Elokuvan julkaisuväittelyä - elokuvataidetta vai -teollisuutta...

Kulttuurikulma -ohjelmassa oli keskustelu.
Kohuelokuva "Riisuttu mies" ja käsikirjoittajan oikeudet... menetetyt oikeudet tuomarin ja tuottajien mielestä.

Wonderful. Tuottaja ja käsikirjottamisen proffa keskustelivat. Proffa oli vihdoinkin avoimesti käsikirjoittajien puolella ilman mitään suhteellistamista. Käsikirjoittaja on taiteilija
- vaikka tuottajat ovat potkineet taitavat kirjoittajat helvettiin suomalaisesta elokuvatehtailusta.

Tuon tuottajan mielestä taas käsikirjoittaja, joka luo elokuvan maailman, hahmot, tarinan ja juonen, on vain karjaa. Ettei edes ole takapenkillä samassa autossa kuin ohjaaja ja tuottaja. Käsittämätön asenne. Ihmekös jos epäuskottavat ja junnaavat suomielokuvat ovat pelkkää kesäteatterimeininkiä.

Kaikki on käsikirjoituksen varassa. Kaikki.
Helpoimmat ratkaisut eivät tee elokuvasta hienoa kokemusta vaan puuduttavan venyttelyn.
Elokuva ei voi ikinä olla kaikkien mieleen - suomalaiselokuvat yrittävät olla pirun valkoista pullaa.

Onko käsikirjoittaja taiteilija vai onko "uudistettu" tekijänoikeuslaki vain lainsäätäjien hyvänmielen suhaisu, jota tuomioistuimet eivät toteuta koska tuottajien bisnesfilunkioikeuksia on suojeltava rahan pyhyyden tähden ja kesäteatteridramaturgian rajatun tajun puolesta.

Mutta

Onneksi olkoon, Veli-Pekka Hänninen!
Työ ja tuskasi palkittiin -tavallaan. Käsis, jonka suomalainen tuottaja raiskasi "Riisuttu mies"-kesäteatteriuhoiluksi, ilman lupaasi (vaikka rahoitus tuotannolle oli jo kunnossa), kuvausoikeudet myytiin nyt alustavasti Britteihin rahoituskierrokselle "Dressed up as a priest".
Word, man.