" Tilastoitujen itsemurhien määrä on Suomessa miltei nelinkertainen liikennekuolemiin verrattuna."
Kun tein graduani "Nuorten mielikuvia itsemurhasta"
( Sen voi ladata ja lukea täältä: http://www.mediafire.com/
viranomaiset (STAKES) halusivat kieltää kaiken keskustelun kouluissa ja nuorten kesken itsemurhista, jotta itsemurhaajat eivät saisi mainetta ja ylpeyden aihetta. Monet rehtorit toteuttavat tätä STAKESin käskyä yhä.
STAKES väitti myös kiivaasti, että itsemurhat eivät ole osa kulttuuria, sosiologiaa ja ihmisten elämänhallintaa vaan vain diagnostisoitava sairaus kuten vaikkapa vihurirokko. STAKES kieltäytyi ottamasta lainkaan tarkasteluun 10000 vuotta vanhaa kuolemankulttuuriamme ja uskontotiedettä sen osalta.
Tämän seuraksena mm. KELA kieltäytyy yhä antamasta keskusteluterapiatukea, jos asiakas kieltäytyy ottamasta kemiallisia pillereitä, joita arvioiva psykiatri määrää kokeiltavaksi (lääkitys voi muuttua 10 kertaa epämääräisten vaikutusten vaihdellessa lääkityksen aikana).
On tuhoisaa esittää nuorten mielenterveyden puolesta sensuuria kehottamalla kouluja olemaan puhumatta itsemurhatapauksista.
Kun korostetaan pelokkaasti ajatusta avoimen itsemurhakeskustelun "riskialttiudesta", nuorten tai työyhteisön arviointikyvyttömyyttä niin välttämisen välttämättömyydessä puhutaankin itseasiassa yhteisön ongelmien käsittelemisen torjumisesta.
Humaanin ja kehittyvän yhteisön on jatkuvasti kyseenalaistettava itseään systeeminä ja annettava siten rehellisesti tilaa yksilön "epäonnistuneen" elämänhallinnan ja yhteisön epäinhimillisten mekanismien esille tuomiselle, mm. statushierarkian.
Yhteisö, joka kieltää ja peittää ongelmansa, lannoittaa yksilöiden ongelmia pimeässä kompostissa.
Jos keskustelu aiheesta leimataan lähtökohdiltaan uhkaksi "terveille", on aikuisten vastuunotossa huikea ongelmia sekä selvä tendenssi selvittää itsemurhan syitä.
STAKES teki itsemurhasta entistä myyttisempää ja ahdistavampaa perinteisellä kekkosenajan sensuurimentaliteetilla. Yhä rehtorit noudattavat tätä linjaa.
STAKES (professori Lönnqvist) uhosi jo 1987, että he puolittavat itsemurhamäärät, kunhan vain keksivät oikeat diagnostisointitavat ja lääkitykset diagnostisiin arvioihin. Ei ihan.
Itsemurhien tilastointikriteerit ovat myös taktisesti hyvin tiukat: monet yliannoskuolemat merkitään vain vahingoiksi. Tilastot pysyvät siten laihina todellisuuteen verrattuna.
Minun arvioni on, että todellisuudessa yli 10000-14000 suomalaista tekee itsemurhan vuosittain, kuten mm. hillitön alkoholin käyttö itsetuhoisasti sekä keuhkosairaiden itsetuhoinen tupakankäyttö ja lääkkeiden eksessiiviset väärinkäyttäjät vastoin lääkärin määräyksiä.
Ja jos yllättävää ja yksinäistä katolta tippumista tai hallitun täsmällistä vastakkaisen rekan alle ajamista ylinopeudella ei voida "vahvistaa" itsetuhoisilla puheilla, sitäkään ei poliisin taholta (STAKESin kirjoittamilla ehdoila) merkitä itsemurhaksi.
Itsemurhat ovat selvästi tietoista elämänhallintaa sillä useimmat itsemurhaajat haluavat selkeästi antaa itsensä tappamisella viestin yhteisökulttuurille yksilöllisistä kokemuksistaan sekä päästä ahdistuksesta, jota suomalaisessa kulttuurissa ei saisi ilmentää puhumalla ettei masentisi "terveitä".
Itse"murha" on sanana alunperin saksalaisten kirkonmiehien antama juridinen tuomio verbaalisessa muodossa. Se sisältää moralistisen asennetuomion, joka oli aikoinaan aktuaalinen. Suomessakin läheiset saivat sakkoja ja kirkko tuloja itsensä tappajan jälkiseuraamuksina.
Kirkkolaitos keksi erilaisia häpäisymuotoja ja häpeän kategorioita; varsinkin itsemurhan tehnyt oli suurimpia häpeän aiheita, mitä hurskas suku sai kestää Jumalan ja kirkon hylänneen jumalattoman takia.
Taivas- ja hautapaikka kiellettiin sillä itsemurhan tehnyt piti haudata ulkopuolelle "pyhästä" kirkkomaasta. Joillakin paikkakunnilla itsemurhaaja haudattiin vatsalleen kiviröykkiön alle ja lisäksi Darculan tapaan seivästettynä. Kirkon julkisia häpäisymuotoja itsemurhan yrittäjillekin olivat sen lisäksi jalkapuut, kirkossakäymiskiellot, lisäkinkerit katumismenoina.
Häpeäkulttuurissa ylpeys ja kelpaavuus on säädelty hierarkisesti instituution ja viranomaisten, kuten pappien taholta. "Hävettäviä" ja yhteisön/suvun mainetta rasittavia ja heikkoja ihmisiä saa pilkata, leimata ja pelätä avoimesti.
Koulukiusaamisessa pohjimmainen ongelma ei ole väkivalta vaan yhteisön vaatimukset erilaisille ja masentuneille.
Nuoria ei suinkaan altisteta "itsemurhaviruksille", jos nuorten kanssa keskustellaan itsemurhailmiöstä, tapauksista ja toiseuden ongelmasta samankaltaisuutta kipeästi korostavassa yhteisössä. Keskustelun vetäjä ei vain saa olla aikuinen, joka itse ahdistuu itsemurhan käsittelystä tai siirtää ahdistuksensa epäsuorasti moralistiselle pelottelun tasolle.
Ahdistunut nuori ei saa apua silloin kun hän sitä tarvitsee eli heti. Kunnat eivät noudata lakia ja kukaan ei valvo lain toteuttamista.
Ministerit ovat huolissaan vain tehostamisen eli palvelujen alasajon toteuttamisesta.
Itsemurhasta ja kuolemasta keskustelun kieltäminen on vain halpamaista piilokristillistä moralisointia ja nuorten aliarvioimista. Kieltämällä keskustelu itsemurhasta tapahtuukin käänteinen ilmiö: leimaamalla avoin keskustelu mm. Werther-ilmiöksi itsemurha ladataan ilmiönä juuri siten kielletyn mystiseksi voimaksi, joka sitten todella yllyttää ihmisiä tekemään viimeisen tekonsa uhmakkaana ja julkisena mielenilmauksena.
PS Suuri yleisö tuskin tietää depressiolääkkeiden kehityksestä sitä tietoa, että kaikki depressiolääkkeet on keksitty sattumalta ja niiden "lääkinnällistä" prosessia aivoissa depression osalta ei osata selittää tieteellisesti.
Pro Gradu teemalla
"Nuorten mielikuvia itsemurhasta"
Sen voi ladata ja lukea täältä:
http://www.mediafire.com/
Tiedosto on zip-pakettina ja se on avattavissa oikean hiirinäppäimen kautta useimmilla tietokoneilla. Joillakin koneilla täytyy ensin asentaa ilmainen zip-pakkausohjelma.
Sivut ovat nettimuodossa eli avautuvat millä tahansa selaimella kansiosta.
Suomalaiset maailmanennätystilastot:
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti