torstaina, marraskuuta 08, 2007

Tuonelan kansa

The Times kirjoittaa aika synkeän ja ylityylitellyn kuvan Suomesta.
In the old days Finns used to believe in the dark power of Tuonela, the mythical land of the dead. Now they believe in YouTube, the land of the virtual living. Kids as young as 6 take mobiles to school; a child’s first text message is a matter of parental pride. Clinical depression is high, the suicide rate too.

The youth who ran amok signalled his intentions using the codename Sturmgeist89. The word means “storm-spirit” in German and probably refers to a Norwegian heavy metal band, but it provides a marker of sorts: when he took the gun in his hand he seems to have imagined himself as a hero, a corrector of wrongs. There is nothing very modern or YouTube-ish about that self-image. In ancient times the Finns used to worship Ukko, the mythic god of the sky and thunder.

Toisaalta taas Suomen ulkoministeriö/eduskunnan PR-henkilöt antoivat tahallaan väärää positiivista tietoa CNN:lle ensimmäisten tuntien aikana ja muulle ulkomaiselle medialle, että Suomessa on vähän ampumatapauksia - vaikka meillä on neljänneksi eniten maailmassa ampumalla tehtyjä väkivallantekoja (ei sodassa olevista maista). Tämä on surullista aikaa poliitikoille, jotka ovat ajaneet alas psykiatrisen hoidon ja kouluterveydenhoidon. Viranomaiset kieltävät ongelmallisen todellisuuden aivan päämäärätietoisesti.

Tämä on väkivaltainen maa. Jossa ei saa apua, kun sitä tarvitsisi. Jossa avun tarvitsijoita uhkaillaan yhteiskunnan ulkopuolelle tippumisella. Jossa vain kilpailukulttuuria ajavat poliitikot väittävät, ettei tätä ja seuraavia tapauksia ole voinut ennustaa.

Kulttuuria, jossa poliitikoilla on otsaa puhua vastuun ottamisen tärkeydestä opettajille, joiden työmärää on lisätty, luokkakoot räjäytetty maksimiin ja työtä tukevia voimavaroja vähennetty. Poliitikot eivät vastaa kun kysytään, miten Tanskalla on varaa maksaa kaksinekertaista palkkaa opettajille ja antaa tukea koulutoimea tukeville organisatioille. Poliitikot eivät vastaa, miksi suomalaiset nuoret ovat Euroopan tyytymättömimpiä ja vihaisimpia oppilaita asennegallupeissa.

Lapsia sentään muistetaan valistaa lasten oikeuksista.


Väkivalta on ennenkaikkea suomalaisen kestävyyden ja tunnehallinnan kulttuurissa.

Elämme yhä tunteiden kieltämisen kulttuurissa.

Muita ihmisiä täytyy suojella omilta tunteilta. Tunteet esille päästävä on uhkatekijä ja haastaja, varsinkin miesten kulttuurissa. Häirikkö. Hallitsematon. Joka nostaa muidenkin "hallittuja" tunteita vastenmielisen piinallisesti pintaan. Kiusattu on kiusallinen hahmo rehtorille, joka haluaa uskoa oman koulunsa lavasteisiin.

Muistan hyvin kuinka esimerkiksi opisekeluaikana uskalsin itse ensimmäisen kerran avautua toiselle miehelle. Tein virheen. Itkin mies miehelle ja kerroin Ystävälleni tunteistani, mitkä sillä hetkellä olivat ongelmallisia.
Vastauksena Ystäväni löi minua.
"Lopetatko nyt?"
En usko että olen ainoa, joka on kohdannut suomalaisen miehekästä tunteiden hallintaa. Ruotuun palauttamista.


Kieltämällä todellisuus, voidaan uskoa poliittisiin käsitteisiin kuten "avohoito" ja terveydenhoidon "tehostaminen", järkeistäminen, rationalisointi - vaikka kyseessä on usein mielenterveysasiakkaan heitteillejättö. Nuorten naisten itsemurhatilastot ovat Euroopan karmeimmat. Ja kasvussa.

Suomalaiset popsivat eniten Euroopassa mielenterveyteen vaikuttavia pillereitä - aivan huvikseen? Paetakseen? Unohtaakseen? Turruttaakseen. Kolmasosa suomalaisista uskoo väkivaltaan kasvatuskeinona. KELA ei korvaa kuin työkykyisten psyykkistä kuntouttamista. Muut ovat Kelan arvioissa toivottomia ja kannattamattomia investoinnin kohteita. Ne muut, ne toiset, joista ei ole hyötyä.

"Ongelma ei ole pelkästään opetushallinnon", Johnson painottaa. "Yksikin kouluterveydenhuollon ulkopuolelle pudonnut on vaara yhteiskunnassa." - HS (Rehtorit: Meidät on jätetty yksin)

Enää vastuuta ei määritetä ja ilmaista empatian kautta vaan pelon.


Kovat arvot ovat aina käytäntöä, eivätkä vain periaatteita. Maailma rakennetaan mielikuvilla. Veroprogression poistajat ja kilpailukulttuurin hysteeriset kannattajat omaavat aivan saman tylyn linkolalaisen periaatteen kuin toivottoman joukkomurhan tehnyt: "humanity is overrated". Kapitalistisen kilpailukulttuurin ensimmäinen periaate.

Johtotason elitisti-Suomen ihailema Sarasvuon tsemppifilosofia pohjautuu tähän nihilismiin, jossa arvot määrittää kilpailu ja turhautumisen uhka on suurin motivaatio. Sarasvuolla raha on evoluution uusin tekijä, Linkolalla taas miljardin vuoden evoluutioperiaatteet. Ilman humanistista ihmiskuvaa.

Kun verotus siirretään hyvävaraisia suosivaksi (siis veroprogressio muutetaan loivaksi), niin silloin otetaan rahat pois terveydenhoidosta ja kulttuurista. Se on yksinkertaista matematiikkaa ideologian ehdoilla. Siksi ei ole varaa samanlaiseen terveydenhuoltoon kuin Tanskassa ja Norjassa ja Ruotsissa. Ideologian takia.

Tunteiden ilmaisu on Suomessa usein avoimesti halveksittua. Heikkoutta. Tunteitaan hallitsevia arvostetaan arvona sinänsä. Poikien ja tyttöjen kasvatuksen käytännöissä on hysteerisiä eroja. Sosiologisissa testeissä äidit ovat paljon fyysisestikin kovakouraisempia kuin tyttöjen kanssa. Mitä se kertoo kansastamme?

Land of Iceman.
Selviytyjien maa, jossa elämä nähdään selviytymisenä eikä nauttimisena, kokeiluna tai kasvuna.

"Luokaton lukio jättää nuoret yksin"

(MTV3 NETTI-TV12.11.)



Joskus mainoskampanjoiden ja mediaviihteen kontrastia hakevat viritykset eivät soinnu kauniisti todellisuuden kanssa. Nelonen nöyrtyi tänään olemaan näyttämättä "Dexter"-sarjamurhaajaa sympatiseeravaa verisen viihteellistä sarjaa. Kalevala Jewelryn "Torin vasara 2.0 kampanja" Helsingin kaupunkikuvassa saisi The Timesin toimittajan nyökyttelemään kauhuissaan päätään...





KW: Kapitalismi pahoinvointi kilpailukulttuuri kulttuuri psyykkinen umpikuja jouko linkola linkolalaisuus nihilismi uhka yhteiskunta kouluen turvallisuus helsigin sanomat hs iltalehti nuorisokulttuuri nuorten itsemurhat eduskunta kalvinismi luterilaisuus addressi viha hiljaiset psykologit tunnistaminen .

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Samoista jutuista puhutaan. Osuvaa tekstiä. Linkitin joitakin niistä omaan postaukseeni, sopiihan?

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Allright.

kattoratsastaja kirjoitti...

>Muistan hyvin kuinka esimerkiksi opisekeluaikana uskalsin itse ensimmäisen kerran avautua toiselle miehelle.

Tunteistaan puhuminen on toisten kiusaamista, itsekästä ja törkeää toimintaa. Kun joku alkaa puhua tunteistaan, kyseessä on suunnilleen sama asia kun lapsi kehuu juuri pyttyyn vääntämäänsä pökälettä.

Kun joku alkaa puhua tunteista, hienovaraisinta on olla täysin mielenkiinnoton ja neutraali ja pyrkiä vaihtamaan keskustelun aihetta mahdollisimman nopeasti.

Jos tämä ei auta, kannattaa lähteä pois ja ellei sekään ole mahdollista niin viimeisenä keinona vaikka lyödä.

Markku kirjoitti...

Tunteistaan puhuminen on toisten kiusaamista, itsekästä ja törkeää toimintaa. Kun joku alkaa puhua tunteistaan, kyseessä on suunnilleen sama asia kun lapsi kehuu juuri pyttyyn vääntämäänsä pökälettä.

Kun joku alkaa puhua tunteista, hienovaraisinta on olla täysin mielenkiinnoton ja neutraali ja pyrkiä vaihtamaan keskustelun aihetta mahdollisimman nopeasti.

Jos tämä ei auta, kannattaa lähteä pois ja ellei sekään ole mahdollista niin viimeisenä keinona vaikka lyödä.


Kannattaa tosiaankin miettiä tarkoin kenelle ja missä tilanteessa avautuu. On kohteliasta olla rasittamatta muita ihmisiä kohtuuttomasti ongelmillaan. Toisaalta ongelmien ja niihin liittyvien tuntemusten jakaminen muiden kanssa voi olla erittäin hyödyllistä, koska sitä kautta niihin saa perspektiiviä. Siihen tarkoitukseen tarvitaan ystäviä tai muita läheisiä, joiden kanssa asioita voidaan jakaa vastavuoroisuusperiaatteella. Mielipide, että kaikki ongelmat täytyy pitää omana tietona, on täyttä sontaa.