Oikeiston salainen poliittinen historia Suomessa

Oikeiston todellista historiaa ei kouluissa opeteta.

Eikä varsinkaan sitä, että sisällissota ja talvisota oli oikeistolaisten saksalaismielisten fanaatikojen aloittamia. Suomenruotsalainen teollisuusporvaristo muun oikeiston ohella tarjosi jo 1917 Suomea Saksan maakunnaksi. Itsenäinen Suomi ja kansakunta  oli suomenruotsalaiselle rahaporvaristolle kauhistuttava ajatus. 
Koska emme ymmärrä historiaa, emme voi ymmärtää suomalaisen oikeiston ja kokoomuksen todellista saalistajan luonnetta.

Kuinka SDP oli oikeiston tärkein yhteistyökumppani CIA:n rahoittamana?

Sorsa oli pelkkä taktikko ja Kekkosen koulima strateginen pelin pelaaja Kekkosen kahden tason poliittisessa valtapelissä.


   a)

Sorsa oli valtapeluri.

Sorsa halusi vasemmistolaisten äänet, tietysti

 - kahdesta syystä:

    saadakseen valtaa

ja ottaakseen liian suorilta vasemmistolaisilta, "äärivasemmistolaisilta" valtaa pois.


  Ja hänellä  tämä oli tehtäväna, mm. Kekkoselta ja CIA:lta annettuna.

• Sorsa halusi valtaa ja hän mietti, kuinka hän saa valtaa demareissa niin, että CIA:n miljoonatuki ja CIA:ta tukevan Kekkosen poliittinen tuki jatkuisi.
  
  Sorsa teki yksinkertaisia johtopäätöksiä valtapelurina ja Kekkosen käskyläisenä, sillä hänelle valta oli ensisijaista kuten kaikkien sisäpiiritoimijoiden esikuvalla, Kekkosella.
  
  Tämä oli  tietysti demokratiaa tuhoava eliitin hegemonia ja siksi emme edes tiedä, mitä demokratia ja rehellinen poliittinen vastakkainasettelu on.

      b)

Hän ei kuvitellutkaan toteuttavansa kaunopuheittensa sanakuvia sosialistisesta Suomesta.

• Hän lumosi vasemmistolaiset, jotka eivät käsittäneet miksi Kekkonen antoi Sorsan puhua niin avoimesti.

• Ei pidä unohtaa, että Kekkosen valtastruktuuriin kuului vahva valtio ja valtionyhtiöt. Valtionyhtiöt eivät olleet Suomessa vaemmistolaisessa mielessä kansan yhtiöitä vaan Kekkosella oli oma porvarihaaremi, jossa teollisuusporvarit olivat 100% uskollisia kekkoselle kun saivat hallitakseen monopoleja.
  
  Kekkosen valtionyhtiöt olivat osittain eliitin monopoleja, joita kuitenkin hillittiin valiton toimesta mm. hintasäännöstelyllä. Niillä oli dualistinen olemus Kekkosen lahjovassa valtapelissä mutta myös valtion vahvistajana.  Valtionyhtiöistä oli toki hyötyä kansalaisille kohtuullisilla hinnoilla mutta Kekkoselle ne olivat myös lahjottujen porvari-etupiiriryhmien uskollisuuden takauksia, monopoleja, joita Kekkonen suojeli liian epädemokraattisesti kilpailulta.
  
  Aito valtionyhtiö on tarpeellinen hyvinvointivaltiolle, valtion tarkkaan valvoma ja tukema luomassa kansalle ja valtiolle vaurautta, vakautta ja hyvinvointia - mutta ei monopoli siten, että kilpailijat kiellettäisiin. 
  
  
  
  • Alko on yhä esimerkkinä räikeimpänä ja vääristyneimpänä Kekkosen hovin sisäpiirimonopolina, joka on yhä pystyssä tuhoamassa pieniä yrityksiä ja panimoita.
  • Valtio tarvitsee juuri nyt kipeästi valtionyhtiöitä, jos haluame olla itesnäinen hyvinvointivaltio jatkossa. Kekkosen ajan korruptiosta on otettava oppia ja negatiiviset elitistiset monopoli-ilmiöt estettävä mutta mös opittava siitä hyödystä, jota vakaat valtionyhtiöt tuottivat Suomelle hyvinvoinnin nostajina keinottelun ja lypsämisen ulkopuolella.

Voi vain kuvitella kunka hän on Kekkosen saunaseurassa kikatellut puheilleen ja saanut CIA:n asiamieheltä ryypyn whiskyä ja setelisalkun.

Hän vain mietti puheiden taktista vaikutusta uralleen ja vallan siirtämiselle itselleen ja Kekkosen sisäpiirille.

Kekkonen oli kaiken vallan keskittäjä ja keskushenkilö, sehän nyt on kaikille selvää. Vai onko?


Kekkonen loi hegemonian ehdot ja vain liehittälijät saivat harjoittaa julkista "politiikkaa", Hesarin ja YLEn leimaamaa jargonlinjausta hegemonian lumouksessa.
 


   c)

Sorsa ja muut oikeistodemarit olivat CIA:n kouluttamia  + rahoittamia:

 rahoitus ajoi pakostakin CIA:n painostukseen ja koulimiseen "pois liian vasemmistolaisesta politiikasta". "Rationaalisesti".

 Tärkeintä oli ensiaskeleena taktisesti voittaa vasemmistolaisten luottamus ja niistää sitten vasemmistolaisten vastustus ja vaikutusvalta pois SDP:stä.

Tämä oli kirjaimellisesti CIA:n motiivi ja ohjeet rahoittaa SDP:n porvareita, oikeistodemareita. 

SDP:n sisällä oikeistodemarit käyttivät CIA:n rahoitusta  kiristysvälineenä: "...jos emme tee näin ja näin, menetämme rahoituksen ja joudumme erilaisten hyökkäysten kohteeksi. parempi tehdä kuten Kekkonenkin neuvoo. "


 d)

Mauno Koivisto ei suinkaan ollut ainoa oikeistolainen soluttautuja SDP:ssä - mutta ehkä kylmästi oikeistolaisin.

Se on kai kaikille vähänkään historiaa lukeneille selvää, että Mauno oli kokoomuspankkiirien ja teollisuuseliitin oma poika demareissa? Totaalisesti. 1989 Koiviston runnominen pankkien vallan lisäämiseksi ja perustuslain ohittamiseksi on puhdas fakta Kekkosen kabinettipolitiikan jatkumona.

 e)

Kun Mauno Koivisto on nyt selvinnyt kaikin tavoin oikeiston omaksi pojaksi  ja torpedoksi (halusi Suomen mm. EU:hun ja EMU:un vain Naton takia) niin loogisesti voi nähdä, että hän ei todellakaan ollut ainoa soluttautuja vallankahmijoiden joukossa.

• Vallankahmijat eivät välitä puolueväristä vaan vain polittisen valtapelin hegemoniasta. Kuten Sorsa ja Mauno.

Siihen kuului valheellinen julkisuus "YYA-hengessä" mutta ehdoton uskollisuus Kekkosen salaiselle ulkopolitiikalle CIA:n ja Nato:n "suojeluksessa". Suojelus tietysti sisältää aina ohjeistuksia ja linjauksia. 

• Julkinen Kokoomus puolueena puolueena ei ollut koko eliitin oikeistolainen hegemonia vaan vain sen äärioikeistolainen laita.

Kekkonen sai taktisia pisteitä (Neuvostoliitolta) siitä, kun oli olemassa äärioikeistolainen kaikkien lyömä puolue nimeltä kokoomus, jota hän sai kurmuuttaa julkisesti Neuvostoliiton edessä - ja joka lopultä oli myös polvillaan viikottaisesti Tehtaankadulla laulamassa valtakunnan salaisuuksia kotiryssilleen.

Jotta Kekkonen olisi tyytyväinen täydellisestä kulissistaan.


Oikeistoeliitti käytti kaikkia keinoja saavuttakseen takaisin ehdotonta valtaansa, jota sillä oli ennen II maailmansotaa ja sen aikana.

Ja se onnistui siinä soluttautumalla demareihin ja järjestöihin.


Kekkonen käytti omaa karismaansa kulttuuri-ihmisten ja varsinkin nuorten taivutteluun (lastenkutsut) oikeiston päämäärien hyväksyttämiseksi. Hyvin päämäärätietoisesti ja painostavasti.

Jos olit Kekkosen hylkäämä, olit hylkiö ja ruttotautinen despootin keskusvallan valtiossa.

• "Olen pahassa pulassa. Ovat piirittäneet minut nämä yhteiskunnalle ylen hyödylliset Eläimet. Minun kaunopuheisuuteni ei enää tehoa. Olen pahemmassa kuin pulassa."
  

  -Pentti Saarikoski: Kuljen missä kuljen, 1965

  
  
  Saarikoski ajautuminen Kekkosen kainaloon ja sisäinen luisuva taistelu. Toteamisella "ja tiedostamisella" pyhitti oman korruptoitumisensa. Hän mittasi itseään muiden kautta - Nietzschen filosofia oli juuri nimenomaan tätä intelligentti- hedonismia vastaan.

• Jonkinlainen sananvapaus syntyi Suomessa vasta 1945.
  
  Sodanjälkeisen sensuurin ja oikeistolaisen kulttuurihegemonian järkyttävin esimerkki on Tuntematon Sotilas. Linna suostui rajuun kustantajan sensuuriin sekä itsesensuuriin ja julkaistu teos on rujo raakile siihen verrattuna, mitä Linna aikoi. Mutta hän pelkäsi sekä kulttuuirsotaa, leimautumistaan sekä voimaan jätettyjä sotasensuurilakeja - vaikka hän olisi voinut julkaista sensuroimattoman kirjan Tukholman kautta.  
  
  Kustantajat olivat tiukasti Kekkosen hegemonian tukijalkoina mm. sotahistorian väärentäjinä ja sensuroijina, sisällissota tietysti yhä samassa sensuurinipussa.

1945 ennen oikeiston poliittinen  poliisi (EK/Valpo) sai lain ulkopuolella vangita ihmisiä, lehtimiehiä ja kirjailijoita lainvastaisesti ja luoda pelotteita ja salaisia vankiloita kuten Bush ja Obama nyt.

Kekkonen palautti sensuuria luomalla itsesensuurin vaatimuksia käyttämällä Neuvostoliittoa uhkana ja oman messiaanisen valtansa korostamiseksi.

• Oikeiston historiaakaan ei saanut avata sillä sekin oli Kekkosen rekisterissä "uhkaavaa provosointia".

Suomessakin kidutus ja pelottelu oli yleistä sisällisodan jälkeen oikeiston  poliittisena taktiikkana. Fastistinen Saksa oli suomalaisen (lähinnä suomenruotsalaisen) valtaporvariston ihailun ja sitoutumisen kohde - ja ainoa syy talvisodalle. 

Kekkonen toimi poliittisessa poliisissa kiduttajana sisällissodan pyövelin toimen jälkeen.
 


f)

Mauno oli jo satamatyönsä aikana tehdasparonien ja kokoomuksen salainen soluttautuja ja paljasti ammattiyhdistysaktiiveja sekä heidän aikeitaan satamassa teollisuusporvareille.

Tämä on fakta, johon toimittajat eivät uskalla koskea päätoimittajien käskystä koska se avaisi oikeistohistorian likaisen Pandoran lippaan Suomessa.

Suuri musta aukko suomalaisten ymmärryksessä:

     oikeiston salaliitot.

Ihmisten olisi aika saada oikea käsitys Suomen poliittisesta historiasta ja YYA:sta Kekkosen harhauttavana aseena demokratian estämisessä ja oman populistisen diktatuurin luomisessa urheilullisena "isä aurinkoisena".

Stalin olisi kateellinen Kekkoselle, jos olisi nähnyt kuinka täydellisen kulissivaltakunnan, ja lumedemokratian mediassa Kekkonen loi totaaliselle despotismilleen pelolla, poliittisella poliisilla (Valpo/SUPO) ja sensuurilla.
  

 g)

1970-luvulla Suomessa oli 1100 isoa lakkoa.

Ne kumosivat Kekkosen "konsensus"-politiikan.

Se oli vastakkainasettelujen aikaa.

Ne toivat Suomelle hyvinvointivaltion ja Ruotsin hyvinvointimallin veroprogressioineen ja eliitin rahanlypsyn rajoittamisena.

Ei mikään muu.

Kekkonen joutui taipumaan tähän ammattiyhdistysliikkeiden kapinaan vastentahtoisesti vaikka ensin ajatteli sotilaallista poikkeuslakia mutta ymmärsi että menettäisi pelurin kasvonsa lopullisesti.

Ruotsin sosialistinen kapitalismi eli veroprogression luoma hyvinvointivaltio oli niin kirkas esimerkki suomalaiselle ammattiyhdistyksille että oikeistolta  loppuivat lopulta aseet ja vastalauseet. 

h)

1989 Kokoomus päästettiin vapaaksi eikä oikeistoeliitin tarvinnut käyttää enää kokoomusta häpeämaljana Neuvostoliiton edessä YYA-leikissä.

Oikeiston valtataistelu on aina ollut häpeämätöntä salaliittojen sarjaa ja 1989 laman aiheuttaneet oikeistolaiset talouspoliitikot ja virkamiehet eivät joutuneet vastuuseen vaan jopa lisäsivät valtaansa aiheuttamallaan lamashokilla.

Koivisto käytti suvereenisti Kekkosen YYA-sohkkistrategiaa lamapolitiikassa epäpoliittisen vallan keskittämisessä ja tiedon vääristämisessä.


Avoin uusliberlaistinen valtion tuhoaminen saattoi alkaa.

Ja se jatkuu avoimesti.

Yhä kuitenkin oikeistodemarien avulla, jotta vasemmistolaiset luulisivat SDP:tä vasemmistolaiseksi puolueeksi ja vasemmiston poliittinen valta olisi tehokkasti lamautettuna.


Tuntekaa historia ja luopukaa itsepetoksesta.



  1990-luvulta tuttua oikeistolaista shokkipolitiikkaa
  - eliitin tuloerojen lisäämiseksi ja veroprogression unohtamiseksi:

• Yllätyspäätös: Valtio leikkaa rajusti suomalaisten hyvinvoinnista

• NELJÄS TIE

PS


Valtiontalouden tarkastusvirastokin uskaltaa ilmaista kuinka päin helvettiä eliitin hegemonia eli uusi suomettuminen on mennyt hallituksen toiminnassa.

Demokratian mitätöiminen, junttauspolitiikka tuottaa keskitettyä valtaa ja vastuuttomuutta - Kekkosen malli "toimii", toiminnassa ja kaaosta hyödyntämässä.

"-Valtiontalouden tarkastusviraston murskakritiikki Kataisen hallituksen kehysriihen päätösten perusteiden surkeudesta ja puuttumisesta herättää kysymyksen, miksi Jutta Urpilainen ja Paavo Arhinmäki lähtivät edes neuvottelemaan moiselta pohjalta? Edes sen kysyminen, kuka hyötyy, olisi riittänyt asettamaan kyseenalaiseksi yhteisö- ja osinkoverotusta koskevat esitykset." Y.H.

Hajota ja hallitse,

kieltäydy kivikasvoisesti vastuusta ja vaadi lisää valtaa vastaukseksi syytöksiin.

kts
http://www.yrjohakanen.fi/blogi/2013/040513a/

"Katainen yrittää hämätä höpinän määrällä Ylen Lauantaiaamussa;
kun on jäänyt housut kintuissa kiinni ehkä jopa perustuslaillisesta ongelmasta kehysriihisekoilussaan. Valtiontalouden tarkastusvirasto antoi todella rankat pyyhkeet. - Jari Ansio