Kokoomuksen hillitty charmi neuvostoliittolaisella eetoksella

Kuka todellakaan uskoo kokoomusta liberaaliksi?
  

•  STT:n selvityksen mukaan ainakin yhdeksän valiokunnan jäsentä suhtautuu sukupuolineutraaliin avioliittoon kielteisesti.  - Aika ei ole vielä kypsä. Ehkä joskus, muttei nyt. Myös adoptiokysymys liittyy tähän, sanoo kokoomuksen Markku Mäntymaa.

Kuulin monta kertaa ennen vaaleja ihmisiltä että kokoomus on "vaaraton", "asiallinen" ja "liberaali" - verrattuna perussuomalaisiin.
Varsinkin vihreillä bändivaatteisiin pukeutuvilla on käsittämätön toivo ja into kokoomuksen "talousrationalismin" suhteen.

Kokoomus edustaa monelle menestystä kaipaavalle ihmiselle menestyksen ja huolettoman välinpitämättömyyden, "epäpoliittisuuden" ja "epäkiihkoilun" mielikuvia.
"Kansallisen" kokoomuksen ja vihreiden mainostoimistot ovat onnistuneet nihilistisessä mielikuvamainonnassa.
"Emme estä menestymästä".
"Emme ole ideologisia"

Ylimielisyys on aina hyvä houkutin oman itsensä sijoittamisessa menestyjiin. 
Monimuotoisuus on oikeistolaisessa maailmankuvassa "kiellettyä", häiritsevää, sillä se häiritsee oikeistolaista statushierarkian selkeää unelmaa, yhteisistä "hyöty"-ihanteista ja rahallisesti määriteltävistä tavoitteista, joita jokaisen tulisi tavoitella ja unelmoida.
Mutta vielä kielletympää on puhua tästä poliittisesta sensuurista.

Hiljaisuudesta on tullut charmikas ase. Myös taidekentän poliittisen tilanteen analysoimisesta on tullut moukkamaista.

Kokoomus on kaapannut virkamiehillään valtion (rahoituksella) kontrolloiman taidekentän totaalisemmin mutta eri keinoin  kuin vasemmiston kulttuuriradikaalit 70-luvulla. Sota mielistä on selvästi kokoomuksen strategiassa korotettu aivan uusiin lukemiin 70-luvun taidetappiotraumojen (Kekkosen kontrolloiman taktiikan takia) ja 80-luvun pörssiholismin jälkeisen rumaotteisen ja lamasyyllisyyden jälkiä peittelevän imagotaistelun jälkeen.

Nyt sensuuri on niin "järkevää" että "järkevää virkamiestaidepolitiikkaa" ei tunnisteta poliittisesti ohjatuksi sensuuriksi.

Monikulttuurisuuden ja monitulkintaisuuden fobia
on paikoin yhtä jyrkkää kuin 50-luvulla Jumalaa pelkäävissä ja porvareiden hyväksymissä taidepiireissä.

Kokoomus on ennenkaikkea ottanut oppia Neuvostoliiton taidekontrollista ja virallisen linjan perusteista Kekkosen ottein: mitään "virallista" ei saa kyseenalaistaa, mitään ei saa "politisoida" (eli nykyisessä eetoksessa käsitellä vasemmistolaisesti) - saa vain viihdyttää ja hihitellä. Kekkosen sallima löysä vasemmistolaisille oli samalla sopeutamista ja taktista mediapeliä Neuvostoliiton kuttuurihyväksynnän saavuttamiseksi.

Aki Kaurismäki on käytännössä ainoa  vapaa agentti tuetuista taiteilijoista vaikka saakin nyt systeemin tukea valtavan mediajulkisuutensa takia.  
Hänet karkoitettiin käytännössä 1992 elokuvasäätiön rinnoilta oikeistolaisen uljaan, "hyödyllisen", "tuottavan" viihde-elokuvataiteen nimissä ja hän oppi veren maku suussa hakemaan tuen ja kontaktit ulkomailta. Kaurismäki oli masentavaa suolaa haavoille ja "liikaa" lamaa lietsovaa pörssihuumaa lietsoneille porvareille.

Jouko Turkan karkoittaminen pörssisekoilun kuumana vuotena 1987, kun rahaa satoi taivaasta ja Holkerin joka lävesta, moralistisen pahennuksen hysterialla oli varmaankin oikeistolaisten ensimmäinen voimannäyte uudessa kulttuuri-invaasiossaan.
1980-luvun lopun hullu, rahaa vastuuttomasti viljelevä lainakiima ja pörssihuuma ja siitä alkanut lama antoi oikeistolaisille yllättävää rohkeutta ja ideologista vimmaa käydä vasemmiston kimppuun taidepiireissäkin - vaikka lama oli äärikapitalististen oikeistolaisten rahapiirien aiheuttama.

"Vasemmistolainen taide" ja "anarkistisen vapaaksi" leimattu ja "ei-toivottu" ihmiskuva torjutaan, "ohitetaan", nyt hiljaisuudella ilman julkista oikeistolaisten meuhkaamista.
Hillitty charmi on hiljaisuudella hallitsemista. Virallista. Kiistämätöntä. Salattua.
Päätöksiä ei perustella julkisesti ideologisesti ja kokoomuksen virkamiehiä ylistetään tietysti neutraaleina taidealan tuomareina.

"Tasapainosta" tehdään peruste ja sen ideologinen kontrollointi hämärretään keskustelusta pois.
Tehokkaasti tämä nykyinen  yhden  puolueen mentaalinen järjestelmä toimii suomettuneessa Suomessa, syvästi sisäistetyissä konsensuksen haaveissa, porvarillisuuden hillityssä charmissa. Puoluiden todellisissa poliittisissa valinnoissa ei ole käytännössä eroa, vain mainospuheissa.

Yhtenäiskulttuuri on sokeuttava fantasia, toive yhdestä Suomesta ja suomalaisuudesta virkamieskirkon Jumalan siunaamana. Poliitikot kaipaavat häiriöiden poistamista "asiallisesti"  Neuvostoliiton eliitin harjoittaman mallin mukaan. Systeemistä tulee itsestäänselvyys ja ideologisesti kyseenalaistamattomasta vallasta tehdään "tasapainolle" välttämätön mentaalinen tila.

Seksuaalisuuden määrääminen ja määritteleminen valtion taholta on yhteistä oikeistolaiselle ja neuvostoliittolaiselle autoritäärisyydelle. Kanervan paljastuminen katukoiraksi joka juoksee kuono kosteana hämäräkuvia oli vakava imagouhka kokoomukselle.

Kekkonen sai kontata ravintolan lattialla ja työntää pääään naisten hameitten alle, eikä kukaan mediassa edes unelmoinut tapauksien uutisointia, koska tärkeintä vieläkin suomettuneessa neuvosto-Suomessa on imago, ei teot.

Ihmisen raadollisuuden kuvauksen sensurointi (*huom korjaus)  (Turkka, Kaurismäki) on samoin yhteistä näille suljettujen neuvostojen yhtenäiskulttuurikapitalismille.
Vasemmistolaiset ja sitoutumattomat humanistit ovat vieläkin lamaantuneina hyvinvoinnin luoman harhan ja toiveen takia.

Kokoomuksen mantra talouden ikuisesta "kasvusta" ja talouden epäideologisuudesta on onnistuneesti jyrännyt humanistien perusteet jaetulle hyvinvoinnille ja vastavoimalle - sekä myös ilmaisun vapauden, taiteen monimuotoisuuden.

Ettei enää muka ole olemassa ideologioita "sopivan" oikeistolaisessa ja kapitalistisessa Suomessa.
Kekkonen sai tavallaan lopulta vasemmistolaiset ja riippumattomat humanistit uskomaan yhtenäiskulttuuriin, siistiin Suomeen, jossa häiriöitä erilimielisyydellään aiheuttavat ihmiset "sotkevat"  konsensussopua ja yhtenäiskulttuurin samanmielisyden voimaa. kekkosen taika oli todellinen hyvinvoinin jakaminen kaitalistisessa struktuurissa mutta kun hyvinvointiyhteiskunta pyyhkäistiin pois, vasemmisto ei enää aktivoitunut siihen visioon ja vastavoimaan, joka aikoinaan loi hyvinvointiyhteiskunnan. 

Paras kansalainen on tottelevainen ja sopeutuvainan kansalainen, joka antaa kiitollisena virkamiesten hoitaa hommat ja linjaukset. Seksuaalisesti poikkeavat loukkaavat kunnon kansalaisia, jos haluavat samanarvoiset lailliset oikeudet kuin heterokristityt, perinteitä kunnioittavat.
Seksuaalisuuden jyrkkä tuomitseminen lähtee vain tyypillisestä oikeistolaisesta ylemmyydentarpeesta: me olemme puhtaampia ja kelpaavampia kuin "erilaiset". Erilaiset ovat uhka yhtenäiskulttuurin ja Jumalan fantasialle, autoritaarisen saneluvallan fantasialle.

Sisällissodan joukkomurhien  hajottava vaikutus on jäänyt nimettömäksi pelotteeksi poliittiseen alitajuntaamme. Valtion valitsema terrori, lain kumoaminen ja kansanmurha on käsittelettömänä hyvin arka, volatiili poliittisen pelon lähde ja nimetön kohta "suomalaisuudessamme".
Yhtenäisyyden kaipuuta ja alistumisen "isänmaalle",  merkityksiä ilman vaihtoehtojen pohtimista, on taottu kouluissa päähämme opetushallituksen kokoomusvirkamiesten salaliitolla (VKTS).ja menestyksellisesti.

Oikeisto on aina taantumusta ja tarvitsee multikulturaalisuutta ja avoimuutta vastaan pelkoja luodakseen yhteiskuntaluokkia ja epätasa-arvoa.

Kun taiteilijatkin saadaan pelkäämään ja tanssimaan kuviotansseja, ainoa kanava muutokseen on valitettavasti kansan viha.
Historia toistaa itseään.



Vallankäyttäjä Väyrynen muistelee, kuinka itse joutui vallankäytön kohteeksi:

• Ääniä ohjailtiin MTV:n julkaisemalla tekaistulla gallupilla, jonka mukaan olisin ollut kannatusluvuissa vasta neljäntenä Elisabeth Rehnin ja Raimo Ilaskiven jälkeen.  Lauantai-iltana MTV:n kymmenen uutisissa väitettiin, että olin tilannut Venäjältä nootin vaikuttaakseni presidentinvaaleihin. MTV sai jälkikäteen menettelystään Julkisen sanan neuvoston langettavan päätöksen, mutta vaalin tulosta se ei muuksi muuttanut.

Kokoomuksen perinteinen hitman, RKP,
oikeistolaisen likaisen/salaisen työn tekijä ja kokoomuksen imagon viilaaja. Hyvin kiero näkemys "kansantaloudesta" :
Vuodetusta muistiosta paljastui, että RKP vaatii hallintarekisteröinnin eli omistusten salauksen laajentamista. Kokoomuksen asennetta salaamiseen voisi kuvailla varovaisen uteliaaksi. VM haluaa laajentaa omistusten salauksen myös suomalaisiin sijoittajiin, jotka omistavat suomalaisia yrityksiä. Salaus halutaan ulottaa myös listaamattomiin yrityksiin. VM:n työryhmään kuului lähinnä finanssialan intressiryhmiä – poliisin ja syyttäjän edustajia ei kutsuttu neuvottelupöytään. " ...Se oli ongelmallista että puhuttiin suomalaispankeista... "


RKP:n neuvottelijalla Peter Storsjöllä on pankkitausta.

Hän istuu RKP:n elinkeinopoliittisen neuvottelukunnan varapuheenjohtajan pallilla. Puheenjohtajan nuijaa heiluttaa Björn Wahlroos. Elinkeinopoliittisen neuvottelukunnan tehtävä on "vahvistaa RKP:n elinkeinoelämän tietämystä ja lisätä elinkeinoelämän ja puolueen välistä vuorovaikutusta". Thomas Bergman, onko RKP:ssä tapana, että te pyydätte intressiryhmien edustajat päättämään asioista politiikan keskiöön? "Hän oli RKP:n asiantuntijajäsen", Bergman puolustaa.
-- fifi Voima

• Suomalaisten hyvinvointi on rapistunut jo vuosikymmeniä

 Uusi tilastolaskelma kertoo suomalaisten hyvinvoinnin heikentyvän. Kovasta talouskasvustakin huolimatta hyvinvointi näyttää jatkaneen vähentymistään jo parikymmentä vuotta. Tutkijan mukaan hyvinvoinnin mittaaminen vain talouskasvun avulla ei enää riitä. Yle.fi

Markku Heikkinen:

• Mitä bruttokansantuote kertoo?

Bruttokansantuotteen kasvun on ajateltu merkitsevän myös hyvinvoinnin lisääntymistä. Keskiluokan ja eliitin vaurastuminen ei kuitenkaan ole lisännyt ihmisten kokemaa onnellisuutta enää aikoihin. Nyt kansantalouden tuottavuutta kuvamaan käytettyä bruttokansantuotteen käsitettä on alettu kritikoida. Mutta miten hyvinvointia pitäisi mitata? Markku Heikkisen seurassa vaihtoehtoisista talouden kehityksen ja hyvinvoinnin mittareista keskustelevat dosentti Jukka Hoffren ja Etlan tutkimusohjaaja Niku Määttänen.



Kaurismäki ei aikaisemmin tanssinut ilosta Cannesissa




Historian huuruissa

" Valtakunnan tärkeimmän – oikeastaan ainoan – yleisaikakauslehden auktoriteetti oli mielipidevaikuttajana suuri, suurempi kuin yhdenkään yksittäisen tiedotusvälineen nykyisen mediavallan aikana. Vuonna 1941 päätoimittajana oli Ilmari Turja, joka valjasti lehden täydellisesti sotapropagandan palvelukseen..."





Kalle Haatanen:
Teinihomojen itsemurhat

Kun Suomessa kansakunta on jakautunut homojen oikeuksiin liberaalisti tai konservatiivisesti suhtautuneisiin. Millaista on nuorten homojen ja muiden seksuaalivähemmistöjen hyvinvointi? Tilastot ovat karua luettavaa. Itsemurhayritykset ja erilainen riskikäyttäytyminen on kansainvälisissäkin vertailuissa hälyttävää. Yhdysvalloissa, varsinaisen kiusaamisesta johtuneen itsemurha-aallon jälkeen, on käynnistynyt It Gets Better -kampanja, jossa julkkikset ja poliitikot ovat puhuneet verkossa siitä, etteivät homonuoret ole yksin, ja asiat muuttuvat iän myötä. Vieraana Setan Nuorisotyön koordinaattori Anders Huldén.





Kaikuja oikeistokristillisestä, puhtaasta ihmiskuvasta

- Seksineuvoja miehelle vuodelta 1897: Näin vältät yölliset ongelmat!

80-luku ja julkisuudenhallinta - ulkoinen sisällöksi

Vinkkaa facebookissa:

Jatkosota Nyt. Jatko-osa.

  Suomalaiset ovat EU-myönteisin ja virkamiesmyönteisin kansa Euroopassa. Armeijammekin kaikki budjettirahat käytetään nyt NATO-yhteensopivuuteen ja NATO-leluihin, ei oman erityisen puolustustarpeen täyttämiseen omalla strategialla.

Myöskin kaikkien puolueiden oikeistosävytteisyys on painokkainta Suomessa eli puolueiden erot ovat pienet ja tarmokkaasti  oikealle päin liukuvia todellisten poliittisten päätöksien suhteen, sujuvasti puheista huolimatta.

• Suomi nousi tuloerojen kärkeen OECD

Hiljaa hyväksytyn, hyvin perinteisen sotapropagandan mukaisesti ei sotilaallisten joukkojen toiminnasta demokraattisesti tiedoteta. Muuta kuin propagandana.

Armeijamme on sodassa Afganistanissa ja kuitenkaan suomalaisten tappamien määrää ei kerrota, koska kansaakaan ei näytä kiinnostavan pieni sota. Kunhan se tehdään salassa ja ilman näkyviä uhreja. Kunhan veronmaksajat maksavat sodan muslimityttöjen koulutusta ajatellen ja kirkko lähettää aseistetun papin sotilaidemme tueksi myös hengellisessä sodankäynnissä. Perinteiden mukaisesti.
Tämän oikeistoeetoksen taustalla on mediahegemonia eli valtion propaganda myös historian väärentämisessä. Taustamme on äärioikeistolaisempi kuin kykenemme kuvittelemaan:

• Historian huuruissa

 " Valtakunnan tärkeimmän – oikeastaan ainoan – yleisaikakauslehden auktoriteetti oli mielipidevaikuttajana suuri, suurempi kuin yhdenkään yksittäisen tiedotusvälineen nykyisen mediavallan aikana. Vuonna 1941 päätoimittajana oli Ilmari Turja, joka valjasti lehden täydellisesti sotapropagandan palvelukseen..."

Suomi valmistautuu hyökkäämään 1941

Ei se ollut pommi vaan suru - HS Afganistanissa

Feministien hukattu tehtävä

  Nyt olisi feministien aika palata juurilleen vanhan kunnon valistuskampanjatoimintaan ja ottaa kampanjakohteekseen naiset eikä enää vain miehiä.

• "Suosikki suoritti lukijoilleen suuren seksikyselyn, jonka tulokset ovat nyt selvillä. Huolestuttavaa tuloksissa on ehkäisyn käyttö: jopa 92 prosenttia tytöistä myöntää harrastaneensa suojaamatonta seksiä.

Feminismin ideologinen vääristymä ilmenee selkeästi feministien harjoittaman kritiikin tärkeimmästä kohteessa, mikä on mies.

Naisena oleminen on muka itsestäänselvyys ja itsegeneroituva olotila, kunhan vain suurin ongelma, "mies", saadaan määriteltyä ja käsitteellisesti sidottua.

Naisten oma tiedostaminen ja nuorten naisten valistaminen on unohdettu kokonaan.

Koko feminismin tärkein juju on heitetty Suomessa roskakoriin. Sisaruus, tiedostaminen ja itsenäisyys.
Naisten vapaudesta on tullut niin pyhä asia itsestäänselvyytenä, että jo sana valistus on useimmille feministeille absoluuttinen paha.

Tietoisuus ja viisaus tulisi olla feministienkin tasa-arvo-doktriinin ydinajatus mutta salakavalasti 50-luvun agendat, naisen etuoikeudet, naisen miestä omistavat ja hyödyntävät strategiat ovat muljahtaneet nyt akateemisen feminismin ytimeen.

Naisten ehdoton "vapaus" arvostelusta ja elämänhallinnasta on murentanut feminismin selkärangan. Feministit ovat pitkälle syyllisiä nuorten naisten yliseksualisoituneesta elämänhallinnan ihailusta.
Miehiä ei voida nähdä ystävinä sukupuoliteorioiden ansiosta vaan lähinnä todistusaineistona omalle seksuaalielämänhistorialle. Jokaisen miehen ongelma on miehuus ja esi-isien synnit ja naisille on vaikeaa nähdä, kuinka monet "epätäydelliset" miehet ovat psykopaattien uhreja siinä missä naisetkin.

Tietämättömät ja hämmentyneet nuoret naiset eivät saa tukea - eivät edes teoreettisesti yliseksualisoituneesta naisen valtaa ja statusarvoa korostavasta feminismistä. Nuoret naiset ovat sen kautta kaupallisen median riistaa ja vapautumisesta on tullut totaalinen markkinointikeino. Seksi esitetään puhtaana valtana ja identiteetin perustana naiselle - tietysti tuotteiden ja rahan avustuksella.

Samantyyppinen seksuaalisen vapauden ylistäminen ja opettaminen miehille nähdään feminismissä uskomattomana sovinismina ja alistamisena. Naisten vapaus feministisessä fantasiaparadoksissa "itsensä löytämisenä" seksuaalisessa päiväkirjahistoriassa ei todellakaan merkitse samanlaisen vapauden opettamista miehille.

Kuitenkin nykyinen feminismi ohjaa käytännössä naisia statuskamppailuun ulkoisessa itsetuntosodassa, jossa alfaurokset ovat todistusaineistoa naisen valloituksille, reviirimerkkauksille naisten kesken.

Naiskeskeinen ihmiskuva ei ole tasa-arvoinen ihmisyyden lähtökohta eikä opeta nuorille naisille itsetuntoa.

Feministien tulisikin pohtia nuorten naisten kanssa ongelmien avaamisessa etupäässä naisen äitisuhdetta eikä isäsuhdetta. Tämä on suurin tabu feministien akateemisissa dogmeissa.
Tiedostaminen, naistenvälisen kilpailun, omien intentioiden sekä neuroosien pohtiminen tulisi olla humanistinen voimavara   feministien seuraavalle uskonpuhditukselle.

Voimakastahtoisuuden ja naisen "erilaisen" seksuaalisuuden sokea ylistäminen ei luo itsetuntoa eikä varsinkaan itsetuntemusta.

On syntynyt vain naisten versio sovinismista ja naisen kyvykkyydestä sosiaalisena kilpalaulantana siskojen kesken.

Ja outo hiljaisuus lestadiolaisten ja muslimisukujen naisten kohtelusta. 

Emma Watson kertoo nyt Seventeen-lehdessä


- Minä olen huono leikkimään vaikeasti tavoiteltavaa. Se on yksi suurimpia puutteitani. Minä oikeastaan sanon pojalle, että “Pidän sinusta – vietetään aikaa yhdessä”. Ystäväni eivät pidä siitä, sillä heidän mukaansa minun pitäisi olla vaikeammin tavoiteltava. Minä kuitenkin haluan päästä treffeille.

Emma Watsonilla outo ongelma Harry Potter-kuvauksissa

Suviseurat kokosi Lumijoelle Pohjois-Pohjanmaalle viikonloppuna jälleen noin 80 000 sanankuulijaa. Kansainvälistynyt ja yhä avoimempi lestadiolaisliike pohtii nyt muun muassa naisen asemaa.

Vaikka nainen on perheessä tasa-arvoinen, hän ei voi toimia puhujana tai pappina liikkeen tilaisuuksissa. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen puheenjohtaja Olavi Voittonen perustelee asiaa sillä, että lestadiolaisuus nojaa Raamatun sanaan ja etsii perustelunsa sieltä. MTV3

- Facebookkaa:

Hallitusohjelma on hieno harhautus

Hallitusohjelma on sillisalaattina hieno harhautus,
jotta  veropolitiikka jätetään palauttamatta takaisin todellisen hyvinvointiyhteiskunnan verotuspolitiikkaan ja veroprogression tasaavaan ideologiaan.

Eli veroprogressiota ja valtion maksamia ylettömästi korotettuja johtajapalkkoja ei vieläkään palauteta 1989 malleihin, jolloin laajasti kontrolloiva veropolitiikka oli selkeästi hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista. Jakaminen kapitalismin periaattena tuottaa ostovoimaa ja itsenäisyyttä muillekin kuin vain eliitille.

Tavoitteena oli yksilön toimintakyvyn varmistamista ja sosiaalisen stressin selkeää vähentämistä.
Ja siinä onnistuttiin.

• Mitä hyvinvointiyhteiskunnan veroprogression ehdot tuottivatkaan ja mitä nyt maailmalla ihmetellään:

• " Finland is one of the happiest places on earth. At least, that’s what social scientists have found. - BBC "The obvious question in all this is:  what makes Finland – with its near constant cold and long stretches of darkness – such a happy place to live? The New Economics Foundation’s (NEF) National Accounts of Well-being project profiles European countries based on how citizens feel about their own happiness. Finland’s Well-being profile, for instance, scores especially high in the “Absence of Negative Feelings” category, but just a bit above average in the “Positive Feelings” category." - BBC

Turhan stressaavan statuskilpailun ja yhteiskuntaluokkien häivyttämistä tasa-arvon ja toimintakyvyn periaatteella.

Koko kasvavan 80-luvun, joka vuosi veroprogressiota kasvatettiin eli yhteiskunnallisen hyvän jakamista edistettiin päämäärätietoisesti. Kasvu jaettiin. Ja Suomi saavutti ihmeellisesti lähes ruotsalaisen perushyvinvoinnin rakenteet matkimalla ruotsalaista systeemiä.

Armoton veroprogressio etuoikeutetuille on armollinen yhteiskuntakehitykselle.

Esimerkiksi nykyinen terveydenhoitoseteli yksityisille lääkäreille on jokaista senttiä myöten pois yleisen ja harkitusti kontrolloidun terveydenhuollon piiristä.

Jokaisesta yksilön tai firman oikusta käytetty terveydenhoitopalvelu, myös kaikki turhamaiset botoxpiikit ja itseaiheutetut tupakkahampaiden valkaisut, poistaa rahaa ja laatua perustuslain velvoittamasta valtiollisesta terveydenhuollosta - ja on näin selkeästi perustuslakia vastaan.

Hammashuollon varausajat ovat 6-9 kk, mikä on totaalisen epäinhimillistä ja jopa nykyistä paljon lupaavien "takuu"-säädöksien vastaista. Hyvin harvalla yksilöllä on kuitenkaan varaa asettaa terveysasemaa syytteeseen lain rikkomisesta. 

Tarvitsemme radikaalia veropolitiikan palauttamista yhteiskuntavastuun periaatteella.


Siihen olisi hyvin, hyvin yksinkertainen ratkaisu.
Kaikki 1989 verolainsäädännöt otettaisiin käyttöön.

 Resurssit on jaettava kansalaisille arvokriteerien eli hyvinvoinnin minimin perusteella. Suuren kapitalistisen esikuvan, Saksan, teollisuusverot ovat paikoin kaksinkertaiset verrattuna Suomeen. Ja mikä on Saksan salainen ase, kun sillä pyyhkii nyt kohtalaisen hyvin? Laatu ja tyytyväiset työntekijät.

Jokaisen ihmisen hyvinvointi on varmistettava ja nykyinen pahoinvointikuilu kokoomuksen rakkaana pelotteena suljettava.
Helpon rikastumisen nykyiset verohelpotusperiaatteet ja -säädökset on unohdettava - ja niitä on paljon. Yleisellä työttömyydellä ja toisten alipalkkaisuudella ei saa rikastua.
Ei edes Linnanmäellä, missä kaikilla pitäisi olla käskystä hauskaa. 

Oikeistolainen yhteiskuntakäsitys ja "selviäminen", yhteiskunnallinen statuskiipiminen perustuu aina pelotteelle: menesty ja ohita muut, muuten joudut halveksittujen ja kurjien kansanosaan etkä saa arvostusta ja ystäviä. Rikkaiden tukemin on nyt johtava periaate ja kaikilla tilastoilla yleinen pahoinvointi kasvaa.
Selviämisestä ja kilpailusta on tehty ideoligesti ihannoitava asia. Oikeistolainen jargon on jauhanut yhteiskunnasta taakkaa veronmaksajille. Kuitenkin gallupeissa suomalaiset vastustavat hyvin selvästi oikeistolaista tasa-veromallia ja rikkaiden estotonta rikastumista.
Suomalaiset ovat hyvinvoinnin jakamisen kannalla ja edes SDP ei tätä usko, kun luopui pääministerin pestin tavoittelusta valitessaan taas porvari-ihanteet, suuryritysten EU-rajattomuuden ja  alistumisen "taloudelle" eli EK:n ja muiden tahojan uhkailuille.
70-luvun suurin poliittinen voima oli AY-järjestöt, jotka halusivat jakaa hyvinvoinnin kasvun työläislle. Nyt AY-järjestöt ovat vain eliittityöntekijöiden junttaliike ja irvikuva taakan jakamisesta, sillä AY-järjestöt varmistavat sen, että pätkätyöläiset ovat nyt kaikkien sopimusetujen ulkopuolella etuoikeutetujen järjestöjen orjina surkeilla palkoilla.
Mikä vasemmistolainen ideologia tukee tätä näkemystä, että vanhemmat ja vähemmän työtätekevät saavat 3-6 kertaista palkkaa verrattuna pätkätyöläisiin? Mikä on tämän ikärasismin takana muu kuin vanha yhteiskuntahierarkia aatelisten ja  porvarien systeemi säädellyistä, suvuille ositetuista ja ostetuista ammatinharjoittamisoikeuksista?

Katainen raivasi taas itselleen tasaveron kiristysnuppeja, joilla 1992 saakka jatkunut tasaveron edistyminen jatkuu. Rikastuminen mahdollistetaan muiden pienenevällä tulolla ja kurjistuminen pakotetaan pelotteeksi.

Katainen on hysteerisesti ja emotionaalisesti painottanut, että veroprogressio ei ole ratkaisu. Ja vasemmisto uskoo nyt tähän?

Rahan tienaaminen on toki työhön motivoivaa lisäarvona jokaiselle kansalaiselle eikä kapitalismia tarvitse kumota mutta tämän hetkinen sanktioiden hallitsema ja lukitsema työttömyskorvaus estää tehokkaasti kokeilevan ja edistyvän itsensä työllistämisen.

Miten SDP ja vihreät ovat nyt niin laiskoja perustulon suhteen? Vasemmistoliittokin näyttää asettuvan passiivisesti makuulle muiden hallituskurin ja "yhteistyön" kiihottamien viereen. Täysin käsittämätöntä ja vastuutonta.

Kyllä ihmiset tavoittelisivat työntekoa omien (psyykkisten ja elämäntilanteen) voimavarojensa suhteen, jos puitteet ja suojaverkot olisivat kunnossa.

II
Vasemmistoliitolla on seinä edessä.

Onko hallituksessa olo nyt strategisesti järkevää?
Kumpi on tärkeämpää, eliitin hyväksymä mitättömyys vai kriittisen poliittisen suosion kasvattaminen korkealla profiililla oppositiossa?

Arhinmäki itse esiintyi suureellisesti periaatteiden ehdottomana puolustajana ja nyt sitten kun Audin takapenkki on valloitettu kompromisseillä, on tietysti luonnollisesti aika kinkkinen paikka profiloitua uudestaan isojen sanojen syöjänä kuten vakautusmekanismi paisuu pankkien pohjattomana ilmaiskassana.

Nyt olisi mielestäni tarkoitus kasvattaa vasemmiston voimaa ja identiteettiä, jotta vasemmistohallitus olisi mahdollista ja kokoomuksen valheellinen kapitalismi kutistuisi häpeänurkkaan. Oppositioon.

SDP:n pseudoideologia 1989-laman jälkeen ideologisena romahduksena ja vallan sokeana kahmijana on myös suuri haaste ja oppositiossa vasemmistoliitto saisi ideologisen  selkäotteen SDP:stä, jotta jop SDP:n sisällä voisi tapahtua sisäinen vallankaappaus takaisin aitoon vasemmistoon.


 ::

• Markus Mustajärven (vas) hallituskritiikki-puhe eduskunnassa 29.6.

- Vasemmistoliiton tiedotteessa 8.4. otettiin kantaa seuraavasti: "Vasemmisto haluaa kaataa eurooppalaisen pankkituen.

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=559&fb_ref=5_559&fb_source...


:: 
 
 Aikaisempi kirjoitukseni:

• Pankkikriisi keppihevosena

http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76885-raha-ohjaa-politiikk...


::

•  Professori Matti Tuomala:

1. Professori Matti Tuomala muistuttaa, että rikkaiden rikastuminen johtuu pitkälti vuoden 1993 verouudistuksesta, joka käytännössä poisti progressiivisen verotuksen suurituloisilta. Köyhien köyhtyminen johtuu puolestaan suurelta osin sosiaaliturvaan 1990-luvun aikana tehdyistä leikkauksista.
2. vuonna 2008 puhjenneesta kansainvälisestä talouskriisistä keskusteltaessa vain harvat ovat esittäneet hyvinvointivaltion olevan ongelmien syy. 
3. Tuomalan mielestä julkisessa taloudessa ammottavaa aukkoa käytetään verukkeena väistää räikeimpien veroepäkohtien korjaamista.
4. - VM:n kestävyyslaskelmien pitkän aikavälin uhkakuvia käytetään monen Euroopan maan tavoin leikkauspolitiikan kiirehtimiseen, Tuomala sanoo. Tuomala tulkitsee, että Hetemäen työryhmän väliraportissa menoleikkausten koettiin olevan parempi ratkaisu kuin verojen korotukset. - Mikä veroaste yhteiskunnassa pitäisi olla? Minun mielestäni se saakin olla oleellisesti korkeampi kuin OECD-maiden keskiarvo, paneelissa alustuksen pitänyt kansanedustaja Erkki Tuomioja sanoo.
5.  Professori: Palkkaverotus voisi määräytyä iän mukaan
   Palkkaverotus voisi periaatteessa riippua veronmaksajan iästä. Tämän ajatuksen heittää ilmoille verotutkija, Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala.
6. Ekonomistit näkevät hallituksen epäonnistuneen kuntien tukemisessa
   "Sopii ihmetellä, mistä Katainen uskonsa veronalennuksiin ammentaa"

Pankkikriisi keppihevosena

• Juuso Salokoski: Mitä ollaan pelastamassa - Kreikkaa, euroa vai pankkeja? – Suomenkuvalehti.fi

Raha ohjaa politiikkaa kun politiikan pitäisi ohjata rahaa. Rajata rahasysteemin hypoteettista toimintaa eli lainanantoa ja rahan painamista.
Ydinkysymys kapitalismin ehdoista. Näemmekö systeemin, joka tuotti kriisin ja ideologisen politiikan sen taustalla? Jatkammeko tuon "kasvun" ideologian tukemista, vaikka se on romahtanut?

Nyt meille esitetään uljaasti että  "kriisi" (eli systeemin romahtaminen) on tärkein toiminnan määrittäjä eikä ideologinen toiminta, politiikka.

Stressikapitalismin tärkein ideologia on luoda mielikuva siitä että mikään ideologia ei hallitse eurooppalaista talouspolitiikkaa ja oikeistolaista unelmaa valtioiden hävittämisestä suuryhtiöiden ehdoilla "yhdentymisen" politiikkana.

Tämän kierona johtopäätöksenä meille nyt siis esitetään, että kriisi on tärkein ratkaisujen ohjaaja ja määrittäjä.

Kuitenkin talouspolitiikassa kriisiin reagoiminen on ideologian tärkein määrittelijä - reagoiminen on aina ideologista eli asetetut arvot määrittävät päämääriä. Demokratian synty Kreikassa oli nimenomaan kriisien hallinnan tarkkaa määrittelyä ajelehtimisen sijaan.

Ideologia on siis yksinkertaisimmin kuvattuna päämäärien valitsemista olosuhteiden muuttamiseksi.
Siihen tarvitaan aina arvovalintoja. Ei ole olemassa "rationaalisia ratkaisuja", jotka kumoaisivat politiikan ideologisuuden.

Jos pankkien vapauden valitseminen esitetään realismina, sitä se ei ole, sillä se on ideologia: pankit yhteiskuntaa määrittävänä tekijänä ilman yhteiskunnan ideologisia ja humanistisia ehtoja.

• " Olli Rehnin mukaan EU:lla ei ole varasuunnitelmaa "

  - Tämäkö on osoitus viisaudesta ja ratkaisujen/vastuullisten tahojen kartoittamisesta? Siis:
"Ei ole vaihtoehtoa, katastrofin aiheuttanutta ideologista systeemiä on vain vahvistettava. Sori."
Taustalla ja jatkumona? Pakkovaluutta maille, joiden valvonta ja EU-jäsenyysehdot vastuuttomasti sysättiin syrjään. Kriisi, jolla ajetaan epädemokraattista liittovaltiota "tehokkaasti" ja uuden EU-armeijan perustamista. 

Media on luonut demagogisen negaation ideologiselle puheelle:
jokainen, joka puhuu avoimesti vaihtoehdoista ja ideologisista vastakkainasetteluista, on häirikkö. Kriisitilanteen "vastuuton hämmentäjä", "tilanteen hyväksikäyttäjä".

Ihmisille on luotu tila, jossa yksilö kokee automaattista helpotusta, jos hän ei ota kantaa "liian monimutkaisiin" asioihin ja jättää ne "asiantuntijoille, siis virkamiehille, vallan "todellisille" pyörittäjille.

Despoottisessa ideologiassa (mm. Neuvostoliitto, USA:n Patriot act -sotilaspolitiikka kaikkien tuomioisuimien tavoittamattomissa, EU:n vapaudet pankkialalle) systeemi on kaiken mitta ja "ajattelun" lähtökohta. Systemianalyysi on siis kielletty, koska kaikki tarmo kohdistetaan systeemin "puolustamiseen", "pelastamiseen".

Kun puhutaan EU:n pelastamisesta, puhutaan ideologian pelastamisesta ja suojelemisesta.
Kriisi on despoottisen ideologian sydän; "vihollinen" on ainoa rakentava voima. Nyt vihollisia ovat "vastentahotoiset" veronmaksajat, joiden täytyisi maksaa pankkien villi ja himokas lainananto voitontavoittelun takia. Kreikan eliitti suojelee jopa/nimenomaan oman romahduksensa arkkitehtejä. Eliitti haluaa pysyä vallassa ja vastuuttomana hinnalla millä hyvänsä, jopa kaaoksen hinnalla.

Islanti kieltäytyi kansallisvaltiona 2011 maksamasta sijoittajapankkien ja pörssin spekulaatiosysteemin riehumista. Ja Islannin kansantalous on nyt vahvasti nousujohteista. 

Politiikka on visiointia ja realismia.
Mikä tässä tilanteessa on realismia ja mikä visiointia?

Tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa EU-hirviön, "yhtenäisyyden", ohjaaminen on luovutettu virkamiehille, joita kukaan ei käytänössä kontrolloi ja joiden päivätyö on painostaa eri valtioiden poliitikkoja uhkailuilla mukautumaan virkamiesten valitsemaan visioimaan politiikkaan, "ainoaan mahdolliseen EU-muotoon".

Realismia on mielestäni se, että tämä systeemi-ideologia tuotti nyt romahduksen ja sen systeemin ja niinikään sen ideologisten arkkitehtien syyllisyyttä ei tunnusteta. Arkkitehdit tulisi poistaa vallasta välittömsäti niin pankeissa kuin EU:n koneistosta. Kreikka vapautettin valvonnasta - miksi?  Miksi tämä on toissijainen kysymys? Miksi kriisin syntymekanismia ei pohdita?

• Taas vanhan eliitin eli aatelissuvun jäsen valitaan ison organisaation johtoon, kuten ovat moneen EU-virkaankin valitut: Ranskan Christine Lagarde valittiin IMF:n johtajaksi

Suuri ideologinen valinta on se, että virkamiehet, jotka tuhosivat taloudellisen systeemin kontrolloimisen puutteilla ja kyvyttömyydellä nähdä pankkien ahneutta, heitä ei eroteta järkyttävistä tuhojen johdosta. Virkamiehet ovat vastuullisina toimijoina saaneet ihmeellisen suojan (pankkien ja systeemin) "palvelijoina" vaikka he ovat toimineet  epädemokraattisina piilopoliitikkoina, suunnan valitsijoina.

Medialle luodaan kuvaa EU:sta, joka on vain systeemi, jossa kukaan ei käytä valtaa. 
Ei ole kuitenkaan olemassa systeemiä ilman ideologisia suuntaviivoja ja painotuksia.
Joku käyttää aina valtaa. Demokraattinen ideaali politiikasta on vallankäyttäjien/vastuullisten paljastaminen ja ideologisten intentioiden vapaa kamppailu kansalaisten kannatuksesta. Manipulointi (perusteeton rajaaminen ja vääristäminen) on stressikapitalismia ja demokratian tuhoamista.


Mitä hyvinvointiyhteiskunnan veroprogression ehdot tuottivatkaan ja mitä nyt maailmalla ihmetellään?

• " Finland is one of the happiest places on earth. At least, that’s what social scientists have found. - BBC

The obvious question in all this is: what makes Finland – with its near constant cold and long stretches of darkness – such a happy place to live? The New Economics Foundation’s (NEF) National Accounts of Well-being project profiles European countries based on how citizens feel about their own happiness. Finland’s Well-being profile, for instance, scores especially high in the “Absence of Negative Feelings” category, but just a bit above average in the “Positive Feelings” category."


Aikaisempi kirjoitukseni stressikapitalismin luomasta kasinopörssi-ideologiasta:

• Suhdannesumu   

 

Wolfmother - Live Video 2011 Finland Provinssirock

WolfMother Live Video 2011 Finland Provinssirock

--

Surkea luovan kaupallisuuden tila Suomessa:

"Suomen menestys Design-sarjassa ei tule jatkumaan tänä vuonna. Tiistaina julkistetuilta Design- ja Cyber-sarjojen shortlistoilta ei löydy yhtään työtä Suomesta." - http://www.marmai.fi/uutiset/

Kaveri-periaatteella toimivat konseptitoimistotkaan eivät taida toimia ja suuret toimistot keskittyvät mielistelemään asiakkaita ja heidän "ideoitaan".

Mitähän johtopäätöksiä taas tehdää suomalaisittain? Annetaan pomoille palkankorotus?

Eikö kapitalismissa pomoilla pitäisi olla suurin vastuu ja seuraamus mahalaskusta?

   

Nokian tuhon arkkitehti - Vanjoki

• Anssi Vanjoki: Kännykkä on historiallinen jäänne - Taloussanomat.fi
  

Tämäkin älypää oli varmistamassa Nokian tuhon ja aktiivisesti estämässä Nokialaisen muuttumista iPhonen kaltaiseksi taskutietokoneeksi jo 10 vuotta sitten. Tajuttoman typerää ja kukkoilevaa jälkiviisautta ihmiseltä, joka ei tunnusta virheitään, näköalattomuuttaan ja vahingollisuuttaan firmalle ja jonka ura on täynnä omien mokien peittelyä.

Mies, joka rakasti kännykkää teknisten ominaisuuksien speksiluettelona ja säätökapulana, jota  muut kuin insinöörit eivät saaneet toimimaan. Mies, joka kieltäytyi näkemästä uusia innovaatioita, sosiaalista mediaa ja ihmisten tarpeita arkielämässä. Hän ymmärsi vain hierarkian päälle ja halusi Nokian määräävän, mitä uskolliset asiakkaat tarvitsevat.

Mies, joka esti kosketusnäytön kehittämisen Nokialla.

Kaikki nämä miljonääriliigaan kohonneet Nokian vanhemmat optioinsinöörit vastustivat kiivaasti jo 1995 ip-tietoliikenteen kytkemistä kännyköihin. Heille "vapaa" kännykkä piti pakkomielteisesti säilyttää pyhästi erillisenä tietokoneiden maailmasta ja tiukasti puhelinoperaattoreiden otteessa teknologisesti.

Insinöörihybris ei ymmärrä humanistista ihmiskeskeisyyttä eli sitä, että ihminen toimii emotionaalisten ja sosiaalisten tarpeiden ja tapojen mukaan ja haluaa laitteelta pseudoinhimillistä responssia.
Eli laite ei ole sinällään vain laite vaan kokemus ja humanisti ymmärtää tämän, insinööri-identiteettiin kadonnut säätäjä ei.

Ihminen ei ole laitetta varten vaan laite on ihmistä varten.

Oliko se itse Vanjoki, ainakin joku muu nokialaisista optiovalopäistä, joka antoi ensimmäisen mediakommentin Nokialta iPhonesta:
"Naisten puhelin".

Suo, kuokka, rynkky ja Nokian kapula.

Uusi N9 on jo hylätyn strategian myymistä ihmislle. Jatkuvuutta ohjelmina ei ole eikä tule Nokian puolesta. Ehkä muutama fanaattinen poistuvan Meego-käyttöjärjestelmän kannattaja tekee muutaman keskeneräisen ohjelman mutta siinä se. Huippupuhelin? Ilman ohjelmisto-ekosysteemiä.
 

Vanhoista innovaatioista tuli uskonnollisten reliikkien kaltaisia vanhojen insinöörien ylpeyden aiheita ja voitonmerkkejä. Nokialaisen kännykän muuttumattomia ankkureita. Esteitä.


Kaikki muutos merkitsi vain uhkaa heidän statusasemalleen, legendalleen ja Nokian hierarkiaa korostavalle johtajakulttuurille.

Aivan samalla mekanismilla Neuvostoliitossa johtajien päätöksiä piti ylistää ilman mitään järjen hiventä, pelon vallassa.


Ollilan vastuuta Nokian tuhosta
ja käyttäjien unohtamisesta on aivan käsittämättömästi mediassa vaijettu sillä hän antoi "kunnioituksesta" ja oman asemansa sementoimisesta vanhojen jäärien junnata vanhaa teknologiaa ohjelmistopuolella, koska olivat niin ylpeitä omista tuotoksistaan "ylivoimaisina" saavutuksina.

 

• Nokiakirjoitukseni ja toteutuneet ennustukseni

Kataisen komentohallitus ja vasemmiston kiitollisuutta aneleva polviasento

On se kumma, että kapinavaaleissa kansan rohkaisua saaneet puolueet pelkäävät yhteiskyykyssä yhä lilliputtikokoomusta ja kumartavat heidän romahtaneita yhteiskunta- ja talousteorioitaan.

Kokoomukselle luovutettiin taas tärkeimmät ministeritornit ja vasemmistoliiton Helsingin osasto iloitsee naurettavista pesteistä todellisen talousvallan ulkopuolella talousanarkiaa kuitenkin tukemassa. Tästä hallituksesta tulee harmaan talouden takuumies.

Taas.

Pankeillehan harmaa raha on rahanpesua ja bisnestä ja siksi yhteiskuntasopimus on pelkkä harmi rahan insestisessä markkinahulinassa. Kukaan henkilö, joka kannatti EU:n romahtanutta talous- ja pörssipolitiikkaa ennen 2008, ei saisi olla suomalaista talouspolitiikkaa muovailemassa. Heidän perusteensa ja teoriansa spekuloivan pörssitalouden itsesäätelystä, avoimesta EVM-shekistä pankeille veronamaksajien taskuista ja pankkien vapauttamisesta on jo tuhottu. Katteettomiksi ja harhaisiksi todetut.

Sosialidemokraattien halu samaistua ylikansallisiin porvareihin ja suurteollisuuden ison rahan agitaattori-pörssijetsettiin sai entisen työväenpuolueen kammoamaan vihaisen kansanosan perussuomalaisia. Ontto omatunto vastavoimaroolin haihtumisesta antoi kiero potkua halveksia vastavoimaroolin ottaneita perussuomalaisia. Ennen SDP oli vimmaisten työlaisten selkeä kansanpuolue. Työläiset ja syrjäytyneet ihmettelevät nyt eliitin sitkeää alivoimaa, jolla jyrätään kapinavaalienkin yli.

Urpilaisen pelko vallan ottamisesta oli johdonmukainen jatko hänen taustavoimiensa suomassa nukkerooliinsa Lipposen luomassa pseudovasemmistoharhassa kokoomuksen apupuolueena.

SDP oli joskus humanistisen ideologian puolue, jonka toimintaa ohjasi jakamisen ideologia, mutta Mauno Koiviston aloittama lamahysteria Keskustan vaihtokaupassa tukiaisia kahmivalla komppaamisella sai Paavo Nahkuri Lipposen ärjyvallalla SDP:n toimimaan vain syrjäytymisen pelkoa vastaan ilman mitään ideologiaa eliitin suljetussa kabinettiminimaailmassa.

SDP päätyi lamakauhussa "ideologisimpana" eli "epäilyttävämpänä" puolueena uskoen kaikkia perusteettomia syytteitä häpeämään ideologiaansa väärin perustein ja sokeutumaan tosiasioista suomalaisen pankkimaailman, pörssiuskonnon ja Suomen Pankin kyvyttömyydestä todellisina laman aiheuttajina.

Lipponen sai mietovasemmistolaiset uskomaan kansan syyllisyyteen laman aiheuttajana ja että valtio tasaajana ja toimintakykyisten kansalaisten turvana olisikin vain haitta ison rahan pullataikinan paisumista. Kansaa oli rankaistava ja ideologia halvennettava puhumalla käänteiskäsitteillä valtion tuhoamisesta "tehostamisena" ja oikeistolaista komentohallintoa "kompromissien tekemisenä" ohi kansan arvovalintojen.

SDP:n hierarkiseksi ajettu puoluelaumasysteemi ja paikallistasojen aktiivisuuden tuhoaminen ympäri Suomen ohjattiin keskustoimiston ja Lipposen vallan keskittämisen hyväksi. SDP systeeminä luopui vastavoiman roolistaan eikä lama-ahdistuksessa kyennyt osoittamaan laman todellisia ideologisia syyllisiä ja korruptoitui muun ikuisen kasvun pörssi-ideologiaan uskovien uskovien kanssa. Ylikansallisille yhtiöt annettiin amerikkalaisten konsluttien avulla yksilön status ja tavallisen kansalaisen suojelu hylättiin firmojen ja "pääoman" turbosuojelulla.

Hyvinvointi ja yhteiskunta on jäänyt SDP:ltä täysin sivuun väärän ideologian kerjuupoikana. Nykyinenkin yksityiselle terveydenhoitoalalle suunnattu rahoitus vie suoraan yli kolmasosan yleisestä terveydenhuollosta. Palvelusetelin tärkein vaikutus on siis rampauttaa hyvinvoinnin selkäranka, luoda 6-8 kk hammashoitojonot tavalliselle hampaitaan mädättävälle kansalle ja ohjata rahat ylikansalliselle kolossille, joka ei edes hoida potilaitaan loppuun saakka vaan voi milloin tahansa sylkäistä potilaan ulos systeemistään veronmaksajien harteille ilman juridista vastuuta. Sosiaalidemokratiaa? Vastuullista kapitalismia? Ei kumpaakaan. Elittikapitalismi katsoo kansaa eliitin hyödykkeenä. Yleinen hyvnvointi on haitallista eliitille sillä kurjistumisen kuilu on ideologisena ajatuksena tärkeämpi - pelote.

Vaikka Katainen puhuu taloudesta, hän ei eduta taloutta vaan vain yhtä talouden ideologista mallia. Ääripäitä, yhteiskuntaluokkia ja halveksuntaa tuottavaa eliittikapitalismia, jossa keinottelu ja spekulaatio arvostetaan yhteiskuntasopimuksen sääntelyn ja jakamisen yli. Soinikin voisi herätä oikean politiikan tekemiseen ja yhteiskuntasopimuksen ideologiseen pohdintaan mutta pelkäänpä että hän keskittyy oman henkilökohtaisen harrastuksensa eli valta-asemansa pönkittämiseen Mao Tse-Tungin tapaan ja niin hänelle maan heikentäminen ja ahdistunut epäsopu toivottomassa ja ideologiatyhjässä ilmastossa on eduksi porvarien varjossa, kuten oli Lipposen yrmyllekin.

Anna Kontula ei suosittele Kataisen suunnitelmahallitukseen menoa: " verotuksen progression lisääminen ja parannukset perusturvaan eivät riitä kompensoimaan leikkauksia kunnilta, yliopistoilta, uusiutuvista enegriasta jne."

" Jos historia toistuu, ensimmäinen kerta on usein tragedia, toinen farssi. Varsinkin vasemmiston kannalta Jyrki Kataisen sateenkaarihallituksen muodostaminen on ollut farssi, jonka kuluessa on manattu esiin menneisyyden haamuja ja taistelutunnuksia. Menneisyyden henkien ja taistelutunnusten manaaminen on kuitenkin onnistunut vain osittain.

Heikki Patomäki Uusi Suomi Puheenvuoro

 

Valtionkirkko amerikkalaisten herätysliikkeiden suojatyöpaikkana

  

 

Hesarin vieraskynässä kirjoittaja vakuuttelee, että herätysliikkeet ovat kirkolle elintärkeä asia.

• "Herätysliikkeet tulee pitää
  kirkon yhteydessä" HS

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Her%C3%A4tysliikkeet+tulee+pit%C...

Tilanne on kuitenkin hyvin ongelmallinen kirkon sisäpoliittisen linjattomuuden takia ja ristiriitainen virallisten lausuntojen suhteen.

Kirkko on ideologinen laitos.
Ideologisella laitoksella pitäisi olla linjanvetoja ja päämääriä.

Kirkon virallinen linjanveto mediakelpoisena eli humanistisena versiona "pienten ihmisten puolesta" on varsin erilainen, kuin junttajärjestöjen esittämä syntikeskeinen oppi, fobiat ja ihmiskuva.

Kirkko kutsuu itseään luterilaiseksi.
Tämä on siis linjanveto. Ainakin kulissiksi, jos ei muuten.

On kuitenkin olemassa ideologisesti selvälinjainen protestanttinen luterilaisuus tapana hahmotta maailmaa ja uskontoa terveen järjen ehdoilla.

 Kun suomessa puhutaan "luterilaisesta työmoraalista", puhutaan itse asiassa saksalaisesta katolilais-kalvinistisesta työmoraalista, jota vastaan Luther puhui jyrkästi. Calvin jalosti katolisen kirkon orjuuttavia ja syyllistäviä talonpoikais-yhteiskuntaluokkaoppeja työmoraalin alistavasta tottelevaisuudesta ruhtinaalle maksimaalisen verotuksen mahdollistamiseksi.

Calvinin mukaan ihmisen tuli tehdä 12 tuntia työtä vuorokaudessa ja nautinto oli pelkästään syntiin johdattavaa harhautumista. Nuoren (ja vielä selväjärkisen) Lutherin mukaan elämän tärkein lahja oli nautinto. Vastuun tuli olla järkevää, motivoivaa ja ihmiskeskeistä - ei byrokraattista, rituaalista ja itsetäänselvää ilman perusteita.

Työ on aidossa luterilaisessa ihmiskuvassa vastuuta ja kutsumusta, mielekäs visio, mutta siitä tulee Lutherin meielstä epäjumalankuva, jos työstä tulee elämän arvon määrittelijä.

Elämme siis pitkälle kalvinistisessa työkulttuurissa, joka on pesiytynyt ev.lut. kirkkoonkin jo pelkästään sen takia, että kuninkaan propagandakoneistossa, kirkossa, ei tehty aikoinaan aitoa uskonpuhdistusta vaan pelkästään kulissien ja nimen vaihto, jotta kansa oppisi tekemään kirjanpitoa ja lukemaan itse kirkon tekstejä ilman papin ajan tuhlaamista lukutaidon avulla.

Herätysliikkeet eivät ole protestanttisen luterilaisia vaan katolisesta ja evankelikaalisesta eli kalvinistisesta opista ammentavia tuontijärjestöjä. Lestadiolaiset ovat hyvin omituinen sekoitus kuninkaan kirkon työläisiä lannistavaa syntiopetusta, perhekeskeisyyttä ja kalvinistis-pietististä oppisuuntausta.

Oppi määrittelee jäsenen hyväksytyn ihmiskuvan.
Monessa järjestössä saat olla mukana jos vaikenet täydellisesti erilaisesta kokemuksesta ihmisenä. Perhekeskeisyyden taustalla on hierarkiamalli, jossa kuningasta verrataan Jumalaan ja perhenisää kuninkaaseen.

Kirkon "sisäiset" liikkeet eivät noudata luterilaista mielikuvaa ja ehdotonta vapautta yksilön yksilöllisestä uskontoprosessista vaan heillä on tiukat muotit ja kriteerit sille, joka kelpaa "uudestisyntyneiden" joukkoon.

Jeesuksen opetuksissa yksi tärkeimmistä seikoista kuitenkin oli se, että hän tuomitsi ankarasti uskonnollisuuden tarkkailijat ja määrittelijät sekä rituaalien vaatijat.

 Hesarin vieraskynässä kirjoittajan mukaan kirkon vapaaehtoistoiminta on pitkälle herätysliikeaktiivien varassa.

Tilanteen voi nähdä myös toisinkin. Herätysliikeaktiivit ovat vieneet kaiken hapen tavallisilta seurakuntalaisilta ja kirkkoherroja viehättää hullun lailla kaikki yliuskonnollinen innostus ja meuhkaaminen ilman mitään sisältökritiikkiä että kirkko saisi edes jotakin aktiviteettia selkeän "uskonnollisena" toimintana.

Tämä periaate on harhaoppia luterilaisen yhteisöperiaatteen kannalta. Elämä ja eläminen ovat uskoa, hyvän elämän jakaminen ja inhimillinen toisen yksilön kohtaaminen on Jumalan kohtaamista.
* Protestanttisen uskontokäsityksen ytimeen kuuluu seksuaalisuuden ja uskonnon erottaminen. Avioliitto ei ole sakramentti kuten roomalais-katolisessa kirkossa, jossa kirkko pyrkii kontrolloimaan jäsentensä elämää ja seksuaalisuutta ulkokohtaisen totalitaarisella otteella.

Kirkko on ontologisen ongelman jyrkänteellä. Onko pääasia, etä kirkossa on mitä tahansa toimintaa ilman mitään luterilaista linjausta?

Onko kirkko suojakupu ihan mille tahansa uskonnollisuudelle, joka saa erotella rasistisesti homot ja naiset "aidosta" jumalankuvasta, miehestä?

Kun suomalaista kirkkopolitiikka tarkastelee strategisesti, niin "herätysliikkeiden" tärkein arvovaltaa ja sananvaltaa pönkittävä seikka on kirkon virallinen ja rahallinen tuki. Ihmiset suhtautuisivat hyvin paljon kriittisemmin liikkeisiin, jotka eivät omine oppeineen olisi kirkon ja kirkkohallituksen suojeluksessa.
Kirkon papit ovat virallisia virkamiehiä ja valtionkirkko on valtion säätelemä kirkkolain saakka.
Onko tämä yhtenäiskulttuurin taistelulaitos vuonna 2011 hyvä malli uskonnolliselle toiminnalle?
Luterilaisuus on hyvin sietokykyinen malli yhteisölle, jossa elämäntarkoitusta ja sosiaalista toimintaa voi harjoittaa jatkuvasti kehittyvillä tomintamuodoilla - jopa joogalla ja neutraalislla yhteisötoiminnalla yeisten humaanien periaatteiden varassa ilman uskonnollisen kulttuurin (katoliselta kirkolta perittyä) pakkopaitaa.

Mutta rasistisen toiminnan keskukseksi ja amerikkalaisen lähetystyön etäpäätteeksi luterilainen seurakuntamalli ei sovi. "Luther-säätiö" (mikä vitsi) sai viime vuonna nähtävästi n. 500000-700000 e tukea suoraan Missourin amerikkalaiselta fundamentalistikirkolta, joka myös kätkeytyy Luther-sanan taakse.

Niin kauan kuin evlut piispat eivät tee linjauksia, kalvinistis-evankelikaalit herätysliikkeet tekevät linjauksia piispojen ja luterilaisuuden puolesta. Piispat ovat huolissaan vain kirkon jäsenmäärästä, eivät sen protestanttisesta kehittämisestä rakkauden ja yhteyden liikkeenä byrokraattisen rituaalikirkon purkamisessa.

Protestantit ovat yksi länsimaisen sivistyksen historiallinen ponnistusalusta ja kapinaliike yksilön puolesta, yksilöllisen elämäntarkoituksen ja -oikeuksien etsinnässä, jatkuvan muutoksen yhteisö. Periaatteessa.

Uskontojen yksi varmin piirre on niiden jatkuva muutos. Uskonnon tärkein funktio on palvella yhteisön yhtenäisyyttä - sekä yksilön sopeutumista yhteisöön ja tulevaisuusmielikuvien hallintaan. Mitä löyhemmäksi heimon tai valtion yhtenäiskulttuuri/hierarkia vapautuu, sitä vapaammaksi yksilön mielikuvitus itselleen sopivista rituaaleista muuttuu. Moraalilla ja moraalimagialla sidotut rituaalit häviävät ja "henkinen", terapeuttinen aspekti tulee tilalle.Ihminen on homo religiosus, hän etsii aina yhtenäisselityksiä ja kokonaishahmotuksia luodakseen itselleen jatkuvuuden, tulevaisuuden.Yksilön funktionaalisuuden painopiste ei ole enää yhteisön (sääntöjen ja tapojen) korostamisessa vaan henkilökohtaisessa valaistumisessa ja tyytyväisyydessä. Ihanteet ohjaavat toki moraalista toimintaa mutta hyvänmielen mielikuvien kautta, ei yhteisön kontrollin kautta.

Valtionkirkoksi jämähtänyt virkamiesinstituutio on kuitenkin kuristunut uskonnollisuuden ahtaisiin tapoihin, maagisten rituaalien pönkittämiseen ja pappiskeskeiseen jargoniin, josta Luther halusi  ihmiset vapauttaa.

 

• Kunnat yrittävät estää ET-opetuksen ja rikkovat nuorten oikeuksia

• Kirkon Mediasätiö tukee tosi-tv:tä,
  jossa nuoret lukitaan vankilaan katumaan vielä tekemättömiä tekoja

  Kirkko haluaa tehdä kiirastuli-tv-tuotantoa nuorille uuden katolilaisen kuri- ja pelotepedagogiikan mukaisesti. Nuorten ongelmana ei siis ole köyhyys, kotiväkivalta ja yksinäisyys vaan pelon puute. Jatko ripikoululeirien piinaa simuloivalle kristityn vaellukselle. Way to go-
Mediasäätiön mukaan "Kakola2-sarjan hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat".

Tämä on pahinta behavioralistista shokkiterapaa suoraan Neuvostoliitosta, josta kokeneet terapeutit voisivat sanoa Mediasäätiölle pari valittua sanaa.

• Kimmo Ketola: Mitä on fundamentalismi?

• Suomen kirkko on kuin 900-vuotias Nokia  

• Kirkon jäsenten tuhannet uskomukset ja laskevat tilastot:  Kirkon tutkimuskeskus - Monikasvoinen kirkko - PDF
  

• Homoparien kiinnostus rukoushetkiin laimeaa Pohjois-Savossa

Kuu, ethän suutu

Kuu 

ethän suutu 

minulle 

jos suljen silmäni 

siksi juuri silloin 

avaudun 

sinulle

:: Helsingin korkeudella Kuu pimenee 22.35

Muumilandian aatelisagentit

  






Hallitusneuvottelut eivät näytä menevän putkeen, Kataisen putkeen.
Hyvä.

Mutta hyvin harva ihmettelee, kun kansalle tuntemattomat Elinkeinoelämän keskusliiton lähetystyöntekijät, neuvonantajavarjot virnuilevat Kataisen takana ilman taustojen selvittämistä kansalle vaikka he ovat Kataisen kaitsijoita.
Hallituksen kasaamisen "saamattomuudesta" sen sijaan Kekkosen ajan väki on ihmeissään. Peloissaan.

Olemme limbossa, välitilassa.
Kaaos uhkaa kun ei ole herraa talossa. Kirkon opetuksien mukainen kristillinen pelkotila vallitsee. Herran pelko on viisauden alku?

Herraviha on viisauden alkua, sanoisin uudesta poliittisesta tilanteesta kuten myös 70-luvun tasaamisihmeestä.

Lobbareiden sponssaamat nuoret talouskärpät ilman mitään yhteiskuntavelvollisuuden käsitettä olivat sanelemassa Säätytalon sävellajia kunnes aidosti ja demokraattisesti valitut kansan edustajat kyllästyivät ensimmäisessä vaiheessa marionetti-Kataisen ilvehdintään ja ainoan mediaroolin kaappaamiseen neuvotteluista valehtelemalla.

Suomalaiset haluavat hyvää. Ainakin uskoa hyvään.

Siis ennenkaikkea uskoa hyvää virkamiehistä ja poliitikoista.
Vähän on poliittiselle hassuttelulle ja politiikoille nauraminen lisääntynyt ja fasaadit murentuneet reunoista mutta missään muussa maassa ei ole sellaista vakaumuksellista uskoa virkamiehiin kansan suojelusenkeleinä kuin Suomessa eri vertailujen valossa. Suomalaiset haluavat uskoa sokeasti, että virkamiehet eivät ole osa poliittista peliä vaan aidon Suomen selkäranka.
Suomen parhaaksi. Kansalaisten hyväksi.

Suomalaisten epäpoliittisesta sokeudesta kulissien takaisista porvarivoimista todistaa käsittämätön logiikka siitä, että kaikki mitä tapahtuu, on väistämätöntä. Kaiken tulisi tapahtua "kitkattomasti", jotta tämä illuusio säilyisi.

Siksi monet suomalaiset kiihottuivat niin totaaliseen järkytykseen ja takaisin Kekkosen ajan luomaan avuttomuuden ehdollistumiseen, kun ei ollutkaan herraa käskemässä nopeaan ja näpsäkkään hallitusneuvotteluun. Kaivattiin sanelijaa ja Kataisen esikunta EK:n marionetteina yrittikin sitä.

Suurin populistinen kangastus Suomessa on ollut vaivattomuus ja samanmielisyys.

Kun on saneltu, niin ei ole vaihtoehtojen ahdistusta. Uusliberalistisen elämänlaadun ideologinen pohja on menestyminen, paremmuuden osoitus eikä tasa-arvo.

Kuinka uusi pseudoliberalistinen ideologia näkyy räikeimmin arkielämässä?

Pikavipeissä. Pakkomielteisessä elintasolavastuksen ylläpidossa.
 Suomalaisen elintasokulttuurin statuskamppailu näkyy järkyttävimmin pikavippien kasvussa.

Jokainen pikavippi on häpeävippi. 

Kulissien ylläpitoyritys.
Tsemppiyritys osoittaa kavereille tai työkavereille samaa elintasoa ilman säröä esim illanvieton aikana, jotta tuhlaileva imago ja ryppyrytmi muiden mukana säilyisi tuttavien edessä.
Elintasokuilun hyväksyminen valtion virkamiestenkin taholta on johtanut yleisesti hyväksyttyyn statuseron korostamiseen, ihmisten tarkkailuun, tarkkaan luokitteluun, oman statuksen varmistamiseen muita leimaamalla.

Vielä järkyttävämpää on se, että monella perheellisellä ei ole varaa ruokkia lapsiaan ravitsevasti. Paskaruokaa S-ryhmä on tarjoamassa jokaiselle nälkäiselle tarjouksissa mutta se ravitsee yhtä paljon kuin poliitikkojen vaalipuheet. Ja elintasokustannusten järkyttävä nousu yksineläjille myös vuokrakuluissa estää kaikki haaveet lomista ja matkoista kavereiden luo muuta kuin liftaamalla.


Kekkonen on suurin populisti. Yhä.

Hän on niin Soinin kuin Kataisen mittatikku.

Strategisesti he käyttävät tätä myyttistä imagoa eri tavoilla, mutta Soini peittelemättä. "Minä olen ehdoton johtaja puolueessa." Sekö on poliittisen puolueen ja demokraattisen yhteenliittymän suurin tarkoitus tässsä universumissa, että joku on pomo?

Muumilandian aatelisagentit kaipaavat luokkayhteiskuntaa ja elintasokuilua pelotteeksi ja prosessi on vahvasti käynnissä.

AY-liikekin hukkasi ytimensä eli solidaarisuusperiaatteen 80-luvun menestysideologiassa ja sen aiheuttamassa lamapaniikissa - ja hyväksyi jyrkän jaon sisäpiiriläisiin ja ulosheitettyihin, ay-ammatin omaaviin ja kurjan palkan pätkätyöläisiin.

Visio ei ole suomalaisille tärkeä.
Ei edes sillon, kun luotiin hyvinvointivaltiota.

Meillä on ollut asiallisuus ja virallisuus valtakunnan "selkeärankana" ja valtion olemuksen perusteena - korostetusti ilman visiota ja ideologiaa, jotta mitään keskustelua ei käytäisi. Hyvinvointiprojektikin oli etupäässä Ruotsin matkimista ja siten porvareille "perusteltavissa". 

Vain jatkuva lakkorummutus ja kateus Ruotsia kohtaan sai lopulta aikaiseksi Ruotsin mallin matkimisen. Prosessi oli täynnä oikeistolaista eliitin vihaa  ja vasemmistolaista vimmaa tasa-arvoa kohtaan vaikka koulussa vaihe opetetaan meille  maltillisena ja loogisena siirtymänä oikeistolaisten virkamiesten salaliiton VKTS ansiosta.

Se hyvinvoitiyhteiskunnan synnyttäminen oli poliittista taistelua.
Median itsesensuuri Lipposen ja Vanhasen aikaan oli myös poliittista taistelua, päätoimittajat halusivat pysyä eliitin kelkassa henkilökohtaisten kontaktien "hoitamiseksi". Newspeak käänsi negatiivisen terveydenhoidon romuttamisen "tehostamiseksi yms.

Median mylvivä kilpajuoksu Ilkka Kanervan tuomitsemiseksi oli ylilyönti, jossa päätoimittajat oman huonon omantuntonsa takia keksivät moralistisen "paljastuksen", joka oli poliittisesti vaaraton sillä se ei kohdistunut eliitin valtapoliittisiin pyrintöihin vaan Ilen bailailuun - jonka kaikki tiesivät 40 vuoden ajan.

Tekopyhyyden huipentuma mutta tavallaan se purkauma, jonka kautta journalistista maitohammasta käytettiin ensimmäistä kertaa poliitikkoon hänen virallisten kulissiensa ohi. Siinä murrettiin harjoituskierroksella 70-luvun lumous, joka oli siis itsesensuurin kirous, poliitikkojen aatelius ja koskemattomuus.

Kun Kekkonen konttasi ravintolan lattialla illanvieton päätteeksi ja pankinjohtajien vaimojen suureksi iloksi työnsi päänsä valittujen naisten hameiden alle, kukaan toimittaja ei edes unissaan kuvitellut, etä voisi tehdä asiasta juttua. Kulissin oli oltava täydellinen, sillä mitään vapautta Suomessa ei ollut. Kaikki oli suunnitelmakulttuuria ja piilo-oikeistolaista hyminää.

Kekkosen hybriksen ainoa hyvä puoli oli se, että hän halusi valtiosta vahvan ja infrastruktuurista tehokkaan ja edullisen. Talouden tukipylväät muodostuivat ekonomisiksi ja kansalaisten taakka keveni 50-luvun jälleenakennusorjuuden jälkeen.



Olen blogeissani käsitellyt paljon suomalaisen suomettumisen eli hysteerisen konsensuskulttuurin eli puolia. Olemme tarrautunet mielikuviin, jotka juntattiin tajuntaamme jo satoja vuosia sitten kirkon saarnaspöntöistä sillä mikään ei ole ollut niin poliittinen instituutio Suomen historiassa kuin kirkko, ei edes eduskunta.


Valta ja politiikka ovat kaksi erillistä ilmiötä.

Aito demokraattinen Politiikka on kansalaisten edustajien avointa jännitettä, kädenvääntöä ja kompromissia jännitekentän sopivassa kohdassa kun taas valta on sensuuria ja "yksimielisyyttä".

Vastavomana eliitille Soini on arvoitus.

Onko hän poliittinen hahmo ollenkaan vai vain oman uratripin säätelijä omalla eliittitoivioretkellään, joka kantaa messiaan viittaa mutta ei tee vahingossakaan selkeitä siäpoliittisia linjauksia.
 Kuin Mooses, lupailee kaiken toeutuvan luvatussa maassa, jonne hän itse ei voi astua.

Suomeen voi hyvinkin tulla berluscon johtajaksi, julkean oikeistolainen Kekkonen piilokekkosten sijaan.
Ruotsin kuninkaan ruoska ja Venäjän vallan ylimistövirkamiehet ovat itskeneet syvät urat suomalaiseen nahkaan.

Kriisi on valtaa.
Soini rakastaa jatkuvaa kriisiä mutta välttelee poliittisia konflikteja ja linjauksia. Mies meni EU:hun eikä hänestä sieltä kuulunut mitään muuta kuin että neuvotteli äärioikeiston kanssa suljettujen ovien takana.

Kapina EU:ta vastaan on Suomessa ollut vulgaari  nationalsitinen purkaus paineen lisäännyttyä kun keskustakaan ei noudattanut lainkaan omaa EU kapinaansa vaan hanakkaasti myi Suomen saadakseen maataloustukiaisia kannattajilleen enemmän.

Kamppailu ei ole kriisi.

Tätä Kekkosen myötäilijöinä kasvaneiden poliitikkojen ja sylikoirien, kolumnistikirjoittajien on vaikea käsittää aidossa demokratiassa.
Siksi pitkä  hallitusneuvottelu on jo epäonnistunut ja sirkus kun ei ole Sanelijaa, jota populistisesti voisi uskoa pelastajaksi. Joka sanoo, koska "tietää" enemmän kuin muut.
Kekkosen tilaama Neuvostoliiton nootti on vain esikuva EU:n ja IMF:n järjestämän katastrofille.

Kekkonen vahvisti keisarillista mandaattiaan olla lohikäärmeen ainoa tulkitsija kun taas EU:n vanhojen aatelissukujen byrokraatit vaativat meitä purkamaan valtiojärjestelmän ja suomalaisen yksilön ainoan suojan, perustuslain.

Koiviston perustuslain vastainen nootti tapahtui Kekkosen hengessä ja totaalisesti perustuslakia vastaan. Koivisto käski tuomareita ratkaisemaan kiistatapaukset pankkien hyväksi yksityisiä ihmisiä vastaan.

Taloudellisesta lamasta tuli henkinen lama ja media pysyi hiljaa virallisuuden korruptiosta. Pitkä hallitusneuvottelu on merkki todellisesta eurooppalaistumisesta, mihin ei tarvita lainkaan EU:ta.

Eurooppalaisuus on suuri asia, EU taas byrokraattien järkyttävä visio keskusjohtoisuuden neuvostoliittolaisesta unelmasta. Neuvostoliittohan ei ollut sosialistinen utopia vaan maailman suurin byrokratia. Ja Suomi oli mini-Neuvostoliitto sensuurilla, joka oli vain jatkoa satojen vuosien eliittiaateliskulttuurille. Sanelijoille.

Joiden valta onnistuttiin kuitenkin murtamaan hyvinvonniksivasemmiston työtaistelulla, jota media ei onnistunut korruptoimaan. Vasta vasemmiston oman aateliskulttuurin eli ammattiyhdistysliikkeen mafiankaltainen olemus halusi matkia Kekkosen kontrollikulttuuria 80-luvun rahan korruptoivalla vuosikymmenellä.

Saavutettu jaettu hyvinvointi oli kuitenkin ideaalia, jota vaemmisto ei uskaltanut puolustaa oikeiston lamahysterian hyökkäyksiltä.

Vasemmisto lamaantui 22 vuodeksi ja Lipposen kaltaisen valevasemmistolaiset oikeisto-Kekkoset pääsivät riehumaan ja syyllistämään kansalaisten hyvinvointia kirkkoherran syntityylillä pörssi- ja pankkipelin aiheuttamista tuhoista. 

 

• Vuodettu muistio: Harmaan talouden torjunta vesittyy
  
  
  

• Roubini FT:ssä: Euroalue hajoaa 

• 
  
  
  
  

  80-luku ja julkisuudenhallinta - ulkoinen sisällöksi, menestys hierarkiana

  
  
  
  

   - vinkkaa Facebookkiin:

Urpilainen haluaa estää vasemmistohallituksen synnyn

Tilanne on hyvin ristiriitainen.

Kansa on äänestänyt uusliberalistista oikeistoa vastaan mutta Urpilainen haluaa toteuttaa yhä Lipposen linjaa kokoomuksen kyljessä.

Urpilainen on Eero Heinäluoman ohjastamana kieltäytynyt pääministerin pestistä ja siten vasemmistohallituksesta vasemmistoliiton kanssa yhteistyössä.
Jutta Urpilainen on sanonut tuoreeltaan että "SDP:n pääministeripesti vaikuttaisi liikaa valtapeliltä."

Tätä on hyvin vaikea ymmärtää.

Hallitusneuvottelut ovat valtapelia ja jokaisen puolueen täytyy käytää kansan mandaattia niin hyvin kuin voi.

Mutta avoimesti. Avoin valtapeli ei ole hämärää, kun taas salattu ja käänteisillä mediaviesteillä kätketty valtapeli on. Ihmiset ovat äänestäneet valtaa äänestämällen puolueelle ja sen edustajille.
SDP kiemurtelee nyt ideologisesti itsensä taas solmuun. Lipposen solmu on taas edessä ideologisesti itseään häpeävällä ja puolueen perinteistä ideologista julkilausumaa väistelevää SDP:tä.

Jos ja kun sosiaalidemokraatit ovat luopuneet alkuperäisestä ideasta hyvän jakamisen periaatteesta, elinolosuhteiden ja mahdollisuuksien luomisesta toimintakykyisenä kansana, ja hyvinvoinnin standardin varmistamisesta jokaiselle, heidän pitäisi todella luopua nimestään, jotta kansaa ei enää retorisesti sumutettaisi ja harhautetaisi vaaleanpunaiseen perinnepilveen.


 PS

Vuotavan budjetin tukkiminen karsimalla ylipaisuneita maataloustukia, metsähallituksen yhteistyökumppaneiden verohelpotuksia ja Ahvenanmaan erityistukia ovat tietysti psykopoliittisesti (RKP) hyvin vaikeita asioita Säätytalon kädenväännössä. Tämä yli 10 miljardin erityispotti on liian pulskea mutta helposti nähtävissä budjetin syöpäpesäkkeenä.
Koko Suomi täytyisi saada samalla viivalle tuissa ja tuilla ei saisi rikastua.  Karjalan kylmän sääilmaston tuet tulisi tietysti suhteellisesti korottaa, sillä lämpimän ilmaston  Ahvenanmaalaiset saavat parempia tukia kuin karjalaiset.

Suolankäytön edistämissäätiö tiedottaa - helletietoisku

Suolankäytön edistämissäätiö tiedottaa

Hellehikoilu poistaa suolaa runsaasti, joka on korvattava napostelulla, esim. van Slootenin makealla salmiakilla (Säästöpörssi tms) tai terveellinen Himalajan mineraalivuorisuola evässämpylän välissä (Hakaniemen kauppahalli) tms. Yleisin pahoinvoinnin, uupumuksen ja päänsäryn syy helteellä ON suolanpuute solutoimintaa estämässä.


Runsas veden juonti lisää myös hikoilun lisäksi suolan poistumista ruumiista.
 

PS

Käyttäkää yli 20 kertoimisia aurinkovoiteita, otsonikerros ei ole normaalinpaksuinen. 

Vihreät väistävät Kataisen kuolemansuudelmaa

•  Vihreät ei jatka hallitusneuvotteluissa

"Sinnemäki ja Niinistö jyrättiin"

Oho.

Vihreät taitavat välttää Kataisen kuolemansuudelman, jonka keskusta jo vastaanotti. 

Mutta koska eivät lähteneet vasemmistoliiton kanssa samaan aikaan rehdin ideologisella sympatialla,  on heidän "uusi" imagonsa nyt kovin huojuva.

Vihreä eliitti joutuu nyt kohtaamaan itselleen tuntemattoman ilmiön: poliittinen ideologia ja periaatteiden mukainen linjaus ilman laskelmointia.

Vihreä eliitti on ollut oikeistolainen ja juhlapuheet vasemmistosävytteisestä yhteiskuntavastuusta on ollut täyttä puppua. "Emme ole oikealla emmekä vasemmalla vaan edellä"
Tähän asti.
Anni sai toisen kerran turpaansa (vaalien lisäksi) mutta silti yrittää jatkaa puolueensa johdossa? Vihreä johto ei ymmärrä demokratian perusdynamiikkaa, että epäonnistunut johto perääntyy ja antaa uudistumiselle siten mahdollisuuden puolueen sisällä.
Suomettuneisuuteen jähmetneet toimittajat ja poliittiset sylikoirat kirkuivat vielä pari päivää sitten hirvittävää tilannetta.
Heti puhutaan sekasorrosta kun porukka uskaltaa politiikassa vääntää kättä avoimesti ja eri perustein.
Tosi asia kuitenkin on, että on tapahtumassa hallitusneuvottelua tärkeämpi asia.
Poliittisen kulttuurin muutos.
Vastakkainasettelujen aika ei ole ohi.

Sateenkaarihallitus näyttää aika epätodennäköiseltä. Vasemmistohallitus voisi pyyhkiä Lipposen valevasemmistolaisuuden traumat pois ja pohjoismaisen verotuksen progresson kunniaan. 

• Yle: Timo Soini aloittaa salaiset neuvottelut

 Näyttää siltä, että   ennustukseni toteutuvat. 


PS

Katainen jatkaa tunnusteluja - kaikki hallituspohjat mahdollisia | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

 

Polvillaan Katainen on entistä epäuskottavampi.


::

Linkit aikaisempiin kirjoituksiin:

• Kataisen kuolemantanssi ja keskustan kalifi

• Suomettuneisuusvaje

• Rinnakkainen hallitusneuvottelu käyntiin ilman Kataisen lupaa

• Miksi Lipposen taktiikka ei onnistu Kataiselta?

• Nokian viimeiset hetket ennen pelastusta tai tuhoa - Troijan hevonen ulos

Kataisen kuolemantanssi

Taas. 


Vastakkainasetteluja ei ole.
Kun valehdellaan.

Katainen vannottamalla vannotti, että oheisneuvotteluja ja tietovuotoja hallitusneuvotteluista ei saa tehdä, vaikka mikään muu laki kuin maan tapa ei hallitusneuvotteluja määritä.
Ja mikä on välillinen seuraamus ja leuan loksauttava visio?
Kylmän sodan kaksoismoguli Väyrynen Audin mustalla takapenkillä vuosien jälkeen taas Kesärantaan.

Maan tapa on juntta tapa. Uskokaa nyt.
Ja keskustan tapa on ilman tulevaisuutta.

 Nyt vain ei ole Neuvostoliiton Kekkosta. Vanhanen oli viimeinen Kekkosen fantasma maaseutuväen kiilapolitiikassa. Kataisen kuolemantanssi ja keskustapolitbyron keskipakoisvoima ulos keskuksesta. Rooli on valmiina täysin nöyryytettävänä palvelijana kaiken menneen maailman ylpeyden takia.

Todellinen seuraus?
Perussuomalaiset lähtevät nyt ajamaan SDP:n asiaa (kuten vaalien maltillisen alun aikana oli puhe), kun keskusta  alkoi sunnuntaina kukkoilemaan.

Vihreät tiesivät aikaisemmin keskustan oheisneuvottelusta vuotojen takia ja jäivät siksi kokoomuksen kainaloon, kun SDP oli potkittu pois, mikä lisää tietysti perussuomalaisten vihaa vihreitä kohtaan pirteästi.

Jumalattoman yliampuvissa maataloustukiaisissa on Suomen budjettivaje, päiväkotien alasajo ja terveyskeskusten romuttaminen. Ehkä politiikka herää vähitellen reaalimaailmaan maaseutujuntan yhdeksän hunnun tanssista oikeistolle.
Muutaman vuoden (4-12 v.) päästä maatalous on ilmastomuutoksen takia Suomen keltaista kultaa maailman markkinoilla mutta nyt ensimmäinen leikkuri on perussuomalaisillekin tultava selväksi.
Danse macabre.

• Kataisen jupit nyppivät demareita
  
  

• Suomettuneisuusvaje

• Rinnakkainen hallitusneuvottelu käyntiin ilman Kataisen lupaa

• Miksi Lipposen taktiikka ei onnistu Kataiselta?