tiistaina, elokuuta 13, 2013

Kyselevät papit tuomiokapitulin inkvisitiossa


Jeesus tuomiokapitulissa ilman ajanvarausta esittämässä mielipiteitä
Jeesus tuomiokapitulissa
ilman ajanvarausta
esittämässä mielipiteitä


Kun tarkastellaan, mitä vastaan ev-lut valtionkirkko virallisesti hyökkää eli järjestää inkvisition perinteen mukaisia kuulusteluja ja taktisia kirkkopoliittisia häpäisyjä pelottelun hengen vuoksi, niin on selvää, että vanhoillinen kirkko hyökkää opillisesti vain liberaaleja ja aitoa luterilaista teologiaa kohtaan.


       ”Mikko Salmi sanoo olevansa
        kyllästynyt kirkon uskottelukulttuuriin.”



Konservatiivisen dogman hirttosilmukkaa heilautetaan nyt ilmassa, tuomiokapitulien eleissä ”perinteiden” tähden, ”pappien tehtävän” tähden - kirkon arvovallan tähden. Kirkossahan pappi ei palvele Jumalaa tai protestanttista yksilökeskeistä totuutta vaan kirkon hierarkiaa ja perinteitä kirkkolain mukaan.

Korkeakirkollinen eliitti joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan julkisuuden vuoksi. Keskiviikkona näemme, jääkö tämäkin tapaus vain "näytösoikeudenkäynniksi"

Kirkkopolitiikka on kriisissä:  pienen pieni konservatiivinen kirkkovähemmistö yrittää pitää valtaansa, luterilaisen liberaaleja enemmistöä vastaan,  hämäyksillä ja harhauttavilla vetoomuksilla nostalgiaan vedoten.

Viivytystaistelu on kuin asemasotaa sillä liberaalit eivät täysin ymmärrä konservatiivivähemmistön temppuja ja päämäärätietoisia salaliittoja luterilaista protestantismia vastaan. 
Jäsenyys kirkossa esitetään mahdollisimman passiivisena ja helppona kirkon penkissä istumisena kuten aina ja huikealla painostuksella ihmisten ”vastuuntuntoon” vedotaan jopa presidenttien vetoomuksilla, jotta kirkon perinteinen hierarkinen valtarakenne säilyisi valtionkirkkona. Valtion mielenhallintavirastona, kuninkaan toisena armeijana.
 

Helvetistä ei uskalleta saarnastuolissa enää puhua vaikka helvettidogma ja kansaa lannistava moralismi hehkuu virsikirjan sivuilla ja kastetta mainostetaan mainiona aneena ja "varmana" pelastusautomaattina kirkollisveroa vastaan vastoin Lutherin opetuksia  (mm. Pieperin teoksesta Kristillinen dogmatiikka, s. 477). 

Pikkumaisista synneistä ja kirkkorituaaleista tehdään suurin numero kirkkokulttuurissa mutta valtiontalouden tuhoajat ja perustuslain halventajat saavat oikeistohegemoniassa kunniapaikan valtiopäivien jumalanpalveluksessa - niin nyt kuin 1989 lamassa.  Arhinmäkikin luopui välittömästi  kirkkokritiikistä ja vasemmistolaisesta maailmankuvasta kun tarjolla oli kirkon ja Pyhän hengen siunaama kunniapaikka valtiopäivien tuomiokirkossa, vallan hegemonian ylistäjäisissä. 


Kirkon valtataistelu on medialta peitettyä
ja media on saanut taitavasti uskoteltua kansalle jopa sen, että kirkkoministeri Päivi Räsänen ei edusta kirkon kantaa.
Räsänen edustaa puhtaasti kirkkoeliitin kantaa ja metodeja.

Pelottelu ja epäsuora uhkailu onkin nyt tärkein keino kirkkoeliitin sodassa muutoksia ja protestanttista teologiaa vastaan. Yhä expiispa Eero Huovisen johdolla jopa salaisissa kirkon eliittiseminaareissa (mm. Arvojen akatemia).

Arkkipiispa Mäkinenkin järjestää salaisia seminaareja salatuille "nuorille vaikuttajille" - Vatikaanin Opus Dein tyyliin.   Media sensuroi myös  kirkon maineen takia mm. Eero Huovisen viimeisen virkavuoden aikana käymää noitavainoa Helsingin homoseksuaaleja työntekijöitä kohtaan.

Kirkko on kehittänyt muutosvastarinnan retorisen väistelyn ja itsesäälin verbaalisen vetovoiman huippuunsa yhä mediatalojen päätoimittajat juonessa mukana - oikeistolaisten perinteiden mukaisesti. Kirkko on Suomessa ”yhteiskuntarauhan” ja passivoimisen tärkein ase poliitikkojen ja eliitin vastuuttomuuden orgioissa.


Kirkko esitetään yhä ”kristillisen suomalaisuuden”, populistisen "kristityn Suomen" eli helposti kontrolloitavan ”yhtenäiskulttuurin sidosaineeksi” perussuomalaistenkin hartiavoimin, kokoomuksen porvariperinteiden mukaisesti, mutta varsinkin

 Kekkosen käsikirjoituksen mukaisesti.

Kekkonenhan käytti kirkkoa taitavasti luodessaan yhtenäiskulttuurin järeitä sensuurikulisseja oman populistisen keisarikultin, isähahmon rakentamisessa. Kekkoskultti kirkon suosiollisella avustuksella.

Kirkosta tuli despootin rukoilija ja pyhimykseksi nostaja mm. oppilaiden pakkorukouksilla kouluissa isä-Kekkosen puolesta Kekkosen kuvan edessä (muistan).
Valtionkirkko on toiminut vallankäyttäjien brutalismin vaimentajana kuin hajustekiekko WC:ssä.
  • Poliittista halvaantumista ja vastavoimien kieltämistä kutsutaan suomettumiseksi. Eliitin kulissipolitiikaksi, pelolla hallituksi valedemokratiaksi, maan tavaksi, konsensussensuuriksi. Salailuksi. Vaijetuksi salaliitoksi. Kun Kekkonen rikkoi YYA sopimusta CIA:n ja Nato:n kanssa hän vaati lapsiakin pitämään YYA:ta ainoaksi poliittiseksi todellisuudeksi ja Kekkosta sen ainoaksi profveetaksi. 

  • Suomettumisen taustalla oleva Kirkkokulttuurin perinne luo suggestion voimaa "jatkuvuudesta" ja muuttumattomuuden välttämättömyydestä, kansalaisten tottelevaisuudesta ja kumartumisesta papin eteen palvomaan pappia, elitistiä hierarkiaa ja maailmankuvaa synnin tunnon velvollisuudesta valmiiden vastausten alttarilla.

    Kirkon kadehdittu tuote on synteettinen valta, joka käskee kansalaisia passiiviseen rooliin Jumalan ja kuninkaan alamaisina.

Kirkko on aina vastustanut vasemmistolaisia kehitysprosesseja, jotka loivat Suomesta veroprogression avulla yhteisen toimintakykyisen hyvinvointivaltion ja väkivallan radikaalin vähenemisen. 

Nyt veroprogressio on poistettu ja valtio on syöksykierteessä.
Kansa on tyynnytelty hiljaiseksi ihmettelemään vaativan eliitin vihaisia puheita ihmisarvon poistamisesta, kansan uhraamisesta ja orjatyön palauttamisesta - tuloerojen kasvatamiseksi.
Kirkkoa huolettavat vain pikkumaiset asiat ja kirkon verotuksen lisäämisen keinot. Kirkkohallitushan on vaatinut erilaisten yleisten kirkollisverojen lisäämistä varsinkin kirkon ulkopuolisille jäsenille  vaikka vasta yritysten kirkollisveroja nostettiin. 


Kirkko on pakittamassa päämäärätietoisesti teologisesti taas kohti Vatikaania pappiskulttina ja toimittajat eivät kykene sitä näkemään. 

Protestanttinen teologia on kielletty kirkossa.

Piispat vaativat toki konservatiiveille ja fundamentalisteille vapauksia, koksemattomuutta ja kieltäytyvät teologisesta keskustelusta ”perinteisin ja tunnustuskirjaan vedoten”.

Seurakuntien liberaalinen kapina ja kirkosta eroaminen on nyt estetty sillä juridisesti kaikki seurakunnat saatiin nyt hämättyä alistumaan taloudellisesti keskusvallan, seurakuntayhtymien vallan alle.

   Kaikkea muuta kuin protestanttinen kehitys.

Kuten Vatikaani Lutherin aikana.

Vanhoilliset tekevät hattutempun ovelasti: pääkeinona kirkkopolitiikassa on vedota ”ekumeniaan” ja siten kieltää protestanttinen teologia, tehdä ev-lut kirkossa muutoksia Vatikaanin teologian edellytyksin ”jotta kirkot lähentyisivät”.

Piispat vetosivat pokkana jopa ”ekumenialla” homofobian ja heteronormatiivisuuden puolesta kirkossa homojen epätasa-arvon perusteena 2010: ”...tällä on vakavia vaikutuksia ekumeenisiin keskusteluihin roomalais-katolisen kirkon kanssa”.

Aitojen protestanttien mukaan seksuaalisuus ei ole teologinen kysymys.  Rakkaus on. 
  • Protestanttinen seksuaaliteologia on erittäin yksinkertaista kuten muukin teologia uskoa ja "pyhää" ei saa käyttää eliitin vallan välineenä:

    usko ja makuuhuone ovat yksilökeskeinen asia eikä kirkko voi ketään pelastaa.

Kirkko ei ole pyhä, pappi ei ole pyhä eikä avioliitto ole pyhä. Ne eivät pyhitä. Jos piispat suu vaahdossa  väittävät kirkon olevan hengellinen yhteisö ja avioliiton pyhä, sen olisi vähitellen tunnustettava, että se ei ole protestanttinen. 

Protestanttinen teologia on nyt kielletty kirkossa kun kirkon eliitti pönkittää takaisin kirkon menetettyä valtaa kaikin konservatiivisen valtapoliittisn keinoin, myös kirkkoministeri Räsäsen avulla.


Järjestetääkö tuomiokapitulien kuulusteluja
 sydämettömyyttä, epäluterilaisuutta, tekopyhyyttä, poliitista korruptiota, moralismia ja äärioikeistolaisia saarnateemoja vastaan, mm. talvi- ja jatkosodan ihailua pappien saarnoissa? Ei.

Entä vastustaako kirkko fasistista brutalismia piispojen yhä siunatessa haudassa makaavia ateisteja, sisällisodan joukkomurhien avuttomia uhreja joukkohaudoissa,  joita kirkko ja virkamiehet kieltävät ankarasti avaamasta muun Euroopan menneisyyden selvittämisestä selvästi poiketen!?

 Vastustaako kirkko brutaaleja kolonisaatiokäännytyksen perinteitä  pakkouskonnonopetuksessa ja pakkovirrenveisuussa kouluissa lapsille ilman lain suomaa uskonnonvapautta? 
Koulujen uskonnonopetushan on taas laissa määritelty tunnustukselliseksi, kirkon ohjamaksi.

 Ei kirkko vastusta vaan pönkittää valtionkirkon röyhkeitä etuoikeuksia kaikkien veronmaksajien rahoilla. Vuosisatojen painolla ja taakalla.



Kirkkohallituksen isolla rahalla lobbaama ”ekumenia” ei ole liberaalia "yhteisen uskon etsimistä" ja kirkon ”kehittämistä” vaan vain protestanttisen teologian kieltämistä ekumenian varjolla, Vatikaanin miellyttämiseksi.

Kallion kirkkoonkin ostettiin (tilauksessa) nyt kallis katolilainen pramea rippituoli oikeistolaisen TV-papin toimesta ”kirkon uudistamiseksi”. Eli taannuttamiseksi. kailliossa kirkon jäsenmäärä vain laskee ja tulee rajusti vielä laskemaan uuden kirkkoherran harhojen ja sivistymättömyyden takia.

Luther ja muut protestantit kielsivät käytännössä seurakunnissaan salaisen, vain papille annetun ripittäytymisen Vatikaanin vallankäytön ja kiristämisen mekanismina.  Jos joku protestanttisesti haluaa tunnustaa tekojaan, hänen tulisi tehdä se niille, joihin teot ovat vaikuttaneet. Ei salaisena - protestantit poistivat myös "ripin sakramentin" omantunnon magiana. Vaikka avioliitonkin sakramentti itsestäänselvästi poistettiin uskonpuhdistuksessa niin tässä ev-lut kirkossa ihmiset luulevat että avioliitto on uskonnollinen pyhä "sakramentti" ja muuttaa ihmisiä maagisesti papin pyhän vallan kautta.

Tämä ei ole protetanttinen uskonto.
Viime vuosinakin piispat ovat perinteiden mukaisesti antaneet pappien jatkaa virassaan vaikka nämä ovat painostaneet sielunhoitoon tulleita särkyneitä ihmisiä papin seksipaineiden purkamisen kohteeksi. 

Vetoavasti ”Talvisodan henkeä” eli kansalaisten uhrautumista eliitin määräämässä tahdissa papit näyttävät käyttävän saarnoissaan tihenevällä vauhdilla painostaakseen kansaa perinteisesti poliittiseen passiivisuuteen oikeistolaisen europolitiikan alla pankkien hyväksi.


Pappien julistama oikeistolainen kansan uhrautumisen romantiikka on aina ollut fasististen systeemien otiminnan ehto jokaisessa sotilasjuntaasa kuten Suomessakin ennen sotia rotuopilla maustettuna.

Koska emme tunne historiaa väärennetyn historianopetuksen takia emme tunne todellista kirkkoa tomittajien nostalgia-propagandan alla.


Tapaus kirkkoministeri Päivi Räsänen oikeistolaisten tahojen nostamana ministerinä on vielä mediassa täysin avaamatta.

Räsästä ei nostettu vahingossa ministeriksi konservatiivistena arvovallan ja hegemonian puolesta.

Tai toimittajat turvautuvat valtionkirkon selusta turvaamiseen. ”Räsänen ei edusta kirkon virallista kantaa”.

Kyllä muuten edustaa. Kirkolliskokous on täynnä räsäsiä jos toimittajat vain viitsisivät tehdä työsnä mutta tomittajat tyytyvät yhä päätoimittajien vaatimuksiin suojella kirkkokuvaa kaikin mahdollisin valhein, jotta harhautettu kirkon enemmistö-liberaalijäsenistö ”ei hermostuisi”.


Räsäsen uusin vaatimus uskomushoitojen eli luontaishoitojen estämiseen ja leimaamiseen on uskomaton harhautus oman profiilinsa hätäiseksi kohottamiseksi eliitin ja piispojen mieliksi.
Lääketeollisuuden ja kirkon tuomiovallan eduksi.

Yksikään toimittaja ei uskalla kysyä että miksi kirkkoministeri ehdottaa vain kirkon ulkopuolisen uskomushoitojen valtiollista inkvisitiota; kuinka moni ”kirkkomyönteinen” humanisti nyt erehtyikään kannattamaan kirkon perinteistä noitavainoa Räsäsen yllytyksessä hänen ministerivaltansa yli: kirkon ehdoilla ja kirkon arvovaltaa vahvistamaan.

Kirkon porvarilliseen pakettiin kuuluu automaattisesti eliitin ja vallitsevan hegemonian tukeminen, kuten tämä uskomushoitojen ja jopa meditaation demonisoiminen ministerin arvovallalla. Hallituksen amerikkalaiset konsultit ovat ajaneet lääketeollisuuden etuja brutaalisti jopa sikainfluenssarokotteen hysterian valtiollisessa masinoimisessa.


Valtionkirkko on purettava välittömästi poliittisena manipulaation välineenä.
Kirkkoministerin titteli valtionkirkkojen edustajana ja kirkkolaki on purettva.
Vihreätkin luopuivat valtionkirkon lopettamisvaatimuksista ja ovat hyvin tyytyväisiä oloonsa kabinettivallan salailevissa huoneissa kokoomuksen uraohjuksina. 

   Uskonnonvapaus ei voi toteutua,
jos valtio on kahden valtionuskonnon ylivoimainen tukija verorahoilla.


Verorahoilla maksetaan sotilaspapit Naton uusia kolonisaatiosotia lobbaamaan ja tunnustuksellinen, piispojen määrämä uskonnonopeuts kirkon ehdoilla. Verorahoilla valtionkirkkojen valtaa laajentamaan.

Kaikki firmat joutuvat maksamaan yhä kirkollisveroa kuin olisi vuosi 1100.

Vain kansalaisjärjestöjen yhteinen haaste ja oiekudenkännin järjestäminen uskonnonvapaslakiin vedoten voi tuoda Suomeen uskonnonvapauden.

Usknnonvapauslakia ei ole vielä toteutettu Suomessa,
jossa valtio ajaa valtionkirkkojen etuoikeuksia ja kirkko kiitollisena tukee valtaeliitin vastuuttomuutta  vallan automaattisiunaajana.

Tilanteessa ei ole mitään epäselvää.


Ruotsi on ainoana pohjoismaana purkanut kirkon käyttämisen poliittisena välineenä.
Norjankin muutokset kirkkolaissa olivat vain retorisia kuten Suomessa.

Eliitti saa kirkolta voimakasta tukea sillä kirkko kehottaa jäseniään epäpoliittisuuteen ja rukoilee poliitikkojen puolesta kuin se poliitikoilla olisi sopimus Jumalan kanssa ja kuin Suomi olisi "kristillinen valtio" vain kirkon siunauksella.

Suggestiota, turva-ajatuksia estämässä poliittista selväjärkisyyttä ja vastuuta.

Politiikkaa ei saa ohjailla uskonnolla ja politiikka ei saa sekaanuta uskontojen väliseen kilpailuun liitoilla valtionuskontojen harhan luomiseksi.

Uskonto on yksilön valinta.

Se ei saa olla valtion valinta ja propagandaväline vakuuttamassa turvallisuutta. 

Tästä on kirjoitettu kymmeniätuhansia kirjoja Euroopassa mutta yhä suomalaiset tyytyvät eliitin 900 vuotiseen kontrollimekanismiin  epädemokraattisen kansanvaltaa lobbaavan ”uskonnollisen” muuttumattomuuden harhan takeena.

Valtio ei saa saada arvovaltaa parin uskonnon jumaluuksien ja pappiskultin avulla.

Se on manipulaatiota eikä uskonnonvapautta.

Aivopesua ja  näkyvää tuhoisan katteetonta turvallisuudentunteen lietsontaa eliitin tuloerojen kasvattamisen bakkanaaleissa, köyhien köyhtyessä ja tuhoutuessa.

Jumala ei voi siunata Suomea, kun alistuva kansa ei ymmärrä, että poliitikot ovat suorassa  vastuussa Suomen syöksykierteestä ja kansallisomaisuuden luovuttamisesta ilmaiseksi kaiken tyhjiin pumppaavalle pörssikapitalismille kohti kaaosta ja köyhyyden kurjuutta.

Talvivaara ei ole vahinko vaan porvarillisen maailmankuvan voitto, pörssikaptialismin ja kirkon siunaaman eliitin riemuvoitto, niskalenkki kontrolloidusta hyvinvointivaltiosta ja demokratiasta:

poliitikkomme ja kansanedustajamme kaatavat nyt satoja miljoonia euroja verovaroja ylikansalliselle firmalle, jotta tämä voi jatkaa saastuttamista ja vallata uusia kaivoksia saastuttamisen ja kurjan halpatyövoiman käytön jatkamiseksi.

Oikeistolainen politiikka on aina julistanut ettei yhteiskuntaa ole eikä valtio saa tukea kansalaisia vaan kaikki on alistettava suuryhtiöiden riiston alaisuuteen.
Kirkko on aina esiintynyt yhteisön määrittelijänä ja kuninkaan edustajana ja on suomessakin vastustanut kaikkia hyvinvointivaltion muutoksia.

Kirkko oli siunaamassa kekkoskulttia,
 pahasti kansaa harhauttanutta Mauno Koivisto -kulttia, lipposkulttia ja nyt kataiskulttia.

Kirkko kehottaa rukoilemaan vallankäyttäjien puolesta eikä vaatimaan heitä vastuuseen vallankäyttäjinä ainoan  demokraattisen vallan eli äänestämällä erottamisen vallan voimalla. Kirkko kehottaa tyytyväisyyteen, lapsen asemaan, unohtamaan kansan valta ja vallan delegoinnin voima.

Jumala on hylännyt Suomen hyväuskoisten kansalaisten takia.

Kirkko on siunanut valtion alasajon, sairaiden hylkäämisen läketeollisuuden pilleireiden markkinoimiseksi ja hyväksynyt perustuslain jatkuvan rikkomisen siunaamalla valtiovaltaa pakanallisena jumala-automaattina ja temppelikulttina.



On harmi, että nuoret ja liberaalit papit eivät julkisesti ja systemaattisesti vetoa Lutherin liberaaleihin opetuksiin
vaan sallivat tuomiokapitulien hiippakuntasihteerien puhuvan toimittajille päättömyyksiä Lutheriin vedoten.

Papit pelkäävät puhua teologiaa sillä piispat ja heidän lakeijansa hermostuvat kun liberaalit vetoavat teologiaan.  Tietysti vastaavaa torjuntaa ei esiinny kun konservatiivit vetoavat teologiaan ja perinteeseen.

Jeesuksella ja Lutherille oli yksi periaate yli muiden: perinne ja sumerilainen valtion pappiskultti jäänteenä ei merkitse mitään, se ei voi ikinä ohittaa järkeä ja etiikkaa. Yksilön voimaa.

Konservatiiveilla on vain perinteen, hierarkian ja pappisvallan periaate. 

Vaikka julkinen painostus onkin ollut nyt ainoa kirkkoa hillitsevä tekijä, niin teologia olisi tärkein ase kirkon sisällä konservtiivisia ja vallanhimoisia valheita vastaan.
Mutta pelko vallitsee ja demokratian tuhoajat ovat tyytyväisiä vanhaan Vatikaanin kirkkomalliin mielenhallintavirastona.



Kirkon sisällä toimii monia vääriä profeettoja eli vaikuttajia, jotka väittävät olevansa liberaaleja ja luterilaisia. Mutta eivät ole.
Riekkinen se manaa kirkon tuhoutumattomuutta ja kirkon itsestäänselvyyttä ilman linjauksia:

Ihan usvassa koko tyyppi mutta omalla täsmällisellä agendallaan.

 Aika uskomatonta millä tavoin vetoaa karismaattisesti muutosvastarintaan ja taantuman voimaan. Kuin kaikki muuttuisi kullaksi kirkon kosketuksesta, kuin kirkko ei olisi poliittinen konstruktio, kuin kirkon perinne olisi automaattisesti siunattua ja henkinen julmuus myös siunattua jos on "perinnettä".

Vaarallinen "liberaali".
Liberaalien hurmaaja - valtapelaajana, uraohjuksena, kirkon konservatiivisen status quon turvaajana.

Yrittää nyt kullata omaa mennyttä uraansa ja passiivisuuttaan tukeutumalla mielikuvaan että kirkko ei voi mennä harhaan eikä voi olla harhassa.

 Teologisesti pesee käsiään siitä että on lopulta tukenut vahvasti mm Eero Huovisen toimintaa.






Riekkinenhän väittää tässä room.katolisesti että kirkko on automaattiohjauksella.

Luther kiisti tämän ja siitä syntyi protestantismi.


















1 kommentti:

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...


Kirkon inkvisitio vapautti nuoret papit mutta antoivat käskyn pysyä kirkon opissa.

Poikkeusillat ja uskontofilosofia on siis kielletty vaikka papit eivät normitoiminnassa ole poikenneet kirkon dogmeista.

Demonisaarnaaja Jalovaarakin on vapaasti kiertämässä seurakunnissa - nyt salaisissa tapahtumissa, joita ei julkisesti mainosteta.

-Näivettynyt seurakuntaelämä osoittaa, että myös kirkon on elettävä ajassa ja kyettävä vuoropuheluun;

http://www.kaleva.fi/mielipide/paakirjoitukset/kirkon-turha-yrittaa-tukahduttaa-keskustelua/638981/