torstaina, toukokuuta 19, 2011

Humalan vapauttama vai sitoma kansa?




Jos suomalainen kirjallisuus (7 veljestä & Tuntematon sotilas) kuvaakin humalakeskeistä suomalaisuutta, ei se tarkoita onnellisuuden ja itsensä arvostamisen tavoitteiden kuvailuja.

Jos humala on ainoa onnemme, pakopaikkamme ja vitsimme, ei seitsemällä veljeksellä ole toivoa pelastua palavasta saunasta. Laman ratkaisuksi ja viihteeksi humala ei ole vitsi vaikka siihen tilastot näyttävät menevän.

Suomalaiset ovat kuuluisia humalassa uhoamisesta.

Vallankumous syttyy, pomon valta kumoutuu ja kirkko kaatuu humalaisen fantasioissa mutta selvänä tositilanteessa suomalainen mies menee häpeästä mykäksi.

Ennen Alkoa kirkolla oli aikoinaan yksinoikeus myydä alkoholia Suomessa (kirkon oman käden oikeudella). Muinaisuskonnon huumaavat aineet, sienet ja marihuana, oli täysin kielletty.  Kirkko on aina kuninkaan sidekickinä tukenut katkeroitumista ja itseensäsulkeutuvaa passiivisuutta, epäpoliittisuutta, kaaosta aiheuttavaa kännikulttuuria projisoimalla yhteiskunnan ongelmat yksilöiden synti-ongelmiksi.

Humala ja kaoottinen aggressio  hyväksytään hyväksymällä humalaisen vittuilut ja törkeydet ilman ongelmia. Humala on epäpoliittinen purkautumistapa, joka tekee vallanpitäjien olon turvalliseksi. Sekoilkoot. Sanokoot humalassa mitä tahansa.
Mutta jos sanovat saman selvänä, niin putka heilahtaa ja helvetti vilahtaa.
Jos aggressio ei ole tiedostavaa ja uhma verbalisoitua, ei tapahdu demokratiaa ja solidaarisuutta.

Eli kapinallisuus on parempi osoittaa hillittömällä mököttävällä kännillä kuin suoralla poliittisuudella, suorapuheisuudella ja ammattiliittoaktiivisuudella. Suorapuheinen saa Suomessä sähinää kun taas tukevassa humalassa ymmärtävää ininää. "Se oli vain humalassa". Olipa hauskaa, kun en muista mitään. Hyvästi alkoholivalistus. Eläköön seuraamuksilla vitsaileva  liuottimien mainonta.

Opiskeluaikana en juonut itseäni känniin.  Ja sen takia painostus ja kyräily oli jatkuvaa.

Miksi et juo? Mikä sua vaivaa? Miten sä purat omat jännittees?
Miten sä vapaudut?  Joisit nyt? Ei tunnu nyt hyvältä kun sä et juo.

Alkoholin juominen on saanut oudon symbolisen suomalaisen kapinallisuuden sädekehän.

Suora tunteiden ilmaisu ja pohdinta suomalaisille on erittäin latautunut ja patoutunut  kysymys. 
Paitsi humalassa.

Humalassa saamme olla me, täydellisen vapaita teräksisestä pakkopaidasta, jonka selvänä hyväksymme.

  Tämä on ollut valtion ja kirkon "onnistunut" projekti vuosisatojen ajan, kuuliaisia kansalaisia kuninkaalle. Itse itseään häpeäviä ja valvovia kansalaisia. Uskonnollisuus on käytännössä ollut tottelevaisuuden kultti suomalaisille, kunnon kansalaisuuden leima.

Mitä suurempana ja ehdottomampana näet auktoriteetin ja mitä vähäisempänä näet itsesi, sitä vähemmän konfliktia ja ahdistusta pystyt havaitsemaan. 
Jos haluat sanoa me, et sano minä.
Paitsi humalassa hyväksymme mitä vain.

Mitä on häpeäkulttuuri?
Suomalaiset lapset ovat olleet aina ääritottelevaisia. Kiltin ja tunnottomasti tottelevan lapsen tragedia on täydellisen kasvatuksen tulos. Lapsi on opetettu siihen, että lapsen ongelmat ovat lapsen syytä eikä aikuisten ongelmiin saa puuttua. Lapsi ei ole oikeutettu ihmettelemään suvun traumavelkaa ja patoutumia. Olemme eläneet valtiokirkon luomassa pelon ja kiltteyden häpeäkulttuurissa.
Onko kiltteys ja tunteiden dumppaaminen siunaus vai kirous?

Erilaisuus on ollut häpeän aihe kunnon kristitylle. Yhtenäiskulttuurin projekti on ollut massiivisen jyräävä. Herran pelko on viisauden alku ja humala pimeässä saunassa ainoa vapautus siitä koska niin meitä on opetettu.

Häpeä tuottaa aina uhmaa ja Suomessa uhmakulttuuri on taitavasti ohjattu syntien "tunnistamiseen (homot ja vasemmistolaiset) sekä kännikulttuurin teatterimaiseen uhmaroolin väliaikaiseen purkaukseen (jota harvoin edes esittäjä itse muistaa).


Alkoholi vapautettiin, koska kieltolaki ei toiminut.

Toimiiko kieltolaki muka huumeiden kohdalla? Kuka narkkari ei lain takia saa huumeita? Mutta moni narkkari joutuu varkaaksi ja huoraksi vain huumelainsäädännön vuoksi. Oman onnettomuutensa takia. Tekopyhän alkoholille pyhitetyn unohduskulttuurin takia.

Alkoholin suurkäyttäjät halveksivat huumeidenkäyttäjiä - aivan kuin alkoholi ei olisi huume. Humala on ritualisoitu, muu huumeiden käyttö on tämän "identiteettikulttuurin" suojaamiseksi demonisoitu häpelliseksi ja inhottavaksi.

Jotta kontrasti asenteissa "normaaliin" känniin olisi mahdollisimman suuri. Hegemonian, "oikean" maailmanjärjestyksen ja "kulttuurivallan" puolesta.

Huumeiden aiheuttamat kuolemat ja terveysongelmat johtuvat lähes aina joko annosten tehokkuuden vaihtelusta tai myrkyistä.

Työkyvyttömyys on tietysti aivan oma kysymyksensä mutta laskisin sen mielenterveysongelmien lukuun. Käyttäjän terveyttä horjuttavat annostelutapaukset johtuvat juuri laadun valvomattomuudesta ja asiallisen valistuksen puutteesta. Terveysvaikutukset ovat erittäin tärkeä syy vapauttaa huumeet ja lopettaa rikollisjärjestöjen rahoitus. Terapiaa ei ole pahemmin tarjolla huumeiden vaihtoehdoksi lapsuuden traumojen setvimiseksi ja valtio tukee uskonnollisen AA-järjestön toimintaa.




1 kommentti:

Saara kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirjoitus!