perjantaina, marraskuuta 30, 2007

Teatterin määritelmä

Yksi kysymys jäi mietityttämään.
Onko Smedsin ohjaama esitys teatteria?

Itse määrittelisin teatteriesityksen esitykseksi, joka pitäisi pystyä esittämään myös ilman äänitehosteita ja videota. Vain näyttelijät ja lavaesineet. Se ei onnistuisi Smedsin esityksellä ilman rampaa sivumakua. Performanssin voima on erilaisissa efektiivisissä tekijöissä ja siksi sitä kutsutaan aktiivisella nimellään perfor-mance.

Siksi pidän Smedsin Tuntematonta performanssina.

Itse määritelmähän ei määritä esitystä mutta performanssilla on vain jostain syystä turhan huono klangi Suomen piiperoisissa taidepiireissä. Hyvä performanssi on yhtä kova kamaa kuin hyvä teatteri. Vapaampi perinteistä ja muodoista.

.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Performanssi oli mielestäni kolkko, ontto, rämisevä, osoitteleva ja raflaava. Kaiken kaikkiaan se oli oivaltavan vastakohta; nokkeluus ei yltänyt älyyn eikä varsinkaan viisauteen. Mielestäni juttu oli tylsä.

En voi sen enempää sanoa, koska istuin siinä aikani ajatellen hohhoijaa, hyvä pojat, odottelin yhtäkin tarpeeksi kiinnostavaa hetkeä ja sitten lähdin ensimmäisen tunnin jälkeen pois. Rahat meni jo, istui tai ei (sekä veroissa että lipun hinnassa), mutta tunteja ei takaisin saa.

Nyky-Suomen ongelmien hienosyisempi esittäminen koskettavasti olisi hemmetin paljon vaativampaa, mutta se vaatisi myös vaativan yleisön. Kovat jätkät korkkaavat lavalla keskarin, onpa rohkeaa. Minttu Mustakallio venkoilee valkokankaan takana. Näyttelijä sanoo "vittu". Sellaiseenko yleisö reagoi? Come on.

Huomattavaa on, että pres. Halonen käytti palautteessaan sanaa "kiinnostava", mikä on kaiketi se diplomaattisin tapa olla sanomatta yhtään mitään. Ehkä positiivista tosin on se, että tällainen saattaa vetää uutta, nuorta yleisöä teattereihin, ja heistä sitten kasvaa uusi katsojapohja, mutta jos he vaativat tätä samanlaista basaa niin enpä tiedä.

Ainut, mikä Smedsin melukalaasissa kolahti, oli kohta missä viitattiin venäläisnaisten hyväksikäyttöön. Kaverit nuolivat maatuskanukkea. En voi tosin kuvitella raiskaajaa nuolemassa uhriaan, mutta sekin oli tietysti tarkoitettu symboliseksi eleeksi. Symboliikkaa, schmymboliikkaa. Kuten muutkin asiat mitä yritettiin käsitellä, sekin vain upposi kolinan suohon.

Pyllistäminen yleisöön oli piste iin päälle - light-versio Jumalan teatterista. Keisarin uudet vaatteet. Vähän kieltämättä ottaa päähän että käytin tuohon potaskaan 31,50, mikä siis tekee seiskasta kasiin yli 50 senttiä minuutti. Olisin voinut mennä vaikka hierontaan tai jotain tolla rahalla, tukenut vähän yksityisyrittäjyyttä ja omaa hyvinvointia. Istumalla eilen loppuun asti olisin saanut paljousalennuksen, mutta tulin kotiin nukkumaan, ja olen nyt aamulla päätökseeni erittäin tyytyväinen.

Onko Smeds joku isokin nimi? En ole koskaan kuullutkaan. Yritän olla lukematta Hesaria. Jos olisin ollut nytkin lukematta tällä viikolla, niin en olisi päätynyt katsomaan tätä esitystä eilen.

Arhii kirjoitti...

Suomessa vaaditaan hirveää hypetystä, että jotenkin erilaiset esitykset "hyväksytään" edes vaihteluna. Ja sitten kun esitys on nostettu jalustalle spektaakkeliksi, rituaaliin kuuluu että hypen voiman takia kaikkien olisi hyvä olla samaa mieltä, aianakin niellä kritiikkinsä ja ymmärtää esitys merkittäväksi tapahtumaksi. Historialliseksi.

Tämä sama esitys nimettömän teatteriryhmän esittämänä olisi jäänyt aika ohituskaistalle. Kun saa näyttelijöiden lapsia proggikseen niin hypemahdollisuudet ovat hyvät.