Kirkolla on valtava PR-ongelma
Suurin kirkon ongelma on kirkon oma PR-keskeinen toiminta.
Kirkolla kun ei nyt oikeastaan ole mitään muuta olemusta kuin harhauttava PR-toiminta ja sen suojaama linjattomuus.
PR-kulissina on moderninkuuloinen ”kansankirkko”-sana mutta silti kirkko on äärimmäisen vanhoillinen hierarkiarakennelma ja katolilaistyyppinen rituaalikirkko pappiskulttina.
Jos kirkon PR-valtti on vain arvovalta, silloin se upoaa muun mädäntyvän "perinteen" ja tyhjän rituaalimagian mukana.
Toimittajat ja media toimivat nyt kirkon uskonpuhdistajana ja piispat vikisevät PR-vikinää kuin olisivat tietämättömiä mistään valtavan valtansa päällä.
Tuomiokapitulin tulisi antaa selkeä lausunto, miksi vasta julkisuus saa nyt kirkkoherroihin ja arkkipiispaan vauhtia - vaikka kaikkien demonisaarnajien toiminta on ollut jatkuvasti valituksien paljastamaa vuodesta toiseen tuomiokapitulillekin.
Toiminnan ideologista suuntaa kirkossa ei ole valittu vaan mikä tahansa ”uskonnollisuus” sinänsä on korotettu anomaliana pyhäksi itsetarkoitukseksi "arjen vastakohdaksi". Hyvin epäprotestanttista, hyvin roomalais-katolilaista.
"Uskonnollisuutta" sinänsä pitäisi muka kunnioittaa ja palvoa kirkkokulttuurina mutta se on oksymoron. Tyhjä ja päämäärätön kupla. ”Uskonnollisuus” itseisarvona ja Jalovaaarat vapaana saalistamassa ahdistuneiden vähiä rahoja. Se ei ole lainkaan protestanttinen näkemys uskonnosta ja ihmisestä totuudenetsijänä.
Aivan kuin Luther olisi turhaan taistellut Vatikaanin rahankeräysteologiaa ja magiavaltaa vastaan Suomen "ev.lut" kirkon kannalta.
Nyt kirkko on nostanut Jalovaaran magianeuroottisten ihmisten paaviksi Suomessa.
Voi vain kuvitella ensimmäistä suurta itsesäälimessua jäähallissa kun Jalovaara julistaa olevansa marttyyri, entisen ystävänsä Babelin kirkon vainoama ja se todistaa hänen tosiprofeetallisesta voimastaan henkivaltojen hyökkäyksen kohteena tms.
Niin todistaakin. Mikään ei ole hihhuleille voimallisempaa kuin marttyyrin asema ja "uskon" epäily. Ihmeitä ei saa epäillä vaikka ihmeitä ei näy.
Kirkko auttoi taas yhden lahkon syntymisessä.
- Luther ei hyväksynyt fundamentalismia sokeutena, sivistymättömyytenä, "raamattukeskeisyytenä", taikauskoisuutena tai itsepetoksena - mutta Suomen valtionkirkko "uskonnollisuutta" itseisarvona korostavana instituutiona vaatii jäseniään kunnioittamaan fundamentalismia ilman eettisen protestanttisia linjauksia.
Valtionkirkon korkeakirkolliset piirit eivät näytä tekevän mitään johtopäästöstä kirkon suuntaamattomuudesta ja moraalittomasta toiminnastaan manipuloivien lahkojen ja pelolla ohjautuvien kirkkoherrojen suojelijana.
Kirkon PR-osasto eli kirkkohallitus ripustautuu ”kansan kirkko”-jargoniin minkä ainoa funktio on korostaa piispojen vastuuttomuutta tästä valtion tukemasta "itseohjautuvasta" uskontokoneistosta, "kirkkokulttuurista", siis valtahierarkiasta, joka ei sitoudu Lutherin humanistiseen protestantismiin näitä uskontomonopoleja, uskolla rahastavia, pelolla orjuuttavia ja aivopesijöitä vastaan. Se olisi perinteiden pettämistä ja "kristillisen herätysliiketoiminnan versomisen tukahduttamista".
- Kirkko haluaa olla instituutiona Suomen Vatikaani, uskontomonopoli ja ylärakenne, kirkkovirasto, kaikelle uskonnollisuuden ylämääre jopa toivomalla naisia alistavat muslimist kirkkorakennusten käyttäjiksi - kunhan kirkon valtarakenne ja piispojen statusvalta tunnustetaan suojeltavien lahkojen toimesta verotusoikeuden ansaitsevaksi - ja siksi valtionkirkko suojelee yhä mielenterveyttä ja sieluja tuhoavia lahkoja.
Luterilaisuus tarkoittaa pohjimmiltaan rohkean suunnan valitsemista, vanhojen mielettömien perinteiden hylkäämistä, yksilökeskeistä mystiikkaa, mystistä totuuden kokemista tässä maailmassa ja toivoa elämän raadollisuuden keskellä ja varsinkin jatkuvaa elämänmyönteistä uskonpuhdistusta niille, jotka haluavat jäsentää elämää Jeesuksen opetuksien kautta.
Modernilla tavalla ilman valtarakennelmia ja valtionuskontoa, modulaarisesti protestanttisella dynamiikalla.
"Luterilainen työmoraali" ei todellakaan ole Lutherin opetuksia vaan saksalaisen kavlinismin perintöä ja hapatusta kuninkaan kirkon sisällä viranomaispappien yhtenäiskulttuurin runnomisen tähden.
- Protestanttien mukaan valtio ei saa sitoutua mihinkään uskontoon mutta valtionkirkkomme vaativat yhä valtion suojaa ja sitoutumista piispojen vallan takaamiseen.
Valtapolitiikasta erillään oleva protestanttinen luterilaisuus on alkuperäinen protestanttinen visio uskonnonvapautta ja yksilön vapautta suojelevasta uskontokulttuurista - vaikka kirkon opetuksen pakkovaltaan ja pakkopyhiin opetetut suomalaiset eivät sitä pystyisi käsittämään.
Ei mitään laitosta, paavipiispoja ja sokeaa kirkkopoliittista valtarakennelmaa, jossa pinta, Vatikaanilta saatu perinnerituaalivalta, magiatemput ja pappiskultti, ei voi olla tärkeämpää kuin muodosta vapaa sisältö, merkityksen evankeliumi, eettisyyden kehittäminen ja ihmisten keskinäisen arkielämän taso.
- Ihmisten tärkein perustelu kirkon jäsenyydelle gallupeissa on kirkon hyvän tekemisen kannattaminen - vaikka diakoniatoiminta on alle 4% kirkon mahtibudjetista.
Mitä tämä aito luterilaisuus tarkoittaa tiivistettynä, jos kuljemme poispäin vatikaanin korruptiouskonnollisuudesta ja pappien maagisen aseman korostamisesta Lutherin ym oivalluksien mukaan?
Että uskontoa ja valtaa ei saa yhdistää.
Että jokainen on pappi ja etsijä eikä totuutta voi käyttää aseena ja instituuiton omaisuutena vaan puolustuksena heikkouden, yksilön kokemisvapauden, yleisinhimillisen yhteisöllisyyden ja erilaisuuden puolesta ilman pelon ja uskonnollisen vallan korruptiota.
Tämä on protestanttisen luterilaisuuden ydin, mikä kirkolla on lavasteena juhlapuheissa mutta itse instituutio vain matkii Vatikaania.
Kirkkohallitus rahoittaa tälläkin hetkellä viidesälisiä järjestöjä, jotka levittävät homofobiaa ja perverssiä seksuaalihygieniaa "uskon" ja hyväksynnän ehtona katoliseen tyyliin.
Protestantismin suurin tavoite oli vapaus ilman tärkeilijöitä sekä yleinen pappeus. Yhteisö, jonka päätarkoitus ei ole tukea aatelisajan papiston tärkeilyä ja kansan alistamista luokkayhteiskuntaan häpäisevän syntiopin demoralisoimana ja passivoimana.
Lahkotoiminta perustuu yksilön häpäisemiseen ja epäkristilliseen moralismiin, mikä on moraalitonta hengellisyden käyttämistä vallanhimoon. Toisten julmaa tarkkailua rakkauden sijaan, kapeaa vertailua ja epäolennaisuuksien korostamista lahkon vallanpitäjien korottamiseksi.
- Jalovaaran köyhien manaaminen demonien valtaan on juuri tätä perinteistä aatelipapiston alistamisprojektia puhtaimmillaan kuten on ”tavallisten” jumalanpalvelustenkin synkkä ja elitistinen rituaaliluonne vain papin vallan ylistämistä Vatikaanin valtaoppien mukaisesti.
”Yleisestä pappeudesta” puhutaan kirkollisissa juhlapuheissa mutta sitä ei ole uskallettu ottaa käytäntöön pappiskultin tähden.
Se tarkottaisi alkuseurakunnan periaatteiden todellista käyttöönottoa eli vaikkapa kuka tahansa saa kastaa ja jakaa ehtoollista eikä kenelläkään ole magiavaltaa eikä successiota toisten yli. Teologinen, filosofinen ja kaulttuurihistoriallinen tietämys on sitten eri juttu, Lutherkin näki itsensä vain asiantuntijana joka auttaa kansalaisia vapautumaan pappien pakanallisen magiavallan alta - mutta saksalainen ”hierarkiaan” oppinut kansa halusi pitää "arvoavaltaisen" pappiskeskeisen seurakuntaopin vaikka paavista, aneista, seksuaalimoralismista ja kirkonkirouksista päästiin eroon.
Kirkko on vakavasti eksyksissä ”mielekkyys”-laitoksena.
Sen PR-puheet toimittajille sekä poliitikoille ja sen toiminnan painopisteet eivät lainkaan kohtaa.
Lutherin mukaan usko on mysteeri eikä kirkko tai paavi voi lahjoittaa uskoa tai olla uskon ehtona.
Ev.lut-kirkon sivuilla opetetaan kuitenkin valtionkirkon virkamiesoppina että usko lahjoitetaan kasteessa - kuin sosiaaliturvatunnus. Tämä on kuninkaiden virkamieskirkon teologiaa, jonka Luther kumosi ja aloitti modernin ajan.
Ranska vapautti ihmisen mielen 1848 ja Luther europpalaisen sielun kaatamalla paavin tuomiovallan.
Valtiokirkon teologia on opillisesti tylyä Vatikaanin matkimista, epärehellistä protestanttisen teologian mitätöimistä protestanttisia käsitteitä kavalasti käyttäen eikä se ole protestanttista uskonvapauden ja elämän tarkoituksen etsimisen edistämistä.
Tämä valtionkirkon vallanahne perintö on alunperin katoliseksi kirkoksi kasvaneen roomalaisen pienen marttyrilahkon harhaista rituaalimagiikkaa temppelipoliisin kiduttajasta kristinuskon sisältäpäin repijäksi ryhtyneen Paavalin siunaamana, jossa kirkko omistaa uskon ja leimaa kasteessa lapset kirkolle.
Nykyinen pappien "avioliiton pyhyys" -opetus on myös erityisen karseaa katolista harhaoppisuutta protestanttisen realismin kannalta.
Jalovaara on ollut selkeä indikaattori siitä, mitä kirkkoherrat kunnioittavat traditionaalisesti pappisvallassa ja hierarkisessa uskontokulttuurissa.
Saarnaajia, jotka sitovat kuulijoita pelolla ja aneilla. Kirkkohallitus korostaakin nyt jäsenten vähetessä, että perinteiden suojelu on kirkon tärkein tehtävä. Ja lähentyminen Vatikaanin suuntaan pappisvallan varmistamiseksi.
Riivaajat ovat yhä kirkkopolitiikkaa.
Vaikka luulimme, että valtionkirkko on moderni kirkko.
Sitä se ei ole. Kirkko tukee ja suojelee myös vakavasti henkisesti väkivaltaista ja kieroutunutta lahkoa nimelta vanhoillislestadiolaiset, joka on vieläkin vakavampi aivopesun ja painostuksen muoto kuin Jalovaaran magiaillat, kaatamisorgiat ja köyhiä painostava rahankeräyssyyllistämiset.
Vanhoillislestadiolaiset ottavat jäsentensä sielut tulisiin pihteihin ja julistavat omistavansa jäsenensä ruumiin ja sielun kirkon palkkaamien lestadiolaisten työntekijöiden ja kirkon arvovallan avustamana.
Tätä kaikkea mielettömyyttä vastaan Luther nousi.
Tätä lahkolaisuutta ev.lut valtionkirkko valitettavasti tukee.
Viidesläiset ovat kirkon suurin aktiiviryhmä mutta viidesläiset eivät tunnusta protestanttista ihmiskuvaa vaan tukeutuvat amerikkalaisen evankelikaalisen fundamentalismin oppeihin ja ”raamattukeskeisyyteen”. Demonit ja evankelikaaliset uskonratkaisut sekä ”kirjaimellinen raamatuntulkinta” voimamagiana kuuluu viidesläisten oppeihin. Jalovaaran hysteeriset kaatotilaisuudet ovat olleet viidesläisten suosiossa.
Julkisuus paljastavana voimana on nyt ainoa ”uskonpuhdistuksen” tapa, jos kirkkoa ajatellaan uudistettavaksi entiteetiksi - ja jos sellaista organisaatiota nyt enää halutaan kuin kuninkaan luoma valtionkirkko kansalaisia sitovan epäpoliittisen syntikulttuurin ja pappien valtaa korostavan rituaalimagiikan luomiseksi.
Jokaisen, joka on salaillut kokemuksiaan ja henkisen väkivallan määrää valtionkirkossa, tulisi tulla julkisuuteen.
Aika tulee ja on jo.
Ihmiset kuuntelevat nyt korvat höröllään tarinoita kirkosta ja alkavat ymmärtää, että sivistyksellä ja kirkkojärjestyksella ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
- Kirkkojärjestys on eettisen yhteisön vastakohta: se on Rooman keisarin luoma käsitys kirkosta ja dogmeista toisena keisarin armeijana kansan hallinnassa. Jumalanpalveluksen papin symbolinen toiminta Jumalan sijaisena on perua jo 5000 vuoden takaa Sumerilaisen valtionkirkon temppelijärjestyksestä ja riutaalisena pappiskuninkaan kontrollin analogiana.
Pappien, kirkkoherrojen ja piispojen koskemattomuus epädemokraattisessa kirkkohierarkiassa, lasten sekä nuorten pakottaminen kirkon vääristämään uskonnonopetukseen sekä aikuisten varusmiesten pakottaminen aamuhartaustilaisuuksiin ei ole kovinkaan korkean tason henkisyttä tai ”uskonnollisuutta”. Kirkkohan aikoinaan vastusti voimakkaasti koululaitosta lasten sivistämiseksi. Onko kirkko siitä mitenkään muuttunut muuta kuin pakolla ja ulkopuolisen paineen vaikutuksesta?
Everyhting goes on piispojen pelontäyteisen kirkkopolitiikan nimi ja fundamentalistien houkuttelu kirkon aktiivisuuden maksimoimiseksi ilman protestanttista teologiaa, kunhan kirkon valta kasvaa ja yhtenäiskulttuurin valhetta pidetään yllä Ruotsin kuninkaan käskystä suomalaisten sopeuttamiseksi ja muokkaamiseksi.
Tämä ei kuitenkaan sovi enää sivistysvaltiossa, jos valtionkirkolla on oikeus verottaa kaikkia kansalaisia poikkeusverohelpotuksilla ja yhteisöverotuksella, toimia valtion virallisena uskontona kirkkoministerin tittelin olemassaolon kautta sekä määrätä lapsia vastoin uskonnonvapauslakia kouluissa kirkon muokkaamaan uskonnonopetukseen - joka on nyt lain kirjaimen mukaan avoimen tunnustuksellista ev.lut kirkon toimintaa koululaitoksen sisällä. Yleissivistystä?
Kirkon valtaa käyttävien on pelättävä itseään ja nähtävä todellinen syy itsessään kirkon progression täydelliseen puuttumiseen.
- "Terve karismaattisuus mahtuu myös luterilaisen kirkon sisälle". - Janne Villa
Tässä on vain se ongelma että viidesläisten ja vanhoillislestadiolaisten karisma, syntijaottelu, nuorten uhkailu ja homofobia-demonologia ei ole lähelläkään luterilaista teologiaa.
Timo Harakka:
-Kirkko on säälittävä. Se toimii median ohjaamana. Jos Jalovaaran toiminta on väärin, siitä pitää oma-aloitteisesti irtisanoutua. Jos se taas on (pääosin) hyväksyttävää, sitä pitää puolustaa.
-Tässä kohussa ainoa kirkosta eroamisen peruste on, että kirkko - vastoin vuosituhantista olemustaan - on pelokas tuuliviiri, jota mikä tahansa ajan vire pyörittää
Radio Dei julkaisee kokonaisuudessaan tallenteen Kallion kirkon Sanan ja rukouksen illasta. Tallenne selvittää, mitä Pirkko Jalovaara illan aikana sanoi ja missä yhteydessä. Materiaalista on poistettu rukouksen laulu ja soitinesitykset:
http://www.radiodei.fi/?sid=307&subgroup=ID163
Suomalaisten helvettiusko on ollut totaalista ja kaikki Vatikaanin kirkot olivat alunperin täynnä pirun kuvia niin että suomalaiset saattoivat erehtyä luulemaan pappeja Saatanan palvojiksi kun Christus oli ristillä tuskissaan ja pirut onnellisina ihmisten kanssa tulenhehkuisissa kuvissa.
Vatikaanikin huojuu double standard moralismissaan - Vatikaanin itsepetos ja valtamoralismi voi tuhota koko instituution
- Nykyisin toimittajana työskentelevä entinen pappi Dowd sanoo homoseksuaalien olevan massiivisesti yliedustettuina Vatikaanin kirkon sisällä.
-Noin puolet on homoja Vatikaanissa.
"Torjuttu homoseksuaalisuus on tikittävä aikapommi"
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti