Ruotsi kieltää uskonnon joulujuhlista - koulujen tilaisuuksissa

Ruotsissa koulujen joulujuhlat sallittu kirkoissa ilman uskontoa.

Onko tässä järkeä?
On.

•   Ruotsissa: Körö, körö kirkkoon - mutta ei sanankuuloon

Ruotsissa uskontokulttuurin kritiikki ja kirkon erottaminen valtiosta on paljon pidemmällä kuin meillä. Joillakin rintamilla Ruotsi on jatkuvasti 20 vuotta Suomea edellä. 
 

Valtionkirkon epädemokraattinen ja propagandistinen idea nähdään mahdottomana ja kansalaisia erottelevana uskontovapauden kulttuurissa.

Koulu on osa valtiota ja ei voi siten edustaa yhtä uskontoa. 

Koulu on yhteistö eikä voi  ajaa parin uskonnon etuja ja kulttuuritulkintaa, varsinkaan vanha hegemoniakäsitystä, pakkouskontoa "sivistyksen" merkkinä.


Joulu on muinainen kulttuurinen juhla pimeyttä ja kuolemaa vastaan - eikä se ole kirkon keksimä vaan kaappaama juhla.

Siksi joulu juhlana on hyväksyttävää ja itsestäänselvää mutta sen kirkollista tulkintaa Jumalan siittämästä neitsyesta ei saa pakottaa valtion taholta kansalaisille uskonnollisina rituaaleina ja saarnoina. Jokainen perhe on sitten vapaa juhlimaan kirkkonsa ja ystäviensa kanssa uskonnollista juhlaa kuten tahtoo.

Valtionkirkko-idea keksittiin Sumerin kaupunkivaltioissa, kun neljä ensimmäistä täysin hierarkista kaupunkivaltiota perustettiin ja kauunkivaltion täytyi luoda yksi armeija ja yksi kansa yhden kenraalikuninkaan alaisuuteen.

  (Uusia kulttuureja voi vielä paljastua mm. Intiasta. Aikaisemmat kaupunkivaltiot eivät olleet täysin hierarkisia vaan sosialisitisia kaupunkivaltioita ilman kuninkaita)
Nykyinen suomalainen valtionkirkkomalli sotilaspappeineen on vain kopio sumerilaisesta 6500 vuotta vanhasta rituaalisesta valtiomallista.
Eilen olikin kirkon seminaaritapahtuma, jossa pohdittiin suomalaisen valtionkirkon romahdusta ja muutosta.
 

Aloitetaan valtionkirkko-ilmiön pohdinta kirkon tarjoamasta tuotteesta.

Eli.  Mikä on kirkon tärkein tuote?

Voisin väittää, että valtionkirkon tärkein tuote on varmuuden oppi, varma yhtenäisyyden tunne ja varmuuden rituaalit. 

Kirkko tarjoaa varmuutta ilman uskoa. Ilman sen kummempaa omakohtaista ajattelua ja yksilöllisen ajattelun sitoutumista - kunhan hyväksyt kirkon valtionkirkoksi ja kirkon rituaalit elämän kehysvaiheisiin leimoiksi suvussasi.

Usko kirkkoon ja luota valtion virkamiehiin, älä epäile. Asiat vain ovat. Rituaalit vain tapahtuvat. Valtio pyörii, poliitikot puhuvat, kaikki näyttää vääjäämättömältä ilman kansalaisia.

Tämä virallinen vallanpitäjien siunaamiseen sidottu valtionusko -problematiikka on tärkeä ongelma kaikille, jotka tuntevat valtionkirkko-kulttuuria ja länsimaista historiaa. Toki Mayoillakin oli valtionkirkko mutta heidän kulttuurinsahan tuhotuikin samanlaiseen valtion ja kirkon pakkomielteiseen vallan, rituaalien, sokean tottelemisen ja kunnian liittoon.
 
Valtionkirkon pohja eli etuoikeutetun kirkon  etuoikeutettu kirkkolaki ei ole suvaitsevaisuuden ja uskonnonvapauden laki.


Kun katsomme hitaasti "uudistuvaa" kirkkoa vuonna 2012, täytyy muistaa myös kirkon tuhannen vuoden kolonisaatio- ja käännytyshistoria kuninkaan uskonnon massatuotantotehtaana Suomessa.

Miksi?

Koska kirkko opettaa väärää historiaa eikä tunnusta olleensa hengellinen armeija ja lainsäätäjä kiinteästi aidon kuninkaan armeijan ja poliisin rinnakkaislaitoksena, ihmisten kontrollikoneistona ja muokkaajana vallan keskittämisessä, alkuperäiskulttuurin ja alkuperäisihmiskuvan tuhoajana.

Kirkko on toki liberalisoitunut - pakon edessä - mutta kirkon vallan ydin kirkkohallituksessa ja piispainkkouksessa on vahvasti oikeistolaista "keisarillisen" vallan ja "virallisuuden" propagandan uskontopolitikkaa.


Suomessahan valtionkirkko ja sen rituaalit ovat ns. eräänlaisen kunnon kansalaisuuden varmin sinetti. "Kulttuuriperintöä".

 Kirkon rituaaleista ja kulttuurista kieltäytyvä on vieläkin mm. koulusssa  epäilyttävä henkilö.

Useimmissa kouluissa (varsinkin ala-asteilla) uskonto on pakkopullaa, josta täytyy erikseen ja hankalasti kieltäytyä.

Uskollahan ei sinänsä ole mitään väliä suvulle, kunhan vain pappi nöyrästi kutsutaan  ottamaan lapsi valtion ja kirkon huostaan.

Kirkon tärkein tuote on  "varmuus" kirkon virallisten standardisoitujen rituaalien kautta  - kirkon tärkein tuote ei ole suinkaan Jeesuksen opetukset tai "usko yhteen Jumalaan"  (hillittömän paradoksaalisesta "kolminaisuusopista" puhumattakaan).


  II
Kolminaisuusoppikin on ällistyttävä todiste muinaisen keisarin uskonnollisen valtionuskonnon jatkumisesta:

Kolminaisuusoppi on keisarillisen Rooman perinteinen valtionuskonto-oppi (mm. Mithra-uskontoa sekä Mars-valtionuskontoperintöä (joka oli siis kreikkalaisen Zeus-valtionuskonnon jatke), joka ujutettiin kirkkoon Rooman vallan merkiksi ja alkuperäisen Jeesuksen seuraajien itsenäisen ja yksilöllisen usko-kulttuurin sabotoimiseksi sekä aktuaaliseksi yhden Rooman  lahkon kilpailijoiden tappamiseksi "ainoan kristinuskon" eli valtionkirkko-statuksen merkiksi - Keisarin vallan alle keisarin kirkoksi.
Kristinusko oli kasvanut niin suureksi poliittiseksi ilmiöksi, että se piti korruptoida osaksi keisarin valtaa - myös teologian osalta.

Kun valtionkirkko perustettiin Roomassa niin kaikki keisarin kirkon ja roomalaisen kolminaisuusopin torjuneet "erilaiset" Jeesus-kristityt ja "gnostilaiset" (erilaiset) tapettiin tai karkotettiin.  Ein Volk, ein Reich, ein Führer.

Kirkko on valtion kontrollin statuskone valtionkirkkona. Se ei ole pelkästään "perintöä" vaan yhtenäiskulttuurin fasismia, keskusvaltaa yli humanistisen ihmiskuvan.  Ei ole sattuma että äärioikeisto (mm. Breivik) pitää nationalistista kirkkoa tärkeänä elementtinään - kuten natsit sotilaiden suostuttelussa.

Sinänsä usko ei ole koskaan ollut kirkossa mikään vaatimus papeillekaan vaan vain uskollisuus ja tottelevaisuus on ollut kirkon ainoa vaatimus.

Hassusti tämä uskoa kyselemätön kirkon rituaalikoneisto uudessa lievemmässä muodossaan on kääntymässä nyt v suvaitsevaisuudeksi kansankirkkona erilaisia kirkon omia manipulatiivisia lahkoja kuten viidesläisiä kalvinisteja vastaan - nyt ilman näkyvää syntioppia julkisuuskuvan ympäripyöreyden tähden  vaikka piispat eivät sakastissa dogmeista luovukaan. 

• Kirkko on ollut valtion uskonnon ja rituaalivallan tuotteistava virallinen uskontovirasto, rituaalikone ja virallisten rituaalien sekä tunnelmien varmuusvirasto. Lisäksi kirkko on tukenut vahvasti patriarkaalsita valtarakennetta "perinteenä" ja vastustanut näin alkuseurakunnan vallankumousta tasa-arvoisten ihmisten yhteisönä.

Kirkko on tarjonnut valtion takaamaa yhteistä identiteettiä, helposti hallittavaa yhtenäiskulttuuria ja sitä tuottavia valtion kirkkolailla valvomia standardisoituja uskonnollisia rituaaleja.
Pääministeri Kataisellekin on helpompi ajaa liittovaltiota ja suomalaisten vastuuta europankeista Kreikan nylkemisessä, kun hän voi vedota kirkon luomaan yhteiseen päämäärään ja "kristilliseen" luottamukseen virkamiesvallan erehtymättömyyteen Jumalan kirkon tukemana, mm. valtiopäivien jumalanpalveluksen takaamana.

  III

Perinteiset suomalaiset muinaisuskonnon eli luonnonuskonnon luonnonkiertojuhlat on imaistu "kristillisiksi" ja näiden juhlien voima, mana, on kaapattu valtionkirkon voimaksi ja arvovallaksi. Joulu ja pääsiäinen varsinkin.
Jokainen ennen vuotta 1390 (ja moni sen jälkeen) rakennettu kirkko on rakennettu esi-isiemme pyhien uskonnollisten riutaalipaikkojen paikalle. Kirkko on todella tarvinnut esi-isiemme manaa uudelle uskonnolle.

 Vielä 1922 kirkko oli pakollinen kaikille kansalaisille,
myös ateisti- ja humanistivasemmistolaisille ja siksi toissa kesänäkin piispat taas siunailivat vasemmistolaisten avaamattomia joukkohautoja, jotta kirkkokristityt omaiset saisivat varmuuden haudassa makaavien sukulaistensa saamasta kirkon takuupalvelusta kuoleman suhteen - "koska" nämä joukkohaudatut olivat jo pakkokastettu lapsena mutta joutuivat hautaan ilman papin siunausta  (ehkä vain papin kiroamana sillä teloituskomppanian tukena oli yleensä aina pappi ja humanisti-kapinalliset eivät usein suostuneet anomaan ennen joukkomurhia papilta "syntejä anteeksi").



   IV

  Historian torjunnasta: 

 Suomen Kirkko ei myöskään vieläkään tunnusta olleensa tosi fastistisen ideologian edustaja sisällissodassa ja myöhemmin Saksan brutaalin juutalais- & mustalaisvihamielisen natsi-kirkon tunnustajana - Suomen kirkko kielsi kaikki kirkot, jotka kielsivät natsi-Saksan kirkkoneuvoston ja Hitler-opin Euroopan messiaana. 

Syntioppi ja kirkon tarjoama rituaalinen ratkaisuoppi kirkon luomaan seksuaalipainotteiseen syntikulttuuriin  on ollut valtion poliittinen ase köyhiä vastaan häpeäpumppuna ja lamaannuttamiskoneistona epäpoliittisen turvan mielikuvana.

 Kurjuus ja kirkon seksuaaliset haureusnäkemykset ja valtion "kristilliset" seksuaalisuuteen liittyvät moninaiset rikostuomiot on esitetty köyhien omaksi syyksi heidän "syntisyytensä" takia ja eliitin rikkaus Jumalan siunauksena.

Tämä sokeus historialle on yksi kirkon uudistumisen suurin este,

että kirkko ei tunnusta olleensa väkivaltakoneisto ja siksi pitää yllä väkivaltakoneiston kulttuuria, sotilaspappeja ja hierarkisen vallan romantiikkaa ja pappiskulttia sekä omituisia fantasioita kunnon kansalaisen statuksesta hyvin oikeistolaisilla mielikuvilla mm. pitämällä kiinni valtionkirkon asemasta eli kirkkolaista kiinni.

Kirkkolaki edustaa yhä kirkon tärkeyden suurinta voimanlähdettä  ja motiivia korkeakirkollisille piireille.

Monille valtionkirkko on ainoa motiivi kirkkopolitiikkaan ja ponnahduslauta oikeaan politiikkaan.


Toinen maailmansota oikeistolaisena ristiretkenä ja kirkollisena ideologiana:

•    Välirauhan aikana, kesällä 1940 Hitlerin kirkko oli alkanut osoittaa kiinnostustaan Suomeen. Saksan ulkomaanpiispa Theodor Heckel ehdotti suhteiden tiivistämistä.  Hyväntahdon eleenä Heckel antoi rahaa sodassa vaurioituneiden kirkkojen korjaamiseen. Hän saapui Suomeen ja sai miltei valtiovieraan kohtelun.  Suomalaiset olivat innoissaan uskonpuhdistuksen äitikirkon huomionosoituksista. Kuin merkiksi kihlauksesta kirkot perustivat "Luther-Agricola-seuran” toimintakanavaksi välilleen. Sen johtoon kuului koko kirkollinen kerma. Seuran tavoitteet olivat poliittiset – sitoa Suomi Saksaan ja katkaista siteet pohjoismaihin, joiden kirkot suhtautuivat kriittisesti natsi-Saksaan.

   YLE MOT:

• http://yle.fi/mot/041099/kasis.htm

• Jatkosota -  Mannerheim kutsuu sotilaita pyhään sotaan

Jyväskylän yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan suomalainen papisto maalasi jatkosodan aikaan retorisilla keinoilla kuvan pyhästä sodasta, joka lopulta hävittiin yksilön moraalin rappion vuoksi.

YTM Jouni Tillin väitöstukimus näyttää suomalaisen papiston retoriikan kaaren jatkosodan alusta sen loppuun. Kaaren voi katsoa alkavan marsalkka Mannerheimin päiväkäskystä kesäkuussa 1941.

Siinä Mannerheim kutsuu sotilaita pyhään sotaan ja ristiretkelle kansakunnan vihollista vastaan.

   " Näin ollen sotamme on aito ristiretki pakanoita ja Jumalan vihollisia vastaan, siksi me suomalaiset voimme huutaa ’Jumala tahtoo!’ Jumala tahtoo tehdä Suomen suureksi ja vapauttaa Karjalan painajaisesta, joka on vainonnut maatamme.”  - Rovasti Rolf Tiivola Koti ja kasarmi -lehti heinäkuussa 1941

http://yle.fi/uutiset/jatkosota_-_havitty_pyha_sota/6321370

V

Oulun seurakuntayhtymän tiedottaja
Rebekka Naatuksen kirjoituksessa
"Seksiä sedille jääkiekkokatsomoon"
argumentoidaan seuraavasti:

• Välttelen jääkiekkokatsomoita, koska vastustan seksuaalista hyväksikäyttöä. Cheerleedauksen tarkoituksena on sulostuttaa jääkiekko-ottelujen tunnelmaa tarjoamalla heteromiehille pyllyä ja tissiä kiivaiden kaukalosessioiden välipaloina. Cheerleading-toiminta näyttää missä on naisen paikka, kun mies pelaa. Se on käytävällä pyllynheilutuksessa viuhka kädessä.

 Siveälle seurakuntatiedottaja Rebekalle ei sitten ole seksuaalista hyväksikäyttöä se, että Jumala raiskaa neitsyt Marian?
  (Luukkaan kertomus on keksitty n. vuonna 110 eikä esim Paavali viittaa tähän mm. kreikkalaisten Zeus-uskontokulttiin tai Mithralaisten kertomustraditioon liittyvään kerrontaperinteeseen ollenkaan)



   VI

Miksi Suomessa keskustelu on niin erilaista ja vajaata?

Kotimaa-konserni haastattelee:

"Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian dosentin Kristian Klockarsin mukaan yhteinen piirre liittyy moninaisuuden ja ihmisoikeuksien tunnustamiseen.

– Ajatus on, että esimerkiksi joulunvietto kuuluu kaikille eikä ole yhden uskonnon tai kulttuurisen valtavirran yksinomaisuutta. On monenlaisia tulkintoja joulusta.
Puolueettomuus ja herkkyys erilaisille identiteeteille on nostanut päätään, koska yhteiskunta on Klockarsin mukaan maallistunut ja moniarvoistunut.

Ihmisten erilaisuutta ei Klockarsin mukaan vain suvaita vaan se tunnustetaan tärkeäksi osaksi kokonaiskulttuuria."

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/ulkomaat/9881-mist...

Helvetti on totta.
"Sukeltajat kartoittavat mayojen helvetin esikartanoa"

Kreikkalaisilla oli oma uskontopoliittinen luolasto-helvettinsä, se alkuperäinen Manala, kuolleiden valtakunta, jonne kreikkalainen Zeus-papisto johdatti ihmisiä lievästi huumattuina kokemaan dramatisoitua/lavastettua kuoleman valtakuntaa ja joka innoitti "kirkkoisiä" kirkon pelotedoktriineihin.

http://yle.fi/uutiset/sukeltajat_kartoittavat_mayo...

"Professori Jani Erolaa huvittaa se,

 että arkkipiispa Kari Mäkinen on 

kertonut kuuluvansa keskiluokkaan.

Erola vastailee ensimmäisen minuutin haastattelukysymyksiin naurunsa lomasta. "
Tämä on hillittömän hauska esimerkki kirkkoteknokraattien todellisuuspakoisuudesta norsunluutornista !
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/9839-profe...

Gävlen pukki poltettu yli 20 kertaa 
– miten sen käy tänä vuonna?"

Tässä täytyy huomioida hyvin vanha tausta tälle ihmisten "pakkomielteelle":

nuken poltaminen on ollut monessa kulttuurissa syksy- tai talvirituaali menneen vuoden pahojen asioiden hävittämisestä, niiden irtipäästämisessä. Uusi vuosi on puhdistettava.
Usein siihen on kuulunut yleinen synnintunnustus-kavalkaadi, mennen vuoden aukiselvitys, jossa ihmiset tunnustavat pahoja tekojaan mutta kukaan ei joudu tuomiolle nuken polttamispäivänä eikä kukaan saa viitata tunnustuksiin polttamispäivän jälkeen.
Clean table - puhtaalta pöydältä -rituaali.

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2012/12/...

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja uusi hyvinvointivaltio

Hyvinvointivaltion palauttaminen uutena hyvinvointivaltiona on ainoa keino estää nuorten syrjäytyminen.


Perustulo 800 e ja siihen yhdistetty täsmäkoulutus nuorille hyvin ajankohtaisiin taitoihin, tarpeen mukaan räätälöitynä, on se ainoa selvä verkko, joka pelastaa nuoren viranomaisten vainoamiselta ja häpeältä pitkän linjan nöyryyttämiskoneistossa.

Se kannustaisi yritteliäisyyteen ja työkokeiluihin hyvin luonnollisesti ja olisi työnantajillekin joustava. Se pakottaisi työnantajat terveen kapitalistisesti kilpailemaan hyvistä työntekijöistä. Tämä olisi uutta kapitalismia, joka loisi rahan liikkumista kapitalismin ehtona. Veroprogressio olisi tässä myös ehdoton kokonaiskuvan osa.

Nykyisin työnantajilla on turhan usein kokoomuslainen vuosisadanalun porvariasenne uhkailla ja pelotella työntekijöitä ja olla maksamatta bonuksia ahkerimmille ja hiljaisille työn sankareille.


Terapia on nykyisen itsenäistä yksilöä korostavan yhteiskunnan välttämätön bufferi sukujen henkisen väkivallan ja emotionaalisen välinpitämättömyyden aiheuttamien vammojen hoitoon.

 Terapiatarve on lisäksi aina tarvitsijalle akuutti ja siihen tulisi laittaa viikon minimiaika valtion uutena terveyspolitiikkana. Ihmiset romahtavat työkyvyttömäksi ilman apua. Avun käyttäjillä tulisi oikeus myös vaihtaa terapeuttia sillä terapeuttien kontrollointi on nykyisin epäammattimaista ja vaarallisen välinpitämätöntä. 

Terapeuttien valintaan ja kontrollointiin  tulisi asettaa uudet periaatteet ja mekanismit. Liian moni psykopaatti toimii terapeuttina vaikka olisi olemassa selkeät kansainväliset psykopaattien seulomiskriteerit ja standarditestit - joita ei Suomessa käytetä.



Tarvitsemme takaisin vasemmistolaisen yhteiskuntanäkemyksen, jossa yhteiskunta on yksilöä varten eikä yksilö ole pörssiyhtiöiden suhteetonta voitontekoa varten.

Wahlrooskin on tehnyt rikkautensa kokoomuksen alihintaan  valtiolta otetuilla resursseilla, kansallisomaisuuden alihinnoitetulla ulkoistamisella, ja silti hän ei ole kiitollinen Suomen kansalle.

Valtion politiikkana hallitus eli kokoomus, SDP ja Katainen on valinnut EK::n painostuksen jäljiltä veronmaksajien rahojen ulosmittaamisen saksalaisille, englantilaisille ja ranskalaisille EU-pankeille röyhkeän pankkikeinottelun jatkamiseksi ”Kreikan ja Espanajan takaamisen” retoriikan suojissa.

Valtio voi ottaa taas 1960-1985 -luvuilla vallinneen käytännön että valtio toimii keskeisten valtionyritysten tehokkaana pyörittäjänä sekä vakaana pankkina eikä takaa yksityisiä pankkeja.

1989 lama, kuten tämäkin lama, on pitkälle vain valtion sitoutumisesta euroliikepankkien takaamiseen.

Kysymys on isoista mutta yksinkertaisista ideologisista linjoista ja käytännön yhteiskuntasopimuksesta - eikä köyhien tsemppaamisesta toisten köyhien auttamiseen.

Kuten tiedämme, rikkaat asuvat fyysisesti köyhistä erillään eikä siten kokoomuksen painostuksessa ole kyse aidosta yhteiskunnan yhteisöempatiasta vaikka rikkaat louskuttavat televisiossa veroprogression korvaamista lähimmäisenrakkaudella.

Rikkaiden propagandaruhtinaiden kehotukset lähimmäisenrakkauteen, pullan paistoon tai lähimmäisen sietämiseen ovat vain rankkaa pilkkaa suomalaisessa todellisuudessa ja kokoomuksen räikeässä tuloerojen lisäämisen politiikassa.

Rikkaat eivät joudu asumaan halvoissa, ohutseinäissä taloissa ja haistelemaan hometta ja kuuntelemaan naapurien riitelyä ja ryyppäämistä.

Kurjistuminen on konkreettista, kun lapsi tulee kouluun nälkäisenä, apaattisena ja oppimiskyvyttömänä jopa rikkaasta perheestä, jossa julkkisäiti on alpeilla hiihtelemässä uusien ystäviensä kanssa.

Hyvinvointivaltiolle ja veroprogression sekä suojatullien palauttamiselle ei ole  vaihtoehtoa.

Suojatullit ovat paikallistalouden ja työn ainoa suoja globaaleja orjamarkkinoita vastaan. Globalisaatio on suuryritysten valhe: se ei ole eettinen projekti EU:na tai euroidentiteettinä.

Ammattiyhdistysliikkeiden tulisi tehdä uusi ratkaiseva askel takaisin 1970-luvun solidaarisuuteen ja nähdä pätkätyöläiset täydellisen yhdenvertaisina työsopimuksen tehneiden kanssa.

Palkkatason alentamista ulkoistamiskikoilla tulisi estää  ammattiyhdistysliikkeiden tiukan painostuksen ja lakkosodan keinoilla. Se auttaisi.

Pätkäytöstä tulisi maksaa oikeudenmukaisesti enemmän kuin vakityöstä. Loogisesti.

Työläisiä vuokraaville firmoille tulisi asettaa 15% osuusraja työntekijän kokonaisukuluista työnantajalle (nykään 50-60% !) ja jos työntekijä jatkaa samalla työnantajalla, niin 15% maksu vuokrafirmalle lakkaisi 6 viikon kuluttua työn aloittamisesta. Helsingissä siivoojia kyyditsevät siivouspalvelut ovat palkkavarkaiden aatelia.

Minimipalkkalaki tulisi olla itsestäänselvyys rikkaille kansanedutajille vaan eipä ole.

Kansanedustajien todellisuustaju on pahasti hukassa jatkuvien kansanedustajien palkkojen nostamisen rumbassa. Kansanedustajat on korrutpitu etuikeuksilla tuntemaan identiteetinsä vain eliitin osaksi.

Tässä valtakunnallisessa pätkätyöläisten kasvavan armeijan kurjistumisen kohdalla SAK & ammattiyhdistysliikkeet ovat liukuneet törkän oikeistolaiseen ellitin luokkasotaan ja vastuuttomaan linjaukseen kahden yhteiskuntaluokan julmaan ja eriarvoistavaan eriyttämiseen. Ammattiyhdistysliike yrittää unohtaa kurjat pätkätyöläiset lisätäkseen etuoikeutettujen etuoikeuksia. Tilanne on kestämätön.

• Kaikki solidaarisuuden peiraatteet on hylätty paremminvointi-yhteiskuntaluokan luomiseksi.

Tarvitsemme monella alalla vakituisten työntekijöiden kasvaneen palkkatason laskemista  pätkätyöläisten palkkatason nostamiseksi.

Tarvitsemme aitoa solidaarisuutta emmekä työläisten etuoikeutettua eliittiä.

Miksi vähemmän työtä tekevä 50 vuotiaan pitää tienata viisi kertaa enemmän kuin ahkeran ja nopeasti oppivan 24-vuotiaan?

Joustavuutta tarvitaan vakityöläisten myönnytyksinä niin että työnantaja voisi oikeutetusti ohjata työsopimustyöntekijöitäkin muihin töihin muualle todistettavan huonon tilausvaiheen aikana.

Mutta tähänkin tarvitaan uutta kontrollia ja tarkastajia sekä reaaliaikaista tilintarkastusta hyvin yksinkertaisilla keinoilla ja säädöksillä.

• Oikeudenmukaisuus ja resurssien jakaminen tarvitsee vahvan kontrolloivan valtion mutta reiluuden tähden ja reiluilla säännöillä. Uusilla periaatteilla.

Tarvitsemme ideologisia ja käytännöllisiä taisteluja työläisten Suomen identiteetin löytämiseksi samalle tasolle kuin 70-luvulla, jolloin 1100 lakkoa toi meille hyvinvointivaltion:  työttömyyskorvaukset, sosiaaliturvan, ihmisoikeudet, sairauskorvaukset,  perusoikeudet ja oikeudenmukaisen palkkatason porvarien voitonteosta.

• Torakka

Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut alle viidennekseen

• Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut alle viidennekseen 
  
  "Jäsenyyttä vastustaa 71 prosenttia suomalaisista ja loput eivät osanneet sanoa kantaansa."

Tässä on huikea ristiriita mitä kulissien takana tapahtuu armeijan varustelupolitiikassa ja salaisessa yhteistyössä.
Kaikki ulkopolitiikka ja verovarojen puolustuspoliittinen käyttö on kaadettu Nato-liittoon ja puolustuksen kannalta hyödytömiin Nato-aseisiin ilman miinoja.
Ja nämä äänestäjiään vastan toimivat poliitikot saavat toimia rauhassa?

Tätä on Suomettuminen.
Kekkonen loi täydellisen poliittisen despotismin salaisella ulkopolitiikalla vallan merkkinä. Lipposen salainen polvistuminen Washingtonissa salaiseen Suomen pmyöntymiseen Irakin sodan kannattajaksi oli looginen jatke Kekkosen ulkopolitiikan salaiselle hegemonialle. 
Kansa saa uskoa puolueettomuuteen ja tuntea ylemmyyttä puhtaasta "identiteetistä" mutta ulkopolitiikka saa olla salaista vehtaamista CIA:n kanssa.
Kekkonenhan antoi CIA:n ja Naton vetää suorat piuhat ameijan tiedustelukeskuksiin samalla kun vaahtosi hysteerisesti absoluuttisesta YYA-sopimuksesta, sensuurista ja kansojen rauhanliitosta. 
Suomalaista kulissipolitiikkaa eli suomettumista.
Valtaa demokratian ohi.

 Ja taas Suomen Nato-actionia, josta media tai puolustusministeri ei vahingossakaan etukäteen puhunut:

•  Suomi mukana yhteispohjoismaisessa tykistöharjoituksessa Norjassa

Ja taas turvaudutaan tyypilliseen eliitin syyllistävään retoriikkaan, voi meidät hylätään: 

• Volanen Islannista: Suomi sai Natolta rukkaset

Niin, EU:ssa saavutettin se, että europankkiirit eivät hylänneet meitä vaan verottavat meitä nyt "takuina" Kreikan kautta ja EKP:n rahoittamisena 100 miljardin verran "Suomen pankin takaamana". 

Suomalaiset tosiaan luulevat että Suomi ei ole natossa.
Säälittävän hyväuskoinen ja typerä kansakunta, joka ei seuraa aitoja poliittisia päätöksiä vaan uskoo kaiken retorisen propagandan, mitä poliitikot ulostavat suustaan.

• "Puolustusuudistuksesta ja esimerkiksi Islannin ilmavalvonnasta käyty keskustelu eivät näyttäisi suuremmin muuttaneen suomalaisten mielipiteitä ainakaan puolustusvoimien kannalta kielteisemmiksi."

Suurin osa suomalaisista ei tehnyt mitään päätelmiä sodan luonteesta, kun Afganistanin sodasta upseerit paljastivat pressitilaisuudessa todellisen sotilaspoliittisen pommin suomalaisista erikoisjoukkojen sotilaista, jotka tekevät salaisia iskuja salaisen määrän salaisilla uhreilla.
Kaukana "rauhanturvaamisesta". 

• "SDP taipumassa Islannin operaatioon
  
  Suomen osallistuminen Natoon kuuluvan Islannin ilmatilan valvontaan on entistä lähempänä."

Kekkosen trimmaama ja Lipposen Washingtonissa polvillaan takaama salainen ulkopolitiikka alkaa paljastua.
Tästä voi puhua minusta enemmänkin paljastumisena kuin linjan muutoksena.
Nyt vain tulee julki se, mitä on salassa kyhnätty demokratian ulkopuolella.
Uskokaa pois, Demarit ovat vihreiden kaltainen kokoomuksen sisarpuolue.
Tavalliset demarithan eivät sitä tiedä, koska ovat oppineet vain oikeistolaisen johtajakultin toteuttamisen.

• Mutta jokin tämän asian valmistelussa mättää. Jotain ei meille nyt kerrota.  
  
     - IL Juha Ristamäki

Vasemmistoliiton  linja
  on epäkoherentti linja Kataisen valtaa pönkittämässä:

• Vasemmistoliiton kanta ilmavalvontaan pysyy kielteisenä

 Mutta samalla Arhinmäki lupaa olla kaatamatta hallitusta eikä lähde pois ja pysyy uskollisesti Kataisen kantapään alla.  Joka asiassa.

Eli vasemmistoliiton eliitti tukee taas käytännössä Kataista, Natoa, Liittovaltiota ja varsinkin oikeistohallitusta Arhinäen eurouran tähden.






Eurooppalaisa paradokseja

Turkka torakka ajan henki

  Jakkupukuiset kokoomusnaiset

hakkasivat turhamaisuuden

 teatterikorkeaan ikkunoista
 ja tuuletusaukoista sisälle puhdistus.  

Puhdistus
puhdistus Koko onnemme kalpamme kärjessä on, 

ei rintamme heltyä saata Puhdistus myy miljoonia  kunhan se on tuote, puhdistusaine. Juoksun askelia  

Kun Turkka tuuletti teatterin ulos
todellisuuteen ja hiki paljasti suomalaisesta
se suomalaisesta mitä suomalaisesta ei suomalainen voi
    sanoa mutta me nämme
ja koimme mutta koimme mutta kun kun
kun se taphtui pientä rapinaa 

   Tarvittiin vain pari lutikkaa
 Turkan opetuslapsen kiimaisissa harjoituksissa
lattialla kiimaista lutikkaa punalutikkaa punakoi repeävä historian lippu    
             punainen ruoho
hysteria vapaus
vapaus satu satu uusi nyt Suomessa syntyvä on,
se kasvaa, sen leijonalippua jääkärien
   Kafkan kirjoituspöytä senaatintorilla
     hysteria
 tuntosarvet todellisuudesta,
 joka kielletään ja fantastinen, kuulkaa, fantastinen
valkoinen, tulevaisuuden Suomi on tulevaisuuden
Suomi jakkupukuiset  tule tule
    naiset kiimassa
 isäntappokausi on alkanut
   ja sivistys tuhottiin 

     Teatteri valkopestiin
Turkka pois
paha paha omatunto
 pois vain hyvä mieli
Ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on suomen suomen suomen ah suomen sä voittoisa kuuratkaa se perkeleen näyttämö, täällä haisee hiki
se on lakannut
se on alkanut
niin hyvä mieli ja blondeja valitaan post-turkkateatterimaailmaan 

Mutta

Vihdoinkin meillä oli

ollut

   oli hetken todellisuus
todellisuus hetkessä
oli Turkka huuto vapauden tuomio
unohdimme valehtelun ja vapina oli aitoa tuskaa 

hetken 

  Baabelin alkuperäinen kulttuurin alkuperäinen Baabelin alkukoti
    ensimmäinen yliopisto turkan alkukoti  salaisuus hetken
 hikipisarassa,
       joka ei säästänyt katsojia
 Turkan teatterissa oli vihdoinkin no oli
uhka myytti tarina vaihe kokemus legenda

rytmissärytmissä

Jakkupukunaiset juoksivat ja vapina oli
 meidän kaikkien kanssa, olkoon
    porvari ei nukkunut, ei.
Porvari heräsi jakkupuvussa torakka tuijotti
Tuomiokirkon kelloikkunasta
    Suomi oli vaarassa.

Turkan julma hymy
    Suomi oli vaarassa, Kekkosen kuva oli vaarassa hylätyssä kyläkoulussa espanjalainen torakka vallankumouksen torakka Eurooppa Suomessa vihdoinkin ja valot sammutetiin jotta esitys
  oli se mitä todellisuuden teatteri
vaati meiltä
kohtaamaan
torakan todellisuuden Suomi,
 sä synnin maa, todellisena, näyttämönä, me näyttämöllä synnyin ma,

Suomi näyttämöllä vaarassa, puhdistakaa nuorison temppeli, miksi te ette käy suihkussa, Herran tähden, tähden
 Jakkupukunaiset juoksivat
      ja kapina oli
porvarin pelko turkkalainen pelko vapaus työläisiä ei saa olla olemassa, hiki on kiimaa, sivistys, maanjäristys, rapinaa, 
porvarin on tehtävä kulttuurivallankumous
 sivistyksen puolesta Maon hengessä Maon ainoat perilliset kaivakaa hihamerkki suojelus on

kanssamme

   näyteikkunan luona jakkupukuiset naiset kääntävät
lasten päitä
 kauniiseen, pois kauniiseen, pois kataloogiin
    ja torakka juoksee
       raitiovaunun korkeajännitejohdolla
huoletta, työläinen nukkuu hyvin näyttämöllä hikipisara otsalla.
Skandaali, talvisodan henki, viha, sopu Turkan tappo
yhdisti Suomen oi suuri talvisota sä henki pyhä kolminaisuus kolmen sodan henki
jaukkupukuiset naiset bailaavat
    sillä paremminvointivaltiossa on
 vain voittajia ja työläisiä ei ole.
 Turkan luoma korkeajännite
ja todellisuuden teatteri kukistettiin korkokengin.  

Käsky
 kävi korkealta 

 kuivalta iholta tuomiokirkon kupoli kullattiin iho mullattiin, lutikka multiin etsimään ruttopuiston henkeä, Turkkaa ei näy, Turkka on turha, lutikka on turha, hikipisara on turha, irvistys on turha
     todellisuus on
turkkaturha.
Lutikka saa antaa tuomion
      ja teatteri daa daa
tehdään musiikkiteatteri
 juopoille Espoon hopealeskille kippis hei yrittäjähengen kuplivat hengettäret

Valkoviini
          vaihdettiin viinaan
      Tapiolan Alkossa
ja oikeiston hegemonia
avattiin tulevaisuus avattiin

Turkka avasi

 menneisyyden haavat avattiin     paremminvointivaltio perustettiin luukku näyttämöllä armeija desinfioi todellisuuden
sisällissodan joukkohaudan päälle vihreä kierrätysmatto.
     Bileet pystyyn,
   todellisuus on tapettu.
Turkka kahlittu kallioon,
      Komin näyttelijät hypnotisoitu
        tappamaan  isänsä
leikkimään sosiaalidemokratiaa tiukasti teatterin sisällä sulkemaan lutikka ulos me vannomme että emme päästä enää työläisten henkeä ulos teatterista, me vannomme ja jaamme iloisen isänmurhan Jääkärin marssi KOM-teatterissa humpan tahtiin

   Työläisiä ei ole,
on vain
     paremminvointivaltion alamaisia
paistamassa
  Niinistön vaalitilaisuuksiin pullaa
alasin maisia maallisia sä pyhä isänmaa, sua
kaivaa ei saa, sä luut omistat
niillä komistat historian unohdetun

Yleensä ihminen tiedostaa kätensä ruumiin sisäisten tietokanavien kautta, ja käänsimme sivua Alkon viinioppaassa

solisluun väliin
     juuttunut
 lahtarin   puukko ei ruostu.
         TeatterikorkeaTaiDeyLiopiSto
 on nyt isän mersussa
    raiskattujen blondinuorten
hihittelykerho, kuntoklubi, terapiapiiri,
 firmatilaisuuksien  tilauskasino. 

Työläisiä ei ole,
     hikeä ei ole,
   kärsimystä ei ole

ei ei eh eh

teatteria te te punaiset syöpäläiset
 teatterin näyttämöllä   huraa on taas aika ja hiki hiki uutistenlukijalla Kreikka Suomi Espanja Brysseli
   isä Mitro Repo takaa lastemme velan
siunatkaa
se näyttämö ja joukkohaudat  tuokiokapitulin käskystä 

Vasemmistoaktivismi elää kirjana  ja poliisi pelkää:

Viimeiset mohikaanit poliisin pidättäminä

• HARALD BINGER OLAUSEN: JOONAS LOHENOJA, VIIMEINEN MOHIKAANI

Vuonna 1984 Jouko

• Suomalainen yhteiskunta on eriytynyt sosiaaliluokkien ja ammattien mukaan, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimus    - Iltalehti

1. Professori Matti Tuomala muistuttaa, että rikkaiden rikastuminen johtuu pitkälti vuoden 1993 verouudistuksesta, joka käytännössä poisti progressiivisen verotuksen suurituloisilta. Köyhien köyhtyminen johtuu puolestaan suurelta osin sosiaaliturvaan 1990-luvun aikana tehdyistä leikkauksista.
2. vuonna 2008 puhjenneesta kansainvälisestä talouskriisistä keskusteltaessa vain harvat ovat esittäneet hyvinvointivaltion olevan ongelmien syy. 
3. Tuomalan mielestä julkisessa taloudessa ammottavaa aukkoa käytetään verukkeena väistää räikeimpien veroepäkohtien korjaamista.
4. - VM:n kestävyyslaskelmien pitkän aikavälin uhkakuvia käytetään monen Euroopan maan tavoin leikkauspolitiikan kiirehtimiseen, Tuomala sanoo. Tuomala tulkitsee, että Hetemäen työryhmän väliraportissa menoleikkausten koettiin olevan parempi ratkaisu kuin verojen korotukset. - Mikä veroaste yhteiskunnassa pitäisi olla? Minun mielestäni se saakin olla oleellisesti korkeampi kuin OECD-maiden keskiarvo, paneelissa alustuksen pitänyt kansanedustaja Erkki Tuomioja sanoo.
5.  Professori: Palkkaverotus voisi määräytyä iän mukaan
   Palkkaverotus voisi periaatteessa riippua veronmaksajan iästä. Tämän ajatuksen heittää ilmoille verotutkija, Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala.
6. Ekonomistit näkevät hallituksen epäonnistuneen kuntien tukemisessa
   "Sopii ihmetellä, mistä Katainen uskonsa veronalennuksiin ammentaa"
    

Onko Suomi lapsille vain karaisutarha?

 Helsingin yliopiston psykologian

professori Liisa Keltikangas-Järvinen :

Kilpailu pahaksi lapselle

- "Huiput palautuvat puristuksessa, joka traumatisoi normaalijakauman vasemman puoliskon."   - Sarasvuo

"Huiput uupuvat? Kukkua."

- Sarasvuo 2007

- YLIN kuva http://sokerihumalaa.blogspot.fi/2011_09_01_archive.html

Kirkon uuskismaattisuus - Haastettu kirkko ja valtataistelu

 * päivitetty



Uuskismaattisuus on ev.lut. kirkon kasvavin trendi.

Osittain se on enenevästi organisoitunutta liberaalien nousevaa kapinallisuutta ja osittain taas fundamentalistien suojautumista kirkkobyrokratialla, salaisella vallankäytöllä, kirkkorituaaleilla ja "perinteiden" vyörytyksellä.

 
Protestanttiset liberaalit alkavat selvästi heräämään vähemmistö-fundamentalistien suhteettomaan valtaan ja sen vallan vaatimuksiin kirkossa elämälle vieraana ihmiskuvana.

Kirkon perinteisen vallan jatkuva romahtaminen jäsenkatona, ihmisten ihmettelynä ja entisen kirkkorakennuskeskeisen mallin rahoitusongelmina tavallaan pakottaa liberaalit nyt jäsentämään mielipiteitään ja tavoitteitaan
uuskismaattisuutena.

Elämme uskontokentällä nyt kasvavan konfliktin aikaa. Uuskismaa.

Vähemmistö-fundamentalisteilla on kuitenkin kirkolliskokouksessa viidesläistä oppia tunnustavien edustajien suuri 74% osuus + ainakin 5% lestadiolaisia. Noin viisi-kuusi kertaa liian suuri osuus kirkon jäsenkannan maailmankuvaan nähden. Valtionkirkon byrokraattisen valtahierarkian ja kirkkokulttuurin eliitin toimintaa korostavan epädemokratian takia.

Kirkkopolitiikka on yhä perinteisen tukevasti vähemmistön maailmankuvan ja eliitin vallan pönkittämistä.
Nyt korkeakirkollisuutta voi kutsua torjuntapolitiikaksi, koska kirkon ristiriitojen torjunta avoimesta keskustelusta ja kirkkopolitiikan linjauksien erottaminen teologisista perusteluista on vähemmistöfundamentalisteille tärkeä taktinen suojautumiskeino protestanttisen teologian häivyttämisessä.

• Tuoreessa seminaarissa 'Ihmisoikeudet ja kirkon kansainvälinen työ' liberaalit teologit olivat antaneet  paineen tulla esille harvinaisen selvästi ja avoimesti toivat esille ärtymystä ja enemmistön vastarintaa homovihan tukemisilmiöille kirkon piirissä ja kirkon rahoittamissa järjestöissä.  Arkkipiispa kuitenkin puhuu toista ja tekee toista: vastustaa homovihaa medialle kilttinä voivottelevana "humanistisetänä" mutta antaa rahaa homovihakampanjoita järjestäville järjestöille kirkkohallituksen toimikuntien puheenjohtajana.

Ideologisesti kirkon pitäisi myöntää olevansa nyt kolme-neljä uskontokuntaa, jotka vain käyttävät samoja rakennuksia. Piispat ovat aktiivisesti suojelleet ei-protestanttista teologiaa ja kirkkopolitiikkaa.
 
Mutta dogmien, teologian ja kirkkoperinteiden kannalta tilanteen tunnustaminen julkisesti piispoilla menee tästä vetelät housuun.
On jotenkin käsittämätöntä, että kirkko haluaa ehdottomasti tulla kutsutuksi juhlapuheissa luterilais-protestanttiseksi mutta vallankäyttö, hierarkia, perinnekorostukset ja teologia ovat korkeakirkollisten
fundamentalistien toimesta silkkaa vatikaania. Ev.lut kirkon sillisalaatissa siis on uudistumista estämässä: (viidesläisten) kalvinistista uskonratkaisuoppia, lestadiolaisten keskiaikaisen patriarkaatin sekä korkeakirkollisen eli konservatiivisen perinteen yksilöiden kontrolloinnin toistamista ihailevat piirit.


    Luvut kirkolle ovat madonlukuja:

    *   " Niitä, jotka eivät voisi ajatella eroavansa kirkosta missään olosuhteissa oli Gallup Ecclesiastica 2011 -kyselyssä vain  19 prosenttia kirkon jäsenistä (38 % vuonna 2007) "

  Kts  Jäsenet; Haastettu kirkko:  Kirkon nelivuotiskertomukset - Tutkimukset ja julkaisut netissä
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content2FDF84


Kirkon pitäisi mielestäni rehellisesti valita protestantismin ja fundamentalismia suojelevan "vatikaaniteologian" eli valtiovallan osana toimivan valtionkirkkoteologian välillä. Rehdisti ja avoimesti aluksi tunnustaa eri kirkkokunnat kirkon sisällä ja vaikkapa jakaantua asiakkaille selkeiksi kirkkotoimintaryhmiksi kirkko-organisaation sisällä - koska se on todellisuus kirkkopolitiikassa ja teologiassa.

Ehkäpä jopa hajota täysin eri kirkkokunniksi  tai tunnustaa olevansa "valtionkirkkona" vain kehysorgnisaatio ja kiinteistöfirma  kaikille paikallisille uskonnollisille suuntaukselle, joiden teologia olisi selvä tuoteselostus jäsenilleen. Kaikille uskontokunnille tulisi samalla myöntää samat oikeudet kuin nykyiselle valtionkirkolle kirkollisverotuksen suhteen - sekä kirkkorakennusten käyttöoikeudet käytetyn yhteisöverotuksen takia.
 
Aluksi kuitenkin pitäisi valita selvääkin selvempi enemmistön protestanttinen yksilöiden yhteisön linja enemmistökirkon viralliseksi linjaksi  ja poistaa kuninkaan keskiaikainen läänitysprojekti kirkon pääfunktiona, jotta seurakuntia voisi aidosti kutsua protestanttisiksi yhteisöiksi. Jäsenyyden pakkositominen läänitysseurakunnan paikalliseen pakkojäsenyyteen ja pappien ikuinen virka ilman seurakunnan veto-oikeutta ei ole tätä päivää.

Seurakunnan vapaa valinta jäsenille olisi ensimmäinen selvä askel takaisin protestanttisen uskontovision ja vapauden aatteen palauttamiseen. Samalla paikkakunnalla voisi siis olla useampi seurakunta samoissa kirkkorakennuksissa. Jos siis halutaan pitää valtionkirkosta jollain tasolla kiinni palveluorgnisaationa.

• Papeille tulisi myös tulla vapaus perustaa liittoina seurakuntia ja kunkin seurakunnan rahoitus tulisi jäsenten valinnan mukaan. Yksikään virka ei saisi olla elinikäinen. Paavalikin sai aikoinaan kenkää ja hän on piispojen esikuva.

Yksi vaihtoehto olisi kuitenkin ensimmäinen aito uskonpuhdistus Suomessa.
Kirkko sitoutuisi selkeästi modernin protestantismin linjauksiin ja heittäisi fundamentalistit ja amerikkalaisen evankelikaali-kavlinistisen lähetystyön harrastajat ulos enemmistön kirkosta.
Näin Luther toimi Saksassa. Ei se sen kummallisempaa ollut. Tervejärkisyyttä ja instituution sokean vallan neutralisoimista (ainakin periaatteena).

Pappejansakaan seurakunta ei saa nyt itse valita lainkaan vaikka
pappeudesta puhutaan saarnoissa usein harhauttavasti "seurakunnan
kutsumana". Tämä on oudoimpia todellisuudenvastaisia kliseitä mitä
kirkossa on.

• Kirkolliskokouksen jäsenet valitaan seurakuntaneuvoston jäsenien toimesta suljetulla äänestyksellä - eli seurakunta ei tiedä kuka äänestää mitä ja miksi. Valta siirtyy salassa.

II

Piispat turvautuvat protestantismin ihmiskuvaan vain puheissa medialle
suojatakseen perinteisen roomalaiskatolisen valtamallin ja vatikaania
lähestyvän "ekumeenisen" teologian.

Hyväuskoiset toimittajat uskovat hymyileviä setiä eivätkä lainkaan
tutustu kovaan kirkkopolitiikkaan, hyssyttelyn eetokseen ja fundamentalistien valtaan.  Luultavasti päätoimittajien käskystä, onhan media ja poliisi aina
suojellut ev.lut. kirkkoa mm. pedofiilipappien paljastumisen estämiseksi.

Kirkon romahdus on lähestymässä laajassa mitassa ( vrt Tukholma) ja sitä hallitsemattomampi ja hahmottomampi riita ja kaaos siitä kirkon lihavasta kassasta tulee, mitä todellisuutta ja ristiriitoja torjuvimpina piispat ja työntekijät pysyvät.

• Luther ja muut protestanttiset kapinajohtajat poistivat niin avioliitolta kuin syntien tunnustusrituaalilta sakramentin merkityksen pois, jotta kirkonmiehillä ei olisi manipulatiivista "pyhän" valtaa seurakunnassa.

Nyt kuitenkin ev.lut kirkko on palauttanut laajasti avioliiton sakramentti-magiankin puhumalla avioliitosta "pyhänä" ja käyttämällä sitä tärkeimpänä perusteena ja rituaalisilmänkääntötemppuna pitääkseen jäsenet kirkossa vatikaanin juhlallisten silmänkääntäjien tavoin.
   (Avioliitto ei voi olla teologisesti pyhä, koska se ei pyhitä ketään protestanttisen teologian mukaan. Avioliitto on ihmisten haluja ja tarpeita ja siihen tarvitaan "vain" viisautta ja vastuuta)

• Protestanttinen teologia on jatkuvan uudistumisen periaate pois valtarakenteista, instituutiouskonnosta ja magiasta.
  
  Luther oli mystikko: mystiikka on aivan eri asia kuin vatikaanin magia vaanivana taikauskona ja pappien valtana

Jos uudistusta ja yksilön vapauttamista ei ole, on voimassa vain katolinen
vallan ja synnin teologia, kuten nyt ev.lut kirkossa se on jäänyt pylvään päähän kuninkaan keinotekoisen uskonpuhdistuksen jälkeen. 
Taantumiseen pyrkivä, magiauskomuksia vakiinnuttava, pappiskultin valtahierarkiaa pönkittävä, ylhäältä-alaspäin valtatoimenpiteitä ja outoja keskiaikaisen kirkko- ja syntioppikulttuurin pakkomielteitä puolustava - fundamentalisteja puolustava kirkkopolitiikka ja valtaa korostava uskontokulttuuri ihmisille vieraana jumalanpalveluksena, vallan kanavoimisen juhlana pappiskultissa.


Kirkko on useimmille jäsenille vain rituaalikoneisto ja
rituaalipalvelujen järjestäjä.  Näin on.  Ihmiset haluavat luonnostaan
rituaaleja, elämänvaiheiden jäsentäjiä eikä papin teologisilla
puheilla kolminaisuusopista ole heille mitään väliä.

Tämäkään ei ole paha asia sinänsä protestantismin kannalta
sillä hyvin avoin ja rehellinen rituaali-organisaatio mystisenä, eettisenä tai vertauskuvallisena rituaalipalveluna sopii protestanttiseen yhteiskuntanäkemykseen myös aivan uusien dogmaattisesta uskonnosta erillisten palvelujen suhteen:

• kirkkohan ei protestanttisen käsityksen mukaan voi koskaan vastata ja määritellä yksilön uskoa, joten yhteisöllinen rituaali eettisenä ja henkisenä kohtamispaikkana tulisi olla modernin rituaalikirkon päämäärä - pois fundamentalistien magiasta ja sen epäprotestanttisesta Raamatun kirjaimellisuudesta.
  
  Kirkkohan ei ole mitään muuta kuin rituaaliyhteisö. Ihmisen mystinen elämäntarkoituksen etsintä ei voi olla kenenkään muun määriteltävissä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Kirkko voi vain valita eettisen ihmisten suojelun henkiseltä hyväksikäytöltä ja manipulaatiolta - mitän tärkeämpää tehtävää kirkolla ei pitäisi olla. 
  
  Luther ja protestanttinen vapautusliike näytti selvästi linjat institutionaalisen väkivallan kumoamiseksi uskontofilosofisilla julistuksillaan - vaikka käyttikin vatikkaanin kieltä taistellessaa teologisessa rajanvedossa uuden ihmiskuvan puolesta ja Jeesuksen kapinallisten ja uskontokriittisten oppien palauttamisessa.

Suurin osa teologiasta on vain kirkon valtataistelua, kirkkoisien perverssejä traumoja ja keisarin muokkaustoimintaa mielenhallintaviraston luomiseksi.
Ei pidä näytellä että dogmat ja puhdasuskoisuus olisi protestanttisen yhteisön eli "kirkon" ydin. Se ei ole. Kirkon ydin on hyvää elämää ja hyvää kuolemaa toivovat ihmiset. Tämä sopii protestanttiseen kaavaan seurakunnasta totuutta etsivien joukkona.
Oppi lasten perisynnistä on hyvä esimerkki Jeesuksen korruptoituneesta opista manipulaation välineenä: Jeesushan opetti nimenomaan lasten puhtautta ja esimerkillisyyttä aikuisille kun taas seksuaalitraumoissaan kiehuvat kirkkoisät julistivat lapset ja pakanat perisynnin alaisiksi manipulaation kohteiksi keinolla millä hyvänsä; tästä syntyi kirkon versio kasvatusväkivalta "teologiana", vieraantuneisuuden korostaminen aikuisten "arvovaltana".  

• Protestantismi ei ole puhdasuskoisuuden uskonto.
  
  Kalvinismi oli sitä ja ja kalvinistit 20000 henkeä valitettavasti karkoitettiin Amerikkaan ja tuloksen näemme nyt fanaattisena maailmanpoliisina, joka sytyttelee Englannin kanssa  uusia sotia ja "vallankumouksia" "vääräuskoisten" maissa.

• Ihmisten rituaalitarve ja torjunta perinteisen kirkon valtateologiaa kohtaan olisi tunnustettava hyvänä asiana.

Luterilaisuudessa ihmisen kaipaus ja käden ojennus elämän salaisuuksien etsimiseen on seurakunnan ydin, yhdessä etsivien mysteeri, profeettojen kutsu leirin ulkopuolelle.
Ei viidesläisten homogiljotiini ja lestadiolaisten rivien ampuminen suoraksi (kirkon valitettaviin historiallisiin valtapoliittisiin perinteisiin nojautuen).
Kirkon tapakulttuurin ja teologisten dogmien muodostumisen historia ei ole kovin valoisa eikä eettinen kuninkaiden, katkerien krikkoisien, vihateologien ja
pakkokäännyttäjien verisessä historiassa.

"Kristuksen ruumis" -oppia ja katolista brändiä ei voi mielestäni käyttää maanlaajuisen organisaation ja perinnevallan puolusteluna kuin vain
roomalais-katolisen vatikaanin valtateologian avulla.
Kasteopin käyttäminen varman pelastuksen tarjoamiseen kirkon nettimainonnassa on myös teologisesti hyvin ristiriitainen oppi eikä sovi protestanttisen uskonvapauden ja henkilökohtaisen Jumala-suhteen teologiaan lainkaan.


Kirkon vallan keskittämiseen on kuitenkin taas uusi painostusvaihe
käynnissä kirkkohallituksen valtapolitiikkana:
seurakuntien omaisuudet ja itsemääräämisvalta halutaan siirtää jättimäisille seurakuntayhtymille ja jo nyt Helsingin seurakuntayhtymän nimetön ja keskitetty totaalivalta pois seurakunnilta mm. kiinteistöjen suhteen on kaukana yksinkertaisesta seurakunnan yhteysteologiasta. Tämä vallan keskittäminen ei ole protestanttista yhteisönäkemystä nähnytkään. Kirkkorakennukset ovat muutenkin teologisesti olematon pohja Jeesuksen seuraajien identiteetille mutta keskitetyn vallan lisäämisen hysteria kertoo pahasta vatikaanisyndoomasta.

Jos seurakunnalla ei ole varaa kymmeniin kiinteistöihin niin sitä
rahaa ei saa siirtää muista elävemmistä ja muutoskelpoisemmista
seurakunnista. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys byrokratiakirkkoa
vastaan. Mutta byrokratia ja kiinteistöstatuksella peilailu on kasvava tendenssi kuolinkouristelun vallassa sätkivältä kirkkoruumiilta ja korkeakirkolliselta kirkkohallituksen inkvisitiolta 

• Kirkkohallitus täynnä lakimiehiä on käytännössä suurin byrokraattinen ja ideologinen vallankäyttäjä kirkossa, suurempi kuin kirkolliskokous).

Vanhoillislestadiolaisten lahkojohtajien suojeleminen on yksi näkyvin
kirkon valtapelin syöpä, joka sotii selvästi protestanttista
lahkovastaisuutta ja protestanttista yksilön uskonvapausnäkemyksiä
vastaan. Miksi kirkon korkeakirkollinen politiikka suojelee lahkoa
loisena, joka teologisestikin vastavoimana pitää kirkon muita jäseniä
kadotettuina ja halveksittavina saatanan omina?
Mentaalisesti kirkon valtapolitiikkaa pyörittävät ihailevat romanttisesti
lestadiolaisjohtajien ehdotonta patriarkaalista valtaa, joka on muisto
kirkon pakkovallasta ja suomalaisten pakkojäsenyydestä kuninkaan ja
sittemmin valtionkirkossa vuoteen 1922 saakka.



 III

Luther linjasi puheissaan protestanttisen vapautuksen teologian -
mutta ei uskaltanut itsekään toteuttaa läheskään kaikkea ihmisten
tottumusten tähden sekavassa yhteiskuntatilanteessa saadakseen tukevan
kirkkokunnan toimintansa alukseksi.

Saksalaiset kylät ja kaupungit halusivat mm. säilyttää papin
ehdottoman roomalais-katolisen auktoriteettiroolin, "kirkon kunnian" -
ja yleinen pappeus alkoi unohtumaan teologisista uudistuspuheista ja
uskontofilosofiasta. Yleinen pappeus kuuluu Suomessakin teologien
juhlapuheisiin mutta valtion valvoma ruotsalaisen kuninkaan
kirjoittama kirkkolaki kieltää yleisen pappeuden kirkossa.

Tämä ei kuitenkaan mitätöi protestantismin kirkasta periaatetta ja sen
jatkuvan muutoksen ehtoa, Lutherin ja muiden modernia yksilökeskeistä
teologiaa ja uskontovallan kritiikkiä. Vaikka Lutherkin oli pelkuri ja
sotaisaan vallanhimoon lopulta sortuva katkeroituva kirkkopolitiikan mies niin voimme lukea selvästi mihin hän pyrki vallankumoustovereittensa kanssa etsiessään OMASSA AJASSAAN Jeesuksen eettiseksistentiaalisen sanoman ja ihmiskuvan ydintä vatikaanin lyijyasbesti-ideologian alta.

Ev.lut kirkossa on nyt viime vuosina lisäksi pakitettu teologisesti
mm. ehtoollisopissa takaisin vatikaanin harhaoppiseen ehtoollisoppiin,
jonka mukaan leipä ja viini  maagisesti muuttuvat lopullisesti lihaksi
ja vereksi, joiden maagisia ominaisuuksia ei saa menettää vaan pappien
on pakolla ja tuomiokapitulien käskyillä syötävä kaikki
jäljellejääneet ehtoolliseineet. Keskiaikaista magiaoppia, ei mitään
muuta.


Meillä on yhä kirkkolaissa jumalanpilkkapykälä

  - taidamme olla Norjan kanssa viimeiset valtionkirkkomaat tätä lakia Euroopassa ylläpitämässä vaikka ihmisoikeusjärjestöt ovat useaan kertaan vedonneet Suomen eduskuntaan
roomalais-katolisen lain poistamiseksi.

 Norjassa tehtiin  retorisia
muutoksia kirkkolakiin mutta silti Norjan kirkkokin on yhä
valtionkirkko Suomen lailla sotilaspappeineen sotilaiden ja kenraalien
itsetuntoa psyykkaamassa kostavan ja sotaisan Jahven
vanhatestamentillisella teologialla. Kirkkoa halutaan pitää maallisen
regimentin osana ja siltä arvovaltaa saavana.

Kirkon kontrolloima koulujen uskonnonopetus, jossa lapsella ei ole
itsenäistä valinnanvapautta ottaa itse virallista vaihtoehtoista
ET-opetus, on myös protestanttisen periaatteen kannalta hyvin
kyseenalaista valtapolitiikkaa. Pohjois-Suomessa lisäksi
lestadiolaisopettajat opettavat oman lahkonsa ankaria alistumis- ja
seksuaalioppeja helvetin uhalla uskonnontunneilla lapsille. Ilman
mitään kontrollia.

Kouluopetuksen tulisi olla valtion yleissivistävää opetusta ja silti
valtio valvoo opetushallituksen kautta kirkon etuja piispojen
säätelemässä uskonnon opetussuunnitelmassa ja pakottaa siis
kansalaisiaan kirkon toimintaan julkisessa koulussa kirkkokeskeisessä
uskonnonopetuksessa.

• Koululaista poistettiin lisäksi uskonnonopetuksen määritelmistä neutraalin ja sitoutumattoman uskonnonopetuksen tavoite! Laissa puhutaan vain oppilaan "oikeudesta" oman uskontokuntansa opetukseen - vaikka kyse on lasten pakottamisesta ilman lasten uskonnonvapautta.

Toteutuuko tässä lainkaan valtion ja kirkon
erillisyys?
Onko tämä kirkon regimenttioppia, kirkon täytyy olla
valtion toiminnan ja suojelun sekä valvonnan osana ja vastavuoroisesti
kirkko on poliittisesti aina tukemassa vallanpitäjää, siunaamassa
kritiikittömästi?


 IV

Kirkon korkeakirkollisten piirien staattinen valta ja teologinen
taantuminen perustuu ennen kaikkea työntekijöiden pelkoon.

Enemmistöä ja protestantismin vapautussankareiden teologiaa edustavat
liberaalit ja semiliberaalit eivät uskalla puhua koska pelkäävät
piispojen, kirkkoherrojen ja heidän lakeijoittensa kostotoimenpiteitä.
 Toissa kesänäkin Helsingin parissa seurakunnassa oli käynnissä
homojahti, jossa homoseksuaaleja työntekijöitä painostettiin eroamaan
seurakuntaneuvoston painostuksella mutta kukaan ei uskaltanut tulla
julkisuuteen kertomaan selvästä Suomen tasa-arvolakeja rikkovasta
tilanteesta.

Kirkon lukitun kellarin salaisuus on sen epäjohdonmukaisuus, huono
johto, sekava teologia, perinne teologisen keskustelun
torjuntaperusteena (vastoin Lutherin periaatteita!)  ja torjuttu uhkaava kirkon horjuva hauraus , umpimielisyyden savijalat, jota ei "kirkon selviytymisen tähden" saa paljastaa julkisesti. Kirkko huojuu ja amerikkalaisten evankelikaalien rahoittamat viidesläiset fundamentalistit ovat valmistautuneet kaappaaman kirkon kun sen talouskriisi etenee.

• Selvä protestanttinen teologia ja uudistumisen linjaukset puuttuvat nyt valtionkirkolta, joka on kuitenkin kaiken julkisen uhonsa mukaan teologian varassa toimiva ideologinen järjestö.

Piispoille riittää näköjään vain valtion turvaama status quo ja kuninkaan perustama valta: perinneinstituutio ja statusasema  sekä fundamentalistien pursuava into "uskonnolliseen raamattukeskeisyyteen". Kirkon mentaalinen ja
ideologinen hajoaminen on vain torjunnan aihe piispoille Pohjolan minivatikaanissa, ev.lut kirkossa, jossa ei oikeaa uskonpuhdistusta ole koskaan tehtykään. Kansan lukemaan pakottaminenkin kirkon tehtävänä oli vain kuninkaan tehotalousajatus, jotta talonpojat voivat laskea veronsa aatelisille ja tehdä sopimuksia kirjallisesti.

• Kirkon perusvalhe on aina ollut "yhtenäiskulttuuri", joka on ollut vain kuninkaan valtapolitiikan mukaista kolonisaatiota.

Yhtenäiskulttuuri-projektiin on aina kuulunut kirkon propagandatehtävä todellisuuden kaunistelusta ja epäpolitisoimisesta, mielikuva tyytyväisestä kunnon kansalaisesta näydänä "kristittynä", joka luottaa virkamiehiin ja Jumalaan epäpoliittisesti.

Jeesuksen opetuksissa ei todellakaan esitetty tyytyväistä ja mukautuvaa ihmistä henkisen ihmisen esikuvaksi.

• Kirkon opetuksen keskeinen taktiikka on myös liittynyt kognitiiviseen dissonanssiin yhtenäiskulttuurin tuottamistehtävässään: kirkko opettaa toisaalta nöyryydestä köyhille mutta laajentaa rikkaille kapitalistisen yhteiskunnan statuskilpailukulttuuria mm. "pyhän avioliiton"  statushoukutteilla ja -mielikuvilla. Kuninkaan tehtävänä on ollut luoda avioliitosta tuotantoyksikkö, joka kilpailee toisten tuotantoyksikköjen kanssa statuksen nostamisesta.
  
     (Kirkoissa oli alunperin varakkaille nimikoidut penkit, nyt statuskohotus on näkymättömissä statusnimikkeissä ja varsinkin naiselle osoitetussa pyhän perheenäidin roolileimoissa, joissa nainen voi toteuttaa itseään vain perheenäitinä. heteroroolien statusarvon takia muodostuu myös homovihaa, koska statusvaluuttaa ei saa antaa "hyödyttömille tuotantoyksiköille, jotka eivät voi saada lapsia merkkinä Jumalan siunauksesta)

Mitään todellisia linjauksia protestanttisen teologian ja ihmiskuvan mukaan ei nyt tehdä koska piispat uskovat nyt, että maailman perinteisillä kirkkokunnilla ei ole mitään "varsinaista" teologista eroa maailmassa - ja että Luther mölysi vähän turhasta heittäessään Kristuksen sijaisen pois kultaiselta valtaistuimelta ja rahan keräämisen keinoista.



V
  
Kirkon tutkimuskeskuksen uusien galluppien uskonnollisuusmittareille kritiikkiä:

• "Samalla on noussut esiin kysymys, tavoittavatko sen kyselymenetelmät enää mitattaviksi määriteltyjä asioita eli ihmisten todellista uskoa.

Kirkon tutkimuskeskuksen vt. johtaja Hanna Salomäki ei ole yllättynyt nelivuotiskertomuksen osakseen saamasta arvostelusta.  (Ehkä kuitenkin pala kurkussa suostuttuaan moderniin ja kansainväliseen maailmankuvatutkimuksen avoimeen kartoitukseen)

•  - Teologit voivat toki keskustella siitä, ovatko uskontunnustuksen sisällöt enää valideja uskonnollisuusmittareita vai eivät, Salomäki sanoo."

Uskoa ja luottamusta kirkkoon ei siis saisi mitata ihmisiltä kirkon opetuksilla, asenteilla suhteessa kirkkoon ja tunnustuslauseilla?


 Niinhän se arkipäivän todellisuudessa on sillä ihmiset ovat vain tottumuksesta ja emotionaalisista mielikuvista kirkon jäseniä ilman teologista syytä

- mutta kirkon täytyisi todella ja aidosti päivittää uskontunnustuksiaan sillä ne ovat muotoutuneet raadollisen kirkkopoliittisen taistelun ja keisarien käskyttämisen takia.

Ilman uskonpuhdistusta  meillä on vain vatikaanin historiallinen jäteastia ja dogmaattinen kismasotku  kirkon oppipakettina.

Ensimmäinen Lutherin ja kumppaneiden Uskonpuhdistus loi hyviä periaatteita mutta toteutus oli kovin varovainen aikaansa ja muutospelkoihin sidottu pieni muunnos vatikaanin pappiskultista.

Etteivät ihmiset pelästyisi ja hylkäisi tuoretta protestantismia.





      Jatkuvan uskonpuhdistuksen kirkko
      ei ole kirkko perinteisessä mielessä:

• Rakennemuutoksesta asennemuutokseen: inklusiivinen ja progressiivinen kirkko

• Demokratia kirkossa kirosana
  
  " Mietin mielessäni, mikä kirkko sitten on. Diktatuuri?
  
  Oligarkia? Vaikka uskontokuntien uskonoppeihin liittyvät
  asiat eivät yleensä missään uskontokunnassa ole
  äänestyspäätöksiä, evankelis-luterilaisen kirkon
  normaali maallinen hallinto on periaatteessa
  organisoitu demokraattistyyppisellä mallilla.
  
  Sanon ”demokraattistyyppisellä”, koska aidoksi
  demokratiaksi sitä ei vielä voi kutsua." 
                                              - Johanna Korhonen

•   Jaakko Löytty: Kansanlähetys kaapannut kirkon

VI

Jos katsotaan valtionkirkon historiallista alkumuotoa, niin lähes identtinen valtionkirkko-instituutio muodostui jo 6500 vuotta sitten neljässä Sumerin kaupunkivaltiossa sotilaspappeineen, rituaalialttareineen, kirkkotemppeleineen ja viiniuhrirituaaleineen. (juoma oli  terveelinen sekamuoto olutmarjaviini)

Jopa veden päällä kävelevä jumala Es kuului sumerilaisen  valtionkirkon repertuaariin.

Ikoneina oli häränpää mutta löydät myös tuomiokirkosta häränpään "evankelista lääkäri Luukkaan symbolina". Tuomiokirkon ulkopuolella on hyvin epäprotestanttisesti myös eläinuhrialttarien replikaatit portaikon luona.

Käytännössä mikään kirkon perusfunktio ei vallanpitäjien kannalta ole muuttunut 6500 vuoteen.

Miettikää sitä.

Ja Luther ja kumppanit yrittivät murtaa tätä kuviota ja saivat vastustusta ja tekivät aikamoisia kompromissejä uskontofilosofisissa aikeissaan.


 Voimme nyt helposti ymmärtää kuvion ja jännitteiden mittasuhteet.

"Miksei masturboinnista saisi syyllistyä?"

http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=497&id=43912

Tässä on hieman puistattava esimerkki siitä, että fundamentalisti käyttää puhetapana liberaalien puhetapaa, argumentointitapaa ja esittää suvaitsemattomuutta suvaitsevaisuutena.

Kevyt paradoksi perustellusti? 

Ovelaa mutta härskiä ja epärehellistä.

Kirjoittaja ei lainkaan tuo esille vihapuhetta ja häpäisemistä ja epätieteellisyyttä, jota amerikkalaisten evnkelikaalien osittain rahoittama  Aslan esittää.

Ja piispat mumisevat ihmisten valinnanvapaudesta, mitään todella selvää kantaa ei oteta eikä kirkon osuutta Aslaniin tunnusteta.

Piispathan käyttivät vain Aslanin "asiantuntijoita" tehdessään kirkon  seksuaalipollittista selvitystä eivätkä hyväksyneet akateemisia seksuaalisuuden tutkijoita atamaan lausuntoja! Olikohan vuonna 2008. 

Seurakuntien työntekijät saavat siis jatkaa Aslanin oikaisuleirien suosittelemista ihmisten heterouttamiseksi koska piispojen virallisen kannan mukaan vain heteroavioliitto on "perheen" aito  muoto.

"Piispa paalutti pontevasti"
" - Piispa on useissa eri yhteyksissä kertonut panostavansa kirkon sisäisen ykseyden eheyttämiseen ja niin hän totisesti tekee..."

Tässä lisää kirkkohuumoria - konservatiivifundamentalisti ja lastensa uskontovapan kevätjuhlan viettämisen kieltänyt tuore nuorehko piispa levittää vaaleanpunaista sumua yhtenäisestä kirkosta - keskustelun ja ongelmien ehkäisemiseksi syvältä korkeakirkollisten juoksuhaudasta:

"... Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen on osoittanut johdonmukaisuutta virkatoimissaan."

Ei todellakaan.

Ykseus tarkoittaa siis piispallisessa propagandassa ongelmista sekä ei-protestanttisen teologian synnyttämistä paradokseista vaikenemista;
Kun emme puhu ristiriidoista, ongelmista, protestanttisen teologian häivyttämisestä torjuntataistelussa ja mukaudumme vain valtion virkamiessäännösten vaatimuksiin (jotta säilyttäisimme valtion tuen) ja vain silloin taivumme konservatismista ja kirkkojäjestyksestä, niin silloin "puhumme ykseydestä" ja unohtaa Lutherin peruslinjaukset pappisvallan vähentämisen muista periaatteista.
Kätevää.

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/pi...

 









 

• Pappi Kai Sadinmaa:
  
  'Hyvät suomalaiset. Nyt on aika ajatella.'