Isäntappajan filosofia :: Nietzsche ja kerjääjien lauma

Olin maanantaina osallistumassa Nietzsche-keskusteluun Toveri-pubissa. Tässä alustava toinen Nietzsche-mietelmäni, jota olen täydentänyt keskustelutilaisuuden jälkeen. ** Pekka Hongiston keskusteluklubi

Siis. Alussa oli Sokrates.

Ja lopussa seisoo Nietzsche, joka haluaa lopettaa ihmiskunnan historian ja varsinkin sen tulkitsemattomuuteen perustuvan tyytyväisyyden "pysyvistä, muuttumattoman oikeista tulkinnoista".

Virallisesti filosofiaa opiskelevat ja viralliset harrastajat ovat jaksaneet hämmästyttää minua uskonnollisella antaumuksellaan Nietzscheä kohtaan. He pitävät ihaillen Nietzscheä objektiivisena superfilosofina ja viittauksien kiinteänä lähteenä, vaikka subjektiivisempaa ja epästabiilimpaa ajattelijaa saa todella etsiä.

Nietzscheläisenä itseään pitävät palvovat Nietzscheä epänietzscheläisesti. Ihan kuin filosofieiksi opiskelevat eivät olisi kuulleet ikinä spekulatiivisesta ajattelusta ja dekonstruktiivisesta spekulaatiosta.

Systemaattinen ajattelu kuulostaa järkevältä mutta onko mahdollista tehdä miljoonien ihmisten erilaisista todellisuuksista systeemifilosofiaa?

Mikä tahansa systemaattisen filosofian koulukunnasta on todellisuuden järjestelyä ja luokittelua, kun taas sokraattinen (metodi), kirkegaardilainen tai nietzscheläinen filosofinen keskustelufilosofia (poleeminen kostruktivismi) lähtee mielikuvien, ideologioiden ja todellisuuskäsitysten purkamisesta. Fiolosofian yhtenä alkuna on Sokrateen ihmettely vapaan kreikkalaisen miehen orjien omistamisen oikeuttamisesta. Mitä on vapaus orjan omistajalle?

Nietzsche iloisesti halveeraa varmuuteen ja toistettavuuteen nojautuvia ajattelijoita, jotka luulevat voivansa ratsastaa ja rakentaa itseään Filosofina suuren ajattelijan niskavilloista repien. Nietzschen fanit, tietäjät, knoppailijat ja tuntijat eivät oikein hiffaa kuinka Nietzsche halveksi tietämistä, vetoamista ja oppirakennelman hiomista suhteessa elävään ajatteluun sekä haastamiseen. Kuinka halvaannuttavaa ja degeneroivaa onkaan ihmiskunnan halu tuntea kokevansa tietää ja pysähtyä palvomaan kuvia.

Useat Nietzschen nuoret edustajat eivät sitten havaintojeni mukaan uskalla sanoa mitään omia mielipiteitään oman elämänsä ystäväpiirissä. Kommentoiden, vedoten ja ihaillen Lopullista Filosofia, jotta ei tarvitsisi nähdä eksistentiaalista filosofiaa ehtona omalle elämälle ja omehtoisten valintojen ehtoa kokonaisvaltaiselle elämänfilosofialle. Nietzscheläisittäin voi sanoa, että ei voi olla jaettavaa ja systeemiksi määriteltävää filosofiaa - eikä kukaan voi sanoa olevansa yhden filosofin opetuslapsi ja saavansa siitä onnen ja varmuuden.

Se olisi valhetta subjektiiviselle ajattelijalle.
Se olisi uskonto.


* Hongiston keskusteluklubissa kysyin muilta osallistujilta kuinka he erottavat käsitteet ja käsitykset. Onko olemassa käsitteitä, jotka ovat objektiivisia ja täysin jaettavissa objektiivisina määrittäjinä - vai onko vain käsityksiin sidottuja käsitteitä.

Minusta hyvä esimerkki käsitteestä, joka on täysin käsityksen valtaama on demokratia. Suomalaiset poliitikot ovat yksinkertaisesti valinneet, että Venäjä on demokratia (paitsi tietysti Heidi Hautala ja pari muuta). Se on poliittinen julistus ja nenänhierontaa "diplomaattisesti". Elämistä toivossa. "Kunnioittavaa" alistumista.

Miliisi taltutti kovakouraisesti opposition marssin Pietarissa - Hs.fi

Ihmisen valheiden tärkein motiivi on "diplomatia". Myötäily, harhautus, nyökyttely, valkopesu, liittoutuma, samankaltaisuuden korostaminen rituaalisesti. Diplomatia ja nenänhieronta on ymmärrettävää mutta harva suostuu tiedostamaan omia ilmaisun ja tietoisuuden rajaamisen tapojaan. "Diplomaattinen sanojen käyttö" on aina oman hyödyn tavoittelun maksimointia, kitkan minimointia, lumouksen luontia.

Kun luodaan "systeemi", tärkeintä ei ole lähtökohta tai "todellisuus" vaan päämääränä on systeemin tukeminen ja kaiken muun tulkitseminen systeemin ideologian kautta. Käsitteiden määrittelyä käsitysten tiukassa ohjauksessa.

Dogmaattiset koulukunnat niin filosofian kuin lääketieteen alalla määrittelevät käsitteiden käyttöarvon äärimmäisen tarkkaan. Ideologisen "todellisuuskuvan" tilkintään. Lääketieteessä genetiikasta on tullut ideologia, jota ei missään nimessä saa nimittää genetiikaksi. koska se on siihen uskoviin vain tiedettä. Ällistyttävin häränpylly on suomalainen psykiatria, joka nykyisin uskoo geneettisten täsmälääkkeiden eli solujen manipulaation ratkaisevan mielenterveysongelmia.

Systeemin rakentajat eivät sovita systeemiään todellisuuteen vaan todellisuutta systeemiin.

Joka hallitsee tulkintaa, hallitsee todellisuutta.

Nietzscheä on syytetty nihilismistä, mutta Nietzschen poleemisen kirjoitustyylin päämääriä harvoin käsitetään. Nietzsche käytti samaa semanttista tekniikkaa kuin Kierkegaard ja Platon. He esittelevät erilaisen ihmiskuvan omaavia kirjallisia hahmoja, joiden kautta he esittlevät ideoita, dikotomioita ja ristiriitoja. Poleeminen diskurssi jättää lukijalle hyvin paljon tilaa johtopäätösten tekemiseen. Mitä on todellisuus, kuinka eri tavalla ihmiset rakentavat oman todellisuutensa.

Meistä jokainen elää omassa maailmassaan vaikka kuinka yrittäisimme olla jonkin heimon, muotisuuntauksen tai jengin jäsen.


Nietzsche halveerasi vittuillen juuri tietoon tukeutujia ja referoijia ja siksi kävi oppi-isänsä Sokrateenkin kimppuun ainakin osoittaakseen olevansa orpo ja ylpeä löytöretkeilijä totuuden armottomissa labyrinteissä. Kuinka löytäjä ei voi olla (sokraattisesti) tietäjä. Helsingin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa rakastetaan jaotteluita ja "järjestelmällisiä järjestelmiä filosofiana". Ikäänkuin subjektiivisuuden voisi häivyttää pois suuren totuuden systeemillä. Juuri sitä kuppikuntaista turva-ajattelua vastaan Nietzsche kirosi maat ja kuvitellut taivaat.

Nietzsche vei isäntapponsa vulgaarisella tavalla överiksi. Nietzsche iskee esimerkiksi Sokratesta monta kertaa todella raskaalla miekalla, yrittää pilkata sokraattista metodia ja Platonista isäkuvaa sokraattisella metodilla - kun itse käyttää sitten ahkerasti sokraattista esittelyn, pilkkomisen, kyseenalaistamisen ja uudelleenarvionnin monologidialogimetodia vaikka mihin.

Todellisuuden Nietzsche osasi avata kuin sillipurkin.
Nietzschen itsetarkkailua ja kierkegaardilaisen äärimmäistä subjektilähtöistä dialogia itsensä kanssa ei tarvitse tulkita narsistiseksi projektiksi vaan järkyttäväksi todellisuuden kohtaamiseksi; kuinka armottomasti jäsennämme todellisuudessa todellisuuden vain itsemme kautta, vaikka kuinka yrittäisimme muuta. Jokainen ihminen on saari ja viestit välillämme ovat pullopostia.

Mutta.

Mikä oli Nietzschen suurin ongelma?

Totuus.

Hän vetosi itsekin aina suurimpaan merkitystä antavaa totuuteen Oikeasta yli-ihmisestä, totuutta konstruoivasta Ajattelijasta - vaikka pilkkasi kaikkea totuuskulttuuria. Nietzsche julisti ajatuksiaan aika epänietzscheläisesti. Hän ei halunnut kenenkään olevan idoli mutta oletti olevansa tuleville seurajilleen idoli.

Nietzschen itsetuho alkoikin turhan totisesta paradoksien kiertämisestä. Ihmisen toiminnan ja identiteetin motivaatio on aina kovin paradoksaalista. Mutta huolimatta Nietzschen ego-ongelmista hän korosti hyvin humanistista ihmiskuvaa, jossa ihminen ei saa turvautua uskonnollisiin turvakuviin tai systematisointeihin kriittisessä ja tiedostamiseen pyrkivässä ajattelussa.

Nietzschelle, Kierkegaardille, Jeesukselle ja Sokrateelle oli yhteistä se, että he uskoivat todellisen vaikutuksensa alkavan vasta heidän kuolemansa jälkeen. Se on aika viiltävä ja jännitteinen minäkuvan perusta. Profeetallinen filosofia.

PS. kts edellinen Nietzsche-kirjoitukseni

Isäntappajien teatteria:
Tuntematon sotilas - video Kristian Smeds
Kansallisteatteri 2007
Yleisö hurrasi - HS.fi





Kognitiivis-konstruktiivinen psykoterapia








II
Väärinkäyttö.

Ymmärrän että on suuri houkutus käyttää natsien väärentämiä Nietzschen kirjoja ja lauseita ideologiseen länsimaisen rappion kontrastiseen kuvaamiseen kaunokirjallisesti kristillisen romanttisesti "moraalin vastustajana", suuri saatana, yhtenäiskulttuurin hajottaja

 mutta on erotettava selkeästi natsien luoma retorinen tuomiohahmo, josta on tehty idyllisen moraalin vastustaja-hahmo, preparoitu fiktiivinen natsien nihilisminäkemyksen nihilisti-Nietzsche ja siitä todellista vapaudesta ja todellisesta rohkeasta vapautuvasta yksilöstä puhuva todellinen Nietzsche, joka ei salli ihmisen vedota kirkon tai ideologiseen huntuun ja valmiiseen identiteettipakettiin ratkaisujen perusteluna.
 
Todellinen Nietzsche

oli äärimmäisen intuitiivinen ja optimisti yksilökeskeisyydestä ja historiasta vapautumisen puhuja. Yksilövastuu on äärimmilleen viritettyn

Venäjällä Nietzschen vastakohdaksi nostettu Tolstoi puhui taas uskomattoman jäykän dogmaattinen yhteisön moralistisesti ja romanttisten standardien uskonnollisesti määrittämästä ja häpeällä ohjaamasta yksilöstä.

Nietzschen keskipisteessä oli luova, itseään uudestaan luova, dogmahistoriasta vapautuva ja tiedostava ihminen,

Tolstoilla  alistuva, kirkon rituaalimystiikkaan mukautuva nationalistinen ja kirkkoisien moraalimystiikan avioliittokeskeinen tavallinen ihminen ideologisen harmonisoinnin kohteena konservatiivisessa nostalgiassa,

jossa Vatikaanin Mithra-kultin uhri-opista luotu itäinen kirkkoversio nostetaan ihmisen dogmaattiseksi määrittäjäksi hyvin jäykillä esikuvilla ja rajamääreillä,

( mm uhri-estetiikassa jopa avioliitto-suhde on vain romanttinen uhri ja moralistisen unelman toteuttaminen eikä suhde).
 
Väärän natsien luoman varjo-"Nietzschen" runollinen ja retorinen käyttö äärimmäisen dikotomioiden luomiseksi on ymmärrettävää kontrastien luontia ihmisen aivojen kontrasteja vaativien mekanismien vuoksi

 -  mutta on vain natsien ja siskon luomaa filosofista perversiota ja raiskattua filosofia, josta on tehty ideologinen preparaatti kontrastiksi ja vihan filosofiksi väärinkäyttäen/faktisesti sanoja väärentäen oikean filosofin kielellisiä mielikuvia.

KW: Epäjumaltan hämärä uskontotiede sosiologia also spracht Zarahustra Ahura Mazda monoteismi kapitalismi Marx Karl Sigmund Freud teatteri teatterikeskustelu keskustelu katsomassa kokemus esitys ensi-ilta dramaturgia psykologia Filosofian opiskelijat opiskelu tiedekunta filosofinen ajattelu eksistentialismi olemassolon pohdinta kysymys dilemma aatos saksalainen itävalta itävaltalainen platon kansalliset symbolit itsenäisyys itsenäisyyspäivä kutsut linnan juhlat estetiikka anarkismi anarkistinen socrates ontologia semantiikka semanttinen angst angsti ahdistus. viha depressio katharsis oidipus oedipus rex kuningas macbeth shakespeare Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoiden yhdistys yliopisto-opinnot kauhun tasapaino illuusio harha länsimainen ajattelu historia mentaalinen Soren Kierkegaard kierkegaardilainen suomennokset Eurooppa kierkegaardin uskon hyppy oivallus olemisen tapa tasot torjuttu dissosiaatio verhottII
u puhetapa dikotomia HS-raati vaatii Platonin ja Nietzschen opetusta lukioihin - HS.fi regressio brändit brand mainonta mainonnan estetiikka alitajuinen subliminaalinen assosiaatio tautologia dogma dogmatiikka profeetta Jesaja Jeremia job jobin kirja raamattu vanha testamentti Franz Kafka kafkamainen kafkaesque linna valtio seitsemän veljestä seitsämän vaarallinen altistaa johdattaa alttiit alttina vaikutteille assosiaatio kokemus käsitys käsite ihmiskuva maailmankuva aleksis kivi oppi oppilaat opetus opetussuunnitelma Friedrich Kahdeksankymmentä prosenttia HS-raadin vastaajista haluaa, että lukiolaiset saavat Platonin Valtiota koskevaa opetusta. Liki yhtä pontevasti raati puoltaa Friedrich Nietzschen käsittelyä. Filosofian opetuksen sisältö nousi keskusteluun Jokelan koulun tragedian seurauksena. Surmatyöt tehnyt abiturientti viittasi viesteissään Platonin ja Nietzschen teoksiin. Opetusneuvos Pekka Elo opetushallituksesta penäsi Helsingin Sanomissa (HS 18. 11.) opettajilta kriittistä suhtautumista Platoniin ja totesi, ettei Nietzscheen tutustuminen ole välttämätöntä filosofian peruskurssilla. Monet raadin jäsenet leimasivat opetushallituksen reaktion hätävarjelun liioitteluksi. "Hämmentää, että taas ollaan yhtä kreikkalaista tuomitsemassa 'nuorison turmelemisesta'", toteaa ohjaaja Eero-Tapio Vuori viitaten Sokrateen kohtaloon antiikin Kreikassa.Kirjailija Juha Seppälä ei usko, että koulu olisi mediayhteiskunnassa ratkaisuroolissa. "Pitäisikö samalta pohjalta pysyä vain herra Hulot'ssa ja pidättyä Tarantinosta?" Monet filosofit nähtiin Platonia ja Nietzscheä turmiollisempina. Museonjohtaja Juha Kuisma ja tutkija Markku Ruotsila mainitsevat Karl Marxin."Miksi Platon ja Nietzsche olisivat sen 'vaarallisempia' kuin Adam Smith tai Jeremy Bentham, jotka ovat paljon voimakkaammin pönkittämässä väkivaltaan johtavaa yhteiskunnallista epätasa-arvoa", kysyy professori Martti Koskenniemi.Useimmat Platonin tai Nietzschen pakollisen opetuksen vastustajista vierastavat pakon ajatusta – opettajille haluttiin jättää harkintavaltaa. Professori Kari Enqvist ihmettelee klassikoiden ylivaltaa. Helsingin sanomat 2007 "Nykyihminen luovisi filosofian karikoissa pitkälle lukemalla pelkästään David Humea."