Ensivaikutelmat.
David Lynch yritti värvätä ihmisiä lahkoon, joka tavoittelee sekoitusta niin ns Platonin lanseeraamaasta valtiosta jonka johdossa ovat viisaat henkiset ajattelijat kuin myös kirkkovaltiosta, jossa on ideologia ohjaamassa oikeanlaiseen valaistumiseen ja ihmiskuvaan.
David Lynch puhui mukavia. Mukava mies.
Kuitenkin tilaisuudessa oli piirteitä, jotka voisivat olla Lynchin elokuvasta. Kaksi tohtoria, jotka olivat loppuosuuden Lynchin seurassa lavalla pastellikesäpuvuissaan, olivat tyypillisen depersonalisaatioon pyrkivän joogalahkon pelottavia esimerkkejä. Pehmeästi puhuvia, ilman mitään vaikutelmaa antavia olentoja, kuin ketään ei olisi enää kotona. Maallinen maja on jo jätetty kierrätykseen ja henkinen suunta on kauas toiseen ulottuvuuteen.
Lynch mainosti että nimenomaan hänen joogakuntansa tekniikka on ratkaisu rauhalle ja että se poistaa ristiriitoja.
Kuitenkin tosimaailmassa esimerkiksi Norjan vankiloissa aloitettu joogakokeilu jouduttiin keskeyttämään, koska vankien väkivaltainen käytös lisääntyi huomattavasti.
Täydellinen rauha olisi tarjolla yksilölle ja koko maailmalle, jos ihminen:
a) uskoo vilpittömästi ja ilman kritiikkiä
b) ihmisen tulee luopua kaikesta negatiivisuudesta ( ja kriittisyydestä)
c) ihmisten tulee iloiten maksaa 1600 euron lasku ensimmäisestä mietiskelykurssista
d) Lynchin säätiö maksaa köyhille hakijoille ekan kurssin hakemuksia vastaan
e) Jopa lapsi voi mietiskellä toistamalla hänelle annettua mantraa ja kehittyä sitä kautta ihmisenä
Kuvia
Tekstit
2 kommenttia:
Sinänsä ihailtavaa Lynchin kierkegaardilainen uskonhyppy, mutta huomaa kyllä, että ukko ei ole mikään yhteiskunnallinen ajattelija ja on omaksunut kritiikittömästi TM-järjestön retoriikan, puheet maailmanrauhasta meditoimalla jne.
Tuntuu silti saavan meditoinnista aidosti paljon irti, ja tiedän omasta kokemuksesta, että meditointi oikeasti "toimii" yksilötasolla.
Meditointi on minusta OK ihmisille, joilla elämä ja perusturva on hallussa ja valmiiksi ns itsereflektointikykyä, elämänkokemusta sekä sietokykyä nähdä ihmisen tietoisuuden rajat ja rajallisuuden ongelmat.
Mutta Maharishi-tekniikat ovat mielestäni tarkoitettu lähinnä bipolaarisen epävakaille persoonille, persoonallisuushäiriöisille, jotka saavat rauhaa ja vakautta depersonalisaatiota tuottavista harjoituksista, joilla saavat "turrutettua" oman egonsa häilyvyyttä/ylilyöntejä ja rajua heilahtelua. Joille vuorovaikutus on lähes tuntematon ilmiö.
Ihmiset, jotka eivät kestä (inhimillisen) tietoisuuden dynaamista luonnetta ja joilla tuo dynaamisuus on jo ylilyövää, tuskaisaa, kontrolloimatonta, valmiiksi epäkiinteän ristiriitainen, lähes skitsotyyppinen persoonallisuus, tarvitsevat ehdottoman ihania ja kiistämättömiä totuuksia, akseleita, jotka määrittävät koko maailman - ja oman persoonallisuuden tuntemisen keinot uusiksi.
Lähetä kommentti