Erään juhannusyön syntiinlankeemustarina

Juhannus takana.

Vapautettuna vai riivattuna?
Kuinka Juhannus sujui?
Rennosti? Vapautuneesti? Kirotusti?

Onneksi olkoon.
Ihan mistä kokemuksesta tahansa.

Mikael Agricola manasi pakanoiden hedelmällisyysbileitä ja juhannusiloja, koska esi-isämme viilettivät pakarat paljaana hedelmällisyysriiteissä pitkin peltoja ja mättivät mättäillä olutpirtelön voimalla. Olettehan nähneet elokuvan "Andrei Rublev"?


Vapautettuna vai riivattuna?
Juhannustaikaa.
Ei. Epäonnistunut pako todellisuudesta.
Todellisuuden demoninen invaasio juhannusautuuden läpi...

Tämä on tarina.
Vietin juhannuksen saaressa.
Idyllistä. Saarella oli nuoria ja vanhoja, rampoja ja ripeitä, ja lato tanssilavaksi jopa valmiiksi muutettuna sekä elämälle katkera saaren vartija, talojenmies.

Tässä on hyvät draaman ainekset. Mitä tapahtui? No? Varmaan jo jotain aavistatte. Ei mitään niin dramaattista. Mutta Kaikki oli mahdollista. Lämpimin Juhannus 20 vuoteen. Leppeä tuuli. Saari tuoksujen laineilla. Outoja lintuja vihreän heinikön sinertävässä aallokossa.

Porukka halusi bailata hieman perinteisemmällä tavalla latotanssijaisia. Davea mankalta ja muita melankolian taitureita.
Bileet käynnistyivät.
Yö tuntui ikuisen kiertokulun hauskalta ja hassulta ilmentymältä. Jopa aika nuoretkin trenditeinit halusivat kokeilla rennompaa juhannusfiilistelyä tanssien pimeässä ladossa... ei mitään suurta, ei mitään ihmeellistä mutta suunnittelemattoman juhlan ja kokoontumisen outo sattuman hurma.

Kunnes kuvaan astui kuningas katkeruus ja kateus.
Saaren känninen vartija, paikallinen Agricola, uskonpuhdistaja, isä syyllistäjä, vittuileva valta, laittoi bileet poikki, koska jonkun olisi pitänyt maksaa yhtäkkiä ladon käytöstä, vaikka oli avainten herra ensin meidät sinne kutsunut.

Bileet olivat liian onnistuneet, liikaa onnellisia, liian onnellisia hämyisen yön nojailijoita - hänelle jumalan miekalle tuli ilmiselvästi paha olo muiden hyvästä olosta.

Meinasin jatkaa draamaa perisuomalaiseen tapaan, aivan ja siis vetää avainten vartijaa tyypillisesti turpaan juhannuskokkojen tuikkiessa saaristomaiseman keskellä. En sitten ihan niin oidipaalisesti jatkanut tarinaa, olisin joutunut murhasta linnaan sillä verenpaineella ja näillä muskeleilla. Olisi ollut liian klisee hakata henkeä hengettömästä irti. Halusin kuitenkin leikata Johannes Kastajan pään irti. Pakanan raivolla ja ilolla.

Mikä juhannus.
Ei mitään ihmeellistä.
Vain taas karkoitus paratiisista.

Muutenkin sitten niin sitä tavallista suomalaista syntiinlankeemusta, humalaisten ihmisten muuta tyytymättömyyden sönköttämistä pisteeksi iin päälle. Niinpä. Intensiivinen antikliimaksi takaa suomalaisen peruskokemuksen elämän arvaamattomuudesta, toiveen turhuudesta, riittävyyden pelosta, vetäytymisen ikuisesta kiertokulusta ja onnen turhasta haaveesta - kaikki perisynnin rauhoittavasta hysteriasta, luterilaisesta itsesäälihysteriasta.

Paskat mitään kannattaa olla onnellinen tai huoleton, vedä ainoa sallittu olemuksellisuus, turtumuksen viitta ja ole kunnon kansalainen, tyytymätön, epäimpulsiivinen, kaavoitettu, totteleva, rajojaan ihaileva, mielivaltaista rankaisua odottava. Kunnon velvoitekansalainen, vain velvollisuuksia odottava, muutoksia pelkäävä mutta niitä vannova, tämän hetken hylkäävä.

No, jatkoin sitten juhannusyötä vieläkin perinteisemmin kaverikulttuurini mukaisesti ja jutustelin toisen teologin kanssa leppoisasti maailman halki grillin ääressä. Ahmimisen onneen myös tuleen turvautuen.


Mutta yö ei ollut enää valoisa.
Lintujen läkähtyneet reviiriuhohuudot kuulostivat teurastettavien kiljahduksilta, tshetseenilasten uikutukselta. Taas muistin tshetseenien teurastamisen ja raiskaamisen rajan takaa. Sota ei ole loppunut, tuntemattomat sotilaan silpovat tuntemattomia vihollisia, sotaa ruokitaan, suojellaan diplomatialla, ihmistä häpäistään, viattomuus kielletään ja muumimammapresidenttimme ei vaivaa YYA-Kekkosen reaalipolitiikan haamun siunaamaa Putinia turhalla pasifismilla tai ihmisoikeuksilla.

Oi Suomi
yöttömän ihanan
kalsea kaste unettava.
Paljon lupaava.
Menneisyytensä unohtanut.
Hyvinvoinnin unelma
kärsimyksen rauha.
Kiljuvan lapsen kasvattaja,
lohduttomuuden siunaaja.
Onnesta täytyy maksaa ennakkoveroa.
Unohtamisesta täytyy maksaa.
Onni täytyy uhrata.
Paikka lunastaa.
Pelko täyttää.
Väkivaltaviihteestä nauttia.
Opiskeluaikaa lyhentää.
Kansakuntaa ahdistaa.
Kekkonen ei ole sairas, hän vain haisee pahalle.
Seitsämän veljestä pakottaa pedoille aviopuolisoiksi.

Milloin julkisuuteen tulee se venäläisten sotilaiden raiskausvideo, jotta muumimammamme uskaltaisi urheasti uudenvuodenpuheessaan paheksunnan hyväksytyllä voimalla puhua sodan kauhuista - vihdoinkin ilman mennyttä aikamuotoa, ilman oksettavaa nostalgiaa.

Jopa juhannusyö voi olla sotaa.
Pettymys on sotaa.
Pettäminen on sotaa.
Rakkaus on jatkuvaa sotaa.
En varautunut siihen. Vaikka luin Charles Bukowski a.

Olemmeko varautuneet menneisyyteen?
Menneisyyden vaikutukseen nykyhetkessä?
Sotatraumojen kertautumista jokaisessa uutisartikkelista suomalaisista kohtaloista.
Jokaisessa juhannuksessa. Jokaisessa joulussa.
Suomi on sotaa ja sodalla käännytetty, sodalla muokattu, sodalta kuitenkin sensuroitu.
Sarasvuo on sotaa ja sota työllistää sarasvoita.
Isoisäni oli Kekkosen kanssa samassa teloituskaartissa lahtaamassa nälän ajamia köyhiä kapinoitsijoita sisällissodan psykoosissa. So not cool.

Loma voi olla sotaa.
Vertailua. Kilpavarustelua.
Hyvinvoinnin sotaa.
Kansakuntamme on häpeän ja sairaalloisen ylpeyden rokottama.
Loman onnistumisreferenssien, rentouden mittaamisen, vertailun ja todistelun ahdistama, pätemiseen aina valmis amnesian jumalattaren kiroama.
Lemminkäisen insestikansa.
Aikuisten lasten synnyttäjä.
Olemme työhullua, itsetunnotonta kansaa, jossa onni on omistuksellinen häpeän predikaatti, joka ei kasva jakamalla. Omistamisen, itsetyytyväisyyden ja eristäytymisen autuus tuntuu olevan ainoa lohdutus ihmisille.
Pelkojen ruokkiminen. Nokia-brändi über alles.

Yli 30 prosenttia suomalaisista on huolissaan puhtaan sukurutsaisen perinnöllisten sairauksien kalvaman arjalaisen rotumme säilymisestä kansainvälistymisen seurauksena. Mutta huipputeologian geneettinen manipulaatio sallitaan kieron geeniperintämme puhdistumisen ehtoolliseksi. Aikamoista rotuoppia aina vaan kansakunnan syntiä kyntävässä takaraivossa. Puhtauden neuroottinen mania, pelastettujen leimaa kerjäämässä, kristillinen tittelikulttuurimme. Työmoraalia ilman moraalia.

Kristinuskon pakkovalistus ja puhtaus-/häpeäkulttuuri, aivopesu tuhosi nähtävästi hyvin alkuvoimaisen kulttuurimme, jossa ei ollut häpeää. Kiitos Ruotsin kuninkaan Nykyisin olemme häpeäkulttuuri, siinä missä Japani, itsemurha ylpeyden viimeisenä turvana. Tyytyväisyyden ruotsalaiset pitivät itsellään kulttuuriraiskauksessaan, sitä eivät tänne meille pakkosyöttäneet. Vain helvetin esikartanoita, helvettikuvilla täytettyjä kirkkoja hitech-junttien ja Zarasvuo-demonien motivoimiseksi.

Maya-kansan shamanistinen kultuuri on muuten aivan samaa juurta kuin meidän ugrilainen shamanistinen kulttuurimme. Kun naiseksi pukeutunut mies oli suurimpien salaisuuksien löytäjä, kirouksien poistaja, sielueläimen armoilla.
Maya-kulttuurin kalenterin maailmankauden loppu lähestyy.
Eikä sitä voi olla huomaamatta.

Kadotuksen pelossa on turvallista tuntea riittämättömyyttä.

Omahyväisyys on nyt hyväksyttyä mutta itseensä tyytyväisyys ei.
Menestyminen innovatiivisesti on in mutta kokeilevuus ja luovuus on jotain syvästi halveksittua - sponssaaja Nokia määrää nykytaiteen museon teknomyönteisiä taidelinjauksia ja taiteen täytyy olla sisustusta korostavaa. 80-luvun pastellitaide ulostuu taas taidegallerioihin.

Mutta muinaissuomalaisilla naisilla ei ollut harhaluuloja suomalaisista miehistä.
Lasten biologista isää harvoin tiedettiin taloyhteisössö ennenkuin tanskalaiset munkit ja paavin sotilasstrategiat saivat meidät häpeämään kaikkea, mihin olimme olleet tyytyväisiä Mesikämmenen kansana. Vihtahousustakin tehtiin saatanan nimike vaikka se oli jumalamme Karhun lempeä lempinimi. Olimme Karhun palvojia, äitikarhun synnyttämä kansa, ainoa kansa, jonka itsetuntoa viikingit pelkäsivät eivätkä saaneet miekallakaan täältä tukikohtia.

Maailman vanhin olutmäski on löytynyt Suomesta ja se kertoo paljon, mikä oli hippikansamme perussävel tuhansia vuosia. Kunnes meidät opetettiin polttamaan noitia juhannuskokoissa.

Kuunelkaa Beckiä ja meditoikaa sen parasympaattisen melankoliamusiikin kautta alakuloisen kansamme ylpeää itseväheksyntää, menetyksen autuutta ja riittämättömyytemme kompleksiansan kompensaatioita - taas yhden Juhannuksen menettäneinä ja suorittaneina. Mitä toivoimme? Jäikö toivo jonnekin vai säästimmekö taas toiveissamme viisaasti?

Onnistuminen on tuotteistettu.
Onni on tuotteistettu.
Paljonko tämä maksaa?
Suunnittelimmeko lomamme?
Onko takataskussa onnistuneiden lomien CV?
Säästimmekö taas itseämme onnistuneesti nyt-hetken ohi?
Onnistuimmeko lomassa?
Oliko hyvä suoritus?

Turhia odottamatta.


http://beck.com/

"Something always missing..."

.

Depressiiviset sankarit - John Irving sankarinsa etappimaassa

John Irving on vierailulla Suomessa.
Hän ottaa suomalaiset faninsa ilolla ja innolla vastaan...



John on yksi suuria kirjailijoita. Ei mikään kepeä kirjailija sumuttamassa tekniikkakikkailulla sisällön puutetta.

Suomalaisen köyhän kirjallisuusskenen ylihypetetyillä wannabe-kirjailijoilla ja kirjainten esteettisillä rasvaajilla on yksi tärkeä asia opittavana Johnilta. Hänen tarinansa ovat uskottavia - vaikka ovatkin Fellinimäisen liioiteltuja. Vakavia, vaikka ovat naurettavia. Eheän kipeitä - henkilöiden kipeys ja neuroottisuus eivät ole efekti vaan kunkin hahmon kokonaisuus ja ristiriitojen kantava johdonmukaisuus on henkeäsalpaavaa kirjallisuutta. John ei ole unohtanut kreikkalaista hybristä päähenkilöiden egon rajojen löytämisen odysseijana.

Hän kertoi tänään Akateemisen yleisöhaastattelussa että emotionaalisesti hänen tarinansa ovat todella tosia. Tarinoiden kokemus, elämyspohja on hänen elämästään vaikka tilanteet ja tarinan kuljetus ovatkin fiktiivisiä päähenkilön tarinaan sovitettuina.

Ja 800 sivua painavaa viihdettä.

Vaikka hän tekee perusteellisen arkkitehtonista työtä juonen yms suunnittelussa ja hahmottelussa ennen ja kesken kirjoittamisen, hänen keskivertoisimmatkin teoksensa ovat klassikkoja. Ikuisia. Suuria kantavia jännitteitä omituisen sattumanvaraisissa ja inhimillisissä sattumissa. Suuren kerrontavirran loogista kuohuntaa kehystettynä mutta silti elävän poukkoilevaa tilannekomiikka ja yksityiskohtien kautta eläytyvää kerrontaa.

Irving ei ikinä päästä nyt-hetkestä irti. Kokemus ei huku kertaakaan kirjailijan esteettisen runkkausimpulssin takia.

Jos uusimmasta kirjasta ihmettelette esim päähenkilön ajoittaista pukeutumistapaa (lukekaa kirja) niin sekään ei ole loppujen lopuksi kirjailijan mielikuvitusta vaan Johnin isoisä on ollut suora esikuva tälle taipumukselle. Kirja on päähenkilön hahmossa ehkä eniten Johnin omaelämäkerrallisinta aineistoa. Molemmat ovat kasvaneet tuntematta isäänsä ja kummankin äiti on kieltäytynyt kertomasta isästä pojalle.

Tärkeintähän nyt on tietysti Lordin pelastamassa kulttuurissamme että tässä uusimmassa kirjassa viitataan Suomeen ja käydään Suomessa. Edellisessäkin kirjassa viitattiin Suomeen. Muistaakseni parissa muussakin kirjassa viitataan Suomeen. Muistaako joku, onko näin? Kommentteja. - Olen muuten aina katunut sitä etten aloittanut yleensä kirjaamaan ylös kaikkien näkemieni elokuvien ja kirjojen viittauksia suomalaisiin sillä se on aika värittynyt kuva oudoista suomalaisista. Surkeaa on se että koska suomalaiset maahanmuuttajat välttäääkseen venäläisen juntin leiman luvatussa maassa melkein järjestään muuttivat silloin sukunimensä ruotsalaiseksi. Siksi useinpien elokuvien ruotsalainen itsemurha- ja tukkimies vitsailut kertovat siis suomalaisista (Ruotsissa on ollut maailman alhaisin itsemurhatilasto).

No okei, on John Irving symppis ikinuori, on toki...

"...so, why do you want me to feel so old?"

Kirjailijaa alkoi naurattaa kun joku suomalainen fani kaivoi kassistaan kaikki Irvingin vanhat kirjat signeerausta varten. Irving kauhistui vanhimpien kirjojen julkaisuvuosilukuja.

John Irving

Irvingin haastattelu Hesarissa HS

Naisten kasvattama mies

Video interview Comedy central

-Daily Show: Celebrity Interview - John Irving;

John Irving talks about his new book "Until I Find You."

Audio interviews

FROM THE AUTHOR
-a kind of laughter-against-pain thesis

Kuvien tekijänoikeudet kuvaaja Arhi Kuittinen.
All copyrights reserved. Julkaisu kielletty ilman lupaa.
Kuvia voi tilata - kuvia on myös lisää.

Antikristuksen synnyttäjäehdokkaat kannattavat keisarinleikkausta

Amerikkalaisten fanaattinen magiauskonnollisuus ei ole huvittavaa, vaikka siitä huvittuu aina pakostakin, uudestaan ja uudestaan.

6.6.06 päivänä ei tapahtunut paljoa mielenkiintoista mutta sitä edellisenä 5:s päivä kuudetta tapahtui jenkeissä tavallista enemmän synnyttäjien vapaaehtoisia keisarinleikkauksia. Nokkelat lukijat jo arvaavat mikä on juonen nimi. WASP-mamit pelkäsivät synnyttävänsä lapsensa antikristuksen 666-päivänä.
Tuo on jo niin rivoa uskonnollisuutta, täydellisesti pelkojen ohjaamaa magiakulttuuria, että pahempaa esimerkkiä ei oikein voisi keksiä.

Ajatus että lapsen voi leimata pahaksi jo syntymältään on yksi perinteinen henkisen väkivallan psykologisista ratkaisumuodoista, johon valitettavan moni epäpätevä ja aggressiivinen kasvattaja turvautuu (ilman antikristusmyyttiäkin). Lapsen likaisuuden ja pahuuden määrittäminen moraalisilla uskomuksilla on totaalista henkistä väkivaltaa kuten esimerkiksi neitsyyslupauksen markkinoiminen nuorille kouluissa. Rehtorit, älkää uskoko saastaisia puhtauslupausintoilijoita, jotka maanisesti siivilöivät hyttysen mutta nielevät kamelin.

Demonisen todellisuuden manaaminen on tälle kasvavalle, kansainväliselle konservatiiviselle hyökyaallolle elintärkeää.

Fanaattisuus tulee kasvamaan Suomessa elintasoerojen kasvaessa automaattisesti ja väistämättä, sillä ihmisten eriarvoisuuden "hyväksyminen“ yhteiskunnallisena tilana ja kapitalistisen ihmisarvon "itseisarvona“ vaatii ehdottomasti myös fundamentalistisen maailmankuvan maagisine uskomustukipylväineen. Tämä on ilmion sosiologinen taustakuvio. fundamentalismi jyrää armottomassa kapitalismissa.

Uskoisitko, jos sanoisin että erehtymätön kristuksen sijainen on ottanut jo sanojaan takaisin? Ällistyttävää mutta totta. Antikristus on todella lähellä. Katolinen paavi kun on imaissut sanojaan takaisin kondominkäytön syntisyydestä niin että se sallittaisiin ja jopa kannustetaisiin jo "saastuneille“ HIV-persoonille tai saastaisten kanssa seurusteleville. Jos joku lukijoista ei tiedä, niin katolisen kirkon virallinen dogma (eli oppi) paavista on, että hän on erehtymätön. Ja silti hän voi muuttaa oppia. Se on pyhä mysteeri, ehtoollisen veren juontia ihmeellisempi.
Ja tiesittehän, että paavin istuimessa lukee todella "Kristuksen sijainen“, noin niin kuin varmuuden vuoksi tietämättömille. Suomessa siitä joutuisi valitettavasti suljetulle osastolle, jos kertoisi aamumiitingissä työkavereille, että on Kristuksen sijainen ja haluaa työpöydälleen siitä kyltin.

Uskomattomat seikat uskonnoista vahvistavat sen viisauden että mitä suurempi ja uskomattomampi valhe, sen vastustamattomampi ja häkellyttävämpi totuus siitä voi tulla. Paavien (varsinkin tämän juuri kuolleen Johanneksen) kondomikielteisyyden arvioidaan tappaneen jo 90 miljoonaa ihmistä ja pääluku kasvaa koko ajan. Antikristuksen pitää laittaa todella paremmaksi jotta voittaa kristuksen sijaiset, jotka ovat jo tässä mortaalissa pistetaulukossa Maon ja Stalininkin edellä.

Ei siinä maagisuuden viihteellisyydessä ja lumoavuudessa kuitenkaan mitään, ettenkö pitäisi "Manaaja“ 1 ja 4 elokuvista, sillä niissä on yllättävän syvää sanomaa ihmisen psykootisesta pahuudesta ja sokeasta pahuuden kumuloitumisesta. Ja ihan mukiinmenevän puhutteleva tämä "Omen“- uudelleenfilmatisointikin on vaikka ei mikään ihmeellinen elokuvana olekaan. Ahneuden ja itsekkyyden tavoittelemisen syntiinlankeemusseuraamuksia esitellään elokuvan alussa ihailtavan realistisella vyörytyksellä tämän ajan vitsauksista.


Sitten jotakin hupaisaa ja keventävää antikristuksen olemuksesta ja mahdollisesta Suomi-visiitistä Lordin manaamassa vanavedessä...

Olimme parin kaverin kanssa iltaa istumassa ja koska tarjolla olleet Alepan tiskiltä vauhdissa napatut "yllättävän halvat oluet", 1-oluet, eivät olleetkaan tarpeellisen promillemäärän takaavia yhdelle meistä, niin isäntä kaivoi esille kätköstä viiniboxin. Promillerajalle pyrkivä maistelija sitten huomautti maistellessaan punaviinitilkkaa, että tämäkin on kuin vettä. Isäntä ei siitä loukkaantunut vaan isännän mielestä ongelman syy oli selvä. Antikristus oli läsnä tai ainakin käynyt lähistöllä, kun jo viinistäkin oli tuli vettä.

Epäilyn pyhä historia - Häpeäkulttuurimme i

Porvoon piispaVikström kutsui tuoretta kirkkopolttoa ”kansalliseksi katastrofiksi” ja piispa Huovinen nimitti tulipaloa ”Jumalan kodin palamiseksi”.
Hetkinen.
Onko nyt vuosi 1606?
Käyttävätkö piispat yhtä värikästä ja painokasta kielenkäyttöä lasten, nuorten ja mielenterveysongelmaisten pahoinvoinnin lisääntymisestä? Eivät.

Vihreiden valinta ehdottaa kirkon ja valtion loppullista eroa on osattu odottaa. Kirkko on ollut valtion salainen moraalipoliisi ja kunnon kansalaisuuden hamara lukemattomia vuosia.

Luterilainen kirkko on (yhä) rituaalilaitos. Uskonto. Uskomuslaitos rituaalein tuotettuna. Sen perinteet ovat 50 000 vuotta vanhassa Homo sapiensin tiedostavien aivojen syy-seuraussuhdetta mahdollistavassa selitystarpeessa keinolla millä hyvänsä - eli maagisessa selitystarpeessa, uskonnollisuudessa. Täytyy olla oikea tapa jolla henget ja demonit saadaan kuriin tai tyydytetyksi. "Oikea toiminta" on maagisesti pelastavaa toimintaa, siis rituaali. Sanot oikeat sanat ja antaudut oikeille sakramenteille niin pääset taivaalliseen iloon. Olet oikealla polulla rituaalien kautta, demoneilta ja varsinkin epävarmuudelta turvassa. Sinut vihitään oikein ja oikeassa suositussa kesäkirkossa ja olet in. Et epäilyttävä vaan hyväksyttävä. Hyvä ihminen.

Kummisetä paljastui pedofiiliksi

Tänä vuonna paljastui, että heidän miespuolinen tuttavansa oli käyttänyt vuosia sitten hyväkseen perheen kahta tytärtä. Vanhemmat olivat aivan järkyttyneitä, kun kirkkoherra sanoi, ettei kummisuhdetta voi purkaa. - IS 2008

Monet ihmiset kastavat lapsensa vieläkin "varmuuden vuoksi" tai "ettei kenelläkään olisi mitään pahaa sanottavaa meidän normaalikristitystä perheestä, ettemme muka uskoisi hyviin asioihin". Kasteessa lapsi luovutetaan Jumalan huomaan. Siitä välittämättä, kuinka vanhemmat kasvattavat lapsensa tai minkälaisia kummit ovat.

Nyt kun anelipas lipsahtaa virallisen veroviraston maskin takaa suoraan kirkon ahneisiin pikku näppeihin, niin ovatko kunnon kansalaiset valmiita osallistumaan esim 30 000 euroa kuukaudessa per yksi piispan virka ylläpitokustannuksiin?


Onko kristinusko muuttumaton, luterilaiseksi opiksi jalostettu ajaton huipputuote ja turvallinen, ainoa aito uskonoppi kuten piispan neuvonantaja ja dogmien puolustaja Terho Pursianen kirjoitti Vieraskynässä / Pääkirjoituksessa 25.4.2006? Jos saatte tekstin Helsingin Sanomien maksullisesta nettipalvelusta tai kirjastosta luettua, lukekaa ja miettikää, allekirjoittaisitteko sen. Se on kirkon korkeakirkollinen filosofia. Terho on piispa Huovisen virallinen dogmifilosofi. (Piispa Eero Huovinen on siis niitä piispoja, joka erottaa rehellisiä homoteologeja, sietää epärehellisiä vaikenijoita ja estää homopappien toiminnan mutta ei uskalla julkisuudessa puhua enää homofobiastaan - hän on siis dogmihomofoobikko, uskon puolesta oppeihin vedoten homoja vastaan pelon siivittämänä).

Luterilainen kirkkomme on pitkälti katolilainen kirkko muutamin päivityksin varustettuna.

Se, miten Lutherin periaatteet tulkitsee, on kahtalainen: joko uskoo Lutherin olevan uskon säilyttäjä tai uskon soveltaja. Tulkintaero on vaikutuksiltaan hillittömän suuri.

”Luonnollinen” kristinuskon länsimainen katolinen versio ja ”pyhien jatkumo, successio” ei riittänyt luomaan tätä protestanttista kaptitalistisen yhteiskunnan edellyttämää yksilöä kunnioittavaa uskonjärjestelmää, yksilökeskeistä uskomusjärjestelmää. Tarvittiin lapsena hakattu Luther, joka epätoivoisesti etsi paaston ja itsensäkiduttamisen kautta toivoa ja armoa, eikä sitä löytänyt puhdasoppisesta pilkkuja viilaavasta dogmioppijärjestelmästä.

Luther pyrki eroon rituaalien kirouksesta, rituaalimagiasta, jossa välineet ovat tärkeimpiä kuin päämäärä.

Kirkkojen rituaalien tärkein suoja on Jeesuksen henkilöhahmon peittäminen (tämä sama näkemys/paljastus rituaalikirkon propagandaolemuksesta on siis Da Vinci code-kirjankin taustalla "suurena ideana" vaikkakin fiktiivisesti väritettynä): ei ole tärkeää mitä Jeesus sanoi henkilönä vaan miten häntä voi käyttää rituaalina. Jeesuksen kapinalliset ja vittumaiset sanat (vrt.Markuksen evankeliumi) opitaan ohittamaan jo pyhäkoulussa.

Jeesuksen keskeisiä opetuksia olikin vapautua järjestelmistä ja rituaaleista ja nähdä jumalallinen inhimillisessä. Pursiainen haluaa itse jämerässä muutosvastarinnassaan nyt suojata ”vakaan” kristinuskomme feministiteologiasta ja kaikkien muiden ”häiritsevien” suuntausten ohella siis myös nähtävästi vapautuksen teologiastakin. Teologia on kuitenkin ihmisten vapisevaa jumaluuslogiikkaa, jonka lähtökohtana on aina vain näkökulma. Ei ole absoluuttista jumalallista logiikkaa, on vain inhimillisiä yrityksiä tehdä ”jumalallisesta tahdosta” loogisesti ilmaistava esitys eli oppirakennelma. Armo ajoi Lutherinkin armottomaksi systeemin tuhoajaksi yksilökeskeisen tulkinnan ja mystisten visioittensa takia.

Itsetyytyväinen kirkko organisaationa on vain kapean dogmaattisen putken yksi tulkintapää, jonka varrelle on jäänyt verisiä ihmispäitä. Valtionkirkoksi noussut yksi maanalainen seurakunta hyväksyi muita uskovia veljiään kohtaan nopeasti roomalaisen vainoamispolitiikan, jonka alla kristityt olivat olleet hetki ennen valtaannousuaan.
Kirkon oppirakennelmien esittäminen jotenkin puhtaampana kuin kirkon hylkäämien ja teloittamien gnostikkojen luomien oppien on pelkästään vaarallinen dogmaattista illuusio. Pursiaisen moosesvisio Jumalan tahdon toteuttamisesta mukavasti ja dogmaattisesti ilman kapinaa ja jatkuvaa muutosta on neuroottinen harha luotisuorasta pelastusopista, jossa olisi palkintona yksi ainoa autuas jumalallinen turvallisuudentunne, hallittu ryhmäpsykoosi ilman ristiriitoja.

”Raamattumme” ei ole kokoelma älyllistä luterilaisuutta alustavia mietteitä vaan tuhansien erilaisten mystikkokirjoittajien ja profeettojen prosessiuskontoa, visioita ja kapinaa, joka lopulta johti sotaisan julman Jahve-jumalakuvan muutokseen kohti kapinallisen Jeesuksen uhrautumista kumoten profeetallisesti isien turhat puhtaususkomukset.

Valtaosin viihteellinen kioskikirja ”Da Vinci-koodi”:kin perustuu kuitenkin todelliselle näkökulmalle: Magdalan Maria oli ehkä se ainoa henkilö, joka kantoi uskon kipinää Jeesuksen teloittamisen jälkeen tulevalle maailmanhistorialle. Tämä on virallisenkin Markuksen evankeliumin Mariaan keskittyvän loppuosan sanoma sekä myös tuoreen Juudas Iskariotin evankeliumin viesti kristittyjen seurakunnan dramaattisesta synnystä: yksi ainoa ihminen voi muuttaa maailmanhistoriaa sopeutuvalla, tilannetietoisella ja muutoskykyisellä uskolla. Päämäärä pyhittää sanoman. Suuruudenhullut nöyrät maailman muuttajat.

Kirkkojen ”pelastushistoria”-käsitys joutuu todellakin vaakalaudalle kun luemme ”uudelleen” evankeliumia Juudaksen mukaan. Tilanneanalyysin tehnyt Jeesus haluaa pelastaa Jerusalemilaiset aseelliselta kiihkokapinalta ja uhraa itsensä Juudaksen uskollisuuden avulla. Jeesus ehkä ymmärsi että hän ei halua sälyttää oman ehdottomuutensa seuraamuksia ihmisten niskaan. Maallinen kapinakin oli hänelle mahdoton ajatus joten profeetallinen uhrautuminen oli suora hegemonia Johannes Kastajalta ja Sokrateelta.

Jeesus ja Paavali olivat tulkitsijoita, joita virallinen uskonto piti karkoitettavina äpärälapsina mutta he muuttivat koko ihmiskunnan kulttuurisen kehityksen nimenomaan uskontojen markkinatulevaisuudeksi, jossa kukaan auktoriteetti ei saa määritellä tuomiovallallaan Jumalan tuntemattomia teitä yksilön mystisen kokemuksen toteutumiseksi.

Heikki Linnavirta, kyrkohärde, kirjoittaa hurjaa kamaa Lordi:sta, demoneista ja Suomen kansan eksytyksestä, hän kelpaisi varmaan käsikirjoittajaksi suomalaisversioon Monty Pythonin Flying Circuksesta... ja on toisillakin lähestyy mahdollisesti hurjia uskomuksia.

Ilman Saatanaa moni hurskas kristittykään ei saisi unta sillä täytyyhän hyvän Jumalan hyvien luomistöiden omituiset ilmiöt selittää pois. Kuinka kaikki ahdistavan kaoottinen sattuma onkaan helpompaa selittää pois uskomuksilla. Suomikin käännytettiin Saatanalla ja Neitsyt Marialla: kansaa peloteltiin kaikkiin Neitsyt Marialle pyhitettyihin kirkkoihin maalatuilla helvetin laajoilla kidutuskuvilla ja naisia lohdutettiin ja houkuteltiin kasteelle Neitsyt Marian äidillisellä vallalla.

Piispojen homofobia on yhä tätä samaa helvettikuvastoa. Jos et toteuta Jumalan puhdasta suunnitelmaa, olet harhaoppinen, saastainen ja siis kadotettu, Jumalan hylkäämä. Dualismia, beibi, dualismia - ei monoteisimia, ei toki.

Häpeän olemuksesta
- Hannu Säävälä


Häpeäprojekti



Ikonen, Pentti - Eero Reckhardt 1994 kirja:

Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia

Häpeän alkuperä.

"Häpeän kantamuoto on se lamaannus-, poistamis- ja pysäyttämisreaktio, joka liittyy hyväksyvää vastavuoroisuutta tavoittelevan pyrkimyksen epäonnistumiseen. Häpeän erityisluonteen ymmärtämistä hämärtää se, että kirjallisuudessa häpeä yhdistetään kaikenlaisiin epäonnistumisiin pyrittäessä tavoitteisiin. Häpeä liittyy kuitenkin nimenomaan vastavuoroisuuden tavoittamiseen, pyrkimykseen saada viesti perille ja toivottu vastaus siihen (Ikonen ja Rechardt 1993). Se toimii kanssakäymistä ohjaavana tekijänä, sen varjelijana (Lewis 1987b). Häpeä on se intensiivinen mielipaha, jonka koemme tyypillisesti silloin, kun tavoiteltu ja jo toteutuneeksi tai toteutuvaksi luultu vastavuoroisuuspyrkimys jää toteutumatta. Kun preverbaalinen lapsi ilmaisee vastavuoroisuutta etsivän pyrkimyksen, hän tekee sen koko olemuksellaan ja hänellä on syvä resonanssin tarve. Hän lähettää viestin, jonka hän odottaa tulevan vastaanotetuksi. Kun vastavuoroisuuden löytäminen epäonnistuu, koskee epäonnistuminen koko olemusta. Häpeässä koko toiselle ihmiselle ilmaistu oma olemus paljastuu vääräksi. Tämän paljastumisluonteensa häpeä säilyttää kaikissa yhteyksissä. Toiveen toteutumisyrityksen ilmaiseminen tai paljastuminen altistaa häpeän kokemukselle kaikissa kehitysvaiheissa ja kaikkina ikäkausina.

Siltala, Juha 1994
Miehen kunnia eli
suomalaisen miehen taistelu
häpeää vastaan.

KEYWORDS:: trauma viha ongelmanuori nuorisotutkimus tutkimus oulu oululainen isä tappoi perheensä oululaiset opettajat opettajapariskunta koulu perheenisä kubrick shining olussa mies lapsensa vaimonsa murha perhemurha perintö psykopatia sosiopatia lasten kokemukset psykopaatti käsittämättömät tapot Kaijonharju suomessa laajennettu itsemurha kasvatus kuri kuritus perhetragedia 39-vuotiaan vaimonsa, 9- ja 11-vuotiaat lapsensa Lintulammen koulun Mäntylän esiopetusyksikkö ja 9- ja 11-vuotiaat lapset kävivät musiikki koulua Teuvo Pakkalan koulussa ampuma-aselaki metsästysase poliisi tutkinta poliisitutkinta

.

Hautala nostatti kohun eduskunnan juhlaistunnossa

8.5.2008
Kansanedustaja Heidi Hautala (vihr) sanoo torstaina julkistetussa Venäjä-pamfletissaan (Venäjä-teesit, vakaus vai vapaus? Tammi), että Suomessa ei vieläkään ole sopivaa arvostella Venäjää.

Hautala törmäsi itsekin tähän asiaan kaksi vuotta sitten, kun hän piti Suomen eduskuntauudistuksen 100-vuotisjuhlassa tavanomaisuuden rajat ylittäneen Venäjä-puheensa.

Hautala muistelee, miten että lokaa satoi päälle joka suunnalta. Kovimman saarnan piti eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd). - Hän katsoi minun käyttäneen juhlatilaisuutta hyväkseni "näin kovan ja törkeän kritiikin esittämiseen naapurimaata kohtaan". Lipposen mukaan "Venäjällä on tapahtunut suurta edistystä demokratian kehityksessä", eikä minun tavallani voi toimia sivistysvaltiossa, Hautala kirjoittaa.

iltasanomat.fi

Heidi Hautala heitti hiiden kiville 2006.

Ja edustavan parlamentarismin edustajat kauhistuivat.
Eihän eduskunnassa saa puhua reaalipolitiikkaa! Suomen Eduskunta on vain juhlapuheita ja kunnon kansalaisen ihanteiden kehystämistä varten. Politiikka on oltava piilossa toimitettavaa peliä.

Heidin reipas tuore puhe netissä luettavana
http://www.heidihautala.net/puheet_eduskunnassa_puhe.php?id=770

On mielenkiintoista todeta poliittisen elämämme loputtomasta rajautuneisuudesta, että presidentti Tarja Halonen on henkilökohtaisesti kieltänyt Kekkosen ajan tutkimisen mm eduskunnan ja suojelupoliisin arkistoista. Elämme yhä kyykytysaikaa, jolloin ryssää ja lamaa täytyy vieläkin pelätä nöyrästi kuin sielunvihollista ja siksi täytyy olla hiljaa kuin kiltiksi hakattu lapsi. Kekkonen ja Kekkosen Tehtaankadun sukkuloijat ovat kuin pyhimyksenkuvat keskiaikaisen kirkon seinällä eikä ole pyrkimystäkään selvittää kaikkea historian pimeistä vaiheista ja poliittisesta demokratian kuristamisesta. Poliitikkojen peliä ja Stasi-yhteistyöhenkilöitä ei saisi todentaa lopullisesti "ettei heidän maamme parhaaksi tekemänsä työ tulisi turhaksi". Että historiaa ei saa lukea väärin, on presidentin suojeltava kansalaisia historian kavalalta koukulta.

Mannerheim on vieläkin pyhempi reliikki kuin Kekkonen.
Olen kuullut vihjeitä että todellisuudessa YLE:n Suuret suomalaiset-äänestyksessä Matti Nykänen oli se, joka sai eniten ääniä. Kuin kulttuuriperinöämme suojelevalla ihmeellisellä tavalla Nykänen jäi juuri ja juuri 11., ulos 10 suurimman joukosta - vaikea uskoa.

Venäjä on kova kysymys. Aina vaan.
Etymologialtaankin sana venäjä on tarkoittanut alunperin sodankäyntiä, sotaisaa kaupankäyntiä.

Historiantulkinnan traagisuus on aina ja toistuvasti se, että historian syklisyyttä ei millään uskota. Eikä nähdä, tunnusteta. Että aina olisi muka uusi rauhan aikakausi uudella logiikalla. Ja että naapurin asioihin ei puututa edes puhumalla. Suomettumisen viisaus on sama kuin keskitysleirien juutalaisilla vartijoilla: despootteja ei saa kutsua despooteiksi, jotta vältyttäisiin despootin vihalta.

Ja että tshetsheenejä ja kansanmurhaa ei muisteta, vaikka kansallamme meinasi käydä aivan sama kohtalo.


PS.

Kiinassa tapahtuu taas

Kristillisen lahkon jäsenille kuolemantuomiot Kiinassa.

Ja Suomi on hiljaa.


.

Lordi ja Helsingin Sanomien ns sananvapaus

Helsingin Sanomat on ylpeillyt sillä, että he eivät julkaise Lordin kuvia mutta sananvapauden takia muka voisivat.

Onko Lordin kuvankiellon kunnioittaminen sananvapauden korkeampaa eettistä toteutumista?
Ehei. Ei siitä ole nytkään kysymys.
Taaskaan.

Helsingin Sanomatkin toimii tässäkin tapauksessa etupäässä vain pelkojen ja kunnon kansalaisten "yleisten" toiveiden mukaan. Kun poliitikot halusivat kieltää sananvapauden sarjakuvakiistan aikana, Hesari toimi "uskollisesti ja puhtaasti" fundamentalistienkin laskuun, pelon kaavan mukaan, pelon ehdoilla.

Nyt jos kansalaisten uteliaisuus jostain syystä yht´äkkiä kasvaisi ja vaatisi Lordilaisista kuvaa, ei mikään "eettinen näkemys" tai "eettinen linjaus" estäisi Hesaria noudattamasta kansan kaupallisia kulutustarpeita.

Pelokkaat poliitikot, pelkokuvat ja turvallisuudenhakuiset kansalaiset ohjaavat ennenkaikkea mediaa ja nimenomaan suomalaista perusturvamediaa, Hesaria.
Seiskakin luopui heti rahakkaasta mutaruoppauksesta kun pelästyi kuluttajien vihaa, haluja ja kiihkomielisyyttä.

Viihderockbändin edustajan kunnioittamisesta ei voi nykyään tehdä mitään eettistä vetoa eikä edes puhua sanan"vapaudesta" koska ei Hesari valitse mitään jäykässä maailmankuvassaan. Se toimii pelko-/turvakuvien mukaisesti, mekaanisesti. Turhaan pelottelematta, turhaan järkyttämättä, turhaan haastamatta - varsinkaan viihdeuutisoinnissa. Ellei lukijan pelottelemisella vakavemmilla uutisaiheilla ole sitten poliittista maailmankuvaa rakentavaa vaikutusta.

Hesarin päätoimittajat luulevat ehkä olevansa hyvinkin moraalisia ollessaan julkaisematta Lordin kuvaa vaikka todelliset syyt ovat kuitenkin vain palautteen pelossa. Yleinen mielipide ja turvallisuushakuisuus eivät ole eettisesti katsottuna mitään todellisen eettisen ajattelun ja filosofian peruspilareita.

Jos selviäisi esim joku pienikin rike tai poliittisesti epäkorrektia ajatusmaailmaa Lordin soittajan menneisyydestä niin Hesari ryntäisi kieli pitkällä julkaisemaan kuvaa mutavyöryn kanssa, tietysti "eettsesti" iltapäivälehtien peesissä, niiden jälkeen niiden toimitustyöhön viitaten.

Lordi-tapauksesta tulee mieleen yleinen poliitikkojen korottaminen ja viihteellistäminen "inhimillisenä" ilmiönä, naistenlehtien tyyliin.
Poliitikkoja kunnioitetaan aivan liikaa lehdistössä ihan vain periaatteena, aivan kuin poliitikot olisivat aatelisia ja herkkiä vaikka eivät ole yksityishenkilöitä vakavien valtavalintojensa ja maailmankuvansa kanssa. Lehdistön pitäisi ehdottomasti muistuttaa jokaisen poliittisen ja yhteiskunnallisen ilmiön ja uutisoinnin yhteydessä että mistä ilmiö on noussut, mitä lupauksia on pidetty ja ennen kaikkea mitä lupauksia on rikottu ja ketä poliitikkojen päätökset hyödyttävät. Esim. Terveydenhoidon tilasta uutisoidaan usein miten ilmiönä vaikka se on poliitikkojen valinta.

Helsingin Sanomien päälinjaus tuntuukin jatkuvasti olevan että lukijalle vakuutetaan "järkevän" maailmankuvamme oleva mahdollisimman helppo, ehyt, koherentti ja että mielikuvien luominen "tietona" on helppoa.
Että tiukka poliitikkojen sokea kunnioittaminen ja "mediatyörauha", mediayhteistyö vallanpitäjien kanssa toisi kunnioitettavaa politiikkaa.
Että jonkin nimittäminen terroristiksi on tärkeää ja jonkin maan aseellisia ihmisiä on samalla tärkeää kutsua armeijaksi tai poliisiksi.

Että Lordin kuvankin julkaisemattomuus olisi hyvän tahdon ele?

Pelko hallitsee mediamaailmaa, ei eettiset linajaukset. Makasiinienkin palon uutisointi sävytettiin mahdollisimman uhkaavaksi ja dramaattiseksi ja sekin oli poliitinen linjaus päätoimittajilta. Isku lukijoihin päin.

Ranskan nuorten päämäärätietoiset mielenosoitukset olivat oikeudenmukaista, selkeää ja vahvaa demokratiaa vuorovaikutustapahtumana mutta Hesarikin muisti varoitella, vihjata ja uhata kaaoksen voimilla ja seuraamuksilla.

Kaikki on politiikkaa ja dramaturgiaa, varsinkin toimittajien uho eetisestä ajattelusta ja vapaudesta. Valintoja on tosi vähän konservatiivisen pakkomielteisesti ehyeen maailmankuvaan tarrautuvien päätoimittajien joukossa.

Jopa Lordiviihde on turvallisuudentunteen projektina tärkeä mediaseikkailu, dramaturgisesti etenevä tapahtuma. Johon siis tarvitaan käänteitä, vastakohtia, muutoksia ja lukijoiden nykimistä, lukijoiden nälän tyydyttämistä. Oli se sitten pelkojen tai turvallisuuspakkomielteiden ruokkimista.


Tämä on Suomi.
Suomalainen mediatodellisuus.
Monomediaa.
Yksi ainoa valtakunnallinen lehti.
Sananvapautta keskitetysti.
Missään muualla läntisessä maailmassa ei ole vastaavaa monomediailmiötä

.

New blog on the corner at the end of the world

Welcome.
Finnsanity.
One ending point of this world.
One exit point more for this world.

Tervetuloa.
Blogi, joka saattaa aiheuttaa virkistävää ahdistusta ja tajunnanrajojen epävarmaa huuhtelua.

Homepage Arhi Kuittinen - Kontula Film

This blog is going to be mainly in Finnish but some interesting ideas and world views will be in
English.

I am a depressed artist, writer and independent producer from Finland, Helsinki. I have been studying theology and that means a lot of academic and humanistic stuff. I have produced one full length film named "Kontula". It´s stories are about the low life and depression of Finnish society.

Our culture is in deep, deep crisis because our politics have listened more business talk than common sense and the famous nordic wealthstate is going to collapse. We had had one of the highest standard of living but not anymore. In Finland the suicide rate is very high and that tells something sad about our rigid culture that is not has been accepting opposite point of views.

But there´s some fruitful conflicts between a individual and emotionally distressed "social Finn-code". Some kind of rebellious attitude is very strong among those Finns who seeks their own freedom to find and create something new, freely.

Finnish culture is a "shame and honour-culture", like Japan. Tuff guys are overrated and expressing feelings (without manipulative or show meaning) is forbidden.

A Word to Finns: 'For Your Own Good, Blow Your Top' - article

By L. ALVAREZ, NYTimes (article requires free registering)

- "Self-control is very important in Finland," said Dr. Liisa Keltikangas-Jarvinen, a professor of psychology at the University of Helsinki. "You cannot show anger; it means you can't cope. If a person is very temperamental and alive, expresses emotions like anger and happiness, the person is seen as infantile."

-"People would assume I was guilty if I got angry," said Mr. Furman, co-director of the Brief Therapy Institute in Finland. "I had to rehearse and behave in a way where no emotion was shown. A normal person would react emotionally to these charges. If I was in Italy, I believe I would receive the opposite advice. You must be guilty because you are not reacting emotionally enough."


Finland is a kind of the end of the world.

Spiritually speaking.
Somekind extreme form of western protestant culture.

Here the capitalism, engineering, naivistic film and bureaucracy have been produced in the most highly polished form. Finns are most likely neighbour envy people in the world, engineers have been most innovative (for example GSM, graphic internet browser, internet router and CD-audio´s errorfree encryption have been Finns´ inventions), Aki Kaurismaki will bring the most rigid film experiences to you and we still have some legislation that Russian Tsar placed as law 130 years ago.

So, I have a full insane information page about Finland and Finns:
http://www.elisanet.fi/independent.film.finland/things-conan-should-know-about-finland.htm
Check it out and be amazed.



Tervehdys

Tämä blogi tulee olemaan etupäässä suomeksi mutta joitakin juttuja isken kankealla englanninkielentaidollani myös julki. Aijon olla raflaava ja selkeän kryptinen humanistisissa kannanotoissani ja ihmettelyissäni.

Lue uusin artikkelini uusfasismista ja kysymyksistä kulttuurissamme:

Porttikielto Platonille - artikkeli

Provokatiivista stuffia sopivasti rankan eettisen tietoisuuden puolesta. Ajattelevaa mediafilosofiaa ja mediaesteettista koukutusta kuluttajaidentiteettimme turvallisuuden harhakuvista. Lue ja muista hengittää.





-------------------------------------

Kwords
Kulttuuri, keskustelu, ajankohtainen, humanismi, filosofia, semantiikka, uskontotiede, uskonto, etiikka, uskontokritiikki, humanistinen, kirjallisuus, kulttuurikeskustelu, politiikka, Da Vinci Code, eksistentialismi, suomalaiset, keskustelu, keskustelut, blogi, blogit, blogilista, blogilistat, blogeja, blogs, blogien, keskustelufoorumi, keskustelufoorumit, keskustelufoorumien, mediaetiikka, mediakasvatus, mediaestetiikka, etiikka, estetiikka, keskustelupalstat, keskustelupalsta, politiikalle, politiikan, psykologia, psykologinen, poliittinen, esteettinen, filosofinen, kirjallisuus, kirjallisuustiede, kirjallisuustutkimus, kulttuuritutkimus, kulttuuritutkimukset, selibaattipäiväkirja, teologia, futurologia, luovuustutkimus, futurology, futurologinen, tulevaisuustutkimus, tulevaisuus, tulevaisuusennustukset, luovuus, tulevaisuusennustus, ennustus, ennustukset, astrologia, mesopotamia, mesopotamialaiset, mesopotamialainen, luovuuden, teologinen, mittaaminen, testaaminen, testit, persoonallisuustestit, persoonallisuustesti, luovuusteoria, luovuusteeoriat, persoonallisuustestien, teodikea, zen, buddhismi, kristinusko, epäily, epäileminen, humanistis, henkinen, väkivalta, narsistinen, persoonallisuushäiriö, narsismi, sosiopaatti, yhteiskunta, päivän, uutiset, uutissivu, uutisia, persoonallisuusteoria, persoonallisuusteoriat, kognitiotiede, pohdintoja, elämänkatsomus, ihmiskuva, maailmankuva, elokuva-arvostelut, elokuva-arvostelu, uskontotiede, helsinki, fi, helsingin, helsinkiläinen, bloggaus, bloggaaminen, bloggaajat, bloggarit, teodikea, juudaksen, evankeliumi, apokryfi, apokryfievankeliumi, apokryfievankeliumit, koodi, salattu, luterilaisuus, katolilaisuus, katolinen, ortodoksia, ortodoksit, ortodoksinen, läheisriippuvuus, kirkko, kirkkojen, ekumenia, ekumeenisuus, vuoropuhelu, välinen, ajatus, ajatukset, kafkan, kolminaisuus, tuomaksen, tuomas, jeesus, nasaretilainen, profeetta, profeettojen, julistus, julistukset, oppi, opit, kafkalainen, kafkamainen, kafkaa, paranoidi, paranoidisuus, skitsofrenia, skitsofreeninen, oppirakennelma, uskonnon, opetus, ateismi, agnostikko, ateisti, agostismi, televisio, tv, ohjelmat, ajankohtaiset, elokuvat, mediatutkija, mediatutkijat, jorodowsky, santa, sangre, woody, allen, eurooppalainen, arvokeskustelu, arvorelativismi, relativismi, sigmund Freud, carl gustaf Jung, freudilainen, alitajunta, id, ego, libido, katharttinen, katharsis, superego, yliminä, minuus, identiteetti, persoonallisuuden, kehityminen, kehitys, evoluutio, ontologia, deus ex machina, seksuaalisuus, seksuaalinen, yhteisöllinen, kokemus, kokemukset, intuitiivinen, intuitio, pelkokuvat, kauhukuvat, dystopia, dystopiat, utopia, utopiat, Franz Kafka, jungilainen, jungilaiset, hahmo, ihmisyys, ihmiskuvan, Nietzche, yli, ihminen, mediakasvatuksen, kysymykset, kulttuuriantropologia, elämän, suret, kysymykset, problematiikka, ongelmatiikka, hahmot, unien, tulkinta, unet, medialukutaito, mediakritiikki, kritiikki, kritiikit, photographer, photography, images, pictures, kulttuurikritiikki, panopticum, kierkegaard, kant, kantilainen, filosofinen, filosofis, meta, symbolit, symboliikka, symboli, symbolien, symboolinen, tulkinta, tulkinnat,
Culture, cultural, politics, political, Finnish, Finland, Finn, Finns, finlandish, comparative, religion, psychology, psychological, philosophy, philosophical, discussion, forum, politically, incorrect, critical, critic, critics, phenomenan, current, topic, topics,

Homepage Arhi Kuittinen - Kontula Film