Suomalaisen dokumenttielokuvan esteet

Espoo Cine lähestyy:

Miss Violence

ja

http://www.espoocine.fi/2014/fi/ohjelmisto/elokuvat/at-home

http://www.espoocine.fi/2014/fi/ohjelmisto/elokuvat/insecure

http://www.espoocine.fi/2014/fi/ohjelmisto/elokuvat/breathe

Suomalaisen dokumenttielokuvan esteet

   Esimerkillinen dokumentti, jossa sivutaan myös kansakunnan psykohistoriaa:

        Hamlet pornomaailmassa - YLE AREENA 

                 Telkku.com kuvaus:

– Marraskuun alussa sinua odottaa uusi oikeusjuttu. Sen jälkeen potkaisen sinut henkilökohtaisesti ulos sieltä, roisto, isä jätti pojalleen viestin sihteerin kautta.   

– Yritä jotain vähän fiksumpaa, vaikka sinulla ei riitäkään älyä, isä jättää pojalleen viestin vastaajaan. 
Dokumenttiprojekti: Pornokuninkaan elämä -dokumentti kertoo Private-pornoyrityksen perustajan, pornokuninkaana tunnetun Berth Milton Seniorin huonoista väleistä poikaansa. Isä–poika-suhde tulehtui niin pahasti, että Senior uhkasi tuhoavansa Berth Milton Juniorin. Syynä vihanpitoon oli, että Senior syytti poikaansa yrityksensä varastamisesta ja vei asian jopa oikeuteen. Isä hävisi oikeudenkäynnin, mutta välit eivät parantuneet.  Milton Junior kasvoi köyhissä oloissa. Äiti oli sotalapsi Suomesta, joka jätti lapsensa kasvattiperheen hoiviin Pohjois-Ruotsiin. Huoltajuuskiistan jälkeen Junior joutui jättämään kasvattiperheen. Biologinen isä kohteli poikaa huonosti, eikä tämä halunnut isänsä kaltaiseksi. 
Sellainen hänestä kuitenkin tuli. Kumpikin rikastui kyseenalaisilla keinoilla ja ajattelee vain rahaa sekä itseään. 
– Olen ikään kuin isäni jatke. En ole Berth Milton Junior, olen Berth Milton, poika myöntää itsekin. 
Ruotsalaisdokumentista ei draamaa puutu. Aihe kelpaisi myös Hollywood-elokuvaksi. Mutta koska kyseessä on dokumentti, tarinaa ei ole kerrottu pelkästään pojan näkökulmasta.  

Luonteeltaan jotakin aivan muuta kuin suomalaisten dokumentintekijöiden periaate.

Suomalaiset dokumentintekijät pelkäävät kuvata konflikteja 

       - ja leikkaavat ne pois dokumenteista. 

Siksi suomalaiset dokumentit ovat maailman turhimpia, eivät maailman suola. Hyvät ihmiset, kuvatkaa konflikteja, paljastakaa kulttuuri, ymmärtäkää kulttuurin ja rehellisyyden synty kreikkalaisessa tragediassa eli hybrisanalyysissä ja tragediaesityksen jälkeen esitetyissä niitä mukailevissa komedianäytelmässä. 

Siis. Miksi suomalaisia dokumentteja tehdään?  

Keinotekoiseksi lohduksi, keinotekoiseksi todellisuudeksi, korviketodellisuudeksi?  

Sensuroituja tekeleitä, joita kutsutaan "dokumenteiksi"? MIKSI ohjaajat ylpeilevät sensuroineensa dokumenttinsa päähenkilön "suojelemiseksi"? Miksi vakava itsesensuurin eetos jokaisessa suomalaisessa dokumentissa? Jotta saisi rahoitusta sensuuria dramaturgiaa korkeammalle arvostavasta elokuvasäätiöstä?  Jotta elokuvasäätiö saa harmittomia  nukkekoti-installaatioita ja poliitikoille vaarattomia, todellisuuspakoisia elokuvia? Suomalaisen todellisuuden väärennös, joka tasolla, taiteen ja politiikan.  

Yhteiskuntakritiikki ei ole siinä, että kuvataan köyhiä itsensä piiskaajia ja mutisioita. Vaan konfliktien esilletuomista, systeemin ja kulttuurieetoksen sota, rikkaiden käsikirjoituksen ja puhetavan paljastaminen. 

  

 

II

Esimerkki. 

    

Tuukka Temosen dokumentti Presidentintekijät on herättänyt "kohua" ennen ensi-iltaansa:

• Kolumni: Presidentintekijät on loukkaus suomalaista elokuvayleisöä kohtaan

  -  Jussi Huhtala - Episodi.fi
  

Suomalaiset dokumentit ovat täysin hyödyttömiä, sillä niistä editoidaan pois juuri mielenkiintoinen kama. 

Uskomatonta ylimielisyyttä ohjaajalta mutta sentään rehellisesti, lähes ylpeillen:

Tutkija kyseli ohjaajalta, missä on leikkauspöydälle jäänyt aineisto: 

- Siellä leikkauspöydlle jäi paljon mielenkiintoista materiaalia. Ne jäävät sinne arkistooni eivätkä valitettavasti ole käytettävissä. Ne eivät ole kassakaapissa, mutta ne on ehkä syytä sinne laittaa, naurahtaa Temonen...  
  

Temonen lisää, että elokuvaan on valittu vain ne kohdat, jotka kestävät päivänvalon. - Elokuvan tarkoitus on palvella yleisöä, enkä halua, että ihmiset joutuisivat kiusalliseen tilanteeseen elokuvan jälkeen, kertoo Temonen...  - YLE 

Taas yksi PR-docuelokuva. 
Mitä ihmettä tämä on olevinaan?

Jokainen suomalainen dokumentintekijä kehuu toimittajille kuinka hänen päätehtävänsä on suojella dokumentin kohdetta. Sehän on vain määritelmä propagandalle eikä dokumentille. Todellisuuden vääristelyä. 

Dokumentaristit, mitä ihmettä te luulette olevanne rooliltanne? Valistuselokuvien tekijöitä opetusministeriön talutusnuorassa? Elokuvasäätiöhän on vain OPM:n virasto  kaupallisuuden lisäämisenä sekä yhteiskuntakritiikin sensuroimisena - eikä vapaata taidetta edistävä säätiö. 
 

Näinkö moraalittomia ja katsojaa sekä todellisuutta hylkiviä suomalaiset ohjaajat ovat?  

Eivät katsojat halua mennä katsomaan sensuroitua PR-elokuvaa.  

• Kohuohjaaja Temonen: "Elokuva tekee oikeutta presidentille ja vaalitiimille"

Mitä ihmettä?

  

  

• Kuvataiteilija Riiko Sakkinen:

    "Taiteen tehtävä on höykyttää maailmaa ja puhua yhteiskunnallisista kysymyksistä tavalla, jota mikään muu väline tai instituutio ei kykene tekemään. Taiteilijan ei tarvitse olla vastuussa kaikista teoksensa merkityksistä. Taideteos onnistuu, kun se herättää vihaa tai keskustelua myös taidemaailman ulkopuolella."
Kuvataiteilija Riiko Sakkinen, 37, hämmentää paitsi kaupallisuutta ja mediaa käsittelevällä taiteellaan myös blogissaan, kolumneissaan sekä sosiaalisessa mediassa esittämillään yhteiskunnallisilla kannanotoilla.

III


Miksi KÄÄNTEISYYS?



Miksi kreikkalaisessa oivalluksessa ja Aristotelisena paradigmana (Katharsis) tragedia vapauttaa, varma tuho viihteenä, simulaatioasetelmana, aiheuttaa katsojassa itseymmärryksen tarvetta?

Siksi. 

Peili. Peilinä. Ei vain pelinä.

Godardin "Hullu Pierrot" on esimerkki käänteisestä kehitystarinasta: päähenkilöt vajoavat murrosikäisen anarkiaan ikäänkuin Eurooppaa valloittavan amerikkalaisen kulttuurin paljastajana, sen possessoimana, sen manifestaationa. Kuuluisa ranskalainen psykiatri julisti Godardin elokuvan vaarallisimmaksi kulttuurituotteeksi mitä on tehty, kulttuurin tuhoajaksi. Tottelemattomuus oli hänen logiikassaan kullttuurin eli oikeistolaisen kontrollin tuho   

Fight Club on myös käänteinen kehityskertomus mutta jossa lopussa kuitenkin buddhamaisesti päähenkilö valaistuu totalisen megalomaanisen hybrikseen vajoamisen ja apokalyptisen vision jälkeen.

Kumpikin näistä elokuvista on suora perillinen GILGAMESH-eepokselle. 

Tämä on tärkeä tiedostaa. 

Kuningas on saanut kaiken ja hukkaa itsensä ja päämääränsä mutta löytää itsensä hullun villimiehen ystävyyden ja hyväsydämisen huoran kanssa. 

  Jung ja Freud lyövät kättä.

  Huikea elokuva. 

    Us.

Tanskalainen Ohjaaja itse kustansi tuotannon ja sai sattumalta viime hetkellä hyvän näyttelijättären.
Bergmanilainen: 

" Mani Maserrat Agahin ohjaama ruotsalaiselokuva Us on vavahduttava ja todentuntuinen kuvaus intohimoisesta parisuhteesta, jonka osapuolet horjahtelevat fyysisen vetovoiman ja pakkomielteisen omistushalun välisessä kaaoksessa. Elokuva herättää katsojansa pohtimaan parisuhteen valta-asetelmia ja syitä sille, miksi toiset jäävät suhteeseen, jossa heidät alistetaan.

Kannattaa ostaa tulevaisudessa  tai ladata torrenttina.

Kirjoittakaa Finnkinolle että tämä on must. 








    Lue lisää euroopalaisen elokuvan mahdollisuuksista:

• Pohjoismainen elokuva ja
  
  
  karakteerikeskeinen dramaturgia

Ranskalaisen elokuvan luonteen salaisuus?

Täyttymys tuottaa turhautumisen ranskalaisessa elokuvassa. Jotakin eksistentiaalisen päinvastaista kuin amerikkalisessa täyttymisen ja turruttamisen kerronnassa.

Eurooppalainen elokuva

Mokia joihin ei kannata sortua levittäjiä kosiskellessa

Tapahtumat Elokuvat Helsinki 2014 Suomi Elokuvakulttuuri Elokuvafestivaalit Cine RA