Kansanterveyslaitoksen toteuttaman tutkimuksen mukaan psykiatriset ongelmat ovat yleisiä suomalaisilla nuorilla aikuisilla. Jopa 40 prosentilla tutkimukseen osallistuneista henkilöistä oli ollut jossain elämän vaiheessa mielenterveys- tai päihdehäiriö.
Tähän eivät valistusvideo, aikuisten ahdistunut vetoomus, eduskunnan tusinalautakunnat tai pillerit tehoa, jos aiotaan tehdä terveyspoliittisia suuntauksia ja budjettisuunnitelmia. Tarvitaan radikaali budjetointi tämän kansan ongelmien kohtaamiseksi.
Rahaa eikä vikinää.
Tahtoa eikä poliitista vastuunväistelyä.
Tämä on kulttuurimme ongelma.
Tämä on asenneongelma.
Tämä on poliittinen ongelma.
Ihmisarvon kurssia on harkitusti runnottu alas pörssikurssien pönkittämiseksi.
Mutta poliitikot eivät näe enää kansalaisen hyvinvointia poliittisena ongelmana.
Ministerien säästö-, järkeistämis- ja "tehostuspuheet" toimivat. Suomalaisille ihmisille valtion säästötoimenpiteistä eli hyvinvoinin alasajosta on luotu ihmeellinen hyve. Kaikki näyttää menevän läpi suomalaisille kun vedotaan hyveeseen, nuukuuteen, yksilön turvan repimiseen ja vähentämiseen, vedotaan uljaasti jopa "yhteiseen projektiin" suuryhtiöiden voittomarginaalin puolesta.
Kilpailukultturissa ihmisarvo mitataan vain hyödyssä ja pärjäämisessä. Omaa statusta korotetaan samaistumalla vain mahdollisimman hyvin pärjääviin ihmisiin kilpailukulttuurin arvoasteikossa. Arvontuntoa haetaan tiedostamalla ja korostamalla omaa yhteiskuntaluokkaa, tyyliä ja varallisuutta. Tasa-arvosta luodaan uhkakuva. Pärjääjät ja selviytyjät psyykataan yrityselämässä kokemaan yhteisöllistä vastuuta vaativat loiseläjinä ja uhkana egokilpailulle ja urahysterialle kilpailumaailmassa. Bisnes yhteiskuntaa uljaampana ja "todellisempana".
Uusliberalistiset hyveet vetoavat kauniina ihannekuvana kansalaisen vastuuseen ja valtion vastuuttomuuteen. Kuinka valtiota ei ole olemassa, kun rahamarkkinoille suodaan yhä enemmän vapauksia veroparatiiseja myöten.
Politikkomme kieltäytyvät näkemästä kaikessa esiuvana toimivan Yhdysvaltain pahoinvointivaltion ja velkakeinotteluun pohjautuvat spekulaatiokulttuurin koko karmeuden. Valtakunta on valjastettu 20% hyvinvoivan eliitin palvelukseen alipalkattuna, geenimanipuloidulla roskaruualla ruokittuna, velkaantuvana ja ilman todellista terveydenhuoltoa.
Ongelmat eivät synny itsestään.
Suomalaisten nuorten PISA-menestys testeissä on mielenkiintoinen kysymys.
Menestys ei johdu onnellisuudesta eikä tasa-painoisuudesta vaan kelpaamattomuusahdistuksesta japanilaiseen tyyliin. Meillä lasten täytyy ansaita jatkuvasti arvonsa, vanhempien rakkaus osoittamalla olevansa vanhempien kunnianhimon arvoisia. Mielenterveydestä ja onnesta viis kunhan medän Liisa on naapuri Hannaa parempi.
Suomalaiset nuoret ovat tyytymättömimmät nuoret koululaitokseensa. Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tuottaman kansainvälisen vertailututkimuksen (WHO-Koululaistutkimus) mukaan Suomessa kouluviihtyvyys on vähäisintä Euroopassa. Se ei opetusministeriä ahdista kun voi ylpeillä PISA-tuloksien vulgaarin käytännöllisen soveltavan logiikan oppimismittauksista. Suomessa lapsen ahkeruus on ollut 600-vuotta kirkon jyräämän suorituskulttuurin jäljiltä lapsen tärkein määre. Todellisia luovuustutkimuksia opetusministeriö ei ota tosissaan, mitä inhmillinen laatu todella olisi.
Suomalaisten emotionaalinen julmuus korostuu valtion virallisen julmuuden vanavedessä.
Suhtautuminen toisiin ihmisiin ja jopa omiin lapsiin koveni lama-ajan jälkeen sillä heikkoudesta tehtiin julkisesti halveksittava ilmiö. Ei 80-luvun juppiaika kadonnut minnekään, rahan statusarvo ja luokkaerojen korostaminen vain kasvoi lama-aikana. Samalla kun virkamiehet ja poliitikot pakenivat vastuutaan lamasta ja virkavalheista, samaa kovaa linjaa yhteiskunnan asenneilmastossa johdettiin vanhemmille kasvatuksessa ja suhtautumisessa lapsiin.
Lapsille ei saa antaa helppoa lapsuutta. Aikuiset ahdistuvat onnellisesta ja itsetyytyväisestä lapsesta, joka ei seuraa neuroottisesti aikuisten pelkoja ja toiveita.
Mitä isot edellä.
Vuonna 1992, kun Mauno Koivisto piti salaisen "ohjeistus"-kokouksen, jossa olivat mukana kaikki merkittävät pankinjohtajat, oikeuslaitoksen ja teollisuuden nokkamiehet.
Mauno aloitti sisällissodan uudestaan, taas teollisuuden edustajat kansalaisia vastaan.
Mauno jyrisi, uhkaili ja määräili oikeusoppineillekin, että pankkeja ei saa kaataa ja asettaa syytteeseen, vaan vain yksityishenkilöt on tuomittava suoraan syyllisiksi, ei instituutioiden ja pankkien edustajia. Virkavaltaan ja rahaeliittiin ei saanut koskea. Pankit ja suursiojittajat on pelastettava omilta megalomaanisilta virheiltään ja yksityisten kansalaisten on maksettava myös pankkien ja valtion kasinopeli, varsinkin Harri Holkerin ja Koiviston suomat mielipuoliset sijoitustakaukset kaikille ulkomaisille sijoitustahoille, joilta pumpattiin rahaa rahan vuoksi. Valtio takasi keinottelun ja pelaamisen kansalaisten piikkiin.
Mauno jyräsi perustuslain eikä julkisuudessa kukaan toimittaja uskaltanut kertoa tästä pimeästä seminaarista, jossa saneltiin vastuuton vapaus ja oikeuslaitoksen käyttäminen nuijana.
Valtio yksilöä vastaan. Valtio itse itseään palvomassa ilman seuraamuksien vastuuta.
Seuraukset valtion asennevammasta ovat jo kaukaa Ruotsin vallan piittaamattomista nälkäkuolemien ja sotahulluuden vuosista. Sisällissodan suurin syy oli myös nälkä ja nälkäkuolemat, joista valtio ei välittänyt tuon taivaallista. Silloinkin virkamiesten virsi oli että valtio ei voi ottaa lainaa pelastaakseen kansalaisiaan.
Tämä kansa ei pysy pystyssä ilman valtion aktiivista toimenkuvaa.
Viina-ale ja halvempi viina teki sen mitä Vanhanen toivoi: epätoivottua kansanosaa kuoli laumoittain. Helsingissä sosiaalitoimen asiakkaista on kuollut n.25% viinaan viina-alen jälkeen. ja sehän näyttää hyvältä budjettisuunnitelmissa. Vimpan päälle tuotantotehokasta toimintaa.
Mitä on todlelinen valtion velka?
Valtio on velkaa kansalaisilleen ja rutkasti.
Milloin kansalaiset älyävät sen poliittisesti? Milloin vasemmistolaisesti, siis oikeastan solidaarisesti ajattelevat kansalaiset lakkaavat äänestämästä oikeistolaisia sosiaalidemokraatteja ja keskustalaisia?
Uusliberalistisen hegemonian aikaa.Poliittinen liberalismi on parhaimmillaan demokratiaa, kansanvaltaa ja suvaitsevaisuutta. Liberalismia siinä on se, että minimoidaan valtion sääntelyä ja maksimoidaan ihmisten vapautta elää kuin siat pellossa. - Esko Seppänen
Evtek-ammattikorkeakoulun rehtorin erottamisen syyt salattiin. HS.fi
(Kuntayhtymän hallitus päätti toimia ammattikorkeakoulujen säädöksien vastaisesti järjestelemällä uudestaan rahoitus- ja johtamispolitiikkaa sekä tekemällä EVtekistä lypsylehmän vuokrarahojen muodossa - ikään kuin ammattikorkekoulu olisi bisnesyritys ja bisnesjärjestelyiden kohde eikä opetusta kehittävä koulu, jonka menoja tulisi minimoida ja tukea)
Juha Siltala: Työelämän huonontumisen lyhyt historia;
Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. Arvostelu: Juho-Antti Tuhkanen
Juha Siltalan tutkimus asettaa ahdistavaksi muuttuneen työelämän historialliseen ja poliittiseen perspektiiviin. Sen todellista antia ovat kuitenkin lukuisat suomalaisten työntekijöiden kokemuksista kertovat haastattelut ja kirjeet, joita tutkija siteeraa runsaasti. Lopputulos on yksi parhaista globaaliajan työelämää käsittelevistä tutkimuksista, mitä maailmassa on julkaistu.
Antti-Pekka Pietilä esittää kirjassaan Pankkikriisin peitellyt paperit kovan väitteen, että pankkikriisin aikainen tasavallan presidentti Mauno Koivisto painosti oikeuslaitosta pankkien puolelle. Koivisto kutsui kirjan mukaan tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajia presidentinlinnaan 6. toukokuuta 1992. Taloussanomat.fi
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti