Machopettäjän rooli äiti-naisen marttyyriroolin kehittäjänä

 Naistenlehtien ja iltapäivälehtien kuva naisesta:


   Ihailluin nainen on uhrautuva marttyyri ja pettävän machomiehen tukija. Uhrautuvan äidin korkein status. 


On mielenkiintoista, että pettäjän kognitiivista oikeutta ja ideaalia saada anteeksi perustellaan ihailemalla pitkäaikaisen sitoutumisen ihanteellisuudella.

Petettyyn sovelletaan petetyn jalouden vaatimusta: velvoitevastuu siirretään oudosti petetyn taakaksi patriarkaalisen taktiikan mukaisesti.   Aivan kuten Talvivaaran saastuttajat ja rahantekijät vetoavat nyt yhteiseen vastuuseen ottaa opiksi ja painaa villaisella.

Onko niin, että kavereilleen avoimesti ja ylpeästi pettämisvalloitustaan esitellyt urheilijamacho muuttuu monogaamiksi vaimon julkisen itsesäälin ja julkisen /sosiaalisen häpeäpaineen kautta?


Onko tämä häpeävoimafantasia kuitenkin etupäässä naisen fantasia lapsuudesta isän maagisesta kontrollista?

Naista siis ihaillaan kun mitä mahdottomamman anteeksiannon hän julkisesti suo.

Macholle anteeksiantavaa naista ihaillaan naistenlehtitodellisuudessa yli-ihmiseksi ja kristinuskon ruumiillistumaksi "lasten tähden" - arvatkaa miten tämä vaikuttaa machoihin ja heidän itsetuntonsa kohoamiseen? Luodaan lisäksi patologisen psykologian mielikuvaa että naisen on hyvä mennä naimisiin machon kanssa kun "Pettäminen syvensi suhdettamme". Miten helvetin perverssi tämä naisten itsepetoksen mediaeetos oikein on?

Nainen saa muka otetta mieheensä "uudella tasolla" kun antaa pettämistä anteeksi - lähipiirin antaman sosiaalisen paineen ansiosta?

Pettäjä on siis kehityskelpoisinta materiaalia naisille?

Kerrotaanko nuorille naisille että he ovat 100% itse vastuussa miestyyppinsä valinnasta ja sen seuraamuskista? Ja miten psyykkisesti uhka-avioliiton jatkaminen ja anteekisantaja-äidin kuohintavalta vaikuttaa lapsiin?


Tässä itsesäälin ihailu -ulottuvuudessa jatketaan kirkon naisen marttyyriroolin (ja patriarkaalisen roolijaon) ihailua, uhrautuvan naisen ihmeellisen muutosvoiman palvontaa - ja mikä onkaan naiskuva, jota tarjoillaan nuorille naisille?

Ihailluin naiskuva on macho-miestä jalostava ja sosiaalisella häpeuhalla valvova/painostava perheenäiti? 

• Kun puhutaan "perheen pelastamisesta", niin usein puhutaan vain yhteisön kulissien ja avioliiton statusmielikuvan pelastamsiesta. 

 
  Way to go, naistenlehti-patriarkaalinen feminismi.

Näissä macho petti -kuvioissa voitte miettiä hetken, olisiko tämäkään macho antanut anteeksi nyt julkisuudessa ylennetylle pyhimysvaimolleen, jos vaimo olisi ollut se  julkisesti pettänyt - jonkun juopuneen lähiöpub-panijan kanssa? Ja macho lisännyt taloudellista panostusta "avioliiton syventymisenä", kuten jäädessään itse kiinni sosiaalisena avioliiton vahvistamissignaalina?

Muuttuuko machon omakuva ja uho todella sosiaalisen paineen ja avioliiton kiillotuksen alla?  Todellako?
 Tavallisille miehille ei oikein voi myydä pettäjänaisen ihailua elämän suurimpana seikkailuna, miehen roolin kohottajana ja ihmislajia jalostavana kokemuksena. 

• Tietysti ennalta sovittu avoin parisuhde on aivan eri asia. Ei mitään sosiologisia ennakkoluuloja, ihminen on sopimusolento vaikkakin tässä todellisuudessa aikalailla kirkkokulttuurin muokkaaman statusyhteisön paineessa.

Mutta mitä statusasetelmia pseudokristillinen kulttuuri pitää yllä marttyyriäidin ihailussa?  Mitä naismalleja nuorille naisille välitetään marttyyrikeskeisessä ja taloudellisen resurssikeskeisessä feminismissä? 

 



  HS IS siirtää vastuuta pois vallan kahmijoilta ja virallisilta vastuullisilta - tyypillisesti, aivan kuin moraalia ja vastuunkantoa koko mitakaavassa ei saisi odottaa machoyrityksiltä:

• IS pitää nyt ongelmana enemmän ympäristöjärjestöjen kuin kaivosyhtiön tiedottamista.

  



* Lisäys

Tässä on kaksi ongelmaa avoimen suhteen suhteen:

Rehllisyys
ja
kulttuurinen monogamian vaatimus nimenomaan naisilta

 eli nainen ei voi julksiesti oikein myöntää että sallii mihen hyppelyn tai/ja itse hyppelee virksityssuhteisiin avioliiotn ohessa.

Lisäksi useimmat naistenmiehet ja vapaan rakkauden avioliittositoumukseen yhdistävät miehet eivät uskalla puhua naisilleen tilannetta selkeäksi.
Vaikka kulttuurimme on ristiriitainen pseudokristillisyydessä niin silti piätisin rehellisyyttä ja etukäteen puhumista ehdottoman tärkeänä.

On aika kurjaa, että machohyppelijät huijaavat naisia avioliittoihin eivätkä paljasta kaikkia korttejaan. Aika yleinen ja perinteinen tilanne.

Kirkkokin on tukenut skitsofreenisen asenteellisesti miehen vapautta mutta samalla naisen monogaamisuuden ehdottomuutta.

Naisilla syntyy kuitenkin emotionaalinen ote ja valta useimpaan machomieheen miehen lasten äitinä - jos nyt täytyy tarkastella avioliittoa roolisotana ja valtakamppailuna kuten monesti täytyy.

 Moni machomies haluaa itselleen äitihahmon, keskusnaisen. Uuden äidin.

Mutta epämonogaamiset ihmiset eivät ennen lasten hankkimista todellakaan keskustele omasta "hillittömyydestään" ja alistumisen pelosta  saada naida kun mahdollisuus tulee eteen. 

Tosiasia on väestötuktimuksen mukaan että jos nainen työntää lasten isän pois avioliitosta niin miehen kiinnostus sijoittaa resursseja lastensä äidille ja lapsille vähenee huomattavasti.

Tämä on brutaali todellisuus.

Vaikka ymärränkin naisten laskelmoivuuden ja mukavuudenhalun tuottamia ratkaisuja monogamiaunelman romahdettua ja onnettoman miesvalinnan paljastuttua väärien prioriteettien takia   niin vastustan kiivaasti sitä naistenlehtien rummutusta ja ylistystä pettäjien palkitsijoita kohtaan perheen pelastajina ja suurina naisina - "Avioliittomme syveni pettämisen aiheuttaman kriisin jälkeen".

Nuorille naisille JA miehille ei opeteta peruspsykologiaa siitä, että machoihmiset ja psykopaatit eivät muutu rakastumishuuman takia vaan "voimakkaat" ja hurmaavat pettäjätyypit toteuttavat luontaisia taipumuksiaan 99% todennäköisyydellä. 

On outoa, että naistenlehdet ja feministit eivät opeta psykologian aakkosia ja prioriteettejä ulkonäön ja "voimakkaan voitonhaluisen persoonallisuuden" edelle.

 Korostetaan vain naisen vaistoja ja miehen velvollisuutta suostua naisen lapsikuumeeseen mutta eiväthän psykopaatit tunne velvollisuutta ja uskollisutta vaan vain hyötynäkökulmia esim. yhteisön vaatimassa roolissa kerätä yhteisöltä kiitollisuutta perheellisenä miehenä  (vaikka olisikin häntäheikki).


Machomiesten naiset eivät toki voi myöntää itselleen ja yhteisölle sitä, että ovat saaneet pelkän äitiroolin mieheltään ja tätä kuviota naistenlehdet tukevat surullisen perinteisen roolijakokapitalismin mukaisesti ylistämällä pettämiseen alistuvaa ja anteeksiantavaa naista

-  eli tukevat vanhaa avioliiton status-keskeistä funktioasetelmaa patriarkaalisen ihmiskuvan mukaisesti resurssikeskeisen ajattelun mukaan ( eli naisen täytyy olla ylpeä itsestään kun on miehen resurssien ja julkisen tuen keskeisin käyttäjä vaikka mies ei ole uskollinen.)

Naistenlehdistä saa myös kuvan että pettäjät ovat kaikkien naisten haluamia miehiä ja siksi vaimon kannattaa pitää heistä kiinni. 

Säännöt pitäisi sopia ennen avioliittoa.

Tunteet eivät merkitse mitään jos haluaa pohtia kestävää monogaamista avioliittoa arvioidessaa tulevaa puolisoaan. Järki, rehellisyys ja psykologinen silmä - ehkä terapeutin avustuksella.

Mahdottoman ja epäsopivan, yliseksuaalisen miehen kesyttäminen pakkomielteenä on monella naisella vain oman etäisen isän voittamista uuden isähahmon "kesyttämisenä" ja alistumisena machomielle.

Miksi machomiehet menevät naimisiin?

Koska he himoitsevat sitä statusroolia ja arvonnostoa, mitä yhteisö antaa perheellisille miehille ja mikä lisää nuorten naisten himoa perheellisiin miehiin.



   Machokäyttäytymistä myös kannustetaan kulttuurisilla hegemonioilla.


Selkeimmin tämän perverssin patriarkaalinen hegemonian näkee yhä naisten arvostamisen hierarkiassa eli kuinka naisille osoitetaan arvostamisen asteikko kulttuurissamme.

Mikä on korkeammalla arvoasteikossa kuin tavallisessa avioliitossa oleva nainen?

Marttyyrivaimo on korkeimmalla tässä yhä ylläpidettävässä patriarkaalisessa arvoasetelmassa eli nainen, joka tukee pettävää miestä ja ohittaa oman tunne-elämänsä pelastaakseen pyhän avioliiton "jatkuvuuden", saa korkeimman statuksen ja arvostuksen marttyyriroolillaan.

Naiset luulevat, että tässä on kyse naisten arvostuksesta vaikka kyse on miesten patriarkaalisesta arvosysteemistä.

Tämä on minusta aika perverssi kulttuurinen lataus, jolla palkitaan kieroutunutta avioliittolaitosta ja resurssipohjaista parisuhde-/rakkausnäkemystä.

Ihmiset toimivat sitten arvohegemonioiden mukaan, niistä tulee tavallaan itsesään toteuttavia ennustuksia.

Arvojärjestelmä ei ole mikään näkymätön vaikuttaja vaan vaikuttaa mm. naisten miesvalintoihin.