Lapsi kiittää lyöjäänsä

HS 28.9.2006

"Kolmannes hyväksyy lasten kurittamisen

Tuoreen tutkimuksen mukaan kolmannes hyväksyy lasten kurittamisen kasvatuskeinona.
Vastaajista 12 prosenttia "ei osaa sanoa", onko käyttänyt mainittuja väkivallan muotoja.
- Ei tunnu uskottavalta, että ihminen ei tietäisi onko hän piiskannut lastaan vai ei. Kyseessä lienee valikoiva muisti, eli asiaa ei vain haluta myöntää, arvioi Sariola. "

Väkivalta tuo hyvää.

Väkivalta tuo turvaa.
Väkivalta on valtaa.
Väkivalta on turvallisuuden perusta.

Kun alistut roolisi mukaan.

Väkivalta on aikuisen turva.
Pelottavaa lasta, muokkaamatonta, vapaata vastaan. Rooliin suostuneen aikuisen torjunnan uhka, lapsi.

Synnin ja pelon siittäminen suomalaisten mieleen onnistui Ruotsin kuninkaan turkishimon ansiosta.

Paavi antoi kuninkaalle luvan, keinot ja velvoitteen alistaa suomalaiset heimot kaikilla keinoilla. Yksi häpäisevä jumala ja saatanan helvetti korvasi kymmenet jumalattaret, hengettäret ja luonnosta tuli vihollinen. Ihminen oli valtaapitävien silmissä saatanan oma, jos ei alistunut täydellisesti vieraalle kulttuurille.

Lapsen vihaamisesta ja rankaisusta tuli velvollisuus munkkien ja kirkkoherrojen opastuksella. Helvetin takia. Helvetti on arkipäivää uudelle eurooppalaiselle suomalaiselle lapselle, jonka äiti helvetin pelossa on valmis tekemään mitä tahansa, että lapsi olisi hiljainen kirkonmiesten mieleen. Sinne syntiset joutuvat, jos ei kerjää kiitosta ja hyväksyntää.

Syyllinen, häpeävä ja pelkäävä mieli on julmalalle otollinen.
Aikuiselle otollinen. Joka julmalaa rakastaa, se syntiä ja lastaan vihaa.


Suomalaiset vanhemmat ovat nyt Euroopan väkivaltaisimpia.

Mutta eihän heitä voi syyttää.
Ei toki.

He ovat vain vastuullisia roolilleen.
 He ovat niitä, jotka tuottavat maalle kunnon kansalaisia ja ylityön tekijöitä

He tekevät niin kuin heitä vastaan on toimittu. Eihän heitä voi siksi syyttää, jos lapsen lyöminen, tukasta repiminen ja huutaminen tuottaa heille mystistä nautintoa ja voimaa. Minkä tunteen ja pakkomielteen he tietysti kieltävät ja vetoavat vain suureen kipeään velvollisuuteen itkettää lapsiaan ja saada lapsensa minipsykooseihin vapisevana mutta ah nin hiljaisena.

Alistettuna.
Kasvatettuna.
Tottelevaisena.
Itseään häpeävänä, kelpaavuudessa kilpailevana.


Väkivalta kieltää lapsen tarpeet.
Väkivalts kieltää aikuisen traumat. Pitää ne purkissa ja paittaa pahan kiertämään.

Väkivalta on tasapainon irvikuva mutta silti toimii "tasapainon" eli torjunnan funktiona.

Se on totaalisen vallanhalun yksi muoto - vuorovaikutuksen kieltämiseksi.
Aikuisen vastuun kieltämiseksi.


Väkivalta on sadismia.
Se on mielihyvän etsimistä.
Itsensä ylentämistä ja muiden alistamista. Vihan tunteiden oikeuttamista kaiken yli - ilman selityksiä.

Jos hylätty ja laiminyöty lapsi käyttäytyy sairaalloisesti ja vaarallisesti, siten että aikuisen on "pakko" lyödä tms, se ei ole väkivallan alku. Se on vain jatkumoa hylkäämisen väkivallalle.

Mikään tutkimus ei osoita väkivallan lisäävän lapsen itseymmärrystä ja vakautta. Mutta epävakaa lapsi on monen aikuisen mielessä avuttomuudessaan ja epätietoisuudessan se unelmien kiltti lapsi, hellyyttävä ilmestys, joka tekee kaiken vain aikuisten tahdon mukaan. Miellytä tai kuole.

Silti kaikesta psykologisesta tiedosta riippumatta väkivalta on yhä pyhä teko, ryhdikäs teko ahdistuneelle aikuiselle, joka puolustaa aikuisen mielikuvaansa ihailtuna ja voimakkaana, asemaansa lapsen yläpuolella. Sillä voi purkaa aikuisen avuttomuutta, kumota avuttomuuden tunne aikuisen torjutusta lapsuudesta ja kieltää aikuisen oma nimetön, anumeeninen avuttomuus, sillä lapsi on valloittava uhri avuttomana.
Uhrin rooli siirretään omalle lapselle.

"Tehkää lapsillenne se, mikä teille on tehty".

Omien lapsuuden kokemusten kieltäminen on aina väkivallan alku.
Se on väkivaltaa omaa itseään kohtaan.
Omien Vanhempien idealisoimista, koetun väkivallan jumalallistamista millä hinnalla tahansa, ainakin siis omien lasten nahan ja hiustukon hinnalla.

Aikuinen voi torjua omat traumansa lapsuudestaan ja kiittää kuviteltuja mielikuviaan vanhemmistaan tunnollisina kasvattajina ja kiittää sitten itse itseään, omaa tunnollista aggressiivisuuttaan ja voimakasta kättään kaaoksen voimia vastaan. Oma avuttomuus ja kauhu kääntyy vallan hurmioksi. Raiskatusta tulee raiskaaja.

Lapsi on kiitollinen väkivallan kohde.

Lapsi ei yleensä tee rikosilmoistusta.
Lapsi näyttää nautittavan avuttomalta totaalisen vallan näytelmässä.
Lapsi osaa syyllistää itsensä hyvin.
Paha lapsi.
Itsekäs lapsi vaatii aikuisilta liikaa.
Itsekäs lapsi ei suostu näkemään aikuisen toivekuvia.
Aikuinen näyttää mielihyvin kivulla lapsen rajat.
Ettei lapsi luulisi itsestään liikoja.

Se on vain rakkautta, tämä kipu ja tuo sinun itkusi.

Väkivallan jälkeen on sitten emotionaalisen raiskauksen vuoro.
Aikuinen lohduttaa itseään lohduttamalla "hellästi"
juuri väkivaltansa kohteena ollutta lasta.
Vaatii lohtua lapselta, jolta on kieltänyt lohdun.
Suuria tunteita. Pahinta mahdollista väkivaltaa.
Aikuinen etsii hyväksyntää ja anteeksiantoa
vain jotta voi kumota oman pahan olonsa
ja kieltää väkivaltaisuutensa.

Emotionaalinen insesti on lapsen tarpeiden kieltämistä ja tunnemyrskyn voimalla lapsesta tehdään vain aikuisen tunteiden jätesäkki. Lapsi joutuu ilmaisemaan sitä avuttomuutta, jota aikuinen ei uskalla tunnustaa itselleen omasta lapsuudestaan.
Lapsen tunne-elämän kaappamista.
Lapsen tunne-elämän pakottamista "aikuisen" tunne-elämän palvelukseen.
Lapsen tunne-elämän raiskaamista.

Näytelmä on hyvin lavastettu.
Aikuinen kieltää tekonsa ja sanoo väkivallan valintaansa pakoksi.
Vahingoksi. Sanoo Moraaliksi. Säännöiksi.
Tavoiksi. Perinteeksi. Vahingoksi.
Omia vaatimuksiaan elämän ehdoksi ja lapsen tarpeita taakaksi ja itsekkyydeksi.

Lapsi pakotti tähän.
Ihmiskunnan pahuus lapsessa.
Aikuisen taakkana mutta Lapsen maksettavana.
Lapsi ei ole ihannelapsi, jollainen aikuinen vaatii hänen olevan.
Lapsi ei olekaan tilausfantasman mukainen ja on siksi paha.

Sinä olet uhka itsellesi, siksi minun on oltava väkivaltainen.

Miksi sinä pakotit minut tällaiseen?
Miksi et voi olla kiltti lapsi ja pelätä käskemättä ja lyömättä?
Ole kiltti ja alistu pienestäkin vihjeestä.
Muuten minä vihaan sinua yli kaiken.
Lapsi, sinuun minä laitan toivoni ja hyvinvointini
kunhan olet toiveitteni mukainen.

Siunattu olkoon vapiseva lapsi,
joka kaipaa lohdutusta kiduttajaltaan.

Sadomasokistinen kulttuurimme.

Väkivalta on aina hyväksikäyttämistä.
Uhriuden siirtämistä, projisoimista, transaggressiota.
Toisen tekeminen uhriksi ja toisen avuttomuudesta nauttiminen on neurofysiologisestikin todistettu aivoissa mielihyvää tuottavaksi ilmiöksi. Ihminen käsittelee sadomasokistisesti käsittelemätöntä.
Nauti rangaistuksesta ja kiitä väkivallasta.
Nauti viihdeväkivallasta ja salli se alaikäisille.
(Ja kiellä kuitenkin kaikki seksuaaliset viitteet alaikäisiltä, sillä kauheampaa ei ole kuin nähdä lapsi tiedostavana ja seksuaalisena olentona.)

Pelokas lapsi on kiltti lapsi.
Kiitä häntä väkivallan sietämisestä,
aikuisen ymmärtämisestä, kiitän, ihana lapsi.
Niin ymmärtäväinen.

Ymmärrät sitten aikuisena kun pääset itse
ravistelemaan, tönimään, kirkumaan,
raivoamaan, lyömään, nipistämään, pelottelemaan,
tukistamaan, kiskomaan, vähättelemään, nimittelemään,
häpäisemään, pilkkaamaan, uhkailemaan, haukkumaan,
potkimaan, torjumaan, hylkäämään
lastasi.

Kuinka hyvältä se tuntuu inhota lasta,
joka ei tiedä kuinka paha ja riittämätön onkaan.
Kuinka pahasti rikkoo aikuisten tarpeita, lapsi,
joka ei rakasta tarpeeksi, odotuksien mukaisesti.
Joka ei osaa istua hiljaa käskystä.
Törkeän kiittämätön ja ylpeä lapsi.

Joka sitten aikuisena kiitollisena opetuksestaan
opettaa myös omat lapsensa
kiittäen vapisemaan
ja kerjäämään lohdutusta
aikuista lohduttaen
sopivasti häpeävänä, alistuvana, kilttinä.

Opettaahan kirkkokin että ihminen syntyy pahana.
Kiitos. Pahaa on pelättävä. Se se on.
Lapsi on niin ovela piru, että tahallaan yllyttää aikuisia väkivaltaisiksi.
Aikuinen on kauhuissaan, mitä kaikkea lapsi
saa aikuisen tekemään lapselle.
Miten salakavala piru.
Kauhistuttava olento.
Miten paljon pahaa lapset ovatkaan tuoneet maailmaan.
Niin.

Joillekin sivistys on vain häiriötekijöiden eliminoimista.
Fasismilla on monta nimetöntä kannattajaa.

Aikuisten täytyy pelätä pientä tarvitsevaa lasta, joka on suuri, suuri uhka aikuiselle, joka itse uskoo olleensa ihannelapsi lapsena - pelkonsa ansiosta.

Pelossa suurinta on rakkaus
ja rakkaudessa pelko.
Eikä pelko koskaan katoa,
jos sitä vaalitaan.
Olkaa hyvä.
Saatte lyödä lastanne.

Tai tukistaa, mikä vain tuntuu hyvälle.

Pelastakaa lapset ry lasten oikeudet, kansainvälinen sopimus

PS
Moni aikuinen joutuisi aika nopeasti erotetuksi työpaikaltaan, jos kohteleisi työkavereitaan niinkuin kohtelee lapsiaan. Siinä on hyvä vertailukuva väkivallan hyväksyville kasvattajille, vai mitä?

Suuri kysymys on ilmassa ihmisen valinnanvapaudesta. Voiko ihminen valita tekonsa, jos lapsen kurittaminen on orgastinen kokemus jumalolentona. Voiko vilpitöntä aikuista tuomita, joka toimii vain yllykkeittensä mukaan?

Tai ennemminkin, voiko ihminen tunnustaa tekonsa ja niiden vaikutukset? Ihminen voi aikuisena vedota yllykkeisiinsä ja pyhään vihaan tottelematonta lasta kohtaan, että lapsi on uhka - mutta se ei poista vastuuta.

Jos ihminen väittää ettei ole väkivaltainen mutta käyttää väkivaltaa, se on yksinkertaisesti valhe. Jos joku väittää, että on kiitollinen lapsuutensa väkivallasta, sekin on valhe, sokerilla kuorrutettu, joka varsin lyhyelläkin psykoanalyysilla saadaan kuorittua. Yhteiskunnan pitäisi mahdollistaa isolla budjetilla ilmainen terapia ja varsinkin pakollinen niille aikuisille, jotka ovat tunnustaneet tai jääneet kiinni väkivallasta. Aikuisten vapauttaminen syyllisyydestä on rikos lapsia kohtaan.
Vastuu on sinun. Lapsen ainoa suoja on nollatoleranssi.
Jokainen lapsen pahoinpitely pitäisi ilmoittaa poliisille.
Tukistaminenkin. Väkivalta tuottaa väkivaltaa.


.

Suomalainen elokuvakulttuuri tai sen puute

Sain pienen kirjoitukseni näköjään läpi tiistain Hesarin mielipidepalstalle ja oikein Kaurismäen elokuvasta stillkuva ankkurina. Hännisen alustava käsikirjoitussopimus englantiin päin taisi pehmittää Hesarin portinvartijat ( -taitaa olla jo aika tovi kun lähetin kirjoitukseni Hesariin).

Tässä kirjoitukseni laajempana versiona blogilukijoille, joille Helsingin Sanomat ei kolahda...
luukusta siis.


Tuotantokulttuuri ja käsikirjoitusten arvo

Kun keskustelin Espoo Cine-festivaaleilla tanskalaisen tuottajan Mie Andreasenin (Adam´s apple) kanssa, kysyin häneltä, onko hän nähnyt muita suomalaisia elokuvia kuin Kaurismäen tuotoksia. Hän sanoi kuin itsestäänselvyytenä, ettei ole. Yleensäkin kun olen keskustellut eurooppalaisten tekijöiden kanssa, heiltä kuuluu yleensä ensin pitkä huokaus kysyttäessä mielipidettä suomalaisesta elokuvasta.

Suomalainen elokuva taiteenlajina on ajautunut ansaan: täällä tukeudutaan joko lähihistorianostalgiaan, propagandistiseen moraalitarinaan tai äärimmäisen epäuskottavaan jenkkielokuvan kaavan kopiointiin. Ei mitään ranskalaisen elokuvaperinteen hienovaraista karakteerikeskeisyyttä ja dialogipainotteisuutta. Kun Mie Andreasenilta kysyttiin TV 1:sen haastattelussa 22.8., mikä ihme on tanskalaisen elokuvan menestyksen resepti, niin hän vastasi että ”lahjakkaiden ihmisten suojeleminen ja tukeminen”. Aki Kaurismäkeä yritettiin saada sivuun 90-luvulla tuotantosysteemistämme.

Tuotantosysteemimme on yhä katastrofaalinen. Tuottajat säästävät Suomessa ensimmäisenä käsikirjoituksesta. Elokuvasäätiö on hyväksynyt tähän mennessä uskomattomia käsikirjoitusraakileita "tutuilta" tuottajilta, jotka eivät sitten käytä aikaa eivätkä rahaa käsikirjoituksen kehittämiseen, jotta tuotantosampo saataisiin nopeasti käyntiin. Ruotsissa 6 -10 tuottajaa päättää hajautetusti elokuvien tuotantotuista, täällä yksi henkilö päättää käytännössä kaikkien elokuvien tukipäätökset ja toteutumiset. Ja miksi kulttuurisäätiöt eivät ”periaatteesta” tue elokuvakäsikirjoittajia?

EU:n rahoituksissa ei voi muuttaa käsikirjoitusta, jolle rahoitus on myönnetty mutta Suomessa tuottaja voi raadella lähes koko käsikirjoituksen vaikka rahoittajille hyväksytetty valmis teksti olisi ollut aivan jotain muuta, kuten Veli-Pekka Hännisen tapauksessa opimme. Mikä on tämä systeemi, jossa valitaan komediaa vihaava ohjaaja komedian ohjaajaksi?

Suomalaisen elokuvakulttuurin pelastus olisi hyvin yksinkertainen: erilaiset omakustanne/-talkooprojektiratkaisut ja taide-elokuvat on hyväksyttävä kuten Unkarissa, jossa tukisummaa ei sidota kaupallisesti laskettuu budjettiin. Lahjakkaita käsikirjoittajia täytyy houkutella esiin stipendeillä ja eurooppalaisen tason palkkioilla, koulutusta järjestettävä laajasti ja erimuotoisesti, jotta kehittyisi vähitellen mahdollisimman monipuolinen elokuvakulttuurin pohja. Pienen elokuvamaan ainoa valtti on hyvä käsikirjoitus ja ainutlaatuinen erilaisuus, ei matkiminen eikä budjettia ahmiva kallis tuotantokalusto, kuten Kaurismäki on meille opettanut menestyksellään. Törhösen murjoma Elokuvataiteen laitoskaan ei voi olla kaiken elokuvakulttuurin lähtökohta.

Ennakoiva ja kokeileva käsikirjoitustuki kehittelyyn suoraan kirjoittajille olisi oltava 800 000 euroa vuodessa niin että käsikirjoittaminen olisi todella varteenotettava taiteenala, ammatti ja kunnioitettu pohja elokuville. Olisi taas hirvittävä kohtalo, jos nykyisiä tuotanto-olosuhteita pidetään Elokuvasäätiössä hyvänä ja vain rahaa lisättäisiin tuottajien tyydyttämiseksi.

Tanskalaisen elokuvan nosti kaupalliseen menestykseen halpa digielokuva nimeltä "Idiootit", jonka suomalaiset ohjaajat ja tuottajat lyttäsivät haastatteluissa. Itse Steven Spielberg piti kuitenkin elokuvasta ja harvinaisella lausunnollaan laittoi Tanskan uudelle kiertoradalle. Elämä on ainutlaatuista - elokuvan on myös oltava ainutlaatuista. Vain mahdollisimman erilaisia käsikirjoittajia etsimällä, kulttuurisäätiöidenkin rahoittamispäätöksillä ja kouluttamalla voidaan nostaa suomalaisen elokuvan tasoa.

Sanooko seurakunta Amen?

Homo religiosus - ja hämmästynyt lisensiaatti

IS " ... yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Tuija Ketola yllättyi siitä, että ennustaminen on edelleen (suomalaisilla) tiukasti kietoutunut maagisiin ja uskonnollisiin uskomuksiin."

Minä en yllättynyt.

Yllätyin kyllä, kuinka tutkija voi olla niin ahtaan rationalistisen kulttuuriharhan kyllästämä, että uskoo ihmisen muuttuneen moderniksi.

Että ihmiset ostavat kännyköitä järkisyillä.
Että mainokset liittyvät kulttuurin kehitykseen.
Että politiikka olisi enemmän ja enemmän ideologiavapaata.
Että tulevaisuus olisi moderni ja erilainen. Nyt jo.


Minä paljastan salaisuuden.

Ei ole modernia ihmistä.
Ihminen ei muutu.

ihmisyyteen suhtautumista voi muuttaa.
Olosuhteita voi muuttaa ja epätoivoon ajavia vaikuttimia voidaan poistaa humanistisen ihmiskuvan ja hyvinvointiyhteiskunnan kautta mutta ihmistä ei voi muuttaa fundamentaalisti.

Kilpailuyhteiskunta on taisteluyhteiskunta.
Kamppailu teroittaa.
Kamppailu tehostaa.
kamppailu pitää varpaillaan.
Vähään tyytyvä on kauhistus.
kamppailu tuhaa perusluottamuksen.
Heikkoutta halveksitaan ja vahvuus, voitto ja ylimielisyys nostetaan ihailun kohteeksi. Paluu biologisiin ja alkeellisiin kilpailuolosuhteisiin saa aikaan saman mitä nälkä, jatkuva uhka ja terrorisoiva alfauros paviaaneilla.

Paluu maagiseen maailmankuvan.
Menestyksen mitareihin ja jumalien suosikkeihin.
Mutta siis tästä maagisesta kipeän eheyden todellisuuskaipuusta
ja ihmisen muuttumattomista havaintotavoista...

Suomalaiset haluavat uskoa ettei todellisuus repeäisi.
Että yksilö voisi uskoa elämänhallintaan.
Että yksilö olisi hyväksytty yhteisön hyväksymien sääntöjen ja uskomusten kautta.
Että yksilö voisi olla osa suurempaa merkityksellistä tarinaa.
Ettei yksilö ole yksin.

"...Ennustajalla käyminen liittyy mystiseen maailmankatsomukseen."

Että on suurempia voimia.
Että jokainen voi olla voittaja tahdonvoimalla.
Että todellisuutta voi manipuloida.

Että hyväksynnän voi ostaa välineellisesti.
Muoti, pörssi, kirkko, Hesarin kriitikot.
Että yhteiskunta arvostaa yksilöä sinänsä - kunhan olet menestynyt.
Että rahaa saamalla ja rahaan tukeutumalla voi säilyttää omanarvontunnon.
Että omaa seksuaalisuutta määrittää kumppanin seksuaalinen arvo yhteisön haluhierarkiassa.

Että on maagisia ratkaisuja,
millä selittää toisten häviö ja toisten menestys,
jos humanistinen ihmisyksilön arvostus hylätään.

Menestysteologiassa menestys on ainoa merkki ja siis todiste Jumalan siunauksesta. Jumalan omat menestyvät koska ovat Jumalan omia - ah kehäpäätelmiä. Menestysteologian eurooppalainen isä oli Calvin. Kun hän päätti perustaa Jumalalle pyhitetyn fasistisen kirkkovaltion, hän hukutti Jumalan kunniaksi 200 kevytkenkäiseksi leimattua naista Geneve-jokeen. Hän oli työhullu, hän hallitsi persoonallisuushäiriötään ja psykoottisia ongelmiaan nukkumalla vain kolme tuntia yössä ja huhkimalla niinkuin hullut huhkii.


Jos ihmisen vapaus määritellään vain rahan ja muotihyödyn kautta, vapaudesta tehdään vankila. Vapaus ei ole silloin kannustava vaan ahdistava, neuroottinen pääomavapaus. Uskomusten pörssi uskomusten varassa, ei ihanteiden.

Jorma Ollila´n pseudohumanistiset puheet yhteiskunnan tilasta ja hyvistä toimintakykyisistä resurssiyksilöistä ovat karmeita resurssiajattelun tuotoksia. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä kun ylityöollila, aasialaisten hikifarmien hyväksyjä ja alipalkattujen insinöörien vedättäjä leikkii humanistia juhlapuheissa.


Homo religiosus.
Ihanat harhat.
Yhteiset toivekuvat.
Siis ihmisen perusluonne.

Tämän Blogitekstin otsikon hihitteliöille tiedoksi että "uskonnollinen ihminen"-nimike ei ole minun keksimäni. Se on peruskauraa sosiologiassa ja uskontotieteessä. Sosiologien ja neurologienkin mukaan ihmisen olemassaolo on aina identiteetin varassa. Ja identiteetti on aina uskon varassa. Ja usko uskomusten, maailmankuvan ja ihmiskuvan varassa. Useimmat ihmiset haluavat hinnalla millä hyvänsä eheyden kokemuksen. Että kaikki on ymmärrettävää maagisten selitysten kautta, loogista, perusteltavaa, jaloa, selitettävissä hyväksyttävästi jne.

Neitsyt Maria on hierarkisen harhaihanteiden, neuroottisen loogisuuden huippu ja irvikuva.
Bulimianeitsyt-mallien esikuva.
Tavoittamattomuus. Täydellisyys.
Ihannekuva.
Naisellisuuden epänaiseus.
Ihana harha.

Mystisyys ei koskaan katoa.

Kaiken se kestää, kaiken se uskoo.
Kunhan ratkaisu on miellyttävä ja epävarmuuden poistava.
Lupaus täydellisestä vallasta ja olemuksesta.

Sarasvuon rationalismi on selkeimpiä esimerkkejä rationalismin hyväksyttyyn moderniin muotoon kätketystä mystisismisstä. Että jokainen voi olla voittaja. Että kilpailua korostamalla korostetaan yksilön ihmisarvoa. Että kamppailun kielikuvilla ja hierarkisilla lähtöajatuksilla on mahdollista humanistinen ihmiskuva.

Ihminen haluaa neuroottisesti hallita kohtaloaan.
Neuroosi on eheyden pakonomainen kompulsio
- jatkuvan pelon alaisuudessa.
Ihminen haluaa neuroottisesti olla hierarkisesti menestynyt ja sitä kautta "kiistämättömästi" hyväksytty.
Todistetusti parempi ja tärkeämpi kuin ne, joita ei hyväksytä.

Muotiin uskominen on vain neuroosin yksi muoto.
Brändituotteet ovat yleisin neuroosi länsimaisella ihmisellä
- eli kun erottautuva Luxus = hyvinvointi.

Peliteorioissa päämäärään käytetätään aina välineitä.
Se voi olla toinen olento.
Se voi olla oma viritetty olemus, metaväline, itse itsensä ehdollistaminen ja ylentäminen.
Se voi olla uskomus.
Se voi olla pelko.

Ihminen on häpeäpakoinen olento. hintaan mihin hyvänsä. Jos kulttuuri muuttuu häpeäpainotteiseksi (kuten Ollilan puhe kyvyttömistä nuorista luuseresta), niin häpeän ulkoistamisesta tulee kulttuurin päätehtävä. Kulttuurista tulee silloin fasistinen kuolttuuri. Häpeää tuottava ja häpeää pakenevä. Häpeällä motivoiva ja häpäisyyn kykenevä häpeäkulttuuri.

Ihminen haluaa tietää mikä on in, mikä on tavoiteltavaa, jotta voisi olla hyväksytty "yleisesti" määritellyssä pelissä. ja se on siis kehäpäätelmä: jos haluaa tarkkaan tietää oman arvonsa pelisysteemissä, niin haluaa uskoa pelisysteemin todellisuuteen, jotta saisi sen kautta arvonsa, jotta voisi tietää arvonsa kun arvon määrää vain hierarkiaa luova pelisysteemi.

Nisäkkäät ovat addiktoituneita pelien pelaajia - jos elämän kuula on ruletissa eikä muuta humanistista arvosysteemiä ole. Hierarkia on pelien äiti. Selviytymiskamppailu. Kiihottava, motivoiva, jännittävä, selkeä, kuluttava, uuvuttava, karsiva. Ryhmässä täytyy tietää paikkansa tai olla pohjasakkaa. Eikä kukaan nisäkäs halua olla pohjasakkaa vaan in, haluttu, todellinen arvostettava olento.

Kun resurssit vähenevät yhteisössä, hierarkian tarkkailu ja merkitys kasvaa. Luonnon laki.
Nisäkkäiden luonto.
Mutta ei tarkoitus, syvin olemus.

Todellinen mystiikka on magian neutralisoiva ymmärrys.

"Uskonto" on neuroosi.
Mikä tahansa voi olla uskonto.
Kun ihmisarvo on vapaasti kelluva kuin pörssiosake.
Tuntematon ahdistaa ihmistä.
Siksi kaikki on määriteltävä, luonnollisesti - ja luonnoton systeemi luotava.

Neuroottisesti, äärimmäisen subjektiivisesti.
Mitä suurempi aukko, sitä hurjempi vimma.
Mitä suurempi valhe, sitä enemmän siihen voi tarrautua uskolla ja harhaisilla kokonaisselityksillä
Biologisesti kaikki nisäkkäät tavoittelevat menestystä.

Uskottava vaate, titteli, bodishape, keittiöremontti, eksoottinen safka
on krediittiä, valuuttaa.

Raha rauhottaa. Koska olet resurssien voittaja.
Muista välittämättä.


Mutta humanistinen tietoisuus korkeamman tason riittävyydestä ja olemisesta on jotain aivan muuta. Sitä voi kutsua humanistiseksi harhaksi mutta sen päämäärä on jotain luonnollisempaa kuin luonnon lait ja biologiset puute/tyydytys-feedback-systeemit.

Humanismi on uskomattoman väärinkäytetty termi.
Humanismi on arvovalinta, jossa ihmisen kilpailuviettiä tulisi kanavoida rakentavasti. Ihmisluonto on aivan toinen asia. Ihmisluonto on kilpaileva, valehteleva ja itsekäs.

Todellinen humanismi perustuu...

paradoksille.
Että arvo syntyy tyhjästä.
Ihmisarvo. Kiistämättömästi.

Mutta rationaalisesti perustarpeita kunnioittaen.
Ihmisarvon paradoksi. Homo gnosis. Tiedostava ihminen.
Oman onnensa määrittelevä ihmisyys.

Että yksilöiden on vain ensin uskottava että jokainen yksilö on yhtä arvokas. Että uskonto on uskon vihollinen. Että instituutio voi olla suurimman epätoivon merkki ja suurin kadotus yksilölle, joka ei uskalla etsiä omaa ihmiskuvaansa ja arvomaalimaansa ilman tuomion rajoja.

Humanistisessa arvoratkaisussa ja perspektiiviharhoista luopumisessa "luxus" ja "voitto", hierarkisen häviämisen uhan rituaalinen selättäminen ei ikinä voi olla hyvinvoinnin tekijä vaan perustarpeiden, hyväksynnän, vapauden ja kunnioituksen antimaaginen perustus. Todellinen humanismi on olemuksellista, ei imaginääristä onnistumisen mielikuvia maagisen pelin ja hierarkian kautta.

Mika Waltari koki jokaisen kirjoittamansa kirjan jälkeen itsensä hajonneeksi persoonaksi ponnisteltuaan yli-inhimillisesti samaistuessaan luomiinsa olentoihin toisesta ajasta ja ulottuvuudesta. Hänelle lääke ja smurffiterapia, libidoelvytys oli juoda perseet pultsareiden kanssa ympäri kesäistä Helsinkiä. Ja nukkua ruusupensaiden takana Kalliossa. Muista, että jokainen meluava pultsari voikin olla Mika Waltari, joka on antanut kaikkensa ja ylittänyt yksilöllisyytensä rajat antaakseen jotakin suurempaa muille. Objektiivista, yhdistävää mystiikkaa. Luovuutta.

Humanistinen ego.
Jotakin Jorma Ollilan kilpailuegoa paljon suurempaa.

.

The Science of Sleep

Nostetaan toinen hyvä elokuva esille:

The Science of Sleep


Aikamoinen ylläri. Luulin että se olisi kiva unenomainen kivakivalällätys mutta sehän olikin aika järeän uskottava ja "vain murjotuille/aikuisille"-draamaa. No, ohjaajakirjoittaja oli kirjoittanut sitä 8 vuotta (uskokaa pois suomalaiset lonkaltavaan-ohjaajat) että sai luvankin olla intensiivinen ja tuskainen. Maukas angstileffa elämän kipeydestä ja traumaattisten pelkojen toistamispakosta. Mahtava raina, visuaalisesti kekseliäs - ja kaikki visuaalinen leikittelykin nivoutui tarinaan, mikä on aika uskomatonta. Emotionaalisia hivenaineita kourallinen pariksi viikoksi sulatella.

La Science des rêves Ranska - France (2006) Ohjaaja Director Michel Gondry

Löytyy nyt myös Helsingin kaupunginkirjastosta DVD:nä

Ja okei,
kolmas elokuva täytyy mykistyen esitelläkorkeamman asteen elokuvataiteeksi:

Sacred family

Draamaa espanjalaisilla mausteilla ja estottomuudella. Vekkulin hevi viritys Hamlet-tarinasta. Hamlet yhdistetynä Hamletin esikuvaan Oidipukseen. Ehkä Bergmanilaisin leffa mitä eteläisestä Euroopasta on tullut. Ei mikään hilpeä treffileffa DVD vuokraksi.

Sagrada Familia Chile (2004)Ohjaaja DirectorSebastián Campos

PS

RUNE-elokuva on ilmaiseksi ladattavissa tekijöiden sivulta. Resoluutio ei saa hurraamaan mutta tärkeintähän on ajatus. Ja ilmainen elohuvi.

.

Pakosarjat - dystopian oivin ylläpitäjä

Miksi "Pako"-TV-sarja on katsotuimpia sarjoja Suomessa.
900000 katsojaa. Whaii?

Ylituotettu, tylsä, sävytön, laimeaa viihdelogiikkaa, epäuskottavaa pseudopsykologiaa, juntattuja henkilöprofiileja, ohjailtua oivaltamottomuutta.

Mutta tärkeintä on ajatus.
Viso.
Tilaus. Unelma. Kaipaus.
Mentaalinen attituudi.
Tilaus ja tarjonta kohtaavat.

Sarja on suomalaisille nähtävästi psykososiologinen statement.
Paon ajatteleminen taitaa olla suomalaisille tuttu yhteinen salainen toive. Katsojat nähtävästi pystyvät samaistumaan sarjan asetelmaan todella hyvin. Enkä ihmettele sitä yhtään.
Oli käsiksen laatu mitä tahansa.

Sama semanttinen synkronisaatio on "Sopranos"-sarjan asetelmassa. Eihän se kerro katsojalle mistään mafiasta vaan tavallisesta suomalaisestakin managed by perkele-työpaikasta. Työpaikkavaltarakenteistahan, valtakuvioista, pätemisestä, nokkimisjärjestyksestä siinä sarjassa peilaillaan. Tai persoonallisuushäiriöisen patriarkan/matriarkan sukuvaltakuntaa.

Pakoon - ainakin tunnin ajaksi tosissaan.
Kauhistellen ja ihaillen.

Älkää kans alaiset unohtako morbidin hykerryttävää, elämänläheistä Mullan alla / Six feet under-sarjaa. Se ei ole pakosarja. Siitä saa jo viidennenkin kauden DVD-boxina ja nyt 10.10. MTV-kolmoselta. Ehkä parasta draamaa sarjana (ainakin 3 ekaa kautta - joten jos nyt aloitat katsomaan niin mieluummin älä katso, tämä viides laimein kausi ei anna mitään jos et ole nähnyt 1-3 kautta).

Saatanalliset säkeet - uho ja tuntematon uhka

No jo on taas perkele merrassa.

"Tässä Ulkoministeriön fobiauutiset. Kehotamme lainkuuliaisia kansalaisia vihdoinkin vaihtamaan fobiansa ajanmukaisiin pelkotiloihin suuren maailman malliin.Kiitos."

Mutta siis todella.
Supo keskittyy terrorismin torjumiseen.
Of course it does.
Kaikkien töppäysten ja turhana olemisen jälkeen yritetään väkisin löytää miehekkään seksikäs aihe. Kova merkitys Supon olemassaolon oikeuttamiseksi. Vihdoinkin.

Perkele, ilmoita itsesi, anna meille vihdoin jokin merkki. Anna jotakin sisältöä tylsään turvallisuuteemme maailman turvallisimmmassa maassa, jossa tappaja on yleensä vain ystävä. Perkele, armahda meitä suuren maailman malliin.

Talousrikollisuuteen Supo ei suvainnut puuttua kunnolla. Vaikka siitä aiheutuu kuitenkin Suomessakin valtiolle ja kansalaisille vuodessa parin miljardin euron menot.

Ruotsissa sentään nyt on todellinen uhka oikeistostoaineksista, joka sabotoi systemaattisesti ja organisoidusti vaaleja... hurjaa.

Että se ei ole tarpeeksi tärkeää, että laajeneva mafiabisnes pidettäisiin kurissa? Teollisuusvakoilu, kun Suomessa on arviolta 20-50 ammattimaista teollisuusvakoojaa? Että naiskauppa on Amnestyn mukaan vilkasta Suomen kautta - jonka Supo missasi täydellisesti? Ei, pitää jahdata globaalien säälipisteiden saamiseksi jenkeiltä jenkkien alunperin afganistanissa kouluttamia terroristeja, joilla on CIA:n oppikirjat vielä kainalossa.

Liioittelua, suurentelua, vertailukyvyttömyyttä. Aggressiivisten ihmisten kolarit, lisääntynyt perheväkivalta, lisäaineet, ja saasteet ruuissakin ovat miljoona kertaa pahempi ongelma. Työpaikkakiusaaminen, milloin poliisin terrorin vastainen ryhmä tulisi kilpien kanssa suojelemaan työpaikkakiusattua?

Mutta todelliset ongelmat ovatkin yleensä liian suuria ja ahdistavia, jotta niitä voisi ottaa tosissaan.

Kun yhtenäiskulttuurin harha on haihtunut, valtioiden identiteetin natisevat tuskallisesti pakkomielteisessä identiteettijahdissa. Luodaan yhtenäisyyden illuusioita. Vihollinen on koulukiusaajillekin tärkeä tapa luoda oma ryhmä kun voi määrittää ulkopuolella olijat, jotta ei itse kuuluisi ulkopuolellaoleviin.

Kuka on sinun vihollisesi, oi iso poika, hän on minunkin viholliseni.
Rapsuta vatsasta kun kierähdän ja haukun ketä sinä tahdot

Säälittävää touhua. Puuhastelua. Partiolaisten tärkeän olon hakemista. Ongelmien pakoilemista.
Tuhoisaa puuhastelua kansalaisten perusturvallisuuden kannalta tärkeiden asioiden kustannuksella. Suuryrityksille halutaan luovuttaa Supon tehtävät ja vapaudet lukea kaikki työntekijöiden viestintä, tekstiviestejä myöten. Mitä epämääräisempi pelko, sitä totalitaarisempi valta.

Elämme mukamas kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa hyötyajattelu tulisi olla rationaalista. No, Soneran kohdalla opimme että suuryhtiö voi käyttää meitä, vatltiota, sossunluukkuna kasinobisneskatastrofin jälkeen. Ja Supo ummistaa silmänsä suomalaisiin kohdistuvan uhkakuvien kanssa. Kumpi on miljoonakertaa uhkaavampi suomalaiselle, mafia huumeineen ja kiristyksineen vai jenkkien lempiviholliset?
Se on arvovalinta.
Yhteiskunta on aina ideologinen arvoyhteisö, jossa täytyy valita prioriteetit.
Luetaanko eläinaktivistit yhä teroristeihin?
Muistakaa, että mitä ankarammat otteet bakteerejakin vastaan, sitä ärhäkämpiä sairaalabakteereja.

Kansalaiset.
Rukoilkaamme.

Varjele meitä kaikelta pahalta.
Ummistakaamme silmämme.

Urpojen Supo. Mikään ei ole enää varmaa, pois arki harmaa.
Paluu Kekkosutopiaan, suurien vaarojen aikaan, jolloin suurimman uhan kotiryssiä kestitettiin ja nuoleskeltiin johtajiemme toimesta. Aikan, jolloin demokratia oli turhaa ja vieraan vallan suuri politiikka saneli kaiken ilman mitään todellisuuspohjaa, joka sitten johti lamaan. Muistatteko kuinka poliitikot syyttivät kansalaisia tuhlaamisesta vaikka suuri kauppapoliittinen linjaus nojautui vain isoon veljeen mutta jonka iso veli petti.


- LISÄYS -

* Ruotsissa sentään nyt on todellinen uhka oikeistostoaineksista, joka sabotoi vaaleja. Säpo oli askeleen jäljessä, pallo hukassa. Äärioikeisto toimii siellä aivan samojen oppien mukaan kuten natsipuolue 30-luvun saksassa. Todellista uhkaa on vaikea tunnistaa.

Täällä poliittista terroria on lähinnä vain Lipposen terrori-idea, jonka mukaan Suomi ei saa ajaa omaa etuaan EU:ssa. Eikä asioista saa keskustella missään nimessä. Ei, ei. Tasapaino, salassa valmistellut päätökset ja YYA-mentaliteetti. Amen.

.

Pelaa ja kuole - "America´s army"

"America´s army" on ilmainen tietokonepeli, sotapeli, mahdollisimman realistinen hiiviskely ja mäiskintä. Tapa tai kuole mutta hae jännitystä, testaa taitosi.

Nyt ultrarealistisena version.

Pelaamisen tuoksinnassa voit USA:n kansalaisena ja täysikäisenä värväytyä tulevassa versiossa todelliseen armeijaan.

Tämä ei ole Orwellin kirjasta.

Pelin viihdeosastoon kuuluu yhteydenottomahdollisuudet audio&videofeedillä oikeisiin sotilaisiin /värvääjiin, jotka näyttävät "jutustelun" keskellä viimeisimpiä aitoja video-otoksia USA:n urhoollisten sotajoukkojen verikekkereistä ympäri maapallon. Tsemppiä ja friskistä.

War is over. If you want so help us to end it with your skills.

Mother of God.
Kaikki scifi-elokuvien vinoutuneet tulevaisuuskuvat ja psykohubbakepulikonstit siis todella toteutuvat. Moraali on vain resurssien rajoite. Free your mind and kill. Sinua tarkkaillaan, sinua tarvitaan.

Isoveli on ystävä.

.

Nelonen - Suomelle paljon langettavia päätöksiä ihmisoikeustuomioistuimelta

Nelonen:

Suomelle paljon langettavia päätöksiä ihmisoikeustuomioistuimelta

"Suomi saa väkilukuun suhteutettuna erittäin paljon langettavia päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Nelosen uutisten selvityksen mukaan Suomelle annetaan moitteita lähes kaksi kertaa niin paljon kuin maille keskimäärin. Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomi saa noin seitsenkertaisen määrän langettavia päätöksiä. Liian pitkät oikeudenkäynnit ovat Suomen suurin ongelma."

Oikeusministeriö yrittää jo het loukkaantuneena tästä "arvostelusta" vedota siihen, ettei Suomea arvostella sentään kiduttamisesta. Hah. Aivan. Niinkö?
Ihmisoikeusrikkomukset ja pakolaisten pakkohuumaamiset eivät ole kidutusta? Lasten sikamaisen kireä psykiatrinen hoitamattomuuspolitiikka ei ole kidutusta? Depressiivisten ihmisten massiivinen hoitohylkäys ja aina vain maailman tilastohuipussa killuvat nuorten itsemurharatkaisut eivät ole kidutusta?

Jos raiskaaja ei saa todellista tuomiota eikä passitusta pakkohoitoon niin sekö ei ole kiduttamista uhria kohtaan? Jos lapsen kidnappaus on vähäisempi tuomiopainoltaan kuin kioskimurtajan tuomiot ja miljoonien eurojen huijarit saavat saman tuomion kuin sairas skitsofreeni tuhopolttaja, niin? Jos joku on syyttä ja ilman hovioikeuden periaatepäätöstä syyttäjän näpeissä kymmenen vuotta ja yrittäjäkiellossa, sekö ei ole kidutusta? Jos joku saa verottajalta virallisesti ensin "vääriä" neuvoja mutta asianomistajaa rankaistaan rajusti myöhemmin verottajan mielenmuutoksista, verottajan kertomista vääristä neuvoista siis, sekö ei voi tuhota elämäntyötä? Sekö että opetusministeriön alainen oopperan hallinto rikkoo lakia ja asetuksia eläkemaksuissa "säästäen" eikä ketään edes syytetä, niin?
Tsaarin hallinto elää. Kirjaimellisestikin meillä on vielä tsaarin lakiasetuksia.
Jos kunta "velvoitetaan" hoito"takuuseen" mutta kukaan ei valvo eikä rankaise kuntia, sekö on okeusvaltion joviaalisuutta kansalaisia kohtaan?

Kyllä te tiedätte.
Köyhät kyykkyyn ja luu kurkkuun.
Viinasen lanseeraama, Holkerin siittämä ja tsaariwannabe-Kekkosen siunaama kova asenne kansalaisia kohtaan on nostettu hyveeksi - lama-ajan jälkeen ikuinen asennevamma, syyllistäkää kansaiset ja avuttomat.

Ruotsissa tuettiin laman takia yksityisiä ihmisiä, täällä pankit perustivat inkvisitioita ihmisille, joille olivat ensin myyneet valheilla lainaa ja lupauksia.

Tämä ei ole oikeusavaltio eikä kulttuurimaa. Jotakin hyvääterveen järjen maassa, jossa korruptio on "vain" hyväveli-nepotismia mutta myös jotakin mätää.

"Lapsipornosta tuomittu jatkaa LASTENLÄÄKÄRINÄ

15.9.2006 Mies hoitaa muun muassa pedofilian uhreja."

.

Mihin tarvitsemme filosofiaa i :: mihin tarvitsemme sopeutumatonta ajattelua

Onko onnellisuus elämän päämäärä?

Jos on, silloin tyhmyys, julmuus,
nuoleskelu ja unohdus
kelpaavat mainiosti elämän hallinnaksi.
Monelle ne kelpaavatkin.

Monelle onnistuminen on onnellisuutta.
Onnistuminen vaatii ajan hengen mukaisesti markkinointia.
Itsensä myymisellä on filosofisesti ottaen kuitenkin
valitettava hinta: itsensä hukkaaminen.

Onko filosofialle mitään käyttöä?
Onko se vain mieliharmia varten?

Filosofian täytyy olla ::

spekulatiivista,
hypoteettistä,
vastahankaista,
kriittistä,
dikotomista
ja poleemista,

- koska ihmisen tajunta ei sitä ole.


Minusta länsimaisen psykologian pohjateoria eli freudilainen psyyken prosessien ja korviketoimien havainnollistaminen on siinä mielessä korvaamattoman arvokasta että se näkee ihmisen neuropsykologisen ja psykohallusinatorisen pyrkimyksen "täydelliseen" egoiluun eli "täydelliseen eheyteen" "minä-kokemuksena".

Alustavasti tietoinen ihminen on illuusiokone.

Joka vain pyrkii jalostamaan illuusiotaan ja eliminoimaan häiriötekijät kuva-alueelta.
Perusihminen, "alustavasti tietoinen", on jatkuvalla tripillä luomassa eheysunelmaansa elämänsä ja persoonansa hallinnasta. Ja muiden ihmisten hallinnasta. Ystävällisesti tai muilla keinoilla. Liian usein unohdamme että keinot ovat vain välineitä elämän hallinnassa.

Jo kyynikot pitivät tätä perusolemustamme vaarallisena vääristymänä ja aina tuhonsiemenen sisältävänä seikkana - mikä on todistettu tuhansien kaikkivoipaisuussotapsykoosien kautta. Zen-buddhalaisuus on tavallaan idän kyynikkokunta - samoilla jalanjäljillä.

Spekulatiivista pessimismiä.
Elämän pelastamiseksi.
Harhojen sumusta selviämiseksi.
Valaistumiseksi.

Ihminen haluaa neuroottisesti havaintojensa ja päätelmiensä ja tuntemustensa olevan solideja, varmoja, johdonmukaisia. Että emme eläisi sattuman ja kaaoksen varassa. Että meillä olisi jatkuva identiteettikokemus. Kierkegaard:han tutkiskeli tätä ovelasti omissa spekulatiivisissa hahmoanalyyseissään, jotka olivat samalla humoristisia (uusi suomennos on mainio). Kierkegaard halusi vetää varmalta lukijaltaan jalat alta ja huvittaa valaistuneempia fanejaan. Ei ole filosofia, joka olisi modernimpi kuin Soren.

Tämän saman puun juureen iski kirveensä myös Fjodor Dostojevski. Tieto lisää tuskaa ja sielunsa, itsensä rakastaminen uhrauksia. Ja kuinka suurin valhe voi olla uskottavin toive. Tyhmimmät ihmistyypit ovat juuri niitä sarasvuolaisia ja Molieremäisiä possessiomangusteja, että "kaikki on mahdollista yrittävälle"-tyyppejä. Positive tsemping.

Jo pelkästään näköaistin prosessointiin liittyvät neurologiset tutkimukset ovat paljastaneet miten karmealla tavalla ihminen "näkee" mielikuvituksellaan eli ihminen simuloi olettamansa todellisuuden jotta voi kuvitella näkevänsä koko näkökentän ilman mitään huolta ja epävarmuutta. Ihmisen aivokapasiteetistahan on ehkä 65% virtuaalisen näkökyvyn prosessointiin varattua.

Ihminen pystyy siis näkemään mitä haluaa.
Niin neurologisesti kuin psykoanalyyttisesti.

Illuusioautomaatti.
Suggestiokuilu.
Regressiogeneraattori.

"Persona" on kreikaksi tarkoittanut naamiota.

Ihminen ::
olettaa, vertailee,
rajaa, simuloi, luokittelee,
unohtaa, torjuu, dis-assoisoi, dissaa,
:: jotta
voisi kokea olevansa hienojen sosiaalisten statusoletusten, kelpaavuuden ja oman "yliminänsä" "toiveoletusten" mukainen olento.
Kunnon kansalainen, mukava tyyppi. Slottiin sopiva. Muottiin valettu.
Haluava haluttu.


Sokrates ei kieltänyt, etteikö ihmisellä olisi yhtä persoonallisuutta mutta sen hän osoitti että korttitalon voi rakentaa valheilla. Että ihminen voi tukeutua oletuksiin ja leijua ilmassa kuin Munchausen.

Mitä ihminen yleensä tekee, kun häntä pelottaa sanoa jokin asia tai tunne?
Hän ei sano asiaansa vaan toimii muiden toivoman roolin mukaan.

Tutkija Goffman esitti että ihmisen tilannetietoisuus tapahtuu aina roolinottamisen kautta ja kuinka ryhmän jäsenet eritavoin (mm vitsailemalla, painottavilla hiljaisuuksilla tms) hyvinkin hienovarasiesti, "sosiaalisesti", ohjailevat tuttavaansa/työtoveriaan palaamaan rooliinsa, palaamaan ruotuun, jos henkilön käyttäytymistä ei voi "tunnistaa" rooliin kuuluvaksi. Huumorin ja vihan väliin mahtuu tässä roolinohjauksen keinogalleriassa hätääntyminen ja ohjaaviin tarinoihin tukeutuva interventio.

Kaikilla meillä on odotuksia toisistamme mutta eniten meillä on odotuksia itsestämme. Että kelpaisimme. Ja sitten kaikki on hyvin, kun minä kelpaan. Sitten olen haluttu ihminen eikä minulla ole huolta.


Jeesus oli skeptikko.
Eikä tämä ole vertauskuva.

Jeesus asui ehkä helleenisimmän siirtolaiskaupungin vieressä ja tunsi skeptikkojen, buddhalaisten ja Sokrateen opit, ihmiskuvan ja vertauskuvat. Vanhin (aidoin) Markuksen evenkeliumi antaa aika puhtaan kuvan kyynisen kärkevästä Jeesuksesta, joka vittuilee äidileenkin opetuslapsista puhumattakaan ja rellestää pellossa sapattipiknikillä ilmoittaen kaikien olevan jumalia. Jos joku ihminen halusi ohjata Jeesusta messiaan tai parantajan rooliin, Jeesus oli aika ilkeän kärkevä.

Freudin mukaan ihmisen tajunta kelluu valtavan alitajunnan yllyke- ja libidokateksimeren pinnalla libidoenergialla. Ihminen voi olla yhteydessä itseensä, "kokonaisuuskuvaansa" kohtuullisen terveellä tavalla jos ei kiellä yllykkeitään, tunteitaan ja traumojaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Kyynikoiden mukaan ehdoton rehellisyys ilman lyhytaikaisia tavoitteita on itsensä löytämisen ja -toteuttamisen julma ehto.

Hommaa sotkee varsinkin yliminä, joka antaa ihmiselle mieluusti harhakuvan täydellisestä tietoisuudesta ja eheästä minäkuvasta. Hallinnan hurmaa. Yliminä on tavallaan kasvatuksen ohjelmoima minuusprojekti, joka antaa identiteetin ryhmään kelpaamisen tai muun suureellisen roolimielikuvan kautta. Monesti epäsosiaalisten ihmisten "egoa" kutsutaan liian suureksi mutta Freudin mukaan juuri ryhmän mukaan moralistisesti ja ihanteellisesti itseään/muita sensuroiva ihminen on sen "superegon", yliminä suureellisin ja kauhistuttavin muoto. Toisia manipuloiva ihminen on nimenomaan tätä ultrasosiaalisuutta, psykoottista grandiositeetti:a. Erilaisuuttaan puolustava ihminen taas kamppailee kuin Jaakob enkelin kanssa yliminänsa kanssa.

(*Tietysti nämä kielikuvat ovat vertauskuvallisia eivätkä nyt suoraan ole psykoanalyyttista teoriaa mutta kuvaavat minusta hyvin psykoanalyyttista taustaa länsimaiselle käytössä olevalle psykologialle ja psykiatrialle.)

Terve narsismi on ehkä se länsimainen postfreudilainen projekti, jota tiedostava ja sivistynyt ihminen voisi toteuttaa kohtuullisesti etääntymiskykyisen kyynisyyden ja rajoja ja uskomuksia puolustavan aggression välissä.

Tiedostava ihminen, tunteva ihminen.

Filosofian, ajattelun täytyy olla kuitenkin aina ihmisen harhaista eheysfantasiointia vastaan kriittisenä paineena, muu filosofointi on propagandaa ja ismiä. Eksistentialismi on yksi ajatusmalli, joka filosofiana tai taidekäsityksenä ei hyväksy ihanteita tekosyiksi. Seuraamukset ovat seuraamuksia ja valheet valheita. Todellisuus ei ole ihmistä varten kuin teatterilava, jossa jaetaan täsmälliset roolit juuri ennen spottivaloon astumista.

*lisäys

Persoonallisuushäiriö on ehkä eniten kulttuuriamme määrittävä tekijä tällä hetkellä.

Röyhkeys ja kaiken kilpailun näkeminen kilpailuksi johtaa vertailun kulttuuriin. Luodaan ihanteita, joilla yksilö ei olisi tyytyväinen itseensä ilman vertailua ja todistettavaa kelpaavuutta. Psykiatrian kannalta persoonallisuushäiriöiset yksilöt ovat äärimmäisen kilpailuhaluisia, sillä heidän keinotekoiset identiteettinsä erilaisten roolien suorittajina vaatii jatkuvaa painetta ja kamppailua. Persoonallisuushäiriöinen ihminen pelkää jatkuvasti hajoamista ja riittämättömyyttä.

Mainonta on monesti kuin suoraan persoonallisuushäiriöisen mielenmaisema. Koko ajan mainoksen päähenkilöä tai tuotteesta välinpitämätöntä "luuserihahmoa" uhkaa häpeän konfliktitilanteet ja riittämättömyyden kaaos mainosdramaturgiassa.

Persoonallisuushäiriöiset eivät pysy kasassa ilman keinotekoisia ristiriitoja ja jännitteitä.
Koska heidän identiteettitietoisuutensa ei pysy kasassa sisäisesti järjestyneen terveen itseymmärryksen ja lapsuudessa luodun tyytyväisen omakuvan varassa, on heidän jatkuvasti todistettava kelpaavuutta tai paremmuutta.
Heille maailma on jyrkkä jako ystävien ja vihollisten leireihin. Sota, raivoava kilpailutilanne, on mitä mainioin ja kiihottavin asia persoonallisuushäiriöisille. He voivat vapauttaa aggressioitaan pois itsestään sadistisena "nautintoon" kohdistettavaan viholliseen, kilpailijaan tai luuseriin. Koulukiusaajat ovat melkein järjestään taistele-tai-kuole-kulttuurin kannattajia, persoonallisuushäiriöisiä. Heille kiusaaminen ja viha on hyvin luonnollista ja rauhoittavaa jotta he pääsevät itseinhon kaaosta pakoon sadistiseen hallinnan fantasmaansa.

Kun on aggressioiden vapaasti vapauttava kohde niin persoonallisuushäiriöisen sietämättömät ja sitomattomat sisäiset jännitteet "helpottuvat" ja persoonallisuushäiriöinen psykopatia helpottuu olotilana. Syntyy eheytymisen fantasma, mikä ei ole lainkaan pysyvää tervehtymistä.

Kuinka filosofia liittyy psykiatriaan ja psykoanalyysiin?

Filosofian tärkein päämäärä on kyseenalaistaa ihmisen päätöntä juoksentelua. Tämä on kulttuurimme jatkuvan kasvun vaarallisen illuusion purkamista. Viihdeteollisuuden viihdeväkivalta on myös ilmiö, joka vaatii filosofiste dekontruktiota, purkamista, uudelleen tulkintaa. Jos ihminen ei osaa tulkita itseään ja tavoitteitaan, on ihminen fasistisen yhteiskuntajärjestyksen ihannejäsen.

Tietysti teknokulttuurimme kehitys on osaltaan persoonallisuushäiriöisten jatkuvan riittämättömyyden tunteen ansiosta, mutta olemmeko tyytyväsiä fasistiseen maailmanjärjestykseen, jossa olemme tyytyväisiä länsimaalaisia, joiden kenkiä tekevät alaikäiset lapset dollarin päiväpalkalla ja halvan työvoiman ihmiset joutuvat työskentelemään ja elämään myrkyllisissa olosuhteissa globalisaatiofantasman ansiosta?

Elämme maailmassa, jossa kristityt eurooppalaiset ottavat vastaansa tyytyväisinä tuotteita, oita ovat olleet valmistamassa Kiinan vangityt kristityt mielipidevangit orjatyövoimana.


Tsemppifilosofeja riittää aina vaan kun tilausta on yritysmaailmassa lisätä uskoa ja positiivisia mahdollisuuksi perkeleesti vaikka mitään realistisia visioita ei pyrittäisikään luomaan. Monessa firmassahan jopa 40% kehitysprojekteista jää kesken siitä vaan koska on vain tsempattu kiva idea ja hyvää kimppafiilistä eikä siihen ole kunnolla edes yritettykään panostaa, "kunhan on yritetty"-ideologialla. Enkä nyt tarkoita siis kokeellista uskallusta firmoissa, jolla annettaisiin luovimmille tilaa, vapautta, mahdollisuuksia ja aikaa. Ei, vaan sähellystä, piperrystä ja projektiutopiaa.

Opettajathan ovat tässä maassa aika kyrpiintyneitä opetusministeriön muutosbulimiaan. Muutosvaatimuksia satelee ministeriöstä vaikka opettajien määrärahoja on supistettu 15 vuotta! Demonic verses Finlandese. Hajottavat muutosvaatimukset ovat hajota ja hallitse-strategian yksi pelimuoto.

Kaverini teki vuoden tietokonepeliä isolle firmalle ja aivan loppumetreillä ison firman koneisto vaihtoi ilman syytä heidän tuottajansa uuteen heppuun naps, joka sitten sanoi että "ei tää mua kiinnosta " ja dumppas viime hiomista vaille olevan miljoonabudjettiprojektin tuosta vain roskiin. Ilman tunnonvaivoja. Koska se ei ollut Hänen projektinsa.

Fiilispohjalta se bisnes pyörii, pörssi on spekulaatioajatusten ja optimismin pörssiä ilman mitään faktisia näkemyksiä. Elämme tsemppiaikaa niin kuin armon vuolaan ajan ennen 1989 lamaa. Mahdollisimman paljon ilmaa, kuohuntaa ja odotuksia jotta olisi mahdollisimman paras tulevaisuus, hyvällä tahdolla.

Masentavan realistiset ajattelijat, filosofit, eivät mahdu jetset-kahvipöytään, sen tiedämme.

• Mihin tarvitsemme filosofiaa ii

Lullaby on yksi mielenkiintoisista olemassaolon murtumista ja olemisen olemattomuutta, pakkoneuroottisia ongelmia kuvaavista kirjoista. Harva tuore kirja on eksistentialistiseksi teokseksi luokiteltavaa. 

CHUCK PALAHNIUK - Mark Lawson talks to Fight Club author Chuck Palahniuk about his latest book, Lullaby.  Lullaby by Chuck Palahniuk is published by Jonathan Cape (ISBN: 0224063014) ::

- Listen to the interview audio real

Onko olemassa tervettä narsismia... vai pelkästään heiluntaa kulttuurisen kelpaavuuspelon ja saavuttamisaggression välissä?

Onni Rikos Rangaistus

Onnellisuuden nousuhumala
ja pakoretki

Onnellisuus vaatii tyhmyyttä
tilaa ilman rajoja

Voi onnellisia
Jotka kiittävät 
yhteisistä valheista toisiaan
ja hienosta ystävyydestä
sen ontolla voimalla.


A.K.

Tekstin suora kopiointi kielletty. Tekijänoikeudet pitää.

Elokuvan julkaisuväittelyä - elokuvataidetta vai -teollisuutta...

Kulttuurikulma -ohjelmassa oli keskustelu.
Kohuelokuva "Riisuttu mies" ja käsikirjoittajan oikeudet... menetetyt oikeudet tuomarin ja tuottajien mielestä.

Wonderful. Tuottaja ja käsikirjottamisen proffa keskustelivat. Proffa oli vihdoinkin avoimesti käsikirjoittajien puolella ilman mitään suhteellistamista. Käsikirjoittaja on taiteilija
- vaikka tuottajat ovat potkineet taitavat kirjoittajat helvettiin suomalaisesta elokuvatehtailusta.

Tuon tuottajan mielestä taas käsikirjoittaja, joka luo elokuvan maailman, hahmot, tarinan ja juonen, on vain karjaa. Ettei edes ole takapenkillä samassa autossa kuin ohjaaja ja tuottaja. Käsittämätön asenne. Ihmekös jos epäuskottavat ja junnaavat suomielokuvat ovat pelkkää kesäteatterimeininkiä.

Kaikki on käsikirjoituksen varassa. Kaikki.
Helpoimmat ratkaisut eivät tee elokuvasta hienoa kokemusta vaan puuduttavan venyttelyn.
Elokuva ei voi ikinä olla kaikkien mieleen - suomalaiselokuvat yrittävät olla pirun valkoista pullaa.

Onko käsikirjoittaja taiteilija vai onko "uudistettu" tekijänoikeuslaki vain lainsäätäjien hyvänmielen suhaisu, jota tuomioistuimet eivät toteuta koska tuottajien bisnesfilunkioikeuksia on suojeltava rahan pyhyyden tähden ja kesäteatteridramaturgian rajatun tajun puolesta.

Mutta

Onneksi olkoon, Veli-Pekka Hänninen!
Työ ja tuskasi palkittiin -tavallaan. Käsis, jonka suomalainen tuottaja raiskasi "Riisuttu mies"-kesäteatteriuhoiluksi, ilman lupaasi (vaikka rahoitus tuotannolle oli jo kunnossa), kuvausoikeudet myytiin nyt alustavasti Britteihin rahoituskierrokselle "Dressed up as a priest".
Word, man.

En olekaan hullu

Luotan vaistooni.
En pelkää pimeää.
En pelkää pyörällä kaatumista. (- tietysti sitten jälkeenpäin kylläkin)
En pelkää pimeässä hyökkääviä koiria. (- tietysti sitten jälkeenpäin kylläkin)
En pelkää psykopaatteja vappuna. (- tietysti sitten jälkeenpäin kylläkin)

Mutta pyöräilyä olen pelännyt - kypärän kanssa.

Kaverini ovat pitäneet minua taikauskoisena, neuroottisena tai ylimieleisenä huimapäänä.
Mutta pelkoni on ollutkin aiheellinen. Vaistoni on toiminut.
Tutkimuksen mukaan autoilijoiden suojeluvaisto häviää dramaattisesti kun vastassa on pyöräilijä röyhkeän itsetietoisesti kypärä päässä.

En olekaan hullu.


Luottakaa vaistoon, joka ei nyt suoraan loukkaa ketään ihmistä.
Jokainen, joka on ajanut vanhalla Nelostiellä keskiSuomessa venäläisten rekkojen kanssa, voi aavistaa mistä minä puhun. Kaksi kertaa vasito on pelastanut minut. En ole taakse vilkuilija mutta pari kertaa olen vilkaissut ylämäessä takaa tulevaa russianrekkaa, jonka tasapainoton takavaunu heittelehtii sivuttain kahden metrin verran. Olen ajanut jorpakkoon ja pelastauntunut hyvin ikävältä kohtalolta. Se näky on kuin elokuvista, pelottavin kokemus mitä on ollut hullujen koirien ja naisten lisäksi.


(*Tupakoitsijat, tupakointi loukkaa ja tappaa muitakin ihmisiä, se ei ole niitä vaiston ja vapauden kysymyksiä. Astmaatikot voivat kärsiä kolmekin päivää tupakansavun jälkikirouksista... )

Taidetta Jobin kirjan mukaan - itkua taiteen tähden

Nykytaide osaa olla koskettavaa.
Making kids cry for art.
Jenkkiartisti Jill Greenberg on keksinyt koskettavan taidemuodon
( - katso video tuolta BBC:n sivun oikealta puolelta - itkevän lapsen symboli).

Valokuvausstudiossa artisti antaa ja ottaa kuin jumala.
Hän antaa ensi kuvattavalle lapselle tikkarin
ja sitten tempaa sen pois.

Sitten hän kuvaa.
Itkevää lasta.

Jotta voisi koskettaa taidetta katsovaa aikuista ihmistä.
 

Lapsen itku on arvokkaampaa kuin lapsen mielenterveys.

Kaiken huippu on se, että hän kaikenlisäksi manipuloi kuvat maalauksenkaltaisiksi, etäännyttää tyylillisesti, niin että katsoja tavallaan luule katsovansa taidemaalausta. Että hänen tuotoksensa olisi mahdollisimman taidemaisia, ei vain doklumentteja itkusta.

Mietitäänpä aikuisen koekusmaailmaan sovitettuna tämän tyyppistä asetelmaa.
Mikä tilanne voisi olla vastaava aikuisen kannalta?

Kuvitellaan, että pääset ohjelmaan jossa voit voittaa rahaa, auton, luksusta ja mahtavaa, kunhan kamera voi seurata voiton jälkeistä elämääsi.

Voitat. Iloitset, kamera seuraa iloasi ja uhoasi kavereille mitä teet seuraavina vuosina. Ehkä vittuilet entisille työkavereillesi. Sitten sinulle ilmoitetaan että et voittanutkaan. Oletkin vielä samalla harmaalla uralla kuin ennen. Saat lohdutuspalkinnon Tallinkin risteilylle ja Fazerin sinistä suklaata ja ystävien empaattisen halin. Tuntuu hyvälle TV-viihteen katsojista. Yleisö hymyilee ymmärtävästi kuin Kafkan Oikeusjutun sihteeriköt ja taputtavat sinulle suorituksesi jälkeen.

Tämä jenkkiartisti väittää ettei lasten mielenterveys ole uhattuna hänen pakkomiel... taidemuotonsa takia.

Kiusata saa kun on eettisiä aikeita suuremman tähden
ja turvallinen ajatusrakennelma metodina.

Taiteen tähden.

Big Brothers, niin, millehän periaatteelle se viihdemuoto perustuu?
Hyvälle mielelle?  Haluavatko BB:tä katsovat nähdä onnellisia ja sopuisia ihmisiä..?

Että tuntemattoman ihmisen tekemä yllättävä kiusa ja sadistiseksi tulkittava uteliaisuus ei vahingoita, varsinkaan äidin katsellessa hiljaa sivusta lastaan vieraan ohjailijan kameran laulaessa - ja että tämä outo abduktiotapausten tapainen uteliaisuus viiden minuutin itkun aikaansaamiseksi ei olisi vahingollista lapselle. Ettei se olisi kafkamaisin ja sadistisin kokemus jollekin lapselle ja opettaisi lapselle, että kiusan tekeminen ja sen tarkkailu on jollekin ihmiselle tärkeää ja nautinnollista. Taidetta. Että kärsimyksen tuottaminen on uteliaitten aikuisten mieleen. Että tällaista on elämä, älä kakara luule muuta. Älä luule olevasi turvassa äitisikään seurassa.
Kärsi kun käsketään.
Istu. Naura. Itke. Pyöri.


Jillin studion nimi on sattuvasti "Manipulator".

Jillin lapsuus voisi opettaa meille jotakin enemmän kuin hänen taiteensa.


Hitler piti omaa mahtipontista ideologiaansa ja valloitusoperaatiotaan vain suurena taideteoksena ihmeellisen Germanian sekä kreikkalaisten ihanteiden mukaisen esteettisen rodun luomiseksi. Suurimman taideteoksen luomiseksi suurin uhraus. Puhtaimman idean toteuttamiseksi mikään inhimillinen ei saa olla esteenä. Napoleon ja Caesarkin myös julistivat suureellista rauhaanpakottamisideologiaansa (jo TV:stä tuttua ennaltaehkäisevää ja vapauttavaa hyökkäystä) muutaman miljoonan uhrin hinnalla tärkeäksi sivistyksen tuomiseksi moukille - ja sotasaaliin ottamisen vain viattomana välttämättömyytenä.

Kaikellahan on hintansa.
Mitä kalliimpi uhraus, sitä arvokkaampi...
onhan.


--

Sivistyksen suurin uhka - stressikapitalismi

Liika työnteko tappaa aivosolusi

Työpaikoille vaaditaan lepohetkiä. Pitkäkestoinen stressi tappaa aivosoluja tavallista nopeammin.   - Taloussanomat.fi 2008

TYöSTRESSI AIHEUTTAA
YRITYKSILLE SUURIA TAPPIOITA

-"Työstressi on mielestäni 2000-luvun musta surma", sanoo professori Cary Cooper, joka on työstressin huippuasiantuntija maailmalla. -YLE

"Työstressin ja ateroskleroosin eli valtimonkovettumataudin välistä yhteyttä väitöskirjassaan tutkivan Mirka Hintsasen mukaan yhteys ilmenee jo nuorilla aikuisilla."

"It-yrityksissä ja maatiloilla yötöitä aiempaa enemmän"

BBC:n artikkelissa on länsimaisten uhkakuvien kasvavin osa-alue esittelyssä:

Stressi.


Stressi tekee kilpailukykyiseksi.

Stressi tekee kilpailevaksi.

Stressi tekee aggressiiviseksi.

Stressi tekee avuttomaksi avuttomuuden, ennustamattomuuden ja riittämättömyyden mielikuvilla.

Stressi tuhoaa.

Stressi tappaa.

Jatkuva, aiheeton työnarkomaniastressi ja identiteettikelpaavuustaisteluun liittyvä pitkitetty stressi tuhoaa virusten ja bakteerien suhteen vastustuskykyämme.

ESS: Toimihenkilöunioni aikoo puuttua Nokian työoloihin
-"Jos rivityöntekijä tai luottamusmies nostaa päätään näissä asioissa, Nokiassa alkaa hirveä myllytys. Sitä en tiedä, mitä ne pystyvät ammattiliitolle", Rinne toteaa Etelä-Suomen Sanomissa. * Helsingin Sanomat -STT 15.9.06

Tämä on yhteiskunnan päämäärä.

Jossa ihmiskuvan valinnasta nouseva suojeleva säännöstely on kielletty.
Stressi ei ole vain yksilön ongelma vaan koko ihmiskunnan tulevaisuuden vaa'ankieli.

Stressidystopia.

Orwellin valtakuntavisio, jossa stressi ohjaa kaikkea.
Jossa vapaus stressistä on ehdottomasti kielletty.

Mikä on tämä ideologia nimeltä kapitalismi, jossa ihmisarvon määre liittyy narsistiseen työmaniaan ja narsistiseen vertailuun? Onko tosiaankin näin, että persoonallisuushäiriöiset ovat kaapanneet talouskulttuurimme ja sen myötä ihmiskuvamme? Hyvä olo ei saa tulla perusturvasta ja säännöllisyydestä.


Kilpaile tai häpeä.


Kaikki lähtee äidin sylistä.

Vaativa, kirkuva, hylkäävä, tyytymätön äiti on kapitalismin tosi keho ja kehto.

Kun lapsi saa nähdä suuntaa vain kelpaamattomuuden kautta,
on päämäärä vain vanhempien tilausvisio,
ihannekuva lapsesta. Muu ei kelpaa.

Muuten lapsi ei kelpaa.

Kelpaamattomuuden kasvatusoppi.
Perisynnin perillinen.


Vuorovaikutuksettomuuden ahdistava paine.
Kelpaamattomuuden uhka.

Kerjäämisen alipaine. 
Mielistelyn ylipaine.
Kapitalismi.



Stressi on arvovalinta.

Arvovalinnat ovat kulttuuria.
Kulttuuri on valinta.

IL, Guzenina: Bruttokansanonnellisuus

Jari Sarasvuo ja muiden Zarasvoiden, yritysmangustien virsi "positiivisesta stressistä" kilpailuideologian selkärankana on skeidaa. Oikea yksilömotivaation käsite harkitun väärin käytettynä oikeistolaisena peukaloruuvina.

Se, että pomo säästää olematta palkkaamatta lisää työntekijöitä työmäärän ja tilausten lisäännyttyä, ei ole strategista tehokkuuden maksimointia vaan hyväksikäyttöä, alaisten elämän rauniottamista ja työmotivaation raiskaamista. Kannustamisella ja ahdistelulla ei ole mitään yhteistä. Niitä ei kannattaisi sekoittaa.

Määrä ei ikinä korvaa laatua, piiskaideologit.

Positiivinen stressi voi lähteä vain yksilön omasta valinnasta, motivaatiosta,  ei ulkoisesta tsemppikategoriasta. 

Kaikissa laboratoriotesteissä ovat stressaantuneiden eläinten poikasten älykkyys ja terveys aina selkeästi alempi ja huonompi kuin turvallista elämää elävien eläinten. Mitä voimme tästä ajatella? Paljon.

Mangustit, hyeenat ja kaljurotat ovat esimerkkejä strategisesta stressidespotismista. Despoottiemo, joka on ainoa lisääntyvä lauman jäsen, näykkii ja uhkailee jatkuvasti muita sukukypsiä naaraita, jotta nämä eivät pelosta ja stressistä johtuen tule kiimaan.

Stressinhallinta on turhaa,

jos stressiä ei voi poistaa.

Stressi tappaa.

Köyhdyttää.

"Projektivillitys lyönyt jo yli"

- Professori Yrjö Engeström pelkää, että liiallinen projekteilla johtaminen häivyttää näkyvistä sen, mihin ollaan menossa.

Mahdollisuuksia ei ole, jos mahdottomuutta ei voi poistaa.
Johtajien bonukset ovat viimeisin asia,
mikä vähentää stressiä kultturissamme.

Mikä oli Suomessa kivikaudella ihmisen työpäivän pituus?

Kieli vyön alla 14 tuntia?..
Ehei.
Asiantuntijoiden arvion mukaan 4-7 tuntia.
+ lomat.
Stressivapaa kivikausi. Hippikausi.

Olen toiminut uskonnon- ja psykologian opettajana lukioissa ja monet nuoret luulevat että enää ei ole idelogioita - Suomessa. Että on vain järkipolitiikkaa.

Vaihtoehdottomuuden politiikkaa.
Stressikulttuuria.

Moni suomalainen aikuinenkin luulee että poliitikkomme eivät toimi ideologioiden mukaisesti, että järkipoliitikkomme ovat ideologioista vapaita toimijoita. Että elämme Rationaalisessa parlamentarilismissa. Suurempaa harhaa ei ole.

Tulevaisuusvalinnat ja ihmiskuvavalinnat ovat aina ideologisia. Kun valitaan perusteet, ne pohjautuvat aina osittain ideologisille ratkaisuille ja oletuksille.

Uskontotieteilijänä uskon että ihminen on aina tulevaisuushypoteettisena olentona "homo religiosus". Eli ihminen elää aina uskomusten ja mielikuvien varassa. Todellisuutta ei ole sinällänsä vaan vain ihmisten toiveiden, pelkojen ja oletusten mukaisesti.

Sitä nimitetään kulttuuriksi.
Tottumukset ovat kulttuuria.
Uhkakuvat ovat kulttuuria.

Kun ministerimme ja kauppa ja teollisuusministeriö hyväksyivät Soneran 4 miljardin euron tuhlausretken hypoteettiseen mielikuvitustekniikkaan 3G-markkinoille, se tapahtui ideologisesti. Uskottiin nopeaan teknologiseen riemuvoittoon kuin venäjällä reaalisosialismiin vain jokin aika sitten. Harhakuvat ja riskit maksoivat kansakunta molemmissa tapauksissa.

Se, että Soneran uhkapelin maksoivat veronmaksajat eikä turhaa firmaa ajettu nurin, oli vain ideologinen päätös. Päättäjillä oli Soneran osakkeita ja se vaikutti heidän päätöksiinsä. Sitten on hyvä jatkaa terveydenhuollon alasajoa ja puhua tehostamisesta, kun on sosialisoitu kansan varat kovan kapitalismin peliin. Vaikka arvot ovat mielikuvia, todelliset arvot ilmenevät valinnoissa.



Muoti on hyvä esimerkki uskonnollisesta kulttuurista.
Rituaalikulttuuristamme.
Hyvän ja pahan ymmärryksen pakkomielteestä.
Hyväksynnän varmuuden pakkomielteestä.

Uskontotieteellisesti muoti ei eroa 50 000 vuotta vanhoista maagisista uskomusjärjestelmistä. Mikä eilen ei kelvannut vaatteeksi, kelpaa nyt. Joskus jonkin tyylin uskotaan olevan in ja joskus aivan totaalisesti out. 70´s on in. Vaikka et uskoisi.

Kelpaaminen on hyvinvointia.

Rauta-ajan ihmiset kertoivat
kulkusilla sosiaalisen asemansa

Rituaalinen kelpaavuus on sosiaalista hyvinvointia.
Rituaalisen kelpaavuuden määrittely on kulttuuria. Se on ihmisten hallittavissa. 

Joukkoon kuuluminen on hyvinvoinnin edellytys - sekä myös pahoinvoinnin taustavoima.

Muodikas, tehokas, ihailtava, nujertumaton, kunnianhimoinen.

Ihminen uskoo teoillaan saavuttavansa jotakin.
Teot ovat uskon predikaattiverbejä.

Saavutusmielikuvat perustuvat aina uskomuksiin. Ihmisarvo perustuu aina uskomuksiin ja ideologiaan. Aina. Ihmisarvo ei ole seuraamus reaalipolitiikasta tai luonnonvalinnasta.

Jokainen teko on seuraamuksien arviointia. Avohoitopolitiikka on "säästö"tekona päätös hylätä avuttomat ihmiset mielenterveystapauksina, koska he eivät vastaa uutta ihmisarvoa kilpailevasta ihmisestä, tehoihmisestä. Yli-ihminen näkee ali-ihmisiä.

Nuorten depressioihmisten eli nuorten kilpailukyvyttömien hylkääminenkin on myös arvopäätös.

Tehokkuuslaskelma. Ihmiskuva.
Tai ihmiskuvattomuus. Ei vahinko.

Poliitikot ovat hylänneet ja mitätöineet asiantuntijoiden lausunnot avun tarpeesta, hoitotavoista ja sitä kautta nuoret ihmiset. Uuden arvojärjestelmän mukaisesti. "Vahvat eivät tarvitse yhteiskuntaa."

 
Depressio on kapinaa

Tehokkaidenkin sosiopaattien mielestä.
He ovat siinä oikeassa, osittain.

Se nähdään tehokulttuurin vihollisena ja avoimen häpäisyn kohteena. Suurin pelko. Pysähtyminen. Uudelleenarviointi.

Pahoinvoivia yksilöitä täytyy dumpata- jotta yhteisöä ei tarvitsisi muuttaa.

Kilpailukyvyttömien kapinaa ja tyytymättömyyttä konsensusta vastaan, joka pitää vaimentaa halvasti ja nopeasti.

"Kilpailu tuo hyvinvointia".
Oh yes.
Arvo? Arvojen sijainen?

Kilpailu vaatii hyvinvointia statuksen määrittelyn kautta - ja torjuu pahoinvointia. Kulisseilla.

Depressiiviset ihmiset täytyy jättää omaan arvoonsa - tai siis arvottomuuteensa/avuttomuuteensa::

Miksi tyttö masentuu?

Joka viides teinityttö oireilee.
Masennuslääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut.

http://iltalehti.fi/uutiset/200609015062302_uu.shtml

-Masentunut tyttö on usein pärjännyt hyvin koulussa, hänellä on runsaasti
harrastuksia, ulkonäköpaineita, odotuksia tulevaisuudelta, kunnianhimoa ja kova
vaatimustaso, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Kari Moilanen luettelee. "

- 1.9.2006 IL

Tämäkin tutkimus tukee mm. Freudin näkemystä siitä, kuinka moraalisesti ja sosiaalisesti vaativat vanhemmat voivat olla erittäin vahingoillisia lapsen identiteetin kehitykselle. Jäykkä ihannelapsuus vanhempien toiveita varten. *


Lapsi ei koe olevansa silloin kelpaava sinänsä vaan kaikki tapahtuu vertaamisen ja suorittamisen kautta. Omaa ainutlaatuista ja kehittyvää persoonallisuutta "ei tarvita", on vain muotteja ja malleja joiden kautta kelpaisi vanhemmille.

" Asiantuntijat ovat huolissaan teini-ikäisten tyttöjen masennuslääkkeiden käytöstä.  Asiasta kirjoittaa Hufvudstadsbladet.

http://www.yle.fi/uutiset/oikea/id41603.html

-Professori Erkki Palva Lääketurvalaitoksesta kertoo, että masennuslääkkeiden käyttö lisääntyy, vaikka osa lääkkeistä lisää itsemurhariskiä ja -ajatuksia etenkin hoidon alussa. "


" Koululaisten masennus lisääntynyt

http://www.yle.fi/uutiset/oikea/id41697.html

-Peruskoulun yläluokkalaisista keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta koki 13 prosenttia ja lukiolaisista 10 prosenttia. Tutkimuksen mukaan masentuneisuus on lisääntynyt erityisesti tytöillä. Nyt siitä kärsii peruskoululaisista 18 prosenttia ja lukiolaisista 14 prosenttia. Lisäksi vajaalla puolella masentuneista oppilaista on myös koulu-uupumusta. Myös koulu-uupumus on lisääntynyt. Siitä kärsi noin 12 prosenttia vastaajista. "

Vaikka ahdistus on tilastollisesti lisääntynyt ja paljastunut niin luulen, että suurin syy nyt depression prosentuaaliselle esiintulolle on lasten vapautuminen.

Tässä maassa on syvä väkivallan perinne. 
Voittajien perinne.

Piittaamattomuutta, vaatimuksia, tunneköyhyyttä, tasapäistämistä, positiivisten tunteiden kieltämistä
- lapsia kohtaan ja lapsilta.

Lapsuuden kieltämistä.
Lapsuuden stressaamista.

Mahdollisimman aikaisin aikuinen, työhullu, syyllistyvä
ja tunteensa dumppaava lapsi on ihanne.
Ihmelapsi.

Ihmelapsen ihanteita, aikuisen toiveita, pakeneva lapsi on kauhistus.
Vapaa lapsi. Muokattava lapsi.

Lapset uskaltavat tavallaan nyt ilmaista itseään vapaammin suhteessa vaatimuksiin eivätkä ymmärrä alistua aikaisemman kulttuuriperinnön mukaan vaan uskaltavat edes sentään sairastua. Oireilla. Vetäytyä. Oireilua ei kuitenkaan sosiaalisesti siedetä kun suurempia yhteisön ongelmia ei tunnusteta. Kilpailukyvyttömät ovat kilpailuyhteiskunnan vihollisia.

Suomalaiset syövät reippaasti eniten ja enenevässä määrin depressio & psykoosilääkkeitä. Se merkitsee paljon pillereitä ja kemiallisen turtumuksen lisäämistä. Psykoosilääkitys merkitsee aina syvää persoonallisuuden hajoamista. On uskomatonta että julkisissa viroissa on kuulemani mukaan psykoosilääkkeiden syöjiä ja heidän välillä oudot puheensa vaikuttavat paljon joidenkin kansalaisten maailmankuvaan ja perusturvallisuuteen.


Depression pohjatuntemus on aina kelpaamattomuus, riittämättömyys, liian suuri erilaisuus. Häpeä. Tytymättömyys muottiin ja voimattomuus muotin mukaiseen suorittamiseen. Mutta tyhjyydessä on uusi mahdollisuus.

Erillisyys, uudelleenarvionti, Uusiutuminen.
Kilpailukyvyttömät ovat usein itsensä etsijöitä.
Kilpailukyvyttömät ovat kilpailuyhteiskunnan vihollisia.

Kun työhulluudesta ja ylityöobsessiosta tulee identiteetti, ihminen arvioi oman arvonsa vain ulkoisten kriteerien kautta, työroolissa onnistumisen ja kelpaamisen kautta. Tätä kutsutaan korvikeidentiteetiksi: ihminen tekee sitä mitä ei halua mutta ei halua tehdä muuta.

Ylityöhulluus perustuu siis alunperin riittävyyden ajatukselle, mutta sitä ruokkii riittämättömyyden kadotus. Olet olemassa vain roolisi kautta ja jos kieltäydyt pirteästä ja tehokkaasta roolista ja uskallat vastustaa ylityötä, oletkin äkkiä luuseri, petturi, helppoheikki muiden työtaakan lisääjä. Tilatut ylityö- ja zarasvuolaiset kilpailuhengen psyykkaajat, itsetunnon palkkatappajat, luovat mielikuvaa itsensäylittäjästä, joka hakee ihailua muilta ja jolle täytyy suoda ihailua. Yli-ihmisen fantasiapeli, jossa vain tehokkain on vertailukohta, ei tervein ja tasapainoisin.


Tiedän suuren ikäluokan ihmisiä, jotka on tosi tehokkaasti lapsena kurin tai jumalan perusteella peloteltu ja syyllistetty luulemaan olevansa itse kaikkien ongelmien syy. Koko suvun ongelmien syy.
Niin että "systeemiä", yhteiskuntaa tai perhettä, ei voi kyseenalaistaa, koska systeemi antaa arvon ja merkityksen. Monet ovat oppineet siirtämään ja naamiomaan neuroottisesti vuosikymmeniä lapsuuden traumojaan, jopa eläkeikäänsä saakka - tai hautaansa ja ainakin omiin lapsiinsa. Jotkut murtuvat sitten psykopatiaan, koska elämän tärkein asia on suojella mielikuvaa omien vanhempien järkevästä mielivaltaisesta toiminnasta.

Nykyään lapset uskaltavat sentään ilmaista tunteitaan ja ongelmiaan paljon vapaammin.
He uskaltavat jonkinverran nähdä väkivallan ja aikuisten vastuuttomuuden, keisarin ilman vaatteita.


Depressio on itseilmaisun viimeinen keino.

Sulautumattomuutta.
Piilotetun väkivallan paljastamista.
Itseoivallusta. Kipeää sellaista. Itsemanipulaatiosta luopumista.

Depressio vaatii aina jonkinasteista tiedostamista.
Oksentamista, kaiken pakotetun, kopion ja väkisin syötetyn.
Mutta se sulautumattomuus ja maastoutumattomuus lisää myös stressiä ja sopeutumiskyvyttömyyttä. Toisaalta olet yksilöllisyyden suunnistusretkellä mutta kompassi heittelehtii mielipuolisesti.

Ja entäs.
Ajavatko kunnalliset ja valtakunnalliset poliitikkomme lisärahoitusta naurettavan vähäiselle psykiatriselle ja terapeuttiselle nuorten tukisysteemille kun nämä oheiset tilastotiedot on julkistettu ja valtion verotulo erittäin hyvä? Eivät varmasti.

Heillä on kiire alentaa veroja hyvätuloisilta suuren ikäluokan edustajilta.
Hyvinvoivien hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Eläkeikää lähestyvien ylimielisen vapauden ekstaasinomaisen tilan tyydyttämiseksi.
Vastuuttomuuden vallan todistamiseksi.

Nuoret maksavat vastuuttomien velat, saasteet ja eläkkeet.
Nuorilla on toivonkantajan viitta harteillaan ja se on lyijystä kudottu.

Kapitalistisen retoriikan profeetat sekoittavat pahasti motivaation ja "positiivisen stressin" käsitteinä.

Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa suorassa suhteessa, vain jos oma-aloitteisen motivaation takia henkilö haluaa saada suorituksensa valmiiksi. Positiivinen stressikään ei voi olla jatkuvaa. Valmisteleva luovuus, löysäily on luovuuden ehto.

Stressivapaus on todellista vapautta.

"Ulkolähtöinen motivointi", tsemppaus ja houkuttelu, pelottelu ei ole aitoa motivointia "positiivisena stressinä".

Varsinkaan johtoportaan bonuskukkoilu ja koskemattomat erityisoikeudet ei ole nuorta insinööriä motivoivaa vaan masentavaa, kun muut vievät hänen tuotantonsa hedelmät.

Suomalaiset päättäjät luulevat todellakin että Tanskaa 25%-40% alempi reaaliansiotaso on hyväksi tsempiksi suomalaisille. Enemmän keppiä, liian hyvät lastehoitosäädökset, kerta kaikkiaan. Kyykkyyn tyytyväisinä pahempaa peläten.

Tanskalaiset muuten ovat onnellisin kansakunta viimeisimmän onnellisuustutkimuksen mukaan - opettajilla on siellä 70% suurempi palkka verovähennyksineen kuin kollegoilla täällä. Kummassakohan maassa arvostetaan opetusta ja opettajia enemmän? Kummassa maassa valtion monopoliyhtiön johto saa kymmeniä miljoonia euroja bonuksia?


Stressivapaa yhteiskunta - on suomalaisessa kristillisessä syyllisyyskulttuurissa mahdoton ajatus.

Vaarallinen ajatus.
Ylimielinen ajatus.
Kapinallinen ajatus.

Stressi kasvattaa aikakäyrän mukana yksilölle aina biologisia hyökkäysimpulsseja ja stressisignaaleja - sadistisia impulsseja psykologisesti katsottuna.
Sadistista viihdekulttuuria riittää epäpolitisoituneille stressityömuurahaisille tässä mediatodellisuudessa, jossa hyökkäykset ja kriisit ovat yleisintä news-entertainmetttia, uutisviihdettä.

Ratkaisematon Stressiahdistus vaatii aina suurta Ratkaisua.

Voiman tuntoa. Vihan siirtoa. Sotaa. Ennustusta.

Helpotusta. Perustelematonta Optimismia.
Uskoontuloa. Muuttamattomia Dogmeja.
Uutta multihyperultrakännykkää. Ratkaisua kaikkeen.

Pelon Kohdetta. Vapahdus epäilystä. Unohdus.
Lapsuuden Unohtamista. Väkivallasta kiittämistä.
Varmaa Paremmuutta. Menestystä. Kiihotusta.
Tyydytystä. Varmuutta. Ylpeiltävää. Kiitosta.

Heikomman Hyveellistä Säälimistä
- surkuttelua halveksunnan peittämiseksi.


Ihmisen "tappelusignaalit", aggressiotensio eli taistelun aloittaminseen tähtäävä biokemiallinen kuohtunta on biologisen stressimekanismin tärkein tavoite. Stressiin liittyvät hormonit nimenomaan nostavat aina ja ennenkaikkea aggressioita ja laskevat sosiaalisuutta, tulkinnanvaraisuutta. Ei ihme että sodat jatkuvat.

Ihmiskunnan itsetuhomekanismi
liittyy yksilön stressiin.

Jo parinsadan miljoonan vuoden ajan.
Nisäkkäiden sukukunta selviytymisen kriisiaikoina.

Taistelua, uhoa, vakuuttamista, vastakkaisen sukupuolen mielenkiinnon herättelyä, pöyhkeilyä, ylivoimaisuutta, mittelöä, energiahukkaa, valmiustilaa, jengiliittoja, nepotismia, isänmurhaa, kateutta, sosiaalista hierarkiaa, sotia.

Bush on todistanut kafka-ulottuvuuden todeksi.

Kuvitelkaan tilanne ::

että turkulaisia liikemiehiä viedään yhtäkkiä laumoittain Lapin thundralle lämmitettyihin kanahäkkeihin. Lehdistöä ei päästetä paikalle sillä tiedossa on suuri oikeudenmukaisuus, jolla paljastetaan väärintekijöitä. Syytteitä ei lueta, sillä syyttäjä haluaa olla perusteellinen eikä yksikään epäilty voi päästä vapaaksi, sillä sillä olisi negatiivinen vaikutus yleiseen moraaliin ja luottamukseen virkavallan toimia kohtaan. Kansaa pyydetään luottamaan virkavaltaan, jotta maahan saataisiin vihdoinkin kunnon kuri. Sillä joku oli polttanut puutalon Turussa, joka oli suojeltu. Asian käsittely jatkuu ja viranomaiset kieltävät, että ihmisen pitäminen kanahäkeissä olisi kidutusta sillä heillä on hyvä ruokahalu. vähitellen kansa unohtaa kanahäkit ja vaimot miehensä.

Bush on todistanut kafka-ulottuvuuden todeksi.

Syyttäminen on jo tuomio Suuren Uhan kafkalandiassa.

Stressattu kansakunta tai heimo ei uskalla nähdä/uudelleenarvioida itse toteuttamiaan vääristyneitä arvoja tuhoavina ja vaarallisina vaan miljoona vuotta vanha liskoaivojen ohjaama stressi/aggressio-reaktio pääsee valloilleen. Stressattu heimo turvautuu helposti... uhrikulttuuriin.
Joku on uhrattava.

Heikompi ryhmä, heimo tai vain yksilö on tuhottava.

Konsensus.

Kulttuurimme ei hyväksy lepoa ja ihmisarvoa helpolla vaan lepo on luusereille narsistisen ihmiskuvan syövyttämässä kokonaiskuvassa. Et saa hyväksyntää ellet ole työhullu ja vertaile saavutusta tavaroissa, brändeissä, euroissa, neliöissä, hevosvoimissa, hehtaareissa, bonuksilla ja ylityötunneilla.


Olen kuullut menestyvän miehen suusta että :

 " ... nyt vielä pari vuotta pitää nöyristellä niin sitten pääsen
niin hyvään asemaan että pääsen vapaasti vittuilemaan muille,
vaikka ihan huvin vuoksi".

Vapauden mielikuvia?


Kilpaileva ihminen.
Homo altius fortius.

Fittuileva Psyko Mortales.
Stressi tappaa. Köyhdyttää.

Autuaita ovat syrjäytyneet, jotka eivät stressaa.
Eivätkä syyllistä tai halveksi toisia materialististen saavutusten mukaan.
Autuaita ovat tarpeettomat, jotka eivät nojaudu turvattomuuteen.

Uhkakuvat ovat tehokkain keino luoda demokratian illuusio.

Terrorismin naurettavan vähänen uhka on tehty mediaseksikkääksi mediatulitukseksi. Joka päivä hurjaa spekulointia terrorismista, vaikka aggressiiviset autoilijat, tupakointi, halpa viinavero, hoitamaton depressio, stressi, turhat lisäaineet elintarvikkeissa tappavat miljoona kertaa varmemmin kuin terroristi.

Kysymys ei ole pelosta vaan pelon tuotteistamisesta, pelon hyödyntämisestä.

Ei meitä uhkaa terrorismi vaan totalitarismi. Mediaharha. Sopeutumisen sokeus. Iso veli, lain suorittaja, joka on lain yläpuolella. Itse uskon että WTC-tornien terroristit päästettiin tahallisesti maahan. Niin moni FBI:n ja kongressin raportti kertoo selkeästä suojeluohjelmasta terroristeille.

Meitä stressataan uhkakuvilla ja poliitikot ovat innoissaan.

Kekkonenkin tilasi kalakavereiltaan Neuvostoliitolta ukaasin, sopivan tulisen noottikriisin ja kaikki ihailivat Kekkosen pelottomuutta suuren maan uhkailun edessä. Se ei ollut pieni kuntapoliittinen pila vaan itsenäisen valtion raiskaus oman Johtajan kädestä. Ja Kekkonen pääsi presidentiksi.

Joka ei ole elänyt Kekkosen puheiden aikaa, ei tiedä elävästä jumalasta mitään. Lipponen sentään onnistui hiukan imitaatiossaan, koska Kekkonen on meillä vielä verissä.

Kapitalistista idealismia ei tarvitse perustella ja keskustella, kun on outo uhka. Suuri vastustaja, joka tekee meidätkin suureksi Suuressa seikkailussa. Uhka yhdistää pienen heimon myös savannin yössä, ihmiskunnan aamunsarastuksessa. Uhka laittaa pienet kansalaiset nöyräksi. Uhka pakottaa konsensukseen.

Ei ole sattumaa, että EU kunnioittaa hiljaa Kiinan ihmisoikeustaistelijoiden ja mietiskelijöiden joukkoteloituksia. Jokainen valtaa himoitseva virkamies unelmoi absoluuttisesta vallasta, siitä vallasta, jonka Josef K kohtasi Oikeusjuttu-kirjassa. Jonka me kohtaamme kasvavassa dystopiassa, jossa vapaus täytyy uhrata terrorismipelon alle.

Jossa pelko on viihdettä. Jossa terrori on jokapäiväistä leipää. Jossa ei ole uutista ilman terroria. Pelkää tai sinut hylätään anarkistina, yhteisten Arvojen halveksijana. Smash asem ja poliisin gladiaattoriotteet lisäsivät ihmeesti monen nojatuolimoralistin elämänhalua ja turvallisuudentunnetta - ja pyhää vihaa puhtaan isänmaan puolesta.

Oi suuri Arvo.
Oi suuri provokaatio.

ESS: Toimihenkilöunioni aikoo puuttua Nokian työoloihin

-"Jos rivityöntekijä tai luottamusmies nostaa päätään näissä asioissa, Nokiassa alkaa hirveä myllytys. Sitä en tiedä, mitä ne pystyvät ammattiliitolle", Rinne toteaa Etelä-Suomen Sanomissa. HS / STT

Nokia.
Pelastajamme.
Suurin yhteinen arvomme antaja. 
Suurin yhtenen katastrofimme.

Nokia on esimerkillisen työtehokas firma.
Nokian voittomarginaali on paras kännykkäfirmoista.

Kännykkätehtailla surkeat olot Aasiassa
Matkapuhelinteollisuuden arki on kaukana johtavien kännykkäyhtiöiden yhteiskuntavastuun julistuksista, osoittaa tänään julkistettu tutkimus. Kansainvälisiä standardeja ja paikallisia lakeja rikotaan ylipitkillä työpäivillä ja riistopalkoilla, myös Nokian alihankkijoiden tehtailla. -Taloussanomat

Nokia soveltaa esimerkillisen rankkaa työetiikkaa.

Ihmiskunnan yhdistämiseksi,
verbaalisen smalltalkbulimian maksimoimiseksi.
Uuden maailman luomiseksi.
Uusien laitteiden lisäämiseksi.
Tulkoon uuden sukupolven himoittava tyylikännykkä
ja täyttäköön maailman markkinat.

Nokiakin käyttää hikifarmeja, joissa työläiset on lukittu vapaan työn leireille, josta ei saa poistua. Ja joissa ei saa seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa. Työilon kasarmeja.

Nokia, eettisesti tyylikäs valinta.
Pakkovalintojen firma. Tehokkuusajattelun firma.
Pakkoetiikan firma. Pinnalla pysyvä firma.
Pörssiarvojen mukaan.

Reippaasti oletetulla tulevaisuusarvolla
ja röyhkeysindeksillä spekuloitu pörssiosake,
huikeasti suurempi kuin firman todellinen arvo.
Mahtavaa.




Nokiahan toimii vain olosuhteiden pakosta... vai?
Pörssispekulaatioiden pakottamana?
Ilman ideologista valintaa? Ilman valintaa?
Ilman omaa suuntaa?

Nokia on huippufirma ainakin siinä mielessä, kuinka suuri stressipaine ja joustavuustarve, työntekijävaihtuvuus siellä on - suurin prosentuaalisestikin Suomessa. Uudet työntekijät huomaavat joutuneensa kastilaitokseen, jossa pärjätäkseen on madeltava jotta voisi myöhemmin päästä madaltamaan muita.


Onko Faustilaiselle kiihdytyskulttuurille vaihtoehtoa?

EU voisi valita stressikulttuurin sijaan laajemman humanistisen protektionismin,
kontrolloidun rahapolitiikan ja työpolitiikan, globaalin stressirajoja koettelavan ja mielivaltaisen kilpailutustalouden sijaan, sillä sillä on jo protektionismia mutta vain rajatusti maailmanpankin kilpailua lisäävän ideologian mukaisesti. Humanistinen protektionismi vaihotehtona,


 Jolloin ei ::

a) hyväksikäytettäisi orjapalkalla idässä suljetuille alueille pakotettuja työläisiä
b) ulkoistettaisi työntekopaikkoja - käytettäisiin ensisijaisesti eurooppalaista työvoimaa
c) tuotteiden hinnat eivät laskisi loppumattoman kilpailun takia
d) tuotteiden loputon siirtely ei kuluttaisi energiaa ja saastuttaisi - peruskulutustuotteiden tuottamisetäisyys kulutusalueesta olisi rajoitettu
e) ei voisi ilman raskaita rangaistuksia tuhota luontoa, tuhlata energiaa, rikkoa työlainsäädäntöä
f) ulkoistamista kehitysmaihin ei sallittaisi kuin selkeästi rajoitetusti - ei jatkuvaa muutosstressiä
g) uusiutuvat energiamuodot pakotettaisiin osaksi energiapolitiikkaa
h) ei käytettäisi ylimielisesti ja huolettomasti raaka-aineita vaan raaka-aineiden hinnat pidettäisiin korkealla ja kauppa yksinkertaisesti kiellettäisiin epäeettisten tuotantotahojen kanssa - mm. halpa liha kiellettäisiin (kuten tiedämme, liha halpana kiduttaa eläimiä ja tuhoaa laajojaalueita argentiinassa ja brasiliassa)
i) ei pelättäisi ohjailla raskaalla verotuksella mm sähköauotoilun lisäämistä kaupungeissa, kaupungin sisäiseen liikenteeseen sähköpakettiautot olisi vain vuokrasysteemin kautta käytössä - Dieselsaaste on yksi pahimmista astman aiheuttajista ja keuhkojen tuhoajista

Protektionismi olisi demokratiaa elämän laadun puolesta. 
Protektionismi olis ihmisyyden vapautta.
Yhteisen elämän hallintaa.
Yhteisen maailman oivaltamista.

Halpa on globalisaation avainsana. Rikkaus on halvassa, toisten köyhyydessä.

Halpa kulutus, halpa itsetuho, halvat saasteet.

Halpa ilmastonmuutos on vain "halpa energia"-ajattelun äpärälapsi. Halpa ei ole demokratiaa. Demokratia on elämän jatkumisen ajattelua, nyt-toimintaa tulevaisuuden kautta.

Demokratia ideana on pohjimmiltaan vain järjellisten ratkaisujen yhteiskunta, yhteisön suojelua ja yhteisen parhaan ajamista.

Retorisesti meidät on vain sokeutettu halpa-ajattelulla ja vapaudella jopa saastuttaa. Kreikassakin monet poliittiset puhujat kamppailivat keskenään juuri tällä aksellilla : "pikaisesti nyt heti - vs - seuraamukset tulevaisuudessa".

Häpeäkulttuuri iii


Suomalainen häpeä ja kulttuurinen häpeäkonflikti

Kirjoja tsekattavaksi:

Sigmund Freud :: Ahdistava kulttuurimme
Oswald Spenglerin :: Länsimaiden perikato

- kw: palkka palkkatyö työkulttuuri rajoitteet palkkio palkat verotiedot verotieto verotus