En olekaan hullu

Luotan vaistooni.
En pelkää pimeää.
En pelkää pyörällä kaatumista. (- tietysti sitten jälkeenpäin kylläkin)
En pelkää pimeässä hyökkääviä koiria. (- tietysti sitten jälkeenpäin kylläkin)
En pelkää psykopaatteja vappuna. (- tietysti sitten jälkeenpäin kylläkin)

Mutta pyöräilyä olen pelännyt - kypärän kanssa.

Kaverini ovat pitäneet minua taikauskoisena, neuroottisena tai ylimieleisenä huimapäänä.
Mutta pelkoni on ollutkin aiheellinen. Vaistoni on toiminut.
Tutkimuksen mukaan autoilijoiden suojeluvaisto häviää dramaattisesti kun vastassa on pyöräilijä röyhkeän itsetietoisesti kypärä päässä.

En olekaan hullu.


Luottakaa vaistoon, joka ei nyt suoraan loukkaa ketään ihmistä.
Jokainen, joka on ajanut vanhalla Nelostiellä keskiSuomessa venäläisten rekkojen kanssa, voi aavistaa mistä minä puhun. Kaksi kertaa vasito on pelastanut minut. En ole taakse vilkuilija mutta pari kertaa olen vilkaissut ylämäessä takaa tulevaa russianrekkaa, jonka tasapainoton takavaunu heittelehtii sivuttain kahden metrin verran. Olen ajanut jorpakkoon ja pelastauntunut hyvin ikävältä kohtalolta. Se näky on kuin elokuvista, pelottavin kokemus mitä on ollut hullujen koirien ja naisten lisäksi.


(*Tupakoitsijat, tupakointi loukkaa ja tappaa muitakin ihmisiä, se ei ole niitä vaiston ja vapauden kysymyksiä. Astmaatikot voivat kärsiä kolmekin päivää tupakansavun jälkikirouksista... )