Lisäys:
SCUM-manifesti on tänä vuonna julkaistu suomeksi Akuliina Saarikosken suomentamana. Feministisen Tulva-lehden haastattelussa Saarikoski sanoo sen olevan ”feministisistä teksteistä ehkä tärkeimpiä”. Se on hänestä ”mahtavalla tavalla” hullu. Akuliina Saarikoski ei itse kannata silmitöntä väkivallan käyttöä, mutta ihailee sitä kuinka SCUM-manifesti ”uskaltaa tehdä just sen, mitä mä en uskalla, eli iskeä suoraan kohti sitä mitä vihaa.” - Vintage vihapuhe
Kun puhutaan ampujan ideologiasta, niin emme voi unohtaa pohjoismaisen valtionuskonnon eli valtionkirkon "kristillisen" opin originaalia historiaa sen toimiessa kuninkaan moraalipoliisina ja myöhemmin oikeistolaisten arvojen ja yhteiskunnan (/hierarkian) "muuttumattomuuden" vartijana ja köyhien kurittajana.
Kuninkaan tehtävä kirkolle oli tuottaa yhtenäiskulttuuri ja yhdessä tavoiteltava statushierarkia kilpailukulttuuriksi.
Breivik uskoo yhä tähän kirkon luomaan tehtävään, yhtenäiskulttuuriin ja myöhempän kirkon korostamaan yhteiskunnan muuttumattomuusoppiin yhtenäiskulttuurin sinettinä.
Suomessakin "kristityn" ev.lut. kirkon piispat pohtivat ja kannattivat rotupuhtausoppeja ja pakkosterilisaatiota 40-luvulla ja sitä aikaisemmin. Siitä aiheesta käyty keskustelu on muuten YLEllä jopa äänitteenä piispojen ottaessa kantaa kansan puhtaudesta ja arjalaisuudesta.
Sisällissodan aikana todella moni pappi saarnasi punaisten lapsista mm. "rottina". Jostain syystä saarnojen originaaliversiot paperilla on hävitetty jokaisessa pappissuvussa. Sisällissodanajan saarnoista on julkaistu tuore kirja, ja vaikka siinä onkin vain lievempiä säilyneitä saarnoja, se nostaa tukan pystyyn kuin Stephan Kingin kauhuromaani. Jatkosodassakin papit siteerasivat verisimpiä Vanhan testamentin kohtia funktionaalisesti verenhimon synnyttämiseksi ja antoivat miehille julman kuvan kirkon tehtävästä.
30-vuotisesta sodastakin on historiankirjoitusta, jonka mukaan papit kirkuivat sotilaille Mooseksen kirjan kansanmurhakohtauksia ennen vihollisten kohtaamista.
Vanhassa testamentissa Mooseksen kirjoissa Mooses kuulee ääneltä käskyjä tehdä kansanmurha naapuriheimojen joukossa ja tekstin mukaan Mooses teurasti kaikki "vereltään epäpuhtaat" Jumalan nimeen "kansansa pelastukseksi.
Mooses on toimintasankari.
First Action Hero.
Kirkoissa lainataan ahkerasti yhä Mooseksen kirjoja ja suuruudenhullun Jumalan vaativuutta mutta tappokohtaukset on sensuroitu pappien puheista kirkon nykyisen armopolitiikan mukaisesti. Teologista oppiansa kirkko ei ole virallisesti muuttanut.
Kaikkivaltainen Jumala on aika paranoidi uskonnollinen ja teologinen lähtökohta.
"Pantokrator" opin kehitti roomalainen keisari, jonka käsialaa, vaatimuksia ja valtaa myötäilevää kirkon ensimmäinen oppikokoelma oli. Jeesus kielsi seuraajiaan selvästi olemasta mukana institutionaalisessa ja valtaa keräävässä temppelissä/kirkossa. Ketään ei saanut kutsua uskonnolliseksi johtajaksi, isäksi tai papiksi.
Ei-kristitty ja temppelin puhdistusryhmän eli juutalaisen "gestapon" poliisijohtaja Paavali keksi ihan itsekseen oppeja ja päämääriä sekä korosti juutalaista uhrioppia Jeesuksen "maagisessa" "uhri"-kuolemassa, jotka korvasivat Jeesuksen opetukset mietiskelevästä ja sensitiivisestä Jumalan etsinnästä.
Jeesus kumosi opetuksissaan uskonnollisten uhrirituaalien, idolien seuraamisen ja uhriopin merkityksen, mutta kirkon ehtoollisuhri-teologiakin perustuu Paavalin uhriopille ja Rooman seurakunnan hysteeriselle marttyyrikultille.
Kuolemasta tuli elämän korvike Paavalin opetuksissa. Paavali opetti ihmisiä lakkauttamaan avioliittonsa ja seksin, koska maailmanlopun odottaminen oli autuaampaa. Täydellinen paranoidisen vihan uskonnon perusta. Katolinen kirkko opettaa yhä, että ihminen on puhtaampi ilman seksiä ja että vain seksitön voi olla pappi, Jumalan edustaja katolisessa teologiassa. Breivik vihki itse itsensä oman lahkonsa papiksi ja luopui seksuaalisuudestaan esikatolisten kirkkoisien neuvoja noudattaen ollakseen "profeetta", puhdistettu.
Luultavasti kaikki kirkkoisät olivat homoseksuaaleja, jotka olivat tuhonneet ja torjuneet seksuaalisuutensa sukunsa painostuksesta sillä kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa suvut eivät sallineet täyspäiväisiä homoja sukuun, (vaikka lasten hankinnan ohessa oli lupa panna miesorjiakin, jotka Paavalikin hyvksyi).
Vihamielisyys seksuaalisuutta ja yksilön vapautta kohtaan muodostuikin kirkkoisien tärkeimmäksi opetukseksi ja vallankäytöksi.
Ilmestyskirja on täynnä vihaa naisia ja yhteiskunnan rakentamista kohtaan. Kaikki poliittinen muutos, ihmiskunnan kehitys ja ihmisen luonteen tutkiminen on turhaa, koska Jumalan viha koittaa ja pyyhkii kaiken pois.
Moralismi on ihmisen tarpeiden väheksymistä, suurien ihanteiden veitsen terällä. Kun moralismista tulee tärkeämpi kuin ihmisten tarpeet, silloin siitä tulee vahva vallan ja ylemmyyden väline.
Fundamentalistit nojautuvat kymmeniätuhansia vuosiin vanhoihin heimotabuihin, joissa ihmiset jaetaan jyrkästi me- ja he-olentoihin.
Fundamentalistit tuntevat psyykkisesti suurta tyydytystä tietäessään tarkkaan mikä on hyvää ja mikä pahaa. Silloin ei tarvitse tuntea itseään ja omat ahdistuksensa voi kaataa toisten ihmisten päälle.
Freudin mukaan kasvattajan rakkauden ehdollistaminen aggressiivisilla reaktioilla ja pikkutarkalla kristillisellä/vasemmistolaisella yms moralismilla on erittäin tuhoavaa lapsen minäkuvan kehittymiselle.
Aikuisten hysteeriset tai ahdistuneet reaktiot lapsen seksuaalisiin reaktioihin ja uteliaisuuteen voi yksinkertaisesti ajaa lapsen myöhemmin uskomattomiin syntijaotteluihin tai jopa kuolemantavoitteluun shkokkikokemusten “koteloiduttua” nimettömäksi ahdistukseksi ja itseinhoksi.
Psykoanalyyttisesti tämä ihmisen neuroottinen halu syntien jyrkkään jakoon hyvän/pahan-dikotomiaobsessiona on lapsuuden jännitteinen fiksoituma, lapsuuden ratkaisematon häpeäkokemus, joka siirtyy fundamentalistiseen ihmiskuvaan koska ihminen ei ole saanut kasvaessaan elää turvallisen hyväksyvää minäkuvan prosessia etsiessään ja kokeillessaan (esim seksuaalisuuden suhteen) lapsuudessaan.
Jos rakkaus ehdollistetaan aikuisen moralistiseksi kaupankäynniksi tai oikeastaa kiristykseksi lapsen kanssa, niin syntyy helposti pakkomielteitä määritellä jyrkästi, mikä kelpaa ja mikä ei, mm moraalisilla perusteilla perustella "kiltti lapsi", täydellinen aikuisten tarpeita täyttävä lapsi - tai "rodun edustaja".
Lapsi ei opi haluamaan hyvää vaan vihaamaan "pahaa".
Ja taas asiantuntija ei katso lainkaan kulttuurihistoriaamme ja fasismin ihanteiden ja toimintatapojen syviä juuria:
- Aivan aluksi Norjan tragedia olikin poliittinen, kun syylliseksi luultiin islamistista ääriliikettä. Vaan heti kun varmistui, että tekijä on ”yksi meistä”, terrorismi muuttui mielenhäiriöksi, ideologinen muuttui psykologiseksi, yleinen muuttui yksityiseksi.
Moralistinen ihmiskuva on suorittajan ihmiskuva, joka ei kelpaa vajaana vaan vain ylisuorittajana, työhulluna, ei-epäilevänä, ihailtavana normaalina ei-normaalina, äärikristittynä, pukukoodiin ja statusjärjestelmään sujahtavana, jees-ihmisenä, vertailevana statusolentona.
Kapitalistinen kilpailuvietti nousee yks-yhteen uskonnollisesta kadotuskuvastosta. Pelastetut saavat kiittää kun eivät ole niin kuin ulkopuolelle tuomitut.
Thank's, God. Meillä luottoa riittää.
Kirkko on aina ihaillut epäpoliittista kirkon tavallista jäsentä "hengellisesti" tyytyväisenä ja epäaktiivisuutta yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Mutta se ei ole estänyt kirkkoa olemasta vallanpitäjien paras ystävä ja poliittisesti vasemmistolaisen toiminnan hillitsijä.
Mitä suurempi vihollinen, sitä autuaampi vapahdus.
Mitä jyrkempi maailma, sitä helpommat ratkaisut.
Mitä muuttumattomampi yhteiskunta, sitä "yhteisemmin" arvostetummat arvot.
Tabu.
Tabu tarkoittaa siis yhteistä uhkaa, yhteisiä rajoja, joita kunnioittamalla saadaan aikaan me-henkeä yhteisesti rajatulla todellisuudella.
Tabu on hyväksytyn ulkopuolella mutta juuri tabu määrittää hyväksytyn kulttuurin.
Tabu on ollut heimouskonnollisuudessa turvallisuuden tae. Raja.
Määrittelyn määreet tiukkoina rajoina antavat varmuuden - mihin tahansa.Vapaan seksin kieltäminen on ollut kirkolle kirkon avioliittosiunauksen ylistämistä ja sen vallan siunauksen korostamista.
Kun tiedetään tuttu ja varma pahan ja huonon kautta, olo on turvallinen "järjestäytyneessä", symbolisessa universumissa. Pahan määrittäminen ja sijoittaminen esim. uhreihin tuo turvallisuuden ja järjestyksen tunnetta.
Ihminen tarvitsee tiettyjä rajoja, mutta fundamentalismissa erilainen on automaattisesti uhka tai käännytyksen kohde.
Fasismissa yhteisö kieltäytyy käsittelemästä omia ongelmiaan ja kulttuurinsa väkivaltaisuutta ja siten tabujen määrittely ilmenee äärimmäisen korostuneena ja jyrkkänä. Uhrit ovat voitonmerkkejä, kuten amerikkalaisilla on salaisissa vankiloissa oikeusjärjestelmän ulkopuolella nimettömiä voitonmerkkejä.
Uhrikulttuurilla on aina uudet ilmenemismuodot, aina samat mekanismit moralistisessa politiikassa ja totalitaarisissa kulttuureissa.
Mooses tarvitsee aina vihollisia ja hyviä uhreja.
Ja pelastettavia, valittuja.
Uhrikulttuurissa (ts uskontosysteemissä, jossa uhria ylistetään helpottavaksi tekijäksi ja ratkaisuksi) on yksi ainoa logiikka: se, mikä vahvistaa yhteisöä, on hyvä mutta se mikä heikentää yhteisöä, on pahasta. Yhteisön konformiteetti ja arvonosoitus on uhrauksen arvoinen.
Helppo uhri on suloinen tuoksu sieraimiin, sanoo Herra.
Vangitut terroristiepäillyt antavat turvallisuudentunnetta USA:n kansalaisille, joilla ei ole muuta yhteinäistä identiteettiä kuin uhkakuvat.
Nyt pohjoismainen terrorismi on tietysti uuden yhteisen identiteetin tae väärällä tavalla, jos ei ymmärretä, että se nousee historiastamme perinteisestä uskontokulttuuristamme ja pappien tuomiosaarnoista. Historia ei koskaan katoa, kaiken se leimaa ja kaikesta sen löytää.
Eräät feministit julistavat joskus äärimmäisyyteen saakka, että ihmisyyden perikuva on nainen ja miesten pitäisi hävetä itseään ja ihailla naiseutta. Miehuus on siis syntiä (vaikka feministi "naisena" haluaisikin itseään pidemmän miehen biologisten mieltymystensä takia). Tämäkin miesten moraalinen erilaisuus oppina on eräänlainen rotuoppi.
Ja feministien fundamentalistisessa kuvastossa vain mies raiskaa lapsia, että mainoskuvat yllyttävät "väistämättä" kaikkia miehiä pedofiliaan miesten luonteen takia - vaikka psykiatrian piirissä tiedetään yleisesti, että naisten seksuaalisesti häpäisemiä lapsia on ehkä jopa enemmän, niin verbaalisesti kuin fyysisesti raiskattuja. Ohjaaja Bergman on yksi lapsena raiskatuista ja loppuelämänsä siitä traumatisoitunut, hänen tätinsä runkkasi Bergmania pakolla lapsena.
Kirkko on aina luonut aggressiivisesti ja vaativasti ihannekuvaa epäseksuaalisista nukkelapsista, joilla ei ole omaa tahtoa.
Tämä ei liity vain seksuaalisuuteen vaan lasten käyttöarvoon aikuisille. Kiltti lapsi. Enkeli. Voi kun sulonen.
Tämän asennekulttuurin tarkoitus on ollut aivan selkeästi tehdä lapsista epäsubjekteja. Tottelevia ihannelapsia. Niin kulissiavioliitoille kuin pedofiileille.
Kun lapsi on käyttövaline, näyttelylemmikki suvun arvon kannalta tai ideologinen "enkeli", hänellä ei ole ihmisarvoa.
Kirkon arvohierarkiassa aikuisten kunnia, suvun ja kirkon maine on ollut paljon korkeammalla tasolla arvojärjestyksessä kuin lasten juridiset ja psykologiset oikeudet. Lasten arvo on ollut näin vain aikuisten hyvän lisäämisessä.
Jos lapsi uhkaa aiheuttaa pahaa oloa tai pahoja seuraamuksia aikuisille puhumalla kokemuksistaan tai ei suostu ottamaan vastaan uskonnollista propagandaa, lapsi ei olekaan enää hyödyllinen tai viaton enkeli vaan vihan, vähättelyn ja painostuksen kohde.
Vaikka kirkon piirissä tapahtuneet seksuaaliset häirinnät ja raiskaukset ovat nyt vihdoinkin kirkon myöntämiä julkisia tosiasioita (median painostuksesta), on ev.lut. kirkolla vielä vakava asenneongelma.
Paljastuksia eivät tee kirkon työntekijät ja johtajat vaan pelkästään uhrit. Tietoa on mutta humanistisen moraalista asennetta ei. Valitettavat kirkko toimii yhä vieläkin "vahingon minimoimisen periaatteella".
** Lisäys:Norjan hallituksen yllättävän nationalistinen veto:
- "Yllättäen Norjan hallitus kuitenkin kielsi Ruotsin Kruununprinsessalta maahantulon. Kruununprinsessalle ja pääministerille oli jo ehditty varata Ruotsin hallituksen lentokone käyttöön." IL
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti