Jumalan Lapsia Mainostoimistojen Armosta

Helsingin seurakuntayhtymä ei luota taaskaan pyhään henkeen vaan mediamanipulaatioon.
Positiiviseen mielikuvamainontaan.

Käytä sydäntä - se tekee hyvää
- on heidän tunnuslauseensa.
Seurakuntavaalit tulee, mainonta tulee, siis.
Aina yhtä lämminhenkinen ja kotoisa.

Seurakuntayhtymä ei luota sydämeen, seurakuntayhteyteen tai kontakteihin. Helsingin Seurakuntayhtymä kaataa nyt rahaa 120 000 -220 000 euroa seurakuntavaalien mainontaa (yritän selvittää tarkkaa summaa). Mainostoimistot ja lehdet kiittävät. Tehdää kirkosta lämmin brändi, johon on helppo uskoa mutta jota ei kukaan viitsi todellisuudessa toteuttaa. Hell freezes.

Kirkolle on tärkeintä pitää yllä brändi, itse toiminta saa olla homeista rituaalipaskontaa, hartaan mielen onanointia.

Osallistumiprosentti on vaaleissa törkeän surkean minimaalisen mitätön - eikä sitä saada muuttumaan pikaisella ja kärsimättömällä, surkealla mainonnalla. Kirkon poliittiset toimielimet ovat erittäin tyytyväisiä omaan rauhaansa, kun poliittisten puolueiden vaikutuksella muokataan myös kirkkopolitiikkaa suurelta yleisöltä salassa.

Kunnallispolitiikasta dropoutit ja sinne pyrkivät pyörittävät kirkkoa.
Muutosta ei haluta.
Kaikkea muuta.
Mainonta on vain moraalinen valttikortti, kivakiva-kulissi, katsokaa "Kyllä me haluaisimme että ihmiset osallistuisivat kirkon toimintaan" vaikka kaikki kirkon toiminta on suojautuvaa, tympeää, pelokasta, ahdasta ja muutoskielteistä.

Kaikki muutoksesta puhuminen on tähdätty muutoksen estämiseen.
Kirkko on enimmäkseen kunnallispolitiikkaa maaseudulla.
Vaikka piispat kieltävät järjestelmällisesti ja ehdottomasti ettei kirkossa ole mitään politikointia.

Kaikki lyhytkestoiset ja rajoitetut toimikunnat kirkossa ja Helsingin seurakuntayhtymässä ovat suurieleisiä, hyperpositiivisia ja suuripuheisia "ajatuksia" mutta ne ovat vain shownumeroita. Mitään muutokseen aiheuttavaa ei päästetä tapahtumaan. Naispappaus tapahtui vasta kun yleinen viha ja ihmettely kirkon miesjumaluusoppia kohtaan kasvoi hurjaksi paineeksi ja ruotsalaisetkin piispat painostiva suomalaisia.

Rahaa ei tuhlata todelliseen nuorten itseymmärryksen ja eettisen ajattelun kehittämistoimintaan. Kaikki on puolivillaista ja puolitehoista mitä kirkossa tehdään. Kirkko on yhä katolisen kemoirkon kuva: valtapyramidin huippu on koskematon ja mielivaltainen. suomen työaikalait ja työlainsaadännöt eivät koske kirkon työntekijöitä.

Piispoilla on kaikki valta ja silti kun heiltä udellaan selkeitä muutosratkaisuja, he valittavat vinkuen olevansa vain heikkoja syntisiä kuolevaisia, jotka eivät voi enempää kuin muut ihmiset. He valehtelevat.

Itsellänikin on taiteilijana outoja kokemuksia kirkon muutoskielteisyydestä. Minulta tilattiin multimediateos jonka toteutustilanne sabotoitiin tahallisesti. Esitystilanteen Jäähallissa piti olla pimennetty tila - ei ollut. Kukaan ei viitsinyt vaikka asia oli sovittu. Minua katsottiin paheksuvasti, kun valitin asiasta. Eikä esitystilanteesta suostuttu tiedottamaan etukäteen eikä paikanpäällä "ettei taiteilijoille nousisi kusi päähän" - näin minulle sanottiin suoraan.

Luterilainen kirkko kuivuu yhä enemmän propagandalaitokseksi, jossa piispan suurin suru on kun "jumalan koti mennään polttamaan. " Kirkko roihahtaa tuleen kuin kuiva Porvoon tuomiokirkko kun sen verotusoikeus viedään. ja se viedään, koska EU ei tule kauaa hyväksymään uskonnollista valtioverolainsäädäntöä. Nuorten eksistentiaalinen eksyneisyys ja depressio ei paskan vertaa kiinnosta piispoja, joiden uusiin jalometallipiispansauvoihin Fellinimäisesti upotetaan jalokiviä (- tämä ei ollut vitsi).

Nuoria lähentelevät papit saavat jatkaa nuorisotyössä kun kirkkoherrat puhuvat vanhemmat olemaan nostamatta rikossyytteitä. On rikos nuoria kohtaan väittää seksuaalista lähentelyä vahingoksi ja leirihuumoriksi. Niin kauan kuin kirkko armahtaa itse itseään moraalittomuudesta ja laiskuudesta, niin kauan perustukset ja suomalainen perusluottamus murentuu pölyksi kirkkoa kohtaan.
Kunnes tulee loppu. Kirkolle.