lauantaina, syyskuuta 05, 2009

Vietnamin sodan mediaevoluutio Afganistanin sodassa

Uutistoimisto ja kuvatoimisto AP on julkaissut valokuvan ja spiikatun kuvaraportin kuolevasta amerikkalaisesta sotilaasta. (flash-kuvasarja)

Kaava median journalistisesta asenneprosessista on aivan sama kuin Vietnamin sodassa.

Kansainvälinen media uskoi ensin Amerikan propagandaa, että sota on pelkkää amerikkalaista hyväntahtoisuutta ja "YK:n rauhanturvatoiminnan jatkamista", epämääräisen ystävävaltion lahjottua nukkehallitusta ja amerikkalaisen vapauden puolustamista toisella puolella maapalloa. Näytettiin puhtaita, upeita aseita ja teknologiaa, kiihkeitä puheita blitzkrieg-tyylisestä torjuntasodasta.

Sitten tarinat siviilien massakuolemista, sotilaiden raakuuksista ja YK:n säädösten kieltämistä salaisista sotatoimista, huipputeknisistä massapommituksista ja kemikaaleista alkoivat liikkua.

Sitten media uskalsi näyttää todellista kuvaa sodasta. Verta. Järjen rajamailla liikkuvia ihmisiä.

Silloinkin amerikkalaiset poliitikot tuomitsivat kuvat moraalittomana. Eivät terrorisotaa vieraalla maaperällä. Sota oli jaloa demokratian eteenpäin viemistä. Sodan jatkamisesta tuli itsestäänselvyyttä "amerikkalainen kunnia"-käsitteen kautta.

Mediaa haluttiin kieltää kuvaamasta, jotta sotilaiden kunniaa ei häpäistäisi. Irakin sodissa media suostui kastroitavaksi.

Logiikka on outo. Demokratian puolesta taisteleva sotilas ja tuntemattomia ihmisiä tappava olisi oikeutettu kuoleman hetkellä suojattuun intimiteettiin demokratiassa valtaa käyttävien silmien edestä.

Sotaa täytyi jatkaa, koska se oli jo aloitettu ja koko sota ja jalot uhrit turhia - tappio olisi ollut kunnianloukkaus isänmaallisia ajatuksia kohtaan. Hitlerinkin kuten ensimmäisen maailmansodan aatelisten tärkein sosiologinen, kulttuurinen ja psykologinen ase oli ikivanha "sotilaan kunnia". Sota tekee miehen. Isänmaan ja vapauden puolesta hyökkäyssotaa, puheen keskipisteessä rohkean ja tottelevan sotilaan esimerkillinen kunnia, ei poliittinen aate ja geopoliittiset, taloudelliset tavoitteet, jonka vuoksi sotaa käydään. Sotilaallisen voiman ja kyvykkyyden osoittamista kunnian voimalla, oli syy sotaan mikä tahansa.

Kaikista, jotka vastustavat sotaa, tulee vihollisia sodasta eläville.

Jos maan sisäpolitiikka perustuu sodalle, poliittiselle "kyvykkyydelle ja pelottomuudelle" ja armeijan taloudelliselle vaikutusvallalle, tärkeää on sota, eivät syyt sotaan.

Mitä kauempana aktuaalinen sota tapahtuu, sitä mahtavampaa sitä on idealisoida. Sotaa voidaan silloin verrata vaikkapa Narnian tai Sormusten herran sotiin, hyvän ja pahan myyttiseen taisteluun. Satuihin.

Aate, joka tuottaa jaloja uhreja ja uhrautumalla isänmaalle rakkauttaan osoittavia sotilaita kansalaisten ihailtavaksi. Esikuvia arkussa takaisin hautajaisfestivaalien todistuskappaleiksi. Vihaa ja kenraleillekin uutta motiivia sotaan "meidän poikien tappajia" kohtaan.

Mediaa on esteettisesti kuitenkin rajoitettava sotilaiden kunnian ja intimiteetin suojaksi, jotta sodan perimmäinen tuhoava ja psykoottinen luonne ei paljastuisi.


> Uutistoimisto AP:n tuore kuva tavallisena jpg-kuvana



















.

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Muistelen että Vietnamin sodan kokemusten viisastuttamana USA ei päästänyt TV:tä vapaasti kuvaamaan Persianlahden ensimmäistä sotaa eikä myöskään tätä seuraavaa.

Minä olin Jenkeissä 1969-71, ja näin sen päivittäisen annoksen väritelkkareista verisine ruumiineen päivineen jok'ikinen päivä.

Luulen että Johnson ja Nixon pitivät lehdistöä ja televisiota vielä liian vaarallisina pakotettaviksi kirjoittamaan/kuvaamaan niin kuin hallitus tahtoi.

Sitä paitsi Vietnamin sodan aikaan oli käynnissä 20 miljoonan ihmisen jatkuva mielenosoitus sotaa vastaan. Niin ei ole nyt.

Epäilen että tuleekokaan.

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Korean sodan ja Vietnamin sodan alun aikana lehdistö oli aika hiljaa laajoista pommituksista Kambodjassa ja Laosissa ja media uskoi aluksi tutkimatta kaiken armeijan propagandan.

Nythän on aivan avointa NSA:n julkaisemaa tietoa, että Vietnamin sodan aloittaneet "Mainilan laukaukset" USS Turner Joy ja Maddox:ia kohtaan olivat amerikkalaisten itsensä ampumat tai valehtelemat.

Kuten viimeisimmässä Irakin sodassa, WTC-tornien tapauksessa.