tiistaina, kesäkuuta 21, 2011

Nokian tuhon arkkitehti - Vanjoki



Tämäkin älypää oli varmistamassa Nokian tuhon ja aktiivisesti estämässä Nokialaisen muuttumista iPhonen kaltaiseksi taskutietokoneeksi jo 10 vuotta sitten. Tajuttoman typerää ja kukkoilevaa jälkiviisautta ihmiseltä, joka ei tunnusta virheitään, näköalattomuuttaan ja vahingollisuuttaan firmalle ja jonka ura on täynnä omien mokien peittelyä.

Mies, joka rakasti kännykkää teknisten ominaisuuksien speksiluettelona ja säätökapulana, jota  muut kuin insinöörit eivät saaneet toimimaan. Mies, joka kieltäytyi näkemästä uusia innovaatioita, sosiaalista mediaa ja ihmisten tarpeita arkielämässä. Hän ymmärsi vain hierarkian päälle ja halusi Nokian määräävän, mitä uskolliset asiakkaat tarvitsevat.

Mies, joka esti kosketusnäytön kehittämisen Nokialla.

Kaikki nämä miljonääriliigaan kohonneet Nokian vanhemmat optioinsinöörit vastustivat kiivaasti jo 1995 ip-tietoliikenteen kytkemistä kännyköihin. Heille "vapaa" kännykkä piti pakkomielteisesti säilyttää pyhästi erillisenä tietokoneiden maailmasta ja tiukasti puhelinoperaattoreiden otteessa teknologisesti.

Insinöörihybris ei ymmärrä humanistista ihmiskeskeisyyttä eli sitä, että ihminen toimii emotionaalisten ja sosiaalisten tarpeiden ja tapojen mukaan ja haluaa laitteelta pseudoinhimillistä responssia.
Eli laite ei ole sinällään vain laite vaan kokemus ja humanisti ymmärtää tämän, insinööri-identiteettiin kadonnut säätäjä ei.

Ihminen ei ole laitetta varten vaan laite on ihmistä varten.

Oliko se itse Vanjoki, ainakin joku muu nokialaisista optiovalopäistä, joka antoi ensimmäisen mediakommentin Nokialta iPhonesta:
"Naisten puhelin".

Suo, kuokka, rynkky ja Nokian kapula.

Uusi N9 on jo hylätyn strategian myymistä ihmislle. Jatkuvuutta ohjelmina ei ole eikä tule Nokian puolesta. Ehkä muutama fanaattinen poistuvan Meego-käyttöjärjestelmän kannattaja tekee muutaman keskeneräisen ohjelman mutta siinä se. Huippupuhelin? Ilman ohjelmisto-ekosysteemiä.
 

Vanhoista innovaatioista tuli uskonnollisten reliikkien kaltaisia vanhojen insinöörien ylpeyden aiheita ja voitonmerkkejä. Nokialaisen kännykän muuttumattomia ankkureita. Esteitä.


Kaikki muutos merkitsi vain uhkaa heidän statusasemalleen, legendalleen ja Nokian hierarkiaa korostavalle johtajakulttuurille.

Aivan samalla mekanismilla Neuvostoliitossa johtajien päätöksiä piti ylistää ilman mitään järjen hiventä, pelon vallassa.


Ollilan vastuuta Nokian tuhosta
ja käyttäjien unohtamisesta on aivan käsittämättömästi mediassa vaijettu sillä hän antoi "kunnioituksesta" ja oman asemansa sementoimisesta vanhojen jäärien junnata vanhaa teknologiaa ohjelmistopuolella, koska olivat niin ylpeitä omista tuotoksistaan "ylivoimaisina" saavutuksina.

 

Ei kommentteja: