Ruotsissa koulujen joulujuhlat sallittu kirkoissa ilman uskontoa.
Onko tässä järkeä?
On.
Ruotsissa uskontokulttuurin kritiikki ja kirkon erottaminen valtiosta on paljon pidemmällä kuin meillä. Joillakin rintamilla Ruotsi on jatkuvasti 20 vuotta Suomea edellä.
Valtionkirkon epädemokraattinen ja propagandistinen idea nähdään mahdottomana ja kansalaisia erottelevana uskontovapauden kulttuurissa.
Koulu on osa valtiota ja ei voi siten edustaa yhtä uskontoa.
Koulu on yhteistö eikä voi ajaa parin uskonnon etuja ja kulttuuritulkintaa, varsinkaan vanha hegemoniakäsitystä, pakkouskontoa "sivistyksen" merkkinä.
Joulu on muinainen kulttuurinen juhla pimeyttä ja kuolemaa vastaan - eikä se ole kirkon keksimä vaan kaappaama juhla.
Siksi joulu juhlana on hyväksyttävää ja itsestäänselvää mutta sen
kirkollista tulkintaa Jumalan siittämästä neitsyesta ei saa pakottaa
valtion taholta kansalaisille uskonnollisina rituaaleina ja saarnoina.
Jokainen perhe on sitten vapaa juhlimaan kirkkonsa ja ystäviensa kanssa
uskonnollista juhlaa kuten tahtoo. Valtionkirkko-idea keksittiin Sumerin kaupunkivaltioissa, kun neljä ensimmäistä täysin hierarkista kaupunkivaltiota perustettiin ja kauunkivaltion täytyi luoda yksi armeija ja yksi kansa yhden kenraalikuninkaan alaisuuteen.
(Uusia kulttuureja voi vielä paljastua mm. Intiasta. Aikaisemmat kaupunkivaltiot eivät olleet täysin hierarkisia vaan sosialisitisia kaupunkivaltioita ilman kuninkaita)
Nykyinen suomalainen valtionkirkkomalli sotilaspappeineen on vain kopio sumerilaisesta 6500 vuotta vanhasta rituaalisesta valtiomallista.
Eilen olikin kirkon seminaaritapahtuma, jossa pohdittiin suomalaisen valtionkirkon romahdusta ja muutosta.
Aloitetaan valtionkirkko-ilmiön pohdinta kirkon tarjoamasta tuotteesta.
Eli. Mikä on kirkon tärkein tuote?
Voisin väittää, että valtionkirkon tärkein tuote on varmuuden oppi, varma yhtenäisyyden tunne ja varmuuden rituaalit.
Kirkko tarjoaa varmuutta ilman uskoa. Ilman sen kummempaa omakohtaista ajattelua ja yksilöllisen ajattelun sitoutumista - kunhan hyväksyt kirkon valtionkirkoksi ja kirkon rituaalit elämän kehysvaiheisiin leimoiksi suvussasi.
Usko kirkkoon ja luota valtion virkamiehiin, älä epäile. Asiat vain ovat. Rituaalit vain tapahtuvat. Valtio pyörii, poliitikot puhuvat, kaikki näyttää vääjäämättömältä ilman kansalaisia.
Tämä virallinen vallanpitäjien siunaamiseen sidottu valtionusko -problematiikka on tärkeä ongelma kaikille, jotka tuntevat valtionkirkko-kulttuuria ja länsimaista historiaa. Toki Mayoillakin oli valtionkirkko mutta heidän kulttuurinsahan tuhotuikin samanlaiseen valtion ja kirkon pakkomielteiseen vallan, rituaalien, sokean tottelemisen ja kunnian liittoon.
Valtionkirkon pohja eli etuoikeutetun kirkon etuoikeutettu kirkkolaki ei ole suvaitsevaisuuden ja uskonnonvapauden laki.
Kun katsomme hitaasti "uudistuvaa" kirkkoa vuonna 2012, täytyy muistaa myös kirkon tuhannen vuoden kolonisaatio- ja käännytyshistoria kuninkaan uskonnon massatuotantotehtaana Suomessa.
Miksi?
Koska kirkko opettaa väärää historiaa eikä tunnusta olleensa hengellinen armeija ja lainsäätäjä kiinteästi aidon kuninkaan armeijan ja poliisin rinnakkaislaitoksena, ihmisten kontrollikoneistona ja muokkaajana vallan keskittämisessä, alkuperäiskulttuurin ja alkuperäisihmiskuvan tuhoajana.
Kirkko on toki liberalisoitunut - pakon edessä - mutta kirkon vallan ydin kirkkohallituksessa ja piispainkkouksessa on vahvasti oikeistolaista "keisarillisen" vallan ja "virallisuuden" propagandan uskontopolitikkaa.
Suomessahan valtionkirkko ja sen rituaalit ovat ns. eräänlaisen kunnon kansalaisuuden varmin sinetti. "Kulttuuriperintöä".
Kirkon rituaaleista ja kulttuurista kieltäytyvä on vieläkin mm. koulusssa epäilyttävä henkilö.
Useimmissa kouluissa (varsinkin ala-asteilla) uskonto on pakkopullaa, josta täytyy erikseen ja hankalasti kieltäytyä.
Uskollahan ei sinänsä ole mitään väliä suvulle, kunhan vain pappi nöyrästi kutsutaan ottamaan lapsi valtion ja kirkon huostaan.
Kirkon tärkein tuote on "varmuus" kirkon virallisten standardisoitujen rituaalien kautta - kirkon tärkein tuote ei ole suinkaan Jeesuksen opetukset tai "usko yhteen Jumalaan" (hillittömän paradoksaalisesta "kolminaisuusopista" puhumattakaan).
II
Kolminaisuusoppikin on ällistyttävä todiste muinaisen keisarin uskonnollisen valtionuskonnon jatkumisesta:
Kolminaisuusoppi on keisarillisen Rooman perinteinen valtionuskonto-oppi (mm. Mithra-uskontoa sekä Mars-valtionuskontoperintöä (joka oli siis kreikkalaisen Zeus-valtionuskonnon jatke), joka ujutettiin kirkkoon Rooman vallan merkiksi ja alkuperäisen Jeesuksen seuraajien itsenäisen ja yksilöllisen usko-kulttuurin sabotoimiseksi sekä aktuaaliseksi yhden Rooman lahkon kilpailijoiden tappamiseksi "ainoan kristinuskon" eli valtionkirkko-statuksen merkiksi - Keisarin vallan alle keisarin kirkoksi.
Kristinusko oli kasvanut niin suureksi poliittiseksi ilmiöksi, että se piti korruptoida osaksi keisarin valtaa - myös teologian osalta.
Kun valtionkirkko perustettiin Roomassa niin kaikki keisarin kirkon ja roomalaisen kolminaisuusopin torjuneet "erilaiset" Jeesus-kristityt ja "gnostilaiset" (erilaiset) tapettiin tai karkotettiin. Ein Volk, ein Reich, ein Führer.
Kirkko on valtion kontrollin statuskone valtionkirkkona. Se ei ole pelkästään "perintöä" vaan yhtenäiskulttuurin fasismia, keskusvaltaa yli humanistisen ihmiskuvan. Ei ole sattuma että äärioikeisto (mm. Breivik) pitää nationalistista kirkkoa tärkeänä elementtinään - kuten natsit sotilaiden suostuttelussa.
Sinänsä usko ei ole koskaan ollut kirkossa mikään vaatimus papeillekaan vaan vain uskollisuus ja tottelevaisuus on ollut kirkon ainoa vaatimus.
Hassusti tämä uskoa kyselemätön kirkon rituaalikoneisto uudessa lievemmässä muodossaan on kääntymässä nyt v suvaitsevaisuudeksi kansankirkkona erilaisia kirkon omia manipulatiivisia lahkoja kuten viidesläisiä kalvinisteja vastaan - nyt ilman näkyvää syntioppia julkisuuskuvan ympäripyöreyden tähden vaikka piispat eivät sakastissa dogmeista luovukaan.
- Kirkko on ollut valtion uskonnon ja rituaalivallan tuotteistava virallinen uskontovirasto, rituaalikone ja virallisten rituaalien sekä tunnelmien varmuusvirasto. Lisäksi kirkko on tukenut vahvasti patriarkaalsita valtarakennetta "perinteenä" ja vastustanut näin alkuseurakunnan vallankumousta tasa-arvoisten ihmisten yhteisönä.
Kirkko on tarjonnut valtion takaamaa yhteistä identiteettiä, helposti hallittavaa yhtenäiskulttuuria ja sitä tuottavia valtion kirkkolailla valvomia standardisoituja uskonnollisia rituaaleja.
Pääministeri Kataisellekin on helpompi ajaa liittovaltiota ja suomalaisten vastuuta europankeista Kreikan nylkemisessä, kun hän voi vedota kirkon luomaan yhteiseen päämäärään ja "kristilliseen" luottamukseen virkamiesvallan erehtymättömyyteen Jumalan kirkon tukemana, mm. valtiopäivien jumalanpalveluksen takaamana.
III
Perinteiset suomalaiset muinaisuskonnon eli luonnonuskonnon luonnonkiertojuhlat on imaistu "kristillisiksi" ja näiden juhlien voima, mana, on kaapattu valtionkirkon voimaksi ja arvovallaksi. Joulu ja pääsiäinen varsinkin.
Jokainen ennen vuotta 1390 (ja moni sen jälkeen) rakennettu kirkko on rakennettu esi-isiemme pyhien uskonnollisten riutaalipaikkojen paikalle. Kirkko on todella tarvinnut esi-isiemme manaa uudelle uskonnolle.
Vielä 1922 kirkko oli pakollinen kaikille kansalaisille,
myös ateisti- ja humanistivasemmistolaisille ja siksi toissa kesänäkin piispat taas siunailivat vasemmistolaisten avaamattomia joukkohautoja, jotta kirkkokristityt omaiset saisivat varmuuden haudassa makaavien sukulaistensa saamasta kirkon takuupalvelusta kuoleman suhteen - "koska" nämä joukkohaudatut olivat jo pakkokastettu lapsena mutta joutuivat hautaan ilman papin siunausta (ehkä vain papin kiroamana sillä teloituskomppanian tukena oli yleensä aina pappi ja humanisti-kapinalliset eivät usein suostuneet anomaan ennen joukkomurhia papilta "syntejä anteeksi").
IV
Historian torjunnasta:
Suomen Kirkko ei myöskään vieläkään tunnusta olleensa tosi fastistisen ideologian edustaja sisällissodassa ja myöhemmin Saksan brutaalin juutalais- & mustalaisvihamielisen natsi-kirkon tunnustajana - Suomen kirkko kielsi kaikki kirkot, jotka kielsivät natsi-Saksan kirkkoneuvoston ja Hitler-opin Euroopan messiaana.
Syntioppi ja kirkon tarjoama rituaalinen ratkaisuoppi kirkon luomaan seksuaalipainotteiseen syntikulttuuriin on ollut valtion poliittinen ase köyhiä vastaan häpeäpumppuna ja lamaannuttamiskoneistona epäpoliittisen turvan mielikuvana.
Kurjuus ja kirkon seksuaaliset haureusnäkemykset ja valtion "kristilliset" seksuaalisuuteen liittyvät moninaiset rikostuomiot on esitetty köyhien omaksi syyksi heidän "syntisyytensä" takia ja eliitin rikkaus Jumalan siunauksena.
Tämä sokeus historialle on yksi kirkon uudistumisen suurin este,
että kirkko ei tunnusta olleensa väkivaltakoneisto ja siksi pitää yllä väkivaltakoneiston kulttuuria, sotilaspappeja ja hierarkisen vallan romantiikkaa ja pappiskulttia sekä omituisia fantasioita kunnon kansalaisen statuksesta hyvin oikeistolaisilla mielikuvilla mm. pitämällä kiinni valtionkirkon asemasta eli kirkkolaista kiinni.
Kirkkolaki edustaa yhä kirkon tärkeyden suurinta voimanlähdettä ja motiivia korkeakirkollisille piireille.
Monille valtionkirkko on ainoa motiivi kirkkopolitiikkaan ja ponnahduslauta oikeaan politiikkaan.
Toinen maailmansota oikeistolaisena ristiretkenä ja kirkollisena ideologiana:
- Välirauhan aikana, kesällä 1940 Hitlerin kirkko oli alkanut osoittaa kiinnostustaan Suomeen. Saksan ulkomaanpiispa Theodor Heckel ehdotti suhteiden tiivistämistä. Hyväntahdon eleenä Heckel antoi rahaa sodassa vaurioituneiden kirkkojen korjaamiseen. Hän saapui Suomeen ja sai miltei valtiovieraan kohtelun. Suomalaiset olivat innoissaan uskonpuhdistuksen äitikirkon huomionosoituksista. Kuin merkiksi kihlauksesta kirkot perustivat "Luther-Agricola-seuran” toimintakanavaksi välilleen. Sen johtoon kuului koko kirkollinen kerma. Seuran tavoitteet olivat poliittiset – sitoa Suomi Saksaan ja katkaista siteet pohjoismaihin, joiden kirkot suhtautuivat kriittisesti natsi-Saksaan.
- Jatkosota - Mannerheim kutsuu sotilaita pyhään sotaan
Jyväskylän yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan suomalainen papisto maalasi jatkosodan aikaan retorisilla keinoilla kuvan pyhästä sodasta, joka lopulta hävittiin yksilön moraalin rappion vuoksi.
YTM Jouni Tillin väitöstukimus näyttää suomalaisen papiston retoriikan kaaren jatkosodan alusta sen loppuun. Kaaren voi katsoa alkavan marsalkka Mannerheimin päiväkäskystä kesäkuussa 1941.
Siinä Mannerheim
kutsuu sotilaita pyhään sotaan ja ristiretkelle kansakunnan vihollista
vastaan.
" Näin ollen sotamme on aito ristiretki pakanoita ja Jumalan vihollisia vastaan, siksi me suomalaiset voimme huutaa ’Jumala tahtoo!’ Jumala tahtoo tehdä Suomen suureksi ja vapauttaa Karjalan painajaisesta, joka on vainonnut maatamme.” - Rovasti Rolf Tiivola Koti ja kasarmi -lehti heinäkuussa 1941
http://yle.fi/uutiset/jatkosota_-_havitty_pyha_sota/6321370
" Näin ollen sotamme on aito ristiretki pakanoita ja Jumalan vihollisia vastaan, siksi me suomalaiset voimme huutaa ’Jumala tahtoo!’ Jumala tahtoo tehdä Suomen suureksi ja vapauttaa Karjalan painajaisesta, joka on vainonnut maatamme.” - Rovasti Rolf Tiivola Koti ja kasarmi -lehti heinäkuussa 1941
http://yle.fi/uutiset/jatkosota_-_havitty_pyha_sota/6321370
V
Oulun seurakuntayhtymän tiedottaja
Rebekka Naatuksen kirjoituksessa
"Seksiä sedille jääkiekkokatsomoon"
argumentoidaan seuraavasti:
- Välttelen jääkiekkokatsomoita, koska vastustan seksuaalista hyväksikäyttöä. Cheerleedauksen tarkoituksena on sulostuttaa jääkiekko-ottelujen tunnelmaa tarjoamalla heteromiehille pyllyä ja tissiä kiivaiden kaukalosessioiden välipaloina. Cheerleading-toiminta näyttää missä on naisen paikka, kun mies pelaa. Se on käytävällä pyllynheilutuksessa viuhka kädessä.
Siveälle seurakuntatiedottaja Rebekalle ei sitten ole seksuaalista hyväksikäyttöä se, että Jumala raiskaa neitsyt Marian?
(Luukkaan kertomus on keksitty n. vuonna 110 eikä esim Paavali viittaa tähän mm. kreikkalaisten Zeus-uskontokulttiin tai Mithralaisten kertomustraditioon liittyvään kerrontaperinteeseen ollenkaan)
VI
Tekstit
Kotimaa-konserni haastattelee:
"Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian dosentin Kristian Klockarsin mukaan yhteinen piirre liittyy moninaisuuden ja ihmisoikeuksien tunnustamiseen.
– Ajatus on, että esimerkiksi joulunvietto kuuluu kaikille eikä ole yhden uskonnon tai kulttuurisen valtavirran yksinomaisuutta. On monenlaisia tulkintoja joulusta.
Puolueettomuus ja herkkyys erilaisille identiteeteille on nostanut päätään, koska yhteiskunta on Klockarsin mukaan maallistunut ja moniarvoistunut.
Ihmisten erilaisuutta ei Klockarsin mukaan vain suvaita vaan se tunnustetaan tärkeäksi osaksi kokonaiskulttuuria."