Liian protestanttinen seksiopas

Kirkkohallitus veti tukensa nuorten seksioppaalta

"Aids-tukikeskus ja Nuorten Keskus julkaisevat tänään seurakuntien isosnuorille tarkoitetun seksuaalivalistusoppaan. Kirkkohallitus on kuitenkin vetänyt tukensa kirjalta viime metreillä. " -HS

Tämä tapaus ei ole vain pieni takapakki kirkon politiikassa vaan fundamentalistinen ote tulee kasvamaan, koska fundamentalistit ovat tehokkaasti haalineet enemmistövallan kirkon hallituksissa ja neuvostoissa suhteessa jäseniensä liberaaliin maailmankuvaan.

Kirkkohallituksen tiukkapipot vetävät johdonmukaista linjaa.

Irti todellisuudesta, kaukana arjesta, ylemmällä moraalitasolla, jossa ei ole seksuaalielämän ongelmia eikä seksuaalisuutta ollenkaan - jos vain on tarpeeksi moraalinen. Kirkko on valinnut saman linjan kuin jenkkien äärikristityt: "pidättäytyminen on ainoa tapa välttyä ongelmilta"..."jos seksuaalisuudesta puhutaan tai se hyväksytään, nuoret menettävät kontrollin"...

Piispojen hiippa on niin korkealla, että ihanteet ohittavat käytännön järjen, biologian, psykologian ja tilastotutkimukset. Avoin ja kursailematon seksuaalivalistus ilman moralisointia olisi tilastojenkin mukaan ainoa tapa estää raskauksia ja tautien leviämistä mutta ei. Kirkko haluaa pysyä sata vuotta ajassa takana, varmuuden vuoksi. Pitäydytään nyt siinä seksuaalisuuden mustaamisessa ja syyllistämisen pelossa, kuin on 1950-vuotta perinteikkäästi toimittu.

Puhtausfantasiat ovat olleet aina osa uskonnollisia fantasioita ja rituaalisäädöksiä, joilla vanhukset ovat tehneet vanhojen ihmisten ihanteista ja rajoitteista koko heimon normeja. Kun seksuaalisuudesta tehdään pelättävä tabu, on yhteisön helppo kontrolloida, väheksyä ja häpäistä nuorempia jäseniään. Ympärileikkaus on yksilön seksuaalisuuden häpäiseminen ja yhteisön rituaali, jolla osoitetaan yksilön kehon kuuluvan yhteisön määräysvallan piiriin.

"Kotimaa-lehden mukaan kiistellyssä oppaassa puhutaan esimerkiksi seksistä ennen avioliittoa ja itsetyydytyksestä niin, että siinä otetaan ainakin epäsuorasti erilainen kanta kuin kirkolla virallisesti on."

Kirjanen on ladattavissa
Aids-tukikeskus sivuilta - "Olen IHME"

Nuorten seksuaalisuus on uhka uskonnollisille moralisteille, jotka menettivät oman nuoruutensa ahtaalle ja sävyttömälle puhtaudelle ja kiltteyden pakkomielteille vanhempien mieliksi. Kirkko on yksi kontrollisysteemi, joka ihailee ahdistuvia ja pelokkaita yksilöitä, jotta kirkko voisi jakaa yksinoikeudella sääliä ja armonmurusia.

Katolilaisen kirkon perinteet ovat yhä tiukassa tässä protestanttisessa (kapinallisessa) kirkkokunnassa, vaikka Luther nimenomaan opetti, että avioliitto ei ole sakramentti (Jumalan säätelemä rituaali) vaan vain ihmisten keskinäinen sopimus.
Luther oli ultramoderni, sillä hän ei halunnut Jumalaa ihmisten seksuaalisten suhteiden väliin. Uskonto ei saanut olla kontrollin vaan yhteyden väline tämän protestanttisen oivalluksen mukaan. Luther käsitti oman masokistisen luostarijaksonsa jälkeen, että ihminen on kokonaisuus ja että ihminen tuhoutuu ja perversoituu subjektina, jos hän leikkaa inhimilliset tarpeensa "hengellisten" pakkomielteiden vuoksi. Tiedostamista ei ole ilman olemista.

Freudin mukaan, jos lapsi syyllistetään lapsena omasta seksuaalisuudestaan, lapsi joutuu valtavaan oidipaaliseen ristiriitaan. Lapsi kokee häpäisyjen vuoksi seksuaalisuutensa olevan uhka vanhemmille. Lapsi kokee silloin mielessään olevansa kilpailija isälle tai äidille. Moralistinen tai häpäisevä kasvatus repii ihmisen hajalle - ja tuottaa uusia moralisteja ja raiskaajia.

Jo pieni lapsikin on seksuaalinen olento, psykoseksuaalinen kokonaisuus, ja siksi lapsen asiaton eroottinen koskettelu on kriminalisoitu, oli koskettelija kuka tahansa.


Erään sosiologisen kyselytutkimuksen mukaan oikeastaan ainoa tilastollinen piirre, mikä erottaa arvomaailmaltaan uskonnollisesti sitoutuneet ihmiset muista suomalaisista, on pelokas ja torjuva suhtautuminen seksuaalisuuteen.

Moralistit ovat tehneet karmean ratkaisun lapsuudenkokemustensa kanssa: hylänneet lapsen suoran ja vilpittömän suhteen kehoonsa ja hyväksyneet kokemansa välineellisen kasvatuksen sekä ahdistavan dualistisen ihmiskuvan. Dualistinen ihmiskuva tarkoittaa sitä, että henki on ”puhdas” verrattuna fyysisiin tarpeisiin ja tuntemuksiin. Seksuaalisuus merkitsee moralisteille jotakin kontrolloimatonta.

Moralistisessa jumalafantasiassa aseksuaalinen Jumala rakastaa aseksuaalisia ihmisiä.

Saksalainen rankaisukeskeinen väkivaltakasvatus” (millä natsi-Saksa kasvatettiin ja mitä Suomessakin opetettin vielä 1950-luvulla) perustuu tähän mielikuvaan, että lapsi oppii vain kivulla, sokealla tottelemisella ja alistumalla. Tämän pedagogiikan ihmiskuvassa kipu ikäänkuin irrottaa lapsen fyysisistä ja ”turhista” yllykkeistä ”henkiseen elämään” ja aikuisten sanelemaan arvomaailmaan. Eli "ajattelematta alistuva lapsi on hyvä lapsi".

Kehokuvaan liittyvä häpeämuisto lapsuuden häpäisyistä ja muistot aikuisten hysteerisistä reaktioista ovat aikuisella moralistilla psyykkisesti projisoitu seksuaalisuuden inhoon ja pelkoon. Jos ihminen ei tiedosta lapsena kokemaansa häpeäkasvatusta vakivaltana, hän voi demonisoida koko seksuaalisuuden sinänsä ja mm uskoa, että vain epäseksuaalinen olento on Jumalalla otollinen. Tämä perverssi asetelma ja fundamentalistinen ”arvo”-logiikka on siis suoraan lapsuuden rooliasetelmasta: aikuiselle on kelvannut vain mm epäseksuaalinen lapsi. "Kiltti" enkelilapsi, joka alistuu aikuisten kiiltokuvafantasioiden ja aikuisten tarpeiden mukaan.

Seksuaalisuudesta tulee se paha, jota on vastustettava, jotta pyhään neutraalisuuteen uskova ihminen voisi tuntea olevansa hyvän puolella. Ja se kiltti lapsi, joknka seksuaalisuus oli uhka vanhemmille. Keho ja sen yllykkeet ovat uhka, joista moralisti on saanut "rangaistuksen" ja häpeän lapsena.


Seksuaalisuus on usein fundamentalisteille jotakin niin pimeää ja kauheaa, että vain mollissa mylviminen sunnuntaisin voi pitää mielen puhtaana ja kaukana maailmallisesta saastasta. Että on jotakin puhtaampaa, Jumalan täysin kontrolloima universumi kirkon helmoissa. Kirkkoisä Augustinus tavallaan aloitti kovan linjan ristiretken seksuaalisuutta vastaan. Hän vihasi omia yllykkeitään ja kehoaan. Hän piti nimenomaan seksuaalisuutta (eikä itsekkyyttä tms) perisyntinä. On oletettavaa että sekä Paavali että Augustinus olivat ehkä homoseksuaaleja mutta pitivät sitä kauheana kirouksena ja saastaisuutena sen ajan jetset-ihanteita vasten. (Roomalaiset hyväksyivät biseksuaalisuuden mutta homoseksuaalisuus oli halveksittua.)

"Tutkija Peltonen kuvasi, miten Vanhan testamentin syntyaikaan vallitsi kokemus, että homoseksuaalisuus kumoaa yhteisön maskuliinisuuden eikä johda lisääntymiseen. – Meidän ongelmamme ei ole kasvupotentiaalin puute vaan pikemminkin liiallinen kasvupotentiaali, hän totesi." -Kotimaa

Moralismi on ilmiö, jossa ihaillaan ihmisiä, jotka "pystyvät" vaatimaan muilta "korkeampaa" ja "puhtaampaa" moraalia. Moralismi on aina yli-inhimillisyyttä korostavaa. Moralistien keskuudessa ei kysytä miksi seksuaalisuus ahdistaa vaan kaikki mikä ahdistaa, leimataan pahaksi, uhkaavaksi ja epäpuhtaaksi, aivan kuin kymmeniätuhansia vuosia vanhat heimojen rituaalitabut ja ja kontrollifobiat tiukoista rajoista ovat olleet sitä, millä määritellään heimon "me"-status (vanhusten johdolla) ja leimataan "ne", erilaiset muukalaiset jamuut kapinalliset ulkopuolisiksi ja epäpuhtaiksi.

Sitten tajuttoman tammikuun järjettömin lausunto heimojohtajalta Tampereelta:

"Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkalan mukaan yksikään ekumeeniseen työskentelyyn sitoutunut kirkko ei saisi tehdä homokysymyksessä ratkaisuja, jotka vaikeuttavat kirkkojen näkyvän ykseyden toteutumista." -Kotimaa

Kertakaikkiaan hurjaa kamaa. Se protestanttisesta luterilaisesta.

Vanhojen herrojen kirkkopolitiikka on Suomessa outoa. Piispat ovat järjestäneet virkamiesverikoiriksi kirkkoneuvoksia, joista osa on lakimiehiä. Tässäkin seksiopasasiassa Kirkon virallisen kannan määrittivät kirkkoneuvokset.

Kirkon hylätty tulevaisuus i