Homo religiosus - ja hämmästynyt lisensiaatti

IS " ... yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Tuija Ketola yllättyi siitä, että ennustaminen on edelleen (suomalaisilla) tiukasti kietoutunut maagisiin ja uskonnollisiin uskomuksiin."

Minä en yllättynyt.

Yllätyin kyllä, kuinka tutkija voi olla niin ahtaan rationalistisen kulttuuriharhan kyllästämä, että uskoo ihmisen muuttuneen moderniksi.

Että ihmiset ostavat kännyköitä järkisyillä.
Että mainokset liittyvät kulttuurin kehitykseen.
Että politiikka olisi enemmän ja enemmän ideologiavapaata.
Että tulevaisuus olisi moderni ja erilainen. Nyt jo.


Minä paljastan salaisuuden.

Ei ole modernia ihmistä.
Ihminen ei muutu.

ihmisyyteen suhtautumista voi muuttaa.
Olosuhteita voi muuttaa ja epätoivoon ajavia vaikuttimia voidaan poistaa humanistisen ihmiskuvan ja hyvinvointiyhteiskunnan kautta mutta ihmistä ei voi muuttaa fundamentaalisti.

Kilpailuyhteiskunta on taisteluyhteiskunta.
Kamppailu teroittaa.
Kamppailu tehostaa.
kamppailu pitää varpaillaan.
Vähään tyytyvä on kauhistus.
kamppailu tuhaa perusluottamuksen.
Heikkoutta halveksitaan ja vahvuus, voitto ja ylimielisyys nostetaan ihailun kohteeksi. Paluu biologisiin ja alkeellisiin kilpailuolosuhteisiin saa aikaan saman mitä nälkä, jatkuva uhka ja terrorisoiva alfauros paviaaneilla.

Paluu maagiseen maailmankuvan.
Menestyksen mitareihin ja jumalien suosikkeihin.
Mutta siis tästä maagisesta kipeän eheyden todellisuuskaipuusta
ja ihmisen muuttumattomista havaintotavoista...

Suomalaiset haluavat uskoa ettei todellisuus repeäisi.
Että yksilö voisi uskoa elämänhallintaan.
Että yksilö olisi hyväksytty yhteisön hyväksymien sääntöjen ja uskomusten kautta.
Että yksilö voisi olla osa suurempaa merkityksellistä tarinaa.
Ettei yksilö ole yksin.

"...Ennustajalla käyminen liittyy mystiseen maailmankatsomukseen."

Että on suurempia voimia.
Että jokainen voi olla voittaja tahdonvoimalla.
Että todellisuutta voi manipuloida.

Että hyväksynnän voi ostaa välineellisesti.
Muoti, pörssi, kirkko, Hesarin kriitikot.
Että yhteiskunta arvostaa yksilöä sinänsä - kunhan olet menestynyt.
Että rahaa saamalla ja rahaan tukeutumalla voi säilyttää omanarvontunnon.
Että omaa seksuaalisuutta määrittää kumppanin seksuaalinen arvo yhteisön haluhierarkiassa.

Että on maagisia ratkaisuja,
millä selittää toisten häviö ja toisten menestys,
jos humanistinen ihmisyksilön arvostus hylätään.

Menestysteologiassa menestys on ainoa merkki ja siis todiste Jumalan siunauksesta. Jumalan omat menestyvät koska ovat Jumalan omia - ah kehäpäätelmiä. Menestysteologian eurooppalainen isä oli Calvin. Kun hän päätti perustaa Jumalalle pyhitetyn fasistisen kirkkovaltion, hän hukutti Jumalan kunniaksi 200 kevytkenkäiseksi leimattua naista Geneve-jokeen. Hän oli työhullu, hän hallitsi persoonallisuushäiriötään ja psykoottisia ongelmiaan nukkumalla vain kolme tuntia yössä ja huhkimalla niinkuin hullut huhkii.


Jos ihmisen vapaus määritellään vain rahan ja muotihyödyn kautta, vapaudesta tehdään vankila. Vapaus ei ole silloin kannustava vaan ahdistava, neuroottinen pääomavapaus. Uskomusten pörssi uskomusten varassa, ei ihanteiden.

Jorma Ollila´n pseudohumanistiset puheet yhteiskunnan tilasta ja hyvistä toimintakykyisistä resurssiyksilöistä ovat karmeita resurssiajattelun tuotoksia. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä kun ylityöollila, aasialaisten hikifarmien hyväksyjä ja alipalkattujen insinöörien vedättäjä leikkii humanistia juhlapuheissa.


Homo religiosus.
Ihanat harhat.
Yhteiset toivekuvat.
Siis ihmisen perusluonne.

Tämän Blogitekstin otsikon hihitteliöille tiedoksi että "uskonnollinen ihminen"-nimike ei ole minun keksimäni. Se on peruskauraa sosiologiassa ja uskontotieteessä. Sosiologien ja neurologienkin mukaan ihmisen olemassaolo on aina identiteetin varassa. Ja identiteetti on aina uskon varassa. Ja usko uskomusten, maailmankuvan ja ihmiskuvan varassa. Useimmat ihmiset haluavat hinnalla millä hyvänsä eheyden kokemuksen. Että kaikki on ymmärrettävää maagisten selitysten kautta, loogista, perusteltavaa, jaloa, selitettävissä hyväksyttävästi jne.

Neitsyt Maria on hierarkisen harhaihanteiden, neuroottisen loogisuuden huippu ja irvikuva.
Bulimianeitsyt-mallien esikuva.
Tavoittamattomuus. Täydellisyys.
Ihannekuva.
Naisellisuuden epänaiseus.
Ihana harha.

Mystisyys ei koskaan katoa.

Kaiken se kestää, kaiken se uskoo.
Kunhan ratkaisu on miellyttävä ja epävarmuuden poistava.
Lupaus täydellisestä vallasta ja olemuksesta.

Sarasvuon rationalismi on selkeimpiä esimerkkejä rationalismin hyväksyttyyn moderniin muotoon kätketystä mystisismisstä. Että jokainen voi olla voittaja. Että kilpailua korostamalla korostetaan yksilön ihmisarvoa. Että kamppailun kielikuvilla ja hierarkisilla lähtöajatuksilla on mahdollista humanistinen ihmiskuva.

Ihminen haluaa neuroottisesti hallita kohtaloaan.
Neuroosi on eheyden pakonomainen kompulsio
- jatkuvan pelon alaisuudessa.
Ihminen haluaa neuroottisesti olla hierarkisesti menestynyt ja sitä kautta "kiistämättömästi" hyväksytty.
Todistetusti parempi ja tärkeämpi kuin ne, joita ei hyväksytä.

Muotiin uskominen on vain neuroosin yksi muoto.
Brändituotteet ovat yleisin neuroosi länsimaisella ihmisellä
- eli kun erottautuva Luxus = hyvinvointi.

Peliteorioissa päämäärään käytetätään aina välineitä.
Se voi olla toinen olento.
Se voi olla oma viritetty olemus, metaväline, itse itsensä ehdollistaminen ja ylentäminen.
Se voi olla uskomus.
Se voi olla pelko.

Ihminen on häpeäpakoinen olento. hintaan mihin hyvänsä. Jos kulttuuri muuttuu häpeäpainotteiseksi (kuten Ollilan puhe kyvyttömistä nuorista luuseresta), niin häpeän ulkoistamisesta tulee kulttuurin päätehtävä. Kulttuurista tulee silloin fasistinen kuolttuuri. Häpeää tuottava ja häpeää pakenevä. Häpeällä motivoiva ja häpäisyyn kykenevä häpeäkulttuuri.

Ihminen haluaa tietää mikä on in, mikä on tavoiteltavaa, jotta voisi olla hyväksytty "yleisesti" määritellyssä pelissä. ja se on siis kehäpäätelmä: jos haluaa tarkkaan tietää oman arvonsa pelisysteemissä, niin haluaa uskoa pelisysteemin todellisuuteen, jotta saisi sen kautta arvonsa, jotta voisi tietää arvonsa kun arvon määrää vain hierarkiaa luova pelisysteemi.

Nisäkkäät ovat addiktoituneita pelien pelaajia - jos elämän kuula on ruletissa eikä muuta humanistista arvosysteemiä ole. Hierarkia on pelien äiti. Selviytymiskamppailu. Kiihottava, motivoiva, jännittävä, selkeä, kuluttava, uuvuttava, karsiva. Ryhmässä täytyy tietää paikkansa tai olla pohjasakkaa. Eikä kukaan nisäkäs halua olla pohjasakkaa vaan in, haluttu, todellinen arvostettava olento.

Kun resurssit vähenevät yhteisössä, hierarkian tarkkailu ja merkitys kasvaa. Luonnon laki.
Nisäkkäiden luonto.
Mutta ei tarkoitus, syvin olemus.

Todellinen mystiikka on magian neutralisoiva ymmärrys.

"Uskonto" on neuroosi.
Mikä tahansa voi olla uskonto.
Kun ihmisarvo on vapaasti kelluva kuin pörssiosake.
Tuntematon ahdistaa ihmistä.
Siksi kaikki on määriteltävä, luonnollisesti - ja luonnoton systeemi luotava.

Neuroottisesti, äärimmäisen subjektiivisesti.
Mitä suurempi aukko, sitä hurjempi vimma.
Mitä suurempi valhe, sitä enemmän siihen voi tarrautua uskolla ja harhaisilla kokonaisselityksillä
Biologisesti kaikki nisäkkäät tavoittelevat menestystä.

Uskottava vaate, titteli, bodishape, keittiöremontti, eksoottinen safka
on krediittiä, valuuttaa.

Raha rauhottaa. Koska olet resurssien voittaja.
Muista välittämättä.


Mutta humanistinen tietoisuus korkeamman tason riittävyydestä ja olemisesta on jotain aivan muuta. Sitä voi kutsua humanistiseksi harhaksi mutta sen päämäärä on jotain luonnollisempaa kuin luonnon lait ja biologiset puute/tyydytys-feedback-systeemit.

Humanismi on uskomattoman väärinkäytetty termi.
Humanismi on arvovalinta, jossa ihmisen kilpailuviettiä tulisi kanavoida rakentavasti. Ihmisluonto on aivan toinen asia. Ihmisluonto on kilpaileva, valehteleva ja itsekäs.

Todellinen humanismi perustuu...

paradoksille.
Että arvo syntyy tyhjästä.
Ihmisarvo. Kiistämättömästi.

Mutta rationaalisesti perustarpeita kunnioittaen.
Ihmisarvon paradoksi. Homo gnosis. Tiedostava ihminen.
Oman onnensa määrittelevä ihmisyys.

Että yksilöiden on vain ensin uskottava että jokainen yksilö on yhtä arvokas. Että uskonto on uskon vihollinen. Että instituutio voi olla suurimman epätoivon merkki ja suurin kadotus yksilölle, joka ei uskalla etsiä omaa ihmiskuvaansa ja arvomaalimaansa ilman tuomion rajoja.

Humanistisessa arvoratkaisussa ja perspektiiviharhoista luopumisessa "luxus" ja "voitto", hierarkisen häviämisen uhan rituaalinen selättäminen ei ikinä voi olla hyvinvoinnin tekijä vaan perustarpeiden, hyväksynnän, vapauden ja kunnioituksen antimaaginen perustus. Todellinen humanismi on olemuksellista, ei imaginääristä onnistumisen mielikuvia maagisen pelin ja hierarkian kautta.

Mika Waltari koki jokaisen kirjoittamansa kirjan jälkeen itsensä hajonneeksi persoonaksi ponnisteltuaan yli-inhimillisesti samaistuessaan luomiinsa olentoihin toisesta ajasta ja ulottuvuudesta. Hänelle lääke ja smurffiterapia, libidoelvytys oli juoda perseet pultsareiden kanssa ympäri kesäistä Helsinkiä. Ja nukkua ruusupensaiden takana Kalliossa. Muista, että jokainen meluava pultsari voikin olla Mika Waltari, joka on antanut kaikkensa ja ylittänyt yksilöllisyytensä rajat antaakseen jotakin suurempaa muille. Objektiivista, yhdistävää mystiikkaa. Luovuutta.

Humanistinen ego.
Jotakin Jorma Ollilan kilpailuegoa paljon suurempaa.

.