Depressiiviset sankarit - John Irving sankarinsa etappimaassa

John Irving on vierailulla Suomessa.
Hän ottaa suomalaiset faninsa ilolla ja innolla vastaan...



John on yksi suuria kirjailijoita. Ei mikään kepeä kirjailija sumuttamassa tekniikkakikkailulla sisällön puutetta.

Suomalaisen köyhän kirjallisuusskenen ylihypetetyillä wannabe-kirjailijoilla ja kirjainten esteettisillä rasvaajilla on yksi tärkeä asia opittavana Johnilta. Hänen tarinansa ovat uskottavia - vaikka ovatkin Fellinimäisen liioiteltuja. Vakavia, vaikka ovat naurettavia. Eheän kipeitä - henkilöiden kipeys ja neuroottisuus eivät ole efekti vaan kunkin hahmon kokonaisuus ja ristiriitojen kantava johdonmukaisuus on henkeäsalpaavaa kirjallisuutta. John ei ole unohtanut kreikkalaista hybristä päähenkilöiden egon rajojen löytämisen odysseijana.

Hän kertoi tänään Akateemisen yleisöhaastattelussa että emotionaalisesti hänen tarinansa ovat todella tosia. Tarinoiden kokemus, elämyspohja on hänen elämästään vaikka tilanteet ja tarinan kuljetus ovatkin fiktiivisiä päähenkilön tarinaan sovitettuina.

Ja 800 sivua painavaa viihdettä.

Vaikka hän tekee perusteellisen arkkitehtonista työtä juonen yms suunnittelussa ja hahmottelussa ennen ja kesken kirjoittamisen, hänen keskivertoisimmatkin teoksensa ovat klassikkoja. Ikuisia. Suuria kantavia jännitteitä omituisen sattumanvaraisissa ja inhimillisissä sattumissa. Suuren kerrontavirran loogista kuohuntaa kehystettynä mutta silti elävän poukkoilevaa tilannekomiikka ja yksityiskohtien kautta eläytyvää kerrontaa.

Irving ei ikinä päästä nyt-hetkestä irti. Kokemus ei huku kertaakaan kirjailijan esteettisen runkkausimpulssin takia.

Jos uusimmasta kirjasta ihmettelette esim päähenkilön ajoittaista pukeutumistapaa (lukekaa kirja) niin sekään ei ole loppujen lopuksi kirjailijan mielikuvitusta vaan Johnin isoisä on ollut suora esikuva tälle taipumukselle. Kirja on päähenkilön hahmossa ehkä eniten Johnin omaelämäkerrallisinta aineistoa. Molemmat ovat kasvaneet tuntematta isäänsä ja kummankin äiti on kieltäytynyt kertomasta isästä pojalle.

Tärkeintähän nyt on tietysti Lordin pelastamassa kulttuurissamme että tässä uusimmassa kirjassa viitataan Suomeen ja käydään Suomessa. Edellisessäkin kirjassa viitattiin Suomeen. Muistaakseni parissa muussakin kirjassa viitataan Suomeen. Muistaako joku, onko näin? Kommentteja. - Olen muuten aina katunut sitä etten aloittanut yleensä kirjaamaan ylös kaikkien näkemieni elokuvien ja kirjojen viittauksia suomalaisiin sillä se on aika värittynyt kuva oudoista suomalaisista. Surkeaa on se että koska suomalaiset maahanmuuttajat välttäääkseen venäläisen juntin leiman luvatussa maassa melkein järjestään muuttivat silloin sukunimensä ruotsalaiseksi. Siksi useinpien elokuvien ruotsalainen itsemurha- ja tukkimies vitsailut kertovat siis suomalaisista (Ruotsissa on ollut maailman alhaisin itsemurhatilasto).

No okei, on John Irving symppis ikinuori, on toki...

"...so, why do you want me to feel so old?"

Kirjailijaa alkoi naurattaa kun joku suomalainen fani kaivoi kassistaan kaikki Irvingin vanhat kirjat signeerausta varten. Irving kauhistui vanhimpien kirjojen julkaisuvuosilukuja.

John Irving

Irvingin haastattelu Hesarissa HS

Naisten kasvattama mies

Video interview Comedy central

-Daily Show: Celebrity Interview - John Irving;

John Irving talks about his new book "Until I Find You."

Audio interviews

FROM THE AUTHOR
-a kind of laughter-against-pain thesis

Kuvien tekijänoikeudet kuvaaja Arhi Kuittinen.
All copyrights reserved. Julkaisu kielletty ilman lupaa.
Kuvia voi tilata - kuvia on myös lisää.