Urpilainen haluaa estää vasemmistohallituksen synnyn

Tilanne on hyvin ristiriitainen.

Kansa on äänestänyt uusliberalistista oikeistoa vastaan mutta Urpilainen haluaa toteuttaa yhä Lipposen linjaa kokoomuksen kyljessä.

Urpilainen on Eero Heinäluoman ohjastamana kieltäytynyt pääministerin pestistä ja siten vasemmistohallituksesta vasemmistoliiton kanssa yhteistyössä.
Jutta Urpilainen on sanonut tuoreeltaan että "SDP:n pääministeripesti vaikuttaisi liikaa valtapeliltä."

Tätä on hyvin vaikea ymmärtää.

Hallitusneuvottelut ovat valtapelia ja jokaisen puolueen täytyy käytää kansan mandaattia niin hyvin kuin voi.

Mutta avoimesti. Avoin valtapeli ei ole hämärää, kun taas salattu ja käänteisillä mediaviesteillä kätketty valtapeli on. Ihmiset ovat äänestäneet valtaa äänestämällen puolueelle ja sen edustajille.
SDP kiemurtelee nyt ideologisesti itsensä taas solmuun. Lipposen solmu on taas edessä ideologisesti itseään häpeävällä ja puolueen perinteistä ideologista julkilausumaa väistelevää SDP:tä.

Jos ja kun sosiaalidemokraatit ovat luopuneet alkuperäisestä ideasta hyvän jakamisen periaatteesta, elinolosuhteiden ja mahdollisuuksien luomisesta toimintakykyisenä kansana, ja hyvinvoinnin standardin varmistamisesta jokaiselle, heidän pitäisi todella luopua nimestään, jotta kansaa ei enää retorisesti sumutettaisi ja harhautetaisi vaaleanpunaiseen perinnepilveen.


 PS

Vuotavan budjetin tukkiminen karsimalla ylipaisuneita maataloustukia, metsähallituksen yhteistyökumppaneiden verohelpotuksia ja Ahvenanmaan erityistukia ovat tietysti psykopoliittisesti (RKP) hyvin vaikeita asioita Säätytalon kädenväännössä. Tämä yli 10 miljardin erityispotti on liian pulskea mutta helposti nähtävissä budjetin syöpäpesäkkeenä.
Koko Suomi täytyisi saada samalla viivalle tuissa ja tuilla ei saisi rikastua.  Karjalan kylmän sääilmaston tuet tulisi tietysti suhteellisesti korottaa, sillä lämpimän ilmaston  Ahvenanmaalaiset saavat parempia tukia kuin karjalaiset.