Hyvinvointivaltion palauttaminen uutena hyvinvointivaltiona on ainoa keino estää nuorten syrjäytyminen.
Perustulo 800 e ja siihen yhdistetty täsmäkoulutus nuorille hyvin ajankohtaisiin taitoihin, tarpeen mukaan räätälöitynä, on se ainoa selvä verkko, joka pelastaa nuoren viranomaisten vainoamiselta ja häpeältä pitkän linjan nöyryyttämiskoneistossa.
Se kannustaisi yritteliäisyyteen ja työkokeiluihin hyvin luonnollisesti ja olisi työnantajillekin joustava. Se pakottaisi työnantajat terveen kapitalistisesti kilpailemaan hyvistä työntekijöistä. Tämä olisi uutta kapitalismia, joka loisi rahan liikkumista kapitalismin ehtona. Veroprogressio olisi tässä myös ehdoton kokonaiskuvan osa.
Nykyisin työnantajilla on turhan usein kokoomuslainen vuosisadanalun porvariasenne uhkailla ja pelotella työntekijöitä ja olla maksamatta bonuksia ahkerimmille ja hiljaisille työn sankareille.
Terapia on nykyisen itsenäistä yksilöä korostavan yhteiskunnan välttämätön bufferi sukujen henkisen väkivallan ja emotionaalisen välinpitämättömyyden aiheuttamien vammojen hoitoon.
Terapiatarve on lisäksi aina tarvitsijalle akuutti ja siihen tulisi laittaa viikon minimiaika valtion uutena terveyspolitiikkana. Ihmiset romahtavat työkyvyttömäksi ilman apua. Avun käyttäjillä tulisi oikeus myös vaihtaa terapeuttia sillä terapeuttien kontrollointi on nykyisin epäammattimaista ja vaarallisen välinpitämätöntä.
Terapeuttien valintaan ja kontrollointiin tulisi asettaa uudet periaatteet ja mekanismit. Liian moni psykopaatti toimii terapeuttina vaikka olisi olemassa selkeät kansainväliset psykopaattien seulomiskriteerit ja standarditestit - joita ei Suomessa käytetä.
Tarvitsemme takaisin vasemmistolaisen yhteiskuntanäkemyksen, jossa yhteiskunta on yksilöä varten eikä yksilö ole pörssiyhtiöiden suhteetonta voitontekoa varten.
Wahlrooskin on tehnyt rikkautensa kokoomuksen alihintaan valtiolta otetuilla resursseilla, kansallisomaisuuden alihinnoitetulla ulkoistamisella, ja silti hän ei ole kiitollinen Suomen kansalle.
Valtion politiikkana hallitus eli kokoomus, SDP ja Katainen on valinnut EK::n painostuksen jäljiltä veronmaksajien rahojen ulosmittaamisen saksalaisille, englantilaisille ja ranskalaisille EU-pankeille röyhkeän pankkikeinottelun jatkamiseksi ”Kreikan ja Espanajan takaamisen” retoriikan suojissa.
Valtio voi ottaa taas 1960-1985 -luvuilla vallinneen käytännön että valtio toimii keskeisten valtionyritysten tehokkaana pyörittäjänä sekä vakaana pankkina eikä takaa yksityisiä pankkeja.
1989 lama, kuten tämäkin lama, on pitkälle vain valtion sitoutumisesta euroliikepankkien takaamiseen.
Kysymys on isoista mutta yksinkertaisista ideologisista linjoista ja käytännön yhteiskuntasopimuksesta - eikä köyhien tsemppaamisesta toisten köyhien auttamiseen.
Kuten tiedämme, rikkaat asuvat fyysisesti köyhistä erillään eikä siten kokoomuksen painostuksessa ole kyse aidosta yhteiskunnan yhteisöempatiasta vaikka rikkaat louskuttavat televisiossa veroprogression korvaamista lähimmäisenrakkaudella.
Rikkaiden propagandaruhtinaiden kehotukset lähimmäisenrakkauteen, pullan paistoon tai lähimmäisen sietämiseen ovat vain rankkaa pilkkaa suomalaisessa todellisuudessa ja kokoomuksen räikeässä tuloerojen lisäämisen politiikassa.
Rikkaat eivät joudu asumaan halvoissa, ohutseinäissä taloissa ja haistelemaan hometta ja kuuntelemaan naapurien riitelyä ja ryyppäämistä.
Kurjistuminen on konkreettista, kun lapsi tulee kouluun nälkäisenä, apaattisena ja oppimiskyvyttömänä jopa rikkaasta perheestä, jossa julkkisäiti on alpeilla hiihtelemässä uusien ystäviensä kanssa.
Hyvinvointivaltiolle ja veroprogression sekä suojatullien palauttamiselle ei ole vaihtoehtoa.
Suojatullit ovat paikallistalouden ja työn ainoa suoja globaaleja orjamarkkinoita vastaan. Globalisaatio on suuryritysten valhe: se ei ole eettinen projekti EU:na tai euroidentiteettinä.
Ammattiyhdistysliikkeiden tulisi tehdä uusi ratkaiseva askel takaisin 1970-luvun solidaarisuuteen ja nähdä pätkätyöläiset täydellisen yhdenvertaisina työsopimuksen tehneiden kanssa.
Palkkatason alentamista ulkoistamiskikoilla tulisi estää ammattiyhdistysliikkeiden tiukan painostuksen ja lakkosodan keinoilla. Se auttaisi.
Pätkäytöstä tulisi maksaa oikeudenmukaisesti enemmän kuin vakityöstä. Loogisesti.
Työläisiä vuokraaville firmoille tulisi asettaa 15% osuusraja työntekijän kokonaisukuluista työnantajalle (nykään 50-60% !) ja jos työntekijä jatkaa samalla työnantajalla, niin 15% maksu vuokrafirmalle lakkaisi 6 viikon kuluttua työn aloittamisesta. Helsingissä siivoojia kyyditsevät siivouspalvelut ovat palkkavarkaiden aatelia.
Minimipalkkalaki tulisi olla itsestäänselvyys rikkaille kansanedutajille vaan eipä ole.
Kansanedustajien todellisuustaju on pahasti hukassa jatkuvien kansanedustajien palkkojen nostamisen rumbassa. Kansanedustajat on korrutpitu etuikeuksilla tuntemaan identiteetinsä vain eliitin osaksi.
Tässä valtakunnallisessa pätkätyöläisten kasvavan armeijan kurjistumisen kohdalla SAK & ammattiyhdistysliikkeet ovat liukuneet törkän oikeistolaiseen ellitin luokkasotaan ja vastuuttomaan linjaukseen kahden yhteiskuntaluokan julmaan ja eriarvoistavaan eriyttämiseen. Ammattiyhdistysliike yrittää unohtaa kurjat pätkätyöläiset lisätäkseen etuoikeutettujen etuoikeuksia. Tilanne on kestämätön.
- Kaikki solidaarisuuden peiraatteet on hylätty paremminvointi-yhteiskuntaluokan luomiseksi.
Tarvitsemme monella alalla vakituisten työntekijöiden kasvaneen palkkatason laskemista pätkätyöläisten palkkatason nostamiseksi.
Tarvitsemme aitoa solidaarisuutta emmekä työläisten etuoikeutettua eliittiä.
Miksi vähemmän työtä tekevä 50 vuotiaan pitää tienata viisi kertaa enemmän kuin ahkeran ja nopeasti oppivan 24-vuotiaan?
Joustavuutta tarvitaan vakityöläisten myönnytyksinä niin että työnantaja voisi oikeutetusti ohjata työsopimustyöntekijöitäkin muihin töihin muualle todistettavan huonon tilausvaiheen aikana.
Mutta tähänkin tarvitaan uutta kontrollia ja tarkastajia sekä reaaliaikaista tilintarkastusta hyvin yksinkertaisilla keinoilla ja säädöksillä.
- Oikeudenmukaisuus ja resurssien jakaminen tarvitsee vahvan kontrolloivan valtion mutta reiluuden tähden ja reiluilla säännöillä. Uusilla periaatteilla.
Tarvitsemme ideologisia ja käytännöllisiä taisteluja työläisten Suomen identiteetin löytämiseksi samalle tasolle kuin 70-luvulla, jolloin 1100 lakkoa toi meille hyvinvointivaltion: työttömyyskorvaukset, sosiaaliturvan, ihmisoikeudet, sairauskorvaukset, perusoikeudet ja oikeudenmukaisen palkkatason porvarien voitonteosta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti