I
Kunhan kirkko ensin tunnustaisi mitä on tehty.
Onko arkkipiispa todella nostamassa esille kirkon rasistisia tapahtumia joita todella kirkko tunnustaisi rasismiksi ja tunnustaisi uhrien kohtalon ja olemassaolon:
Arkkipiispa homoseksuaalien kohtelusta
"Tässä on anteeksipyynnön paikka"
-14.7.2014 Kirkon tiedotuskeskus
Kuinka monta homoa ja missä on kuskattu kirkonmiesten toimesta mielisairaalaan kemialliseen kidutukseen ja poliisille vangittavaksi tai tuomittu helvettin kohti itsemurhaa tai alkoholismia, ei se muisti niin huono ole kirkon väellä. Kertokaa rasismin historia mitä pyydätte anteeksi. Myös te, jotka olette kokeneet tai nähneet ystävänne itsemurhan prosessina: häpeä on turhaa, soittakaa toimittajille.
Ei anteeksipyyntö merkitse mitään
jos ei tunnusteta mitään.
jos ei tunnusteta mitään.
Kuinka monta on tehnyt itsemurhan kirkon rasistisen valtaopin alla?
Kuinka monta kaappihomoa on Suomessa tällä hetkellä kirkon takia kulissihetero-liitossaan kerjäämässä kiitosta suvultaan ja työpaikaltaan?
200 000?
Mit kirkon pitäisi tunnustaa?
Tampereellakin toimi 1970-luvulla sarjaraiskaaja valtionkirkon lasten leireillä. Nainen. Eikä kirkko halua sitä tuoda esille "turhaan" ennen kuin joku uhri rohkaistuu ja media taas paljastaa kirkon salaisuuksia.
Eihän tämä arkkipiispan uusin PR-piiperrys ole aitoa kun tarvitaan ensin satojen painostavien mediauutisten painostus ja kirkko tulee koko ajan jäljessä ja suojelee yhä johtavia kirkon viharasismin viljelijoitä ja noitavainoja uutispimennolla kirkollisessa lehdistossä ja kirkkohallituksessa.
Hyväksyvätkö valtamedian toimittajat tosiaan kirkon loputtoman sisäisen ja jaarittelevan good cop bad cop -skitsofrenian?
Tilanne valtionkirkon etuoikeutetussa asemassa on hyvin outo lavastus. Valtionkirkko armeijan ja Afganistanin sodan lobbaajana sotilaspappeineen sekä kouluissa uskonnonvapauden kieltäminen kirkkoon kuuluvien vanhempien lapselta pakkouskonnonopetuksena on vieläkin todiste Vatikaanin oppien ja Ruotsin kolonisaatiokirkon toteuttamisesta eliitin välinekirkkona joka tasolla.
II
Suomalaiset ovat kirkkoa kohtaan niin suopeita koska eivät tiedä mitä kirkonmiehet ja kirkon Vatikaanilta perityt valtaopit ovat tehneet.
Tämä on kirkon painajainen ja kirkon torjunnan brutaali syy.
III
Pahinta kirkossa on tällä hetkellä henkisesti väkivaltaisten ja mielenterveyttä horjuttavien lahkojen tukeminen.
Lestadiolaisten homorasismin ja pakkoseksi-opin tukeminen ja raiskaajalestadiolaisten julkisen toiminnan jatkuminen lahkoissa kirkon pappien ja piispojen tukemana Pohjois-Suomessa. Jatkuu vain ilman mitään kirkon jäsenten kapinaa.
Etelässä viidesläiset lahkot eli Amerikan kautta oppiaan ammentavat kalvinistit saavat myös rahallista tukea valtionkirkolta mm. homovihaansa ja seksuaaliseen rasismiinsa: he saivat ainakin vielä viime vuonna myös levittää "tavallisille" rippikouluille kirkon työntekijöinä toimivien jäsentensä kautta fundamentalistien "kristillistä seksuaalisuusopetusta", jossa nuoren uskoa ja kelpaavuutta määritellään seksin ja "puhtaan" heterouden kautta. Sisältää myös valheellista ja mielenterveydelle todella vaarallista "valistusta" itsetyydytyksen vaarallisuudesta "hengellisenä puhtausopetuksena".
Ei auta arkkipiispa Kari Mäkisenn diivamainen tekopyhyys ja toimittajia mielistelevä retoriikka kirkon saastaisen toiminnan peittämiseksi.
Kirkon teologia on se mätä ydin kirkon staasiksessa:
"ev-lut" kirkko opettaa yhä roomalaista Vatikaanin oppia "pyhästä avioliitosta" vaikka Luther ja kumppanit selkeästi päättelivät että avioliitto ja seksisuhde on ihmisten maallinen suhdeasia ja yksilön oma vastuu omista valinnoista ja seuramuksista - eikä mikään teologian asia ja pappien vallan paikka.
Kirkko rikkoo omia teologisia linjauksiaan vastaan jakomielitautisesti: avioliitto ei ole sakramaentti mutta papit ja piispat puhuvat siitä kuin se olisi sakramentti eli pyhä. Onko Vatikaanin mielistely niin tärkeää piispoille että protestanttiselle teologialle ei ole tilaa tässä oudossa sekasikiökirkossa?
- piispa Jolkkonen: "Ehtoollisyhteyden tiellä viimeiset hikiset kilometrit..."
Miksi Vatikaani ja pappiskultti valtakulttina on hylättävä protestanttisesti?
Perinteet kunniaan?
IV
Americans Are Leaving Religion Behind and It Scares the Hell Out of the Christian Right
V
Esimerkki
Kuinka kirkko halveksii pappien ja kirkon rasismin uhreja?
Julkisuuden valokeilasta poistuva arkkipiispa Jukka Paarma käytti siekailematta käänteistävää uhripuhetta lähtöjumalanpalveluksessaan Turun tuomiokirkossa sunnuntaina siirtääkseen pedofiiliskandaalin seuraamuksen huomiopistettä.
ex arkkipiispa Paarma 2010:”Kirkonvastainen propaganda voimistuu Suomessa”Paarman puheessa kärsijänä pedofiiliskandaalissa ei olekaan kirkon tai sen tukeman järjestön työntekijän raiskaama tai hipelöimä ihminen
vaan kärsijänä on kirkko.
Kaiken lisäksi Paarma 2008 kielsi kirkon syyllisyyden mihinkään sisällissodassa - vaikka kirkkohallitus mm. pakotti nuoria pappeja paikanpäälle siunaamaan suojeluskuntien joukkomurhat ja piispat itse olivat mukana ääripoliittisesti pappien vihapuheessa punaisia syöpäläisiä vastaan. Poliittisesti kirkko ei puuttunut valkoisten ennen sotaa aloittamaan korruptioterroriin, jolla estettiin eduskunnan päätökset, ihmisten nälkäkuolemiin tai laittomiin valkoisten yksityisarmeijoihin tai eliitin demokratian kumoamistoimiin saksalaisen kuninkaan laittomissa kutsuissa - mutta punaisia ja enemmistökansaa vastaan valtionkirkon poliittisuus oli äärimmäistä.
VII
päivitetty III 23.7.
Kyrkpressen-lehden ent päätoimittaja ja kolumnisti
Stig Kankkonen:
– Arkkipiispa Kari Mäkisella on tapana filosofoida... Mitä nyt konkreettisesti pyydetään anteeksi?
Tämä huitaisu tavallaan syyllistää minuakin kirkon aktiivisena jäsenenä siihen, tuntuu samalla tavalla epäreilulta kuin varmaan on tuntunut seksuaalivähemmistöjen taholla epäreilulta jonkun tai joidenkuiden ihmisten raju kritiikki, vääristynyt kritiikki ja huono käytös."
Kuinka Kankkosen reaktiota on tulkittava ja nähtävä kirkkopolitiikan symbolina?
Joka tapauksessa Kankkonenkin kaipaa konkreettisuutta kuten minä - mutta aivan eri perusteilla.
Stig Kankkosen reaktio närkästyneenä kirkon tuotteiden kuluttajana kertoo oleellisen "kirkon asiakkaan" reaktiosta. Kankkonen näkee itsensä uhrina kun kirkkoa arvostellaan ja kirkon tekoja paljastetaan - eli hänen itsetuntonsa on kiinni kirkon ulkoisesta arvostuksesta:
"... Syyllistää minuakin kirkon aktiivisena jäsenenä siihen, tuntuu samalla tavalla epäreilulta kuin varmaan on tuntunut seksuaalivähemmistöjen taholla epäreilulta "
Eli kun kirkon rasistisia tekoja ja rasistista politiikkaa tuodaan julkiseksi ja tämän hetken eettisillä arvoilla arvioitaviksi edes kevyesti arkkipiispan vaimealla yskäisyllä niin se loukkaa henkilökohtaisesti Stig Kankkosta.
Kirkko on hänelle hyvän mielen ja turvan tuoja ja siksi sen arvostelu huojuttaa hänen miellyttäviä varmuuden kokemuksiaan kirkon tuotteista olotilan parantajana. Voidaan puhua kiistämättömästi että Kaikkonen ilmaisee dissosiaatiota kun hänen miellyttävää mielikuvaa kirkosta huojutetaan. Totuudella ei kai ole väliä, tärkeintä on vain korkeakirkollinen asenne kirkon imagon suojelemisesta sen maagisen voiman lataamiseksi.
Kaikkonen puhuu aivan kuin hän ei olisi nähnyt rasismia ja pappien vihapuhetta kirkossa. Tämä on aika vakava asenneongelma.
Kirkko nähdään tässä (ultraperinteisessä) korkeakirkollisessa diskurssissa eli puhetavassa kulttuurin ja identiteetin vahvistavana rakentajana (eli: Kirkossa ei ole ongelmaa, ihmisten asenteessa kirkkoa kohtaan on ongelmia, koska kirkko toimittaa "ajatonta tehtävää" kirkon arvovaltaa ei siten saa huojuttaa näkemällä kirkkoa poliittisena mekanismina, kirkon jumalallisen ja yliajallisen tehtävän takia ei saa kirkkoa alistaa eetiselle tutkinnalle ja tunnustamiselle, kirkon "sanoma" on tärkein, teki kirkko mitä tahansa rasistista tai fasistista).
Siksi kirkon ongelmien ja vallankäytön esilletuonti ei ole oleellista, edes kirkkohistoriaa ja kirkon ristiriitaisia tavoitteita, opillista linjattomuutta ja poliittista toimintaa ei saisi eritellä, kunhan kirkko tuo hyvää oloa ja tyytyväisyyttä hyvään kirkkoon uskovalle asiakkaalle. Stig Kankkonen ei halua syyllistyä kirkon historiasta, sen nykyisestä valtahierarkiasta ja kirkon yhä tukemien lahkojen ihmisoikeusrikoksista koska hänen käyttämänsä kirkkotuote eli kulutustavara on hänelle hyvä ja mielenrauhaa tuova, teologisesti puhdas sakramenttien pyhittävän funktion kautta.
Kankkonen ei todellakaan näytä ymmärtävän tai tunnustavan, että myös Helsingissäkin oli noitavainoja vielä vuonna 2010 homoseksuaaleja työntekijöitä kohtaan, jotka jatkuvat yhä varsinkin pohjoisemmassa Suomessa ja että kirkko jatkuvasti tukee brutaaleja, epähumaaneja ja epäprotestanttisia lahkoja. Torjunta vaikuttaa olevan paras ratkaisu kirkon puolustajille.
Kirkon eettiset ongelmat eivät häntä koske sillä hän näkee kirkon vain metafyysisenä tuotteena ja hänen tarpeittensa rituaalisena tyydyttäjänä, jota ei saa pilata vetämällä kirkkoa mihinkään vastuuseen tai näkemällä kirkkoa poliittisenvallan välineenä. Korkeakirkollinen kirkkonäkemys korostaa että kirkko ei saa alistua ulkopuolisen tahojen tuomittavaksi tai arvioitavaksi - vaikka onkin sidottu poliittisesti valtioon ja eduskuntaan kirkkolailla. Todellisuudessa esim. naispappeus oli täysin poliittinen projekti kirkon painostamisen kautta - enemmistö jäsenistä oli poliitikoille hyvä syy painostaa kirkkoa.
Kirkko tuottaa hyviä palveluita ja jatkuvuuden tuntemusta kirkon aktiiveille ja siihen nojaten Stig Kankkonen siis kieltäytyy näkemästä kirkon väkivaltaista historiaa ja sen nykyisiä henkisen väkivallan lahkoja kirkon sisällä. Stig haluaa olla kirkon tuotteiden huoleton kuluttaja mutta ei halua nähdä kirkon poliittista valtaa muuttuvana ja sen vakavia ristiriitoja sen sallimien toiminnan linjattomuuden ja suurta yleisöä mielistelevien retoristen linjausten välillä.
Kankkonen näkee "vaarallisena", että "arkkipiispa ja kirkko ovat eri linjoilla tietyissä asioissa". Kankkosta ei silti yhtään huoleta se, että tavalliselle koulutetulle suomalaiselle kirkko myydään protestanttisena ja modernina vaikka se ei sitä ole opillisesti ja poliittisen järjestelmän osana, valtionkirkkona, roomalais-katolista teologiaa ja pappiskulttia "perinne"-diskurssipuhetavalla suojellen.
Kankkonen vetoaa epäsuorasti siihen että hän ei voi olla vastuussa maallisesti kirkon teoista ja puhe kirkon vastuusta nostaa hänelle epämukavan olon kun hän identifioi itsensä vain kirkon perinteen jäseneksi kaikessa hyvässä ja kirkon rituaalien käyttäjäksi. Kirkon ei siksi tarvitse muuttua koska hän ei koe syrjintää ja rasismia vaan kirkon arvovalta voimaannuttaa häntä.
Nyt kirkon katujat ja eettiset uudistajat ovat hänelle uhka, hänelle ja hänen mielikuvalleen kirkosta.
Onko kirkon poliittinen ja moraaliton toiminta täysin yhdentekevää kunhan pyhiä toimituksia toimitetaan kirkossa? Tämäkö on vanhoillisten Vatikaania myötäilevä kirkkokuva ja teologia? Päämäärä pyhittää keinot kuten Vatikaanin munkkikunnilla?
Hän selvästi haluaa torjua kirkon imagoa ja jäsenten "yhteistä identiteettiä" haittaavat paljastukset ja muutokset jotka aiheuttavat riitaa kirkon palveluja käyttävien kuluttajien keskuudessa. Kirkko on hänelle nähtävästi vain metafyysinen ilmiö, jolla ei muka ole konkreettisia moraalisia valintoja ja poliittista vallankäyttöä. Aivan kuin kirkon johto ei olisi vastuussa poliittisista linjauksistaan koska "perinne". Oletettavasti hänelle jonkinlainen "kirkon muutos" tapahtuu hiljaa ja hitaasti, "itsestään" ja että muutosta ei saa tehdä ja käsitellä julkisuudessa mikä on täysin Vatikaanin kirkkopolitiikan mukainen elitistinen kirkko-oppi ja poliittinen toimintatapa.
Täydellinen vastakohta protestanttiselle ja yksilökeskeiselle uskonopille ja ihmiskuvalle kirkon sekä taparituaalien yli.
Keskusongelmana kirkolla on sen elitistinen taktikoiva politiikka, joka ohittaa teologian, teologisen keskustelun, protestantismin periaatteet ja etiikan. Kirkon sanoma on kirkko.
Kirkon imagohallinta pyrkii vähättelemään ristiriitoja, joita se ylläpitää.
Piispoilla on tiukka dogminvalvonta "kaikkein pyhimmässään" piispojen keskinäisessä oppien määrittelyssä - mutta kirkon arkeen ja linjauksiin sillä ei ole mitään vaikutusta, kun nykyisenkin kirkon oppeja halveksivia vanhoillislestadiolaisiakin tuetaan ja kehutaan piispojen arvovallalla ja jopa ehtoollisoppi muutettiin Vatikaanin teologian mukaiseksi - salaisesti, keskustelu kieltäen.
Piispat ovat siis ylpeitä suojelemastaan dogmasta, kirkon opin määrittelystä, mutta mitään keskustelua ja avointa suoraa kirkon linjaa niistä ei vedetä. Mainospuheet ovat aivan jotain muuta kuin konservatiivista kirkkokuvaa suojeleva oppi.
Nyt keskustellaan julkisesti vain kirkon reagoinnista ja piispojen mielipiteistä mutta ei protestantismin suunnasta ja kirkon linjasta rajusti taantuneena valtakoneistona. Aivan kuin kirkolla ei tarvitsisi olla linjaa? Aivan kuin kirkko voisi olla yhtäaikaa moraaliton ja eettinen. Koska perinne ja successio. Koskematon kirkko, itsestäänselvä kirkko moraalin yläpuolella.
Ikäänkuin piispoilla on oma erillinen aarre teologisessa "puhdasoppisuudessa", opin määrittelyssä ja piispat toimivat Jumalan lepyttäjinä oikealla opilla kokoontumisissaan uskomattoman kansan puolesta - mutta käytännön kirkon puheissa, mediajulkisuuteen reagoimista, toimittajien harhauttamista ja rauhoittamisessa. Imagonsuojelutoimissa ajatellaan vain rahaa ja jäsenmäärää ja näin dogmilinjauksia salataan ja vähätellään kun puheissa tehdään retorisia ja taktisia päätöksiä ihmisten pitämiseksi ja liberaalien lepyttelemiseksi kirkossa. Kunhan liberaalit, otimittajat ja protestantit eivät puutu piispojen eristettyyn aarteeseen, dogmaan.
Dogmausko vapauttaa kirkon johdon kirkon todellisesta olemuksesta ja rasismista, jopa jatkosodan rotuoppifasismista ja Hitlerin siunaajana, jonka julistajana valtionkirkko toimi.
Tämä on totaalista skitsofreniaa ja kakofoniaa:
kirkko esiintyy, kuin se olisi vain harmiton yleisten arvojen virasto mutta piispat toimivat piilossa kuin kirkko olisi täysin riippumaton uskonto, dogmijärjestelmä ja sillä olisi yksi ainoa ehyt teologia - vaikka ei ole, ei varsinkaan protestanttista teologiaa vaikka kansa niin luulisikin.
Kirkolla on oppi mutta asiakkaan ei tarvitse ottaa siihen kantaa eikä varsinkaan tuntea sitä - mikä on systeeminä ja mekanismina siis Vatikaanin pappiskultin tunnusmerkki. Papit toimivat Jumalan välittäjinä ja asiakkaan uskolla ja ihmiskuvalla ei ole väliä kirkkoveneessä kunhan tukee kirkon arvovaltaa;
tämä ei ole protestanttista teologiaa.
Tämä kirkon tila hierarkiana ja harhautusten retorisena torjuntataisteluna "kirkossa on kaikille tilaa" on antiteesi protestanttiselle teologialle ja uskon määrittelylle. Maallikot eivät saa nyt kastaa, vihkiä, haudata, jakaa toisilleen ehtoollistä. Tämä on Vatikaanin teologian ja Vatikaanin valtapolitiikan toistamista aina vallan palvelijana ja lakeijana, ei mitään muuta. Kirkon eliitti pyörittää teologiaa kansan tavoittamattomissa eikä välitä kansan uskosta muuta kuin suojaksi rakennetun "kansankirkko" retoriikan läpimenosta: vain kansan rahalla ja valtion antamalla statuksella on merkitystä puhdasta uskoa hoitavalle kirkkoeliitille ulospäin. Siksi kirkolla ei ole johdonmukaista teologiaa jotta kaikkia voidaan houkutella ja miellyttää tehokkaalla markkinataktikoinnilla. Eettisyydestä puhutaan "ymmärtäväisesti" jotta kirkon konservatiivista olemusta, teologisia linjauksia, vastuuta pedofiilien ja rasistien suojelusta ei tunnustettaisi ja pappiskultin perinnedogmaa ei muutettaisi protestanttisesti.
Mikä on tärkeämpää, kirkon "perintö" eli korruptoituneen Vatikaanin imago kirkosta ja pappiskultista dogmiteologiana - vai protestanttisten periaatteiden, ihmisyyden korostaminen ja siksi Vatikaanin pappiskultin magiauskon poistaminen jatkuvana uskonpuhdistuksena? Tässä on selvästi kulisseilla ylläpidetty ristiriita, jotka tekevät valtionkirkosta äärimmäisen tekopyhän ja lamaantuvan poliittisen pelilaudan.
Mitä kirkko on?
Mikä on kirkon määritelmä?
Miksi seurakunta ei saa valita ja erottaa pappeja ja kirkkoherraa?
Onko keskusjohdolla mitään tekemistä protestantismin kanssa?
Piispat korostavat, että he eivät tule läähättämään tavallisen yksilön korvaan vaatimuksineen ja kuka tahansa voi olla jäsen sitoutumatta mihinkään kunhan maksaa veroa ja hyväksyy pappien rituaalipuheet hiljaa. Kuitenkin piispat pitävät kiinni pikkumaisesta Vatikaaniin kallellaan olevasta dogma-teologiasta, jossa usko ja uskonnollinen politiikka on äärimmäisen tarkkaan määritelty korostamaan kirkon ja pappien valtaa ilman mitään protestanttista yleistä pappeutta. Avioliiton mainostaminen pyhäksi on vatikaanin rituaalivalta-teologian ylistämistä ja protestanttisen teologian väheksymistä.
Et voi palvella kahta herraa. Kirkolla on selvä imagopyrkimys julkisuudessa "olla kaikkien kirkko, yhteisöllinen otimija" mutta se pidetään täysin eristettynä piispojen dogmijärjestelmästä ja Vatikaanin ihailusta.
Kirkon jäsenillä on oikeus kuulla kirkolta, mikä on se dogma ja teologia, johon jäsenet salaa ja tietämättään sitoutuvat ja jota piispat suojelevat salaisissa kokouksissaan.
Jos kirkko on vanhoillinen ja kieltää protestanttisen muutoksen ja yksilökeskeisyyden niin se tulisi vain tunnustaa ja liberaaliprotestantit perustavat sitten uuden uskontokunnan tai järjestön. Miksi kalvinistisia lahkoja ja niiden jatkuvia ihmisoikeusrikkomuksia kansainvälisiä sopimuksia vastaan (naisten pakkoseksi lestadiolaisilla, nuorten seksuaalisuuteen puuttuminen ja määrittely helvetti-uhkailulla sekä viidesläisten reasismi mm homvihana ja vainona) tuetaan valtion kirkossa?
Nyt koko kirkon show tuntuu olevan hämäystä ja lepyttelyä, lepyttelyä ja hämäystä status quon ja arvovalta-perinteiden suojelemiseksi, yhtenäiskulttuurin illuusio keskusvallan korostamiseksi ilman demokratiaa ja avointa politiikkaa. Ei mitään muuta kuin kirkko kirkon tarkoituksena ja jäsenet alamaisina. Miten voimme määritellä lähtökohdan protestanttiselle uskolle ilman pappiskulttia ja poliittisten lehmänkaupojen valtionkirkkoa? Miten pääsemme Kekkosen oman kuninkaalllisen valtansa pönkittämisestä luomasta hienoviritteisestä poliittisesta liitosta, kulttuurikontrollin kuninkaan kirkosta pois?
Mikä oli Jeesuksen ensimmäinen sanoma ihmisille?
Perinteiden toistaminen ja pappiskultin kunnioittaminen papeilta siunausta kerjäten on itsetuhoista mielettömyyttä, vain pappien valtaa eikä elämän salaisuuksien ja Jumalan etsintää. Tässä on kaikki evankeliumit.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti