Tuomiokapitulissa valmistellaan taas maailmanennätyslatteaa ja sovittelevaa kannanottoa, joka välttää niin teologiaa kuin järkeä parhaansa mukaan, jotta ev.lut. kirkon eliitti ei joutuisi ottamaan vastuuta tosimaailman tapahtumista, joita se edistää silmissä välkkyen vain kirkollisveron maksimointi.
Lestadiolaiset eivät teologisesti edusta lainkaan protestanttisen näkemyksen mukaista uskonnollisuutta ja ihmisarvoa. Silti he ovat erityissuojelun kohteena varakkaina kirkollisveron maksajina.
Institutionaaliseen uskontoon, joka rakentaa hierarkiaa ja pappisvaltaa, liittyy aina vallan fantasia jopa siitä, että maagisin rituaalein saadaan Jumala tottelemaan "hurskaita" itsensäylentäjiä. Kirkoissahan Jumala on kesytetty ja vangittu ristille ja kristikansa iloitsee tästä visiosta kuin alkuasukasheimo naapuriheimon pääkallojen varjossa.
Tiukka dogmaattinen uskonto on yleisin kontrollin ja varmuuden fantasma yksilölle, joka ei muuten pysty hallitsemaan lapsuutensa traumoja väkivallasta tai rakkaudettomuudesta.
Lasten pakkokasteen ja pakko-opetus uskontoon ilmaisee selvästi tätä kontrollihybristä. Lapsen seksuaalisuuden halventaminen ja häpäisy kuuluu tosi monen uskonnolliseen neuroosivisioon: itse oivaltava lapsi on uhka vapaana yksilönä yhteisön uskonnolliselle identiteetille, yhteiselle kontrollille ja varsinkin seksuaalisuus täytyy häpäistä, jotta lapsi oppisi "kunnioittamaan" uskonnollista kulttuuria ja häpeämään itseään riittämättömänä ilman yhteisön hyväksyntää yhteisön ehdoilla. Monessa kirkollisessa lahkossa, kuten lestadiolaisuudessa, lapsia uhkaillaan helvetin tulella, jos esiaviollinen seksi kiinnostaa nuorta.
Se, että kirkkokristinuskosta on tullut pääasiassa kohtelias rituaalishow paljastusten katveessa ja lahkojen temmellyskenttänä, ei poista dogmaattisia ja epäprotestanttisia teologisia ongelmia, joita ei ole juurittu pois kirkon opista, ihmiskuvasta ja syntikulttuurista aikaisemman identiteetin eli katolisen kirkon "perintönä".
Ev.lut. kirkko on vastuussa tuhansien ihmisten raiskauksista lestadiolaisessa liikkeessä, jonka ihmiskuva ja teologia on täysin protestanttisen teologian ihmiskeskeisiä oppeja vastaan.
Lestadiolaisten oppi vaimon väkisinmakaamisen oikeudesta on oppi raiskauksen sallimiseen.
Oppi ei muutu myhäilemällä ja fundamentalisteille jätetään mätiä munia aseiksi kun kirkon room.katolista kontrolli- ja sensuurikulttuuria ei tietoisesti ole käsitelty pois.
Nuori Luther ei kapinallisena kunnioittanut perinteitä itsestäänselvyyksinä, ev.lut piispamme kunnioittavat niitä enemmän kuin uskonpuhdistuksen dynamiikkaa.
Kun institutionaaliset uskonnot taipuvat taas valistuksen ja humanismin edessä, ne alkavat toitottaa olevansa kaiken inhimillisen hyvän edustajia ja lähtökohtia. Katolinen kirkko on omaksunut huimasti protestanttisen kirkon oppeja ja ihmiskuvaa viime vuosina eikä kuitenkaan myönnä aikaisempaa väkivallan uskontokulttuuria, jota he yrittävät pyyhkiä pois kiireen vilkkaan historian kirjoista ja imagosta.
Suomessa valtionkirkolla on yhä aktiivisena Ruotsin kuninkaan aloittama yhtenäiskulttuuriin tähtäävä pakkoprojekti:
Opetusvirasto säätää yhä yhdessä piispojen ja kirkkohallituksen kanssa valtionkirkoille sopivan opetussuunnitelman, jonka keskiössä on uskonnolliset näkemykset ja kirkkojen pyrkimykset eikä yleissivistys mm. uskontojen poliittisesta luonteesta, uskontofilosofiasta, uskontojen jatkuvasta muutoksesta ja todellisesta historiasta.
Ev.lut ja ortodoksi-kirkko ovat yhä valtionkirkkoja, koska
a) Eduskunta sallii verotusoikeuden,
b) Papit ovat eduskunnan alaisia virkamiehiä ja
c) Eduskunta valvoo ja säätää kirkkojen toimintaa erillisen kirkkolain kautta, joka perustuu Ruotsin kuninkaan käskyihin
d) Kirkolla on extra-verohelpotuksia ja omaisuusjärjestelyjä, joita ei ole muilla uskonnollisilla järjestöillä
e) Kirkkohallituksen kirkkoneuvos on päättämässä uskonnollisten yhdistysten uskonnollisen statuksen päättämisestä - esim. Wiccat eivät ole saaneet uskonnollisen yhdistyksen statusta ja verohelpotuksia. Eli suurin kirkko päättää eduskunnan siunauksella, keitä se päästää kilpailijoikseen ja kuinka uskonto määritellään valtion lautakunnissa.
Sillä on etunsa ja haittansa mutta keskustelu asiasta on vielä rajattua ja valheellista. Pelokkaat toimittajat eivät lainkaan puutu faktoihin vaan uskovat piispojen propagandistisia valheita kirkon toiminnasta.
Piispojen yksityiselämäkin on suhteettoman suojeltua. Homoja vastaan saarnaavat homoseksuaalit kirkonmiehet ovat vieläkin näkymättömän "kunnioituksen", suojelun alaisia.
- Elämäntapasäännöt ovat lestadiolaisen uskon ydin:
- Oppi pyhien yksimielisyydestä on keskeinen illuusio, jonka kritiikki vaimennetaan leimaamalla kriitikot eriseuraisiksi väärähenkisiksi tai epäuskoisiksi.
- Terapeutti Arno Gruenin mukaan väkivaltaisuuden perusongelma kulminoituu kieltämistä ja palkitsemista suosivaan kasvatukseen, joka opettaa miellyttämään auktoriteetteja, mutta ei ohjaa yksilöä varsinaiseen moraaliseen kasvuun.
- The Betrayal of the Self
-Love or power ? these are the opposing poles of a choice every child is compelled to make, very early in its life, in a drama that sets it irrevocably on its path through life. This startling new insight into a formative experience fundamental to our development is the subject of THE BETRAYAL OF THE SELF, Dr. Arno Gruen's passionately argued contribution to the psychoanalytic view of the human soul, and what distorts it into pathology. What happens to an infant when it learns that the love it craves from its parents is available only at the price of submission to their will?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti