongelman kieltäminen todellisuudessa palvelee?
Terveysalan ja STAKES:in itsepetoksen takia ei mm. alkoholin reilulla yliannostelulla ja "huolimattomalla lääkkeiden käytöllä" aiheutettuja oman käden kuolemia lasketa tilastollisesti laisinkaan itsemurhiksi. Laskelmieni mukaan n. 8000 ihmistä tekee Suomessa vuosittain itse-"murhan".
Mielenterveysalan ammattilaisten luulisi ymmärtävän käyttävän painavaa arvovaltaansa todellisten ongelmien esilletuomiseen ja poliittiseen vaikuttamiseen eli siihen, että itsetuhoisista ajatuksista kertova ihminen ei nyt saa välitöntä apua läheisiltään tai ammattilaisilta, juuri silloin, kun hän sitä tarvitsisi. Tuttavapiiristäni on pari ihmistä tehnyt itsemurhan sen jälkeen, kun he ovat ensin ilmaisseet suoraan sanallisesti psykiatrille tai psykiatriselle hoitajalle itsetuhoajatuksistaan ja heille on vastattu, että ”koska osaat ilmaista itseäsi noin hyvin, et ole kuolemanvaarassa, on vieläkin sairaampia ihmisiä, joille vähäiset hoitopaikat on varattava”. Asennekulttuurimme, vahvan ihmisen myyttimme on kova. Älä valita, äläkä vaadi hoitoa, ellet ole uhka muille.
Suomalainen kulttuuri on myös itsemurhakulttuuri. Se on osa kuolemakulttuuriamme ja pelkästään ”Kalevalakin” on itsetuhoisten päähenkilöiden eepos muihin maailman eepoksiin verrattuna. Itsemurha on kulttuurissamme ollut hyvin voimallinen elementti, se on voiman ja uhman viimeinen ratkaisu häpeää ja käsittelemättömiä traumoja vastaan, kun todellisia ongelmia ei saa käsitellä ja läheisiäänkään niillä häiritä. Itsemurhatapauksen salailu ja suvun kunnian suojelu kuitenkin vain lisää itsemurhan kulttuurista, sen ”mystistä” voimaa jopa kostona ja yksilöllisen tahdonvoiman viimeisenä esityksenä.
Jo käsite itse-"murha" on jo moralistisesti tuomitseva hegemonia. Yhteisö tuomitsevana ilman lupaa poistujalle.
Jos psykiatrisia ja sosiaalisia palveluja vain jatkuvasti pidetään alimitoitettuna, niin ratkaisu ei missään nimessä ole tiedottamisvapauden vähentämiseen painostaminen. Psykiatrisen alan johtotaso pakoilee todellista hoitovastuutaan eivätkä oman uransa takia uskalla painostaa poliittisia piirejä kertomalla suomalaisten vakavista elämänlaatu- ja mielenterveysongelmista ja niiden vaatimista laajoista budjettitoimenpiteistä.
Nyt raha puhuu ja ihminen vaikenee.
Nuorten järkyttävät väkivallanteot ovat herättäneet valtavasti keskustelua Suomessa. Miten huonosti lapsemme voivat - mitä voimme yhdessä tehdä? Näitä teemoja käsitellään ensi viikon keskiviikkona 45 minuuttia -erikoislähetyksessä "Pahoinvoiva Suomi". - Ensi viikon erikoislähetys toteutetaan aiheen herättämän valtavan mielenkiinnon ja suuren yhteiskunnallisen merkityksen takia, kertoo 45 minuuttia –ohjelman vastaava tuottaja Jussi Eronen.
-Keynote remote with iPhone/iPod -record your own voice to the presentation and send it in different formats, also video for youtube
iWork.com online -työryhmän jäsenet voivat muokata vuorotellen tai yhdessä yhtä dokumenttia tai jättää nootteja toisilleen maksullisessa palvelussa
Uusi Apple MacBook Pro 17" - kannettava ohut tukeva tehomylly -8-11 tunnin käyttöaika (tekstinkäsittelyssä siis tuo 11 h) -hyvä näytönohjain myös PC-peleille -hyvät kaijuttimet -iskunkestävä erikoisalumiinirunko -nopein Firewire 800 -liitäntä HD-videokovalevyille -audio digital output = 5.1 audio kick ass sound -3 Ghz prosessori myöhemmin saatavilla -lisäpalikalla HDMI HD-videoulostulo televisioon (HDCP-suojaus sitten osalla vuokrattavista videoista; televisiossa oltava myös HDCP-suojaustoiminto osalle vuokrattavista HD-nettivideoista esim iTunesista tai BlueRay USB ulkoisella videoasemalla)
Mikä iPhonessa oikein kiinnostaa? 1) Helppo sormin ohjattava selain - automaattisella ilmaisten WiFi-/Wlan-asemien käyttövaihtoautomaatiolla lennosta liikkuvalle ihmiselle eli känny etsii itse ilmaiset Wlan-yhteydet (paitsi Helsingin kaupungin omistamat wlanit täytyy vielä itse manuaalisesti kirjautua kaupungin taantumuksellisen ilkeyden takia)
2) Toimivin ja nopein GPS + Google Mapin tukiasemien kautta tunnistava helppo karttasijaintitieto sisätiloissakin
3) Joka viikko ilmestyy 40 uutta, halpaa pikku ohjelmaa ja peliä iPhonelle
4) Ostat musiikkia Online suoraan iPhonesiin iTunesista oman valmiin tilin kautta minuutissa. iPhone nyt noin 400 euroa Soneralta + Soneran liittymän kk maksut.
PS. Kannattaa muuten ehdottomasti hankkia Sonyn 30-80 euron nappikuulokkeet iPhonelle, muille musiikkipuhelimille tai tietokonekuuntelulle
-liikuntaan ultrakevyet, varmasti pysyvät sankanappikuulokkeet, sisäinen iskunvaimennus poistaa hankausääniä johdosta aktiivisessa urheilukäytössä; Hikeä kestävä kosteussuoja, ohut kantokotelo ja mukavat silikoniset nappikuulokkeet
-nappikuulokkeet, edullinen 30 e, ylivoimainen hintaluokassaan
Langattomat (tarkasta myyjältä yhteensopivuus) Sony DR-BT20NX Langattomat Bluetooth-kuulokkeet niskasangalla EX-kuulokkeet takaavat parhaan käyttömukavuuden, Sisäänrakennettu mikrofoni Sony HBH-IS800 Langattomat HBH-IS800-stereokuulokkeet Bluetooth™-yhteyden välityksellä . Lyhyt johto on lähes piilossa käyttäjän niskan takana ja siirtää huippuluokan ääntä langattomasti nappikuulokkeisiin
Jos tärkeintä kännykässä on musiikin kuuntelun laatu, niin Sony Ericssonin puhelimet ja niiden kuulokevahvistimet ovat sinua varten. Hyvissä Ericssonin puhelimissa tulee mukana myös hyvät kuulokkeet.
Muista. Kuulovaurioita kuulokkeilla välttää parhaiten juuri hyvillä kuulokkeilla.
KEYWORDS:: apple päivitykset new macs uudet macit sovellukset
Helsingin kaupungin pehmoeläimiä hyödyntävän taideterapian, kuvatyöpajamenetelmän kehittänyt taiteilijapedagogi Anne Rossi-Horto on Annantalon kurssillaan nostattanut esille kulttuurissamme tyypillisen hysteerisen reaktion.
Tässä tulee esille se moralistinen diskurssi, joka luo koulumaailmassakin niitä todellisia erottelun näkymättömiä muureja ja murhaajia. Tunteiden ilmaisu on vaarallista. Tunteiden ilmaisu on kiellettyä. Varsinkin kun se ahdistaa "normaaleja" elämästä ja koulun kilpailuhierarkiasta nauttivia ihmisiä, jotka eivät halua nähdä Suomea eri yhteiskuntaluokkien maana.
Moralismi valitaan hyökkääväksi hegemoniaksi kun ollaan täysin sivistymättömän tietämättömiä ihmisen terapeuttisista tarpeista. Tunteiden, pelkojen, vihan ja ristiriitojen ilmaisu on aivan välttämätöntä, jos sosiaalista toimintaa voi nimittää terapeuttiseksi toiminnaksi. Lasten auttaminen on terapeuttista ja silloin pitää olla peloton ja avoin. Mutta kaupungin johto ottaa välittömästi aseeksi lokeroivan luokittelun kuten opetusvirastokin.
Kouluille ollaankin nyt valtakunnallisesti suunnittelemassa ohjeistusta, jossa on selvä yhteiskuntaluokkajako. Ohjeistus tuntuu olevan käsikirja koulukiusaamiseen alemman yhteiskuntaluokan tai väkivallasta oireilevia lapsia kohtaan. Väkivaltaisia kuvia piirtelevätkin on kohta kirjattava ylös - mutta toisen vaatteita halveksiva ei.
Kiusaamista ei oteta kokonaisvaltaisena ongelmana vaan vain ahdistuneet ja ilmaisukyvyltään rajoittuneet leimataan uhkaksi koululle. Menestyvät oppilaat saavat tietysti iloitella hierarkisessa komiikassa alempien suhteen, täytyyhän heilläkin jotain iloa elämässä olla kirkuvan vaativien vanhempien painostuksen vastapainoksi.
Iloisesti toisia rääkkäävät merkkivaatebeibit päästetään siis yhä helpolla uuden ohjeistuksen mukaan. Ohjeistus "epäilyttävistä oppilaista" käy nimenomaan sellaisen lapsen kimppuun, joka ei osaa nokkelan ja ylimielisen verbaalisesti puolustaa itseään. Ohjeistuksessa ei pyydetä selvittämään, onko aggressiiviseti oireilevaa kiusattu ensin henkisesti ja että onko joku luksuskännykkäspede toisen ihmisen ahdistuksen takana.
Porttiteoriat ovat epätieteellisiä mielipiteitä. Urbaanilegendaa. Mikään tieteellinen tutkimus ei niitä tue. Lapsena murretut käyttävät huumeita ja väkivaltaa.
Pandoran lipas on auki kulttuurissamme. Viihdeteollisuus ja vapaa netti. Viihdeteollisuus jyllää mutta valitettavasti tämä moralistien viihdefobia on vain optinen harha kulttuurihistoriastamme.
Grimmin alkuperäiset sadut olivat brutaaleja. Raakoja kuin ihmishistoria. Paljon brutaalimpia kuin useimmat uudet väkivaltaviihde-elokuvat. Grimmin ensimmäisen satukirjan sadut olivat kuitenkin jo laimennettuja versioita kansan omista saduista.
Satuja ei siis alunperin tehty lapsille.
Ne olivat aikuisten tarinoita, kertomusperinteen taidonnäytteitä moraliteettien, traumojen, kulttuurin ristiriitojen, yksilön kehityshistorian ja tunteiden käsittelyssä. Viihteeksi ja hyödyksi.
Kun ihmiset puuhaavat yhdessä väkivaltavisioita taiteena työpajoissa ja keskustelevat niistä, ei siinä ole mitään väkivaltaviihteen kulutus- tai toistamiskuviota. Siinä on vain vuorovaikutusta, inhimillisyyttä, yksilöllistä paljastamista, avoimuutta. Mielekkyyttä.
Esi-isiemme kulttuuri oli vahvasti kuolemankulttuuria. Kuolema oli osa elämää, vainajia ja kärsimystä kunnioitettiin ilmiöinä. Elämän olemuksessa oli aina jotakin kuoleman omaa, luonnollisesti. Ei pelätty ja inhottu, kuten nykyään hygieenisen maltillisen kirkkokulttuurin hautajaisissakin tunteiden torjunta on ihannoitu urheilulaji.
Aina tulee olemaan psykopaatteja, jotka eivät osaa käsitellä negatiivisia tunteitaan ja jotka nauttivat sadistisesti mistä tahansa Punahilkkasaduista.
Ihmiskunta ei ole muuttunut tippaakaan eikä väkivallan käsitteleminen tarinoissa ja niiden psykodraamoissa ole lisääntynyt laisinkaan. Vilkaistaan vaikka vain Raamattua ja sitä sen ilmestyskirjaa. Väkivalta meillä on aina keskuudessamme. Ja näköjään Suomessa vieläkin nimettömät, merkitsemättömät joukkohaudat sisällissodan ajalta. Paljon on vielä aikuisillakin käsittelemättä asioita väkivallasta.
Eikös sallita nuorille se käsittely, mitä aikuiset eivät ole uskaltaneet tehdä?
Fundamentalistisen opin ahkera puolustaja ja soveltaja, entinen piispanvaaliehdokas, Miikka Ruokanen on blogissaan luonut kirkon virassa oleville mukavan apologian. Se, että Miikka hyväksyy ennen heille ongelmallisen naispappeuden kirkon rationaalisena ratkaisuna, väärän perinteen kumoamisena mutta hylkää nyt homoseksuaalisuuden rakkauden muotona, on ällistyttävää älyllistä akrobatiaa.
Tällä viikolla piispatmyös pohtivat kirkolliskokouksessa, aikovatko käyttää 10 miljoonaa euroa heteroseksuaalisen perhekeskeisyyden julistamiseen ja "Piispojen perhe- ja seksuaalieettinen kannanotto"-kirjan painattamiseen ja levittämiseen jokaiseen luterialaista veroa maksavaan kotiin.
Kirjassahan julistetaan että "Jumala haluaa jokaiselle lapselle isän ja äidin". Siis kirkon hyväksymänä vain heteropari jokaiselle kullannupulle vanhemmiksi. Piispa Wille Riekkinen sentään uskaltaa vihdoinkin kapinoida tätä syrjintää vastaan - (kuuntele haastattelu).
Erityisesti minua nyt ällöttää piispojen epätoivoisesti toitottama siirappikäsite "pyhä avioliitto", jonka jo Luther kumosi selkeästi ja kielsi oppina yksilön vastuullisen uskonelämän puolustukseksi.
"Pyhää avioliittoa" käytetään armottomana aseena ei-heteroseksuaalisia rakkaussuhteita kohtaan. Eri tavalla kokevat ihmiset ovat selvästi uhka heterokristityille. Miksi?
"Pyhä avioliitto" tuntuu olevan hyvä peruste, jolla piispat haluavat suojautua erilaisuutta ja juuri nyt vaikkapa homoseksuaalisuutta vastaan. Se heteroliiton pyhä ajatus puolustaa vieläkin organisoitua syrjintää, katolisen patriarkaattista perusfundamentalismia. Miesten johtaman kirkon omahyväistä, patriarkaattisen perhesysteemin palvontaa. Heimouskonnoissa on aina pelätty erilaisuutta heimon yhtenäisyyttä uhkaavana tekijän.
Kaikkihan muistavat nyt Lutherin modernin ihmissuhdeopin.
Lutherin mukaan avioliitto ei ole sakramentti.
Muistatteko? Vain sopimus ihmisten kesken. Ihmisten oma asia.
Hyvän elämän suunnitelma ja aiesopimus ihmisten rajallisten ja ajallisten kykyjen ja toiveiden mukaan. Jumalaa ei saa Lutherin mukaan sotkea ihmisten pikkumaisen elämän riitakapulaksi ja lyöntiaseeksi.
Yhteisö palvoo aina itseään "pyhissä" rituaaleissaan, se on antropologinen uskonnon perusmäärite.
Jos heteroliittoaan ja saavutettua avioliittostatustaan ylpeilevät ihmiset haluavat kiittää itseään, nostaa omaa arvoaan muita halveksimalla, he korostavat tietysti Jumalan ihmeellistä ja pyhittävää vaikutusta vain heteroliitojen kautta.
Muut ratkaisut ovat sitten epäpyhä uhka niille, jotka palvovat omaa erinomaisuuttaan valitsemassaan statushiererkiassa. Meidän Jumala ei hyväksy erilaisia.
Arkaainen ja fundamentalistinen uskonnollisuus palvoo vain samankaltaisuutta. Heteroliiton ylistäminen on näin nähtävissä jopa symbolisena epäjumalankuvan palvontana. Erilaisia halveksitaan ja tuomitaan, jotta tunnettaisiin turvallisuutta samankaltaisten seurassa. Luodaan keinotekoinen turvallisuudentunne ja heimoraja niitä toisia kohtaan, joita voi sitten vapaasti sääliä Jumalan hylkääminä ja saastaisina.
Suvun valta avioliittoa solmiviin ihmisiin kirkon avustuksella oli yksi perusteista Lutherin inholle kontrollia kontaan.
Toinen käytännön seikka oli se, että ihmiset luulivat kirkossa kuulutetun avioliiton jotenkin maagisesti muuttavan ihmistä, jopa pelastavan. Lutherin mukaan se oli epäjumalanpalvelusta. Mutta tätä magiaa myydään silmät loistaen ev.lut. kirkossamme.
Ensinnäkin, jos pohditaan Jeesuksen suhdetta institutionaalisesti säädeltyyn ihmissuhteeseen ja yhteisön säätelemään seksuaalisuuteen, hän kumosi sen arvoperusteet aika totaalisesti julistamalla seuraajansa vapaiksi institutionaalisista suhteista.
Seuratkaa minua ja heivatkaa helvettiin avioliitot ja sukujenne vaatimukset. Voiko sen kumouksellisempaa ja halveksittavampaa käskyä olla sen ajan lisääntymiskeskeisessä uskontokulttuurissa?
"Minkä minä sanon teille salassa..."
Jeesus kumosi käden viittauksella uskontokoneen ja sen traditionaalisen perinnedoktriinin konnotaatioehdot.
Yhteisö ei ollut enää jumala ja kaiken säätelijä.
Perinne ei ollut enää päämäärä. Toteemi oli ottanut hatkat kylän keskeltä ja joi elävänä viiniä syntisten kanssa.
Yksilön päämäärän rinnalla instituution ehdot eli (moraali)valtaa konstituoivat moraaliehdot (esim seksuaalisuudesta ja puhtaudesta) eivät merkinneet enää mitään. Alistuminen ei ollut enää korkeinta uskonnollisuutta.
Käsky kumota mm. sapatin määreen voima / identiteetin ehto uskonnolliselle juutalaiselle, mikä oli juutalaisille julmetun tärkeä määrittäjä, nimenomaan tosijuutalaisille jopa avioliittoa tärkeämpi.
Käskyä tuhota yhteisön institutionaalinen voima ja ehdottomuus Jumalan valtakunnassa - "joka on jo täällä". Käskyä tuhota ennakkoehdot ja rituaalimääritteet yksilöltä, yksilöiden yhteisöltä, Jumalan valtakunnalta.
Joten miten ihmeessä näin fundamentaalien sidosten hajottajana Jeesus olisi kunnioittanut jotakin heterosuhdetta tärkeämpänä kuin jotain muuta suhdemuotoa? Ei mitenkään. Kaikki Jeesuksen toiminnassa oli suunnattu tapojen ja statusten tuhoamiseen. Vapaus oli ase. Evankeliumi.
Ei pidä unohtaa, että ensimmäinen ja originaali Jeesus-kuva, jota piirrettiin Rooman katakombeihin, oli nuori pan-huilua soittava paimenpoika eikä mikään ristillä roikkuva raato.
Evlut kirkko olisi kirkkaasti vieläkin naisia hylkivä miesten ylpeä pappisseminaari elleivät Ruotsin humaani äitikirkko ja suomalaiset kulttuurijulkkikset olisi käyneet häkellyttävän aggressiivisesti suomalaisten piispojen tuomitsevia syrjintäpuheita ja väheksyntää vastaan. Kova paine syntyi ja muutosta sen johdosta.
Suomen evlut kirkko on unohtanut täydellisesti Lutherin kapinallisen peruseetoksen. Ihmiset eivät ole kirkkoa varten vaan kirkko on ihmisiä varten. Yleinen pappeus, muistaako joku?
Yksilöllisyys on ollut heimojen ja valtioiden uskonnollisten instituutioiden vallanpidolle aina vakava uhka ja sen periaatteen todellinen vihollinen. Niinpä uskonnolliset arvopäämäärät ovat aina pyrkineet yksilöllisen ratkaisun ja kokemisen väheksymiseen. Ja sen opilliseen arvohalventamiseen.
Seksuaalisuus on suomalaisissa kyselytutkimuksissakin iso ongelma ja ahdistuksen aihe nimenomaan uskonnollisuutta elämässään korostaville ihmisille. Uskonnon lupaama aseksuaalinen rooli systeemissä tuntuu kiehtovan joitakin ihmisiä turvasatamana - omia traumaattisia lapsuudenkokemuksiaan vastaan.
Jos lapsi saa hyväksynnän vanhemmiltaan vain epäseksuaalisena enkelinä, fiktiivisenä mielikuvitusolentona kuin joku pehmolelu, lapsi hyväksyy tämän halventavan väkivallan, jotta voisi edes jonkin verran ostaa itselleen hyväksyntää aikuisten julman ahdistuneen asenteen alta.
Heterosuhteen pyhäksi julistaminen liittyy mielestäni samaan defenssimekanismiin kuin jokaisella väkivaltaa neutralisoivalla lapsella. Lapsi useinmiten pyrkii neutralisoimaan pahan kokemuksen vanhemmistaan ja jopa unohtamaan vanhempiensa aggressiivisuuden tai välinpitämättömyyden. Idealisoiminen on yksi yleisin defenssimuoto lapselle, joka luo mielikuvitusvanhemmat liian kylmien muistojen tilalle.
Uskonto antaa ikäänkuin näyttämön uskovaiselle näytellä ikuisesti kiltin lapsen roolia, jotta ihminen voisi kokea fantasiassaan olevansa korkeamman olennon (ja yhteisön) laskelmoivan rakkauden arvoinen. Asiallinen viha vanhempia kohtaan ja oman ainutlaatuisuuden puolustaminen tuntuu jäsentymättömästi kasvaneelle ihmiselle liian piinalliselta psyykkiseltä tuskalta.
Aseksuaalisen identiteetin korostaminen on vaarattoman lapsen identiteettiprojektio, jatkettu defenssimekanismi.
"En ole vaaraksi vanhemmilleni, jos olen ikuinen lapsi"
"Minun seksuaalisuuttani ei ole loukattu lapsena jos en ole koskaan ollutkaan seksuaalinen olento"
Nimenomaan joulu on monelle ihmiselle uskonnollisin aika vuodesta, tai jopa ainoa uskonnollinen ajankohta, perhejuhla, juuri siksi, kun muistoissa lapsuuden perhe on pariksi päiväksi pystynyt organisoitumaan yhteisön unelmien mukaiseksi ihanneperheeksi. Muistogeneraattoriksi. Fantastiseksi perheeksi, velvollisuuksien ja haaveiden täyttymykseksi.
Joulunahan palvotaan nimenomaan pyhää perhettä luomakunnan ja pelastushistorian täyttymyksenä. Pyhä perhe on kuin todiste perheyksikön pelastavasta olemuksesta kaikkien ihanteiden ja toiveiden perustana.
"Neitseestä syntymisen" myyttiasetelma on aikuisten ihmisten luoman aseksuaalisen ihmiskuva-funktion eräänlainen paljastava rituaali, mytologisoitu lapsen konversioilmiö, "vaarattoman lapsen" myyttisen tulkinnan huipentuma; oidipaalisen tulkinnan ja väkivallan äärimmäinen neutralisointi ja torjunta.
Se, että Pyhä henki raiskaa Neitsyt Marian, joka on vieläpä tehty ihailtavaksi romanttiseksi myytiksi, patriarkaalisen oppression käänteiseksi romantisoinniksi (trauman neutralisointina), on esimerkillinen prosessi käänteistävästä traumatulkinnasta väkivaltaisen lapsuuden torjuvana käsittelytapana: lapsen kokema väkivalta on mielikuvien kultaamiseksi tulkittava aikuisten ihanteiden toteutumisena, kaikkien parhaaksi tehtynä uhritoimituksena; "Hän tahtoi minun parastani vaikka löikin minua, minun ja muiden parhaaksi, jotta minusta ei kasvaisi pahaa uhkaa vanhemmilleni. Aikuisen väkivalta on puhdistanut minut."
Ympärileikkus pojilla ja tytöillä on selkein esimerkki rituaalisesta kastraatiosta. Lapsi otetaan yhteisön suojelukseen ja omistukseen osittaisen mutta silti konkreettisen fyysisen kastraation kautta. Rituaalinen kastraatio on oidipaalisen antioidipaalinen osoitus, kuka yksilön seksuaalisuuden omistaa ja leimaa. Varsinkin tyttöjen kohdalla ympärileikkaus on todellakin kastraatio, törkeän silpova toimenpide klitoriksen poistamisena, joka muuttaa naisen seksuaalielämän peruuttamattomasti epäsensitiivisemmäksi.
Useissa heimouskonnoissa on ollut käytössä rituaalinen insesti, jolla luodaan heimonjohtajalle jumalallinen tila tabujen rikkojana, yli-ihmisenä. Heimojohtaja makaa faktuaaliseti oman tyttärensä kansanjoukon hurratessa. Hitler on yksi moderni esimerkki johtajahahmosta, jolla oli rituaalinomainen insestipakkomielle hyvin showluontoisena menettelytapana, äidin siskontyttären julkisena omistuselkeenä. Hän vetosi valtaa palvovaan yleisöönsä tällä hyvin primitiivisen tason alfauroselkeellä.
Uskonnollisten johtajien päiväunet aseksuaalisen "uskonnollisesta" neutri-ihmisestä eivät ole vain pelkästään "uskonnollisia" mielikuvia vaan psykologisia asenneongelmia ja vääristyneitä traumoja.
"Seksuaalisuuden syntiin" ja "perversioihin" liitetyt pelkofantasiat Jumalan vihasta ja pienen yksilön kelpaamattomuudesta ovat syntyneet pelkästään kultuurimme kasvatuksesta, jossa aikuiset ovat vihaisesti häpäisseet lastensa seksuaalisuuden ilman kasvattajan perusymmärrystä terveestä ja itsenäisestä ruumiskuvasta. Suomalaiset ovat ensin omaksuneet 700 vuoden aikana kirkon propagandan "pakana"-ruumiin synnillisyydestä ja sitten siitä on tullut kasvatussysteemin kautta itse itseään ruokkiva kirous.
Kirkko kiroaa seksuaalisuuden ja ruumiillisuuden uhkana - ja tarjoaa sitten ratkaisuna "armoa" kiroamilleen ihmisille vapahdukseksi. Mahtava bisnesidea.
Tuoreen "Piispojen perhe- ja seksuaalieettisen kannanoton" pääarkkitehti Piispa Eero Huovinen unelmoi nähtävästi myöhäiskeskiajan ehdottomasta tottelevaisuskulttuurista, jolloin yksilöt eivät etsineet omaa paikkaansa ja omia päämäriään vaan saivat hyväksynnän vain tottelemalla toteuttivat suvun, säädyn ja kuninkaan käskyjä.
Nyt piispa Huovinen kokee julkkishenkilöiden, aikuisten vapaan seurustelun ja parikokeilut uhkana. Uhkana mille? Että yksilö itse oivaltaisi rajoitteensa ja löytäsi oman elämänhallintansa oman elämänsä arvojen ja suhteiden kautta. Ymmärryksellä. Omalla vastuulla.
Kirkon helvettipitoinen käännytystyö ja syntikeskeinen ihmistulkinta on palvellut vain vallanhimoisia kuninkaita ja piispoja eikä sillä ole mitään tekemistä ikuisen Pyhän Hengen kanssa. On aivan turha katsoa ristiriitaisia, eri kirjoittajien kirjoituksia Raamatusta ja odottaa että Jumala olisi ilmoittanut absoluuttisen totuuden eri yhteisöjen seksuaalisuuskäsityksistä.
Ihminen ei voi tietää mitään absoluuttista totuutta Jumalasta. Varsinkaan Jumalan seksuaalisista käsityksistä.
Vain vainoharhainen luulee saavuttaneensa selvän tietoisuuden Jumalan todellisuudesta niin että voi tuomita toiset epäkelvoiksi rakastamaan toista ihmistä omalla tavallaan.
Luther nousi kapinaan kun paavi julisti omaavansa täydellisen tulkintaoikeuden Raamattuun.
Se kirkon valtaoikeusidea ei siis protestanteille kelpaa mitenkään itseymmärryksen pohjaksi. Mitään järjetöntä ei voi opettaa Jumalan sanana, siinä on Lutherin kapinan perusajatus eikä se ole mihinkään muuttunut. Mikään organisaatio ei saa olla uskon ehtona ja määrenä.
Seksuaalisen suuntautumisen esittäminen uhkaavana kapinana Jumalaa kohtaan on lapsellista ja pelokasta propagandasotaa. Rotuerottelua vainoharhaisten kirkkoisien hengessä.
Dogmatiikkaa vähänkään tunteva tietää, että historiallinen dogmatiikka on alunperin nopeasti sutaisten kyhätty, vapiseva ja huojuva ase. Hyökkäysase ja tuomionjulistus poliittisesti vääräoppisia, "erilaisia" kristittyjä kohtaan. Valtaa rakastavien kirkkoisien vastustajia vastaan.
Näin perinteisesti siis kirkko on ainoa "oikea" vene "Jumalan ikuisille sanoille", joiden tulkinta on kuitenkin historian saatossa huojunut kuin sumussa ruorijuopon kapteenin ohjaama Silja Line-bilepaatti saaristossa. Natsi-Goebbels luki myös innokkaasti katolisen yhdenmukaistavaa totuus-dogmatiikkaa ja kirkon inkvisition hallintakeinoja yksilöä kohtaan. Ne opit toimivat.
Monogaaminen avioliitto on aina ollut vain kulttuuriin sidottu organisaationäkemys.
Avioliitosta ihanteena tuli keskiajan jälkeen yksi uusi sidos kirkolliseen maailmankuvaan - vaikka alunperin kirkkoisät pitivät avioliittoa vain saastaisena myönnytyksenä heikkotahtoisille syntisille, jotka eivät voineet toteuttaa kirkkoisien aseksuaalista unelmaa epäruumiillisista, maailmanloppua fanaattisesti odottavista seurakuntalaisista.
Luterilaiset piispamme taistelevat homoteemaa ja humanismia vastaan vain viivytystaistelua koska pelkäävät vavisten kirkon fundamentalistista, korkeakirkollista siipeä. Piispat tekevät olonsa helpoksi myötäillessään kirkon vallanhaluisinta ja vihamielisintä oppositiota.
Näköjään vain ankara ulkoinen paine voi muuttaa kirkkoa vähitellen humaaniksi pois järjestelmällisestä syrjinnästä ja ylimielisestä valtakirkon identiteetistä. Kuten naispappeudessa kävi.
Piispat myös henkilökohtaisesti pitävät keskiaikaisesta korkean profiilin dramaattisesta synti-tematiikasta. Ketään piispaa ei eroteta ahneudesta tai lähimmäisensä halveksimisesta mutta oman elämänsä seksusaalisista valinnoista ja avioerosta kyllä toveripiispa erotettiin nopeammin kuin kolibrin pyrähdyksessä kukasta kukkaan.
Jos ei ymmärretä, kuinka suuri osa muinaisista kirkkoisistä oli seksuaalisuutensa hellenistisen ylimistöperhekulttuurin ja taloudellis-juridisen heteroperheellisen perintökulttuurin takia kieltäneitä kaappihomoseksuaaleja ja siis siksi ahdistuksessaan niin aktiivisia seksuaalisuuden vihaajia, ei voida ymmärtää lainkaan uskovaisuuden neuroottista perusolemusta ja "puhtausoppia" mm. suomalaisessa viidesläisyydessä ja samalla kirkon viidesläisten nuoristotyöntekijöiden seksuaalivihamielisessä nuorisotyössä.
Äiti Amman sentään jakaa armoa ja haleja tämän viikon ajan Kaapelitehtaalla kaikille. Fiilis on harras ja autuas.
Äiti Ammanin kulttiinkin liitty tragikoomisia piirteitä. Äiti Ammanin köyhät intialaiset kannattajat luulevat, että Äiti Amman ei pissaa eikä ulosta, koska on niin jumalallinen olento. Äiti Amman myös vihkii nyt suomalaisia opetuslapsia, jotka lähtevät hänen mukanaan palvelemaan ja mietiskelemään valaistumisen ehtoja Intiaan määrittelemättömäksi ajaksi.
.
Ihanteita on valtaisa määrä ja niin myös erilaisia häpeän luokituksia. On hienotunteisuushäpeää, kokonaisvaltaista huonoa oloa, häpeästä nousevaa estoisuutta, huomiotta jättämistä jne. Häpeällä on monet kasvot. - SavSan
Vanhoillislestadiolaisten keskustelu kirkkoherra Seppo Lohen haastattelusta Keskisuomalaisessa. Lohihan ilmaisi, että lestadiolaiset eivät tilaisi lehteä, jos sen päätoimittajana olisi parisuhteessa elävä perheellinen lesbo.
-751999.JPG)
Tekstit
